Sidneyn päiväkirja

Sidney
28.6

Oli kulunut noin viikko Summersølverveista, siellä mä olin tehnyt sopparin kauniista ratsuponitamma-Sidneystä puhuttuani eka vanhempieni kanssa. En mä edes ollut ajatellut mitään, mutta ehkä se ei ollut hyvä idea, kun Kimin kanssa oli just alkanut sujumaan suhteellisen hyvin. Tai siis, kyllä mä halusin kehittyä eteenpäin ja niin, kun ei Kimillä enää hirveesti ollut mulle kehitysmahdollisuuksia sen pienen koon takia...
   
Tuijotin tyhjään autiolla tallipihalla. Kimi steppasi mun vieressä narun päässä, se oli laitettu matkakuntoon, sillä oli tummansiniset kuljetussuojat ja saman värinen karvariimu. Hetken päästä mä taluttaisin sen traileriin, ja sen jälkeen se ei olisi enään mun poni. Mulla olisi uusi, Sidney. Ajatus tuntui jotenkin tosi oudolta.

Heräsin ajatuksistani vasta, kun kuulin Shelyesin pihatieltä auton ääntä. Kimikin käänsi kirjavat korvansa hörölle ja nosti päänsä vihertävästä ruohikosta tuijottaen tulijaa hiukan kummastuneen näköisenä. Henkäisin syvään ja otin tummansinistä riimunnarua tiukemmin käteen. Läikikäs ori tuijotti vain mun vierellä saapuvaa ajoneuvoa ja sen perässä tulevaa traileria, sitten se hirnahti, omaan tyyliinsä kovaa ja kimeästi.

Hetken kuluttua lastaussilta oli laskettu alas ja trailerista kurkisteli uteliaan näköinen, kirjava poni, joka oli vuorattu pinkkeihin kuljetussuojiin ja vaaleanpunaiseen fleeceloimeen, vaikka olikin kesä. Auton kuljettaja talutti Sidneyn ulos, kun mä talutin Kimin sisälle koppiin ja laitoin kiinni tummansinisellä riimunnarulla. Mustankirjava ori näytti vähän hölmistyneeltä, ehkä se luuli lähtevänsä kisamatkalle, pitkälle semmoiselle.

Sidney seisoi sen uudessa karsinassa käännellen korviaan ja päätään joka suuntaan. Se jauhoi muutamaa heinän kortta suussaan. Mä katselin sen siroa päätä hiljaisena. Mulla oli outo olo, jotenkin tyhjä, mutta olin tietysti innoissani päästessäni jatkamaan taas treenejä eteenpäin uuden kaverin kanssa.

Merkintä 1, #Tarinatempaus
Aloituspäivämäärä 3.10.2020