Kellonaika on nyt La 28 Maalis 2020, 13:29

2 osumaa on löytynyt haulle 2

Feitlin puuhat

Feitlin päiväkirja #2

Öm... Noo.... Mä yöllä vaan juoksin paikasta toiseen. Mä laukkaili ja sit Brella heräs ja raivis mulle kun herätin sen. Ja sit Stella ja Flamme häräs. Ja ne tietty rages mulle kun herätin ne. Ja vielä Venni heräs, mut ei se jaksanu rageta, ku se jatko nukkumista, mut sitä ennen sano mulle:
"Feitli! Voisit olla laukkaamatta öisin! Ja nyt on yö! Eli älä laukkaile nyt!" Venni sano ja nukahti.

Ps. Piirros Feitlin mielikuvasta

Topics tagged under 2 on Shelyesin Foorumi 14775030

@Hilla kirjoitti:
Kuva ei toimi ainakaan mulla, tässä linkki:

https://aijaa.com/RufKpx

Muokkasin toimivaksi. Tuolta Aijaa.comin sivuilta löytyy alhaalta kohta ”kuvakoodit”, kopioi sieltä semmonen vaihtoehto kun ”Foorumille, iso” niin toimii kuvana Smile Kuvalinkin pitää olla esim. .jpg-päätteinen että näkyy foorumilla Smile - Jassu

Merkintä 7. #tarinatempaus2019
Aloituspäivämäärä 21.11.2019
~ 13.12.2019 ~
kirjoittaja Hilla
lähetetty Pe 13 Joulu 2019, 18:00
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Feitlin puuhat
Vastaukset: 15
Luettu: 955

Pålin päiväkirja

19.10.2019
Mia kiristeli hampaitaan, kun jälleen kerran nyki puolipidätteitä turhankin ronskisti, jotta sai ratsunsa siirrettyä käyntiin. Tämä ratsu oli yksitoistavuotias ruunikon värinen ruotsalainen tamma, ja se sai ensiratsuaan hakevan tytön mietteliääksi. Tätäkö hänelle oli nyt tarjolla vastineeksi varsin pienelle budjetille? Tamma – jonka nimi oli niin monimutkainen, ettei Mia edes muistanut sitä enää – oli jo viides hevonen, jota hän kokeili. Kaikki sitä edelliset olivat olleet joko yhtä kamalia tai sitten niin jäykkiä, etteivät ne suoriutuneet edes maapuomeista.

”Ota rauhallisesti, älä nyi, ratsasta vain eteen”, Sonja Årud neuvoi.
Mia katsahti Bergenin aikaista valmentajaansa, joka seisoi hänen vanhempiensa vieressä. Hänen teki mieli ladella viisikymppiselle naiselle paljon asioita, mitä koki olevan väärin koeratsastettavassa puokissa. Onneksi Mia tiesi, ettei siitä olisi hyötyä, vaan vain siitä että viitsi kuunnella taitavampia. Tyttö veti muutaman kerran happea keuhkoihinsa, yritti rauhoittaa kätensä ja kehotti tamman raviin. Hetken ajan Mia oli varma, että nyt tästä tulisi jotain ja hän pääsisi ohjaamaan muka-kokeneen-estehyppyrin kohti ensimmäistä hyppyä. Mutta ei… tamma jäi pomppiin seuraavaan nurkkaan.

”En usko, että tästä tulee mitään”, hän kertoi mielipiteensä Sonjalle. ”Tuskin saan sitä eteen.”
”Ulma on usein kyllä hieman haastava”, kommentoi maneesissa viidentenä tyyppinä oleva Brita Hansen, joka tallinomistaja.
Brita Hansen pyöritti Vossevagenissa sijaitsevaa isoa tallia. Tallilla järjestettiin suuria kisoja, pyöritettiin ratsastuskoulutoimintaa ja heidän kauttaan myös välitettiin hevosia. Mia oli joskus pari vuotta sitten käynyt tallilla estekisoissa sen aikaisella vuokrahevosellaan.

