7.2.2021 (KV #1) Sunnuntain kenttävakkari

Kehys:
Kenttävakkariringin ensimmäisellä tunnilla tutustutaan ratsukoihin ja käydään läpi ringin tavoitteita ja kevään tuntisuunnitelmaa. Treenaaminen aloitetaan kouluratsastuksen parissa: pureudumme ratsukon suoruuteen ratsastamalla suoria linjoja uran sisäpuolella. Lisäksi jumppaamme avojen ja sulkujen merkeissä ratsastamalla niitä suorille linjoille käynnissä sekä ravissa. Laukkatyöskentelyn teemme niin ikään suorilla linjoilla asettaen hevosia vuoroin myötä-, vuoroin vasta-asetuksessa.


Saat tunnilta osasuorituksen näihin merkkeihin...



Maksuvaihtoehdot:

• Tarina
  
• Runo
  
• Piirros
  
• Pikamaksu:
  1. Millaisia tavoitteita sinulla on kenttäratsastuksen suhteen tulevalle keväälle ja kesälle?
  2. Millaiselta ratsusi tuntui tänään? Tuntuiko tänään jokin haastavalta? Entä missä koit onnistumisen hetkiä?
  

Maksut tähän topiciin!

Kun olin kuullut Jannin luotsaamasta uudesta kenttäringistä, mun ei ollut tarvinnut kahta kertaa miettiä osallistuisinko siihen vai en. Siihen vaikutti osaltaan suuresti myöskin se, että olin kuullut koko hommasta Joonalta, joka oli ilmaissut asian suoraan toteamalla että ensimmäinen kerta olisi 7. helmikuuta ja hän odotti, että mulla olisi silloin töistä vapaata. Asia oli ollut harvinaisen selvä, varsinkin koska vaikka Joona oli mun ystävä, oli mies myös jämpti ja ammattimainen valmentaja, joka ei pelännyt vaatia raskastakaan työskentelyä valmennettaviltaan.

Olin innoissani varustaessani Theoa oritallin puolella. Listoista olin tsekannut, että meitä oli kenttäringissä kolme ratsukkoa - minä ja Theo, Nita ja Dante sekä Astlyr jollakin hevosella, josta en ollut kuullut aiemmin. Astlyria en tuntenut, mutta olin saanut tytöstä jokseenkin tympeähkön vaikutelman, mutten silti uskonut sen läsnäolon vaikuttavan sen suuremmin ringin ilmapiiriin. Itse ainakin lähdin hyvillä fiiliksillä mukaan ja odotin tulevilta treeneiltä paljon.

Maneesilla Nita oli jo odottamassa Danten kanssa. Hymyilin leveästi tummahiuksiselle naiselle taluttaessani Theoa maneesin keskelle. Oli huippua, että Nitakin oli lähtenyt mukaan, olisipahan ainakin joku, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia suorituksista ja edistymisestämme.

Janni saapui maneesiin samaan aikaan kuin Astlyr, jonka käsipuolessa kulki kimo, suurehko ruuna. Katselin kiinnostuneena hevosta – en ollut nähnyt sitä aiemmin, eikä se tietääkseni asunut Shelyesissä. Astlyrin kasvot olivat ilmeettömät eikä se tervehtinyt kumpaakaan meistä, kun se saapasteli maneesin keskelle ja virnistin tytön näkökentän ulottumattomissa Nitalle, joka vastasi mulle omalla virnistyksellään.

Janni oli sitonut hiuksensa tapansa mukaan korkealle poninhännälle ja katseli nyt meitä kaikkia vuorollaan kasvoillaan hyväntuulinen mutta määrätietoinen ilme.

“Noniin, meitä on täällä tänään kolme ratsukkoa, katsotaan pysyykö ryhmäkoko samana vai saadaanko me jossain välissä lisää osallistujia. Tämä on kumminkin ihan hyvä ryhmäkoko aloitella. Aluksi voitaisiin käydä lyhyesti läpi osallistujien tasot ja tavoitteet, ennen kuin aletaan lämmittelemään.”

“Tosiaan, kuten varmaan jo tiesittekin, rinki kokoontuu kerran kuussa ja kyseessä on kilpailuihin tähtäävä kenttärinki. Osa teistä on ehkä jo startannutkin, mutta kokemattomuus ei ole haitaksi, sillä etenemme jokaisen lähtötason mukaan yksilöllisesti.”

Janni kertasi vielä ringin sisältöä lyhyesti, ennen kuin päästi meidät ääneen. Kuten muistelinkin, Nita ja Dante eivät olleet ehtineet startata kenttäluokissa, mutta ratsukko oli kuitenkin ehtinyt jonkin verran kilpailla perinteisillä rataesteillä ja koulussa hyvinkin sijoin. Janni nyökytteli kuunnellessaan ja kääntyi seuraavaksi mun puoleeni.

“Tekään ette ole kentässä vielä startanneet, mutta jonkin verran ratsukkokohtaista yhteistyötä olette ehtineet hioa jo viime vuoden puolella. Joonan kanssa varmaan kävitte jo vähän näitä juttuja läpi ja hän oli sitä mieltä että teidän taso olisi siinä helpon ja CIC1:n välillä. Olet varmaan samoilla fiiliksillä?”

Nyökkäsin Jannille ja hymyilin pienesti.

“Juu, eiköhän se siinä hujakoilla ole. Tavoite olisi ehkä siellä CIC2, katsotaan miten tää lähtee tästä sujumaan.”

En ollut ihan varma, mutta olin kuulevinani Astlyrin suunnalta lähes äänettömän tyrskähdyksen. Vilkaisin tyttöä, joka seisoi ryhdikkäästi ruunansa vierellä ja katseli mua edelleen ilmeettömänä, enkä ehtinyt miettiä asiaa enempää kun Janni jatkoi keskustelua.

“Allright. Sanoisin, ettei mahdoton tavoite, teillä on mennyt ihan kivasti, mutta tietenkin ensiksi vahvistetaan teidän nykyistä tasoanne. Koulussa teillä on ainakin mennyt hyvin, mitä nyt muistelen, Joona tietää sitten katsoa sitä hyppypuolta enemmän.”

Myöntelin Jannin sanoille ja vaivuin hetkeksi omiin mietteisiini, kun pohdin seuraavaa Kalla CUP:ia. Joona oli ilmoittanut meidät yhdistettyyn helppoon/CIC1 -luokkaan, ja mua samaan aikaan jännitti hyvällä tavalla, että kylmäsi kauhusta. Edessä olisi debyytti Theon kanssa kenttäluokissa, enkä halunnut tuottaa pettymystä, sekä itselleni että ennen kaikkea Joonalle, jolle varmasti oli kova paikka joutua edelleen pysyttelemään poissa kilpakentiltä. Joskus sivustaseuraajan rooli oli jopa jännittävämpi kuin itse suorittajan - tämä oli varmasti sellainen, ainakin Joonan näkökulmasta.

Palasin kuitenkin takaisin maanpinnalle kun Astlyrin vuoro koitti. Tytön ääni oli pehmeän samettinen ja mairitteleva, kun se avasi suunsa ja puhutteli Jannia. Sen olemus oli ryhdikäs ja kopea, kun se silitti toisella kädellä kimon ruunan kaulaa ja pyöritti raippaa toisen käden sormiensa lomassa.

“Sturen kanssa ei luonnollisestikaan olla ehditty vielä paljoakaan, joten on ennen kaikkea järkevää ja vastuullista pitää tavoitteet realistisina. Taso on ehkä helppo, tavoite CIC1 tällä kaudella.”

Astlyrin sanat ja äänenpainot saivat mut hieman hämilleni ja mun silmäni siristyivät. Tyttö loihti kasvoilleen kauniin hymyn ja kääntyi vilkaisemaan mua sen jälkeen läpitunkevasti. Mulle tuli olo, että vaikka se oli puhutellut Jannia, oli äskeinen ollut myös olevinaan jonkinlainen sivallus mulle - enkä mä tiennyt, oliko se juuri yrittänyt luoda meidän välillemme jonkin oudon, kummallisen kilpailuasetelman.

Mä en kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä tai sen elekielestä selvää, kun Janni ilmoitti tunnin alkaneeksi ja sai mut työntämään risteilevät ajatukset sivummalle. Oli aika nousta satulaan ja aloittaa työskentely.

Theo tuntui onneksi hyvältä ensimmäisellä tunnilla. Orilla oli sopivasti virtaa, mutta se malttoi keskittyä työskentelyyn suhteellisen mainiosti ja ilman mitään suurempia kommervenkkejä - jopa niin hyvin, että laukkatyöskentelyämme Janni kuvaili sanoilla erinomainen ja suorastaan oppikirjamainen, enkä voinut peitellä mun hymyäni.

Tunnin päättyessä mulla oli hyvä fiilis sekä itse tunnista, että tulevistakin kerroista ringin parissa.

Kuitenkin katsoessani maneesista loittonevaa, kapeaa selkää ja valkoharmaata hevosen siluettia en voinut olla myöskään miettimättä, oliko Astlyr todellisuudessa lintu vaiko kala - ehkä sekin selviäisi ringin edetessä.