7.3.2021 (KV #2) Sunnuntain kenttävakkari

Kehys:
Kenttävakkariringin toisella tunnilla jumpataan puomien avulla. Alkuverryttelyiksi ratsastamme loivia, kaarevia uria kaikissa askellajeissa. Puomitehtävä ratsastetaan molempiin suuntiin, ensin muutamaan otteeseen käynnissä, sitten ravissa. Lisäämme tehtävään myös laukkaa ratsastamalla keskimmäisen ympyrän laukassa, muut ravissa.



Saat tunnilta osasuorituksen näihin merkkeihin...



Maksuvaihtoehdot:

• Tarina
  
• Runo
  
• Piirros
  
• Pikamaksu:
  1. Tuntuiko ratsusi tänään enemmän eteenpäin ratsastettavalta, vai oliko sillä kevättä rinnassa?
  2. Miten onnistuit itse puomitehtävässä? Onnistuitko sovittamaan hevosesi askeleet puomien väleihin, vai kolisivatko puomit?
  

Maksut tähän topiciin!

Kenttävakkarista oli tullut mulle uusi henkireikä. Sellainen asia, jota odotin yhtä innolla kuin eskarilainen odottaa lauantain karkkipäivää.

Theollakin tuntui olevan intoa, vaikkakin epäilin suuresti ettei se johtunut niinkään vakkariringistä. Ehkä se oli vain kevät ja valon määrän lisääntyminen, mutta mustalla orilla tuntui olevan virtaa vaikka muille jakaa. Yhteinen sävel kuitenkin löytyi nopeasti ja säästyttiin luojan kiitos isoimmilta hötkyilyiltä - musta tuntui, että Astlyrin haukankatse seurasi mua ja Theoa ainakin alkumetrit – tai sitten mä vain kuvittelin?

Joka tapauksessa mä pystyin nopeasti irtaantumaan blondista kimoine ruunineen. Janni oli suunnitellut meille puomitehtäviä ja se sopi mulle oikein hyvin, sillä me Theon kanssa kaivattiin nimenomaan jumppaa sekä kropalle että aivoille. Tiet ja askeleiden työstäminen olivat aiheita, joista me varmaan olisi voitu hinkata maailman tappiin asti.

Keskityin suorittamaan sen verran kovin, että Astlyrit Stureineen unohtuivat täysin, ja niin myös Nita ja Dante. Theolla tuntui olevan aluksi enemmän vaikeuksia keskittyä itse työskentelyyn - ori oli vauhdikkaalla tuulella ja Jannikin joutui kehoittamaan mua ottamaan oria paremmin kuulolle. Parin kierroksen jälkeen musta alkoi kuitenkin tuntumaan vihdoin, että ratsastin hevosta enkä puskutraktoria, eikä Janniltakaan enää tullut suurempia kommentteja, mikä oli positiivista.

Joku joskus mutisi, että puomitehtävät ovat turhia ja tylsiä. Muistan vieläkin elävästi sen hetken – siivosin Raffen karsinaa ja tuntsarit jauhoivat keskenään, eivät ehkä huomanneet mua, mikä ei sinänsä mun vähän päälle sadanviidenkymmenen sentin runkoni huomioiden ollut mikään ihmekään; mutta joka tapauksessa onnistuin kuulemaan sen keskustelun ja en malttanut pitää suutani kiinni. Kyseenalaistaessani väitteen sain osakseni huvittuneen pilkkaavaa naurahtelua. Hiero sä vaan niitä puomeja.

Voi kun mä olisin voinut istuttaa ne tyypit Theon satulaan just nyt.

Jannin treeneissä meni tänäänkin ihan hyvin, mutta sen lihasjomotuksen jäljiltä en keksinyt yhtäkään ihmistä, kellä olisi ollut oikeutta väittää, että puomityöskentely oli turhaa.

Tulkoot ne sit hieromaan mun pohkeita, helvetti vie.


Kiitos tunnista!