Stellan päiväkirja

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Ti 17 Kesä 2014, 06:24

Brynhild Snøbær
"Stella"

vuonohevostamma
hoitajana Aiya
omille sivuille


Viimeinen muokkaaja, Jassu pvm Ma 23 Kesä 2014, 19:26, muokattu 1 kertaa
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 200
Ikä : 21
Join date : 01.03.2014
Karma : 1

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Su 22 Kesä 2014, 19:20

Aiyan hoitotarina oli laitettu väärään paikkaan:

@Aiya kirjoitti:Äitini parkeerasi automme Shelyesin parkkipaikalle siksi aikaa, kun nousin ulos autosta. Heitin tallireppuni olalle ja työnsin auton oven kiinni. Nostin vielä kättä hyvästiksi, kun katsoin autoamme, joka kaarsi moottori jylisten pois parkkipaikalta. Huokaisin syvään. Tänään olisi ensimmäinen tallipäivä Shelyesissä ja tiesin, että päivästä tulisi jännittävä ja mielenkiintoinen. En malttanut enää odottaa, että näkisin Stellan ensimmäistä kertaa ja muut tallilaiset.

Kävelin reippain askelin päärakennuksen ohi isoon talliin. Heti ensimmäisenä talliin päästyäni korviini kantautui ullakolta iloista naurua. Siellä siis majailivat Shelyesin pahikset. Astelin hieman epäröiden ullakolle vieviä portaita pitkin ja määränpäähän saavuttuani kaikki hiljenivät ja tuojottivat minua, kuin ulkoavaruudesta tullutta alienia.

- Moi! Mä oon Aiya ja hoidan täällä Stellaa, hihkaisin ihmetteleville tallilaisille.
Hetken päästä alkoikin nimien huutelu ja kuka hoitaa ketäkin täällä Shelyesissä. Esittelykierroksen jälkeen heitin tallireppun lokerooni ja aloimme jutella kaikenlaisesta. Jutustelun jälkeen päätin lähteä Stellan luokse, sillä enhän minä ollut nähnyt sitä tänään vielä kertaakaan.

- Stella, vihlesin tammalle, joka hörsti uteliaana korviaan. Sitten se tuli innokkaana luokseni. Rapsutin Stellaa otsasta samalla kun se hamusi hupparini taskua.
- Kyllä vain, siellä on sinulle namipala, sanoin hymyillen ja kaivoin sokerinpalan taskustani, jota tarjosin sitten lopuksi Stellalle. Tamma otti sokerinpalan kämmeneltäni ja mutusteli sen suuhunsa, hamuten lopuksi taas lisää herkkuja.
- Valitan, mutta enempää ei ole, sanoin Stellalle ja taputin sitä kaulalle.

Katsoin puhelimestani kelloa ja huomasin sen olevan aivan liian paljon. Olin saanut jopa äidiltäni viestin, että hän on tulossa jo hakemaan minua. Annoin mojovan suukon Stellan sieraimille ja lupasin sille, että tulen takaisin mahdollisimman pian. Sitten lähdinkin jo kiireistesti hakemaan tallireppuani. Sanoin hoitajille hyvästit ja menin parkkipaikalle, jossa äiti jo odottikin minua. Huokaisin haikein mielin, kun talli katosi taaksemme. Aika oli mennyt liian nopeasti. Ainakin ensi kerralla varaisin enemmän aikaa tallilla oleskeluun.
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 200
Ikä : 21
Join date : 01.03.2014
Karma : 1

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty Ke 25 Helmi 2015, 00:25

♡ Maanantai 23. helmikuuta

Levitin luistimeni kuivumaan eteisen lattialle ja otin pienen puhelimeni kaapin päältä. Olin saanut uusia viestejä ja katsoin mitä oli tullut.
IiäS: "Hei sä pääsit Stellalle hoitajaks!"
Naurahdin riemusta ja vastasin: "No jo oli aikakin! Kysyn voinko tulla tallille jo tänään!"
Koikkelehdin keittiöön ja huudahdin äipälle uutiseni.
"Mene sitten huomenna katsomaan sitä ponia kun on ratsastustuntikin, nyt on jo aika myöhä", äiti vastasi. Hieman pettyneenä kuljin huoneeseeni chattailemaan Iiässän kanssa.


♡ Tiistai 24. helmikuuta

Olin aivan eritavalla innoissani tallille menosta kun tavallisesti tiistaisin, vaikkei siellä mitään uutta odottanutkaan - samat hevoset, samat tyypit, samat tunnit. Minä olin nyt jotain uutta, en enää tavallinen vakkarituntilainen, vaan hoitaja! Hienoa. Tallilla meninkin ensimmäisenä tarhalle moikkaamaan Stellaa, joka tarhaili jo isoksi kasvaneen varsansa kanssa pihaton edustalla. Silittelin suloista tammaa, ja mietin kaikkia hauskoja juoruja aamutalleista, mitä olin muilta tallilaisilta kuullut. Houkuttelin kaksikon pihattoon yhteiseen, isoon karsinaan ja etsin vuonisten harjalaatikot. Vietin pitkän tovin parivaljakkoa harjaten. Stella oli oma tavallinen itsensä ja seurasi minua tarkkaan. Välillä se koitti epäilyttävästi hivuttautua ovea kohti, mahtaisinkohan saada livahtaa pois, mutta naurahtaen kutsuin tamman takaisin sanoen:
"Älä opeta pikkuiselle huonoja tapoja, pöhkö."

Kun olin päästämässä vuonikset takaisin tarhaan, Iiäs pöllähti pihattoon.
"Moikka!" sanoimme ja juttelimme niitä näitä.
"Mulla alkaa tunti kohta", sanoin.
"Joo, mä jään laittamaan Dimonaa vikaa tuntia varten", Iiäs vastasi ja lähti saalistamaan pilkullista ponia tarhan peränurkasta. Minä tallustin isoon talliin selvittämään, millä heppasella ratsastaisin tunnilla - Vinjalla. Muistinkin jo, missä rauhallisen tamman tavarat olivat, ja pistin sen kuntoon. Tuntikaverini Lilli harjasi Lucasta saman hoitopuomin äärellä.
"Mä pääsin viimein hoitajaksi", kerroin Lillille, josta oli vuoden mittaan kuoriutunut ihan mukava likka - ei tyttö ollut enää lähellekään niin ujo, kuin aluksi.
"Onnea sulle", tyttö vastasi. "Mulla ei riittäisi aika."

Tunnilla harjoittelimme kouluratsastuksen saloja ympyrätyöskentelyn kautta, harjoittelimme lisäämistä ja kokoamista ja siirtymisiä ympyrällä. Vastalaukkaakin saatiin kokeilla, mutta se ei ihan onnistunut - harjoittelua vaan lisää. Vinja oli tavalliseen tapaansa oikein luottoratsu, ja meidän tunti meni hyvin. Loppuverkoissa kyselin Lilliltä, miten tunti meni.
"Kunhan Lucas sai moottorinsa käyntiin ja keskityin tekemiseen niin ihan hyvin meni", Lilli vastasi. "Sulla?"
"Vinja on tämmönen luottoratsu, että ihan kivasti meni."

Kun minä sain Vinjalta varusteet pois ja Inga Dimonansa tunnille, tyttö näytti minulle tallin yläkertaa, jonne en ollut vielä pelkkänä tuntiratsastajana uskaltautunut.
"Täällä onpi tallilaisten valtakunta, ja tosta voi valita kaapin itselleen", Iiäs selitti ja istahdimme taukotilan sohvalle.
"Toisinaan täällä meno on aika järkyttävääkin, mutta yksinkertaisesti parasta", tyttö kertoi naurahtaen muistoilleen. Niitä olisi pian minullakin.

♡ Sara & Stella ~ 1.
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty To 26 Helmi 2015, 15:58

♡ Torstai 26. helmikuuta

Jatkuva suojakeli sai rännit lorisemaan ja lumen painumaan, mikä ei miellyttänyt minua - en tahtonut jäiden vielä sulavan. Luistelu hallin tungoksessa mailattomilla vuoroilla ei houkuttanut ja potkukelkka tössäsi vähän väliä lumettomaan kohtaan. Pääsin kuitenkin tallille asti ja Inga-Stina siellä pihatolla minua jo odottelikin. Stellalla ja Dinalla olisi illalla molemmilla vain yksi tunti, joten olimme päättäneet käydä jo päivällä ratsastamassa. Pihatolla harjasimme ja varustimme ponimuksemme ja paijailimme liian suureksi kasvanutta Tranea - pikkupoika olisi saanut pysyä pikkuvarsana vielä vähän pidempään. Laiskoina jätimme satulat pihatolle, ilmankin pärjäisi, tammat olivat sen verran kilttejä. Kentällä Trane sai juoksennella vapaana, kun me väänsimme koulua ja leikimme hippasta. Trane tutkiskeli paikkoja ja vain välillä pyöri häiritsevösti emän ympärillä, kunnes joku tuoksu tulvahti leudon tuulen mukana pikku-ukon sieraimiin.


♡ Sara & Stella ~ 2.
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty La 28 Helmi 2015, 10:24

♡ Lauantai 28. helmikuuta

Tallivintiltä kuului mukavasti pulinaa, ilmeisesti lauantaipäivää oli tallilla viettämässä aika moni joten suuntasin rappusia ylös. Iiäs ja pari blondia nauroivat jollekin, ja kaksi muuta tyttöä istuivat toisella sohvalla hieman eksyneen näköisenä.
"Moi!" sanoin reippaasti ja istahdin Iiässän viereen muiden vastatessa tervehdykseen. "Keitäs te olette?"
"Mä olen Jemina", Iiässän vieressä istuva tyttö sanoi naurunsa seasta.
"Nii, se on Pulle Nah ja mie Inga-Stina", Inga lisäsi ja nauroi. Heh, jotaa insaidläppää taas.
"Sanni", sanoi kuparinväriset hiukset omaava nuori nainen.
"Mä oon Frida", blondi tyttö sanoi toiselta sohvalta. Hänen vieressään istui räväkästi punatukkainen tyttö, joka sanoi:
"Mä oon Pinja, mut kaikki sanoo Piniks."
"Mä oon Sara", kerroin. "Oon Svolværin lukios ykkösel. Heei mä taisin nähä Jemina sut siel penkkareis, mut taisit jäähä jo lukulomalle..?"
"Joo niin jäin", Jemi vastasi. "En kyllä ole kovin innokas lukemaan, ja jatkuvast on jotaa tuntei amiksen puolella. Missäs koulus te muut ootte?"
"Mä oon yläasteel", Pini sanoi.
"Mäkin", Frida sano ja Iiässäkin ilmaisi kuuluvansa siihen joukkoon käden heilautuksella.
"Mä oon jo yliopistossa", Sanni sanoi. "Se vasta on rankkaa opiskelua."
"Mä haluun sitten yliopistoo, opiskelemaan luokanopettajaks, vaik en oo mikää opiskelijaihminen. En vaa tiiä muuta kuvaa ammattia!" naurahdin.

Aikamme juteltuamme Jemina ehdotti maastolenkkiä, ja me kaikki olimme innolla lähdössä messiin. Pini kertoi aloittaneensa juuri Aagen hoitamisen ja Frida Brellan. Tevihän on Jemin oma poni, ja Sanni hoitaa Raffea. Iiäs ja minä lähdimme tallustamaan pihatolle kun muut jäivät talleille.
"Eiköhän Trane ole tarpeeksi vanha jäämään pihatolle vähäksi aikaa, on täällä kuitenkin tuttuja heppakavereita", mutisin Ingalle.
"Joo, omhan se jo vieroitusiässä", toinen vastasi. Otimme ponit sisään pihattoon harjaukseen ja varustimme ne. Stella ihmetteli hieman, kun Trane jäi rohkeana oripoikana pihalle. Lähdimme Iiässän kanssa ratsastamaan kohti tallipihaa ja vuorostaan Trane oli hämillään emänsä lähdöstä.
"Varmasti se siitä rauhottuu", IS sanoi katsellessani ympäriinsä juoksevaa ja hirnahtelevaa orivarsaa.

Talleilla muu seurue oli jo valmiina lähtöön. Matka kului mukavasti rupatellen ja tutustuen. Jotenkin kovin moni oli Suomesta tai Ruotsista tai muualta - minä ihan lofoottilainen alunperinkin. Rakastin näitä maisemia ja keliä, jos vaan pysyisi pakkasella - tämä kaiken sulaminen ei ollut hauskaa. Pikkupakkanen ja suuret hanget oli parasta, samoin kesäisin pidin viileämmästä merisäästä, ne harvat hellepäivät olivat tuskaa. Vasta tänne muuttaneiden mielestä Norjassa on huisan koleaa, no, eivät vaan oo viel tottunnu meri-ilmaan ja tuuleen.

Me kuusi saavuimme reilun tunnin päästä tallin pihaan.
"Oli kiva maastoilla, mennään toistekin!" hoimme toisillemme. Trane ja Stella olivat riemuissaan nähdässään toisensa, ja Stella kiirehtikin poikansa luo tarhaan heti, kun päästin sen irti. Puuhailimme Stinan kanssa hetkin vielä pihatolla järjestellen varustehuonetta ja lakaisimme käytävänkin. Lähtiessämme kävelemään näin Lokan pienessä tarhassa erillään muista.
"Mitäs Loka tuolla?"
"Se ontuu", Iiäs sanoi. "Se on ontunut jo kauan. Se taitaa olla nyt 21."
"Mutta eihän se paljoa ole", tuhahdin. "Toivottavasti poika paranee. Mäkin haluisin vielä joskus hoitaa sitä - Loka on kuulemma niin ihana", sanoin haaveillen.
"Joo, just semmonen arka, kiehtova poni, jonka luottamuksen voittamisen jälkeen kaikki on niin ihmeellistä, voi ratsastaa ilman varusteita pelloilla ja se luottaa täysillä. Se on aivan mielettömän ihana, on sääli jos se ei tuosta parane", Iiäs kertoili muistellen vanhaa hoitsuaan. "Kaipasin kuitenkin nuorempaa ja reippaampaa ponia."
"Mulle semmonen maastoilu olisi just niin perfect", huokaisin kun saavuimme pojan tarhalle. Loka muisti Stinan ja tuli aidalle hänen silitettäväkseen, mutta uskalsi tulla minuakin nuuhkaisemaan.
"Loka ei edes ole ollut mun tuntiryhmässä koskaan, mutta oon mä sillä kerran pari saanut mennä", sanoin.
"On tämä herra vaan niin ihana", Inga sanoi silittäen harmahtavaa turpaa.

♡ Sara & Stella ~ 3.
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty Ma 16 Maalis 2015, 20:03

♡ Maanantai 16. maaliskuuta

Kevään tuoksun mä tunnistan
Auringon näen paistavan
Se lämmittää, hangilla leikittelee
Ja tuuli hiuksiain hyväilee

Vaan siellä täällä nään pälviä
Mut taivaalla ei ole pilviä
Aurinko nousee ja mailleen laskee
Taivaan kauniiksi maalailee

Linnun laulu kevään ensimmäinen
Villatupsut talvikarvan tiputtajien
Valkea, pehmeä pajunkissa
Iloiset lapset hangessa

Kaikkialla on liukasta ja jäätä
Vaan ei kukaan voi olla rakastamatta kevätsäätä
Kuraa ei huomaa kun aurinko paistaa
Tummat lasitkin piilosta esiin saa kaivaa

Hevonen pöllyää kun sukaa pyörittää
Talven villaa oikeesti riittää
Ja kentälläkin on maa ihan jäinen
Niin heppakin kulkee kuin umpipäinen

Maastossa pellolla hanki kantaa
Vaan hepan kaviot siihen uppoaa
Laukkaan silti vaihdetaan
Ja kevään hetkestä nautitaan.

♡ Sara & Stella ~ 4.
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty Ma 06 Heinä 2015, 10:16

♡ Maanantai 6. kesäkuuta

Kylmä ja hyinen alkukesä, kun joka päivä piti vetää paksu huppari ja tuulitakki niskaan, alkoi viimein väistyä lämpimien ilmojen tieltä. Olinhan heittänyt talviturkkini jo ajat sitten, mutta nyt vasta alkaisi hyvät uimakelit. Eihän vesi lämmennyt näillä korkeuksilla kovinkaan lämpimäksi, mutta olin tottunut siihen. Jääreenit oli tauolla, mutta kävin edelleen sisäreeneissä. Huilutunnitkin oli kesätauolla. Kaikki oli rennompaa.

Aurinko paistoi tänään mukavasti kun fillaroin kohti tallia ja pihattoa, jossa Stella-tamma asui. Stinakin oli sanonut tulevansa tänään tallille, missä usein pyörimmekin yhdessä. Olin jo ehtinyt ottaa Stellan sisälle hoidettavaksi, kun Stina saapui.
"Mentäskö taas vaihteeksi maastoon?" kysyin. Stina nyökytteli ja jatkoi:
"Ootan että päästäisiin uittamaan!"
"No samaa sanon minä, rakastan vettä ja uimista!"

"Mennäänkö Kongstindanin vuoren juurelle? Tehää joku pieni lenkki ja tullaa takasii", Stina ehdotti.
"Joo, mennää vaa."
Hain Stellan suitset pienen pihattotallin varastotilasta ja puin ne tamman päähän. Inga-Stinakin oli jo valmis Dinan kanssa joten kävelimme ulos metsäpolun alkuun.
Matalahkojen havupuiden metsä ympäröi meidät kapean metsäpolun kulkijat. Juttelimme mukavia.
"Tänne tulee aina joka kesä niin paljon turisteja", huokaisin. "No, ainakin ihmisillä on töitä museoissa ja opaskierroksilla, ja leirintäalueellakin menee hyvin."
"Niinpä, ei kaikki pelkällä kalannostolla elä", Iiässäkin totesi. "Mutta toisinaan mökkien vuokralaiset pitää yömyöhään meteliä, mikä raivostuttaa.."

Metsäpolulta oli kauniit maisemat suurelle, kirkasvetiselle järvelle, jota jyrkkärinteiset vuoret ympäröivät. Polku kiemurteli mahdollisimman tasaisilla kohdilla. Vuorenrinteellä kasvoi metsää vain ihan rannassa, kasvusto matali äkkiä ylemmäs mentäessä, mutta hevosella sinne olisi vaikeaa mennä. Aika kului rantaa ihaillessa.
"Tässä on tasaisempaa, ravataanko?" IS kysyi.
"Joo! Paluumatkalla voidaan laukata lähempänä tallia, siellä on leveämpi tie", ehdotin.
Niin nostimme ravin ja pian tulikin kääntymisen aika, matka nääs meni aika sutjakkaan ravissa. Palailimme samaa reittiä, annoimme hevosten purkaa energioitaan. Äsken pitkälle tuntunut polku loppui äkkiä ja nostimme laukan leveämmän tien alussa.

Pitkään eme ehtineet kirmata, kun hiljensimme käyntiin. Ei voi ihan tallille asti laukata, loppukäynnit pitää muistaa. Hevoset hörisivät tyytyväisinä, taisi olla päiväheinät pihatolla odottamassa.
"Onkos sulla kesätöitä", IS kysyi kun harjailimme ratsujamme.
"Joo, olin pari viikkoa dementiakodilla vanhusten seurana. Oli ihan mukavaa! Ne tosin unohti kaiken tosi äkkiä", naurahdin.
Jätimme pollet nauttimaan heinistään ja lähdimme kotia kohti.

♡ Sara & Stella ~ 5.
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty Su 17 Huhti 2016, 01:13

♡ Hiihtolomaleiri 6-8. maaliskuuta 2015



Hankilaukkailun riemuja Saran&Stellan sekä Suvin&Allin seurassa.

♡ Sara & Stella ~ 6.
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sara lähetetty To 04 Toukokuu 2017, 02:08

♡ Toukokuu 2017

Kevät tuo aina uusia tuulia mukanaan. Kun kuulin Inga-Stinan muuttavan Suomeen, innostuin itsekin ideasta. Olin pitkin kevättä tutustunut erilaisiin mahdollisuuksiin, ja olin lopulta päätynyt hakemaan kesätöitä Suomesta nordjobin kautta. Kun sitten olimme käyneet viimeisellä yhteisellä maastolenkillä hoitsujemme kanssa, olin kertonut iloisen uutiseni - olin saanut haluamani kesätyöpaikan, ihan ISän uuden kodin läheltä! Inga-Stina lupasi selvittää uuden asuinpaikkansa lähimmät tallit ja kertoa minulle mahdollisuuksista harrastaa hevosia työn ohella, ja hän oli löytänyt minulle ihanan kesähevosen ylläpitoon. Se oli suloinen issikkatama, enkä malttanut odottaa, että ensiviikolla lentäisin kesäksi Suomeen ja kävisin koeratsastamassa tamman.

Se tarkoitti hyvästejä Shelyesille ja Stellalle. Reilun kahden vuoden aikana Stellasta oli tullut minulle todella rakas, ja sen hassuista jekuista todella tuttuja. Tamma kulkisi kuitenkin muistoissani mukana, ja jos syksyllä palaisin Norjaan, voisin käydä milloin vain moikkaamassa sitä. Stella ei katoaisi minnekään, mutta minä lähtisin. Sitä ennen halusin ehtiä tekemään vielä kerran pitkän maastolenkin lempireittejä pitkin, ja tänään se onnistuisi, sillä tammalla oli vapaapäivä. Ratsastin tammalla ilman satulaa ja sen talvikarvansotkuiset kyljet lämmittivät jalkojani ihanasti. Kevättuuli puhalsi vielä hieman kylmästi, mutta sää oli kokoajan lämpenemään päin. Kumarruin halaamaan tammaa, silittelin sen kaulaa ja rapsutin säkää. Läpikotaisin tuttu tamma kulki luottavaisin askelin, enkä voinut olla hymyilemättä.
"En unohda sua koskaan, vaikka välillämme olisi tuhansia kilometrejä", kuiskasin tammalle, kun viimeistä kertaa kannustin tamman vauhdikkaaseen laukkaan.

♡ Sara & Stella ~ 7.

