Stall Valderhaugin tallikirja

.

maanantai 13.9.2021

Therese napsautti narut kiinni tummanpunaruunikon tamman valkoisella lampaankarvalla vuorattuun riimuun ja käänsi solariumin päälle. Ditte oli säpsähtävinään solariumin kytkimen ääntä ja Therese pyöräytti sille silmiään. Pitkän, mustan otsatukan alta pilkistävät silmät vilkuilivat ruskeatukkaista naista epäileväisinä, kun tämä naputteli tottuneesti laseriin viisi minuuttia toiminta-aikaa ja laski sitten osoittimen tamman takapolven lähettyville. Therese piti Dittestä, vaikka tamma olikin välillä turhan dramaattinen. Miriamkin piti ruunikosta, ja siksi Therese piti sitä kuin kukkaa kämmenellä, vaikka välillä huokailikin sen dramaattisuudelle.

Vielä toiset viisi minuuttia toiseen takapolveen, ja sitten oli kylmäyksen vuoro. Valderhaugilla ei onneksi säästelty rahassa, ja takapolviinkin oli hankittu erilliset kylmäyssuojat. Therese haki niihin kylmäpakkaukset hoitovälinehuoneen pakastimesta, ja puettuaan kylmäsuojat ruunikolle, hän asteli ripeään tahtiin Kafkan karsinalle. Miriam oli parhaillaan ratsastamassa Qlla, jonka Therese oli uskaltanut antaa sille uudelle tytölle hoidettavaksi. Q olisi ollut varmasti lastenratsu, jos se ei olisi niin kallis. Se uusi tyttö, jonka nimeä Therese ei ollut vaivautunut opettelemaan, varmaan kulki nyt maneesissa keräämässä paskoja. Therese tiesi, että tytön olisi pitänyt olla keräämässä paskoja tammakäytävän karsinoista, mutta ei ollut kiinnostunut tytön urasta Valderhaugeilla niin paljon, että olisi käynyt asian sille kertomassa. Kyllä se tytölle valkenisi ennemmin tai myöhemmin, viimeistään siinä kohtaa, kun Therese pääsisi tiuskimaan sille, kun hommat olisivat hoitamatta.

Kafka mulkoili kaltereiden välistä Thereseä. Sen karsinan oven kaltereissa olevaa ikkunaa ei pidetty koskaan auki. Jos olisi pidetty, se olisi varmasti syönyt jokaisen ohikulkijan. Ei se kipeä ollut, kaiketi, vihasi vain maailmaa. Thereseäkin se vihasi vähän, mutta oli oppinut sietämään, ja ruskeatukkainen oli oppinut sen tavoille. Therese pujautti samanlaisen lampaankarvalla vuoratun riimun sen päähän ja sitoi sen kiinni kaltereihin kavioiden puhdistuksen ajaksi. Takakavioiden kanssa Therese oli oppinut varomaan ja jälleen kerran Kafka yritti huitaista häntä kasvoihin. Ei kuitenkaan taaskaan osunut, ei edes lähelle. Kaviot putsattuaan Therese talutti Kafkan hoitopaikalle sen hampaita väistellen ja puunasi punaisen turkin kiiltävän puhtaaksi. Ei se likainen tietenkään ollut kaulakappaleellisen loimen alla ollutkaan, mutta se ei riittänyt Thereselle. Jouhet piti kammata huolellisesti, minkä jälkeen Therese heitti ohuen loimen tamman selän päälle ja alkoi pintelöidä sen jalkoja. Miriam olisi kohta valmis Qn kanssa, ja Dittekin oli kohta seisoskellut tarpeeksi kauan solariumissa.

Therese talutti punaisen tamman kentälle ja alkoi kävelyttää sitä siellä Miriamin hölkkäillessä Qn kanssa loppuraveja. Sää oli syyskuulle epätavallisen poutainen ja tyyni. Aurinkokin yritti välillä pilkistellä pilvien raosta kuitukentille, joista toisella Marius piti Joakimille estevalmennusta.
”Missähän Bette menee?” Miriam kysäisi Thereseltä osuessaan kohdalle.
”Sen kun tietäis”, Therese huokaisi silmiään pyöräyttäen. Bettehän sen uuden tytön nimi oli.
”Sen pitäis ottaa Q kävelemään”, Miriam jatkoi.
”Mulla on Ditte odottamassa solkussa, mutta voin mä sen kävikseen nakata, jos sitä heitukkaa ei ala näkyä”, Therese vastasi huokaisten.
”Saa nähdä, kauanko Marius jaksaa sitä katsella, koska minä en”, Miriam puuskahti ja pysäytti ruunansa selkäännousutelineen viereen.
”En mäkään”, Therese vastasi. ”Keskipäivän paskankeruukin on tekemättä, ainakin tammakäytävällä. Jos multa kysytään, niin korkeintaan paskanlappaushommiin, mutta vois suorilta kyllä lähettää kotiinkin.”
”Ootkohan sä nyt liian ankara”, Miriam pohti ojentaessaan ruunan ohjat Thereselle.
”Mä olen sitä mieltä, ettei tarvi kaikkea osata heti, mutta pitää ainakin sitten kysyä, mitä pitää tehdä, jos ei muista”, Therese totesi olkaansa kohauttaen. Bette kuitenkin pelasti työpaikkansa toistaiseksi kiiruhtamalla paikalle.
”Ootko kerännyt paskat”, Therese tiuskahti.
”Joo just kerkesin”, Bette hymähti.
”Hyvä. Sit otat Qn ja kävelytät sitä maasta vähintään kakskyt minuuttia.” Bette nyökkäsi ja tarttui ruunan ohjiin. Therese vilkaisi Miriamia merkitsevästi ennen kuin lähti hoitamaan Ditteä loppuun. Lounastauon jälkeen pitäisi vielä ratsastaa Bobby Violan ollessa lomalla. Viola onneksi palaisi kohta takaisin. Opiskelijat toisivat kohta hevosensa takaisin kesän jäljiltä, ja siihen rumbaan Therese tarvitsisi järkeviä ihmisiä tueksi. Järkeviä, eikä satunnaisia heitukoita, jotka luovuttaisivat tai potkittaisiin ulos alle kuukaudessa.