15.2.2020 Kavaletit kuntoon!

Kavaletteja ja hikeä otsalla

Trane, maistelin vuonohevosorin nimeä suussani samalla kun panin rivakasti jalkaa toisen eteen. Kirpeä pakkanen nipisteli poskiani ja valkoisesta hangesta silmiini heijastuvat valonsäteet saivat minut siristelemään silmiäni talsiessani eteepäin. Katseeni viipyi hetken nelipäinen hevosjoukossa, joka rynnisti pukitellen ympäri tarhaa jättäen peräänsä valkoisena leijailevan lumipilven. Trane pyrähti vielä kerran vauhtiin, ja asettui lopulta seisomaan portin tuntumaan. Hevosen valkea harja sojotti jokaiseen ilmansuuntaan ja ori puuskutti äänekkäästi työntäessään päätään sinisen riimun sisään.

Rapsutin Tranea lyhyesti korvan takaa ja käänsin kulkusuuntamme tallia kohti. Ennen kuin sain orin karsinan suljettua perässäni kiinni, omistin jo mustelman jalkaterässä, nirhaumia kämmenissäni ja aavistuksen kireälle pingottuneet hermot. Olipa homma päässyt vesittymään heti alkuunsa! Liikuttelin harjaa Tranen selällä ja yritin saada levottoman mieleni asettumaan aloilleen. Tranen sieluuni porautuva katse karisti lopulta viimeisetkin ärtymyksen rippeet sisältäni, ja kellon lähennellessä tasaa tunsin ratkeavani innostuksen määrästä. Päätin nauttia tästä ensimmäisestä yhteisestä tunnistamme täysin rinnoin.

- Selkeämmin Cathy, selkeämmin, Hilla toisti. Trane nakkeli niskojaan ja antoi palttua eteenajaville avuilleni, liekö sitten käsijarru lukkiutunut päälle tai omat hermoni vetelivät viimeisiään. Lopulta topakka pohjeapuni saattoi orin raville. Askellajinvaihdosta seurasi täsmälleen päinvastainen ongelma - lukuisista pidätysyrityksistäni huolimatta Trane paahtoi täyttä vauhtia eteenpäin. Tuskanhiki nousi otsalle, kun välimatka kulmiin kasvoi kierros kierrokselta ja ne ratsastusradan tiet, jotka Hilla määräsi meidät alkuverryttelyssä tekemään, eivät olisi voineet enempää poiketa malliyksilöistä. Tranen kanssa työskentely pakotti levottoman mieleni tasoittumaan ja kiinnittämään apuihin tavallista tarkemmin huomiota.

- Hyvä Cathy, noin juuri, Hilla näytti peukkua ratsastamalleni voltille. - Voit pyytää sitä vielä vähän enemmän eteen. Painoin kevyesti pohkeillani Tranen kylkiä ja jatkoin ravia kentän poikki. Aluksi minun oli ollut hieman vaikea sulattaa sitä, että Hilla, nipin napin minua vuotta vanhempi hevosenhoitaja jakeli minulle neuvoja Jassun tai Jannin sijasta, mutta tytön oppeja noudattaessani huomasin, kuinka kipittelevä, lapa edellä puskeva Trane alkoi verryttelyn tuoksinassa tulla yhä paremmin avuille.

Trane pyrähti reippaaseen laukkaan, kun hiuksenhieno pohjeapuni tavoitti orin sisäkyljen. Estetehtävä toisella lyhyellä sivulla toi Tranen kavioihin uutta vipinää, vaikkei ravia nopeammassa askellajissa pikkiriikkistä ristikkoa emme olleet vielä päässet menemään.
- Suorista, hyvä, ja eteen vaan! kaikui Hillan ohjeistus maneesissa, kun Trane kopisteli menemään yli viimeisenkin ravipuomin. Edellisten kertojen epäonnistumiset pyyhiytyivät mielestäni, ja keskityin tuntemaan, kuinka Hillan latelemat kehut nostivat fiilikseni kattoon.
- Se oli hyvin ja päättäväisesti ratsastettu. Otetaan hetki käyntiä, jonka jälkeen vaihdetaan tehtävää, hän päätti harjoituksen. Sydämeni otti pari nopeampaa lyöntiä liu’uttaessani ohjia pitkiksi: - Joko viimein pääsisimme hyppäämään?

Seurasin tarkkaavaisena, kuinka Hilla kantoi esteet paikoilleen. Yksittäinen ristikko pitkällä sivulla ja sarja lävistäjällä tulisivat olemaan seuraavan tehtävämme aihe. Hillan käskystä kannustin Tranen raville. Ujuttauduin Bean ja Freyan väliin uralle ja sormet hellinä yritin pidätellä hyppäämisen makuun päässyttä Tranea. Teihin, tempoon ja samalla välimatkojen ylläpitämiseen samanaikaisesti keskittyminen oli mahdoton yhtälö - ja jo muutaman suorituksen jälkeen huomasin keskittymiseni rapisevan.
- Selkeät avut Cathy, selkeät avut, muistutti Hilla, jonka äänensävy alkoi käydä yhä kärttyisämmäksi - tai ainakin kuvittelin niin. Porhalsin päämäärättömästi pitkin maneesia, eivätkä toilailuiltani olleet läheltä piti -tilanteetkaan harvassa. Onnistuneet lähestymiset jäivät viiden kieppeille, ja loppukaarrossa seistessä tunnelmat olivat ristiriitaiset. Päästin suustani syvän huokauksen ja taputin Tranea laiskasti kaulalle. Vuonohevosori oli tietämättään saattanut minua ratsastajanuralla aimo harppauksen eteenpäin.

Mahtavaa, kaikki maksut tulleet! Kiitos @Hilla ja osallistujat! Siivosin osallistumisviestit pois ja lukotin topicin.

Muistakaa käydä merkkaamassa osasuoritukset asiaan kuuluvista merkeistä rästilistaan