2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Sivu 1 / 1
2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Voisiko viikko paremmin (tai paskemmin) alkaa, kuin osallistumalla puomitunnille - inhokkihevosellasi? Joonan mielestä jokaiselta ratsulta ja tunnilta voidaan oppia edes jotain, joten maanantaina 2.11.2020 kello 16-17 hän pitää maneesissa puomitunnin, missä laitetaan pakka sekaisin ja porukka hajoilemaan. Osallistu tunnille mikäli vain uskallat - kahdeksan ensimmäistä reipasta ja rohkeaa ehtii ilmoittautumaan mukaan tälle kauhujen puomirääkkitunnille, missä armo on täysin tuntematon käsite!
Tunnin kehys julkaistaan 2.11.2020
Ilmoittaudu viimeistään tuntia edeltävänä päivänä.
Ilmoittaudu viimeistään tuntia edeltävänä päivänä.
Tältä tunnilta saat osamerkkisuoritukset seuraaviin merkkeihin:
Miten pääset mukaan - ilmoittaudu tähän topiciin:
- Ratsastajan nimi
- Ratsastajan taso
- Kerro muutama ominaisuus, millainen hevonen ei ole mieleesi ratsastaessa ja pääset (tai joudut...) sellaisen kanssa tunnille!
Osallistujalista (8/8 )
Ella-Amalie - Dimona
Nita - Della
Elisa - Raffe
Sonia - Brella
Matias - Aage
Livia - Lidia
Amira - Feitli
Lilja - Wilda
Maksuvaihtoehdot:
Tunnin voi maksaa...
a) tarinalla
b) piirroksella
c) runolla tai
d) pikamaksulla: postaa topiciin mahdollisimman hauska, jollain tapaa tuntiin liittyvä meme, kuva tai video.
Tunnin kehystarina
Tämän päivän puomitunnin hevoskattaus oli vähintäänkin… mielenkiintoinen. Mä olin ilmoittanut pitäväni puomitunnin suoraan pahimmasta painajaisesta osallistujien inhokkihevosilla, ja ihme kyllä olin saanut kahdeksan tallilaista kirjoittamaan nimensä ilmoittautumislistaan. Tälle tunnille suorastaan tultiin kärsimään, siitä mä pidin huolen hevosjaolla sekä suunnittelemillani tehtävillä. Ja armoa mä en tuntenut. Mä olin täysin unohtanut sen olemassaolon tämän tunnin ajaksi. Tai ainakin parhaani mä yritin. En mä kuitenkaan halunnut, että oppilaat poistuvat tunnilta itku kurkussa. Mun mielestä jokaiselta ratsulta kuitenkin voi oppia jotain niin halutessaan, ja sitä mä toivoin myös tältä tunnilta. Että tunnin päätteeksi jokainen osaisi kertoa edes yhden asian, mikä meni hyvin. Tai vaikka edes kohtalaisesti.
Hevosjaosta sen verran, että Ella sai ratsukseen Dimonan, koska se vaan sattui tuntumaan tarpeeksi rasittavalta sille oman elämänsä prinsessalle (anteeksi Ella, oot kiva tyyppi oikeesti), ja Nita puolestaan Dellan siksi, että sen inhokkihevosen kuvailu vain kuvasti sitä puoliveritammaa lähes täydellisesti. Elisalle Raffe sopi kuin nenä päähän – se oli isokokoinen ainakin siihen piskuiseen tyttöön verrattuna ja ei varmasti päästä ratsastajaansa helpolla. Sonia sai ratsukseen Brellan – tarvitseeko tätä edes perustella? Brella on kaikin puolin kamala poni, joka sai takuulla tytön unohtamaan muut elämän murheet ainakin tunnin ajaksi. Hyvällä tuurilla jopa kahdeksi, sillä vaikeuksia on aina luvassa kun siihen äkäpussimuoriin päin uskaltaa vilkaistakkaan.
Matias toivoi palalaiskaa hevosta ja sille sellaisen jaoin – tallin laiskimman tuntipuksun, eli Aagen. Lisäksi nuorukaisen oli hyvä palata säännöllisin väliajoin pilvilinnoistaan takaisin maankamaralle, jotta pojan ylitsepursuava itsevarmuus ei aivan menisi överiksi. Livian inhokkihevonen oli ”joku jäykkä pullero, jolla menee herne helposti nenään tai jää muuten vaan paikalleen jäkittämään”. Voisiko Lidiaa tämän paremmin kuvaillakaan tamman huonoina päivinä? Sitä minäkin.
Amira joutui Feitlin selkään, koska mulle yksinkertaisesti tuli vain semmoinen fiilis, että sillä kaksikolla ei tänään synkkaisi, ei sitten yhtään. Ja sitten viimeisenä Lilja. Se pääsi, tai joutui Wildan satulaan. Se pikkuruinen welshtamma on juuri niin helppo tai vaikea ratsastaa, kuin ratsastajansakin, eikä automaattia siitä saa tekemälläkään. Jos sen kanssa haluaa suoriutua jostain vaativammista koulukiemuroita, aivan varmasti hiki saa virrata ennen kuin poni tekee mitä ratsastajalla on mielessä. Tsemppiä hei kaikille!
Tehtäväksi tunnille valikoitui perinteinen hannunvaakuna kaikissa askellajeissa – puomeilla ja ilman jalustimia ratsastettuna, tottakai! Alkuverkkojen jälkeen jaoin kentän puoliksi, ja toiselle puolelle kenttää oman vaakunansa kanssa tuskailemaan pääsivät Ella, Nita, Sonia sekä Matias, ja toiselle Elisa, Livia, Amira sekä Lilja. Kentän molemmissa päädyissä oli siis neljä puomia ristin muotoon asetettuina, ja jokaisen väliin tehtiin voltit. Tehtävää suorittaessa sai olla tarkkana, että hevonen on suora sekä ennen, että jälkeen puomin.
Suurella osalla porukkaa pakka pysyi kasassa vielä käynnissä edes jotenkuten, mutta raviin ja erityisesti laukkaan siirryttäessä se hajosi aivan lopullisesti. Hiki vain virtasi eikä valitettavasti kirosanojakaan säästelty, kun ratsastajat yrittivät suoriutua tehtävästä edes jollain tasolla kohtalaisesti. Yritin parhaani mukaan tsempata hajoilevia ratsastajia, mutta kyllähän ne kyyneleetkin joillakin puskivat esiin, kun ratsukon välinen yhteistyö ei vain ottanut sujuakseen. Tai no, voidaanko silloin yhteistyöstä edes puhuakaan…?
Hermoromahduksen sattuessa tunti keskeytettiin välillä kokonaan – jokainen ratsukko sai siirtyä käyntiin ja haukata hieman happea jaksaakseen vielä yrittää vääntää koulukiemuroita ilman jalustimia. Mä rauhoittelin epätoivoisia ratsastajia ja tsemppasin heitä vielä uuteen nousuun. Kyllä tästä tunnista vielä jotain tulisi, vaikka sitten epäonnistunut ja lässähtänyt pannukakku. Oli se sekin jotain.
Loppukäynneillä mä kiersin jokaisen ratsukon läpi ja annoin henkilökohtaisen palautteen tunnista. Se ei kovinkaan monella tänään ollut liian positiivista, mutta mä annoin sitä kuitenkin rakentavalla tavalla. Siten, että tästä tunnista olisi hyvä ottaa oppeja ja neuvoja tulevaisuuden treeneihin. Lopuksi jokainen ratsastaja sai miettiä yhden positiivisen asian tunnista – ihan mitä vain mieleen sattui juolahtamaan. Vastausten kirjo oli ainakin hyvin monipuolinen, ja kyllä mun suupielet vähän väkisinkin ylöspäin vääntyivät niitä lentäviä lausahduksia kuunnellessa. Mä sain olla ylpeä oppilaistani, jotka jaksoivat koko tunnin taistella, vaikka vaikeaa ja tuskaisaa oli ollutkin.
_________________________
Merkintä 25, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020
Kiitos tunnista!
Viimeinen muokkaaja, Joona pvm Pe 27 Marras 2020, 23:48, muokattu 19 kertaa
Joona- Viestien lukumäärä : 85
Ikä : 34
Paikkakunta : Svolvær, Nyby
Join date : 25.11.2017
Karma : 1
Amira and Steen tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Tunti tullut jo vähän etuajassa! Maksut tähän topiciin, muistakaa merkitä suoritus myös omaan rästilistaanne!
Siivosin ilmoittautumisviestit pois!
- Catu
Siivosin ilmoittautumisviestit pois!
- Catu
Joona- Viestien lukumäärä : 85
Ikä : 34
Paikkakunta : Svolvær, Nyby
Join date : 25.11.2017
Karma : 1
Matias B. and Nita tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Runopuomeja 2.11.
Oli Raffe mun ratsuna
sillä aikaisemminkin mennyt oon.
Vaan ei tän tunnin aihe helppo oo,
Joona kun päähänsä puomit sai.
Selän rikkinäisen kera mies meitä tervehti,
kertoi tehtävän hirmuisen
“Hannunvaakunasta tänään nautitte”
virnisteli hän iloiten
Ratsukoita monta,
ärsyynnystä enemmän kuin meitä.
Ei painajainen loppua voinut,
hengähdystaukojakin tarvittiin kai.
Raffe se yritti
Elisan hermo kireällä,
painoi päässä kysymys
Miksi tähän ryhdyinkään?
Oli ajatus tehtävästä helppo,
vaan ei toteutuksesta nauttinut kuin Joona.
Silmien salamointia kesti enemmän kuin kerran,
hannunvaakunasta ei helpotusta herunut.
sillä aikaisemminkin mennyt oon.
Vaan ei tän tunnin aihe helppo oo,
Joona kun päähänsä puomit sai.
Selän rikkinäisen kera mies meitä tervehti,
kertoi tehtävän hirmuisen
“Hannunvaakunasta tänään nautitte”
virnisteli hän iloiten
Ratsukoita monta,
ärsyynnystä enemmän kuin meitä.
Ei painajainen loppua voinut,
hengähdystaukojakin tarvittiin kai.
Raffe se yritti
Elisan hermo kireällä,
painoi päässä kysymys
Miksi tähän ryhdyinkään?
Oli ajatus tehtävästä helppo,
vaan ei toteutuksesta nauttinut kuin Joona.
Silmien salamointia kesti enemmän kuin kerran,
hannunvaakunasta ei helpotusta herunut.
Kiitos tunnista!
Merkintä 9, #Tarinatempaus2020 /Aloituspvm 11.10.2020
Elisa- Viestien lukumäärä : 25
Ikä : 15
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 09.08.2020
Karma : 1
Joona, Sonia, Matias B., Nita and Livia tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Päätös Joonan tunnille osallistumisesta - sen aiheesta huolimatta - oli helppo, sillä minulla oli vasta todella vähän kokemusta Shelyesin hevosista. Olin mennyt aiemmin vain Tegurilla, joka oli ollut aivan unelma ratsastaa, enkä voinut todellisuudessa ajatella, että muut hevoset voisivat olla mitenkään kamalia.
Sitten tapasin Dellan.
Tunti oli yhteen sanaan tiivistettynä kamala. Painajaismaista tuntia meille luvattiin, ja sellaisen me myös saimme. Della ei näyttänyt merkkiäkään jarruista, vaikka kuinka yritin paino- ja ohjasavuilla hidastaa tamman ravia. Sen sijaan se painoi korvat niskaa kohti ja rynnisti eteenpäin entistä kovemmin, hädin tuskin avuilla pysyen. Oli todella lähellä, etten juossut hevosen kanssa toiselle puolen kenttää, jossa Amira ja Lilja kärsivät puolestaan omien ratsujensa kanssa, mutta sain kuitenkin hevosen juuri ja juuri pidettyä hannunvaakunassa ja ylitettyä puomit.
"Rauhoitu, Nita. Hengitä muutaman kerran syvään", yritti Joona hidastaa tilannetta. Tiesin, että sisimmissään hän kuitenkin nautti siitä, kuinka istuin tuskanhiki otsallani eteenpäin rynnistävän Dellan selässä, joka oli pakko ohjata tehtävän ulkopuolisille volteille, jotta se ei olisi aivan edellä löntystävän Aagen perässä kiinni.
"Siirrytään sitten käyntiin", sai minut ensimmäistä kertaa tunnin aikana tuntemaan oloni helpottuneeksi. Della seurasi muiden hevosten esimerkkiä ja siirtyi käyntiin. Ja kas, kuinka hienoa tammaa sitä sitten oltiinkaan!
Olisin mielelläni jättänyt lopputunnin välistä, mutta Joonan tavoin jollain kierolla tavalla nautin siitä, että pääsin välillä työskentelemään näin erilaisen hevosen kanssa.
"Noooo.. Paras asia on varmaan se, että tajusin, kuinka ihana ja juuri minulle sopiva hevonen Dante on ratsastaa", sanoin Joonalle naurahtaen, kun hän kysyi yhtä positiivista asiaa tunnista. Ihan totta, kyllä Dellan jäljiltä todella jo kaipasi kilttiä ja rauhallista hevosta alleen, joka ei pienestä jännityksestä vetäisi heti herneitä nenään!
Sitten tapasin Dellan.
Tunti oli yhteen sanaan tiivistettynä kamala. Painajaismaista tuntia meille luvattiin, ja sellaisen me myös saimme. Della ei näyttänyt merkkiäkään jarruista, vaikka kuinka yritin paino- ja ohjasavuilla hidastaa tamman ravia. Sen sijaan se painoi korvat niskaa kohti ja rynnisti eteenpäin entistä kovemmin, hädin tuskin avuilla pysyen. Oli todella lähellä, etten juossut hevosen kanssa toiselle puolen kenttää, jossa Amira ja Lilja kärsivät puolestaan omien ratsujensa kanssa, mutta sain kuitenkin hevosen juuri ja juuri pidettyä hannunvaakunassa ja ylitettyä puomit.
"Rauhoitu, Nita. Hengitä muutaman kerran syvään", yritti Joona hidastaa tilannetta. Tiesin, että sisimmissään hän kuitenkin nautti siitä, kuinka istuin tuskanhiki otsallani eteenpäin rynnistävän Dellan selässä, joka oli pakko ohjata tehtävän ulkopuolisille volteille, jotta se ei olisi aivan edellä löntystävän Aagen perässä kiinni.
"Siirrytään sitten käyntiin", sai minut ensimmäistä kertaa tunnin aikana tuntemaan oloni helpottuneeksi. Della seurasi muiden hevosten esimerkkiä ja siirtyi käyntiin. Ja kas, kuinka hienoa tammaa sitä sitten oltiinkaan!
Olisin mielelläni jättänyt lopputunnin välistä, mutta Joonan tavoin jollain kierolla tavalla nautin siitä, että pääsin välillä työskentelemään näin erilaisen hevosen kanssa.
"Noooo.. Paras asia on varmaan se, että tajusin, kuinka ihana ja juuri minulle sopiva hevonen Dante on ratsastaa", sanoin Joonalle naurahtaen, kun hän kysyi yhtä positiivista asiaa tunnista. Ihan totta, kyllä Dellan jäljiltä todella jo kaipasi kilttiä ja rauhallista hevosta alleen, joka ei pienestä jännityksestä vetäisi heti herneitä nenään!
Joona, Elisa, Matias B. and Aurora tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Alun laiskistelun jälkeen Aagesta löytyi loppua kohti sitä vauhtiakin ja tehtävät onnistui pariin otteeseen melkein just niin kuin pitikin!
Siitä huolimatta "Ei enää ikinä tuota konia" oli Matiaksen kommentti tunnin päätteeksi.
Matias B.- Viestien lukumäärä : 85
Ikä : 22
Join date : 15.08.2020
Karma : 0
Beata, Janni, Joona, Ella-Amalie, Elisa, Aurora, Nita and tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Ella-Amalie - Dimona.
Tuijotin tuntilistaa jotakuinkin tyrmistyneenä. En siksi, että olisin ollut järkyttynyt, pelokas tai mitään muutakaan, mikä olisi kuulunut yleisimpiin reaktioihin Joonan puomitunnin hevosjaoista. Mä olin yllättynyt. Yllättynyt siksi, että Dimona ei ollut varsinaisesti poni, jota olisi voinut kuvailla sanalla painajaismainen. Dimona oli söpö, pilkullinen ilmestys ja kaiken lisäksi vielä huippukiltti. En ollut mennyt pienellä tammalla aikoihin, mutta muistelin sen olleen ihan mukava ratsastaakin. Kohautin olkiani Joonan hevosvalinnoille ja totesin itsekseni, että ehkä siltä oli vain loppunut oikeasti kamalat hevoset kesken.
Selkään noustessani mua lähinnä nauratti. Olin jo melko tottunut Figaroon ja sen suhteellisen hevosmaiseen olemukseen sekä askeliin, joten pienen Dimonan selässä musta tuntui ihan jättiläiseltä. Vaaleanpunaisine varusteineen pilkullinen tamma oli kuin suoraan jostain satukirjasta, ja mä nuorruin kymmenellä vuodella. Sen tasaiset, tiheät askeleet kuljettivat eteenpäin enkä lainkaan ihmetellyt, miksi poni oli pikkutyttöjen suosiossa. Lisäksi Joonan keksimä tehtävä, hannunvaakuna, oli todella hyödyllinen harjoitus kaikin puolin. Painajaismaisuus haihtui koko ajan vain etäämmälle.
Kunnes. Kunnes oli ihan pakko oikeasti alkaa ratsastaa.
Kun Dimonalla oli kyllä ratsastettu, muttei selvästi kuitenkaan ratsastettu. Kyllä ne pikkutytöt varmasti saivat sen kulkemaan eteenpäin ja pysähtymäänkin joskus, mutta huomasin heti, että muuhun ne eivät pystynyeet. Dimona oli elastinen kuin rautakanki ja sen askeleet jäivät lyhyemmiksi kuin pikkuruisella Wildalla. Muiden painellessa jatkuvasti ohi musta tuntui, ettei poni edes liikkunut kuin paikallaan.
Ja ne hannunvaakunan käännökset. Dimona oli niissä aivan suora. Suora, siis käännöksissä. Vaikka mä kuinka yritin asettaa ja aktivoida sen kylkiä, poni tuntui olevan täysin kuuro. Kovin tyytyväiseltä se näytti kipitellessään korvat hörössä menemään, mutta voi, kun se ei tällä kertaa riittänyt. Joona tiesi, että mä olin niitä alkeistuntilaisia taitavampi ratsastaja ja osasi myös vaatia tehtävien suorittamista eri tavalla.
Joten oli ihan hyvä, että mies antoi meidän henkihieveriin rääkättyjen ratsastajienkin haukata happea välillä. Puolivälissä tuntia musta tuntui siltä, ettei se kidutus loppuisi ikinä.
Loppuravit olivat ehdottomasti tunnin parasta antia niin mun ratsastuksen kuin Dimonan työskentelynkin osalta. Viimein se hieman myötäsi niskastaan ja haki takajalkansa tallista, jolloin ne astuivat jopa vähän alle, eikä musta tuntunut enää siltä, että istuin pienen shetlanninponin selässä. Silloin myös mun huulille ilmestyi pieni hymynkare.
Kiitos tunnista!
Tuijotin tuntilistaa jotakuinkin tyrmistyneenä. En siksi, että olisin ollut järkyttynyt, pelokas tai mitään muutakaan, mikä olisi kuulunut yleisimpiin reaktioihin Joonan puomitunnin hevosjaoista. Mä olin yllättynyt. Yllättynyt siksi, että Dimona ei ollut varsinaisesti poni, jota olisi voinut kuvailla sanalla painajaismainen. Dimona oli söpö, pilkullinen ilmestys ja kaiken lisäksi vielä huippukiltti. En ollut mennyt pienellä tammalla aikoihin, mutta muistelin sen olleen ihan mukava ratsastaakin. Kohautin olkiani Joonan hevosvalinnoille ja totesin itsekseni, että ehkä siltä oli vain loppunut oikeasti kamalat hevoset kesken.
Selkään noustessani mua lähinnä nauratti. Olin jo melko tottunut Figaroon ja sen suhteellisen hevosmaiseen olemukseen sekä askeliin, joten pienen Dimonan selässä musta tuntui ihan jättiläiseltä. Vaaleanpunaisine varusteineen pilkullinen tamma oli kuin suoraan jostain satukirjasta, ja mä nuorruin kymmenellä vuodella. Sen tasaiset, tiheät askeleet kuljettivat eteenpäin enkä lainkaan ihmetellyt, miksi poni oli pikkutyttöjen suosiossa. Lisäksi Joonan keksimä tehtävä, hannunvaakuna, oli todella hyödyllinen harjoitus kaikin puolin. Painajaismaisuus haihtui koko ajan vain etäämmälle.
Kunnes. Kunnes oli ihan pakko oikeasti alkaa ratsastaa.
Kun Dimonalla oli kyllä ratsastettu, muttei selvästi kuitenkaan ratsastettu. Kyllä ne pikkutytöt varmasti saivat sen kulkemaan eteenpäin ja pysähtymäänkin joskus, mutta huomasin heti, että muuhun ne eivät pystynyeet. Dimona oli elastinen kuin rautakanki ja sen askeleet jäivät lyhyemmiksi kuin pikkuruisella Wildalla. Muiden painellessa jatkuvasti ohi musta tuntui, ettei poni edes liikkunut kuin paikallaan.
Ja ne hannunvaakunan käännökset. Dimona oli niissä aivan suora. Suora, siis käännöksissä. Vaikka mä kuinka yritin asettaa ja aktivoida sen kylkiä, poni tuntui olevan täysin kuuro. Kovin tyytyväiseltä se näytti kipitellessään korvat hörössä menemään, mutta voi, kun se ei tällä kertaa riittänyt. Joona tiesi, että mä olin niitä alkeistuntilaisia taitavampi ratsastaja ja osasi myös vaatia tehtävien suorittamista eri tavalla.
Joten oli ihan hyvä, että mies antoi meidän henkihieveriin rääkättyjen ratsastajienkin haukata happea välillä. Puolivälissä tuntia musta tuntui siltä, ettei se kidutus loppuisi ikinä.
Loppuravit olivat ehdottomasti tunnin parasta antia niin mun ratsastuksen kuin Dimonan työskentelynkin osalta. Viimein se hieman myötäsi niskastaan ja haki takajalkansa tallista, jolloin ne astuivat jopa vähän alle, eikä musta tuntunut enää siltä, että istuin pienen shetlanninponin selässä. Silloin myös mun huulille ilmestyi pieni hymynkare.
Kiitos tunnista!
Ella-Amalie- Viestien lukumäärä : 158
Ikä : 22
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 02.12.2017
Karma : 27
Beata, Joona, Sonia, Elisa, Matias B., Aurora, Nita and Løken tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Voittajafiilis
Mä en tiedä miksi mä olin ilmoittautunut painajaismaisena mainostetulle puomitunnille. Ehkä jossain unenpuutteen aiheuttamassa häiriötilassa. Ainakin se hetki oli ihan kirkkaana mun mielessä kun mä olin kirjoittanut nimeni osallistujalistaan. Kummalliset puomikuviot ei kuulunut varsinaisesti mun suosikkeihin, vaikka ne olikin ratsastuksenopettajien mielestä kai hyvää kokonaisvaltaista treeniä kaikenlaisille ratsukoille. Mä en kuitenkaan odottanut mitään suuren suurta painajaista. Korkeinta sellaista unta johon heräsi keskellä yötä hätkähtäen ja tuhahti sen epämiellyttävyydelle. Joona ei juuri tuntenut mua ratsastajana ja sen oli oltava tällä kertaa mun onni. En mä saisi ratsukseni mitään niin mun mukavuusalueen ulkopuolista hevosta, että mulla palaisivat hermot täysin. Enhän?
Niinpä niin.
Viimeistään siinä vaiheessa kun mulle valkeni päivän tehtävä, mun oli nieltävä sanani siitä, että mä pääsisin tänään helpolla. Hannunvaakuna aloitettiin käynnissä ja mä sain heti todeta että Lidia ei ollut vertynyt alkutunnista ihan niin hyvin kun mä oisin toivonut. Volteilla se ei taipunut riittävästi ja puomeille tullessa se taipui liikaa, sillä silloin ei kuulunut taipua. Tehtävässä oli yksinkertaiset tavoitteet ja silti musta tuntui, että mä sain Lidian maksimissaan kolmesti kunnolliselle voltille ja siististi yli puomista. Joonan käsky siirtyä raviin tuli aivan liian pian.
Lidia oli törkeän iso. Tai siltä se tuntui, sillä mulla oli olo etten saanut samalla aikaa hallittua sen päätä ja takajalkoja. Se turhautti ja mä melkein toivoin, että mä oisin istunut jonkun pienen altakipittävän pikkuponin selässä. Silloin mun jalat olisivat ainakin riittäneet kunnolla ponin kylkien ympärille. Vaikka Joonalta tuli neuvoja melkein enemmän kun mä ehdin toteuttaa en mä osannut ratsastaa Lidiaa niin, että se olisi kulkenut useamman kierroksen napakkana pakettina oikeaa reittiä. Sitä paitsi mä en edes osannut istua Lidian ravissa.
Voittajafiilikseen ei tällä kertaa tarvittu yhtään kehuvaa kommenttia valmentajalta. Ei edes yksittäistä kunnolla onnistunutta kierrosta, rentoa loppuravipätkää, tai hyviä laukannostoja. Mulla oli voittajafiilis siitä, että mä olin selvinnyt hengissä painajaismaisesta puomitunnista.
Merkintä 2, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 05.11.2020.
Livia- Viestien lukumäärä : 6
Ikä : 19
Join date : 26.09.2020
Karma : 0
Joona, Ella-Amalie, Elisa, Nita and Elias tykkäävät tästä
Vs: 2.11.2020 Painajaismainen puomitunti
Pikamaksu:
Sonian fiilikset Joonan painajaismaisella puomitunnilla olivat yhtä hohdokkaita kuin mopsilla miniponin selässä.
Kiitokset tunnista (myöhässä)!
Sonian fiilikset Joonan painajaismaisella puomitunnilla olivat yhtä hohdokkaita kuin mopsilla miniponin selässä.
Kiitokset tunnista (myöhässä)!
Sonia- Viestien lukumäärä : 106
Ikä : 27
Paikkakunta : Kabelvåg
Join date : 22.06.2020
Karma : 0
Similar topics
» 21.6.2020 Villit estekilpailut (Sommersolverv 2020)
» 20.6.2020 Villit kouluratsastuskilpailut (Sommersolverv 2020)
» 2020/11/28 - 6 - Joulupukki
» Jouluvaellus 23.12.2020
» Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)
» 20.6.2020 Villit kouluratsastuskilpailut (Sommersolverv 2020)
» 2020/11/28 - 6 - Joulupukki
» Jouluvaellus 23.12.2020
» Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa