Blondin päiväkirja

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Blondin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ella-Amalie lähetetty Su 03 Joulu 2017, 21:45

Teimlo Blodeufain Siân

8-vuotias welsh mountain-tamma
omistaa Ella-Amalie Johansen Storvik


Viimeinen muokkaaja, Ella-Amalie pvm Su 03 Joulu 2017, 21:50, muokattu 1 kertaa
avatar
Ella-Amalie

Viestien lukumäärä : 6
Join date : 02.12.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Blondin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Ella-Amalie lähetetty Su 03 Joulu 2017, 21:49

Ikioma | 3.12.2017 | #1



Kello oli jotain kaksi iltapäivällä, kun Blondi peruutti ulos trailerista kiireesti pitkän matkan jälkeen ja melkein potkaisi huomaamattaan tulilinjalle joutunutta faijaa seisoessaan turvallisesti maan kamaralla Shelyesin pihassa. Poni oli kuljetettu tänään Suomesta Norjaan autolla, mikä oli kuskin paikalle joutuneen setäni sanoin ”hullujen hommaa”, varsinkin Blondin kanssa, eikä se kuulemma kuljettelisi yhtäkään ponia minnekään hetkeen. Faija nauroi, mutta mä vain pitelin kiinni uteliaana ympärilleen tuijottelevasta perlinonpäistäriköstä, ja ihailin. Se oli mun nyt.

Inkeri ei ollut tullut isänsä mukaan sanomaan ponilleen hyvästejä. Me ei oltu serkun kanssa kovin läheisiä, mutta kyllä mä sen tunsin: Inkeri olisi mulle katkera loppuelämänsä. Eikä se mua sinänsä edes kiinnostanut, asuttiinhan me eri maissa ja nähtiin suunnilleen kerran kolmessa vuodessa, jos joku sukulainen sattui kuolla kupsahtamaan tai menemään naimisiin.

Blondi oli melko kärsimättömän oloinen joutuessaan seisomaan edelleen vain paikallaan pihalla, joten lähdin taluttamaan sitä tallia kohti. Faija veljineen tuli perässä varustekasan kanssa. Shelyes oli mulle tuttu talli ja tiesin tasan tarkkaan, mihin karsinaan poni menisi, milloin se pääsisi ulos ja kenen kanssa se tarhaisi, mutta ilmassa oli silti uutuuden viehätystä. Oli ihan eri asia kulkea tuttuja reittejä, kun narun päässä oli OMA hevonen, eikä vaikka Wilda, joka oli tuntsareista mun vakkari. Meinasin haljeta ylpeydestä. Etenkin, kun paikalle pölähti lauma mun tallikavereita, jotka ratsastivat samalla tunnilla.

”Voi ei, se on kauheen söpö”, paras ystäväni Inge taivasteli tunkien samalla sormiaan karsinan kaltereiden välistä rapsuttaakseen vaalean ponin turpaa. Blondi irvisti sille korvat luimussa – ja onneksi tytöllä oli nopeat refleksit. Muuten sillä saattaisi olla pari sormea vähemmän.

”Joo, mutta vähän tollanen kipakka. Kannattaa pitää hajurako”, mä nauroin harjatessani puhtaaksi ponin pinkkejä kuljetussuojia. Oli muuten varma, etten tulisi ostamaan sille ensimmäistäkään pinkkiä varustetta.

”Nytkö sä sitten lopetat meidän tunnilla ja alat hengaamaan vaan hoitajien ja yksärin omistajien kanssa?” toinen kaverini Ida tivasi pilke silmäkulmassaan. Se yritti näyttää ivallisella äänensävyllä, ettei oikeasti ollut huolissaan, että jättäisin vanhan talliporukkani, mutta epäonnistui. Tai ainakin mä näin siitä läpi. Näin vihertävän kateuden, mutta tyydyin vain virnistämään. Salaa olin aika tyytyväinen. Idan mielestä mä olin nyt jotain ylempää kastia ratsastuskoulun arvojärjestyksessä.

”No en tietenkään! Ihan kuin musta tulisi oman ponin myötä automaattisesti hyvä ratsastaja – tottakai mä tarviin tunteja edelleen”, vastasin huvittuneena. ”Blondi saattaa osata helpon A:n, mutta mä en – vielä.”

”Muuten vaan oot meidän ryhmästä paras”, Ida mutisi, ja mä pyöräytin sille silmiäni. Paskaakos sillä oli väliä; kehittyä piti joka päivä ja kaikilla tavoilla, enkä mä voinut ymmärtää Idan ajatusmaailmaa sillä hetkellä. Onneksi Inge pelasti kipinöivän tilanteen ehdottamalla, että porukka lähtisi ihailemaan toista tullutta yksäriä, jotta Blondi saisi rauhassa aloittaa kotiutumisen. Mä kannustin ideaa täysillä, ja raotin itse karsinan ovea sen verran, että sain tyrkättyä heinät aukosta sisään. Jäin aukkoon nojailemaan ja katselemaan ponin syömistä.

Blondi oli kaunis siron runkonsa ja sinisten silmiensä kanssa. Sen vaalea karva kiiltäisi kesällä auringonpaisteessa, kun me treenattaisiin helpon A:n starttaamista varten.

En mä kenellekään halunnut myöntää, että mua jopa vähän pelotti.
avatar
Ella-Amalie

Viestien lukumäärä : 6
Join date : 02.12.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa