Dellan päiväkirja

Siinä se mua tuijotti pää taivaissa ja korvat hörössä. Olin illalla palannut tallille ajan kuluksi töiden jälkeen ja toin samalla Haldirille puhtaan satulahuovan. Reissun oli tarkoitus kestää vajaa puoli tuntia, mutta jotenkin olin päätynyt maneesiin kävelyttämään tallin uutta tulokasta Dellaa. En suoraan sanottuna vielä tässä vaiheessa tajunnut mitä Jassu mahtoi ajaa takaa sillä, että oli minut laittanut tamman kanssa touhuamaan, mutta sekin selviäisi vielä. 

Della oli todella herkän oloinen, oikein sellainen laadukas tulevaisuudenlupaus, jossa takuulla on paljon potenttiaalia tulevaisuutta ajatellen. Kävelytin tammaa maneesia ympäri kaikessa rauhassa, enkä reagoinut sen säpsähdyksiin. Della oli selvästi ihmeissään uudesta paikasta ja uudesta ihmisestä, mutta ei se ollut kovinkaan vaikean oloinen käsitellä. Lopulta kello alkoi olla aika paljon, joten palasimme talliin vaaleanpunarautiaan tamman kanssa, jossa Jassu seisoskelikin jo tamman karsinan edustalla. 

"No, mimmonen fiilis sulla tuli siitä?" tämä kysyi tietäväinen virne kasvoillaan. 
"Kivalta vaikuttaa, melko herkkis", sanoin samalla kun nappasin Dellalta karsinassa suitsia pois. Tamma hieman hankasi otsaansa käsivarteeni, jonka jälkeen taas nosti päänsä taivaisiin ja kuunteli epäilevästi tallin toiselta puolelta kuuluvaa kolinaa. 
"Kiinnostaisko sua touhuilla Dellan kanssa jatkossakin?" Jassu kysyi ja tuijotti minua utelias ilme kasvoillani. 
"Miks ei? Oliks sul jotain mielessä", kysyin hieman hämilläni ja rapsutin Dellan harjantyvestä. 
"Jos sulla vaan on aikaa ja jaksamista, oisitko halunnut kouluttaa Dellaa? Mulla on muutenkin niin paljon hommia, että voisin hyvin nakittaa sen homman sulle", Jassu naurahti. 
"Tottakai, joo.... kuulostaa kivalta. Mulla ei täl hetkel oo töissäkään kun vaan kaksi heppaa laitettavana, kun siellä on monet ponit paksuina", naurahdin ja silmäilin sitten tarkemmin Dellaa. Voisin todellakin kuvitella opettavani tuolla tammalle ratsuhommia. 
"Loistavaa! Se on sillä sitten sovittu. Sveniä voit sitten kysellä avuksi milloin vaan, se tekis sil hyvää", Jassu naurahti ja silitti karsinan oven ylitse Dellan turpaa. Samalla hetkellä Sven asteli sisälle talliin, ilmeisesti iltatallin teossa auttamaan. 
"Mistä puhutte?" tämä kysyi ja katsoi Dellaa hieman arvioivasti. 
"Siitä miten saat avustaa Vickyä Dellan ratsutuksessa aluksi, Vicky on sitten komennossa", Jassu sanoi tallityöntekijälle naurahtaen. Svenin ilmeestä olisi pitänyt saada kuva, niin järkyttyneeltä tämä näytti. 
"No niin kai sitten", tämä tuhahti ja lähti kävelemään kohti hevosten ruokaämpäreitä. Naurahdin ja taputin Dellan kaulaa tyytyväisenä. Ihan kiva päästä välillä touhuilemaan ihan hevosenkin kokoisen ratsun kanssa. 

Kävelytettyäni Dellaa maneesia ympäri vartin verran, saapui ratsastusvarusteisiin sonnustautunut Sven paikalle. Olin vielä eilen illalla komentanut tämän heti aamuksi mukaani maneesille katsastamaan hieman Dellan osaamista. Se on kuulemma tottunut satulaan ja selässä on ollut ihminen paikalla seistessä ja kävellessä. Jassun mukaan tamma on juuri sellainen "tammamainen" ja saattaa olla vähän herkkis. Tänään suunnitelmana olisi alustavasti hieman juoksuttaa ja sitten laittaa Sven ratsaille ainakin kävelemään. Sven on hyvä uhri ensimmäisiksi ratsastuskerroiksi, kunhan tämä noudattaa ohjeitani. Nuori miehenalku seisoskeli turhautuneen näköisenä maneesin ovella kun pistin Dellan ravaamaan liinan päähän. 
"Älä nyt noin yrmyltä näytä, hyvin se menee", virnistin ja Sven mulkaisi minua. Naurahdin ja samalla Della otti valtaisan rodeopukkisarjan ja piti kunnon puhinat. 

Kun Della oli saanut liinan päässä purkaa energiaan, otin sen talutukseen ja kutsuin Svenin jakkaran kanssa lähemmäs. Parkkeerasin Dellan, nappasin jakkaran ja näytin sitä suurelle puoliveriselle, joka katseli jakkaraa ensin epäilevästi, mutta antoi sitten laskea sen maahan tamman vierelle. Rapsuttelin Dellan otsaa ja kehuin sitä aina, kun tamma laski päätään alas. 
"Okei, nyt ihan aluksi sä meet selkään ja katotaan sitten miten edetään. Kuuntelet sitten mun neuvoja kokoajan", neuvoin vaaleaa nuorukaista. Tämä vain nyökkäsi ja nousi rauhallisesti jakkaralle. Kuulemani mukaan Sven on taitava ratsastaja, joten en usko että mitään ongelmia tulee, korkeintaan miehen asenteen kanssa. Ensimmäisillä kerroilla tämä joutuu menemään selkään, mutta sitten kun Dellalle aletaan oikeasti asioita opettamaan, minä alan ratsastaa sitä pääsääntöisesti. Ensimmäisiksi kerroiksi otan kyllä jonkun juoksutusliinaa pitelemään. 

Sven pääsi ratsaille ongelmitta. Hetken aikaa tämä sai vain istua Dellan selässä ja odottaa että tamma malttaa seistä rauhassa pää alhaalla. Kehuin tammaa kokoajan ja rapsuttelin sen kaulaa. 
"Okei, ota nyt hetkeksi jalustimet pois ja vähän pyörittele nilkkoja ja heiluttele sellai rauhallisest jalkojas. Kannattaa pitää kauhukahvast kii jos se tekee jotain äkkinäist", sanoin rauhallisella äänellä ja Sven teki työtä käskettyä. Tämän ilme oli muuttunut jopa hieman lempeämmäksikin ja tämä hieman silitteli Dellan kaulaa. Tamma aluksi hieman säpsähti, mutta rauhoittui nopeasti. 

Kävelimme maneesia muutamia kertoja ympäri ja neuvoin Sveniä ottamaan hieman ohjia käsiinsä. Della ei alkuun tykännyt yhtään pienestä tuntumasta, mutta kyllä siitä hetken kuluttua huomasi, ettei se ensimmäinen kerta ole kun sillä on ratsastaja selässä. 
"Kaikki on sujunut nyt niin hyvin, että otetaan ihan vähän ravia ympyrällä. Lähet vaan heti keventää rauhallisesti ja pidät ohjat tommosella pehmeällä tuntumalla. Jos se tekee jotain, älä lähe vetokisaan, pidä vaan kiinni", ohjeistin ja jäin seisomaan keskelle maneesia Svenin ohjatessa Dellan suurelle ympyrälle. Samalla kun itse käskin Dellan raville, Sven puristi kevyesti pohkeillaan tamman kylkiä. Della singahti eteenpäin, muttei tehnyt mitään sen kummempaa. Tamma ravasi eteenpäin todella reippaasti, mutta ei riehunut, mikä on tässä vaiheessa tärkeintä. Sven sai ravata pari kierrosta molempiin suuntiin, jonka jälkeen pysäytin Dellan ja annoin Svenille luvan tulla alas. 

Samalla hetkellä kun Sven oli laskeutumassa, maneesin ovelta kuului pieni kolahdus ja ovi lähti avautumaan. Della säikähti ja teki sivuloikan, jonka seurauksena Sven mätkähti maahan. Vaaleanpunarautias seisahtui lopulta tuijottamaan ovelle, josta tuli sisälle Viivi Flammen kanssa. 
"Hitto, sori en tajunnut että tääl ois ketään näin aikasin", tämä pahoitteli ja huomasi sitten hiekkoja housuistaan puistelevan Svenin. Nainen meinasi naurahtaa, mutta veti sitten kasvonsa peruslukemille. 
"Kaikki ok?" kysyin sitten Sveniltä ja katsahdin miestä huolissani. 
"Joo", tämä mutisi ja hänen kasvoilleen oli palannut takaisin se yrmy ilme. 
"Kiipeet nyt viel kerran takasin, kävellään ympyrä ja tuut sitten alas. Ei tähän voi lopettaa", hoputin sitten ja Sven lähti hakemaan jakkaran. 

Lopulta saimme lopettaa onnistumiseen ja Dellakin alkoi jo väsähtää. Aikaa kaikenkaikkiaan meillä oli mennyt vain vajaa 15min ja se riitti Dellalle paremmin kuin hyvin. Lähdimme Dellan ja Svenin kanssa yhtä matkaa ulos maneesista. Vilkaisin vaaleaa miestä vierelläni ja hymyilin itsekseni. Vaikka tämä piti yllä yrmyä ilmettä ja huonoa asennetta, olin nähnyt tämän jopa melkein hymyilevän Dellan selässä istuessa. 
"Kiitti avusta", sanoin vielä ja Sven mutisi jonkun vastauksen pysähtyessään Dellan karsinan ovelle viedessäni tamman karsinaan. Nappasin tältä nopeasti varusteet pois ja vilkaisin edelleen karsinan ovella seisovaa Sveniä. 
"Pystyks viemään tän satulan paikalleen, jos nappaan Dellalta viel suojat pois?" kysyin mieheltä ja tämä otti nyökäten satulan käsistäni. 

Heitin Dellan selkään loimen samalla kun Jassu käveli sisälle talliin. 
"Mites teillä meni? Kiva että pääsitte heti hommiin", tämä uteli naurahtaen. 
"Oikeen hyvin. Sven oli stunttina ja otettiin parit ravikierroksetkin liinan päässä", kerroin tyytyväisenä ja taputin Dellan kaulaa. 
"Osasko Sven käyttäytyä?" Jassu kysyi vinosti hymyillen. 
"Sven oli täydellinen stuntti. Yllättävän hiljanen, mutta kuunteli neuvoja hyvin", virnistin ja pujotin Dellan päähän riimun.
"Hyvähyvä! Teette varmaan toistekkin yhteistyötä?" Jassu kysyi ja tarjosi taskustaan Dellalle heppanamin. 
"Ehdottomasti", naurahdin ja lähdin sitten taluttamaan Dellaa pihalle tarhailemaan. Vielä olisi edessä Haldirin liikutus, jonka kanssa voisin laittaa maneesiin pari kavalettia jos olisi rauhallista. 

Olimme nyt viikon verran tehneet yhteistyötä Svenin kanssa ja tämä oli ollut nyt Dellan selässä neljä kertaa. Tänään olisi ratsastajan vaihto ja itse kiipeäisin selkään. Sven oli itse jopa lupautunut vielä auttamaan liinan päässä seisoskelemalla, joten jälleen kerran suuntasimme aamulla aikaisin maneesille, kun se oli vielä varmasti tyhjä. 
"Ois voinu laittaa Dellal punasen huovan joulukuun kunniaks", naurahdin ja vilkaisin virnistäen perässämme vakavana kävelevää Sveniä. Della tanssahteli muutamat askeleet sivulle päin ja pärskähti. 
"Della ei selvästikkään oo samaa mieltä", Sven mutisi, mutta kyllä tämän kasvoilla pieni hymyn tapainen käväisi. Della oli nyt liinan päässä ravaillut jo kohtalaisen tasapainoisesti ja tänään jos kaikki sujuu hyvin, testaamme ravailua koko maneesia ympäri ilman juoksutusliinaa.

Juoksutin taas Dellaa pienen hetken liinan päässä, jonka jälkeen ojensin liinan Svenille. Tämä rapsutteli tamman kaulaa hakiessani jakkaran maneesin reunamilta, jonka jälkeen palasin Dellan luokse. Asetin jakkaran hieman huolestuneen oloisen tamman vierelle ja kiipesin jakkaralle. Taputtelin tamman kaulaa, satulaa ja takapuolta, jotta Della tottuisi kaikkiin liikkeisiin ja ääniin, sekä tietenkin ihmisen kosketukseen. Kun Della malttoi olla rauhassa, nostin jalkani jalustimeen ja ponnistauduin ratsaille. Siitä oli ikuisuuus aikaa kun viimeksi olen istunut näin korkean hevosen selässä ja silti Della tuntuu hurjan kapealta massavan Haldirin jälkeen. 
"Et sä hassummalt siel näytä", Sven tokaisi virnistäen, mutta käänsi katseensa nopeasti vakavana Dellaan ja silmäili tamman tuijotusta yllättävänkin tarkkaavaisesti. Itse tyydyin vain naurahtamaan ja painoin sitten pohkeeni Dellan kylkiin. Tamma lähti eteen yllättävänkin kovalla volumilla, mutta myötäsin vain ohjista, jottei tulisi ristiriitaisia apuja. 

Käynnissä menimme koko maneesia ympäri ja Svenkin joutui hieman kävelemään kun turvallisuussyistä pidimme vieläkin liinan kiinni. Ravia otin suurella keskiympyrällä ja kevensin rauhallisesti suurin askelin liikkuvan Dellan selässä. 
"Vou täl on kyl isot liikkeet", naurahdin ja taputin vauhdissa hieman Dellan kaulaa. Se hakeutui mukavasti itse tuntumalle, mutta heti jos itsellä vähänkään tasapaino heitti, kiskaisi tamma päänsä taivaisiin ja kertaalleen Della meinasi mojauttaa kaulallaan naamaani. 
"Okei, otetaan nyt liina irti niin ravaan pari kierrosta maneesia ympäri", sanoin ja Sven teki työtä käskettyä. Hän kävi ottamassa liinan irti ja hetken aikaa Della katseli ihmeissään ympärilleen Svenin kävellessä takaisin maneesin keskelle. Lopulta ohjasin tamman uralle, jossa nostin ravin. Pitkillä sivuilla Dellan massiivinen ravi pääsi oikeuksiinsa ja pyysinkin Sveniä nappaamaan Jassulle videota. Della eteni kyllä vauhdilla ja oli herkkä pohkeelle, mutta se ei todellakaan ole nuoren hevosen kanssa itsestäänselvyys, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen. 

Ravien jälkeen siirsin Dellan käyntiin ja kävelimme muutamat kierrokset maneesia ympäri. Della kuulosteli ulkoa kuuluvaa tuulta ja pari kertaa hieman säpsähti, mutta pysyi pöksyissään. Kun kaikki sujui hyvin, ohjasin tamman Svenin viereen ja laskeuduin ratsailta. 
"Kiitti ihan oikeesti kun oot ollut apuna", sanoin Svenille ja hymyilin pienesti löysätessäni Dellan satulavyön ja nostaessani jalustimet ylös. 
"Ei mittää, iha kivaaha tää on", Sven sanoi ja tämän yrmy ilme hieman pehmeni. 
"Kyllä Jassu on mul kertonut mitä oot Dellastaki sanonu sillonku Jassu uudet ostoksensa sul esitteli. Oikeen demonipeevee", naurahdin ja kurkistin Svenin suuntaan Dellan kaulan ali. 
"No... se oli alkujärkytys", Sven puolustautui, mutta katsoin tätä muka vakavasti. 
"Ja taisit mainita jotain kouluttajan sairaalakuntoon viskelemisestäki", sanoin sitten ja siristin silmiäni taputtaen Dellan kaulaa. 
"Noo, jos sairaalaan päädyt, voin tuoda kukkia", Sven sanoi ja nappasin sitten juoksutusliinan tältä. 
"Oi oikeen kukkia sulta... et sä ookkaa pelkkä yrmy mörkö", virnistin ja lähdin taluttamaan Dellaa kohti maneesin ovea. Sven oli jähmettynyt seisomaan keskelle maneesia ja tuijotti peräämme. 
"Tuutko vai et?" virnistin ja avasin maneesin ovea ja näin sivusilmällä Sveninkin lähteneen kävelemään perässämme. 

Tallissa hoidin Dellan hyväntuulisesti hyräillen ja jälleen kerran Jassu ilmestyi jostakin karsinan ovelle. Nainen ilmeisesti oli jostain ikkunasta stalkannut milloin poistumme maneesista, kun hän aina osasi tulla talliin juuri oikealla hetkellä. 
"Olit siis ekaa kertaa tänää seläs?" tämä kysyi ja nojaili karsinan oveen. 
"Jep, sillä on VALTAVAT liikkeet", naurahdin ja tarkastin vielä Dellan jalat läpi. 
"Siitä tulee kyllä pirun hieno. Sven näytti mulle jonkun videon ravailusta, hyvält näytti", Jassu naurahti tyytyväisenä. 
"Dellan kanssa on kyllä ihan pirun kiva touhuta. Vaikka se onkin vähän diivan oloinen, se on kohtuu yritteliäs", sanoin ja taputin rautiaan kaulaa. 
"Ei Sveninkään kanssa työskentely oo tainnut ihan kamalaa olla", Jassu virnisti tietäväisesti. 
"No ei se nyt ihan kamalaa oo...", sanoin vakavana ja sitten naurahdin: "on Sven ihan kiva, oikeesti! Vähän omalaatuinen, mut ei siitä haittaa oo."
Jassu naurahti ja jatkoi sitten matkaansa ilmeisesti karsinoita siivoavan Svenin luokse. Itse heitin Dellalle loimen niskaan ja lähdin kuskaamaan tammaa tarhaan. Kävisin seuraavaksi työpaikallani ratsastamassa yhden nelivuotiaan vuonohevosen, jonka jälkeen palaisin Shelyesiin ja meillä olisi Haldirin kanssa edessä Jannin koulutunti. 

En oikeasti ole varmaan koskaan ollut niin ilonen hevosen kanssa laukkaamisesta, kun olin tänään Dellan kanssa. Nuoren tamman laukka oli massiivinen, se eteni itse, eikä vetänyt pukkirodeota niinkuin Sven oli aikaisemmin ennustanut. Ei tää meidän eka laukka ollut, oltiin pari päivää sitten laukattu yhet ympyrät liinassa ja silloin Della oli vähän pukittanut, mutta epäilen sen johtuvan siitä, ettei tammalla ollut liinassa tarpeeksi tilaa askelilleen. 

Laukkasin tamman kanssa maneesia muutaman kierrosta ympäri ja otin sitten ravin. Della hieman heitti päätään pidätteistä, mutta rauhoittui nopeasti ja ravasin sen kanssa kevennellen vielä pari kierrosta. 
"Sehän meni nätisti", Jassu hihkaisi katsomosta ja itse vain hymyilin leveämmin kuin koskaan. Juuri tämän takia rakastan nuorten hevosten kanssa työskentelyä, ne ovat niin ihanan yrittelijäitä. 

Nostin vielä laukan toiseen suuntaan ja tällä kertaa Della jo innoissaan heittikin pari pukkia, mutta pienillä pidätteillä se lopetti ja keskittyi laukkaamaan eteenpäin. Otin toiseenkin suuntaan laukkaa kaksi kierrosta, jonka jälkeen taas ravasin parit ympyrät. 
"Nyt kun askellajit löytyvät ja jarrutkin näyttää olevan ainakin jonkinlaiset, pääsette opettelemaan kaikkia kivoja kiemuroita", Jassu naurahti ja käveli alas katsomosta samalla kun itse siirsin Dellan käyntiin ja annoin sille pitkää ohjaa. Tamma oli todella vireä tapaus, eikä siitä varmasti tule mitään helppoa automaattiratsua, mutta ainakin toistaiseksi koulutusprojekti on sujunut ilman mitään ongelmia. Laukkaaminen ilman liinaa oli ehdottomasti valtava loikkaus eteenpäin ja olen varma että Dellan ratsunura lähtee tästä edistymään hurjalla vauhdilla. 

Hyppäsin ratsailta ja löysäsin Dellan satulavyön. Lähdimme kävelemään maneesia ympäri Jassun kanssa rinnatuste. Keskustelimme Dellan koulutuksen etenemisestä ja Jassulla oli toiveena se, että tamma saataisiin keväällä tunneille. En uskonut tässä olevan mitään ongelmaa, kunhan suuria takapakkeja ei tapahtuisi. 
"Mun puolesta saat viedä Dellaa ihan niin pitkälle kuin teillä yhdessä rahkeet riittää", Jassu sanoi sitten ja katseli ylpeänä ostostaan. 
"Kyllä mä uskon että Dellassa on potenttiaalia superpitkälle. Ja jos mun elämäntilanne pysyy samana, niin ois tosi kivaa jos saisin jatkaa tän kanssa työskentelyä sittenkin, kun se siirtyy tunneille", sanoin ja taputin lempeästi hymyillen Dellan kaulaa. 
"Se varmasti onnistuu! Ja ainahan pääsette kehittymään pidemmälle, mitä kauemmin työskentelette yhdessä", Jassu naurahti ja lähti sitten avaamaan meille maneesin ovea. Itse huokaisin tyytyväisenä ja talutin Dellan ulos maneesista. Pihalla tamma hieman tanssahteli kun kuuli tarhojen suunnalta jotain rallittelua, mutta Dellan tanssahtelut ovat onneksi aika vaarattomia. Kun tamma rauhoittui, taputin sen kaulaa ja pääsimme ilman draamaa talliin. 

Taluttaessani vaaleanpunaista poniani (anteeksi, vaaleanpunarautiasta Dellaa) kohti maneesia, vatsassani oli perhosia enemmän kuin ikuisuuteen. Olin menossa tamman kanssa ensimmäistä kertaa hyppelemään, ihan pikkuesteitä tietenkin, mutta tunti olisi muiden seurassa. Olimme jo Dellan kanssa totutellut liikkumaan niin, että maneesissa on muitakin ja se on oikeastaan rennompi seurassa, mutta nyt kun eteen tulisi vielä puomeja ja ristikoita, alkaahan siinä väkisin hieman hirvittää. 

Emme suorittaisi Dellan kanssa ihan koko tuntia, onhan tamma vasta aloittanut ratsun hommat ja meille tunnin tehtävät ovat muutenkin helpotettuja. Alkuverryttelimme sileällä ja ravailimme muutamien yksittäisten puomien ylitse, joita Jassu oli asetellut maneesiin. Olimme kävelleet aikaisemmin muutamien puomien ylitse, mutta heti kun piti ravata, yritti Della heittää jalkansa puomin ylitse mitä erikoisemmilla tavoilla. Tamma myös alkoi kerätä kierroksia toden teolla, mutta pysyi yllättävän herkkänä ratsastaa näin kokemattomaksi hevoseksi. 

Kun toiset alkoivat suorittaa helppoa jumppasarjatehtävää, oli minulle ja Dellalle toisessa päässä pari puomia ja miniristikko. Jassu vuorotellen huikkasi muille ja minulle ohjeita. Otin Dellan kanssa aluksi vain ravilähestymisiä ja muutaman kerran se vain ravasi miniristikon ylitse, mutta ottaessaan taas lisäkierroksia, alkoi tamma tehdä hyppyjä ninjaloikilla. Tässä vaiheessa se myös alkoi itse lähestyä laukalla, mutta loikat kasvoivat kokoajan suuremmiksi ja tamma teki sileälläkin laukatessa muutamat ninjahypyt. Pysyin kuitenkin kyydissä, jonka ansiosta jo saan olla tyytyväinen itseeni. 

Aloimme puolessa välissä tuntia jo lopettelemaan Dellan kanssa. Otimme vielä pari kertaa Jassun tarkan tuijotuksen alla miniristikon ja onnekseni Della alkoi jo hieman väsyä ja teki suoraan sanottuna yllättävän rauhallisen suorituksen. Jassu neuvoi minua ratsastamaan Dellaa mahdollisimman rauhallisella istunnalla jättämättä sitä kuitenkaan yksin. Saimme kuitenkin paljon hyvääkin palautetta ja tämä lupasi tulla antamaan meille vielä henkilökohtaisen palautteen tunnin loputtua. 

Ravasimme pari kierrosta muiden alkaessa hypellä enemmänkin ja sen jälkeen siirryin kävelyttämään Dellaa maastakäsin. Tamma oli hieman hionnutkin, mutta se pärskähteli tyytyväisenä löysätessäni sen satulavyötä. Taputin tammaa tyytyväisenä, menihän tämä kymmenen kertaa paremmin kuin pelkäsin. Olihan se melkoista sähellystä ja ninjahyppyjä, mutta saatiin me ihan oikeasti hyviäkin pätkiä. 

Kävelytettyäni Dellaa sopivasti, lähdimme suuntaamaan talliin, jossa hoidin tamman rauhassa pois. Della menisi vielä ainakin hetkeksi ulos, joten heitin tammalle loimen niskaan ja vein sen tarhaan. Samalla hetkellä kun olin palaamassa talliin, maneesista tuli ulos hevosjono ja hevosten taluttelijoiden kesken vallitsi iloinen puheensorina. Itse suuntasin Jassun luokse kuulemaan palautteemme. Pääasiassa kaikki oli sujunut ihan hyvin ja olin kuulemma tehnyt Dellan kanssa hyvää työtä, mutta tietenkin vielä on paljon hommia edessä mikäli tamma halutaan saada kevään loppupuolella tunneille. 

Meillä on mennyt Dellan kanssa ihan superhyvin. Se on aikuistunut paljon, rauhoittunut ja oppinut uutta. Itsekkin olen oppinut sitä ratsastaessa ja kouluttaessa paljon. Della on jopa alkanut tekemään muutamia tunteja kokeneemmilla ja tutuilla ratsastajilla, ainakin Petter meni sillä viime perjantain vakkaritunnilla. Itse ratsastin tammalla edelleen muutamia kertoja viikossa, välillä useammin ja välillä harvemmin. 

Tänään suunnitelmissa oli hieman opetella koulukiemuroita. Hain Dellan tuttuun tapaan tarhasta, matkalla se hieman tanssahteli ja karsinaan päästyään rauhoittui, mutta huomasin että tamma on melko vireällä päällä. Vaikka olen Shelyesissä jo muutamia kuukausia pyörinyt, en ole ehtinyt suoranaisesti ystävystyä kenenkään muun tallilaisen kanssa. Ainahan sitä kuulumisia vaihdellaan, jutellaan hepoista ja muuta, mutta ei mitään sen syvällisempää. Olen viihtynyt melko pitkälti omissa oloissani, pitkä ja pimeä talvi on vienyt minustakin veronsa, mutta eiköhän kevään tullessa ala tulla paremmat ilmat tutustua tarkemmin uusiinkin ihmisiin. 

Harjasin Dellan rivakoin ottein, se pariin otteeseen laittoi hieman korvia luimuun mahaa harjatessani, joten arvelin tammalla olevan kiima. Puhdistin kaviot, selvittelin harjan ja hännän, jonka jälkeen käärin Dellan jalkoihin sen valkoiset (niin siis likaisen harmaat) pintelit. Lopulta suuntasin varustehuoneeseen hakemaan tammalle satulaa ja suitsia, sekä fleeceloimea alku- ja loppukäynneiksi. 

Satuloidessa Della näytti lisää kiiman merkkejä. Se poikkeuksellisesti jopa huitaisi takajalallaan ilmaa, mitä se ei todellakaan tavallisesti tee. Kiristin satulavyön oikein superhypervarovaisesti, jonka jälkeen Dellan naama palautui taas peruslukemille ja heitin loimen sen niskaan. Suitsin vielä kookkaan ratsuni, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan ulos ja maneesiin. 

Maneesia ympäri pyöri Joona Theolla, sekä Janni Robinilla. Moikkasin näitä ja aloin kävellä reippain askelin maneesia ympäri vaaleanpunarautias tamma perässäni. Della säpsyi alkukäyntien aikaan muutamaan otteeseen ulkoa kuuluvia rapsahduksia ja kerran jopa sitä, kun Robin laukkasi sen ohitse. Muutenkin Della kyttäili Robinia kovin innoissaan, tässä vaiheessa epäilyni kiimasta varmistuivat. Robin kuitenkin näytti keskittyvän selässä istuvaan tuimailmeiseen ratsastuksenopettajaan, eikä välittänyt keimailevasta tammasta. 

Ratsaille noustuani aloin hieman jumpata Dellaa käynnissä. Sen tasapaino on kehittynyt hurjan hyväksi ja uskallan huoletta jumpata sitä hieman pienemmilläkin volteilla. Otan käynnissä muutamat alkeelliset pohkeenväistöt, joiden idean Della hoksaa nopeasti. Pari kertaa se jää vastustelemaan sivulle vievää pohjetta, jolloin kosketan pohkeen taakse kevyesti raipalla. Kun käynti sujuu, nostamme ravin ja lähden keventelemään pidemmällä ohjalla. 

Ravissa Della liikkuu pääsääntöisesti oikein päin ja polkee hyvin eteenpäin. Otan ravissakin loivia väistöjä keventäen ja tästä tehtävästä Della tuntuukin tykkäävän. Se meinaa lähteä sivulle niin liioitellusti, että on vähällä kompastua omiin jalkoihinsa. Jarruttelen hieman tammaa ja otamme yhden uusinnan, jonka jälkeen annan Dellan kävellä muutaman kierroksen välikäyntejä. 

Istun harjoitusraviin parin ympyrän ajaksi, pyydän Dellalta vähän lyhyempää muotoa ja lähden nostamaan laukkaa. Della nostaa laukan terävästi, mutta suorittaa muutaman pukin sarjan. Pysyn selässä ongelmitta ja pyydän tammaa vain laukkaamaan eteenpäin. Laukasta Della ottaa kierroksia ja alkaa venkuroimaan kummasti. Otan parit nostot vielä tähän suuntaan, jonka jälkeen vaihdan kierrosta, annan tamman hetken kävellä ja valmistaudun nostamaan toisen laukan. 

Kun annan laukka-avut, Della ampaisee eteenpäin, kiskaisee päänsä alas ja tekee ensin kunnon köyryselkähypyty ja sitten sellaiset rodeot, että suorastaan sinkoudun maneesin hiekkaan. Ilmat siinä vähän menivät pihalle, mutta vähitellen nousen istumaan silmät lautasina. Kertaakaan ennen en ole Dellalta pudonnut, eikä se ole tuollaista riekkumista keksinyt. Della vetää muutamat rallikierrokset maneesia ympräi Joonan ja Jannin pysäytettyä hevosensa maneesin keskelle. Nämä tiedustelevat huolestuneina minun kuntoani. 
"Ei täs mitään! Ilmat vaa vähä pihal", ähkäisen ja virnistän hieman kivuliaasti. Saan pungettua itseni ylös maasta ja saan Dellan nopeasti kiinni. 

Puisteltuani hiekat vaatteistani, nousen reippaasti takaisin ratsaille. Della puhisee ja joudunkin hetken vain työstämään sitä käynnissä, jotta tamma malttaa rauhoittua. Seuraavaksi ravaamme parit kahdeksikot ja siirryn nostamaan laukan samasta kohdasta kuin viimeksi. Tällä kertaa olen nopeampi kuin Della, ärähdän sen yrittäessä pukittaa ja istun syvälle satulaan. Della pitää kimeän vinkaisun, tekee loikan eteenpäin, mutta tuntuu sitten tyytyneen kohtaloonsa ja jatkaa laukkaa rauhassa eteenpäin. Suoran jälkeen otan ensin ravin, sitten käynnin ja tiputan ohjat käsistäni ja taputan tamman kaulaa kaksin käsin. Tähän on nyt hyvä lopettaa, kun Dellalla ei selvästikkään ole paras mahdollinen päivä. 

"Oli kyllä pirun komea ilmalento", Joona hekottaa taluttaessaan Theoa talliin perässämme. 
"Vaiks ratsutan heppoi työkseni, en oo pudonnut varmaan kolmeen vuoteen", virnistän ja taputan Dellan kaulaa. Tamma pärskähtää tyytyväisenä ja vaikuttaa huomattavasti rennommalta kuin ennen ratsastusta. 
"Della vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, kai se halus vähän purkaa paineita", Joona naurahti ja avasi tallin oven. Seurasin miestä ja tämän komeaa ruunaa talliin ja palautin Dellan omaan karsinaansa. Tallissa alkoi olla vilskettä ja vilinää, iltapäivän ensimmäinen tunti starttaisi pian. Jassukin hääräsi tallissa ja pysähtyi Dellan karsinan eteen silmäilemään minua päästä varpaisiin. 
"Tapahtuko jotain erityistä?" tämä kysyi siristäen hieman silmiään. 
"Eiii, kui nii?" vastasin hieman hämmentyneenä. 
"Sul on naarmu tos leuas ja sun hartias on ihan hiekassa", Jassu jatkoi ja siinä vaiheessa tajusin. 
"Aa siis joo, mä putosin", naurahdin ja Della tuuppaisi minun olkapäätäni. Siinä vaiheessa tajusin että ainakin olkapäähäni tulee mustelma, luultavasti iso sellainen. 
"PUTOSIT?" Jassu älähtää ja puoli tallia kääntyy katsomaan meitä. 
"Jep. Ihan nätti ilmalento. Mut ei hätää, Della meni sen jälkeen ihan nätisti", naurahdin. Jassu halusi tietää tarkan kuvauksen, mutta oli lopulta ihan okei asian kanssa ja lähti pitämään tuntiaan. Itse harjasin vielä Dellan läpi ja siirryin Haldirin kimppuun. 

Haldirin kanssa päädyin vain käpöttelemään lumiselle kentälle, sillä mitä pidempään ilmalennosta oli kulunut, sitä kipeämmiltä ja mustelmaisemmilta lihakseni alkoivat tuntua. No, kotona särkylääkkeet naamaan ja huomenna kapuaisin takaisin Dellan selkään, toivottavasti tammalla olisi silloin parempi päivä. 

Reilut kaksi vuotta takana yhteistä taivalta Dellan kanssa. Monesti mietin, minne se aika oikein on kadonnut tästä väliltä? Alunperin ajatuksissa oli oikeastaan vain se, että hoidan Dellan ratsukoulutuksen siihen pisteeseen, että se pärjää tunneilla, mutta tykästyin herkkään rautiaaseen niin paljon, etten vain osannut luopua siitä. Niimpä olen ollut jo pidempään virallisesti tamman hoitaja. Se tekee jonkin verran tunteja, mutta on turhan herkkis kokemattomammille, joten tamma pääsee lähinnä hieman taitavampien tuntilaisten ratsuksi. Itse ratsastan Dellaa sitten ne päivät, kun se ei ole tunneilla tai tarvitsee ekstraliikutuksen liikavirran takia. Vapaapäiviä tammalle ei ylimääräisiä voi pitää, tai siitä tulee todellinen dynamiittipötkö. 

Minulle Della on maailman kaunein hevonen. En osaa oikeastaan sanoa, missä kohtaa ihastuin tammaan niin hirveästi, oliko se jo heti alussa, vai vasta ajan kuluessa? Jos Jassu joskus tahtoisi luopua Dellasta syystä tai toisesta, minun ei edes tarvitsisi kahta kertaa miettiä, ostaisin tamman itselleni keinolla millä hyvänsä. Haldir on ihana ja sen kanssa olen kokenut paljon, mutta siinä ei ole kapasiteettia niin pitkälle kuin Dellassa ja olen haaveillut joskus kehittyväni vielä korkeammalle ja pääseväni kilpailemaan. Siksi olen tässä Dellan kanssa touhutessani monesti miettinyt, että joku päivä vielä ostan toisen hevosen, mielellään laadukkaan puoliverisen. Mutta vielä ei ole sen aika, kun kerta minulla on Della. 

Olen nyt asunut ja työskennellyt Norjassa hieman yli kaksi vuotta. Olen taas tähän arkeen tottunut, mutta näin talvella elämä Norjassa on kyllä raskaampaa kuin Suomessa. Hiton kaamos. No, kaamoksesta selviää hevosten ja kirkasvalolampun avulla, sekä järkyttävällä kahvimäärällä... 

Tänään päiväni alkoi aamulla työpaikalla, jossa läpiratsastin kolme nuorta. Sieltä suuntasin vaatteidenvaihdon kautta suoraan Shelyesiin ja noutamaan Dellaa tarhasta. Haldirilla on tänään hyvin ansaittu vapaapäivä, joten saan keskittyä satasella Dellaan. Tamma löntysteli minua vastaan hämärän keskellä. Onneksi Shelyesin pihassa on hyvät valot, niin näkee jotain täällä synkkyydessä. Rautias lähti perässäni kohti tallia, säpsähtää tuttuun tapaansa tallin kulmalle unohtunutta kukkaruukkua ja on vähällä lyödä päänsä ovenkulmaan tuijottaessaan edelleen kukkaruukkua. Selviydymme kuitenkin karsinalle, jossa nappaan tammalta loimen ja riimun pois. Jätän hieman kostean loimen leveästi roikkumaan karsinan eteen ja nappaan Dellan harjapakin hyllyltä. 

Kun Della on varusteissaan, suuntaamme kohti maneesia, jossa ei onneksemme ole ketään. Della kuulostelee ulkoa kuuluvia ääniä, mutta malttaa parin kierroksen jälkeen rentoutua. Nousen lopulta ratsaille ja joudunkin pidentämään jalustinhihnoja parilla reijällä. Tamma on selvästi ollut eilen mukana HeA koulutunnilla jollain itseäni lyhyemmällä ratsastajalla. Lopulta pääsemme kävelemään ja otan heti vähän ohjia käsiini ja alan jumpata Dellaa molempiin kierroksiin. Tamma on aika hyvin kuulolla ja malttaa keskittyä apuihini. Teemme vähän väistöjä, jonka jälkeen siirrymme raviin. Tämän päivän teemana on vain vähän kevyempi läpiratsastus tuntiviikon jäljiltä. Della on tehnyt viikolla neljä tuntia, pitänyt yhden vapaan ja nyt viikonloppu on kokonaan minulla. Tänään on vain kevyt läpiratsastus ja huomenna mietitään sitten taas vähän vaikeampia astioita, koska edelleen Dellaa olisi tarkoitus kouluttaa pidemmälle. 

Della oli ratsastaessa yllättävän mukava. Yleensä se on tuntiviikon jäljiltä aluksi vähän kankea ja puolierot tulevat enemmän esille, kun on ollut vaihtelevia ratsastajia selässä, mutta tämä viikko on selvästi ollut hyvä. Ratsastin vain askellajit läpi ja kun loppuun laukka tuntui erityisen hyvälle, otimme parit vaihdot. Vaihdot ovat tuottaneet Dellalle vähän hankaluuksia, kun se innostuu niin hirveästi, ettei oikein tiedä minne jalkansa laittaisi, mutta tänään ne sujuivat kivasti. 

Ratsastuksen jälkeen palasimme talliin, jossa Jassu oli juuri hääräämässä Aagen karsinassa. Ruunan hoitaja Ylva seisoskeli karsinan ovella katselemassa, ilmeisesti Aage oli saanut tarhasta jonkun pienen naarmun. Nappasin Dellalta varusteet pois ja hieman hionnut tamma mötkähti karsinaan piehtaroimaan. 
"Mites teillä meni?" Jassu kysyi hymyillen. 
"Oikein kivasti. Della oli tänään aika miellyttävä, ei tehty mitään kauheen rankkaa. Huomenna sit kunnon treeni", naurahdan ja nappaan Dellan harjapakista pölyharjan, jolla saan turvekerroksen pois tamman punertavasta karvasta. 
"Kiva kuulla. Oot tehnyt sen kanssa tosi hyvää työtä! Ens viikolla oon ajatellut Dellaa vaan kolmelle tunnille, pystytkö ratsastamaan sen yhtenä arkipäivänäkin?" Jassu kysyi. 
"Juu tottakai. Ens viikolla ei oo töissäkään kauheen montaa ratsutettavaa", hymähdän ja alan harjailla Dellaa. Tamma hamuaa Jassun käsiä herkkujen toivossa, mutta joutuu pettymään. 
"Kiva. Mutta hei, mä jatkan nyt matkaani", Jassu huikkaa. Huomaan että naisella on kiire, vaikka viikonloppuisin ei ole tuntejakaan. 
"Jees.... Hei Jassu! Jätän Dellan jo sisälle ja pistän sille ton fleecen, kun tuli vähän hiki. Jos iltatallin tekijä voi nappaa sen sit pois?" ehdin vielä kajauttaa naisen perään. 
"Juu, tietenkin! Pitäis varmaan harkita sen klippausta kun tota karvaa on aika reippaasti", nainen naurahtaa ja katoaa kulman taakse. Heitän Dellalle fleeceloimen ja jätän sen sitten karsinaan oleskelemaan. Sisällä on jo pari muutakin hevosta, joten yksin se ei jää. Itse lähden suuntaamaan oritallin puolelle, jossa Haldir nykyään asustaa. 

"Hei Jassu, viittitkö säkin kurkata tätä? Mun mielestä tää näyttää aika hyvälle", huikkasin ohi viilettävälle tallinomistajalle. Haldir oli lähtenyt pari päivää sitten ylläpitoon Eliselle, mutta orin satulat jäivät minulle, sillä Elise tahtoo orille yleissatulan. Dellalla sen sijaan on vain yleissatula ja itse en yleissatuloista pidä, niin Haldirin penkit pääsevät testiin tamman selkään. Jassu kävelee luokseni pesupaikalle ja silmäilee Dellan selkään virittämääni Haldirin koulusatulaa. 
"Hei täähän näyttää karvan kanssa aika hyvälle... oliks tää siis Haldirin?" nainen kysyy ja vilkaisee minua. 
"Jep, en ois ikinä uskonut että sen tynnyrin penkit sopis tälle, niillä on niin pal korkeuseroakin", naurahdan ja taputan meitä epäluuloisesti vilkaisevan Dellan kaulaa. 
"No, testaa ottaa käyttöön. Kyllä Della varmasti ilmoittaa, jos tuntuu hänestä epäsopivalle", Jassu virnistää ja jatkaa matkaansa. Tyytyväisenä satuloin Dellan loppuun ja heitän tammalle vielä suitsetkin päähän. 

Täällä Norjassakin on tullut jo aika lämpimiä kelejä. Minulla on aina lämmin, joten olen jo hyvän tovin mennyt toppi päällä ja välillä olen saanut muilta hieman kauhistelevia katseita. Tänäänkin talutan Dellan toppi päälläni kentälle, jossa on vielä päivällä olleista koulutreeneistä 20x40m koulurata. Della puhisee ja pöhisee valkoisille aidoille hetken, jonka jälkeen tamma pystyy taas hengittämään: ei ne aidat hypänneetkään niskaan! Kävelytän tammaa hetken maastakäsin, ennenkuin nousen jakkaralta ratsaille. 

Hetken kuluttua kentälle astelee Mia komean kimon ruunansa kanssa. Tämä tervehtii minua kohteliaasti ja nousee myös ratsaille. 
"Hei Vicky, kuulin juttua että Della ois siirtynyt sulle ylläpitoon?" tämä kysyy yhtäkkiä. 
"Joo, mietin sitä tosi pitkään ja sitkun Haldirille löytyi ihana ylläpitäjä ja Jassu suostui tähän diiliin, olihan mun pakko siihen tarttua!" kerron iloisena. Olen todella tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen, pääsen vihdoin treenaamaan ja vaikka kilpailemaankin Dellan kanssa kunnolla. 
"Tosi kiva kuulla! Ootte Dellan kanssa hyvännäköinen pari", Mia sanoo hymyillen. 
"Kiitos! Dellahan tekee vielä tunteja kisoihin saakka ja se starttaa esteitä Petterin kanssa ja koulua Katyan kanssa. Sen jälkeen siitä tulee mulle täyspäiväinen ratsu", kerron vielä ja taputan Dellan kaulaa. Alan pikkuhiljaa verrytellä Dellaa käynnissä ja lopulta ravissa. 

Della liikkui todella kivasti ja rennosti, kunhan alkujännityksestä päästiin. Joka askellajissa piti ensin kytätä kouluaitoja, mutta aina kun uudesta järkytyksestä selvittiin, tamma oli todella hyvä. Lämpimämmät ilmat ovat tehneet Dellalle hyvää, se ei ole ihan yhtä säpäkkä ja kuuma mitä viileämmillä keleillä, mutta silti sopivan energinen. Teimme tänään ihan perusjuttuja, huomenna Della pääsee hyppäämään Petterin kanssa estekisoihin valmentavassa treenissä. Luultavasti menen hyppyjä katsomaan, jos Petterin mielestä se on okei. Se on aina kiva päästä katsomaan omaa ratsua muidenkin ratsastajien kanssa. Lopulta lopettelimme hommat Dellan kanssa ja hyppäsin heti ratsailta. Kävelimme loppukäynnit maastakäsin ja talliin palatessamme Della pääsisi nopeaan suihkuun pesarille. Haldirin satula tuntui toimivan tammalla hyvin, pitääkin varmaan kysyä Petteriltä, haluaako tämä huomenna hypätä Haldirin estesatulalla, vai Dellan omalla yleissatulalla. 

Iso lössi porukkaa oli lähtenyt jo aamusta kohti Suomea. Upeassa Auburnin kartanossa käytäisiin Kalla CUP, jonne meidänkin tallilta ihan Norjasta asti on lähtenyt edustusta. Mietin pitkään, lähtisinkö itsekin Dellan kanssa mukaan kilpailemaan, mutta en kokenut että olemme vielä valmiit niin kovatasoisiin kilpailuihin, vaikka siellä helpompiakin luokkia oli. Itse istun taukotuvan sohvalla hörppimässä kahvikupillistani. Olin aamulla jo työpaikallani ratsastamassa pari nuorukaista, jonka lisäksi läpiratsastin Haldirin. Paksulla pojalla on sujunut hyvin uudessa kodissaan ja se tuntui todella tyytyväiseltä. Huokaisten nojasin selkäni sohvan selkänojaan ja tuijotin hetken kattoa. Päässäni pyöri vaikka mitä ajatuksia, joka vuosi sama juttu. Aina ilmojen alkaessa viiletä ja iltojen hämärtyessä iskee mystinen ahdistus, jolle ei voi mitään. Tuntuu kuin kaikki ilo ja riemu olisi viety ympäriltäni. Tällä hetkellä kuitenkin pieni valonpisara nimeltä Della valaisee synkkyyttäni.

Loppu kahvistani ehtii jäähtyä kuppiin, joten nenääni nyrpistäen nousen sohvalta ja käyn kaatamassa loput kahvit lavuaariin. Huuhdon mukini ja suuntaan kaapilleni vaihtamaan likaiset tallikenkäni ratsastussaappaisiin ja nappaan kypärän mukaani. Tallissa on hiljaista näin aamupäivällä, tunnit alkavat vasta myöhemmin ja kaikki hoitajatkin tuntuvat kadonneet jonnekin. Kävelen tallin halki ja suuntaan suoraan laitumille hakemaan Dellaa. Punainen tamma seisoskelee laitumen keskellä kavereidensa kanssa. Taivaalta tihuttelee vettä ja vedän huppuni vaaleiden kiharoideni suojaksi. Vihellän kimeästi ja huutelen Dellaa. Kuten aina sadekelillä, jälleen kerran tamma lähtee korvat hörössä ääntäni kohti. Vaikka Della rakastaa ulkoilua isolla alueella laumansa kanssa, se ei arvosta sadetta ollenkaan. Onnekseni Della ei myöskään harrasta mudassa kierimistä, toisinkuin monet sen kavereista. Katson mutaisten ponien laumaa ja taputan sitten tyytyväisenä punaisen tammani puhdasta kaulaa.

Tallissa riisun Dellalta sadeloimen ja ripustan loimen leveästi roikkumaan, jotta se kuivuisi mahdollisimman nopeasti. Kaivan Dellan harjapakista pölyharjan, jonka kanssa sudin tamman punaisen karvan nopeasti läpi. Puhdistan vielä tamman kaviot ja harjaan nopeasti sen siistin ratsuharjan suoraksi. Della on aika leppoisalla tuulella, se nuokkuu tyytyväisenä karsinassa ja seurailee rauhallisena touhujani. Palaan varustehuoneesta satulan ja suitsien kanssa, joista jälkimmäiset ripustan karsinan edustalle roikkumaan. Menen karsinaan satula käsissäni ja satuloin reippain ottein ratsuni. Della hieman luimistelee satulavyötä kiinnittäessä, mikä viittaa siihen, että sen syyskiima on luultavasti alkamassa.

Saavun valmiiksi varustetun ratsuni kanssa maneesille. Ilma on viileä ja vedän takkini vetoketjun ylös asti kiinni, jotta viima ei pääse kaulaani. Maneesikin on tyhjä, mikä on nykyään melko harvinainen näky. Laitan valot päälle ja talutan Dellaa muutamia kierroksia maastakäsin alkukäynneiksi. Noustuani selkään, alan heti hieman työstää tammaa käynnissä pitkässä muodossa. Della jatkaa edelleen leppoisalla linjallaan, mutta kiiman alun huomaa hyvin siitä, että tamma reagoi pohkeeseen huomattavasti heikommin kuin tavallisesti. Herkistelen tammaa pikkuhiljaa temponvaihteluilla ja nopeilla ravisiirtymisillä. Olemme molemmat hieman uupuneen oloisia, joten päätän pitää päivän treenin lyhyenä ja keskitymme erityisesti venyttämään selkää mahdollisimman pitkässä muodossa. Tavallisesti Della on niin energinen, että rentoutuminen pitkään muotoon vaatii paljon työtä, mutta tänään se tulee kuin luonnostaan, joten tilaisuus on hyvä käyttää hyödyksi.

Ratsastuksen jälkeen minulla on huomattavasti parempi olo kuin aikaisemmin. Della tapansa mukaan onnistui piristämään minua ja se teki vireystasoomme nähden todella hyvin töitä. Hyppään loppukäynneiksi alas ratsailta ja rapsutan hetken tamman kaulaa iloisena. Della nauttii rapsutuksista ylähuuli pitkänä ja sekin näyttää tyytyväiseltä.

Ihana rauhallinen fiilis jonka sain aikaan maneesissa, katoaa sillä sekunnilla kun avaan maneesin oven palatakseni talliin. Vettä sataa nyt reippaammin ja tuuli työntää pisarat lentämään melkein vaakatasoon. Tuhahdan, valmistaudun henkisesti ja suuntaan tammani kanssa kohti tallia viiman keskellä. Selviydymme hengissä talliin, jossa hoidan Dellan rauhassa pois. Silittelen tammaa jonkin aikaa karsinassa, jonka jälkeen on pakko hyväksyä tosiasiat ja viedä tamma takaisin laitumelle. Puen Dellalle sadeloimen takaisin, annan sille porkkanan palkaksi ja lähden viemään tammaa laitumelle reippain askelin.

7.8.2023 - Treenataan Piru Ulos

Istuin sängylläni ja yritin kerätä itseni tekemään jotain. Raskas, mutta oikea päätös Jätkän antamisesta ylläpitoon oli ajanut mut valintojen eteen, mitä en ollut valmis tekemään. Jäisinkö Norjaan ja yrittäisin etsiä itselleni uuden hevoskaverin? Lähtisinkö Suomeen, ja tekisin jotain? Jätkän jalat olivat sen verran heikossa kunnossa, ettei se olisi kestänyt enää aktiivista käyttöä. Toisaalta myös eläkehevosen pitäminen Norjassa maneesitallilla oli rahan tuhlaamista. Onneksi Jätkä sai ihanan kodin Pohjois-Ruotsista pieneltä tallilta, johon se pääsi viettämään ansaittuja eläkepäiviä pihattoon. Tiesin, että se sai ansaitsemansa kodin eikä sinne olisi mahdotonta matkustaa silloin tällöin, mutta silti se tyhjyys, mikä tallilla vallitsi, oli todella raskas.

Tiesin, että halusin jatkaa ratsastamista. Vuosittaiset kisahuumat SSV:n ympärillä oli saanut minut haikailemaan takaisin kisakentille, mutta sopivaa hevosta en ollut itselleni löytänyt. Ehkä en halunnut löytää, sillä tuntui väärältä hankkia uusi hevonen. Jätkä oli ehdottomasti ollut elämäni hevonen, eikä sitä paikkaa täytettäisi kovin kevyesti. Mutta ehkä joskus… Ehkä joku….

Puhelimeni näyttöön syttyi valo ja säikähdin liian kovalle asetettua ilmoitusääntä. Jannin nimi ilmoituksissa oli viimeinen asia, mitä osasin odottaa.

“Nyt loppuu se kotona kyyhöttäminen. Jos ilmestyt tallille tunnin sisään, niin kerkeen pitämään sulle valmennuksen. Jassu haluaa nähdä sut Dellan selässä, kerta haaveilet takaisin kilpakentille.”

Voi hemmetti… Mitä ihmettä mun täytyisi vastata? Osa minusta halusi kieltäytyä ja käpertyä takaisin sohvalle katsomaan Greyn anatomiaa 5 kertaa. Toisaalta ajatus Jannin treenistä kuulosti hyvältä. Ehkä se oli juuri se mitä tarvitsin, jotta saisin motivaationi palaamaan.

Vastasin Jannille Formula-emojilla ja rupesin kaivamaan ratsastusvaatteita esiin.


Della oli minulle tuttu entuudestaan muutamilta tunneilta, mitä olin tällä mennyt. Tykkäsin tamman herkkyydestä, joka oli tuonut mukavaa vastapainoa Jätkän kanssa työskentelylle. Sitä vastoin Dellan askeleet oli jotain, mihin oli erittäin vaikea totutella tasaisen suomenhevosen jälkeen. Toki Della oli laadukas hevonen ja se kantoi itsensä ihan eri tavalla, joka teki istumisesta omalla tavallaan mukavampaa, mutta helposti istuttava harjoitusravi oli minun kohdallani historiaa Jätkän lähdön myötä.
“Istu syvemmälle satulaan ja anna sen tukeutua ulko-ohjalle. Nosta sisäkäsi vähän ylös, niin se lopettaa siihen nojaamisen”, Janni kertoi minulle ohjeita samalla kun vatsalihakseni huusivat jo hoosiannaa harjoitusravissa.
“Laske jalat pitkäksi, niin mahdut istumaan sinne! Ratsasta jokaisen askeleen läpi.”
Jassu seisoi maneesin reunalla katsoen meitä arvioiden. Loin häneen apua anelevan ilmeen, joka sai naisen naurahtamaan minulle.
“Noin juuri! Nyt se kulkee paremmin, jatka hetki noin niin saat keventää sen jälkeen”, Janni kannusti.
Hetki voi tarkoittaa mitä tahansa, ja tällä kertaa maneesin mitta tuntui kilometrien pituudelta ennenkuin Janni antoi minun hellittää ja keventää.

Valmennus keskittyi hyvin pitkälti minun istuntaan, sekä siihen, että Della rentoutuisi minun pohkeiden väliin ja lakkaisi juoksemasta niitä pakoon. Loppua kohden viilenevä ilta tuntui tukahduttavan kuumalta ja tunsin antavani kaiken, mitä kehossani on annettavaa. Janni tosiaan tiesi miten rääkätä piru ulos minusta. Loppukäyntien koittaessa tunsin oloni kuitenkin voittajaksi ja kaiken kaikkiaan mulla oli todella hyvä fiilis. Kunnon treenaaminen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki tehtävänsä. Jassu katsoi meita vieläkin hieman mietteliäänä ja avasi sitten suunsa:
“Ruosteessa tuo neiti on kuin mikä, mutta kyllä siitä hyvä saadaan kunnon valmennuksella.”
“Kumpi?” kysyin virnuillen verraten Dellaa ja itseäni.
“Molemmat,” totesivat Janni ja Jassu yhteen ääneen, joka sai minut naurahtamaan.

8.8.2023 - Auringon saattelema maastoretki

Viikon valtaa pitänyt pilvipeite hälveni vihdoin ja saimme nauttia auringosta ja lämmöstä. Kesä ei ollutkaan vielä ohi, kuten moni oli jo pahoin pelännyt. Eilisen rääkkitreenin jälkeen en kyennyt muuhun kuin hengailemaan ja seuraamaan, kuinka hevoset lounastivat laitumella. Tallilla oli hiljaista, sillä työelämässä olevat olivat vielä töissä ja koululaiset nukkuisivat vielä hyvän tovin. Olin nähnyt Chrisen tarhaavan hevosia hetki sitten, mutta hänkin oli kadonnut omiin puuhiinsa - luultavasti siis kärkkymään, milloin joku tulisi keittämään kahvia.

Takanani kuului askelia ja käännyin katsomaan minua hymyillen lähestyvää Jannia.
“Katos, sä oot vielä hengissä!” Janni tervehti iloisesti.
“Hädin tuskin, mut kyllä tää tästä”, vastasin kääntyen katsomaan takaisin hevosiin, kun Janni saapui vierelleni.
“Joona on menossa maastoon Theon kanssa. Ei tekis sulle ja Dellallekaan pahaa vähän verrytellä”, nainen vihjasi ja nyökkäsi kohti Dellaa.
“Ai niinku nyt vai?”
“Jep, Joona meni just harjaamaan Theoa.”

Ei siinä muu auttanut kuin napata naru kouraan ja lähteä pyydystämään tuota rautiasta tammaa kattauksensa äärestä.

Joona oli jo hyvää vauhtia varustamassa hevostaan, joten mulla oli kiire harjata omani. Onneksi kurakelit oli tosiaan takana päin ja Della oli saanut eilisen treenin jälkeen kunnon suihkun, joten olimme suht tehokkaasti tallin pihassa tekemässä lähtöä.
“Minkälaista reittiä olit ajatellut?” utelin mieheltä joka oli juuri istuutunut ryhdikkäästi ratsunsa selkään.
“En mitään erityistä, nyt kun ei tuule kauheasti, voisi käydä pikku Kongsvatnetin reitin. Siellä on myös kivaa laukkapätkää.”
Pelkkä ajatuskin käyntiä tahdikkaammasta askellajista sai vatsalihaksiin epämukavan tunteen. Kätkin kuitenkin ajatukseni huonosta kunnostani “okein” ja hymyn taakse.

Maastoreissu oli erittäin tervetullut kaiken muun keskelle. Oli kiva saada muuta ajateltavaa, kuin Jätkän poislähtö, vaikkei Della oikeasti ollut hullumpi hevonen. Oli myös helpottavaa saada oikeasti puhua aiheesta Joonan kanssa, joka tiesi mitä käyn läpi. Tavoitteellisena kilparatsastajana ei voi pitää epäkunnossa olevaa hevosta, jos haluaa priorisoida valmentautumisen. Sosionomin palkalla ei myöskään kovin montaa hevosta ylläpidetä, vaikka palkkatasoni onkin hieman keskiluokkaa suurempi. Tiesin, että tallilla oli henkilöitä, jotka arvostelivat valintaani antaa Jätkä ylläpitoon, kun se ei enää vastannut omia haaveitani, vaikka harrastekäytössä se olisi vielä toimiva ratsu. Joona ei arvostellut. Se on piirre, jota arvostan tuossa treeni- ja kisakumppanissa suuresti.

Laukkasuoralle saapuessamme Joona halusi laukata kilpaa. Tiesin tasan, että häviäisimme Dellan kanssa ruosteet varisten perässämme, kun tuo tehopakkaus menisi menojaan, mutta suostuin miehen pyyntöön, koska hauskaahan tänne tultiin pitämään. Kannustin tamman laukkaan ja päästin sen menemään vapaasti tumman ruunan perään. Ja sehän meni. En olisi uskonut, että Dellassa riittäisi tällaista poweria eilisen treenin jälkeen, sillä itse sain antaa kaikkeni, että pysyin kipeillä lihaksillani kyydissä. Loppua kohden pystyin hieman rentoutumaan ja pientä tuulta vasten hellepäivänä laukkaaminen tuntui jopa nautinnolliselta ja hymy kasvoillani sen kuin levisi. Emme kovin montaa hevosen mittaa Joonalle ja Theolle hävinneet, mutta voiton riemu näkyi miehen kasvoilla selkeästi ja näkyisi vielä monta päivää. Sallittakoon se kuitenkin tuolle voiton janoiselle kaksikolle. Puoliveriset puhaltelivat allamme, kun ravasimme rennosti ennenkuin hiljensimme käyntiin viimeiselle kilometrille.

Tallille oli jo ilmestynyt kivasti porukkaa. Lähinnä nuorisoa, jotka hääräilivät omien hoitohevostensa kanssa ja muutama innokas tuntilainen, jotka norkoilivat laitumien reunoilla ja haaveilivat omasta hoitohevosesta. Janni tuli meitä tallin ovella vastaan ja nappasi Theon Joonalta pusun saattelemana. Janni lupautui antamaan Theolle suihkun ja talutti ruunan talliin.
“Spoiled…” virnistin Joonalle ja talutin Dellan sisälle talliin.
“Voittaja!”, Joona korjasi minua jäädessään nauttimaan auringosta.