Riivan ja Darnan päiväkirja

29.4. - Mut elämä jatkuu, osa 2
(Lue osa 1)

"Sen nimi on Rivenna", kertoi Jassu kaataessaan teevettä mukiini. Istuin tallituvan sohvalla viltin alla.
"Se saapui Tennevollista lauantain vastaisena yönä. Meillä oli aivan käsittämätön tuuri, että löydettiin se näin nopeasti. Ja saatiin vielä saman yön aikana kuljetettua se uuteen kotiinsa. Se otti varsan heti omakseen", jatkoi hän.
"Rivenna menetti oman varsansa alkuviikosta. Jo toista kertaa."

Istuin hiljaa ja kuuntelin. Olin kiitollinen siitä, että Jassu oli ottanut asian hoitaakseen heti sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt minut perjantai-iltana takaisin kotiin.

"Rivenna on syntynyt Saksassa, ja se tuotiin Norjaan nelivuotiaana. Sen omistaja Jenny on kiertänyt tamman kanssa jonkin verran koulukisoissa, ja hän kehottikin jatkamaan ratsastusta heti vain, kun tamma on fyysisesti taas siinä kunnossa", Jassu kertoi.
"Meillä jäi vielä käytännön asiat auki ja odotimme, että palaisit takaisin kertomaan oman mielipiteesi. Jennylle sopii, jos haluat pitää Rivan täällä niin kauan kunnes varsa vieroitetaan. Tai hevoset voi myös lähettää Tennevolliin, jossa varsa voi kasvaa rauhassa", Jassu jatkoi ja katsoi minua. Minä puolestani tuijotin hiljaa lattiaa ja yritin sisäistää kaiken, mitä nainen kertoi.
"Eikä tarvitse nyt heti päättää. Jenny tulee käymään täällä ensi viikolla, niin voitte sitten keskustella lisää. Tärkeintä oli, että Rivenna saatiin tänne nopeasti ja varsa saatiin tolpilleen. Eläinlääkäri tutki sen heti viikonloppuna ja kaikki vaikutti olevan kunnossa."

En tiennyt, mitä ajatella. Kaikki tapahtui niin nopeasti ja oli aivan uutta. En vieläkään pystynyt käsittämään sitä, ettei Dante olisi minua vastassa, kun kävelisin seuraavan kerran karsinan ohi. Ettei se työntäisi tummaa turpaansa uteliaasti käytävän puolelle.

Vaan minua odottaisi aivan toinen hevonen. Vieras.


Olin helpottunut, ettei mitään tarvinnut päättää heti.