2020/11/28 - 2 - Shelyesistä Havikseen

Katselin, miten Elisa ja Livia harppoivat Brynhildin tallipihan poikki. Tyttöjen huohotus kantautui korviini ja valmistauduin painamaan viimeisen kerran sekunttikellon pysähdyksiin.

- Ja NOIN! Huudahdin samalla innostuneena, kun tytöt pääsivät vierelleni sekä painaessani näytöllä vierivät numerot paikoilleen. Edessäni seisoskelevat tytöt nojautuivat polviinsa, rintakehien liikkuessa kiivaassa tahdissa ylös ja alas. Raskaiden hengityksien tasaantuessa, jatkoin puhettani: - Hyvin te veditte!
- Oltiinko me tarpeeksi nopeita? Livia katsahti vaaleiden kiharoidensa takaa.
- Voitettiinko me? Elisa jatkoi innostuneena ja pyyhkäisi otsaansa kämmenellä.
- Se selviää vasta myöhemmin, virnuilin kaksikolle. Tytöt virnistivät viekkaalle kommentilleni.
- Pitääkö meidän juosta vielä takas? Livia kysyi, hieman jännittyneillä silmillään. Elisa käänsi katseensa kasvoihini ja hymyilin leveästi.

- Muut valitettavasti ovat saaneet ottaa loppukävelyt takaisin Shelyesin pihamaalle, mutta teidän tapauksessanne pääsette mun kanssani auton kyydillä takas

- Ahh.. Elisa huokaisi helpotuksesta ja nojautui taaksepäin. - Kävipäs meillä hyvä tuuri!
- Kyllä me aika nopeita oltiin myös, Livia naurahti parilleen ja nosti kättänsä ylävitosen merkiksi. Tytöt läimäyttivät hansikoiden peittämiä kämmeniään yhteen ja korviin kantautui vain vaimea taputuksen pamaus.

- Lähdetääs sitten, niin pääsette vaihtamaan urheilukamppeenne vähän jouluisempiin asuihin sekä päästään lähtemään Havikseen syömään, vinkkasin tytöille.
- Oii jouluruokaa, Elisa hypisteli jo mielessään edessä olevaa ruokailua.
- Millä me mennään Havikseen? Livia kyseli, samalla kun lähdimme kävelemään Brynhildin ison tallin suuntaan.
- Noin puolelta tulee taksit hakemaan meidät Shelyn parkkikselta
- Tässähän tulee kiire!
- Nooh, hyvin te kerkeette!

Kävelimme ison tallin tammasiiven läpi, rakennuksen keskellä olevalle taukotuvalle, tai "sosiaalitilalle" kuten bryniläiset sitä kutsuivat. Tai ainakin Viivi. Tunnistin sohvalla istuskelevan kultakutrisen nuorukaisen, joka nosti päätänsä puhelimen näytöstä irti.
- Joko jo valmiina? Sara hymyili leveästi tunnistaessa meidät. Sara oli lupautunut heittämään meidät autollansa takaisin Shelyesiin.
- Viimiset pullat tulivat uunista ulos, vitsailin. Elisa ja Livia hörähtivät laimeasta vitsistäni.

Tunsimme Saran kanssa lähinnä töiden kautta. Sara oli ollut jo pidempään Brynhildissä töissä tallityöntekijänä ja näin ollen naapuritalleilla työskennellessämme tuli välillä maastossa kohdattua ja vaihdettua kuulumisia. Lisäksi Viivin kautta ajoittain kävin Brynissä pyörähtämässä ja törmäsin silloin tällöin siellä työskenteleviin ihmisiin.

- Mä muuten Catu hain sen vuonohevosen!
- Eikä!! Missä se on?
- Hän asustelee pihatossa ja voi että se on söpö! Katos nyt tätä kuvaakin, Sara selitti onnesta sokeana ja esitteli puhelimen taustakuvana olevaa punahallakon väristä vuonista. Elisa ja Livia kurkkivat takaani myös uuden hevosen kuvaa.
- Voi että se on sulonen! Elisa hihkui rakkautta täynnä.
- Ihan syötävän ihana, huokailin.
- Niiin on! Sara hihkui.
- Sun pitää joku kerta tulla Shelyyn esittelemään sitä, hymyilin.
- Varmasti tulen, Sara hymyili takaisin ja veti puhelimen takaisin, jotta näki itsekin vielä uuden ylläpitohevosensa kuvan. Lopulta Sara sujautti puhelimensa taskuunsa ja nosti katseensa takaisin meihin.
- Nonii, lähetääs sitten niin pääsette jatkamaan pikkujoulujanne


Sara oli jättänyt meidät Shelyesin parkkipaikalle ja kiitimme tyttöä vielä kyydistä. Livia ja Elisa siirtyivät kiireellä päärakennuksen suuntaan vaihtamaan vaatteitaan. Kello kiirehti kovasti eteenpäin ja tytöille taisi tulla tosiaan kiire.

Muut odottelivat jo valmiina laittautuneina päärakennuksen edessä.
- Hei! Anie heilautti kättänsä tervehdykseksi nähdessään minut. - Kaikki pääsi maaliin?
Løkenin kaksoset eivät olleet osallistuneet Amazing Raceen, mutta olivat olleet tallilla kannustamassa kisailijoita.
- Onneksi pääsi, irvistin.

Laskeskelin päärakennuksen edessä seisoskelevia ihmisiä. Meitä oli rasteilla ollut seisoskelemassa yhteensä kuusi ihmistä, joista kaikki olivat lähdössä myös Havikseen mukaan syömään. Muut olivat ehtineet jo vaihtaa juhlavampaa päälle, paitsi minä. Kisaamassa puolestaan oli yhteensä mukana kymmenen henkeä ja he, Liviaa ja Elisaa lukuunottamatta, löytyivät myös ulkoa seisoskelemasta.
- Hei ihan mahtava kisa, Matias näytti peukkua laskellessani kaikkien päitä.
- Hei kiits, teillä oli hyvä meno päällä, vinkkasin Matiaksen ja Auroran suuntaan. Siinä oli kyllä ollut melkonen kisakaksikko...

Tallilla kannustelemassa oli puolestaan ollut nuorempia tallilaisia, Løkenien sekä omaksi yllätykseni mukaan liittyneiden Beatan ja Sølvin lisäksi. Ala-asteikäinen ilopilleri eli Frida seisoskeli Bean sekä Freyan kanssa ja pälpätti innokkaasti uudesta hoitohevosestaan, jonka apuhoitajiksi Frida sekä Mathilde olivat valikoituneet. Mathilde puolestaan seisoskeli hiljaa Fridan takana eikä osallistunut keskusteluun mukaan.

- Menepäs Catu säkin laittautumaan, niin keritään hyppäämään taksien kyytiin, Sonia vinkkasi ja älysin joutuvani myös kiirehtimään. Onneksi olin laittanut kaiken jo valmiiksi itselleni päärakennukseen, joten pääsin suoraan työntouhuun.

Vedin päälleni illan asuni (kuva) ja meikkasin kasvoni kevyesti. Viimeistelin asuni vielä teemaan kuuluvalla tonttulakilla ja hymyilin peilikuvalleni. Lopulta astelin ulos muiden sekaan.
- Taksit odotteleekin jo, Jassu huikkasi parkkipaikan suuntaan, jonne osa porukasta oli jo valunut. Olin tilannut ennakkoon paikalle kolme, kahdeksan hengen tilataksia, jonne meidän kaikkien pitäisi hyvin mahtua.
- Ei muutakun syömään, hymyilin tyytyväisenä.