Dinon päiväkirja

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hanne lähetetty Su 04 Maalis 2018, 20:06

Diaphanous
kutsutaan Dino tai Spok tai Spookkis
saksalainen ratsuponi, tamma
143cm, nokivoikko
yleisponin osaaminen (heA, 100cm)

yp/om. Hanne Rosten
muuttanut 5.3.2018

Dino on hyvin rehellinen poni. Se osoittaa selkeästi minkälainen päivä sillä on. Milloin korvat ovat luimussa jo ennen aamuruokaa, milloin se hörähtää iloisesti karsinastaan aamutervehdyksen. Dinoa voisi kutsua perusnaiseksi. Opittuaan lukemaan ponin mielentiloja, päivät menevät huomattavasti paremmin niin ponin kuin ihmisen mielenterveyden kannalta.

>> sivuille


Viimeinen muokkaaja, Hanne pvm Su 04 Maalis 2018, 20:10, muokattu 1 kertaa

_________________
Raffe 10.11.2017 Arrow
Dino 5.3.2018 Arrow
avatar
Hanne

Viestien lukumäärä : 15
Ikä : 19
Join date : 05.11.2017
Karma : 2

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Dinon päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hanne lähetetty Su 04 Maalis 2018, 20:06

5.3.2018
uudet tuulet aivan liian nopeasti
Pyörittelin jo pari vuotta vanhaa pink goldin väristä Samsun Galaxy S7 puhelinta sormissani hermostuneena. Pian astuisin sellaisiin saappaisiin, mitä en koko 12 ratsastusurani (ura ja ura..) aikana edes osannut kuvitella. En koskaan ollut toivonut sitä, koska ajattelin sen aina vaativan jotain tavoitteita. Meinaan hevosen omistajuus. Tai no, tällä kertaa ylläpito alkuun.

Äitini oli soittanut minulle vain kaksi viikkoa sitten ja kysynyt mitä mieltä olin. Hänen ystävänsä tytär oli kasvanut ponille liian pitkäksi. Soitin Kaisa Mantereelle kieltäytyäkseni. Opiskelu vei jo niin paljon aikaa, eikä minulla todellakaan ollut edes rahaa ylläpitää hevosta. Mistä semmoiseenkin sai rahaa kaiken opiskelun harrastamisen tiimoilla?

”Ota Dino edes kokeiluun pariksi kuukaudeksi. Katsotaan sen jälkeen mitä mieltä vielä olet”, Kaisa vakuutteli minulle.
Matka Suomesta Norjaan oli kamalan pitkä vain kokeilua varten. Lopulta äiti oli se, joka sai minut suostumaan. Vanhempani maksaisivat Dinon tallivuokran ja mahdolliset eläinlääkärikulut. Kokeilun aikana Kaisa osallistuisi myös kustannuksiin. Minun maksuuni jäisivät siis vain mahdolliset uudet varusteet ja ruoka. Ehtona oli opiskeluiden suorittaminen ja kesällä kesätöiden löytäminen. Helppo nakki, vai mitä?

Viimein sininen hevosrekka näkyi pihatiellä ja sydämeni hypähti kurkkuun. Olin nähnyt Diaphanous nimisen tamman tasan kerran, enkä koskaan ollut edes noussut sen selkään. Nokivoikon värinen saksalaissukuinen ratsuponi, suurella poniprosentilla, paljon nyffiä ja myös hitusen trakehneria ja täykkäriä, poniprosenttia piti yllä myös connemara. Kaiken sen tiesin vain sen takia, että olin kuumeisesti etsinyt tamman sukutaulun käsiini ja tutkinut sen perinpohjaisesti.

Rekka pysähtyi ja hieman yllättäen vaaleahiuksinen nainen pomppasi ulos kuskin paikalta. Hän tervehti minua Suomeksi ja vastasin tervehdykseen.
”Allekirjoitus tuohon ja tuohon”, nainen pyysi ja työnsi käsiini paperin.
En tiedä mitä sutaisin, mutta pian lentävät ja nopeat allekirjoitukset olivat toivottavasti oikeilla viivoillaan. Sen jälkeen seurasinkin naista rekan laskusillalle ja kerkesin sekunnin verran pettymään. Rekan ensimmäinen hevonen oli laiha kimo poni ja mietin muistinko Dinon aivan väärin? Nainen kuitenkin kertoi lastausvirheestä, jonka takia hän joutuisi ottamaan kaksi hevosta pois edestä.
”Okei…” mutisin.

”Joko se nyt tuli?” Ella kysyi ja pomppasin varmaan puoli metriä ilmaan.
En ollut edes huomannut blondin tytön saapumista.
”Joo, mut se ei oo toi”, minun oli pakko tarkentaa, ettei Ella vain luulisi minun ottaneen nälkiintynyttä ponia.
Ai, että oli kamala ajatustapa, jota tarvitsi parantaa: toivottavasti tuo raukka kimo poniruuna saisi paremman kodin kuin mistä se oli lähtöisin. Okei, aika keskittyä. Nainen sitoi kimon rekan sivussa olevaan lenkkiin ja talutti sen jälkeen ulos komean ruunikon puoliverisen. Ehkä minun olisi tarvinnut sanoa olevani hevosratsastaja?

”No, niin sen pitäis olla seuraava”, mutisin ja menin ja lähemmäksi ramppia.
Sieltä se asteli vauhdikkaasti ulos yllään kirkkaanvihreä kaulapalallinen fleeceloimi, häntä häntäsuojassa ja jalat vuorattu kuljetussuojilla. Dinosta ei oikein ulkonäöllistä päätelmää voinut tehdä kaiken varustuksen takia. Nainen ojensi minulle riimunnaru ja käsi täristen otin sen lapasen peittämään käteeni. Dino mulkaisi minua selvästi kärttyisenä. Pitkä matka vaati selvästi veronsa.
”Mulla olis tuolla vielä joku laatikko…” nainen kertoi. ”Mihin viedään?”
”Aa, joo, tuonne oville vaikka”, osoitin pihattotallia, jonne Dino muuttaisi.
”On se ainakin ihan kivan näkönen”, Ella kommentoi. ”Sopivan korkunen sulle.”
”Mm..”

Dinoa selvästi kyllästytti vain paikallaan seisominen, joten talutin sen pari kertaa pihan ympäri. Se saisi levätä pari päivää pitkän matkan takia. Olin juuri taluttamassa Dinoa talliin, kun Christian asteli ovista. Hittolainen. Olin vältellyt poikaa siitä asti, kun olin kysynyt häntä leffaan. Ajatukseni olivat siitä asti olleet vain tulevassa ponissa, että ei tuntunut olevan enää aikaa edes leffalle. Siispä fiksuna tyttönä olin vain kartellut Christiania, mikä oli vaikeaa.
”Hei, Hanne”, Christian tervehti. ”Mites se leffa?”
”Aaa, hei, tuota.. kiirettä pukannu”, takeltelin.
”Ens viikon lauantaina?” Christian sitten ehdotti.
”Okei”, vastasin ja hymyilin päälle. ”Lauantaina siis.”

_________________
Raffe 10.11.2017 Arrow
Dino 5.3.2018 Arrow
avatar
Hanne

Viestien lukumäärä : 15
Ikä : 19
Join date : 05.11.2017
Karma : 2

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa