4.9.2020 Joonan estetreenit

- Mahdollinen hevostoiveesi, tai kenellä et halua mennä...  Vapaaehtoinen!

         

Karoliina - Lidia
Hilla - Hilla
Lilja - Dimona
Sonia - Arne
Katya - Tegur
Luna - Lola
Amira - Sidney
Nita - Dante  

       

       

Syksy oli tullut Lofooteille. Lehtipuut sekä pensaat hehkuivat pikkuhiljaa alkavan ruskan väreissä ja ilmat olivat alkaneet viiletä, yöpakkasiakin oli jo ollut. Kesä olisi pian pelkkä kaunis muisto vain. Vedin kevyttoppatakin niskaani, suljin vetoketjun visusti ja vedin pitkään ja syvään henkeä ennen kuin astuin tallista ulos puuskaiseen tuuleen. Saapastelin kentälle kantamaan puomit ja tolpat valmiiksi pian alkavaa estetuntia varten. Tämän päivän aiheena olisi niinkin perusasia, kuin ratsastajan istunta. Mutta kylläpä vain siinäkin oli aina hiomista ja sillä oli hyvä polkaista syyskausi käyntiin.

Ehdin juuri sopivasti saada kaiken valmiiksi ennen kuin tunnin osallistujat saapuivat kentälle innokkaita ja ei-niin innokkaita ratsujaan taluttaen. Olin rakentanut kentän metsän puoleiselle pitkälle sivulle jumppasarjan, jonka kaikki puomit olivat tunnin aluksi ihan maassa. Myöhemmin sitä tultaisiin yhden ja kahden laukan väleillä sekä lisäksi innarina. Estekorkeus ei tänään nousisi kovinkaan suureksi, jotta pystyisimme keskittymään istuntaan mahdollisimman paljon. Osallistujia tunnilla oli peräti kahdeksan kappaletta, joten tuntia tultaisiin loppupäästä venyttämään hieman, jotta kaikki ehtisivät hypätä kunnolla ja minä keskittyä jokaiseen ratsukkoon. Ratsastuskoulun viideltä alkava tunti pidettäisiin maneesissa ja olin tälle tunnille jakanut sellaiset hevoset, jotka eivät sille osallistuisi, joten se ei olisi ongelma.

"Ottakaa jo heti kävellessä tuntumaa päivän ratsuihin", huutelin kaviouralla alkukäyntejä käveleville ratsukoille. "Hakekaa itselle rentoa ja rauhallista istuntaa. Istukaa syvälle satulaan ja etsikää teidän istuinluunne. Pyöritelkää voltteja ja taivutelkaa ratsuja reilusti molempiin kierroksiin. Käyttäkää kentän kokoa hyväksi, kun vielä voitte ennen maneesikautta ja ennen kaikkea pysykää pois uralta!"

Kavioura oli mielestäni ehkä typerin keksintö ikinä. Varsinkin vasta ratsastusuraansa aloittelevat ratsastajat jäivät helposti puksuttelemaan sitä pitkin kierros toisensa jälkeen ilman mitään ajatusta. Uran sisäpuolelle siirryttäessä olisi pakko alkaa ratsastamaan, jotta hevonen menisi minne ratsastaja haluaa.

Pyörin kentän keskellä RedBullia hörppäillen ja seurasin haukankatseellani ympärilläni liikkuvia ratsukoita. "Siirtykää pikkuhiljaa raviin ja jatkakaa samaa tehtävää! Huolehtikaa alusta asti, että hevoset liikkuvat pohkeesta eteen ja tulevat pidätteestä takaisin. Dimonaa pitää ratsastaa reilusti eteen, että se jaksaa myöhemmin venyä jumppasarjan väleihin. Ja Karoliina saa herätellä Lidian heti alkuun, ettei se jää hitaaksi ja pudota jokaista puomia kannattimiltaan."

"Ota ohjaa vielä paremmin tuntumalle, Katya! Tee puolipidätteitä, ota vatsalihakset käyttöön ja kokoa Teguria vielä enemmän. Älä päästä sitä valahtamaan pitkäksi ja löysäksi. Se on niin iso hevonen, että jumppasarjalla tulee muuten ongelmaksi mahtua väleihin kunnolla."

Nainen teki työtä käskettyä ja sai suuren ruunan ryhdistäytymään. "Paljon parempi!"

"Hilla menee aika kivasti! Älä anna tamman kuitenkaan hämätä. Se kyllä kulkee kaula kaarella, mutta ei ole vielä kunnolla avuillasi. Huomaatko, miten se kaatuu sisäänpäin joka kulmassa ja kaarteessa?" totesin valkohallakolla vuonohevosella ratsastavalle Hillalle.

Nita ja Dante olivat minulle aivan uusia tuttavuuksia. Puoliveritamma ravasi hieman jännittyneen oloisesti, eikä se ollut mikään ihme. Tamma oli vasta muuttanut tallille, joten uusi ympäristö ja hevoset vaativat vielä totuttelua. Danten omistaja Nita rauhoitteli tammaa rapsutellen sitä ja puhuen matalalla äänellä yrittäen saada sitä rentoutumaan.

Pyysin ratsukoita vaihtamaan suunnan ja jatkamaan verryttelyä ravissa vielä toiseen suuntaan. Ratsukot tulivat myös jumppasarjan ravipuomeina muutaman kerran ennen laukkaan siirtymistä.

Siro ratsuponitamma Sidney liiteli ravipuomien ylitse kepein askelin. "Oikein hyvä, Amira! Keskity lisää omaan katseesi, älä tuijottele ponin niskaa. Se ei ole siitä mihinkään katoamassa", tokaisin nuorukaiselle. "Ryhtikin paranee ihan huomaamatta, kun suoristat niskasi."

"Noniin ja nyt kun olette kaikki hieman lämmenneet, voitte nostaa jalustimet kaulalle lopputunnin ajaksi! Niitä ei enää tarvita", huutelin välikäyntejä käveleville ratsukoille. En todellakaan aikonut päästää tuntilaisiani tänään liian helpolla ja virnuilin tyytyväisenä ratsastajien tyrmistyneille ilmeille ilmoitukseni jälkeen. Tuntia kentän laidalla seuraavat tallilaiset toivottivat ratsastajille tsemppiä tulossa oleviin haasteisiin. Sitä he todellakin tarvitsivat.

"Seuraavaksi nostellaan laukkoja! Yrittäkää rentoutua satulassa ja olla puristamatta jalalla, vaikka jalustimia ei olekaan tukemassa. Jos tasapaino tuntuu horjuvan, ottakaa etukaaresta kiinni tai siirtykää hetkeksi käyntiin, mutta älkää missään nimessä kiskoko hevosia suusta!"

Kentän pohja tömisi hevosten siirtyessä laukkaan. Arne korskui innokkaasti ja heitteli päätään päästessään laukkaamaan, ja tuulinen ilma oli vielä omiaan lisäämään vuonohevosen innostuneisuutta. Meno oli hieman pomppuisaa Sonian pitäessä kädellä vastaan. "Älä jätä käsijarrua päälle, vaikka Arne onkin innokas! Anna sille enemmän tilaa edetä ja istu tiiviisti satulassa. Tee paljon ympyröitä, jotta se ei pääse kaahaamaan ja kokoaa itseään. Hyvä, just noin!"

"Lidia saisi liikkua vielä enemmän omalla moottorilla. Ratsasta pari kierrosta sitä reippaasti eteenpäin ja tee paljon siirtymisiä laukan sisällä, jotta se ottaa kunnolla takaosan alleen ja kevenee edestä", totesin juuri pääty-ympyrällä ratsastavalle Karoliinalle. "Anna lisää pohjetta, jotta laukka alkaa rullaamaan paremmin ja sun on helpompi istua siellä. Älä kuitenkaan jää puristamaan tai nakuttamaan pohkeella, käytä sitä vain tarvittaessa, jotta tamma reagoi siihen kunnolla."

Sukkajalkaisen welshtamman häntä pyöri ja silmänvalkuaiset vilkkuivat tämän kuumuessa ihan kunnolla. Lola oli yksi tallin uusimmista tulokkaista ja en ollutkaan sitä aiemmin ehtinyt näkemään ratsastettuna. Tamman tuore omistaja, Luna, istui selässä rauhallisen oloisesti ponin kuumumisesta huolimatta. Tyttö meinasi vahingossa valua melkoiseen tuoli-istuntaan, mistä huomautin häntä. "Tuo satula ei välttämättä ole sinulle, Luna, ihan kaikista sopivin. Se näyttää työntävän jalkojasi turhan eteen", tuumin katsoessani ratsukon menoa.

"Voisitte tulla puomit kerran laukassa ennen kuin alan nostamaan niitä, Katya ja Tegur voitte aloittaa sieltä päädystä. Pidä jalka lähellä, käsi hiljaa ja muista puolipidätteet!"

Ollakseen yli 175cm säkäinen hevonen, ruuna asetteli jalkansa yllättävänkin näppärästi laukkapuomeilla. Katya oli saanut Tegurin hienosti ryhdikkääseen pakettiin, joten tehtävien suorittaminen sujui mallikkaasti.

"Sitten Hillat!"

Hillojen yhteistyö sujui ihan kivasti. Ratsukko osui jokaiselle puomille oikein, mutta vuonohevostamma tahtoi valua sisäänpäin puomi puomilta aina vain enemmän. "Taidatte molemmat olla hieman vinoja tähän suuntaan. Sun sisäkylki tahtoo painua ruttuun, jolloin paino on enemmän toisella istuinluulla, joten Hillakin valuu sisäänpäin. Tulkaa vielä uudestaan, ja suorista sisäkylkeä jopa hieman liioitellun tuntuisesti. Se voi tuntua aluksi vähän oudolle, mutta silloin istut keskellä satulaa, paino tasaisesti molemmilla istuinluilla."

Karoliina ja Lidia selvisivät puomien yli ilman kummempia kompurointeja. Musta puoliveritamma alkoi olla jo energisempi ja paremmin ratsastajansa avuilla. Se varmaan arvasi pääsevänsä kohta hyppäämään. Arne oli hieman yli-innokas ja Sonialla oli kova työ yrittää pysyä kyydissä ilman jalustimien antamaa tukea ruunan ampaistessa puomien yli miten sattuu. "Arne oli nyt ihan out of control, joten tulkaa vielä uudestaan! Tee ennen puomeja pieni voltti, että Arne ei pääse samalla tavalla kiihdyttämään kentän päädystä asti vauhtia. Istu tiiviisti satulaan, mutta älä purista reidellä ja polvella vaan käytä vatsalihaksia sen sijaan."

Dimona venytti hienosti askeltaan päästäkseen puomien yli ilman kolisteluja. Pilkullinen pikkuponi tuntui tänään olevan ihan liekeissä saatuaan selkäänsä osaavamman kuskin. "Kehu Dimonaa! Se on suorittanut tähän mennessä todella hienosti, vaikka välit ovatkin hieman pitkät sille. Pidä kuitenkin huoli siitä, että laukka ei mene liian kiireiseksi, kun poni venyttää askeltaan."

Laukkapuomikierroksen jälkeen nostin osan puomeista kannattimille pieniksi kavaleteiksi. Jumppasarjalla oli nyt kolme kavalettia, eli kaksi kahden laukan väliä, missä oli molemmissa maapuomit väleissä. Ennen ensimmäistä kavalettia oli myös maapuomi, samoin toisen kavaletin jälkeen. Lilja ja Dimona saivat luvan tulla välit kolmella laukalla, sillä välit olivat sen verran reilut pienelle ponille. Muille välit olivat oikein sopivat, Tegurille ja Dantelle ehkä hieman ahtaat. Tästä tehtävästä kaikki suoriutuivat ihan kohtuudella, joten päätin tehdä siitä haastavamman ja nostin myös kaksi jumppasarjan keskellä olevaa puomia kavaleteiksi. Jumppasarjalla olisi täten viisi estettä yhden laukan välein.

"Tällä tehtävällä hevosen pitää olla jo kunnolla kontrollissa, että pääsette jumppiksen ilman puomien kolinaa ja putoilemista. Pitäkää katse eteenpäin ja tukekaa ratsujanne jalalla, ettei tule stoppia kesken kaiken."

Tunnin pienin ratsukko sai aloittaa tehtävän suorittamisen ja Dimona pomppikin esteiden ylitse tottuneesti. Viimeiselle esteelle se otti pikkuruisen töpöaskeleen arviointivirheen vuoksi, ja hyppy oli aikamoinen kenguruloikka Liljan keikkuessa kyydissä. "Ohhoh, nyt pääsi apinointitaidot koetukselle!" huikkasin juostessani auttamaan ponin kaulalla roikkuvan tytön kunnolla satulaan. Toisella kertaa ratsukko selvisi jumppasarjan alusta loppuun asti ongelmitta. "Hyvä Lilja! Muista vielä varoa, ettei kätesi nouse liian ylös kannustaessasi ponia eteenpäin esteiden väleillä."

Hillojen lähestyminen jumppasarjalle oli ehkä hieman huono ja vino, joten valkohallakko tamma näki parhaakseen stopata jo heti ensimmäiselle kavaletille. Ratsastaja ei ollut ihan varautunut siihen tunnin muiden hyppyjen sujuttua ihan mukavasti, joten hän teki varsin näyttävän voltin esteen toiselle puolelle. "KAKKUAAAA!" kaikki läsnäolijat hihkuivat kuorossa ihan kentän reunalle tuntia katsomaan tulleita tallilaisia myöten. Hilla syytti tapahtuneesta jalustimien puutetta. "Ilman jalustimia tuollaisessa on mahdoton pysyä kyydissä", tyttö väitti tiukasti posket punaisena hehkuen. Toisella yrittämällä ratsukko selvitti jumppasarjan helposti. Hilla sisuuntui putoamisestaan niin, että ratsasti paremmin kuin aiemmin koko tunnin aikana.

Katyan ja Tegurin läpi tunnin kestänyt tasaisen varma suorittaminen jatkui myös yhden laukan väleillä. Ruuna nosteli jalkansa puomeja kolistelematta koko jumppasarjan lävitse ja sai mahdutettua itsensä hieman ahtaisiin väleihin. "Aivan mahtavaa Katya! Olet hienosti löytänyt ne nappulat, mitä tuon jättiruunan ratsastaminen vaatii. Se ei ole aina kovin helppoa, sillä Tegur osaa myös laistaa hommista."

Team Pinkki, eli Lola ja Luna pomppivat kavalettien yli vaihtelevalla menestyksellä. Ensimmäisellä kerralla Lola meinasi stopata jokaiselle estelle ja pudotteli puomeja. "Lisää pohjetta, vielä lisää, vielä lisää!" ohjeistin Lunaa jumppasarjalla. Toisella kertaa sujui jo paljon paremmin, ratsukko sai paremmin rytmistä kiinni ja meno oli sujuvampaa.

Karoliina oli tunnin edetessä saanut Lidiaan jo mukavasti energiaa ja vauhtia, ja ratsukko ylitti jokaisen kavaletin varsin näppärän näköisesti. Musta tamma suorastaan riemastui jumppiksesta niin paljon, että heitteli muutamia pikku pukkejakin ylitettyään kaikki kavaletit onnistuneesti. Karoliina nauroi tamman innostukselle ja nojasi taaksepäin satulassa ylläpitääkseen tasapainonsa.

"Katso, ettet myötää liikaa ylävartalolla, Nita!" huikkasin tummapiirteiselle naiselle tämän hypättyä jumppasarjan Danten kanssa. "Nämä esteet ovat niin pieniä, että pienempikin myötääminen riittää kyllä. Siirrä hieman kättä eteenpäin ja pidä ylävartalo pystymmässä. Muuten meni hienosti!"

Sonia ja Arne pomppivat jumppasarjan myös onnistuneesti. Arne oli varsin taitava estehevonen ja osasi erinomaisesti arvioida sopivat askeleet ja ponnistuspaikat. "Hyvä Karo! Pidä vielä huoli siitä, ettet jää suuhun kiinni ja myötäät tarpeeksi", totesin tytölle Arnen viskoessa hieman päätään joka hypyllä. "Tule vielä uudestaan ja kiinnitä ekstrapaljon huomiota käsiisi."

Sidney heitti muutaman erittäin napakan ja kiukkuisen pukin jumppasarjan viimeisen esteen jälkeen. "Kannus taisi hieman tökätä herkkisponia kylkeen", tuumasin ponin kyydissä keikkuvalle Amiralle. "Tule vain uudestaan, katso ettei nilkka lähde ulkokiertoon ja samalla kannus painu Sidneyn kylkeen."

"Olette kaikki tehneet loistavasti töitä tunnilla", kehuin tyttöjä tyytyväisenä heidän suorittamiseensa. "Ihan lopuksi tullaan vielä pieni jokeritehtävä, odottakaas hetki", puhisin siirrellessäni esteitä niin, että jumppasarjasta muodostui viiden kavaletin in-and-out -tehtävä. Nostin jokaisen esteen noin 60 senttimetrin korkeuteen sekä otin ensimmäisen esteen edessä ja viimeisen esteen takana olevat puomit pois. "Tämä tullaan sitten ilman käsiä! Tarpeeksi vaan jalkaa kaikille ratsuille, niin ei pitäisi olla ongelma tämän tunnin ratsastuksen perusteella", huikkasin saatuani viimeisenkin esteen kohdalleen.

Innarin hyppäämien ilman jalustimia ja käsiä oli ratsastajille suhteellisen rankkaa hommaa varsinkin, kun suurin osa tunnista oli muutenkin menty ilman jalustimia. Yhtä aikaa piti tukea hevosta, pitää tasapaino ja mukautua hevosen hyppyihin. Innarilla nähtiin jos jonkinlaista lentokonetyyliä, mutta jokainen ratsukko selvitti senkin ihan kunnialla. "Voitte nyt ottaa jalustimet takaisin jalkaan ja hölkkäillä loppuravit eteen-alas venyttäen!" huutelin rättiväsyneille ratsastajille.

"Tunti sujui hyvin kaikilla, tästä on erittäin hyvä jatkaa syyskautta", kehuin ansaitusti tuntilaisia, jotka loppuverkkojen jälkeen hyppäsivät ratsujensa selästä kantaakseen vielä viimeisillä voimillaan puomit ja tolpat paikoilleen. "Kiitos tunnista!"

Kiitos tunnista!