23.7.2020 Kokeneiden maastoestetunti

Tervetuloa maastareille! Torstaina 23.7. klo 16-17 Shelyesissä hypätään pitkästä aikaa maastoesteitä. Tunti on avoinna kaikille: niin tallin vakiokävijöille, kuin satunnaisille vierailijoillekin. Tunnin pitää Jassu.
Maastoesteaiheisia tunteja järjestetään kaksi jaettuna kahteen eri tasoryhmään. Jos et ole jo ennestään kokenut hyppääjä maastoesteillä, tai koet taitojesi olevan ruosteessa, tai hevosesi ei ole kokenut maastoesteillä, osallistuthan mieluummin tutustumistason maastoestetunnille.


Tämä kokeneiden maastoestetunti on tarkoitettu jo ennestään suhteellisen kokeneille maastoesteitä hypänneille (hevosille ja ratsastajille). Ratsastajan tulee pystyä hallitsemaan hevonen kaikissa askellajeissa sekä ylittämään turvallisesti kohtuullisen kokoisia esteitä laukassa. Osallistuaksesi kokeneiden maastoestetunnille sinun ei tarvitse olla mikään superosaava kenttäratsastaja, mutta maastoesteiden tulee olla sinulle jo tuttuja ja oman ratsastamisesi täytyy olla riittävän varmaa suurehkojen esteiden turvalliseen ylitykseen. Tällä tunnilla hypätään korkeintaan n. 80 senttimetrin kokoisia esteitä, joten sekä hevosen että ratsastajan on pystyttävä vastaamaan vähintään tähän tasoon.
Pääpaino tällä tunnilla on saada lisää rutiinia maastoesteiden hyppäämiseen sekä kehittää silmää teiden ja hyppykohtien hahmottamiseen. Turvaliivi on pakollinen varuste.

Näin pääset mukaan - ilmoittaudu tunnille tähän topiciin:
Ratsastajan nimi
Taso (XX cm), jolla ratsastaja on hypännyt maastoesteitä
Vapaaehtoinen: Hevostoive (tai kenellä ei missään nimessä halua mennä)


Tunnin kehys:
Sääennuste lupasi taas koko päiväksi sadetta, mutta ainakin vielä ilma oli vain painostava, mutta sateeton. Rukoilin sääjumalia puolelleni pukien keltaisen sadeviitan ylleni ihan vain varmuuden vuoksi. Tänään vuorossa oli kokeneiden maastoestetunti, jolla päästäisiin hyppäämään isompia kiinteitä esteitä. Maa oli märkä aamun sateiden jäljiltä, joten jättäisimme märimmät ja liukkaimmat peltopätkät väliin ja keskittyisimme kunnon hiekkapohjalla oleviin esteisiin. Olin aamulla kysynyt Viiviltä, sopisiko käydä treenaamassa myös Brynhildin tallin takana olevilla maastoesteillä, sillä hiekkapohjalla olevia korkeita esteitä Shelyesin poluilla ei ollut hurjan montaa. Onneksi Brynhildin rata oli tänään vapaana, joten tunti ei ainakaan tekemisenpuutteesta kärsisi.

Hevosjako oli tänään mielenkiintoinen. Olin uskaltautunut antamaan Hillalle maastoesteille yleensä vähän varoen jaettavan Arnen, sillä kokemuksieni mukaan se oli kohtuullisen selväpäinen maastoesteillä eikä jaksanut keskittyä avuista niuhottamiseen ja niskurointiin. Uusi tuttavuus Lilja oli toivonut tunnille Tranea, joka alkoi puhista innosta sillä sekunnilla, kun kentän portti aukesi ja lähdimme letkassa kohti maastoja. Puhinakuoroon kuului myös Della, joka oli tapansa mukaan täynnä energiaa, kuten aina hypätessä. Jätkä vaikutti toistaiseksi pahaa aavistamattomalta, ja tallin uusin tulokas Sidney steppaili hermostuneesti, sillä ympäristö oli sille vielä kovin uusi.

Tunnilla aloitettiin lämmittely pienillä n. 50 sentin kiinteillä esteillä. Etenimme pikkuhiljaa kasvattaen estekokoa ja radan pituutta. Shelyesin esteet oli hyvin pian koluttu ja hetki vierähti Brynhildiin siirtymiseen, vaikka allekirjoittanut yritti kovasti hölkätäkin ravaavien ratsukoiden perässä.

Brynhildin maastoesteet olivat loistokunnossa. Oli hautaa, portaita ja kiinteitä esteitä, joiden linjoja yhdistelemällä saatiin helposti viidenkin esteen ratoja ilman, että ratsukko katosi kovin kauaksi aikaa näkyvistäni. Tunti meni kaikkien osalta melko hyvin, vaikka osalla jarrut olivatkin hiukan hukassa: ymmärtäähän sen, sillä maastoesteet ovat ainakin tuntihevosille melko harvinaista herkkua, ja innostus on aina tunneilla sen mukainen.

Viimeistä kierrosta hypätessä pilvet viimein repesivät ja alkoi sataa, mutta se ei menoa hidastanut. Annoin Vickylle vetovastuun ravauttaa tuntilaiset takaisin tallille, jossa Janni odotteli heitä kentällä vastassa. Itse kävellä laahustin perässä, mutta eihän minulla kiire ollut.

Kuvassa Katya rapsuttelemassa Jätkää juuri ennen takaisin tallille lähtöä. Takana olevista vuorista ei näkynyt kovinkaan paljoa paksujen matalalla killuvien sadepilvien alta.


Maksupolitiikka:
Tunnin voi maksaa...
a) tarinalla
b) piirroksella
c) vähintään 4-säkeisellä runolla, tai
d) pikamaksulla:
1. Mikä oli tavoitteesi tälle tunnille lähtiessä?
2. Mikä oli suurin haaste sinulle tunnilla?
3. Mihin olit tyytyväinen suorituksessasi tunnin jälkeen?

Kehystarina tullut, maksut tähän topiciin, kiitos

Pikamaksu:
1. Suurin tavoitteeni tunnille lähtiessäni oli, että voisin parantaa maastoesteiden hyppytaitojani. Ja kivaa olikin!!
2. Suurin haaste oli ehkä se, että Trane tajuaisi, että esteissä olevat koristeet eivät ole syötävää, ja kun niitä oli edessä, tietäisin milloin se hidastaa.
3. Olin tyytyväinen siihen, että pystyimme hypätä koko tunnin kommelluksitta, sekä siihen, että sain tietää, millainen hevonen Trane on.

Kauhukaksikko Vicky & Della maastoesteillä

1. Mikä oli tavoitteesi tälle tunnille lähtiessä?
Dellan kanssa meillä oli jonkun verran entuudestaan maastarikokemusta ja itse olen hypännyt muilla hevosilla maastoesteitä enemmänkin. Dellan kanssa tavoitteena oli saada esitettyä järkevää menoa, sekä välttää turhaa kaahaamista ja kyttäämistä.

2. Mikä oli suurin haaste sinulle tunnilla?
Tunnilla suurin haaste minulle oli vain istua hiljaa Dellan selässä. Se on puhinoistaan ja pöhinöistään huolimatta aika rohkea hyppääjä ja minun pitäisi luottaa siihen enemmän. Mitä enemmän itse säädän, sitä vaikeampaa kaikki on. Della toki menee aika lujaa ja vähän sitä on pakko jarrutella, mutta tamma osaa aika hyvin katsoa itse paikkoja ja eteenkin pidemmillä väleillä saisin antaa rohkeammin punaisen tamman edetä. 

3. Mihin olit tyytyväinen suorituksessasi tunnin jälkeen?
Ehdottomasti olin tyytyväinen siihen, että pysyin koko tunnin ratsailla, vaikka välillä kierroksia olikin vähän liikaa. Kaikki hyppymme olivat ilmavia ja Della hyppäsi erikoisetkin esteet korvat hörössä, kunhan ne oli käynyt sille ensin näyttämässä ja antanut tamman hoitaa pörinät ennen itse hyppäystä. Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen ja varmasti tulemme Dellan kanssa joskus toistekin maastoesteille.

Taivas roikkui painavana vuorien yllä, kun suuntasimme kohti maastoesteitä. Ilma oli kuitenkin vielä lämmin, joten olin varustautunut tunnille kevyellä hupparilla. Olin asennoitunut siihen, että tulisin kastumaan retken aikana, joten tallilla mua odotteli kuivat vaihtovaatteet. Jätkä oli erityisen energisenä lähdössä maastoon. Se luultavasti aisti mun jännittyneestä olemuksesta, että jotain erikoista olisi tapahtumassa. Löysimme pian perille ja aloitimme hyppimään pieniä esteitä yksi kerrallaan ja sen jälkeen sarjoissa. Välillä unohduin vain nauttimaan menosta ja itse ratsastaminen jäi toissijaiseksi. Se näkyi hieman holtittomana vauhtina ja kokemattomampi hevonen olisi siitä rankaissut. Jätkä onneksi oli kokenut maastoesteillä, ja osasi itse hieman varoa menoaan, vaikka ottikin ilon irti kun annoin sen lipsua kovempaan vauhtiin. Muillakin vaikutti olevan vähintään yhtä hauskaa.

Pienen väliverryttelyn saimme, kun ravasimme Brynhildiin rauhallista tahtia, jotta Jassu pysyi kintuillaan perässä. Brynhildissä pohja oli huomattavasti parempi näin kostealla kelilla ja esteitä oli hieman enemmän ja ne oli korkeampia. Mun hymy kasvoilla senkun levisi.
”Katya”, Jassu halusi huomioni. ”Vaik nää vaativat esteet houkutteleekin, nii nyt täytyy myös ratsastaa matkustamisen lisäksi.” se letkautti viitaten äskeiseen menoon.
”Joo, ehkä sitä aletaan nyt tekemään oikeasti töitä.” naurahdin ja annoin kevyet laukka-avut ensimmäiselle esteelle. Jätkä ei paljoa kannustusta tarvinnut ja sain pidätellä sitä aika reippaasti isoimmille esteille. Etenkin alaspäin pudottavat esteet oli meille hankalia, ja jouduin nojaamaan ehkä hieman liioitellusti taakse. Niin sanotut perus maastoesteet, kuten tukit ja muut yli hypättävät oli meille helppoja ja niistä nautimmekin täysin siemauksin, kun kummankaan ei hirveästi tarvinnut tehdä ylimääräistä työtä. Lopputuntia kohden Jätkä alkoi rauhoittumaan, eikä mun tarvinnut enään vängätä vauhtia vastaan niin voimakkaasti. Viimeisten esteiden kohdalla taivaskin repesi satamaan, joten siihen oli hyvä lopettaa. Olin juuri kiittämässä Jätkää upeasta suorituksesta, kun Jassu pyysi mua hymyilemään kameralle.


//Merkintä 3, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 22.10.2020.

1. Mikä oli tavoitteesi tälle tunnille lähtiessä?
Minulla ei ollut suurempia tavoitteita tälle tunnille lähtiessäni, lähinä vahvistaa maastoesteitä valvovan silmän alla, ja löytää parannettavia asioita itse, sekä avulla.
2. Mikä oli suurin haaste sinulle tunnilla?
Ehkä korkeimmissa hypyissä pystyssä pysyminen, ja hypyn jälkeen jarruttaminen. Pystyssä pysyminen oli ollut minulle korkeammilla esteillä, etenkin maastoesteillä hieman vaikeahkoa, ainakin joissain määrin, ja tänään se taas tuli esiin. Jarruja Arne ei meinannut alkuun kuulemaan ollenkaan, mutta pikkuhiljaa nekin alkoivat löytymään.
3. Mihin olit tyytyväinen suorituksessasi tunnin jälkeen?
Siihen että loppujen lopuksi sain haastavan Arnen kuuntelemaan edes osittain apuja, ja muutama hyppy onnistuikin muitta mutkitta, ja niin ettei Arne tuntunut lähtevän juuri laisinkaan alta, vaan jarrutkin löytyivät.