Mun piti kirjottaa tämä jo kauan sitten, nyt tätä ei varmaan enää kukaan lue, mutta kirjoitin kuitenkin :D Jos Shelyes joskus palaa, haen todennäköisesti takaisin, niini ihana talli tämä on <3 Kiitos Shelyes <3
avatar
Sara

Viestien lukumäärä : 42
Ikä : 20
Join date : 28.05.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty Ke 15 Marras 2017, 14:48

15.11.2017 - Kuraisia kavioita ja uusia tuttavuuksia


Päivän aikana satanut nuoskalumi narskui tennareiden alla, kun kävelin Shelyesin pihaan. Siitä on ikuisuus, kun viimeeksi kävin tallilla. Muistaakseni Iso-Britanniassa, mietin itsekseni kun hengitin tallin tuoksua sisään. Tallipiha oli vielä autio kahden jälkeen iltapäivällä – kaikki olivat varmasti vielä koulussa. Mietin, mistä mahtaisin löytää jonkun, joka voisi esitellä minulle paikkoja ja kuin tilauksesta Jassu tuli minua vihellellen vastaan. Terhvehdin häntä ja hän jäi hetkeksi katsomaan minua sen näköisenä, kuin yrittäisi epätoivoisesti muistaa nimeä.
”Katya.”, autoin naista.
”Aa joo, niin tietty. Stellan hoitaja.”, hän naurahti. ”Odotatko sen aikaa, et käyn viemäs nää paperit sisälle? Tuun sit näyttää sulle paikkoja.” Jassu ehdotti ja odottamatta vastaustani jatkoi matkaansa suureen päärakennukseen.
Minulle alkoi tulla kylmä, joten suunnistin talliin lämpimään ja jäin odottelemaan Jassua.

Puolentunnin kierroksen aikana Jassu selitti minulle tallin käytäntöjä laidasta laitaan – en ollut edes varma muistaisinko kaikkea yhdellä kertaa. Kaikki on onneksi luntattavissa toimistosta, joten en ottanut asiasta paniikkia. Kello lähestyi kolmea ja tallille alkoi valua porukkaa. Neljältä olisi maastoon lähtö ja ihmiset olivat silmin nähden innoissaan. Beata ja Inga-Stina tulivat ensimmäisinä esittäytymään ja Inga-Stiina lähti minun kanssa hakemaan Stellaa tarhasta. Stella tuli portille vastaan, mutta ei suinkaan kiinni otettavaksi, vaan yritti ensimmäisenä karkuun. Inga-Stiina oli onneksi portin ulkopuolella ponia nopeampi ja nappasi tämän päitsistä kiinni. Minä otin Stellan riimunnarun päähän ja talutin tamman talliin samalla jutellen Inga-Stiinan kanssa niitä ja näitä.

Vaikka muualla maa oli valkoisena lumesta, tarhassa lumi oli sekoittunut ruskeaksi mönjäksi. Sen huomasi Stellan jaloista. Katsoin parhaaksi pestä ponin jalat sotkematta sen enempää. Stella seisoi nätisti pesarissa, kun avuksi tullut Petter piti tätä kiinni. Kävi ilmi, että meillä molemmilla on vahva urheilullinen tausta ja jalkapallo on molempien mieleen. Juttutuokioon liittyi myös Beata ja äskettäin saapunut Ylva. Pian tallin käytävän täytti puheen sorina ja nauru – mikä ihana porukka!


~K&S 1


Viimeinen muokkaaja, Katya pvm Pe 15 Joulu 2017, 12:01, muokattu 1 kertaa
avatar
Katya

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 22
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty To 07 Joulu 2017, 23:43

7.12.2017 - Talvi-illan talleilua


Pakkanen puri nenänpäätätni, kun ratsastin Stellan tallin pihaan. Kevyt huuru kohosi ponin sieraimista kumpuavan hengityksen tahtiin ja haihtui ilmaan. Taivas oli täysin selkeä ja tähdet loisitvat erityisen kirkkaasti. Kylmyyden hiipiessä jalkojani pitkin puristin niitä hieman tiukemmin ponin lämpimiin kylkiin, ennenkuin tohdin laskeutua selästä alas. Maan kohdatessa jalkani tärähtivät inhotavasti ja ravistelin niitä hetken aikaa. Ulkona oli niin hieno sää, että siellä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta reilu kymmenen asteen pakkanen ajoi minut nopeasti sisälle tallin lämpöön.

Tallissa soi hiljaisella radio, jossa soitettiin joululauluja. Radion ja Stellan kavioiden kopseen lisäksi tallissa kuului vain ilmastoinnin humina ja tasainen heinän rouskutus. Otin Stellalta suitset pois ja annoin tamman heinät sille karsinaan. Stella mutusteli heiniään samalla, kun harjasin siltä enimmät hiet pois.
Mary did you know that your baby boy will give sight to a blind man?
Mary did you know that your baby boy will calm a storm with his hand?...
” radiossa soi yksi lempijoululauluistani Pentatonixin esittämänä ja hyräilin sitä hiljaa mukana.

Olin niin syvällä päässäni, että säikähdin huomattuani Joonan norkoilevan karsinan ovea vasten.
”Miten meni?”, mies kysyi.
Hän oli aikaisemmin antanut minulle idean tehdä kivaa kartiotehtävää Stellan kanssa.
”Hyvin! Meillä oli oikein kivaa. En muista milloin viimeeksi olisin nauttinut niin paljon kylmästä talvisäästä ja ratsastuksesta.”, vastasin kiinnittäen samalla viimeisen loimivyön Stellan fleeceloimesta. Annoin Stellalle vielä pikaiset rapsutukset, ennenkuin poistuin karsinasta sulkien oven perässä. Menimme samaa matkaa yläkertaan, jossa oli Inga-Stiina ja Beata viltteihin kääriytyneinä sohvilla, höyryävät kupit kädessä.
”Hei! Haluutteko kaakaota? Tehtiin ihan äsken.”, IS kysyi ja osoitti hellalle, jossa oli vastakeitettyä kuumaa kaakaota.
”Todellakin! Ulkona on jäätävän kylmä, vaikka tuo keli onkin aivan upea.”, vastasin ja menin hakemaan itselleni suussasulavaa, kuumaa kaakaota. Loppuilta menikin sohvilla istuessa ja jutellessa Shelyläisten kanssa.

~K&S 2


Viimeinen muokkaaja, Katya pvm Pe 15 Joulu 2017, 12:00, muokattu 2 kertaa
avatar
Katya

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 22
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty Pe 15 Joulu 2017, 01:03

14.12.2017



Iltaa kohden sään pakastuessa myös kinoksen päälimmäinen kerros jäätyi. Stella oli saanut  vuohisen alle inhottavan haavauman rapeasta hangesta ja hoidin sitä tamman karsinassa putsaten ja rasvaten. Uusi tulokas, Christian, oli tekemässä iltatallia ja vaikutti siltä, että haluaisi jo kotia. Yritin tarjota hänelle apua ruokien jakamisessa, mutta poika vain tuhahti minulle. Olkoon sitten itsekseen, ajattelin ja rapsutin Stellaa hyvästiksi ennen kuin menin yläkertaan.

Tallilla oli yllättävän paljon vielä porukkaa ottaen huomioon kellon ajan. Vintillä oli kova keskustelu uudesta talliorjasta ja minua kävi hieman sääliksi häntä, kun kukaan ei oikein tuntunut tykkäävän hänestä. Oli hänessä pakko olla jotain hyvääkin, vaikka aika pinnalliselta tuo vaikutti.
”Ketkä on muuten lähdössä Suomeen leirille?” kysäisin vaihtaen puheenaiheen. Sain aikaan pientä keskustelua siitä, vaikkakaan kukaan ei siitä osannut varmaksi sanoa. Minusta oli kyllä ihanaa saada mahdollisuus lähteä Suomeen, vaikkakin vain viikoksi. Suomessa asuessani olin ihastunut siihen maahan ihan totaalisesti! On Norjakin kiva paikka ja Lofooteilla on todella kaunista, mutta välillä tuntuu että norjan kieli on minulle turhan vaikeaa – samoin kuin ruotsi. Onneksi moni puhuu hyvin englantia ja suomea, niin tulen heidän kanssa hyvin juttuun.

Christian tuli yläkertaan ja näytti olevan kylmissään. Tarjosin hänelle vasta keitettyä glögiä ja hänen  ilmeensä näytti hieman pehmeentyvän. Muut loivat jätkään vain pitkiä katseita – erityisesti Sven, joka ei näyttänyt yhtään tykkäävän hänestä. Svenin katsetta Chrisua kohtaan pystyi kuvailemaan jopa halveksuvaksi. Ajattelin, ettei se minulta ole pois, jos yritän olla pojalle ystävällinen. Ei varmaan ole hänellekkään helppoa työskennellä vieraalla alalla vieraassa porukassa. Kovin pitkään en kyllä jaksaisi äksyilyä katsoa.

Lähtöä tekiessäni kävin vielä tsekkaamassa Stellan haavan. Ei se onneksi ollut kovin paha ja olisi entisellään parissa päivässä. Jassulle olin jo ilmoittanut asiasta ja lupailin katsoa sen perään pari päivää – minulla kun ei ollut muutakaan tekemistä loppuviikosta. Keräsin kamppeeni ja lähdin kotiin uupuneena pitkästä päivästä.

~K&S 3


Viimeinen muokkaaja, Katya pvm Pe 15 Joulu 2017, 11:59, muokattu 1 kertaa

_________________
• Brynhild Snøbær 10.11.2017
avatar
Katya

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 22
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty Pe 15 Joulu 2017, 11:59

15.12.2017

Stellan haava oli yön aikana parantunut huomattavasti. Tammalla ei kuitenkaan tänään vielä pidetty tunteja, joten ajattelin juoksuttaa sen kevyesti, ettei tämä ihan sekoaisi ylimääräisestä energiasta. Christian oli juuri saanut aamutallin tehtyä ja vaikutti tänään jo vähän lempeämmältä kuin eilen. Hän jopa jutteli minulle muutaman lauseen, ennenkuin katosi yläkertaan. Minä puolestani harjasin Stellan kunnolla ja hemmottelin ponia rapsutuksilla ja pikaisella selkähieronnalla, ennenkuin sovitin sille suitset päähän. Kietaisin sideharson kevyesti haavan päälle, jottei maneesin pohjastapölyäisi hirveästi likaa siihen.

Stella oli aluksi hieman häslä ravatessaan liinan päässä, ja varsinkin suunnan vaihdoissa poni teki jotain ihmeellisiä kiemuroita. Laukka pyöri molempiin suuntiin todella nätisti lukuunottamatta paria  innostuksen siivittämää pukkia. En viitsinyt hirveästi Stellaa juoksuttaa, jottei haavaan valuisi hikeä, joten tein pidemmät loppukävelyt kuin normaalisti kävellen ympäri maneesia Stellan seuratessa perässä. Teetin tammalle myös pienen aivopähkinän laittamalla porkkanapaloja kartioiden alle, jolloin Stellan piti kaataa kartio turvallaan (tai kaviollaan) saadakseen herkkuja. Kesti hetken aikaa, ennenkuin poni hoksasi idean, mutta sen jälkeen kartiot kaatuivat yksi toisensa perään sujuvasti.

Talliin palattuamme putsasin haavauman huolellisesti vedellä ja harjasin Stellan perusteellisesti. Minusta oli ihanaa viettää vapaapäivää tallilla, kun ei ollut kiire tehdä mitään. Aamupäivällä talli oli vielä hiljainen, kun suurin osa oli töissä tai koulussa. Christianilla oli vapaapäivä koulusta, joten hän oli ainoa kahviseura minulla yläkerrassa. Vaikka jätkä alkuun tuntui hirveän pinnalliselta, alkoi hänestä löytyä pienen jutustelun aikana ihan kivojakin piirteitä – ehkä hänestä vielä kuoriutuu jotain hyvää. Tietyissä asioissa aioin kyllä toden teolla pudottaa pojan maan pinnalle pilvilinnoistaan itseään kohtaan.

~K&S 4

_________________
• Brynhild Snøbær 10.11.2017
avatar
Katya

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 22
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty Su 17 Joulu 2017, 04:07

16.12.2017 - Draama Lauantai


Kolmessa päivässä tilanne oli perkelöitynyt pahemmin, kuin olisin osannut odottaa. Christian sitä, Christian tätä. Sven ja Petter etenkin olivat vannoutuneet uutta tulokasta vastaan. Lauantai iltapäivä tallin vintillä – jos olisin arvannut menon olevan sellaista, olisin jäänyt kotiin. Kaikki puhuivat Christianista. Suurin osa puhui siitä paskaa ja muut myötäilivät tai hyväksyivät hiljaisesti. Olin kiitollinen Solville, joka uskalsi vahvasti puolustaa Chrisua minun lisäkseni.
”Hei nyt jätkät oikeesti ne päät kiinni! Tehkää jotain hyödyllistä älkääkä jaksako jauhaa tota paskaa.”, huusin kaataessani itselleni kahvia.
En ollut koko päivänä kuullut Svenin ja Petterin suusta muuta kuin Chrisun arvostelua, lukuunottamatta tervehdyksiä yläkerran täyttäville tallilaisille.
”Älä nyt muru hiillesty, onks se räkänokka oikeesti sulle noin tärkee? Oot tainnut iskee silmäs nuorempiin.” Sven kuittasi.
Sen lisäksi että hän murutteli mua jopa hieman ivallisesti, oli hänen kommenttinsa muutenkin kaikin puolin pöyristyttävä.
”Et säkään kyllä yhtään sen aikuisempi oo. Eikä mun tykkäämiset oo sun asias, vai ooks mustasukkanen jollain tapaa?”, vastasin loukkaantuneena ja istuin kahvikuppini kanssa sohvan nurkkaan. Olin niin tuohtunut jätkien – ja erityisesti Svenin – takia, ettei mua kiinnostanut, ketkä kaikki olivat seuranneet kinaa, tai mitä he siitä ajattelivat.

En kerennyt toista suullista juoda kahviani, kun Christian tuli keskeyttämään keskutelun hätistämällä porukan ottaa karanneita poneja kiinni. Porukka nousi sohvilta alta aikayksikön ja juoksivat Chrisun ohi ulos vintiltä – Jassun kukat olivat ilmeisesti tärkeitä. Minä hörpin kahvini nopeasti loppuun ja poistuin paikalta viimeisenä Christianin kanssa.
”Mikä täällä porukan saa noin kireäksi?”, poika kysyi matkalla.
”Voi kuule tietäisitpä vaan.”, vastasin hölkätessäni kohti Jassun kukkaistutuksia.
”Oli varmaan virhe tulla tänne.” hän tokaisi ehkä hieman alakuloisena.
En ollut varma johtuiko Christianin fiilis siitä, mitä muut hänestä puhui vai siitä, että tunsi syyllisyyttä pihattoväen karkaamisesta, mutta mä vähän jopa säälin häntä.

Kun ponit oli kiinni ja Jassun läksytykset otettu vastaan, porukka kokoontui oritalliin jatkamaan paskan puhumista. En tiiä mikä Christianissa oli oikeesti noin ihmeellistä, kun niin kivalta tuntunut talliporukka ja hyvä yhteishenki rakoili niin pahasti. En olisi uskonut ekana päivänä, että yksi ihminen voi jakaa täyä porukkaa näin paljon. Mulla täyttyi mitta nopeasti siitä keskustelusta, joten poistuin vähin äänin paikalta ja suuntasin takaisin isoon talliin. Christian oli siivoamassa karsinoita ja toisaalta olisi ollut kiva jutella hänelle, mutta sen sijaan työnsin kuulokkeet korviin ja menin putsaamaan Stellan haavan. Muut olivat puheenaiheellaan aiheuttanut yliannostuksen Christianista, joten hetki yksin ponin kanssa ei ollut pahitteeksi. Toivottavasti en loukannut poikaa.

Stellan haava oli parantunut lähes täysin ja se voisi maanantaina mennä ihan normaalisti tunnille. Tamma oli silmin nähden mielissään saamastaan huomiosta ja makupaloista. En mä niitä sille ilmaiseksi kuitenkaan antanut vaan teetätin erilaisia venytysliikkeita kaulalle. Lopulta Stella kävi makuulleen karsinaan ja minä istuin sen viereen vasta vaihdetuille puruille. Nojasin Stellan ryntäisiin ja rapsutin tätä harjan juuresta ponin hamutessa käsistäni herkkuja. Tallipäivän ensimmäinen draamaton kymmenen minuuttinen oli todellakin tarpeen.

~K&S 5

_________________
• Brynhild Snøbær 10.11.2017
avatar
Katya

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 22
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty Pe 12 Tammi 2018, 12:34

12.1.2018

Viikon loma töistä leirin vuoksi oli vaatinut veronsa takaisin ja tänään oli ensimmäinen päivä, kun kerkesin tallille ihmisten aikaan. Olin täysin pihalla siitä, mitä tallilla oli tapahtunut leirin aikana ja sen jälkeen, mutta tallivintin keskusteluista päätellen uudenvuoden pirskeet olivat ainakin aikuisten osalta olleelt kosteat.

Christianin ympärillä tilanne oli rauhoittunut huomattavasti ja nykyään enään vain kourallinen tuntilaisia kiherteli hänen ympärillään. Hanne oli saanut nauttia Chirsun seurasta leirillä snapchatin välityksellä ja olin jättänyt sen lähes täysin huomiotta ja keskittynyt nauttimaan olostani Suomessa. Nyt jälkeenpäin miettiessäni asiaa, jostain syystä Hannen ja Christianin lämmenneet välit kiehuttivat mua. Ehkä tunteella oli jotain tekemistä sen kanssa, että kiireitteni takia tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi tallilla muutenkin. Miksi edes olin kiinnostunut sen jätkän tekemisistä ja ihmissuhteista? Mulla oli monia syitä siihen miksi mua ei pitäisi kiinnostaa, mutta silti ne vähäiset syyt kiinnostukselle tuntui todella voimakkailta. Ihastunut mä en ole, no way! Ensinäkin jätkähän on mua 3 vuotta nuorempi ja toisekseen hänen pinnallisuutensa ja teennäisyytensä välillä jopa kuvottaa mua. Toisaalta halusin edelleen uskoa siihen, että kovan kuoren ja esittämisen alta löytyisi edes ripaus herkkyyttä. Totta puhuakseni Christian on….

”Maa kutsuu Katyaa,” Hannen ääni herätti minut ajatuksistani takaisin vintin sohvalle. Käänsin katseeni kysyvästi häneen, vaikka tällä hetkellä hänen ääni nosti pintaan vain katkeruutta. ”Niin, lähetkö sä meidän kaa maastoon?”.
”Meillä” Hanne tarkoitti Ellaa ja Pihlaa. Maasto olisi kyllä houkutellut, mutta leirin jälkeen ei huvittanut lähteä sinne Hannen kanssa. Mikä hitto mua vaivaa?
”En mä nyt taida jaksaa,” vastasin vain nopeasti ja lähdin vintiltä.
Tunsin kysyvien katseiden porautuvan niskaani, mutten antanut sen häiritä, vaan heilautin oven kiinni perässäni. Hienoa Katya, Hyvin toimittu!

Nappasin Stellan karsinan edestä riimunarun ja kävin hakemassa Stellan tarhasta. Tarkistin nopeasti ponin kaviot, ettei niissä ollut mitään terävää, joka voisi hankaloittaa kävelyä, ja lähdin taluttamaan ponia maastopolulle.  Lähdin kävelemään ponin kanssa toiseen suuntaan, kuin mihin tytöt todennäköisesti ratsastaisivat, jotten törmäisi heihin vahingossa. Hengitin raikasta ilmaa sisään ja ulos yrittäen koota samalla ajatuksiani. Monista yrityksistä huolimatta päässäni pyöri vain Christian ja Hanne ja lukuisat skenaariot heidän välisestä suhteestaan. Yritin rauhoitella mieltäni, että he ovat toistaiseksi vielä vain kavereita, ja samaan aikaan työnsin mieleeni ristiriitaisesti, ettei asian pitäisi mua hätkäyttää mihinkään suuntaan. Tunsin sekavien ajatusteni nostavan paniikkia selkärankaani pitkin, joten pysäytin Stellan ja painoin pääni sen kaulaa vasten. Kyyneleet valuivat yksi kerrallaan poskelleni ja tippuivat sitten kaulahuiviini. Tunsin töiden aiheuttaman stressin purkaantuvan jokaisen kyyneleen myötä ja pikkuhiljaa oloni helpottui.

Stella hörisi sen merkiksi, että pitäisi jo palata tallille. Vähäinenkin luonnonvalo, mitä tähän aikaan vuodesta saattoi esiintyä, oli vaihtunut tumman siniseksi tähti taivaaksi ja heijastui lumesta kylmän hyytävänä. Aloin olemaan itsekkin jo kuuman juotavan tarpeessa, joten kävelin noin 15 minuutin matkan takaisin tallille. Harjasin Stellan huolellisesti ja vietin mahdollisimman pitkän ajan ponin kanssa, ennenkuin minun pitäisi mennä takaisin tallivintille selittämään Hannelle ja muille käyttäytymistäni. Jostain syystä Christianin ja Hannen juttu panoi minua edelleen, vaikka aikaisempi reaktio oli mennyt vähän yli työstressin takia. Osasin jo onneksi hieman järkeillä asiaa.

Kumisuan pyöriessä ponin lavalla kuulin askeleiden lähestyvän Stellan karsinaa.
”Susta ollaan oltu huolissaan,” hän sanoi. ”Olit kuulemma hävinnyt kuin tuhka tuuleen, mut meidän onneks tuuli käänty näköjään takas.”
Naurahdin Christianin kuivalle vitsille, mutta vakavoiduin nopeasti taas.
”Hei, onks kaikki okei?”, käännyin nyt ensimmäistä kertaa katsomaan Christiania ja hän vaikutti aidosti kiinnostuneelta mun voinnista.
”Juu on. Töissä on vaa ollu kiire,” vastasin ja toivoin ettei silmäni enään olleet punaiset itkusta.
Kiire oli todella lievä sana sille, mikä sotku töissä oikeasti oli meneillään. Jostain kumman syystä mun teki mieli vuodattaa Christianille kaikki just nyt, mut ennen ku huomasinkaan, tilaisuus oli mennyt ohi.
”Okei,” Christian vastasi ja olimme molemmat hetken hiljaa, kunnes Christian ilmoitti menevänsä takaisin vintille. ”See you” hän oli vain huikannut ja katosi sitten rappusiin. Mä en kaiken tän päiväsen jälkeen enään kehdannut näyttäytyä vintillä, joten tarkistettuani, että mulla on avaimet ja puhelin, lähdin suoraan autolle.

~K&S 6

_________________
• Brynhild Snøbær 10.11.2017
avatar
Katya

Viestien lukumäärä : 20
Ikä : 22
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Stellan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa