Mias dagbok

”Jälleen Suomeen?” Mian äiti kysyi epäuskoisena.
”Niin, siellä on jälleen yhdet suuren luokan kilpailut, joita en voi jättää väliin”, Mia kertoi silmät innosta kiiluen.
Vaikka edelliset kisat Suomessa olivat menneet aika huonosti, Mia oli erittäin innoissaan tulevista. Auburn Estate oli tunnettu suuren budjetin paikka. Starttimaksutkin olivat pilvissä ja Mia aikoi startata kolme kertaa. Hän oli jo alustavasti ilmoittanut Jassulle lähtevänsä mukaan – jos hän joutuisi lentämään, siitä syntyisi vain sotkua.

”Ei käy”, Harald Holgersen kielsi oitis.
”Mitä? Miksei muka?” Mia kiljahti epäuskoisena.
Tyttö läimäisi kädessään olevan haarukan ruokapöytää vasten ja sai siitä hyvästä äidiltään tiukan mulkaisun.
”Olet nyt lukiossa ja sinulla on velvollisuus suorittaa opintonsi kunnialla loppuun. Se oli yksi ehdostaimme, että sait ostaa hevosen”, Harald paasasi.
”Minähän olen saanut vain kiitettäviä! Entä jos sovin opettajien kanssa asiasta? Voin opiskella ajomatkan-” Mia ei todellakaan aikonut lentää. ”-ja vapaa-ajan. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus.”

Miaa turhautti, että hänen edes piti pitää tällaista myyntipuhetta. Sen siitä kuitenkin sai, kun syntyi opettajavanhempien perheeseen. Turhia vapaapäiviä ei pidetty, kouluun mentiin ellei oltu haudassa ja kaikki tehtiin tunnollisesti. Ja Mia myös oli tunnollinen! Edes kisareissu Liekkijärvelle ei ollut vaikuttanut hänen opintoihinsa mitenkään. Opettajat olivat ymmärtäväisiä. Mia oli kiitettävän oppilas, joka myös teki tehtävät ajoissa.

”Meidän pitää keskustella opettajasi kanssa”, Eda sanoi sitten. ”Ja Jassun kanssa.”
Se oli jo sinänsä erävoitto. Mia tunsi opettajansa, he eivät sanoisi, että siitä olisi haittaa. Eikä myöskään Jassu, joka varmasti vakuuttaisi vanhemmille, että mukaan lähtisi kasa tunnollisia aikuisia. Joten Mia söi tyytyväisenä ruokansa. Hän tarvitsi energiaa treeneihin. Nyt oltiin taas menossa harmaalle alueelle!