10.10.2020 (HAP #3) Lauantain yleisvakkari

Kehys
Tunnin kuvaus: Alkukäynnit. Verryttely kevyessä ravissa molempiin suuntiin, pääty-ympyröillä myötä- ja vasta-asetuksen työstämistä. Käynnissä kaksi kierrosta avotaivutusta pitkän sivun suuntaisesti kentän keskellä (peilejä kohti). Suunnanvaihto ja lisätään tehtävään puolet tehtävästä vastataivutusta (avotaivutus "toiseen suuntaan"), tätä pari kierrosta. Avotaivutus ravissa, muutama kierros. Välikäynnit ja suunnanvaihto. Avo- ja vastataivutustehtävä ravissa, tätä myös muutama kierros. Lopuksi pari kierrosta avotaivutusta laukassa. Kevyttä ravia loppuverryttelyksi uralla molempiin suuntiin ja loppukäynnit.

Joona – Tegur
Isoihin hevosiin tottuneena Tegurin selkään kiipeäminen ei näyttänyt kovin pahalta kulttuurishokilta. Toki kouluhevosena Tegur hakeutuu avuille eri tavalla ja on erilailla tarkka ohjas-, pohje- ja painoapujen yhteiskäytöstä, mutta näytitte löytävän nopeasti yhteisen sävelen. Lähtiessämme hakemaan avotaivutusta ja vastataivutusta olit ehkä turhan varovainen apujen siirtämisessä toiseen suuntaan, ja sen olisi voinut tehdä aavistuksen rivakammin. Perinteinen avotaivutus onnistui kuitenkin todella hyvin kaikissa askellajeissa etkä sortunut ylitaivuttamaan Teguria liikaa, mikä sen ratsastajille on hyvin tyypillistä ruunan ollessa hyvin notkea kaulastaan. Hienoa työtä!

Katya – Lidia
Siinä missä Joona sai varoa ylitaivutusta, jouduit sinä suorastaan rohkaisemaan siihen. Lidiaa ei ole hetkeen kunnolla läpiratsastettu ja meno oli sen mukaista: pitkärunkoinen tamma ei millään olisi halunnut käyttää kroppaansa, ja sinulle tuotti vaikeuksia vaihtaa nopeasti avotaivutuksesta vastataivutukseksi kuuliaisen Jätkän kyytiin tottuneena. Laukassa tamman takaosa vähän lähti karkaamaan ulkopuolelle, mutta suoriuduitte ravi- ja käyntitehtävistä ihan kunnialla, vaikka täydellistä taipumista ei tunnin aikana saatukaan. Hyvin ratsastettu!

Sonia – Hilla
Hillan kanssa suurimmaksi haasteeksi osoittautui tänään saada tekemiseen rentoutta. Sähäkkänä menijänä sinun oli vaikeaa rentoutua ja hiljentyä tehtäviin, minkä vuoksi myös ratsastajan olemusta vahvasti heijasteleva Hilla äityi kiirehtimään. Saitte kuitenkin avo- ja vastataivutukset hyvin haltuun luistamatta kummemmin mihinkään suuntaan, ja puolierot olivat ihailtavan minimaalisia. Ravi- ja laukkatehtäviin olisin kaivannut sitä paljon puhuttua rauhallisuutta, mikä olisi kruunannut kokonaisuuden, mutta selvititte tehtävät kiireestä huolimatta melko hyvin. Hienoa!

Lilja – Venni
Vennin kanssa koulutunti sujuu yleensä aina hyvin, niin tänäänkin! Tamma hankaloitti tehtäviä ylikuuntelemalla istuntaasi, minkä vuoksi varsinkin alkutunnista se meinasi lähteä luistamaan joko etu- tai takaosastaan. Sait kuitenkin pohkeen paikkaa muuttamalla asian hyvin korjattua. Vaihto avotaivutuksesta vastataivutukseen näytti tuottavan jonkin verran haasteita, sillä avut vaihtuvat siinä niin nopeasti, ja asennossa on monta elementtiä, jotka tulee ottaa huomioon. Tällaista tehtävää voisi joskus treenata jatkossakin, sillä se haastaa sopivasti apujen yhteiskäyttöä ja kehonhallintaa. Erityismaininta koko tunnin hyvänä säilyneestä tahdista kaikissa askellajeissa, Venni ei laahustanut eikä kiirehtinyt missään vaiheessa. Hyvä!


Maksuvaihtoehdot
a) Tarina
b) Piirros
c) Runo (vähintään 4 säettä)
d) Pikamaksu: vastaa alla oleviin kysymyksiin
10.10. / 1: Tänään ratsastettiin samassa tehtävässä avo- ja vastataivutusta. Oliko tehtävä tuttu, vai oletko aina ratsastanut avotaivutusta vain "oikeaan suuntaan"?
10.10. / 2: Avotaivutuksessa tärkeää on hallita hevosen etuosa ja aktivoida takaosaa, sekä varoa ylitaivuttamasta kaulaa. Miten mielestäsi onnistuit tässä? Olivatko kaikki elementit kunnossa jo alkutunnista, vai lämpenikö hevonen pikkuhiljaa tunnin kuluessa?

Maksut tähän topiciin, kiitos!
ja soriiiiiiiiiiiiiii taas myöhäinen kehys!

1. Tehtävä ei ollut tuttu, ja kyllä, olen vetänyt sitä ”oikeaan suuntaan”. Se kyllä sujui helposti, kun minulla oli taitava ratsu.
2. Takaosa Vennillä sattui olemaan irtonainen, mutta tunnin lopussa se kyllä parantui.

Mä olin jo pitkään odottanut sitä päivää, että pääsisin kiipeämään Shelyesin ehdottomasti osaavimman tuntiratsun, eli koulupuolella jopa Intermediate II -tasolla asti kilpailleen torinhevosruuna Tegurin selkään. Tänään se viimein tapahtui, kun ilokseni löysin ruunan nimen omani perästä lukiessani päivän vakkarituntien hevosjakoa pää tallin käytävällä olevalta ilmoitustaululta. Mun kanssa samalla tunnilla vakituisesti ratsastavalla Katyalla oli ratsuna Lidia, ja irtotunnille osallistuvat Sonia ja Lilja olivat saaneet ratsuikseen Hillan ja Vennin. Ihan mukavan oloinen kattaus erilaisia ratsastajia ja hevosia siis mukana tunnilla, ja lähdimme Katyan ja Sonian kanssa rupatellen hakemaan ratsujamme sisään hoitamista ja varustamista varten. Lilja oli mukana myös edellisellä tunnilla, joten saimme seuraksemme lisäksi tallivuorossa olevan Catun, joka laittoi tytölle ratsun valmiiksi.

Säkäkorkeudeltaan Tegur on senttimetrin pienempi kuin oma jättiläiseni, mutta se tuntui silti selkään huomattavasti suuremmalta. Mä ajattelin sen johtuvan siitä, että Tegur on rakenteeltaan suuri ja massiivinen, valtamerialustyyppinen kouluhevonen, kun taas Theo hieman sirompi ja solakampi kenttäratsu. Mä hieman järkytyin Tegurin yleissatulasta jo ruunikkoa herrasmiestä varustaessani, mutta vielä enemmän järkytyin päästyäni (tai jouduttuani...) siihen istumaan asti. Anteeksi Jassu nyt vaan, mutta miten ihmeessä siinä satulassa oikein pitäisi muka yrittää istua edes mitenkään järkevästi, kun se parhaansa mukaan yritti vääntää ratsastajan kaikin mahdollisin puolin väärään asentoon?!? Ihme kun en löytänyt itseäni väärin päin ja nurinniskoin. No, joka tapauksessa, kun mä sain lopulta istuntani edes suunnilleen järkevän tuntuiseksi, mä pyysin Tegurin liikkeelle. Oli ihan positiivinen yllätys, että se lähti vain tyynen rauhallisesti kävelemään sen sijaan, että olisi yrittänyt singota kuuta kiertävälle radalle ensimmäisestä pienestä pohkeiden hipaisusta. Siihen mä olin saanut tottua sen seitsemän vuoden aikana, kun mä olin omistanut mun oman kuurakettini, joka myös fwb-ruuna Theona tunnettiin.

Tegurin kouluhevostaustaa oli vaikea olla huomaamatta. Sen kaikki askellajit olivat laadukkaita ja se hakeutui luonnostaan kulkemaan oikein päin jo heti alkukäynneistä alkaen. Hevonen oli kyllä todellinen kultakimpale tämän pienen, pohjois-Norjalaisen ponitallin ja ratsastuskoulun hevosten joukossa. Se oli lempeä jättiläinen, joten sen pystyi antamaan ratsuksi myös ei kovin kauaa ratsasteneillekkin, mutta toisaalta se oli loistava opetusmestari myös ratsastajille, jotka osasivat jo herralta vaatia enemmän. Ja kyllähän mä itsekin sain paljon siitä hevosesta irti.

Tunnin aiheena oli tällä kertaa avo- ja vastataivutukset kaikissa askellajeissa. Me päästiin Tegurin kanssa jo alkuverryttelyiden aikana ihan kivaan yhteisymmärrykseen, joten siitä oli mukava siirtyä itse tehtävän pariin. Tunnin tehtävät olivat oikein mukavia ja niitä tulisi takuulla hyödynnettyä myöhemminkin Theon kanssa treenatessa. Alkuun mä olin vähän turhan varovainen apujeni kanssa erityisesti avotaivutuksesta vastataivutukseen siirryttäessä, mutta se alkoi pikkuhiljaa sujumaan paremmin. Erityisesti avotaivutukset sujuivat tänään kivasti Tegurin kanssa, enkä mä sortunut taivuttamaan sitä liikaa, vaikka ruuna olikin melkoisen taipusa kaulastaan. Mä keskityin huolehtimaan, että ruunikko hevonen taipuu koko rungostaan sen sijaan, että se taivuttaisi vain kaulansa banaaniksi.

Tunnin lopuksi harjoitusravista takaisin kevyeen raviin siirryttäessä mä sain pienen maistiaisen suuren hevosen lennokkaasta lisätystä ravista annettuani sille hieman enemmän ohjaa. Ruuna liiteli tyytyväisenä menemään ja mä en voinut muuta kuin hymyillä ja nauttia. Tegur osoittautui kyllä todella kivaksi ratsuksi ainakin tämän tunnin perustella, ja erittäin mielelläni sen selkään uudelleenkin kiipeäisin. Siis siitä yleissatulasta huolimatta.
_________________________
Merkintä 23, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020

Pikamaksu

1. Tehtävä oli sinänsä tuttu, mutta kuten todettua, vaati melko paljon keskittymistä ennen kuin homma saatiin sujumaan. Onneksi Jassu olit maltillinen (toisin kuin minä), ja jaksoit opastaa, etkä menettänyt hermojasi, kun itse tuskailin omaa kärsimättömyyttäni. Siitä oli suuri apu, sillä kun vihdoin sain hermoni kuriin ja keskityin kunnolla, alkoi homma sujumaan kuin vettä vain! Tai ainakin siltä se tuntui aiemman räpeltämisen jälkeen... En mä kuitenkaan ihan puoskari ole ja se toivon mukaan noteerattiin, mutta oikeesti kyllä mä vieläkin taidan treeniä tarvita ainakin omien hermojen saralta!

2. Kuten aiemmin mainitsin, alussa meillä oli Hillan kanssa aikamoisia yhteistyöongelmia. Ja Hillaa en syytä! Eikös ole joku sanontakin, että syy on yleensä Soniassa? Ai eikö se niin mennytkään..? Okei, ei vitsailla, mutta tosiaan ymmärsin kyllä että kärsivällisyys maan perii. Tai jotain sinne päin. Ja mä olin kärsivällinen ja lopputunnista me jopa oltiin ihan kunnollisia! Onnistuttiinkin ihan hyvin, tai oikeastaan aika tosi hyvin, joten mä oon oikeastaan ihan vaan tosi tyytyväinen tästäkin tunnista! On aina opettavaista ratsastaa vähän vieraampaa hevosta.

- Sonia