Stenan päiväkirja

16.08.2023 - Homecoming

Lauantaina 12.8.2023

“Siis sä teit mitä?” älähti Janni samalla kun Jassu oli tukehtua kahviinsa. Olin juuri ilmoittanut ostaneeni uuden varsan ja kertonut, että se pitäisi hakea ensi viikolla Suomesta.Yksin en kuitenkaan olisi sitä uskaltanut hakea, joten ajattelin pyytää Jannia tai Jassua mukaani. Vastaan saamani järkytys kuitenkin sai minut epäröimään, että oliko tää kuitenkaan järkevin ratkaisu tähän kohtaan. En olisi voinut jättää tarjoamatta tuosta upea liikkeisestä nuoresta tammasta, joka kaiken lisäksi osoitti lupauksia korkean tason kenttäkisoihin.
“No mut kai sä meinaat jatkaa Dellan kanssa treenaamista?” Jassu varmisteli. Naisella selkeästi oli pulaa tavoitteellisesta ratsastajasta, jottei Della jäisi seisomaan talliin tyhjänpantiksi.
“Tottakai, pitäähän mun omaa tasoa pitää yllä, eikä tuon rääpäleen selkään kavuta vielä hyvään toviin”, vakuuttelin ja Jassu näytti hieman helpottuneelta.

Tilanne alkoi vaikuttaa jo lupaavalta kun Jassu kaivoi kalenterinsa esiin ja alkoi tekstaamaan ilmeisesti Ronjalle tulevan viikon tapahtumista. Me tosiaan oltaisiin lähdössä Suomeen hakemaan Stena kotiin!


Maanantaina 14.8.2023

Olin viikonlopun aikana saanut siivottua loput Jätkän tavaroista varastoon, jotta uuden tulokkaan varusteet mahtuisivat meidän kodikkaaseen varustehuoneeseen. Maanantai aamuna pakkasimme hevosrekkaan kaiken matkalla tarvittavan ja Jassu varmisteli Ronjalta, että nainen varmasti pärjää viikon yksin. Ronja ei vaikuttanut kovin iloiselta tästä tempauksesta, mutta vakuutteli pärjäävänsä. Myös Janni hankkinut itselleen vapaata ja passittanut Joonan tuuraamaan tunneilla - voi sitä teinityttöjen innostusta tästä uutisesta.
“Et sitten tuo sieltä mitään suurta talenttia, oon kerennyt jo tottumaan tähän voittamisen makuun”, Joona kuittasi mulle lähtiessämme.
“Nauti siitä vielä kun voit!” iskin takaisin rekan etupenkiltä vetäessäni ovea kiinni.
Shelyes ja lofootit hupenivat taustapeilissä, kun matkamme kohti Suomea alkoi.


Keskiviikkona 16.8.2023

Aittajärvi sijaitsi itäisessä Suomessa ja saavuimme sinne myöhään keskiviikko iltana. Kristiina Hirvonen, tallin omistaja, oli meitä vastassa lämpimin tervetulotoivotuksin. Olimme sopineet yöpyvämme Kristiinan luona, jotta saisimme lähteä kotimatkalle hyvin levänneenä. Meitä odotti lämmin lohikeitto, raikas suihku, sekä puhtaat petivaatteet. En usko, että kenenkään tarvitsi kauaa hakea uni-Jukan seuraa.

Torstaina 17.8.2023

Tuona aamuna näin Stenan ensimmäistä kertaa livenä. Näkemäni videot nuoresta tammasta eivät antaneet arvoa sille, kuinka upealta tuo näytti kirmatessaan laitumella varsakavereidensa kanssa. Myös Jassu ja Janni olivat silminnähden haltioituneita.
“Vieläkö tuosta voi kilpailla?” Janni kyseli yrittäen saada varsan itselleen.
“Sori, kauppakirjat on jo allekirjoitettu, joten sun on neuvoteltava asiasta Katyan kanssa,” Kristiina heitti puoli vitsillä.
Janni tiesi, ettei moinen neuvottelu tulisi toteutumaan.

Sillä aikaa, kun Stena sai vielä hetken laiduntaa, me pakkasimme autoon joitakin Stenan tavaroita. Kauheasti sillä ei vielä ollut, mutta eipä vuotias varsa mitään erikoista tarvinnutkaan. Muutama loimi, ja uusi punainen harjalaukku harjoineen. Kristiina heitti vielä namipussin meidän heinäkassin päälle vihjaten, että ne olisivat tamman mieleen.

Lastatessani Stenaa rekan kyytiin, tajusin että käsissäni oli aikamoinen sähikäinen. Utelias, energinen, mutta kuitenkin Tamma isolla T:llä. Suostuttelua, kiristystä, lahjontaa, pari päänsisäistä perkelettä, Jassun nauru, sekä puolipussillista nameja myöhemmin Stena oli rekassa rouskuttamassa heiniä, ihan kuin mitään ei olisi äsken tapahtunut.
“Aikamoinen pakkaus tuo sun uus varsa”, Janni päivitteli.
En mä siitä kuitenkaan ruvennut valittamaan, tätähän mä halusin - jotain vaihtelua tasapaksun Jätkän tilalle. Ja sitä mä tosiaan sain.

Kristiina, sekä joukko Stenaan kiintyneitä tallilaisia vilkuttivat meille hyvästiksi, kun aloitimme matkan takaisin kotia.


Lauantaina 19.8.2023

Norjan vuoristoilma tuoksui kotoisalta, kun pitkän paluumatkan jälkeen pääsin hyppäämään hevosrekan kyydistä tallin pihalle. Ronja oli laittanut Stenalle karsinaan valmiiksi kuivikkeet, sekä pienen kasan heinää. Joona halusi kunnian taluttaa tamman ulos autosta, johon myönnyin ilomielin - olin lopen uupunut. Jassu verrytteli jalkojaan, sillä viimeisin ajo-osuus oli jäänyt hänelle. Ainoastaan Jannilla tuntui olevan energiaa 2 tunnin päiväunien jäljiltä. Minun onnekseni kuitenkin, sillä hän tarjoutui auttamaan minua kantamaan uusimman heräteostokseni tavarat talliin.

Kun Stena oli saanut hetken nauttia heinistään karsinassa, lähdin vielä kävelemään tämän kanssa puoleksi tunniksi tallin piha-alueelle, jotta tamma saisi liikuntaa pitkän paikallaan seisomisen jälkeen. Väsymyksestä huolimatta olin korviani myöten rakastunut tähän neitiin, joka uteliaana tutki joka nurkan ja pusikon, jonka ohitimme. Olimme molemmat silminnähden väsyneitä, joten päästin Stenan karsinaansa nukkumaan jotta voisimme jatkaa tutustumista huomenna pirteänä.