Usvan päiväkirja

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Usvan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Beata lähetetty To 14 Joulu 2017, 16:04


_________________
Danseren Skjønnhet Tor - 24.10.2012 - 14.12.2017
Notkelman Usva - 14.12.2017 lähtien
avatar
Beata

Viestien lukumäärä : 57
Ikä : 19
Join date : 17.05.2014
Karma : 2

Näytä käyttäjän tiedot http://tallipine.webs.com/usva/usva.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Usvan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Beata lähetetty To 14 Joulu 2017, 18:58


Beata ja Usva kokeilemassa ohjasajoa maneesissa muutama päivä varsan saapumisen jälkeen.

ensimmäinen

_________________
Danseren Skjønnhet Tor - 24.10.2012 - 14.12.2017
Notkelman Usva - 14.12.2017 lähtien
avatar
Beata

Viestien lukumäärä : 57
Ikä : 19
Join date : 17.05.2014
Karma : 2

Näytä käyttäjän tiedot http://tallipine.webs.com/usva/usva.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Usvan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Beata lähetetty Su 17 Joulu 2017, 11:48

Usva oli kotiutunut Shelyesiin hienosti, vaikka muutamat ensimmäiset päivät menivätkin pitkästä matkasta toipuessa ja paikkoihin tutustuessa. Satulaa en saanut Usvalle mukaan, joten en ollut vielä käynyt selässä Shelyn maisemissa. Nelivuotiaaksi kääntyvällä suokilla ei tosin ollut mikään kiirekään ratsastaa kovin usein, mutta toivoin löytäväni pian sopivan satulan, ettei tamma täysin unohtaisi, mikä homma se satula ja ratsastaja oli. Ensimmäinen kerta maneesissa oli vähän turhankin jännittävä, mutta hetken pöhisemisen ja muutaman rynnistyksen jälkeen Usva ravasi nätisti ympyrällä liinan päässä. Olin myös ohjasajanut sitä parina päivänä, mutta kärryjä en ollut vielä kokeillut perään; Usva oli opetettu ajolle, kuten suomenhevoset yleensäkin, mutta Lofootit peittänyt 15-senttinen loskakerros ei houkutellut liikkumaan ulkona enempää kuin oli pakko.

Sinisilmäinen tamma oli eilen käynyt karkuretkellä Jassun rakkaassa kukkapenkissä, muttei ollut onneksi loukannut itseään, vaikka olikin uuden bestiksensä Feitlin kanssa juoksuttanut paikallaolleita enemmän kuin tarpeeksi. Enhän mä sitä voinut toki syyttää, ei kai kukaan olettanut nuoren tamman jäävän yksin tarhaan, kun koko muu lauma poistui paikalta. Tänään se kuitenkin antoi mulle kiltisti kiinni, kun menin hakemaan sitä tarhasta vihdoin paikalle saapuvaa satula-autoa varten. Muillakin oli onneksi ollut tarpeita satulanvaihtoon, joten auton tilaaminen ei tullut kalliiksi, enkä mä kallista satulaa ollut ostamassa kolmivuotiaalle, jonka satula pitäisi todennäköisesti vaihtaa noin puolen vuoden välein. Usva näytti pirteältä, ja päätin ratsastavani tänään, jos sopiva satula löytyisi.

Sidoin tamman käytävälle kahdelta puolen kiinni, koska nuoresta iästään huolimatta se oli jo oppinut availemaan solmut varsin näppärästi, karkaamaan tilaisuuden tullen ja näpräämään ylähuulellaan niin taskut kuin omat harjansakin täyteen kuolaa.

Taivaalta oli koko aamun tullut vuorotellen kämmenenkokoisia lumihiutaleita ja samankokoista räntää, mutta olin onneksi ehtinyt shoppailla sille kaulakappaleellisen sadeloimen, vasempaan silmään matchaavana vaaleansinisenä tietysti. Tamman otsatukka oli kastuneena kokonaan korkkiruuvikiharoilla, samoin häntä, ja sen naama näytti hieman surkealta läpimärkänä. Poniparka. Riisuin siltä loimen ja vein sen kuivumaan, minkä jälkeen harjasin sen läpi. Harjaamisesta ei tosin ollut juurikaan hyötyä, koska Usvan turkki oli jo sen mittainen, että se olisi melkeinpä pitänyt kammata. Ei sitä ollut mitään järkeä klipatakaan, ja pärjäisipähän vähemmällä loimittamisella.

Harjattuani Usvan talutin sen päätalliin, jonne olimme sopineet sovittamisen. Tallin uusin palkollinen, Christian, oli lapioimassa paskaa Stellan karsinassa, joten parkkeerasin Usvan Haldirin ja Lidian boksien väliin niin, että paskakärryn kanssa pääsisi helposti toisesta päästä ulos. Tai päättelin sen olevan Christian, koska olin kuullut tyypistä paljon juttua eikä paskanlappaja Jassulta tai Sveniltäkään näyttänyt.
”Moi”, huikkasin karsinaan kiristäessäni Lidian karsinan kalterissa kiinni olevaa vetosolmua.
”Hei”, sain vastauksen karsinasta, ja heti perään paskalasti lensi käytävällä oleviin kottikärryihin. Kohta paskalastin perässä ilmestyi esiin pää, jonka huulilla oli ärsyttävän mukava hymy. ”Ai se oli sun kaakki, joka juoksutti meitä eilen ympäri kukkapenkkiä.”
”Sellasta juttua mä kuulin”, vastasin ja ojensin käteni. ”Beata.”
”Christian”, se vastasi ja hymyili samalla tavalla kuin Robert Pattinson Edwardina ekassa leffassa. Selvä naistenmies.
”Mistä sä oot tänne tupsahtanut?” mä kysyin ja rapsutin Usvaa, joka näytti tunnistavan Christianin samaksi tyypiksi, jolta oli parina viime päivänä saanut ruokaa.
”Pitkä tarina, mutta tiivistettynä piti vaihtaa koulua yhtäkkiä, mun täti asuu täällä ja tuntee Jassun ja hommas mulle duunin. Oman alan töitä mä mielummin tekisin, mut niitä on aika nihkeesti tän kokosessa mestassa tarjolla.”
”Oma ala as in…?”
”Turvallisuusala. Sorry to break it to you, mut paljon kivempaa kun tää paskaduuni.”
”Haha, en mäkään tätä välttämättä töikseni haluais tehdä”, mä naurahdin ja samaan aikaan muistutin itseäni, että tää oli suurimman osan mielestä kusipää tuskin ihan syyttä ja olin itsekin leimannut sen naistenmieheksi jo aiemmin. Onneksi samalla hetkellä ovi aukesi ja sisään käveli tuttu satulansovittaja, ja mä pääsin eroon flirttailijasta.

Kiitos ylemmille voimille, Usvalle löytyi sopiva satula käytettyjen joukosta, ja muutamaa tuntia myöhemmin mä olin jo taluttamassa kirjavaa poniani maneesiin, jossa Anton ja Venni ravasivat pääty-ympyrällä. Onneksi, koska mä en halunnut olla yksin paikalla, kun lentäisin seinään ja saisin aivotärähdyksen. Usvakin oli rennompi, kun sen ei tarvinnut olla yksin.

Hetken taluteltuani tammaa päätin vihdoin kiivetä sen selkään. Nojailin satulaan ylhäältä päin ensin niin, että tamma muistaisi varmasti homman nimen, ja sen jälkeen nostin itseni jakkaralta selkään. Usva jännittyi, mutta pysyi paikallaan, ja poimittuani jalustimet jalkaani annoin sille kevyesti pohkeita sekä nojasin aavistuksen taaksepäin. Usva lähti kiltisti rauhalliseen käyntiin, vaikka se olikin edelleen melko jännittynyt.

Ensimmäinen ratsastus uudessa paikassa sujui varsin hyvin. Usva jännitti aika paljon, mutta rentoutui kuitenkin loppua kohden ja esitteli jopa ihan siistejä, pyöreitä askellajeja paikalla olleelle Antonille sekä myöhemmin saapuneelle Pihlalle. Harmaahallakolle orille sen piti toki pöhistä vähän, mutta se oli täysin odotettavissa, eikä tamma kauaa jaksanut Arnen perään katsella, kun Arneakaan ei pahemmin kiinnostanut. Ennen kisakenttiä meillä olisi edessä vielä pitkä taival, mutta nyt vaikutti siltä, ettei se taival olisi kovinkaan tuskainen.

toinen

_________________
Danseren Skjønnhet Tor - 24.10.2012 - 14.12.2017
Notkelman Usva - 14.12.2017 lähtien
avatar
Beata

Viestien lukumäärä : 57
Ikä : 19
Join date : 17.05.2014
Karma : 2

Näytä käyttäjän tiedot http://tallipine.webs.com/usva/usva.html

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Usvan päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa