12.9.2020 (HBA #1) Lauantain yleisvakkari

Kehys
Istuntatunnit ovat siitä syystä aina yhtä mahtavia, että joka kerta ainakin jonkun ratsastajan naama venähtää, kun kehotan ottamaan jalustimet kaulalle. Tällä tunnilla alkuverryttelyjen jälkeen ei jalustimia nähty, vaan keskityttiin syvään istuntaan, vatsalihasten aktivoimiseen ja puolipidätteiden hiomiseen.

Edellä mainittuja asioita treenasimme tänään runsailla siirtymisillä. Kun lonkat oli pyöritelty auki ja istuinluut saatu sinne, minne pitikin, lähdimme tekemään ravista siirtymisiä käyntiin tai pysähdyksiin. Tavoitteena oli hioa puolipidätettä jatkuvasti vähemmän kädelle ja enemmän vatsalihaksille niin, että hevonen alkaisi kuuntelemaan istuntaa tarkemmin ja kiinnittämään huomiota sillä annettuihin apuihin. Osalta tämä onnistui paremmin kuin toisilta, mutta kehityssuunta oli kaikilla positiivinen.

Molempiin suuntiin hoidettujen ravista käyntiin ja ravista pysähdyksiin -siirtymisten jälkeen aloimme tehdä siirtymisiä ravista laukkaan. Tavoitteena oli saada muutama onnistunut laukka-askel ja hidastaa istuntaa vahvasti hyödyntäen hevonen takaisin harjoitusraviin. Tärkeää oli, että laukalta siirtyminen takaisin raviin tapahtui nimenomaan ratsastajan aloitteesta. Laukannostoissa haettiin napakkuutta ja huolellista valmistelua.

Kun muutaman askeleen laukkasiirtymiset sujuivat kaikilta molempiin suuntiin onnistuneesti, käveltiin välikäynnit. Välikäyntien jälkeen lähdimme hiomaan siirtymisiä laukasta suoraan käyntiin, mikä joillekin hevosille (ja ratsastajille) tuotti selvästi haastetta. Tarkoituksena oli valmistella käyntisiirtyminen huolella, pitää vatsa tiukkana ja istunta tasapainoisena, ja pyrkiä eroon väliin jäävistä raviaskeleista. Kun käynti oli saatu rennoksi, siitä oli tarkoitus ottaa uusi laukannosto, mikä sujui kaikilla selkeästi paremmin kuin toiseen suuntaan siirtyminen. Laukasta käyntiin siirtymisiä olisi voinut hioa huomattavasti pidempäänkin, mutta kello tuli vastaan.

Helpottuneet huokaisut kaikuivat, kun annoin luvan ottaa jalustimet takaisin käyttöön ja ravata itsenäisesti loppuverryttelyravit molempiin suuntiin. Täytyisipä laittaa vastaavanlainen tehtävä uudestaankin tuntikalenteriin, pohdiskelin itsekseni, kun lähdin rahastamaan seuraavalle yleisvakkarille tulijoita.

Maksuvaihtoehdot
a) Tarina
b) Piirros
c) Runo (vähintään 4 säettä)
d) Pikamaksu: vastaa alla oleviin kysymyksiin
12.9. / 1: Miltä ilman jalustimia työskentely tuntui tänään? Olivatko tunnin jälkeen vatsalihakset hellänä, löysitkö itsestäsi kenties piilossa olleita jumeja, vai sujuiko tunti kuin vettä vain?
12.9. / 2: Tunnin haastavimmaksi tehtäväksi osoittautui saada siisti siirtyminen laukasta suoraan käyntiin. Miten se teidän osaltanne sujui? Oliko se hevoselle helppo tehtävä, vai jouduitko työstämään sitä omalla ratsastuksellasi, jotta pääsit raviaskelista eroon?

Maksut tähän topiciin, kiitos!
Ja pahoittelut myöhään saapuneesta kehyksestä!

En tiennyt, olisinko ollut innoissani vai kauhuissani sillä hetkellä, kun Jassu käski meitä nostamaan jalustimet kaulalle. Vasta viime viikolla olimme käyneet saman läpi Joonan tunnilla, ja vaikka tunti oli mennyt hyvin, kaipasin silti hieman tukea tasapainolleni.
”Siellä myös, Nita!” sai minut hieman vastahakoisesti kumartumaan kohti jalustimia ja nostamaan ne ylös. En kuitenkaan ehtinyt kovin kauaa miettiä tilannetta, kun olikin jo aika siirtää kaikki ajatus lämmittelyihin ja siirtymisiin.

Dantella oli tänään hyvä päivä. Ehkä se oli viime tunnin myötä tottunut ratsastajan horjumiseen tai ehkä se oli saanut purkaa aamutarhassa ylimääräistä energiaansa ja malttoi nyt kuunnella apujani. Erityisesti ohjasavut menivät tammalle läpi erinomaisesti, painoavuissa puolestaan oli hieman hakemista. Enkä ihmetellyt, Dantekin sai totisesti tehdä ajatustyötä miettiessään, oliko tuo nyt pohjeapu vai oliko ratsastaja tippumassa selästä. Ravitehtävät kuitenkin tuntuivat yllättävän mukavilta myös selästä käsin, ja mitä enemmän Dante lämpeni, sitä tasapainoisemmalta ja joustavammalta tamman ravi tuntui.

Laukkatehtävät tuntuivat tänään olevan meidän kompastuskivinämme. Dante kyllä teki, mitä käskettiin, mutta ongelma tulikin siinä, että käskin väärään aikaan. En valmistellut tammaa kunnolla, mutta kilttinä hevosena Dante kuitenkin nosti laukan. Jassu tuli kädestä pitäen neuvomaan hyvät puolipidätteet, ja sen myötä myös laukannostot alkoivat sujua loppua kohden paremmin.

Siirtyminen laukasta käyntiin ja takaisin tuotti selkeästi eniten päänvaivaa. Muutama raviaskel vilahti aina välissä, ja kesti pitkään, että istunta ja avut olivat tasapainossa. Vasta muutamalla viimeisellä kerralla siirtymiset sujuivat kerrasta, johon Jassu kommentoikin:
”Tosi hyvin! Kehu Dantea kovasti, ja voitte jäädä käyntiin valmistautumaan loppuverryttelyihin”.

Kun jalustimet lopulta sai laskea, ei niillä tuntunut enää siinä vaiheessa olevan virkaa. Keskikroppa oli selvästi päässyt hyvin töihin ja myös jaloissa oli hyvä tuki ilman jalustimiakin. Kummallista, kuinka sitä ei tajuakaan, miten paljon tällaisilla harjoituksilla on merkitystä, ennen kuin pääsee takaisin normaaliin istuntaan. Todella hyvää treeniä, ja vatsalihaksetkin kiittävät huomenna!

Kiitos tunnista <3

Pikamaksu:
1. Ilman jalustimia työskentely oli helppoa, sillä olin päässyt Joonan estetunnilla ratsastamaan ilman jalustimia.
2.Minulle tehtävä oli helppo, toisinkuin Tranelle. Sain työstää oria ihan kunnolla, mutta paremmin se meni, kuin HeA+ vakkari tunnilla.

Olin napannut itselleni irtotunnin HeB-HeA yleisvakkariringistä, johon olin itsekin kovasti haaveillut pääseväni, mutta tilaisuus oli mennyt ohi suun. Olin kuitenkin iloinen tilaisuudesta päästä katsomaan, minkälaista tunneilla olisi, ja ehkä tulevaisuudessa minullekin avautuisi tilaisuus päästä vakituisesti mukaan.

Tällä kertaa ratsastin Hillalla. Musta oli kiva kokeilla erilaisia hevosia ja kuten Arnekin, myös Hilla oli erittäin positiivinen yllätys - ellei jopa positiivisempi.

Sen sijaan ei-niin-positiivinen yllätys oli Jassun ilmoitus siitä, että jalustimet voisi jättää lopputunnin ajaksi. Juuri hiljattain olin ollut Joonan estetreeneissä, jossa olimme myös ratsastaneet ilman jalustimia, ja mun lihaksisto ja takapuoli eivät olleet vieläkään kunnolla toipuneet siitä rääkistä. Näin, että ainakin Dantella ratsastavalla Nitalla oli selkeästi samat ajatukset mun kanssa, kun Jassu joutui vielä erikseen kehottamaan tyttöä luopumaan jalustimistaan.

Tunnilla treenattiin siirtymisiä, mitkä eivät ehkä olleet mun vahvinta alaa, mutta Hilla osoittautui hyvinkin yhteistyökykyiseksi. Se ilahdutti mua ja toi itsevarmuutta edellistunnin räpellysten jälkeen, vaikka Jassu joutui pariin otteeseen ohjeistamaan meitä sujuvampiin puolipidätteisiin.

Laukannostot menivät mun mielestä yllättävän hyvin, mutta siirtyminen laukasta käyntiin vaati selkeästi enemmän. Hilla kyllä osoitti olevansa oikeasti etevä hevonen, mutta mun virheiden takia tamma otti tasaisesti myös raviaskeleita siirtymisissä, vaikka me onnistuttiinkin muutaman kerran jopa lähes puhtaasti.

“Tänään oli hyvää työskentelyä teiltä”, Jassu sanoi ja mä olin itsekin tyytyväinen. Eivät mokatut tunnit mua lannistaneet, mutta totta vie onnistumiset motivoivat epäonnistumisia enemmän. Taputin Hillaa kaulalle ja nautin ansaitusta jalustimien käytöstä loppuverryttelyjen ajan.

Pikamaksu:
1. Ilman jalustimia ratsastaminen oli hiukan haastavaa, varsinkin kun Sidney tuntui olevan koko ajan menossa pää ylhäällä, jolloin ravi ei ollut ehkä sitä mitä pehmeintä istuttavaa. Tunnin jälkeen vatsalihakset olivat kyllä aika hellinä!
2. Meillä laukasta käyntiin siirtyminen ei kyllä mennyt oikein nappiin, sillä välillä Sidney otti nokkiinsa mun napakammista pidätteistä, ja heitti sitten takapuoltaan protestiksi. Kyllä me muutama puhdas siirtyminen saatiin, mutta vasta monen kerran hinkkaamisen jälkeen.