”Tule vain alas, niin voit kokeilla seuraavaa”, Brita jatkoi. ”Se on tilasto. Angloarabia ja lewitzeriä.”
”Ponia?” Mia ihmetteli.
”Siltä löytyy kyllä korkeutta ihan riittävästi hevosmittoihin.”
Mia lupasi itselleen katsoa avoimin mielin tilastoa, mutta ei innostunut siitä vielä yhtään. Eikä innostunut myöskään nähdessään sitä. Ruuna aivan varmasti oli hädin tuskin yli sataviisikymmentä korkea ja erittäin siro. Ruunikonkirjava väritys oli kyllä kiva. Mia nousi mustaan satulaan ja kokosi ohjat käsiin. Ruuna nosti heti pyynnöstä ravin ja tuntui hyvältä selästä käsin. Se oli notkea, eikä yhtään kankea. Ikää löytyi Mian mielestä sopivasti eli kymmenen vuotta. Hän ei halunnut kovin vanhaa, mutta ei ihan nuortakaan.

”Mikä tän nimi on?” Mia kysyi, koska ei muistanut oliko Brita kertonut sitä.
”Quickstep. Kutsumme sitä Kingiksi”, Brita kertoi. ”Sen omistaja vaihtoi nuorempaan ja puhdassukuiseen angloon.”
”Ravi on rikkonaista”, Sonja kommentoi. ”Kokeile Mia nostaa laukka ja tule tuo okseri.”

Mia oli huomannut himpun verran selästä saman kuin Sonja. Kingi tuntui hyvältä ratsastaa ja laukkakin nousi pienellä hipaisulla. Esteille sillä ei tuntunut olevan kovin hyvää silmää ja Mia joutui olemaan se, joka määräsi sataprosenttisesti hyppypaikan.
”Hyvä, siirrä vain käyntiin”, Sonja sanoi. ”Laukkakaan ei ollut puhdasta. Milloin eläinlääkäri on tarkistanut sen?”
”Onko se huono asia?” Eda kysyi, koska hän ei ollut erottanut mitään huonoa Kingin ravista ja laukasta.
”Se voi olla pidemmällä ajalla suurikin rahareikä, jos ei tiedetä mikä siellä on”, Sonja kertoi Mian äidille.
”Emme voi ottaa sellaista riskiä”, Eda pudisteli päätään.
”Olen samaa mieltä”, Harald myönteli.
”Ei se ole ennen oireillut”, Brita lupasi. ”Pysäytäpä se siihen, niin katsotaan onko sillä kivi kengässä.”

Pettyneenä Mia pysäytti Kingin joukon eteen. Brita nosteli sen kaikki jalat ja ilmoitti, ettei siellä ole kiveä tai irtonaista kenkää.
”Se kävi eläinlääkärin tarkistuksessa ennen meille tuloa, mutta ei sitä kuvattu. Mikäli olette kiinnostuneita, niin voimme sopia kuvauksen maksusta puoliksi.”
”En usko, että haluamme ottaa sellaista riskiä”, Eda kertoi.
Mia huokaisi ja laskeutui alas selästä. Viimein hänellä oli ollut lupaavan tuntuinen hevonen käsissä, mutta sitten siinä olikin ollut turhan paljon huonoja juttuja.
”Haluatko vielä kokeilla paria?” Brita kysyi Mialta. ”Meiltä löytyy vielä yksi teidän budjettiin sopiva ja toinen, joka ylittää sen vain parilla tonnilla.”
”Lähdemme huomenna takaisin Lofooteille, joten kokeile nyt Mia, jos aiot vielä. Emme tiedä koska kerkeämme seuraavan kerran”, Eda sanoi tyttärelleen, joka kuitenkin oli jo hieman kyllästynyt turhiin koeratsastuksiin.
"Niin, hmm, voisin minä kokeilla", Mia vastasi pohdiskelevasti.
#2 #tarinatempaus2019
kirjoittaja Mia
lähetetty La 23 Marras 2019, 15:01
 
Etsi: Päiväkirjat
Aihe: Pålin päiväkirja
Vastaukset: 3
Luettu: 115

Takaisin alkuun

Siirry: