Halloweenvaellus 2021

6.11.2021
! Halloweenvaellus 2021 !

Se on täällä taas... Eikä yhtään edellisiä vuosia parempana...
Tervetuloa jälleen vuoden kammottavimpaan yövaellukseen, joka vaelletaan hevosten selässä 6.-7.11.2021 välisenä yönä. Lähtö tapahtuu Shelyesin kentältä pyhäinpäivänä klo 22. Tänä vuonna jatketaan viime vuonna suurta suosiota saanutta pukukilpailua; koristele siis niin itsesi kuin hevosesi mitä omaperäisimmällä (ja karseimmalla) tavalla! Pukukilpailuun voit osallistua mukaan joko kirjoittamalla yksityiskohtaisen selostuksen puvusta (+ hevosen puvusta/koristelusta) tai piirtämällä kuvan omasta asusta (+ hevosen puvusta/koristelusta).

Pukukilpailun voittajille tiedossa viime vuoden tapaan oma spesiaali -merkki:

Vaellukseen osallistuneille myönnetään halloweenvaellus -merkki, ja lisäksi osallistumisesta saa osasuorituksen vaeltaja-merkkiin:


Yleisenä ohjeistuksena : Varustauduthan heijastinliivillä ja laitat hevosellesi jalkaheijastimet suojien tai pintelien päälle, kumpiakin löytyy lainattavaksi taukotuvan yleisestä kaapista.

Osallistujat
vetäjä: Catu - Hilla
Hilla - Trane
Eetu - Tegur
Janni - Robin
Sonia - Raffe
Hanna-Lovisa - Feitli
Beata - Usva
Nita - Dante
Hanne - Fella
Ella-Amalie - Dimona
Adele - Venni
peränpitäjä: Sven - Lidia

kärryillä: Jassu + Safira - Aage
+ Mathilde - Sam

*maksaneet*

Kaikki ovat tervetulleita mukaan! Ilmoitathan siis niin itsesi kuin hevosesi, jolla osallistut mukaan vaellukselle. Hoitajilla on etuoikeus ratsastaa hoitohevosillaan. Maksuksi käy tavalliseen tapaan tarina, piirros tai runo. Mahdollisuus myös pikamaksuvaihtoehtoon, joka julkaistaan kehystarinan yhteydessä. Halloweenvaellus -merkki myönnetään maksun suorittaneille.

Kehystarina

Pimeys oli tähän aikaan vuodesta kuin paksu verho, joka jäi raskaan painonsa vuoksi seisomaan aloilleen. Verhoa ei saanut siirrettyä sivummalle makuuhuoneen pimennysverhon tavoin. Se laskeutui ja jäi paikoilleen, peittäen tietämättömyyteen toisella puolella maapalloa olevan auringon. Kaamos oli päivä päivältä lähempänä ja tällä puolella pohjoista leveyspiiriä se oli joka vuotinen jatkumo, kesän ympärivuorokautiselle valoisuudelle. Loppusyksyn synkkyys ja kylmyys olivat painautuneet olkapäille, vetäen ryhtiä yhä huonommaksi ja selkä jatkoi vääntymistään yhä kumarampaan, yhtä nopeasti kuin mieli.

Synkkyyttä tai kylmyyttä ei kuitenkaan tänä yönä surkuteltu. Tänä yönä kaikki oli toisin; synkkyys oli kaunista ja tunkeutuva kylmyys houkuttelevaa. Halloween antoi aikuisille syyn pukeutua kuin pikkulapset ja lapsille syyn kuulua hassuttelevien aikuisten joukkoon. Aikuiset eivät miettineet deadlineja tai rästissä olevia laskuja. Ajatuksissa pyörivät ainoastaan onnistuneen asun ylpeys sekä mieli päästä jonnekin, mielikuvituksissa elävään maailmaan, jossa ei arki muistuttanut vastuusta tai vastuun ottamisesta. Lapset nyt olivat, kuten aina, lapsia ja näin ollen intoa täynnä pitkään yötä vasten valvomisesta.

Ohuet pilvet peittivät osittain taivaankantta ja kuunkierto oli vasta vaihtumassa uudesta kuusta täysikuun suuntaan, joten valoa oli yötä vasten aivan liian vähän tarjolla. Pieni merituuli toi mukanaan raikkaan vaahtopäiden tuoksun ja ilmassa leijui käsin kosketeltavaa jännitystä.

Valitsemani vaellusreitti johdatti meidät mustana lepäävän Stor Kongsvatnetin ympäri sekä sieltä tutulle Tjeldbertind -vuoren kiertävälle polulle. Vuori kohosi tuttavallisesti yhä jyrkemmäksi seinäksi, kiertäessämme sen pohjoispuolelle. Vaikka joka halloween vuori oli pysynyt aloillaan, tuntui se vuosi vuodelta kohoavan yhä korkeammalle kohti pimeää taivasta. Matka jatkui vuoren eteläiseltä puolelta löytyvälle Prestvatnetin kiertävälle reitille sekä sieltä Brynhildin takamaille.

Matkamme taittui hiuksia nostattavassa tunnelmassa, sekä sen sähköistämässä ympäristössä. Jo aikaisemmin tänään, valoisaan aikaan, minun ja Jassun tuomat kurpitsalyhyt valaisivat koko matkan ajan täysin lumetonta, mustaa maata ja pieni valonkaje oli ohjeistanut meitä jatkamaan yhä syvemmälle metsän uumeniin. Iloinen puheensorina ja ajoittain pelon vapauttaneet pienet kiljahdukset pitivät minut tietoisena kaikkien pysyneen perässä.

Hevoset kaarsivat suuren järven ja vuoren väliselle tielle, josta Shelyesin kentälle jätetyt kirkkaat valot näkyivät jo pitkälle, ennen loppusuoran laukannostoa. Valo halkoi pimeyttä, kuin jakaen meidät ja yössä piilevät kauhut erilleen. Viimeisten kevyiden, aivan lentävien, laukka-askeleiden päättyessä, pääsimme perille turvallisesti, ympäröivästä pahuudesta huolimatta. Hevosten tyytyväiset hörähdykset ja pitkille, karvaisille kauloille annetut taputukset antoivat yövaellukselle lopun, jota jokainen maastonvetäjä saattoi toivoa.

Kiitos kaikille osallistumisesta!

PIKAMAKSU -VAIHTOEHTO
1. Pelottiko sinua tai hevostasi missään vaiheessa vaellusta?
2. Mikä oli mielestäsi porukan paras halloween -asu?
3. Kuvaile fiilistäsi vaelluksen jälkeen yhdellä sanalla/kuvalla/emojilla