7.11.2020 Kouluratsastusklinikka

Kiillota saappaasi ja laita vatsalihaksesi töihin, sillä nyt tulevat Jannin kouluratsastusklinikat! Lauantaina 7.11 maneesissa järjestettävä klinikkamme keskittyy hevosen suoruuteen ja kevyeksi ratsastamiseen sekä ratsastajan istuntaan. Myös katsojat ovat enemmän kuin tervetulleita, tässä tapauksessa maksu on vapaaehtoinen.

Aikataulu:
10:00-10:20 Jannin ratsastusdemo
10:30 1. ratsastusryhmä: HeC
11:00 2. ratsastusryhmä: HeB
11:30 3. ratsastusryhmä: HeA

Huom! Oppimisen tehostamiseksi jokaiseen ryhmään otetaan vain 3 ratsukkoa, joten ole nopea! Jokaiselle ryhmälle on varattu puoli tuntia, joten verryttele hevosesi ennen oman ryhmäsi vuoroa joko kentällä tai maneesin toisessa päädyssä.

Osallistujat:
Helppo C:
1. Elisa & Stella
2. Linnea & Venni
3.
Helppo B:
1. Sonia & Raffe   
2. Matias & Usva
3. Ella & Figaro
Helppo A:
1. Astlyr & Robin
2.
3.

Ilmoittautuminen:
Ilmoita alle, mihin ratsastusryhmään ilmoittaudut ja millä hevosella. Ota ilmoittautuessasi huomioon ratsastajan taitotaso: HeA -ryhmä on tarkoitettu vain kokeneille ratsastajille, HeC -ryhmään voi ilmoittautua hieman kokemattomampikin.
Ilmoittaudu viimeistään 5.11, kehystarina julkaistaan 7.11.

Hevosen uupuessa on jollakulla (kokeneella) ratsastajalla upea mahdollisuus lainata ratsukseen Jannin silmäterää, Robinia.

Maksu:
Vapaavalintainen tarina tai piirros kehystarinan pohjalta.

Kehystarina:

Janni kirjoitti:Maneesin katsomossa keikkui ihmisiä. Se kuhisi kuin muurahaispesä, kun klinikan alkua odottavat ihmiset kiipesivät istumaan, ojentelivat toisilleen huopia ja vanhoja fleeceloimia lämmikkeiksi ja rupattelivat keskenään. Minä istuin jo Robinin selässä, olin lämmitellyt sen valmiiksi kentällä, ja viritin vyölleni mikrofonin lähetintä.

”Noniin, tervetuloa vaan kaikille! Eiköhän aloteta. Tosiaan, ratsastan ensin itse pienen demon, ja tuossa puolen maissa aloitetaan ratsastusryhmien kanssa.”

Siirsin Robinin keskiraviin. Aloitin esittelemällä sujuvuuden hakemista siirtymisten ja taivutteluiden kautta.
”Siirtymät on hyvä keino hakea hevoseen reaktiivisuutta ja sujuvuutta. Me voidaan tehdä siirtymisiä niin askellajien välilläkin, kuin askellajien sisällä, kuten esimerkiksi ravissa”, selostin, ja esimerkkinä siirsin Robinin keskiravista hitaampaan, koottuun raviin ja siitä taas lisättyyn raviin. ”Tärkeää siirtymissä on pyrkiä niiden sulavuuteen ja pehmeyteen, eikä niin että siirtyminen toiseen askellajiin on ikään kuin porras, jolla siirtyminen töksähtää.”

Suoruuteen paneuduimme taivuttelemalla ensin hevosta molempiin suuntiin.
”Kaikki hevoset ovat jossain määrin toispuoleisia, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Esimerkiksi Robinista huomaa, että se taipuu paljon helpommin oikealle kuin vasemmalle, joten lähden hakemaan suoruutta asettelemalla sitä pienesti vasempaan suuntaan. Peili on tässäkin hyvä apuri! Ulko-ohja pysyy vakaana ja huolehtii, että kaula pysyy suorana. Sisäohja toimii johtavana, ei vetävänä, voi ajatella, että peukalo ohjaa hieman sivulle. Pohkeilla siirretään hevosen etuosa suoralle linjalle.”
Siirryin ratsastamaan suoria linjoja kohti katsomoa, jotta siellä istuskelevat ihmiset näkivät hevosen suoristumisen paremmin.

”Jotta hevonen on suora, täytyy kyetä olemaan itsekin suorassa, paino tasaisesti molemmilla istuinluilla, hieman istuinluiden takaosalla. Jos oikean kohdan löytämisessä on vaikeuksia, voi ensin kokeilla nojata hiljalleen eteen niin kauan, kunnes ei enää tunne istuinluita ja palata sen jälkeen hitaasti keskelle. Sitten nojaa taakse niin pitkälle, ettei enää tunne istuinluitaan. Kun keinahtaa siitä vielä hitaasti hieman takaisin päin, löytää oikean kohdan, jossa tulisi istua.”

Demon loppuun kävin vielä läpi ratsastajan istunnan, sen yleiset virheet sekä vinkit, joita oman istunnan hakemisessa kannattaa pitää mielessä.


Ratsastusryhmissä ryhdyimme toteuttamaan vinkkejäni käytännössä. Asettelimme hevosia ensin käynnissä ja ravissa pääty-ympyrällä tehden myös vasta-asetuksia. Sitten lähdimme suoristamaan hevosia, HeC ryhmässä Elisan ja Linnean kanssa kanssa uralla, HeB ja HeA ryhmissä uran sisäpuolella suorilla linjoilla. Lisäsimme linjoille myös siirtymisiä, HeC-ryhmässä teimme ravi-käynti-siirtymiä, HeB-ryhmässä keskityimme ravi-laukka-siirtymiin ja Astlyrin kanssa HeA-ryhmässä teimme siirtymisiä käynnin ja laukan välillä sekä myös laukan sisällä välillä pidentäen ja välillä lyhentäen laukkaa. Lopuksi keskityimme jokaisessa ryhmässä vielä ratsastajan istuntaan, niiden heikkouksiin ja vahvuuksiin ja pyrimme korjaamaan istunnan virheitä.

________________________
Merkintä 10, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 20.10.2020 / #NVRK2020

Kommentit ratsukoille:

Elisa & Stella: Elisalta ja Stellalta päivän harjoitukset sujuivat melko hyvin. Elisan tulisi kuitenkin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota rohkeampaan apujen käyttöön sekä käsiensä asentoon.

Linnea & Venni: Linnean ratsastus oli tänään johdonmukaista ja napakkaa, ja hän pystyi hyvin keskittymään omaan tekemiseensä kuuliaisen ja ahkeran Vennin kanssa. Omaan katseeseensa Linnean tulisi kiinnittää huomiota, nyt katse on usein hevosen niskassa tai jaloissa, ja koko istunta kaatuu hieman eteen.

Sonia & Raffe: Raffe puski selkeästi lapaansa oikealle, ja Sonialla oli alkuun hieman vaikeuksia saada se suoristettua. Sonia handlasi Raffen kuitenkin hyvin, ja parivaljakon yhteistyö oli sujuvaa. Sonian olisi hyvä tarkkailla omaa istuntaansa, joka nyt helposti kallistuu hieman oikealle.

Matias & Usva: Matiaksen ratsastus oli tänään hieman hätäistä, mikä näkyi etenkin siirtymissä: loppua kohden ratsukko kuitenkin tsemppasi, ja siirtymistä saatiin jo melko sulavia. Matiaksella on hyvä keskivartalon hallinta, mutta istunta kaatuu usein hieman liikaa eteen.

Ella & Figaro: Nyt jo huomattavasti pirteämpi ja energisempi Figaro vaikutti oikein näppärältä tapaukselta! Ellalla on siisti ja hyvä perusistunta. Ellan tulisi antaa Figarolle vielä enemmän tilaa hakeutua itse tuntumalle, alkuun ohjan voi pitää melko löysänäkin: näin herkkyyttä vaativa poni saadaan ratsastettua paremmin pehmeäksi ja pyöreäksi.

Astlyr & Robin: Astlyr pärjäsi uuden tuttavuutensa kanssa ihailtavan hyvin saaden jopa tiukan ratsastuksenopettajan myhäilemään tyytyväisenä. Robin on hevonen, joka vaatii paljon puolipidätteitä, mutta myös riittävästi myötäämistä tullakseen pehmeäksi ja kevyeksi: Astlyrin tulisi rohkeasti ensin pidättää ja Robinin tullessa pyöreämmäksi myös antaa sille tilaa olla pyöreä.

Kehys tullut (jo hieman etuajassa! )

Siivosin ilmoittautumisviestit pois!
- Catu

Mähän en aikonut missata yhtäkään tilaisuutta missä mulla voisi olla mahdollisuus päästä treenaamaan Vennin kanssa kisoihin, joten niin mä olin kirjoittanut meidän nimet Jannin kouluklinikan osallistujalistaan Elisan ja Stellan alapuolelle. Oli kivaa että Elisa oli samassa ryhmässä sillä me oltiin tutustuttu sen kanssa jonkin verran tunneilla ja muutenkin tallilla pyöriessä ja välillä koulussakin tuli vietettyä aikaa yhdessä.

Mua harmitti että me ei voitu laittaa Elisan kanssa poneja yhtä aikaa kuntoon kun Stella asui pihatossa ja Venni asui päätallissa. Kuitenkin maneesiin päästessämme ja kiristellessämme satulavöitä mä kysyin, oliko se ikinä verrytellyt heppaa omatoimisesti, koska mulle tää olisi eka kerta. Päästyämme satuloihin me mietittiin hetki mitä me tehtäisiin ja päätettiin lopulta että käveltäisiin ja ravailtaisiin hetki ja tehtäisiin vähän ympyröitä.

Oli vaikea olla kuuntelematta ja katsomatta Jannin rastastusta kun se kertoi katsomossa istuvalle porukalle mitä se olisi ratsastajiltakin hakemassa. Oli jännittävää päästä pian ratsastamaan myös noin monen ihmisen silmien alle, koska ei meidän tunteja normaalisti ollut seuraamassa kuin ehkä yksi tai kaksi ihmistä.

Alkuun meidän piti vain kääntää hevosen päätä sen verran että me nähtiin sen silmä ja vähän sieraimen reunaa joko niin että Venni katseli ympyrän sisälle tai ulkopuolelle. Välillä mä meinasin pyytää tammaa liikaa, jolloin se lähti jo kääntymään ihan kunnolla. Ympyrältä me saatiin siirtyä suoralle ja silloin meidän taas piti saada ponit kulkemaan suorassa. Janni joutui huomauttamaan mulle muutaman kerran siitä että mä meinasin katsella vähän liikaa Vennin niskaan sen sijaan että mä katsoisin minne mä menisin. Lopputunnin mä yritinkin tsempata taas katseeni kanssa, samalla kun yritettiin saada muutama kiva ravi-käynti siirtymä aikaan.

Lopuksi Janni katsoi vielä meidän molempien istuntaa ja antoi muutaman vinkin, ennen kuin meidän puolituntia oli ohi ja saatiin käydä vielä vähän kävelemässä toisessa päässä maneesia, samalla kun seuraava ryhmä siirtyi ratsuineen Jannin silmien alle.

#NVRK2020

Madde yritti vielä jatkaa jotakin pikkuprinsessoista Jannin aloittaessa demonsa, mutta mä sihisin sille vihaisesti, että se pitäisi turpansa kiinni. Maddea ei ehkä hirveästi kiinnostanut demo, vaan enemmänkin nähdä Ella kohta mokaamassa ylihintaisen poninsa kanssa, mutta mä halusin nähdä jokaisen eleen ja painonsiirron, mitä Janni teki hevosensa selässä. Koska jos mä mokaisin Robinin kanssa, pikkuprinsessat ei antaisi mun unohtaa sitä ikinä.

Poninsa selässä hikoilevan Ellan ilme oli ehdottomasti näkemisen arvoinen, kun mä talutin Robinin maneesiin heB-ryhmän aikana. Janni oli kuitenkin ratsastanut sillä demossa jo aika kunnolla, eikä se ollut reilussa puolessa tunnissa ehtinyt vielä jäähtyä niin paljon, että mun olisi pitänyt se alusta asti verrytellä, joten me ilmestyttiin halliin vasta vähän edellisen ryhmän aloituksen jälkeen. Katsomossa istuvalle, tyrmistyneen näköiselle Emille mä vain hymyilin ja iskin silmää noustuani ruunikon laadukkaaseen koulusatulaan.

Otin varovasti ohjat tuntumalle, ehkä vähän turhan löysälle, ja aloin asetella oria puolelta toiselle käynnissä ja samalla yritin vilkuilla edellisen ryhmän suorituksia. Tai lähinnä Ellan ja Figaron menoa. Poni oli selkeästi jo terveempi, se liikkui reippaammin ja puhtaammin, mutta näytti edelleen kovin jännittyneeltä. Tavallaan se kulki ihan nätisti, mutta joko Ella ratsasti sen jännittyneeksi, tai sitten se ei osannut ratsastaa poniaan rennoksi sen jännittyessä jostain muusta. Joka tapauksessa mä olisin antanut niille korkeintaan kutosia niistä töksähtelevistä siirtymisistä. Harmi, etten mä ollut koulutuomari.

Puoli kahdeltatoista pääsimme Robinin kanssa siirtymään jaetun maneesin isommalle puoliskolle B-ryhmän siirtyessä ravailemaan toiseen päähän.
”Jatketaan laukassa”, Janni totesi jatkettuani hetken myötä- ja vasta-asetuksia keskiympyrällä.
”Sitä sun on helpoin ratsastaa pyöreäksi, jos vaan pystyt istumaan siellä. Sillä on aika isot liikkeet”, nainen varoitti, mutta joutui toteamaan pelkonsa vääräksi mun nostaessa ensin oikean laukan, koska demon aikana olin kuunnellut, että oikea oli Robinin parempi suunta. Sen laukka oli tosiaan aika iso, ainakin Lidian töksähtelyyn verrattuna, mutta siihen verrattuna se oli myös paljon pehmeämpi ja keinuvampi.
”Vatsalihakset kunnolla käyttöön. Otat sen puolipidätteen käytännössä kokonaan istunnalla, niin se jää siihen sun alle, just noin. Lyhennä vähän ohjaa, ettei sun käsien tarvi vaeltaa noin taakse sitten kun se pyöristyy edestä. Hyvä, sit vaan ahkerasti puolipidätteitä aina kun sä tunnet, että sen etuosa meinaa valahtaa matalaksi. Jes, siinä hyvä!” Janni ohjeisti. Robin ei tosiaan ollut mikään tuntipuksu, mutta mun piti vain keskittyä tarkasti pysymään suorassa ja tasapainossa, ettei se alkaisi puskea mihinkään muualle.
”Sitten voit tehdä joka kirjaimen kohdalle käyntiinsiirtymisen. Laukasta suoraan käyntiin, kolme askelta käyntiä, nosto, pari askelta laukkaa ja taas seuraavassa kirjaimessa käyntiin. Tässä sun pitää koko ajan vahtia, että se pysyy siinä sun alla ryhdikkäänä, koska jos sä annat sen valahtaa sinne etujaloille, niin sä et pysty tekemään näitä siirtymisiä näin nopeasti. Ja tuu vähän irti seinästä tässäkin, niin saat koko ajan vahtia, että se pysyy suorana. Varsinkin näin oikeessa kierroksessa se vähän hämää asettumalla helposti vähän sisäänpäin, vaikka sen pitäis pysyä koko ajan suorana. Okei, tee vaan ensimmäinen siirtyminen kun ehdit.”

Janni ei ollut väärässä sanoessaan tätä haastavaksi tehtäväksi, ja mun vatsalihakset joutuivat toden teolla töihin pitäessään 600 kiloa hevosta mun 55-kiloisen kroppani alla.
”Muista kuitenkin, ettet jää pitämään, koska sitten se jännittyy. Ahkerasti puolipidätteitä, mutta muistat aina myödätä, sekä kädellä että vatsalihaksilla.”
Hiki virtasi mun selässäni, mutta aina peilin ohi ratsastaessani mä näin, kuinka hyvältä me Robinin kanssa näytettiin. Se oli todellakin hieno hevonen, mutta ei tosiaankaan helppo. Emi katseli lievästi jopa vittuuntuneen näköisenä. Ehkä se ajatteli koko ajan sitä säälittävää miniponia, jonka kanssa se joutuisi starttaamaan ensi viikolla. K.N. Specialissa Tegur pesisi Dimonan 100 - 0, jos se muistaisi käyttäytyä vähän paremmin kuin eilisellä koulutunnilla myrskytuulta säikkyessään. Sen verran hyvin se oli käyttäytynyt Suomen reissulla, että mä luotin kyllä ruunaan. Ja helppoon A:han Dimonalla ei ollut mitään asiaa. Eikä ollut kyllä Emilläkään, jos multa kysyttiin.


merkintä 8, #tarinatempaus2020 / aloituspvm 29.10.2020 / #NVRK2020

Seurasin silmä kovana Jannin demoa. Halusin saada irti kaiken naisen kouluklinikasta ja puolen tunnin valkasta, minkä ratsastaisin Raffella. NVRK lähestyi vauhdilla kuin höyryjuna ja mä halusin hyödyntää joka ikisen hetken, imeä itseeni kaiken hyödyllinen viimeistä solua myöten.

Jannin ratsastusta oli ilo katsella. Ihmisiä oli kerääntynyt maneesiin sankoin joukoin, mutta nainen oli tottunut seuraaviin silmäpareihin ja puhui rauhallisesti mikrofoniin. Katselin Robinin liikkeitä. Orilla oli kaunis askellus ja kaksikon työskentely näytti lähes satumaisen saumattomalta.

Ensimmäisen ryhmän aikana me lämmiteltiin maneesin toisessa päädyssä. Silmäilin ratsukoiden menoa ja vilkuilin välillä Matiasta ja Ellaa. Varsinkin Ellan ponissa oli tapahtunut piristävä muutos eläinlääkärikäynnin jälkeen ja Ellakin vaikutti paljon vapautuneemmalta. Mä olin onnellinen tytön puolesta, vaikka se olikin jäänyt vähän etäisemmäksi tuttavuudeksi, mutta toivon mukaan meidänkin kaveruus joskus syventyisi. Ella vaikutti kivalta tytöltä, vaikka olikin hiljainen.

Meidän valmennusvuoromme koitti nopeasti. Ratsastimme Jannin päätyyn ja aloitimme pääty-ympyröissä asettelun. Raffe tuntui käteen hyvältä ja asetukset sujuivat ilman suurempia kommervenkkejä. Ruunan pää asettui kauniisti ja rennosti sivulle ja hymyilin tyytyväisenä.

Suoristaminen osoittautui kuitenkin haastavammaksi kuin oletin. Ruuna tuntui aluksi kierolta kuin makaroni ja musta tuntui, että suoruuden sijaan sen korvat olivat linjassa sen perssilmän kanssa. Tutkittuani omaa istuntaani ja hetken suoristelun jälkeen homma alkoi kuitenkin sujumaan paremmin ja saimme siitä Jannilta kehuja.

Siirtymiset menivät ihan okei, joskin muutamat töksähtelyt nähtiin meidän tahoiltamme ensimmäisien siirtymisten aikana. Raffella oli kuitenkin työmotivaatio kohdillaan ja se antoi mukavasti buustia omaankin työskentelyyni.

Itse valmennuskin tuntui menevän kuin siivillä. Pitkänhuiskea, koppavahko tyttö oli kavunnut Robinin selkään enkä voinut olla huomaamatta sen kylmiä katseita, joita se loi Ellaan Jannin antaessa loppuhetken neuvoja istunnan saralta. En pitänyt niistä katseista. Omituista käytöstä.

Jannin tullessa meidän kohdalle nainen korjaili mun istuntaani ja totesi sen kallistuvan oikeaan, mikä piti paikkansa ja huomasin sen itsekin Jannin sanojen myötä. Kokonaisuudessaan olin kuitenkin melko luottavaisella fiiliksellä - meillä oli avaimet hyville sijoille, jos vain osaisin käyttää niitä oikeisiin lukkoihin.



Kiitos valmennuksesta!

Janni oli ratsastajana yksi mun esikuvista. Sen lisäksi, että se oli huippuhyvä opettaja, se myös ratsasti juuri niin eleettömästi ja virheettömästi kuin kaikki kansainvälisen tason ratsastajat tekivät. Oli sääli, että se ei enää kilpaillut yhtä tavoitteellisesti kuin joskus muinoin, mutta toisaalta silloin se ei todennäköisesti olisi ollut mun opettaja. Jannin tunneilta sai aina paljon irti, ja ne olivat syystä halutuimpia Shelyesissä. Se osasi olla riittävän napakka, mutta myös kannustaa.

Seurasin herkeämättä Jannin työskentelyä klinikan demo-osuuden aikana. Robin askelsi alusta alkaen niin keveästi, aktiivisesti ja sujuvasti, että en voinut kuin ihailla. Nainen kertoi sulavista siirtymisistä Robinin tehdessä ne niin huomaamattomasti, että en olisi ikinä pystynyt siihen. Vielä. Tutkin tarkasti, mitä Janni teki, jotta se sai hevosestaan sellaisen. Mulla ei ollut enää hevosesta johtuvia tekosyitä huonoille ratsastuskerroille.

Mua ei juurikaan jännittänyt, kun C-ryhmä lopetti, ja oli mun, Matiaksen ja Sonian vuoro astella estradille. Ei, vaikka katsomo oli täynnä väkeä, mukaan lukien Astlyrin ja sen Madden, josta en ollut varma, hännystelikö se Astlyria vai Astlyr sitä. Mä aioin keskittyä täysillä omaan tekemiseeni välittämättä pikkutyttöjen lapsellisesta supattelusta ja muiden virheille naureskelusta.

Olin pukenut sekä ponin että itseni klinikan vaatimiin varusteisiin: Figarolla oli siisti, tummansininen huopa, korvahuppu ja pintelit sävy sävyyn, ja mulla beiget ratsastushousut sekä tummansininen pusakka. Olin valinnut päähänikin kisakypärän ja kiillottanut saappaistani ne paremmat, sillä vaikka kyseessä oli helpon B:n tasoinen klinikka ratsastuskoululla, oli mun mielestä kunnioittavaa sen järjestäjää, eli Jannia kohtaan, että pukeutui tyylikkäästi. Heitin enkkuviltin Figaron selästä pois. Olin valmis.

Lyhyen valmennusosion aikana keskityimme pääasiassa ravi-laukkasiirtymiin, jotka olivat meille täydellisiä harjoituksia. Vaikka Figaro ei muuten ottanut nokkiinsa ratsastajan virheistä, se jännittyi pienestäkin puristamisesta helposti, jolloin sen askellus muuttui passiivisemmaksi ja lyhyemmäksi. Siirtymiset olivat hyvä keino aktivoida koko hevosta niin kuin Jannikin oli demossaan todennut.

Figaro oli toipunut mahahaavastaan hyvin ja liikkui meidän yhteistyön kestoon nähden se liikkui mun mielestä ihan mukavasti. Ainakin se näytti nauttivan yleisön edessä liikkumisesta, mikä toi siihen positiivista energiaa. Janni kehui mun istuntaa siistiksi, mistä olin todella tyytyväinen, sillä vielä muutama vuosi sitten se oli ollut kaikkea muuta. Kritiikkiä puolestaan tuli siitä, että mä kokosin ponin heti alussa vähän liian tiiviiksi paketiksi, mikä edesauttoi herkän ponin jännittymistä.

Otin palautteen vastaan hyvillä mielin, sillä tiesin sen pitävän paikkansa. Mulla oli onneksi vielä viikko aikaa treenata NVRK:n mestaruuksia varten, jossa oli meidän seuraava tilaisuus loistaa. Mun oli voitettava Astlyr, joka valmennuksemme lopuksi ratsasti Robinin verryttelyalueelta Jannin silmien alle kasvoillaan maailman omahyväisin ilme.

Kiitos valmennuksesta!

#NVRK2020