Shelyesin Foorumi
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Tranen päiväkirja

Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jassu La 11 Marras 2017, 22:59

SHS Tranebær
norjanvuonohevonen, ori, ruunihallakko, sk. 144cm
Shelyesissä helmikuusta 2015
Jassu
Jassu
Tallin omistaja

Viestien lukumäärä : 558
Join date : 01.03.2014
Karma : 17

http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Iitsu (Itu) Ti 28 Marras 2017, 19:27

28.11.2017
Ensimmäinen




Tallustelin Sheyleysin pihaan hyvillä mielin ja tallikassi olallani roikkuen. Olin tullut talille heti kun pääsin, eli en ihan heti hoitajaksipääsyn jälkeen. Avasin päätallin oven ja kuulin hevosen hörähtävän tervehdykseksi minulle. Katselin hetken ympärilleni silmät suurina, mutta sitten lähdin kävelemään johonkin päin. Hetken pästä näin pisen oven, jossa oli koristeinen kyltti "Toimisto". Koputin oveen hymyillen ja sisältä kuului "Sisään!" lausahdus. Avasin oven ja astuin sisälle.
"Heih! Olen Iitu" esittäydyin sulkien ovea.
"Tervetuloa Iitu! Olen Jassu, tallinomistaja. Ja sinä kai Tranen hoitaja?" ruskea hiuksinen nainen kertoi. Istuuduin omistajaa vastapäätä olevalle tuolille.
"Joo oon Tranen uusi hoitaja, ajattelin tänään vähän tutustua siihen" suunnittelin leveä hymy huulillani.
"Hienoa, mutta täytä eka tää lappu" Jassu sanoi ja työnsi kuulakärkikynän ja jonkun lapun nokkani eteen. Nyökkäsin ja aloin täyttää lappua.

"Okei. Nyt voit mennä!" Jassu ilmoitti ja tunki lapun johonkin laatikkoon. Nyökkäsin innoissani ja poistuin huoneesta hyvin innoissani. Vein tallikassini kaappiini ja suljin oven avaimella, jonka olin Jassulta saanut. Kävelin satulahuoneelle ja nappasin sieltä mukaani Tranen riimun ja narun. Hyppelin tarhoille ja katselin missä tarhassa Trane tarhailee. Bongasin sen yhdestä tarhasta ja livahdin sinne aidan ali. Viheltelin muina miehinä ja lähestyin ponia. Se ei jaksanut välittää minusta ja silloin otin sen rauhallisin liikkein kiinni. Lähdin taluttamaan Tranea ulos tarhasta ja se seurasi minua kuuliaisesti. Avasin portin ja otin Tranen ulos. Suljin portin juuri, kun jokin Tranen kanssa tarhaavista hevosista oli karkaamassa. Onneksi se ei karannut, sillä siitä olisi syntynyt iso kahakka. Huokaisin helpotuksesta ja lähdimme Tranen kanssa kohti oritallia.

Karsinassaan Trane meni heti juomaan juoma-automaatilleen ja tuli sieltä sitten leukakarvat vettä tihkuen.
"Höpsö" naurahdin ja poni käänsi päänsä söpösti kallelleen.
"Voi sua höpöä!" kikatin ja raaputin ponin otsaa. Lähdin hakemaan hoitsuni harjoja hyvillä mielin. Trane taas meni juomaan.

Tulin pian takaisin harjapakki kädessäni ja livahdin karsinaan. Laskin harjapakin lähelle ovea ja otin sieltä Magic-harjan ja pölyharjan. Aloitin Tranen harjaamisen niillä. Ponin karva vaan pöllysi, kun vedin sen karvaa pitkin ja rauhallisin vedoin. Trane taivutti päätän kohti minua ja lähti tutkimaan ratsastushousujeni taskuja hellävaraisesti ihan vain herkkujen varalta. Minä kikatin, koska ponin turpa kutitti. Pian Trane kumminkin lopetti ja sulki silmänsä. Se nautti harjaamisesta, tiesin sen. Huokaisin lempeästi ja jatkoin Tranen kullankeltaisen karvan sukimista rauhallisesti ja huolellisesti.

Olin harjannut ponin hyvin ja sen jälkeen vielä raaputtanut Tranen likaiset kaviot puhtaiksi. Nyt kumminkin oli taluttelemassa Tranea maneesissa. Manseesi oli muuten tyhjä, lukuunottamatta minua ja Tranea.
"Hyvä Trane" kehuin ponia, sen reippaista käyntiaskelista.
"Otetaanko vähän ravia?" kysyin Tranelta, vaikka se ei osannutkaan vastata. Joitenkin mielestä vastaamiskyvyttömälle hevoselle puhuminen on tyhmää, mutta minun mielestäni ei. Maneesin kuiva hiekka alkoi pöllytä, kun Trane lähti raviin. Minä lähdin ponin mukana hölkkäämään. Maiskutin oriita vähän reippaampaan raviin ja Trane pomppasi vahingossa laukkaan.
"Pruut! Pruut!" sanoin rauhalliseen äänensävyyn ja vedin rauhallisesti riimusta. Trane rauhoittui ja siirtyi pärskien ravin kautta käyntiin.
"Ehkä ei ravata enään" naurahdin ja jäimme kävelemään.

Halasin Tranea sen karsinassa.
"Sä olet se mun ihanne hoitsu" lepertelin ponin pörröiseen korvaan.
Trane pärskähti ja laittoi päänsä olkapäälleni. Naurahdin ja raaputin ponia harjan juuresta. Trane totta tosiaan oli se minun ihanne hoitsuni. Pian kumminkin se nosti päänsä pois olkapäältäni ja asettui leputtamaan vasenta takastaan. Trane sulki silmänsä ja alkoi hengittämään unisesti.
"Nähdään taas söpöläinen" kuiskasin ja otin harjapakin. Livahdin ulos karsinasta ja lähdin viemään Tranen kamoja pois. Sen jälkeen hain tallikassini kaapistani ja riensin bussille.

Anteeksi lyhyys ja se etten lähettänyt tätä kirjautuneena, mutta tää kirjautu ulos ittsetään...

Iitsu (Itu)
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Cami (Camille) La 23 Marras 2019, 11:31

23.11.2019

Ensimmäinen kertomus

-Kiitos kyydistä! huudahdan jännittyneesti äidilleni, paiskasin oven kiinni ja lähden kohti tallia.
Kuljen kohti suurinta tallirakennusta ja astun sisään. Luen nimiä karsinoissa: Theo, Raffe, Aarne, Tonttu.
Huomaan oven jossa lukee toimisto. Huoneessa ei ole ketään. Alan katsellahevosia ja yritän löytää Tranen nimen. Missään karsinassa ei lue Trane.
-Hei etsikö jotakin? kuulen takaani äänen. Käännyn ja nään naisen hymyillen takanani.
-Joo öö tallinomistajaa varmaan, kun olen uusi hoitaja täällä, vastaan hermostuneena.
-No sitten löysit oikean henkilön olen nimittäin Jassu, tallin omistaja, Jassu vastaa.
-Kenen hoitaja oletkaan?
- Olen Camille Tranen hoitaja, vastaan kysymykseen.
-Aivan no tervetuloa tänne Shelyesiin, oletko jo löytänyt Tranen? Jassu kysyy.
-En oikeastaan olen katsonut vain tästä tallista, sanon.
-No menehän katsomaan toisesta tallista se on tuolla vähän matkan päässä, Jassu neuvoo.
-Kiitos, moimoi, sanon ja lähden etsimään Tranea.

Kuljen seuraavaan rakennukseen ja luen nimiä karsinoista: Robin, Juri ja siinä se oli Trane! Kuljen Tranen luokse ja silitän hevosen päätä. Trane hörähtää ja sulattaa sydämeni.
-No moikka komistus olen uusi hoitajasi Camille, sanon Tranelle.
Haen harjat ja alan harjaamaan Tranea. Hoidettuani hevosen päätän mennä pienelle rauhalliselle maastolenkille tutustumaan Traneen. Haen hevosen varusteet ja heitän satulan selkään. Laitan satulan oikeaan kohtaan, säädän jalustimet ja kiristän vyön. Sitten laitan suitset hevoselle ja laitan hihnat kiinni ja talutan Tranen ulos karsinasta. Kuljetan Tranen ulos ja hyppään selkään. Tästä se matka alkaa.

Aluksi tunnustelen hevosta. Sen liikkeet ovat sulavat ja tunnen hevosen olevan rentoutunut. Kuljen jonkin aikaa käynnissä tunnustellen hevosta, kunnes huomaan oikein hyvän näköisen suoran. Kiristän ohjia käsissäni. Ja valmistaudun ravaamaan. Tunnen Tranen allani jo kiihdyttävän ja puristan jaloillani Tranen kylkiä. Hevonen hypähtää liikkeelle niin reippaasti, että aivan hätkähdän. Tranen vauhti kiihtyy edessä olevaan mäkeen ja päästän Tranen laukalle. Laukkaamme mäen ylös reippaasti ja mäen jälkeen hidastan hevosta. Mutta Trane ei vielä ollut saanut tarpeekseen laukasta ja haluaa jatkaa juoksua. Saan hevosen pysäytettyä ja hymyilen. Kuuntelen Tranen huohotusta ja taputan hevosen kaulaa. Mahtavaa sanon ja päätän kääntyä ympäri ja mennä samaa tietä kotiin, sillä en halua ottaa eksymisen riskiä. Loppu matka menee myös hyvin, mutta  yhtäkkiä hevonen hypähtää sivuun säikähtäessään, jotakin metsässä. Rauhoitan hevosen ja jatkamme matkaa. Tunnen kuinka hevonen puree kuolaimia ja säheltää ja muistan mitä Jassu oli sanonut. Hevonen turhautuu helposti jos ratsastaja ei ymmärrä mitä se haluaa. Päätän löysätä hiukan suitsia ja Trane rauhoittuu.

Tallille päästyäni kuljetan Tranen karsinaan ja otan varusteet pois. Harjaan hevosen ja huolehdin karsinan oven kiinni.
-Heihei Trane nähdään pian huudahdan ja poistun tallista. Menen etsimään toimistosta Jassua, mutten lödä häntä. Kirjoitan Jassulle kirjeen, jossa kiitän mahdollisuudesta olla Tranen hoitaja ja kerron miten ratsastusmatka meni. Sitten kuljen autolle.
-Miten meni?äiti kysyy.
-Mahtavasti, Trane on upea, vastaan hymyillen ja suljen autonoven.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Ensimmäinen hoitopäiväkirja toivottavasti meni oikeaan paikkaan Smile

Cami (Camille)
Vierailija


Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Kaikella rajansa-tai ainakin melkein- #2

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Ma 25 Marras 2019, 21:08

Tulin tallille myöhemmin kuin viimeksi, noin kuudelta. Tallille päästyäni päätin heti mennä satuloimaan hevosen ja mennä tutkimaan näitä mahtavia maastoja pimeellä. Avasin puhelimen ja katsoin kelloa: 18.07. Noh kipinkapin sitte. Hain harjat Tranelle ja avasin karsinan oven.
"Moikka komistus", sanoin ja silitin tuon päätä. En voi vieläkään uskoo, että just mä olin saanut hoitohevoseks tollasen ihanuuden ku Trane. Harjasin Tranen ja heitin satulan selkään ja säädin jalkkarit. Sitten pistin suitset päähän, kiristin hihnat ja avasin karsinan oven. Astuin ulos ovesta ja talutin Tranen ulos. Nousin selkään ja kiristin vielä jalkkareita yhdellä.
"Okei nyt mennään Trane", sanoin ja painoin pohkeilla hevosen kylkiä. Trane lähti heti liikkeelle ja aavistin retkestä tulevan uskomaton.

Oltiin menty jo hetki ja päätin mennä pätkän vauhdikkaampaa.
"Hmmm mites ois pikku ravia?", sanoin Tranelle ja kiristin ohjia. Trane lähti heti ravaamaan nykäisten ohjia. "Hyyvä prrrr", sanoin hevoselle ja hidastin. Naurahdin hevosen puuskahtaessa. Yhtäkkiä vasemmalla metsässä kuuluu ääntä ja kiristin ohjia.
"Rauha vaan poika prrr", sanoin ja huomasin yllätyksekseni, ettei hevonen muuta tehnyt kuin kääntänyt päänsä ääntä kohti.
"Hop jatketaas vaan", sanoin ja puristin Tranen kylkiä. Vilkaisin kelloa: 19.04.
"Noh mitäs sanot jos käännytään ympäri ja mennäänkin kotiin, tullaan vaikka joku viikonloppu pidemmälle lenkille?"sanoin ja käänsin hevosen.

Vilkaisin taas kelloa: 19.29.
"Shit. Mitäs sanot mentäiskös vähäsen laukkaa?"kysäisin, kiristin ohjia ja napautin Tranen raviin. Napautin taas kylkiä ja Trane hypähti laukkaan. Yhtäkkiä havaitsen tasapainon horjuvan ja jalkkarin valahtavan liian syvälle jalustimeen. Keikahdan oikealle ja pysyn juuri ja juuri selässä. Vedin ohjista ja Trane hidasti tahmaisesti. Pysäytin hevosen ja hengähdin.
"Nohh sepä oli lähellä"sanoin Tranelle ja kuljin kohti tallia.

Tallille päästyäni vein Tranen karsinaan, otin varusteet pois. Vilkaisin taas kelloa: 19.43. Hohhoh. Hain vielä talikon ja putsasin lannat pois karsinasta.

"Moi äiti voitko tulla hakemaan, olen ihan just valmis", sanoin ja laitoin samalla karsinanoven kiinni ja käännyin.
"No joo, moimoi", sanoin ja katsahdin eteeni. Säikähdin eteeni ilmestynyttä naista.
"Moi, säikäytit sitten ihan kunnolla" sanoin ja naurahdin.
"Moi vaan, ei ollut tarkoitus kyllä", nainen sanoo ja naurahti myös. Vilkaisin naista tarkemmin. Naisella oli mustat pitkät hiukset ja hymy kasvoilla.
"Joo ei mitään, olen muuten Camille", sanoin ja laioin naamalleni hymyn.
"Beata", nainen sanoo ja hymyilee. Yhtäkkiä puhelin soi. Se oli äiti.
"No mut mun pitää mennä", sanoin ja lähdin.
"Moikka!", Beata sanoi ja jatkoi matkaansa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä toinen osa, joka on valitettavasti saanu mallia tän päiväsestä ratsastustunnista:)
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Tuskanhikeä #3

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille La 30 Marras 2019, 21:07

Tänään saavuin tallille isän kyydillä. Kuljin tallipihaan ja astelin suoraan Tranen karsinalle. Tänään oli ensimmäinen tunti jolla olin ollut Shelyesin aikanani. Tunti oli istuntatunti. Nappasin mukanani harjat ja huomasin Jurin karsinassa hääräilevän pojan. Astelin karsinalle ja vilkaisin hevosta nurkassa. Avatessani karsinan ovea ori tuli luokseni höristen.
"No moikka moikka!", sanoin silittäen Tranea. Aloin heti töihin ja harjasin hevosen ympäriinsä, sitten puhdistin kaviot, heitin satulahuovan selkään ja nostin satulan. Asettelin varusteet selkään ja laitoin satulavyön kiinni. Laitoin suitset Tranen päähän ja kiristin hihnat.

Sitten kuljin tallista ulos ja menin kentälle.
Nousin satulaan jännittyneenä. Ensimmäinen tunti Tranen kanssa. Olin ilmoittautunut istuntatunnille Tranen kanssa saadakseni yhteyttä oriin. Satulassa kiristin vielä jalkkareita yhdellä ja vyötä kahdella. Odottelin satulassa ja katselin muita osallistujia. Vilkaisin muita tunnille tulleita. Jopa yhdeksän lisäkseni huhhuh! Havahduin Jassun kysymykseen:
" Ovatko kaikki valmiita?" Vastaukseksi nyökyttelyä saanut Jassu hymyili.
"Mahtavaa, sitten liikkeelle! Jassu sanoi ja puristin pohkeillani Tranen kylkiä. Hevonen lähti liikkeelle keinahtelevaan käyntiin. Aluksi menimme käynnit molempiin suuntiin. Jouduin pidättelemään Tranea, jottei se olisi lähtenyt astetta reimpaampaan askellajiin. Alkukäynnit menivät hyvin ja Jassu ilmoitti jonkinajan kuluttua käskyn siirtyä raviin. Kiristi ohjia kädessäni ja kiristin pohkeita. Trane lähti helposti keinuvaan raviin.
"Camille varo pomppimista kevennetyssä ravissa", Jassu ilmoitti kentän toiselta puolelta. Keskityin ja yritin korjata virheeni.
"No niin ja prr", Jassu sanoi. Otin ohjista ja hidastin.
"Camille pidä kätesi alhaalla pidättäessä", kuulin Jassun sanovan ja nyökkäsin samalla laskien käsiäni alemmaksi ja jatkaen pidättämistä Tranen askeltaen reippaasti eteenpäin.

"Noniin ja kokorata leikkaa!" Jassu sanoi, ja kuljen kohti kulmaa, jossa kääntyä. Käännän Tranen hiukan liian etuajassa , mutta kentän toisessa päässä saan kuljettua hyvin. Seuraavassa kulmassa Trane oikaisee ja käännän hikipäissäni hevosen takaisin kaviouralle. Hetken päästä kuulen käskyn nostaa kyvyeen raviin ja kiristän ohjia. Trane lähtee raville ehkä, jopa hiukan liian hyvin. Mukaan pääsee pari laukka-askelta.
"Pidä ravissa Camille", kuulen ja teen työtä käskettyä. Hidastan luvan saatuani, ja huoahdan.
"Pidä vain vieläkin kädet matalalla hidataessa Camille!" kuulen ja noudatan ohjetta.

"Seuraavana kulkekaa lyhyet sivut ravilla, keskellä suoraa neljä askelta käyntiä, josta takaisin raviin", Jassu sanoi ja pyrin toteuttamaan ohjeen. Ohjia kiristäen annoin Tranelle luvan ravata ja suunnilleen keskikohdassa vedin käyntiin. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Napautin Tranen kylkiä ja tuo lähti vauhtikkaaseen raviin. En välittänyt ylimääräisestä käyntiaskelesta vaan keskityin hevosen ravissa pitoon. Tätä toistaen kuljimme muutaman kierroksen jolloin Jassu antoi ohjeen:
"Toistakaa äskeinen, mutta pitkälle sivulle ravissa, keskellä mahdollisimman sujuva pysähdys, sitten kaksi pakki askelta ja siirtymä raviin mahdollisimman sulavasti. Kiristin tahtia ja lähdin lyhyelle sivulle. Hidastin. Yksi, kaksi, kolme, neljä. Nostin raville, ja kuljin ravaten keskelle pitkää sivua, jossa pysäytin, mutta pysäytys venyi pidämmälle kuin oli tarkoitus. Pakitin hevosella muutaman askeleen ja Trane heilautti päätään. Sitten hoputin raville.

Piakkoin usean kierroksen jälkeen kuulin seuraavan ohjeen:
"Kolmas tehtävä on tämä: Ensin lisättyä ravia kokorata-leikkaa, sitten toiseen suuntaan käynnissä sulava pysähdys. Tehkääs tämä molempiin suuntiin ja ainiin, ravaajat etuoikeutettuja!" Pyrin lisättyyn raviin ja kuljin kokorata-leikkaan, jonka jälkeen pysähdyin. Sulavuus ei pitänyt kovinkaan paikkaansa, mutta muuten tehtävä onnistui suhteeellisen hyvin toteutan saman toiseen suuntaan hiukan huonommalla lopputuloksella. "Sitten vielä viimeinen tehtävä, jossa teidän pitää aluksi mennä käyntiä lyhyellä sivulla, sitten keskellä sitä laukannosto. Seuraavana pääty-ympyrä laukaten, josta paluu keskelle lyhyttä suoraa. Siitä siirtyminen käyntiin", Jassu sanoi ja katsoi erittäin tarkkana ratsukoita. Jos ei olisi ollut niin kylmä niin olisin hikoillut. Kiristin ohjia ja odotin. Kun oli vuoronikuljin käynnissä eteenpäin ja yhtäkkiä napautin Tranen kylkiä ja Trane nosti helposti vaappuvan reippaan laukan. Sitten tein ympyrän, jonka onistumisesta en ollut lainkaan varma.
"Camille paina enemmän sisäpohjetta läpi saadaksesi sen hevosen kuuntelemaan!" Jassun ääni kuuluu korviini. Teen ohjeen mukaan ja lopulta hidastan käyntiin.
"Sitten vähän loppulämppä ravia ja sen jälkeen käynnit pitkillä ohjilla" Ravit menivät suhteellisen hyvin lukuunottamatta, nopeaa tempoa. Viimeisenä käynnit menivät mainiosti.

Tunnin jälkeen kuljin tallille ja laitoin Tranen kiinni. Sitten poistin varusteet ja harjasin hevosen. Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan jo paljon. Napsautin karsinan oven kiinni ja hyvästelin Tranen. Astuin ulos, jossa satoi lunta. Ihastelin valkoista maata ja käänsin katseeni ylös. Katsoin ylhäältä tippuvia lumihiutaleita ja kuulin jostain hevosen hirnahduksen. Joulu on tulossa ajattelin ja hymyilin kulkiessani bussille.
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Talvimaisemaa ja joulufiilistä #4

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Ti 03 Joulu 2019, 17:58

Kuljin kohti tallipihaa bussipysäkiltä. Katselin maisemia lunta satoi taivaalta ja jääpuikkoja roikkui rakennusten katoilta. Lumi oli kuorruttanut rakennusten katot ja maisema oli henkeä salpaava. Kuljin kohti päärakennusta joulumielessäni. Vilkaisin tyhjälle kentälle. Tänään päätin kiertää koko tallin, joten ensimmäisenä astelin isoon talliin. Päärakennukseen en vielä uskaltanut nenääni pistää, olihan sentään joillekkin vielä aikaista. Kuljin sisään ovista ja vilkaisin ilmoitustaulua. Ei uusia ilmoituksia. Sitten astelin pesupaikalle kurkkaamaan. Seuraavana luin nimiä karsinan ovista: Lidia, Jätkä, Pål. Moikkailin hevosia karsinoissa kulkiessani ohi. Tonttu, Raffe, Theo. Huomasin portaat ylöspäin vievät portaat. Katsoin vasemmalle ja jätin kenkäni siihen. Astelin ylös portaita ja ylös päästyäni huomasin pari ovea, luultavasti vessat, sitten kaapit hoitajille ja oleskelu tilaa. Katsoin pöydälle, jossa oli mikro, kahvinkeitin ja jääkaappi. Vieressä oli myös vedenkeitin. Menin kaapille jossa luki nimeni. En edes ollut tajunnut että minulla oli kaappi. Naurahdin hiukan itselleni. Sitten kuljin alas ja laitoin kengät jalkaani. Kuljin läpi tallin moikkaillen hevosia. Ja päädyin varustehuoneeseen ja rehuille. Sitten suuntasin kohti lantalaa, josta vilkaisin oliko maneesissa ketään. Sieltä kuljin laitumille silittelemään hevosia.

Seuraavana suuntasin oritallille Tranen luo. Otin matkalla harjapakin mukaan ja päitset. Harjasin hevosen ja laitoin päitset päähänja napsautin narun kiinni.
"Tänään lähdetäänkin kävelemään!" huudahdin orille. Suuntasin ulos tallista ja lähdin metsään. Metsä oli kaunis. Tähdet olivat muodostelmissaan taivaalla, lumi valaisi maan. Kylmä viima tuuli kulkiessamme. Pidin tiukasti kiinni Tranen riimusta ja ihastelin uskomatonta talvea kun Trane hörisi. Hörinä kaikui korviini ja hymyilin samalla kun silitin Tranea. Kuljimme pitkän retken, jonka aikana Trane kerkesi jo kuulla kaikki draamat koulusta, ihastelun maailmankaikkeudesta ja Tranesta itsestään.
"Voi höpsö, en kyllä arvannut, että voisit viedä sydämeni noin vain", naurahdin ja talutin orin talliin. Hoisin Tranen huolella ja lukitsin karsinan oven.
"Nähdään taas!" huudahdin Tranelle tallin ovelta ja törmasin karmiin katsoessani oria.
"Aiiihhhh", hieroin nenääni.
"Olisi kyllä kannattanut olla kypärä päässä Smile"
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Uusia kohtaamisia #5

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Ti 10 Joulu 2019, 19:33

Kuljin pois bussi pysäkiltä hyvillä mielin. Koulupäivä oli mennyt mainiosti ja kokeestakin oli tullut hyvä numero. Viikonlopun huolet ja murheet olivat maanantaina kouluun mennessä jo karisseet pois taakse. Kun sitä tapahtuu jotain epämieluista niin sitä toivoo, ettei siihen enää joutuisi palaamaan. Kuljin karsinalle hyräillen. Joulufiilis oli jo vallannut sisuskalut.
"We wish you a merry christmas, we wish you a merry christmas, we wish you a merry christmas and a happy new year, " hyräilin.
"Ihan hyvältähän tuo kuulostaa, " kuulin ääneni takaa ja huomasin siinä tytön. Tyttö oli kaunis, sinisilmäinen ja omisti vaaleat luultavasti värjätyt hiukset.
"Aaa kiitos," naurahdin nolostuneena, sillä en tiennyt tallissa olevan ketään.
"Kukas sinä olet en olekaan nähnyt sinua täälläpäin vielä, " tyttö kysäisi.
"Olen Camille, hoidan Tranea, olen niitä uusia hoitajia," sanoin.
"Ai moi mä oon Ella-Amalie, Blondin omistaja," Ella sanoi.
"Aivan se yksäri!" huudahdin vahingossa.
"Joo haha, " Ella-Amalie sanoi.
"Minnekkäs olet menossa ratsastamaan?" Ella-Amalia kysyi ja kulki kanssani Tranen karsinalle.
"Ajattelin tänään mennä maastoilemaan" , sanoin harjaten oria. Juttelimme tytön kanssa tovin jonka jälkeen hän lähti hakemaan Blondia.

Laitoin varusteet Tranelle ja kiinnitin varuilta kypärääni otsalampun. Kiristin jalustimet ja hyppäsin selkään. Kuljin metsässä ja mietiskelin elämääni. Päätin kulkea rauhaisan lenkin ja toteutinkin päätökseni suhteellisen hyvin. Kuljin käyntiä noin 20 minuuttia ja sitten nostin raville, josta hidastin piakkoin. Mietin kuinka onnekas olenkaan kun monista hoitajista juuri minut valittiin. Yhtäkkiä puskasta juoksi jokin eläin kooltaan koirankokoinen. Trane hypähti ja melkein tipahdin selästä. Nappasin kiinni satulan etukaaresta ja sain kuin sainkin sinniteltyä selässä. Rauhoitteli itseänikin hetken tapahtuneen jälkeen, ja sitten jatkoin matkaa. Loppusuoralla meninkin vielä reippaat laukat, jonka jälkeen nappasin jalkkarit pois jalasta ja kuljin loppukäynnit. Tallille päästyäni hyppäsin alas satulasta ja talutin Tranen käytävälle. Kiinnitin hevosen ja otin varusteet pois. Ensin suitset, sitten satulan ja viimeisenä sinisen huovan. Sitten harjasin hevosen ja laitoin orin karsinaan.

Silittelin hevosen päätä ja lupasin palaavani taas pian. Sitten astuin karsinan ovesta, kuljin käytävää pitkin ulos ja menin kaapilleni viemään sinne muutamat tavarat sinne. Napsautin kaappini kiinni ja lähdin kotiin.
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Koulukiemuroita #6

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Pe 13 Joulu 2019, 17:37

Tallustelin kengänpohjat lumessa naristen tallipihaan. Heilautin kättäni äidilleni, joka lähti pihasta autoillamme. sää oli kaunis, toki lunta voisi olla enemmän. Hypistelin takkini hihoja ja painauduin takkiini. Marssin kohti kaappiani, josta hain kypäräni ja ratsastushanskani. Sitten astelin ulos ja suoraan Tranen karsinalle. Nappasin riimunnarun ja päitset mukaani ja otin hörähtelevät orin ulos karsinasta. Kiinnitin sen käytäväle ja hoisin sen. Silitin Tranen pehmeää pörröistä päätä ja halasin hevosta kevyesti. Voi että kun se osasikin olla söpö. Harjattuni putsasin kaviot ja hain varusteet. Tänään oli tiedossa kouluratsastusta. Laitoin orin kauniin sinisen huovan sen selkään ja asettelin sen oikein. Sitten nostin satulan selkään ja laitoin vyön kiinni kevyesti. Sitten lämmittelin kuolaimia käsissäni ja laitoin ne Tranen suuhun. Pujotin suitset orin päähän ja kiristin hihnat.  Irrotin orin ja talutin sen ulos maneesiin.

Hyppäsin selkään ja kiristin satulavyön ja jalkkarit. Sitten aloin kulkemaan alkukäyntejä ympäri maneesia ratsastusuran mukaisesti. Katselin maneesia. Lämmitys toimi hyvin ja vaihdoinkin talviratsastushanskani tavallisiin hanskoihin. Jatkoin kävelemistä ja tunnustelin Tranen liikkeitä. Hetken kuljeskeltuani vaihdoin suuntaa kokorataleikkaalla. Trane noudatti käskyjäni hyvin. Sitten tein pääty-ympyrän, jonka jälkeen kaviouralla kiihdytin raviin. Pitkän suoran jälkeen hidastin ravin ja tein voltin. Pitkällä suoralla taas jatkoin ravia. Toistin tätä jonkin aikaa kunnes vaihdoin suunnan taas, tällä kertaa täyskaarrolla. Sitten kuljin käynnillä suurta kahdeksikkoa maneesin päästä päähän. Seuraavana nostin ravin, jossa jatkoin kahdeksikon tekemistä. Hetken päästä jatkoin käynnillä. Sitten kuljin lyhyillä sivuilla rava, josta pitkällä sivulla pyrin nostamaan laukan. Toistettuani tämän kahdesti kummallakin puolella hidastin käyntiin ja kuljin käynnillä hetken. Seuraavana kuljin kiemurrellen loivasti edestakaisin kentän päädystä päätyyn ravissa. Tämän jälkeen kiristin ohjia ja pyrin laukkaamaan hallitusti. Muutaman yrityksen jälkeen Tranella alkoi mennä astetta lujenpaa ja päätin tehdä loppukäynnit. Lopussa kuljin kymmenen minuuttia käyntiä  löysillä ohjilla ilman jalustimia.

Kuljetin Tranen takaisin talliin, jossa kiinnitin sen taas käytävälle ja otin varusteet pois. Hiukan hikiselle hevoselle noudin hikiloimen jonka heitinkin hevosen selkään harjauksen jälkeen. Vilkaisin karsinaa, jossa ei hirveämmin löytynyt lantaa, yhtä kasaa huomioimatta. Pidin Tranen vielä kiinni kun hain lannat. Sitten vein hevosen karsinaan ja annoin, sille suuren halin.
"Olisikohan Oscar mustis susta?" kysyin Tranelta silittäen sen päätä.

Tarinatempaus merkintä 1/ #Tarinatempaus2019 / Aloituspäivä: 13.12.2019
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Varusteiden puhdistusta #7

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille La 14 Joulu 2019, 22:24

Tänään saavuin tallille yhdessä parhaan ystäväni Valdan kanssa. Olin luvannut näyttää hänelle hevosen, josta hän oli saanut kuulla vaikka ja mitä. Kuljetin Valdan suoraan oritalliin ja otin matkalta Tranen harjat. Saapuessamme karsinalle ori hörähti ja heilutti ylähuultaan. Naurahdin ja silitin orin päätä.
"Noh mitäs pidät? Eikö ole ihana?" kysyin Valdalta ja avasin samalla karsinan ovea.
"No joo, pakko myöntää, ettei se ole niin hirveä kuin kuvittelin vaikka iso se kyllä on", Valda katsoi epäilevästi Tranea.
"Älä nyt, tule rapsuttamaan!" kehotin Valdaa ja kiinnitin päitsiä karsinassa. No Valda tuli ja hoisimme Tranen yhdessä. Hoitamisen jälkeen Valda jäi auttamaan varusteiden puhdistuksessa. Etsin käsiini satulasaippuan ja rasvan, sekä pari ämpäriä. Ensimmäiseen ämpäriin otimme kuumaa vettä pesupaikalta. Heitin sinne harjat ja jätin sen seisomaan pesupaikan luo. Sitten hain pari penkkiä ja istuimme pesupaikalle puhdistamaan varusteita.

"Ensin otat ne kaikki hihnat irti ja muistat mikä oli missäkin reiässä!" sanoin ja Valda totteli. Puhdistin satulaa ankarasti hinkaten ja pyyhin välillä pyyhkeellä. Valda puhdisti suitsia ohjeillani. Piakkoin varusteet oli putsattu ja suostuin kiinnittämään ohjiin kuolaimet sillä välin kun Valda vei Tranen satulan pois. Sitten annoin suitset Valdalle ja hän vei nekin paikalleen. Kuljetin penkit, satulasaippuan ja rasvan pois. Sitten opetin Valdaa puhdistamaan harjat. Puhdistimme harvoista karvoja ja lopulta kaadoimme pois vedet ja asettelimme harjat pyyhkeelle kuivumaan.

Kymmenen minuuttia Valdan lähdettyä hyppäsin Tranen selkään ja napautin pohkeita. Ensimmäinen kerta kun ratsastin Tranella ilman satulaa. Kuljin kohti tuttua maastoreittiä ja tunsin kylmän ilman kietoutuvat ympärilleni. Hengittäessäni höyry kulki silmieni ohi taivaalle. Vilkaisin Tranen suloista harjaa, joka keinahteli puolelta toiselle askelten mukana. Keräsin ohjat käteeni ja maiskautin hevosta liikkeelle. Trane keinahti reippaaseen raviin. Hidastaessani käyntiin naurahdin Tranen pästämälle tärskähdykselle. Vilkaisin kelloani ja huomasin sen olevan jo paljon. Käännyin ja lähdin kotimatkalle. Olettaisi, että pimeässä metsässä olo tuntuisi turvattomalta, mutta olen jo kiintynyt oriin niin, että luotan siihen kovin. Hymyilin onnessani. Onhan se nyt onnea olla hevonen rinnalla.

Tallipihalle päästyäni pysäytin Tranen ja talutin sen talliin. Tallissa otin sen suitset pois ja harjasin sen. Viimeisenä annoin pienen suukon hevosen lämpimälle turvalle. Astuessani ulos karsinan ovesta huomasin edessäni pojan. Poika oli noin minun ikäiseni ja hänellä oli mustat hiukset ja musta erikoinen merkki naamassa.
"Hei", sanoin pojalle ja yritin hymyillä. Poika vain minuun ja vastasi: "Moi", sitten hän jatkoi matkaansa Jurin karsinalle.

Tarinatempaus merkintä 2/ #Tarinatempaus2019 / Aloituspäivä 13.12.2019
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Hoitajan velvollisuuksia #8

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille To 19 Joulu 2019, 17:20

Kuljin tallipihaan parkkipaikalta ja vilkutin isälleni hyvästeiksi. Astelin isoon talliin toimistoon. Siellä ei ollut ketään, mutta varmistin kuitenkin tuntilistasta että olin saapunut oikeaan aikaan. Kyllä siinä se luki Aikuisten tunti klo 17.00-18.00. Menin Tranen luo karsinaan ja harjasin sen. Ensiksi lautasilta, sitten kyljestä, sitten muun kropan. Vilkaisin kelloa. Se oli jo kahtakytä vaille. Nappasin orin varusteet ja heitin kauniin värisen sinisen huovan orin selkään. Sitten punttasin selkään satulan ja laitoin päähä suitset. Sitten kuljetin Tranen keskelle pihaa, jossa huomasin Jassun osoittavan minua ja nuori ehkä kolmekymmentä vuotias nainen tuli luokseni.
"Hei siinäkö on siis Trane?" nainen kysyi ja silitti oria.
"Joo tässähän se, oletko sinä sen tämän tunnin ratsastaja?"
"Joo, kiitos", nainen sanoi ja otti minulta Tranen. Kipitin pois tieltä ratsukoiden matkatessa maneesille.

Kuljin lokerolleni ja avasin sen oven. Otin sisältä aiemmin sinne varaamani joulukoristeet. Tyhjensin koko kaappini lattialle ja pyyhin roskat sisältä ulos. Sitten otin teippiä, jolla kietaisin joulukoristeita kaappini sisäseinään ja järjestelin kaapin tavarat takaisin. Aijoin laittaa koristeita myös ulkopuolelle, mutta sitten tajusin etteivät kaikki välttämätä vietä joulua ja luovuin ajatuksesta. Sitten otin laukustani nuudelit, jotka olin kuljettanut tallille välipalaksi. Kiehautin vettä ja kaadoin veden nuudelikuppiin. Sitten söin rauhassa katsellen puhelinta ja viestitellen Oscarille. Vilkaisin kelloa. Viittä vaille kuusi.

Kuljin hakemaan Tranea naiselta, joka sitä oli ratsastanut.
"Voi kiitos, oikein ihanaa kun jaksat huolehtia!"nainen sanoi.
"Ei mitään", naurahdin ja otin hevosen kiinni. Pitelin hevosta kiinni kun seuraava ratsastaja saapui. Hän oli teini-ikäinen tyttö. Tytöllä oli ruskeat hiukset ja siniset silmät. Tyttö tuli luokseni varovasti.
"Hei voin nyt ottaa Tranen kiitos", tyttö sanoi ja otti hevosen luoltani.
"Seelvä", naurahdin ja katsoin tytön perään.

Tarinatempaus merkintä 3/ #Tarinatempaus2019 /Aloituspäivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Haloo loma loppui jo! #9

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Su 29 Joulu 2019, 15:53

Kävelin bussipysäkiltä tallipihaan. Ihana Kanadan reissu oli nyt ohi. Huolimatta siitä, että Kanadassa oli ihanaa nähdä perhettä ja vanhoja ystäviä, tuli reissussa ikävä tallia. Laurie serkku sai taatusti kuulla vaikka ja mitä Tranesta ja Shelyesistä, varmaan kyllästymiseen asti. Tallustin kaapilleni ja vaihdoin tummansinisen kevyttoppatakkini beigeen ratsastustakkiini. Heitin converseni kaappiin ja laitoin jodhburin jalkaan. Sitten nappasin kypäräni ja hanskani ja lähdin kohti tallia.

Talliin päästessäni haistelin ihanaa tallin tuoksua ja kuuntelin hevosten hörähtelyä, kavioden kopinaa lattiaa vasten ja katselin hevosia karsinoissaan. Menin Tranen karsinalle ja hymyilin hevoselle joka työnti päätään karsinan raosta avatessani oven. Astuin sisälle karsinaan ja nappasin kuvan Tranen naamasta. Kuva tulisi jakoon serkuille, mummolle ja papalle, Valdalle, Oscarille ja ainakin instagramiin. Työnsin puhelimen taskuuni ja nakkasin orin pääähän päitset. Päitsiin kiinnitin riimunnarun ja talutin orin käytävälle. Kiinnitin hevosen käytävälle ja aloin harjata. Niin ihana olla taas tallilla.

Harjattuani laitoin suitset päähän ja talutin orin ulos. Tänään mentäisiin ilman satulaa. Hyppäsin selkään ja maiskutin. Laitoin otsalampun päälle ja väänsin suojaliiviäni paremmin. Sitten lähdimme kohti metsää. Vain lamput loistivat ja valaisivat tietä. Tranen selkä oli lämmin ja turvallinen oloni hevosen selässä yllätti minutkin. Ymmärsin luottavani tähän höpsöön oriihin. Maiskutin suutani ja yritin saada oria raviin. Käsky meni ohi korvien joten maiskutin uudelleen ja annoin samalla pohkeita, jotta hevonen nostaisi ravin. Ja niinhän se tekikin. Hengitin ja pysyttelin keikkuvassa selässä. Olin jo unohtanut kuinka hauskaa ilman satulaa oli mennä. Hidastin käyntiin.

Tallin valot siintivät kaukana ja löysäsin ohjat. Reissu oli hurja. Taputin Tranen kaulaa ja pyörittelin nilkkojani. Hyppäsin alas selästä ja talutin orin käytävälle kiinni. Otin suitset pois päästä ja pesaisin ja kuivasin kuolaimet. Sitten katsoin, jokaisen kavion ettei sinne ollut lenkin aikana jäänyt mitään. Annoin pienen suukon orin turpaan ja talutin sen karsinaan. Jäin karsinaan ottamaan kuvia orista.

Huah kello on jo viisi pitänee se kai lähtä bussipysäkille. Sanoin hyvästit Tranelle ja marssin lokerolleni. Vaihdoin takkini ja kenkäni ja heitin kypärän ja hanskat sisälle. Vilkaisin kelloa. Vartin yli! Bussi on jo pysäkillä! Juoksin pysäkille ja kerkesin juuri ja juuri bussiin. Bussi matkalla katselin kuvia Tranesta.

Tarinatempaus merkintä 4/ #Tarinatempaus2019 /Aloituspäivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Juoksutusta #10

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Ma 30 Joulu 2019, 08:51

Tänään olisi juoksutusta. Sen päätin jo ennen kuin nousin sängystä. Olin eilen katsonut tuntilistasta Tranella olevan tunti viideltä. Juoksin bussipysäkille niin, että ehtisin juoksuttaa rauhassa, mutta myöhästyin bussista ja saavuin paikalle vasta kun ratsastajat laittoivat jo hevosia valmiiksi. Noh jäisipähän aikaa oleskella.

Istuin sohvalla ja katselin puhelintani kun kuulin jonkun tulevan ylös portaita. Vilkaisin tulijaa. Sisään tuli ruskea hiuksinen tyttö, joka katsahti minuun ja hymyili.
"Hei! Olen Catarina, mutta kaikki sanovat Catuksi!"tyttö ilmoitti.
"Ömmh hei vaan olen Camille", sanoin ja Catu tuli kättelemään.
"Aaa uusia hoitajia?" Catu kysyi.
"Joo taino aika uusia. Olen Tranen hoitaja", sanoin ja jatkoin. "Entäs sinä?"
"Tallityöntekijä", Catu vastasi ja istahti viereeni. Siinä me sitten juteltiin niitä näitä ja tuli tosihyvä mielikuva Catusta. Se oli tosi kiva. Mutta sitten mun piti lähteä Tranen luo. Hevosten kanssahan tänne oli tultu olemaan eikä jutustelemaan.

Kun saavuin kentälle olivat edelliset tuntilaiset juuri lopettaneet. Niimpä annoin sen ratsastajan purkaa hevosen ja autoin hieman. Sitten tarjosin hevoselle vettä, olihan sillä estetunti takana. Trane joi mielellään vähän. Sitten kokeilin hevosta. Vähän hikinen. Pitäisi ehkä antaa jäähdytellä hetki. Nakkasin hikiloimen selkään ja talutin orin karsinaan. Sitten tallustin takaisin sisälle.

Catua ei enää näkynyt missään. Tallustin kaapilleni ja avasin sen. Joulukoristeet pitäisi kaiketi purkaa. Irroitteliin nauhat ja muut koristeet varovasti ja laitoin ne laukkuuni. Sitten järjestelin taas vähän sotkuiseksi mennyttä kaappiani. Ensikerraksi voisin tulostaa kotona vaikka kuvia kaappini seinille. Vilkaisin kelloa. Ei hitto se oli jo seitsämän. Kirosin mielessäni kaikki kirosanat maasta taivaisiin ja kuljin Tranen luokse.
"Moikka poika. Anteeksi kun ei voidakkaan tehdä mitään kivaa. Olin luvannut äidille tulla perhetuttavien kanssa istumaan iltaa. Olisin kyllä paljon mieluummin täällä kanssasi kuin siellä", otin orilta loimen ja suljin karsinan oven.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tää tarina on sijoittuu tähän päivään illalle Smile

Tarinatempaus merkintä 5/ #Tarinatempaus2019 / Aloituspäivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Maastakäsittelyä #11

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille La 04 Tammi 2020, 10:38

Tulin tänään tallille aika kiireaikataululla. Lomaviikko veteli viimeisiään. Ennen koulun alkua olis vielä luettava yks kirja ja hoidettava sen tehtävät alta pois. Ajattelin tehdä pikkuisen maastakäsittelyä tänään. Tallilla menin vain suoraan Tranen luo. Huomasin ison tallin olevan rempassa. Hyvähän se on että paikkoja korjataan, ei sillä että ne niin huonossa kunnossa olis. Talliin päästessäni nappasin hevosen heti päitsiin ja kiinnitin käytävälle. Harjasin hevosen huolella ja puhdistin kaviot. Nappasin hevosen irti ja suunnistin ulos tallista. Tänään menisin kentällä.

Astelin kentälle orin kanssa. Trane hörähteli ja kuopi maata. No kierrettiin sitä kenttää ensin pari kertaa ja sitten kokeilin pysäyttää orin maasta käsin käskyillä ja se onnistui vallan mainiosti. Seuraavana yritin saada Tranen kulkemaan rentona rauhallisesti vierelläni. Pian sainkin Tranen kulkemaan rentona ja jatkoin pysähdys harjoituksia. Seuraavana pyrin pysäyttäämään Tranen ja vaihtamaan puolta ilman että ori lähti pakittamaan tai liikehtimän.

Jonkin ajan päästä useiden harjoitusten jälkeen olin varsin tyytyväinen loputulokseen ja päätin viimeisenä kokeilla jotain uutta. Yritin saada Tranen pakittamaan. Muutaman kymmenen yrityksen jälkeen lopputulos oli vieläkin varsin epäonnistunut. Luovutin yrityksissäni ja lähdin kohti tallia. Tänään oli aikalailla onnistunut tunti joka tapauksessa.

Tallilla vielä hoisin Tranen ja laitoin Tranen karsinaan. Vilkaisin puhelintani taas yksi viesti Oscarilta. Työnsin puhelimeni vihoissani taskuuni. Joka tapauksessa kiinnitin karsinan oven ja silitin Tranen turpaa. Viimein lähdin tallilta syvällä ajatuksissani.

Tarinatempaus merkintä 6/ #Tarinatempaus2019 /Tempauksen aloituspäivä 13.12


Viimeinen muokkaaja, Chloe-Camille pvm To 09 Tammi 2020, 17:40, muokattu 1 kertaa
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Hui #12

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Ke 08 Tammi 2020, 18:01

Tranen päiväkirja Vuonoh11

Tänään tallille saavuttuani remontti oli tullut oritalliin, joten hain Tranen laitumelta. Trane juoksi niin söpösti vastaan huutaessa, että oli aivan pakko ottaa kuva. Miten söpö voi eläin olla? Joka tapauksessa nappasin orin laitsalta mukaan ja mentiin pienelle talutus reissulle. Reissu meni mahtavasti lukuunottamatta pientä säikähdystä oritallista tulleen remontin takia.

Tarinatempaus merkintä 7/ #Tarinatempaus2019 /Aloitus päivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Turpa kiinni kamerassa? #13

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille To 09 Tammi 2020, 17:49

Tranen päiväkirja Trane10

Tänään tallilla oli remontti sujunut erittäin sukkelasti. Menin Tranen luo heti tallille päästyäni ja nappasin kuvan. Ehdoton ratsastuspäivä luvassa! Nappasin orin päitsiin ja kiinnitin hevosen. Harjasin ja puhdistin hevosen kunnolla ja sitten putsasin kaviot. Heitin varusteet Tranelle ja hyppäsin ulkona selkään. Pakko kyllä sanoa, että oli kerrassaan ihana reissu ja mentiin ja lujaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut, mutta takaisin selvttiin ehjin nahoin.

Tempaus merkintä 8 / #Tarinatempaus2019 / aloituspäivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Talutusratsastus tapahtuma #14

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Pe 10 Tammi 2020, 23:16

Lähdin koulusta tänään etukäteen jo kymmeneltä päästäkseni tallille. Sain kyydin äidiltäni, jolla oli sairaslomaa. Tallilla olin joskus puoli yksitoista. Menin tallitupaan hakemaan tallikenkiä. Heitin converseni kaapiin ja työnsin tallikenkäni jalkaan. Vaihdoin myös takkini ja lähdin joskus varttia vaille tallille. Kuljin kohti Jassua, jonka luona olivat pienet oppilaat. Jassu kertoi oppilaille vähän Shelyesistä. Vaelsin oppilaitten taakse kuuntelemaan puhetta. Ensin kävimme pihattotallissa katsomassa ja silittelemässä hevosia. Sitten Jassu jakoi hevoset pienille. Minulle hän ohjasi pienen mustahiuksisen tytön. Tyttö oli puhelias ja puheesta ei ollut tulla loppua kun lähdimme hakemaan hevoset. Tytön nimi oli Emilie ja hän oli seitsämän vuotias. Emilie tuli kanssani ottamaan Aagen laitumelta ja kysyessäni halusiko tyttö varustaa hevossta kanssani vastasi hän myöntävästi.

Harjatessamme hevosta opetin samalla mistä ja miten harjoilla tulisi harjata ja mikä oli minkäkin harjan nimi. Harjauksessa meni tavallista kauemmin, sillä pienten kanssa opettaessa touhu oli hidasta. Varustaessa tyttö tyytyi katsomaan, mutta kuunteli kärsivällisesti selityksiäni kuinka jalustimet saa oikealle korkeudelle ja kuinka satulavyö tulisi kiristää huolella ennen ratsastusta. Kun olin varustanut ruunan lähdin kohti maneesia. Maneesilla pari ratsukkoa oli jo selässä ja muutama vielä maassa. Punttasin tytön selkään ja laitoin jalustimet tarpeeksi löysälle. Puristin ruskeaa narua jännittyneenä.

Kaikkien saavuttua meidät jaettiin kahteen ryhmään, osa meni Jassulle ja osa Catulle. Minut, Aage ja Emilie laitettiin Catulle. Aloitimme alkeistunnin alkukäynneillä. Aage liikkui hienosti, mutta Emilie oli jännittynyt, joten ohjasin häntä rentoutumaan. Tunnin aikana kävimme läpi kaikenlaista kokorata leikkaasta pysäyttämiseen ja volttiin. Tunti oli oikein onnistunut ja meni vauhdilla, vaikka Aage kyllä työllisti sekä ratsastajaa, että taluttajaa tempuillaan. Lopuksi halukkaat saivat mennä ravia ja kysyessäni haluaako Emilie ravata, nyökäytti tyttö vahvasti päätään. Catu kehotti kaikkia ravaajia tulemaan pitkälle sivulle ja niin sitä mentiin. Ravipätkä sujui loistavasti ja useinpien naamalla oli hymy.

Heti tunnin jälkeen kysyin Emilieltä mitä hän piti ensimmäisestä kerrastaan hevosen selässä. Tytön mukaan tunti oli ihan paras ja mahtava ja hän aikoi tulla heti mahdollisimman nopeasti ratsastamaan. Oppilaitten lähtiessä Emilie vilkutti ja huusi: "Hei sitten Camille" Johon vastasin vilkutuksella. Sitten menin purkamaan Aagen ja kävin nopeasti vaihtamassa kengät ja takin. Oli aika taas kiiruhtaa kouluun.

Tarinatempaus merkintä 9/ #Tarinatempaus2019 / aloituspäivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Kylmää tuulta #15

Viesti kirjoittaja Chloe-Camille Ti 14 Tammi 2020, 21:10

Camille pue päällesi ne uudet lämpimämmät ratsastushousut ja laita kaulahuivi! Siellä on tänään pakkasta! Tein työtä käskettyä, sillä en halunnut jäätyä laukatessamme metsässä. Pujotin uudet harmaan ratsastushousut jalkaan ja siihen sukat, joissa oli valkeaa, punaista ja mustaa. Vetäisin talviratsastuskenkäni jalkaan ja tongin kaapin pohjalta talviratsastushanskat. Hyppäsin autoon, jossa isäni jo odottikin. Ajatuskin kylmästä tärisytti. Tottahan toki pidän talvesta ja lumesta, mutta välillä kylmä ei vain sovi olotilaan. Onneksi tietoisuus tulevasta onnesta lämmitti. Vihdoin olin saanut vanhempani suostuteltua koiran hankintaan. Pentukin oli jo varattu. Matka Suomeen ei ollut vain huvireissu vaan sieltä mukaan tulisi kahdenkymmenen vuoden elinkumppani, ikioma suomenlapinkoira! Pentu oli niin suloinen, että tärisytti.

Tallille pästyäni hyppäsin ulos autosta. Kylmä tuuli puhalsi kohti kasvoja. Hohhoh tälläinen sää tänään. Tallustin säähän tympäämtyneenä oritalliin. Siellä yllätyksekseni näin uuden hevosen. Karsinan ovessa luki Sirius. Kappas vain. Vaelsin kohti Tranen karsinaa. Tranen hirnahdus tarttui korvaan ja naurahdin hevoselle, joka nosti ylähuultaan saapuessani. Otin orin kiinni päitsiin ja talutin orin ulos. Siellä sidoin hevosen puomiin varmin ottein ja hain harjat. Harjasin orin joka puolelta huolella ja puhdistin kaviot. Sitten heitin sinisen satula huovan orin selkään ja seuraavana nostin selkään mustan satulan. Viimeisenä työnsin suitset päähän ja kiristin kaikki soljet kiinni. Sitten laitoin jalustimet oikealle korkeudelle. Hyppäsin satulaan ja lähdin kohti metsää.

Kiristin ohjia ja napautin pohkeitani. Trane kiihdytti vauhtia ja hypähti tasaiseen laukkaan. Myötäilin allani liikkuvaa hevosta ja painoin jalkojani jalustimiin. Löysäsin ohjia, jotta Trane sai vapaasti liikuttaa päätään. Kylmä viima puhalsi suoraan naamaan ja hidastin vauhtia. Trane hidasti kiltisti ja jatkoimme matkaa käynnissä.

Maiskutin mattelevaa oria liikkumaan reippaammin. Trane totteli muutaman yrityksen jälkeen ja käynnnin tempo nopeni. Yhtäkkiä ori alkoi ravaamaan japäätin suostua tarjoukseen. Kevensin orin askeleitten tahdissa.

Tallin valoja kohti ravatessa mietin kuinka tyytyväinen olin tähän reissuun. Kaikki reippaat kohdat sujuivat hyvin kuten käyntikin. Liuuin alas selästä ja nostin jalustimet ylös. Talutin Tranen puomiin ja vaihdoin suitset päitsiin. Avasin satulavyön ja nostin satulan pois selästä. Vein varusteet sisälle ja pyyhin kuolaimet. Sitten puhdistin vielä orin kaviot ja sitten talutin orin karsinaan. Viimeisenä hain harjat takaisin sisään ja sanoin heipat Tranelle. Sitten menin autolle, jossa äiti odotti. Astuessani sisään autoon vilkaisin itseäni auton peilistä.

Tempaus merkintä 10! I love you / #Tarinatempaus2019 / aloituspäivä 13.12
Chloe-Camille
Chloe-Camille

Viestien lukumäärä : 28
Ikä : 22
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Jassu Ke 15 Huhti 2020, 19:57



Camille irtojuoksuttamassa Tranesta ylimääräisiä virtoja pois ennen ratsastustunteja.

EP Camillelle tarinatempauksessa kultamerkkiin yltämisestä!
Jassu
Jassu
Tallin omistaja

Viestien lukumäärä : 558
Join date : 01.03.2014
Karma : 17

http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hilla Su 13 Joulu 2020, 21:32

Ei sentään perjantai 13


13.12.2020



”Siis mitä mitä?” ihmettelin katsoen ilmoitustaulua.
”SIIS MITÄ MITÄ?!” melkein huusin. Tästä oli pakko kertoa muille! Aivan pakko!
Olin tullut jo kolmantena Seppele cupin päivänä, päivää aikaisemmin kisamatkalta takaisin, sillä halusin viettää synttärit kotona!
Ravasin ympäri tallia etsien muita, ei ketään!
”Missä kaikki ovat?!” ihmettelin ääneen riuhtaistessani tallin ulko-oven auki.
”Ei voi olla totta!” kiljaisin.
”Onneks sentään ei oo perjantai kolmastoista, joulukuuta! Onnee! Kahesta asiasta!” ulkona hevosten selissä odottavat tytöt hihkaisivat.
”Synttärit, ja uus hoidokki!” tokaisin innoissani.
Mulle turpittiin kaks lahjaa syliini, yks kummaltakin, ja tietenkin, Trane!
”Voi ei teijän ois tarvinnu! Mutta silti, lahjat on kivoja joten jee!”
”Tuu nyt jo! Avaa ne myöhemmin!” Salliksi, uudeksi Shelyläiseksi arvelemani tyttö hihitti Arnen selästä.
”Just niin!” Linnea hymyili ja viittasi Tranen satulassa olevaa satulalaukkua.
”Mennään jo!”
Tungin lahjat nipeasti satulalaukkuun, ja asetin kypärän päähäni. Olin valmis lähtöön, minne ikinä olimmekaan menossa!

”Oikeesti minne me mennään?!” vaadin tietää matkattuamme metsässä ehkä puoli tuntia.
”Kohta näät!” Linnea hihkaisi Vennin selästä, joka tuntui olevan Linnealle kuin luotu!
”Ja mistä saitte luvan mennä maastoon uusilla hoidokeilla, joita Salli ei edes vielä tunne kovin hyvin, kun on uusi?” tiedustelin.
”Noo, pienen suostuttelun kautta” Linnea kertoi.
”Mutta Jassu anto onneks periks, ku sä tunnet nää metsät kuitenkin tarpeeks hyvin ettei eksytä, ja mäkin jo jonkun verran, ja sul on synttärit!” Linnea hihkaisi.
”Mut, mun tallityöt! Nekin pitää tehä joten ollaan sit nopeita!” älysin äkkiä.
”Hoidettu!” Salli ilmoitti, ja vinkkasi silmää Linnealle, joka riemastui asiasta.

Päätimme yhteistuumin ottaa pienen ravipätkän eräällä hyvällä, hieman leveämmällä polulla. Tranen ravi tuntui mukavalta istua, mutta vähän pomputtavalta. Orimaisuuden huomasin pään noustessa ylös, ja tahdin reipastumisella.
”Wou wou pruut! Muut ei pysy perässä!” rauhotin Tranea katsoen taakseni, jossa lähimpänä oleva Salli ravasi Arnen kanssa kovaa vauhtia. Arne tuntui yrittävän ottaa meitä kiinni.
”Mitenkäs te nyt noin lähitte karkuun?” Salli naurahti kävellessämme taas.
”Ori” vastasin. Eipä muuta tarvinnut sanoa kun yksi sana, ja Linneakin jo nyökytteli.
”Heitti päätä, ja ei tätä voi pysäyttää, kun se tahtoo mennä ja mennä!” selitin.
”Ei Arnekaan paljoa jäänyt Tranesta jälkeen kun kilpailuvietti iski, mutta Venni ehkä vähän enemmän!” Linnea nyökytteli ymmärtäväisesti taputtaessaan lähes vaaleanpunaista ponia allansa.
”Kyllä täältä näköjään prinsessaponeja löytyy! Se poni jonka näytit mulle tarhassa, ja vielä sun hoidokkis!” Salli hihkaisi.
”Wilda” Linnea kuiskasi mulle selvennykseksi. Ilmeisesti siis Linnea oli näyttänyt Sallille paikkoja ja hevosia!
”No arvaappa vaan! Ei täällä kaikki prinsessaponeja oo! Huomasit vähän jo varmaan kun laitoitte Arnee ja Tranee valmiiks! Täällä on puolet pelkkii possuja, ja puolet hirveitä ilkikurisia, myöskin possuja! Esim Feitli, mun vanha hoidokki, niistä päivistä ei sitten puhuta!” nauroin kurkku suorana.
”Onneks Feitli on Elisalle ehkä ymmärtänyt olla ees pikkasen järkevämpi!”
”Feitlin nykyinen hoitaja” kuulin Linnean kuiskaavan Sallille.

”Okei Hilla, ollaan nyt siellä minne oltiin menossa!” Linnea ilmoitti.
”Vau!” henkäisin. Paikka oli kuin talven paratiisi.
”Sitä mäkin olin kun näin tän, ja kuulemma Linneakin!” Salli kertoi.
”Ja vieläkin, vau!”
”Siis...” en saanut sanaa suustani. Paikka oli kuin talven paratiisi! Talven ihmemaa!
Keskellä paikkaa oli iso kuusi, ja kaikki puut olivat lumen peitossa. Paikalta olisi varmasti upeat näkymät auringonlaskuun!  Paikassa oli myös pieni nelikarsinainen talli, sekä iso tarha. Ihmisille myös löytyi pieni mökki. Paikka oli selvästi suunniteltu retkille hevosten kanssa.

Salli hyppäsi alas Arnen selästä. Mä uskoi siten, että aiomme jäädä paikkaan hetkeksi, ainakin.
”Viedään hepat talliin, ja sit, mökkiin!” Linnea ehdotti. Nyökkäsin hyväksyvästi, ja lähdin taluttamaan Tranea etunenässä kohti pientä tallia.
Tallissa oli ihana joulutunnelma, eikä paikka ollut yhtään niin ränsistynyt kun olin ajatellut. Jokaisesta karsinasta pääsi ulos tarhaan, ja sinne Trane juoksi tutustumaan paikkaan, heti kun olin saanut orin riisutuksi.

Nojasin puiseen tarhan aitaan, ja katselin kun Trane hölmöili tarhassa. Poni piehtaroi moneen otteeseen, ja ravasi sitten luokseni.
”Voi poni!” hihitin rapsuttaen Tranea otsasta. Poni työnsi päätänsä lähemmäs ja väänteli sitä.
”Tuu jo Hilla!” Linnea kehotti mökin ovelta.
”Joo!” ilmoitin. Taputin Tranea kaulalle, ja lähdin juoksemaan kohti kotaa.
Taakseni jäi iloiset ponit, joista Venni oli omassa tarhassa, jottei vain vahinkoa sattuisi!

Saapuessani kodan ovelle, heitin kengät sivuun.
Mökki näytti mukavalta. Siinä oli vain neljä huonetta, mutta lämminhenkinen se oli!
”Nyt, sä voit avata sun lahjat!” kuului Sallin ääni eräästä huoneesta. Kiiruhdin huoneeseen, jossa Salli ja Linnea olivat. Linnean sylissä oli satulalaukku, jota pian hän ojensi mulle.
Avasin satulalaukun, josta paljastui kaksi pakettia. Toisessa oli valkoinen iso rusetti, joka oli nauhoilla tehty, tai mikälie olikaan. Päätin avata sen ensin, ja sieltä paljastui lappu, sekä uusi vaaleansininen ratsastustoppatakki.
”Nyt kylla paree ratsastaa!” totesin ihailevasti.
”Varsinkin Tranella, ja Hillalla!” Linnea lisäsi.
”Nii! Mut, paljon tää makso? Teillä on jääny hintalappu, HERRAN JESTAS MISTÄ TE SATA VIISKYMPPIÄ OOTTE SAANU?!” huudahdin.
”Noo, ei ehkä ihan kaikki oo mun rahoja” Linnea tekonauroi.
”Kenen?” vaadin tietää.
”Noo, Bea anto vitosen, Cathy kympin, Freya vitosen, Elisa pari euroo, Mathilde ehkä kymmenen senttii, ja niin myös Frida, Linnéa ja Sandra, jaaaa, Sabinakin vitosen, jaaaaaaa, joku muukin vielä, sekä lisäks Catu anto välitettäväks lämminhenkisen halin, kun ei ollu rahaa mukana, noi ainakin, ja sit sun vanhemmat anto vähän alle satasen” Linnea virnisti.
”Mutta kyllä multakin on! Kakskymppii!” Linnea huomautti vielä.
”Ja multa kymppi kai!” Salli lisäsi.
”Jaaa-a, nooo se selittää!” naurahdin.
”Lue se lappu!” Linnea kehotti.
”Ken lunta korviin asti saa, ja ja sukset jalkaan laittaa, parhaat muistot jaa, ja valjaat päälle niin matkat pitkät taittaa!” luin.
”Uu! Onks tää vähän kun, arvoitus?!” kysyin innoissani. Linnea ja Salli nyökkivät.
”Hmmm.. Lunta, ja sukset, valjaat, pitkät matkat, öm, hevoshiihdetäänks me?!” huudahdin.
”Joo!” Linnea hihkaisi.


”Kypärät päähän, ja sukset jalkaan! Siis mulle. Voidaan koittaa myös lumilaudalla!” ehdotin.
”Sitä en ookkaa ennen kokeillut!”
Alkuun Linnea ratsasti, mä hiihdin, ja Salli autto vieressä.
Mä laitoin sukset jalkaan, ja nappasin ”ohjaksista” kiinni.
”Valmista!” Salli huikkas Linnealle. Linnea pyysi Vennin käyntiin, joka me oltiin otettu ainakin alkuun ihan siks, että se oli kiltein, ehkä meidän kolmen hoidokeista, ja kun kukaan hevosista tuskin oli lajia ikinä edes kokeillut, oli hyvä ottaa mahdollisimman kiltti ja rauhallinen, eikä vaikka Trane joka sekoilee, tai Arne joka näykkis ja puris avustajaa, ja ei välttii tykkäis oikein.
”Tää on yhtä hauskaa kun ennenkin!” hymyilin.


Toinen lahja oli kääritty vihreään paperiin, ja siinä oli keltainen nauha. Se vihjaili jo jotain.
Avasin nauhan, ja repäisin vihreän paperin auki. Ennen kun ehdin katsoa mitä sisällä oli, tuli Salli kolmen kaakaokupin kanssa huoneeseen.
”Ainesosat löyty!” Salli iloitsi ja ojensi mulle sekä Linnealle mukit, joissa oli kaakaon lisäksi kermavaahtoa, vaahtokerkkeja ja karkkikepit.
”Uu! Ihanaa!” ihastelin asettelua, mutta hörppäsin sitten saman tien lämmintä kaakaota. Sitten jatkoin lahjan avaamista. Siellä oli lappu, sekä uusi satulalaukku.
”Tää satulalaukku on hieno! Mun nykyinen on vähän, sanoisinki ränsistynyt” huudahdin.
”Huomattiin!” tytöt lausahtivat yhteen ääneen.
”Ja lappu, tässä lukee, kynttilöitä seppeleen päällä olla voi, kun kulkueen tän kellot soi” luin.
”Ehdottomasti, Lucian kulkue!” tajusin heti.
”Tänään on Lucian päivä!”

Pian, tietenkin me olimme kulkueen keskellä! Ketään meistä ei kruunattu tallin Luciaksi, mutta se ei haitannut yhtään tunnelmaa. Madde valittiin Luciaksi, ja ratsastimme kulkueena Madde etunenässä.

Päivä oli ihana, niin ihana, kun vain olla voi!

(Vähän sekava tarina, lisää sekavuutta ja väärinkirjotuksia tuo oikolukemattomuus, mutta olkoon!)

Merkintä 13 (sopivasti)
13.12
Merkintä 2, #tarinatempaus2020
Aloitus pvm 3.12
Hilla
Hilla

Viestien lukumäärä : 52
Ikä : 20
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Jassu, Catu, Ella-Amalie, Sonia, Mathilde, Aurora, Nita and tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hilla To 24 Joulu 2020, 09:24

Kauneushoitopäivä


22.12.2020



Samin apuhoitajat, Mathilde ja Frida, olivat vetäneet mut mukaan heidän poninhoitopuuhiinsa.
”Mä käyn hakee Samin harjakorin” Frida ilmoitti.
”Okei, mä tuun hakee Tranen korin, Mathilde katotko ponien perään, ja sano heti jos alkavat temppuilee” pyysin. Mathilde nyökki, ja tsekkasi heti käytävällä nököttävät ponit.
”Kaikki kunnossa toistaiseksi!” Mathilde ilmoitti. Näytin peukkua, ja hävisin nurkan taakse.

Kavelimme käytävää pitkin satulahuoneelle asti, jossa nappasimme harjakorit, mutta sitten älysin:
”Hei! Mä tiedän missä on kaikkee kivaa!” huudahdin. Frida katsoi mua vähän hämillään, kun aloin tonkia erästä kaappia.
”Ahaa! Löysinpäs!” hymähdin vetäen esiin ison laatikon.
”No? Otetaanko?” kysyin virnistäen. Fridalle nousi hymy kasvoille. Se kattoi vastauksen.

”Mikä teillä kesti?” Mathilde vaati tietää palatessamme.
”Noo tota” Frida sanoi, ja vedimme esiin laatikon.
”OMG! Yksisarvisen sarvi!” Mathilde kiljui ja lähes sukelsi laatikkoon.
”Okei oikei, mut ne vasta melkein vikaks” muistutin.
”Nyt, oisko pesun aika?” kysyin ja viittasin pesupaikalle. Samassa Frida säntäsi kiinnittämään riimunarun Samin riimuun, ja irrottamaan ”ketjut” joilla Sam oli kiinni käytävällä.
”Valmiita ollaan!” Mathildekin ilmoitti saatuaan itsensä irti laatikosta ihailemasta yksisarvisen sarvia ja kaikkea muuta, mutta lähinä niitä yksisarvisen sarvia.

Tytöt taluttivat Samin pesupaikalle.
”Mitäs nyt?” Frida kysyi.
”Hana päälle ja pesemään!” hihkaisin. Avasin hanan, ja säädin sen lämpimälle, ennen mun osotin sitä poniin.
”Kääk Hilla se roiskuu!” tytöt kiljuivat yhteen ääneen.
”Mä tiiän en oo mikään master pesiä” naurahdin. Aloitin jaloista, jotka Mathilde ja Frida pesivät harjoilla, koska ne olivat mutaiset.
”Sam on näköjään pitänyt hauskaa tarhassa!” Frida hihitti. Mathilde tuntui olevan samaa mieltä. Ainakin pihattolaisillakin on puuhaa, vähintään sitten Samin ansiosta!
”Annatko Mathilde shampoon kun oot siinä lähellä, se on toi pinkki pullo” pyysin. Mathilde antoi pullon mulle muitta mutkitta käytävän puolella olevasta kaapista.
”Nyt alotetaan vaahdottamaan!” ilmoitin. Mathilde ja Frida olivatkin sopivasti saaneet jalat pestyksi, jolloin pääsivät mukaan vaahdottamaan. Sam tuntui olevan vähän ihmeissään, kun kaikki me kolme häärittiin sen ympärillä. Pruuttasin shampoota Samin selän päälle, ja käsiini. Aloitin selästä, Frida ja Mathilde taas jaloista.
”Hyi! Millon tää poni on viimeks kunnolla pesty?” ihmettelin kun vaahto alkoi muuttua hieman ruskeaksi.
”Yök! Mulla on ihan ruskeeta vaahtoo jo!” Mathilde sanoi nyrpistäen nenäänsä.
”No ne sentään onkin jalat, niin ees vähän ymmärtää, mutta että noin paljon, mitä sä oot poni tehny siellä tarhassa? Mutta katotaan kun huuhdellaan, varmaan ihan ruskeeta vettä!” totesin.
”No, ainakin tulee pestyks!” Frida muistutti.
”Niin!”
Mathilde ja Frida siirtyivät hinkkaamaan kaulaa ja harjaa. Mä siirryin häntään, jossa oli muutamia mutapaakkuja, mutta ne lähti aika helposti. Sentään poni osaa pitää hännän siistinä!
Mahan aluinen oli vaikein pestävä, koska poni oli niin pieni. Siksi Frida ja Mathilde lupasivat hoitaa sen, ettei mun tarvii suunnilleen maata!

Kun koko poni oli pesty ja huuhdottukkin, heitimme Samille villaloimen päälle, ja talutimme karsinaan. Mathilde siivosi vähän pesupaikkaa sillä välin kun mä kävin nappaamassa Tranen pesulle, ettei ponin tarvitsisi ihan ruskeassa vedessä seistä.
Tranen pesussa tehtiin aika samalla lailla, ja Mathilde sekä Friida suorastaan halusivat pestä ponin mahan alusen, koska ’pystyivät melkein seisomaan siellä ja se oli melkein kuin maja!’ lainaten melkein täysin heidän sanojaan:
”Me pystytään melkein seistä tääl ja tää on melkein kuin maja, joten me pestään tää!” tytöt ilmoittivat siis jääräpäisesti.
”Okei siitä vaan! Varokaa vaan jos Trane ihmettelee että keitä hobitteja siellä mahan alla on, ja alkaa siirtyilemään” lausuin varoittavan sanan.
”Tai mahdollisesti nostamaan kaviota mahan alle, jos ei ymmärrä kurkata sinne että siellä on lapsia, ei mitään inhottavia hyttysiä, niin jos se niin tekee nii tulkaa heti pois!” käskin, sillä jos seitsen vuotiaille sattuis jotain siks koska pesivät mun hoitoponin mahaa, niin ei mulle kyllä olis kovin hyvä.

Pestyämme ponit, oli vuorossa lyhyt kävelytuokio pitkin tallin käytävää, kun jossain catwalkilla, jotta ehkä mahdollisesti ponit kuivuis paremmin, eipä kyllä juuri toiminut, mutta hauskaa silti oli. Ponit meinas syödä joulukoristeita koko ajan kun mahollista. Trane kurkotteli ylimpiä, Sam alimpia, ja me vaan yritettiin saada pidettyä ponit aloillaan, ja tietty naurettiin!

Kun ponit olivat viimein melkein kuivia, heitettiin villaloimet pois päältä, ja haettiin pyyhkeet, joilla vielä märät, tai märimmät kohat kuivattiin. Mä vein hieman kosteet villaloimet kuivumaan, sillä aikaa kun Mathilde ja Frida aloittivat harjailua. Harjailu sujui leppoisasti, vaikka Trane välillä ihmetteli eteenpänä, mutta vastapäätä ponia seisovaa pientä Samia, ollakko koira, vai ollakko hamsteri? Siinäpä kysymys, mitä Trane varmaan ajatteli käännellen päätä ja tutkien kirjavaa palleroa.

Oli koristelun aika, se, jota me kaikki, paitsi ehkä ponit, oltiin odotettu!
”Samista tulee yksisarvinen!” Mathilde päätti.
”Ehdottomasti!” Frida oli siis samaa mieltä. Samista oli tulossa yksisarvinen!
”Mikäs Tranesta? Ideoita?” kysyin mietteliäästi.
”Joo! Se vois olla keiju!” Mathilde ehdotti.
”Ei ehkä ihan Tranea kuitenkaan” sanoin.
”Muuten kyllä hyvä!”
”Hmmm... Lohikäärme!” Frida ehdotti.
”No joo, ehkä!”
”Tai, miten olis, joku lumityyppi?” Mathilde ehdottaa.
”Kuulostaa hyvältä!” hymähdin. Kaivoin laatikosta tytöille yksisarvisen kamoja, ja mulle kaikkea valkosta. Löysin itselleni jotain nauhoja ja valkoisen yksisarvisen sarven, joka sai kelvata. Löysin myös kivat valkoiset pintelit, jotka laitoin ponin jalkoihin. Samille Mathilde ja Frida laittoivat värikkään yksisarvisen sarven, pinkit pintelit, ja jotkut värikkäät siivet, sekä pinkkejä nauhoja, siis aika paljon kaikkea.
Heitimme vielä Samille ratsastusloimen päälle, koska päätimme käydä lyhyellä maastolenkillä. Laitoin Tranelle valkoisen satulahuovan ja suitset päälle. Olin valmis lähtemään, ja niin näyttivät olevan Mathilde, Frida ja Samkin.

”Minne me mennään?” Mathilde kysyi innoissaan.
”Mulla on hyvä lyhyt metsäpolku mielessä, jota voitais kulkea” kerroin.
”Eikä siellä varmaan oo ihan sikana luntakaan, niin teijän ei tarvii kahlata hirveen korkeissa lumikinoksissa” lisäsin.
”Hyvä! Se käy!” Frida vastasi.
Musta oli yllättävän hauskaa näiden seitsenvuotiaiden kanssa, vaikka maastossakin eivät saaneet ratsastaa, ja joudun pesussa aika paljon auttamaan ja itse tekemään, mutta niinhän se on, että kokeilemalla oppii, ja auttamalla oppiminen onnistuu!

Merkintä 15
Merkintä 4, #tarinatempaus2020
Aloituspvm 3.12
Made 24.12
Hilla
Hilla

Viestien lukumäärä : 52
Ikä : 20
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Jassu, Matias B. and Elias tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hilla To 24 Joulu 2020, 10:36

Jouluvaellus

23.12




Oon lähiaikoina innostunut maastoilemaan, ja eipä missään nimessä voi jouluvaellusta jättää välistä, joten mä ja Trane oltiin mukana!

Mun edessä asteli Sidney selässään Amira, joiden varusteet olivat taas tyylin huippua! Sidneyn väri on viehättänyt mua paljon jo tamman tulosta asti, joten oli kiva olla letkassa juuri tuon kaksikon takana.
Heidän edessään Aurora ja Ronja ottivat pienen ravispurtin, ottaakseen edellä olevia Nitaa ja Dantea kiinni.
Ronja on super söpön värinen, just semmonen vaellusponin näkönen, ja rotukin sopii näihin hommiin!
Danten ruskea häntä heilahteli välillä, mutta juuri muuta en tammasta nähnytkään.

Lunta sateli hiljalleen, ja se oli jo kuluneen yön aikana täyttänyt maan täysin. Hevosten ei kuitenkaan ihan joutunut kahlata lumessa, joten kulkeminen oli silti niille helppoa.

Tranelle olin laittanut poronsarvikorvahupun, ja itselläni oli tonttulakki. Tietenkin silti lähes alkumatkassa Trane heitti korvat pois päästään, ei ihan lempparit.

[img]Tranen päiväkirja 14922410[/img]

Merkintä 16
Merkintä 5, #tarinatempaus2020
Made 24.12
Hilla
Hilla

Viestien lukumäärä : 52
Ikä : 20
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Jassu and Catu tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hilla La 14 Elo 2021, 21:37

Kesäfiilikset
Perustuu tapahtumiin heinäkuussa




Kopautin kantapääni vasten Tranen kylkiä, pyysin tätä laukkaan.

Laukkasimme pitkin rantaviivaa, vain minä ja Trane; aivan loistavaa! Siirsin orin ravin kautta käyntiin, ja taputin.
”Hienosti, pian lähdetään kohti kotia” supisin ponille. Olimme maastoilleet läheiselle Mellavatnet-järvelle, jonka ympäriltä olimme löytäneet sopivan laukkasuoran pitkin rantaviivaa.
Hyppäsin alas Tranen selästä, ja kyykistyin kokeilemaan vettä; viileää, kuten aina, mutta ehkä kahluukelpoista. Kiipesin takaisin selkään, ja ohjasin Tranen kohti vettä. Alkuun ori käveli ihan nätisti, mutta kun kavio kosketti vettä, hypähti tämä isosti taaksepäin, kuin olisi pelästynyt vettä.
”Hölmö poni! Se on vaan vettä!” huokaisin ja yritin uudelleen. Poni ei vieläkään ymmärtänyt miksi menimme veteen, mutta asteli sinne silti, vaikkakin hyvin vastahakoisesti. Päästyämme oikeasti veteen, alkoi Tranekin viimein ymmärtää mitä siinä oli hauskaa, siis hevosen tavalla. Ori alkoi roiskuttaa vettä etujalallaan isosti, niin että itsekkin kastuin.
”Hei!” naurahdin hoputtaen hoitoponiani eteenpäin. Jos roiskutus olisi kasvanut vielä isommaksi, satulakin olisi ollut pian läpimärkä, lenkkareideni, sukkieni ja housunlahkeideni lisäksi.
Emme kahlanneet ollenkaan syvälle, hyvä että Tranea edes polviin saakka, koska satulakin oli selässä, enkä viitsinyt alkaa sitä poiskaan ottamaan.
Palasimme takaisin rantaan, ja lähdimme kävelemään takaisin tallille. Päätin ratsastaa kiertotietä takaisin, sillä meillä oli aikaa enemmän kuin olin aamutallia tekevälle Catulle ilmoittanut, ja haluan lähes aina maastoilla maximit. Lisäksi Tranekin pitää maastoilusta, etenkin niistä pitkistä laukkasuorista, joilla voi päästellä höyryjä, ja laukkailla niin ja näin, eikä millään tietyllä tapaa.
Otimme vielä muutaman ravipätkän leveällä polulla, mutta niiden jälkeen loppumatkan kävelimmekin.
Päästin jalat pois jalustimista, ja taputin Tranea kaulalle, jota poni venytteli, tosin osittain yrittäen napata ohimennen vihreää.

”Trenella on iltapäiväheinät karsinassa jo, mutta vie se vielä vielä pariksi tunniksi pihalle!” Catu huikkasi mulle saapuessani tallipihaan.
”Okei” vastasin. Päätin samalla hetkellä loppuaamun ja päivän ohjelmani: hoitaisin Tranen käytävällä pois, ja veisin pihalle. Seuraavaksi auttaisin Catua tallitöissä, teenhän niitä silti, vaikka en enää virallinen tallityöntekijä olekkaan. Pitäähän etenkin vanhaa työkaveria autella, ja eipä mulla muutakaan tekemistä usein löydy.
En jaksanut sen pidemmälle ajatella, tuskin edes noitakaan järjestyksessä tekisi, kun en ole kovin aikatauluttaja.
No, enhän mä siinä järkevimmässä järjestyksessä niitä kyllä tehnytkään: aloitin Catun seurana ja apuna aamupäiväheinien viennissä tarhoihin. Ratsatin alkuun avantin vieressä. Trane ei siitä alkuun välittänyt, mutta hetken päästä oripoika tajusi kävelevänsä avantin vieressä.
”Traneee! Tajusit sitten vasta nyt!” huokaisin vuoniksen pomppiessa allani. Trane rauhoittui nopeasti, mutta steppasi vielä hetken, päätin hypätäkkin alas ponin selästä, kun Catukin pysähtyi heittelemään heiniä ensimmäiseen tarhaan. Juttelimme Catun kanssa niitä ja näitä, purin samalla satulan pois Tranen selästä, ja annoin oriin syödä hieman heinää avantista.
”Hei sulla on kuolaimet, et voi syyä hirveesti!” naurahdin yrittäessäni saada hoitoponini pään pois syvältä heinästä.

Heitin Tranen tämän tarhaan, ja jatkoin Catun seurana lopun heinänvienti ”kierroksen”.
”Mitäs aijot tehä vielä tänään?” Catu tiedusteli palattuamme talliin ”heinäkierrokselta”.
”Ei mulla oikeen muuta ollut tänäiselle kuin toi aamumaasto Tranen kanssa” tokaisin. Catu laitteli parhaillaan väkirehuja valmiiksi, jotta Christian, toinen aamuvuorossa ollut tallityöntekijä voisi viedä ne pihatolle.
”Miten niin?” kysyin.
”Noo, iltatallin työntekijää olis hakusessa” Catu virnisteli.
”Joo no tota, aa! Muistinkin juuri nyt että mulla olikin jotain jota en nyt muista tällä hetkellä ja mun pitää mennä nyt kotiin, nähdään!” livistin paikalta nopeasti, iltatallin tekoa, ei tulisi kuuloonkaan tänään!

Merkintä 17
Made completed 14.8.
Hilla
Hilla

Viestien lukumäärä : 52
Ikä : 20
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Jassu, Catu, Ingrid, Tobias and Safira tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hilla Su 15 Elo 2021, 18:17

SSV 2021
9.7.-11.7.



Toiset Sommersolvers-kilpailuni olivat tänä kesänä, ja oli aivan uskomattoman ihanaa!

Ensimmäinen kilpailupäivä oli koululuokkien päivä. Kilpailupaikkana oli Brynhild, Shelyesin naapuritalli. Osallistuimme Tranen kanssa kahteen luokkaan, helppoon C, ja helppoon B.

”Ja näin vuorossa on norjalaisratsastaja
Hilla Bergvall vuonohevosella SHS Tranebær! 17-vuotias Bergvall vaikuttaa kilpailun järjestäjätalli Shelyesissä, missä hän toimii Traneksi kutsutun vuonohevosorin hoitajana” tällä Aasa Korjuksen selostuksella lähdin kilpailuiden omalle ensimmäiselle radalleni.
Trane oli alkuun hieman jännittynyt, tai ehkä minä olin, mutta jännityksestä päästiin, ja niinhän siinä kävi, että suoritukseni jälkeen selostajana toimiva Aasa kertoi mikrofooniinsa:
”Oho!!! Bergvall 69,175! Tällä mennään kirkkaasti ensimmäiseksi”
Olin ylpeä Tranesta. Pysyimme jopa koko luokan ajan kärkisijoilla, vaikka olimme ratsastaneet radan ensimmäisten jälkeen, sijoituimme kolmanniksi!

Ensimmäisen päivän toinen luokkamme ei mennyt yhtä hyvällä menestyksellä.
”Ja nyt radalle ratsastaa viime luokastakin tuttu ratsukko Hilla Bergvall ja SHS Tranebær, edustusmaana tietysti Norja! Bergvall kertoo, että ”Trane on yritteliäs ja rehellinen kisaratsu, vaikkei se aina olekaan sieltä aivan taitavimmasta päästä” selosti Aasa kun ratsastin radalle.
”Bergvall ratsastaa 53,557, nyt he eivät siis olleet aivan iskussa. Ehkä seuraava luokka menee paremmin”
Samoin toivoin minä. Loppusijoituksemme oli 43.

Toinen kilpailupäivä koitti, ja oli esteiden vuoro. Olin osallistunut kahteen luokkaan, samoin kuin edellisenä päivänä kouluratsastuksessa.

Starttasin heti toisena 60cm luokassa.
”Sitten lähtee myöskin eilen startanneet norjalainen Hilla Bergvall ja SHS Tranebær! Voiko Shelyesin tuntilaisratsukko vastata Blankleyn tulokseen?”
Alkurata meni tosi hyvin, mutta lopun lähentyessä, Trane alkoi kuumua, ja saimmekin yhden puomin mukaan.
”Bergvallin aika 54,02 s yhdellä estevirheellä, eli 4 vp! Nopea suoritus, mutta harmillinen pudotus”
Olimme kahdensiatoista tässä luokassa, eli sijoitusta ei herunut.

Seuraavassa luokassamme, 80cm, starttasimme neljänsinä.
”Sitten norjalaisedustusta, Hilla Bergvall ratsunaan SHS Tranebær!” tapahtuman selostaja, Aasa kuulutti.
Tässä radassa jouduin pitämään Tranea paljon, ja tein myös jopa ylitarkat tiet, jotka molemmat hidastivat matkaamme.
”Bergvall ratsastaa 70,42 s, hiukan hidas tulos ja siitä siis 2 aikavirhepistettä! Tällä mennään toiseksi kuitenkin”
Kun kaikki luokan ratsukot olivat suorittaneet radan, emme pudonneet kuin kahdella sijoituksella, eli loppusijoituksemme oli tästä luokasta neljäs, joten pääsimme jo toista kertaa ruusukkeille.

Maastoestepäivä, joka oli kolmas, ja viimeinen kilpailupäivä, alkoi Brynhildissä. Ratsastin jälleen kaksi luokkaa, 50-60, ja 70cm.

Ensimmäisen, eli 50-60cm luokan lähdin toisiksi viimeisenä, joten paineet olivat jo aika kovat.
”Seuraavaksi lähtövuorossa on myöskin norjalaisratsukko, Hilla Bergvall sekä SHS Tranebær! Pystyykö Bergvall haastamaan kärkikolmikon?”
Trane innostui maastoesteistä, mutta meinasi muutaman kerran kompuroida radalla, ja hypyt olivat sitä sun tätä, mutta pitkät suorat olivat meidän vahvuus radalla, jolloin pystyin antaa Tranen kiihdyttää. Pitkillä suorilla saimme hyvin kiinni kompuroimiseen menneen ajan.
”02:42.61 ja 23,6 vp, yksi kielto hidasti hiukan matkaa!”
En siis pystynyt haastamaan kärkikolmikkoa, vaan loppusijoituksemme oli yhdestoista, tässä pienessä luokassa.

”Ja nyt starttaa Hilla Bergvall hevosella SHS Tranebær! Tämä startti määrittää heidän lopullisen sijoituksensa kenttärankingissa” selosti jälleen Aasa Korjus, meidän odottaessa lähtömerkkiä kilpailuiden viimeiselle radallemme, toiselle maastoesteissä. Tällä samalla hetkellä muistin kenttärankingin, senkun paineet kasvoivat!
Edellistä luokkaamme korkeammat esteet, sujuivat silti paremmin, tai ainakin se tuntui siltä. Trane sai parempia hyppypaikkoja, mutta tämän oriin tuttuun tapaan, ei kuitenkaan jokaisen esteen ylitys onnistunut hyvin.
”03:24.27 ja tasan 30vp! Häviää Chaputille hieman ja menee paikalle 14!”
Putosimme neljänneltätoista paikalta vielä yhdeksääntoista, mutta olin silti hyvin ylpeä Tranesta.

Enää oli yksi jännitettävä tulos; kenttäranking! Minun ja Tranen kohdalla, oli harrasteluokan tulokset eniten jännitettävänä, sillä olimme itse suorittaneet kaikki harrasteluokkaan kuuluvat startit; kouluratsastuksessa helpon C, rataesteillä 80cm ja maastoesteillä 70cm. Kouluratsastuksesta ja rataesteiltä olimme napanneet rusetitkin, mutta minua jännitti eniten, pilasiko maastoesteiden yhdeksästoista sija meidän mahdollisuudet.
Parhaan maastoesteratsukon palkintojenjaon jälkeen, kaikki odottivat vain kenttärankingin tuloksia. Viimein mikrofoonista kajahti:
”Ja sitten kenttärankingin pariin!”
”HARRASTELUOKKA:
Kolmanneksi sijoittui, Elviira Kontio ja hevosensa Saurus Smallhands di Sierra
Toisia olivat, Christine Nilsson ratsunaan Finansseri
Ja luokan voittajaksi kisasi Inkeri Johansen hevosen Jay's Strix kanssa! Onnittelut!”
Lopullinen sijoituksemme oli viides, 62,8 virhepisteellä.
Maastoesteillä tyrimme siis mahdollisuudet, mutta ei se haitannut! Koko kilpailu oli silti ikimuistoinen!

Merkintä 18
Made completed 15.8.
Hilla
Hilla

Viestien lukumäärä : 52
Ikä : 20
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Jassu, Matias B. and Safira tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Hilla Ma 27 Joulu 2021, 11:59

Tavallinen hoitopäivä
7.11

Pyöräilin tallille jo aamuvarhain viistosti vihlovassa tihkusateessa ja tuulessa. Ensimmäisenä aloitin Tranen karsinan siivouksella. Aamutalli siivosi myös parhaillaan muita karsinoita. Hain kottikärryt ja talikon tallin nurkan takaa katokselta. Heittäessäni seuraavaa talikollista lantaa, oritallin muita karsinoita siivoava Sven, oli siivonnut jo kaksi karsinaa viimenäkemäni. Pysäytin hetkeksi karsinan siivoamisen, ja jäin nojailemaan talikkooni.
”Oho, sähän oot nopee” naurahdin Svenille.
”Ai mitens niin?” tämä kysyi jatkaen työtään. Selitin Svenille, miksi näin olin arvellut, ja tämä tokaisikin heti: ”Eeen mä ihan niin nopee oo, tein noi kaks karsinaa jo aiemmin, niin hyppäsin ne yli.
”Aa, en ollutkaan huomannut että ne olikin jos siivottu aiemmin!” Jatkoin taas lannan heittelemistä ja etsimistä purujen seasta. Tranella on joskus ärsyttävä tapa sotkea kaikki lanta purun sekaan, joilloin karsinan teko on haastavampaa, sekä tietysti aikaa vievämpää. Märät purut heitin myös kottikärryihin, ja pian ne olivatkin lähes täynnä, pelkästään yhdestä karsinasta.
Heitettyäni lannat ja vanhat purut lantalaan, hain purulasta uutta kuiviketta karsinaan. Kätevää oritallissa on, kun kaikki on niin lähellä! Purunkin vaikka hakisi kaatosateessa, ei se ehtisi kastua lähes lainkaan, toisin kuin päätallista hakiessa. Siis purut saivat vain muutamia pisaroita, kun kuljetin ne purulasta talliin. Seuraavaksi kaadoin kaiken mukaan ottamani purun, eli kukkuralleen täyden kottikärryllisen tätä, keskelle hoitoponini karsinaa. Levitin talikolla purua hieman, ja jätin karsinan sitten siten.
”Näköjään vähän turhankin paljon purua oli mukana” Sven huomautti, kun katseeni oli vielä Tranen karsinaa kohti. Käännyin katsomaan, mitä Sven tarkoitti. Katsoin ensin tähän itseensä, kunnes mies viittoi lattiaan. Siellähän oli kaksi janaa purua, jotka alkoivat ulko ovelta, tai mahdollisesti sitä ennenkin, ja päättyivät Tranen karsinalle.
”Hups!” naurahdin ja nappasin lattian lakaisemiseen tarkoitetun harjan käteeni. Lakaisin saman tien koko tallin, ja vein välissä kottikärryni ja talikkoni pois.

”Next, ahaa, Tranen sisään haku” puhelin ääneen, miettiessäni mitä seuraavaksi olisi vuorossa. Heitin kirkkaan keltaisen sadetakkini päälleni, ja lähdin talsimaan ovesta ulos, kohti Tranen tarhaa. Onneksi oriin tarha ei ollut kovin kaukana, niin sateessa ei tarvinnut pitkään kastua. Sadettakki suojasi minua jonkin verran. Näin myös tekivät jalassani olleet saappaat, jotka onneksi valitsin lenkkareiden sijaan tallikengiksi. Mutta sadevarusteista huolimatta kastuin silti, housuni liimautuivat ihoani vasten jo Tranenen tarhalle saapuessani, sukista puhumattakaan, sillä sade ujuttautui saappaideni sisään, vaikkei niistä läpi tullutkaan. Tranen riimu oli litimärkä, muttei sille voinut juuri silloin mitään.
Nappasin oriin mahdollisimman äkkiä mukaan, onneksi poni antoi helpolla kiinni!

Tallissa sain riisua märät sadetamineeni, ja kävin jo vaihtamassa ratsastusvaatteet, jättäen Tranen kuivumaan karsinaan, ja riimun ovessa olevaan naulakkoon, mahdollisimman leveästi.

Katsoin tallin oven suusta vetistä kenttää, ja tummia pilviä, joista satoi vettä. Onneksi on maneesi, niin tälläisilläkin säillä ratsastaminen on mukavaa, ajattelin sulkiessani toisen ratsastussaappaani nappia.
Seuraavaksi vuorossa oli Tranen tamineiden haku, ja kuraisten jalkojen pesu. Talutin Tranen oritallin pesarille. Kiinnitin oriin kiinni molemmin puolin, ja heitin riimunnarun kaulalle nopean perun ajaksi. Etsin sopivat harjan jalkojen pesuun, harjoista, jotka olivat tarkoitettu pesemistarkoitukseen.
Tranen kuraiset jalat peseytyivät nopeasti, sillä kuraa oli vain hieman yli vuohisniveliin.
Päädyin hoitamaan Tranen loppuunkin pesupaikalla, jossa se juuri sillä hetkellä sattui seisomaan kiltisti paikoillaan. Suin Tranea pitkin vedoin pölyharjalla joka puolelta. Selvitin harjan ja hännän, ja harjasin pään. Putsasin myös kavioit, jonka jälkeen olimme valmiita varustamiseen.

Heitin Tranen päälle fleeceloimen, jotta satula ja poni pysyisivät kuivina maneesille saakka. Itselleni laitoin sadetakin päälle, ja lähdimme matkaan.
Kävelimme hoitoponioriini kanssa kohti punaista maneesia yhä kovemmaksi yltyvässä sateessa. Askel askeleelta, olimme viimein maneesilla. Avasin seinän sisään liukuvat ovet vihellellen samalla, muttei sisällä ollut kerään. Priva maneesi! Ihan parasta!

Asettelin Tranen fleeceloimen, ja sadetakkini katsomon reunalle kuivumaan hieman ratsastuksen ajaksi. Heitin myös takkini katsomon reunalle, jolloin minulle jäi päälleni vain huppari.
Tiputtelin seinustoilta muutaman puomin meille, jotta voisimme tänään treenata hieman niitä.
Sen jälkeen kapusin Tranen selkään jakkaran kautta, ja heitin saman tien pitkät ohjat alkukäynneiksi.

Kun oli alkuverryyttelyn aika, aloitimme sen ravissa, tehden voltteja, ja siirtymisiä, tempon vaihteluita, sekä muita harjoitteita Tranen kuulolle saamiseksi. Vaihdoimme suunnan, ja teimme samaa alkuun, lisäten verkkaamme myös yhden puomin ylityksen. Vaan se Tranelle olikin yllätys! Ori meinasi mennä nenilleen kun äkkiseltään tulikin puomi eteen, vaan näkihän tämä sen jo useiden kymmenten metrien päästä, kun käänsin kohti puomia, muttei tietenkään sitä tajunnut, että puomin yli pitää nostaa ne jalat. Värikäs puomi liikkui lähes metrin, ehkä vähän ylikin, eteenpäin, kun Trane kompuroi sen yli, joten jouduin hypätä alas selästä, ja vierittää sen takaisin paikoilleen, sillä muuten ”tehtävä” visioni ei onnistuisi myöhemmin. Ylitimme puomin vielä muutamaan kertaan, ja aloin tehdä pääty-ympyröitä molempiin päihin. Niillä hain asetusta Tranen hieman kankeaan kaulaan.

Sitten annoin Tranen levätä hetken käynnissä pitkin ohjin.
Hetken päästä jatkoimme työskentelyä nelikaarisella kiemurauralla, jossa ylitimme kaksi puomia per suunta, sillä nelikaarinen kiemuraurahan vaihtaa suunnan aina. Teimme tämän ensin kerran käynnissä molempiin suuntiin, ja sitten ravissa. Nelikaaristen väliin jääville pitkille sivuille nostin laukkaa. Välillä jätin nelikaarisen tekemättä, ja otin enemmän laukkaa, mm. pääty- ja keski-ympyröillä, sekä ihan vain suoralla uralla.
Kun olin ratsastanut nelikaarista jo jonkin aikaa, lopetin tämän ratsastamisen, ja otin yksittäisiä puomeja laukassa, sekä taivuttelua ravissa volteilla ja kaarevilla teillä. Vaihdoin suunnan, ja tein samaa toiseen suuntaan, jonka jälkeen lopetin laukat, ja aloin ravailla loppuraveja antaen hieman pidempää ohjaa.
Lopulta siirryin kävelemään, ja hyppäsin alas selästä, sillä kävelin vain kierroksen selästä käsin, ja loput päätin kävellä maasta. Samalla pääsin heittämään onneksi jo kuivuneen fleeceloimen Tranen päälle, sillä ori oli hieman hikinen. Minullakin oli hiki! Treeni siis oli ilmeisesti ollut ihan hyvä! Nappasin itseni päälle takkini, ja kuuntelin sateen ropinaa vasten maneesin kattoa. Onneksi pian sataisi lumet, ja alkaisi valoisampi aika.

”Oho, meni ilmeisesti vähän ylikin tunti!” totesin palattuamme talliin, kun katsahdin kelloon. Onneksi olimme tosin kävelleet pitkät alku- ja loppukäynnit, sisältyen tähän aikaan, sekä pienet väliläynnit.
Aloin riisua Tranelta pois varusteita, ja jätin matkalla hieman kastuneen fleeceloimen karsinan oveen kuivumaan. Riisuin ponin varusteet, ja vein ne paikoilleen. Aloitin Tranen harjaamisen jutellen sille samalla niitä ja näitä, yrittäen poistaa kurjan sään milestäni, jonne meidän pitäisi kohta taas palata. Harjasin Tranen hyvin huolellisesti, sillä tämä oli vielä ihan vähän hikinen, ja fleeceä ei voinut enää laittaa päälle, sillä sehän oli märkä.

Kävelimme Tranen kanssa kohti tarhaa. Sade oli onneksi hieman hellittänyt, mutta olin silti laittanut Tranelle sadette hyvin pitävän loimen, jos sade sattuisi rankkenemaan vielä uudelleen.
Avasin tarhan portin, ja Trane käveli sisään. Suljin sen perässänu, ennen kun päästin hoitoponini irti. Luikahdin pois tarhasta, ja katselin kun Trane hölkkäsi aamupäiväheinilleen, jotka olivat juuri jaettu.

Merkintä 19
Made completed 27.12.
Hilla
Hilla

Viestien lukumäärä : 52
Ikä : 20
Join date : 15.11.2019
Karma : 2

Jassu, Catu, Hanne, Ella-Amalie, Matias B. and Safira tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

Tranen päiväkirja Empty Vs: Tranen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa