13.6. Koulukisoihin valmentava tehotreeni

Mystiset kisahuhut kuulostavat koko ajan todenperäisemmiltä, kun tallin ilmoitustaululle ilmestyi ilmoittautumislista koulu- ja estekisoihin valmentavista koulutuksista. Ehkä parempi varmuuden vuoksi ilmoittautua, sillä harjoitusta ei koskaan ole liikaa!

Tervetuloa kouluratsastuskilpailuihin valmentavaan tehopäivään! Treenipäivä on lauantai 13.6. ja aamupäivän sekä kenttä että maneesi ovat treenaajien käytössä. Molempiin on aidattu 20 x 40 metrin kokoinen kouluareena, jonka kirjainmerkintöjä voit tarkastella tästä. Maneesin hiekkaan sprayataan harjoitusmielessä pienet merkinnät myös "radan keskellä" oleville G-, I-, ja X-kirjaimille.

Harjoittelu maneesissa
Maneesi toimii harjoituskenttänä. Ratsukot saapuvat maneesiin porrastetusti. Opettajana maneesin puolella häärää Catu, joka valvoo, ettei yhteentörmäyksiä satu ja rataharjoitus sujuu jouhevasti. Jokainen saa maneesissa olevalla kouluareenalla 15 minuuttia itsenäistä treeniaikaa, sitä ennen liikutaan maneesin päädyssä pienellä "alkuverryttelyalueella".

Koulurataharjoitus kentällä
Kun 15 minuuttia itsenäistä rataharjoittelua tulee täyteen, ratsukko siirtyy kentälle. Kentällä on vastaavanlainen koulurata, mutta tällä kertaa ilman hiekassa olevia spraymerkintöjä, kuten oikeassakin kisatilanteessa.
Kentällä ratsukolla on mahdollisuus ratsastaa valitsemansa kouluohjelma läpi kaksi kertaa. Kyse ei ole kilpailutilanteesta, joten Jassu antaa kommentteja suorituksen edetessä. Ensimmäisen kerran jälkeen on lyhyt palautteenanto, jossa ratsastaja saa neuvoja toista suorituskertaa varten. Toinen suorituskerta tehdään samalla tavalla kuin ensimmäinen, ja tämän jälkeen vuorossa on loppuverryttelyalueelle siirtyminen ja itsenäinen lähtö talliin.

Tiivistelmä:
Saapuminen maneesin alkuverryttelyalueelle
15 min itsenäinen treeni maneesin kouluradalla
ensimmäinen rataharjoitus kentän kouluradalla
välipalaute ja vinkit
toinen rataharjoitus kentän kouluradalla
loppupalaute
Itsenäiset loppuverryttelyt kentän loppuverryttelyalueella

Miten pääsen mukaan?
Ilmoita tähän topiciin halukkuutesi sekä hevonen, jolla aiot kouluradan suorittaa. Rataharjoitus tehdään porrastetusti, joten voit valita ratsuksesi myös sellaisen hevosen, jonka joku toinenkin on ehtinyt jo valita. Yksi hevonen voi osallistua koulurataharjoitukseen useamman kerran.
Kerro ilmoittautumisviestissäsi valitsemasi rata, jota aiot tehopäivänä treenata. Taso on vapaa. Voit valita minkä tahansa näistä radoista, kunhan radan jälkeen on suluissa teksti: (Rata B).


Kehystarina
Jokaisen osallistujan kommentit löytyvät täältä!

Tunnin maksaminen
a) tarina
b) piirros
c) runo (väh. 4 säettä)
d) pikamaksu: Valitse kouluradaltasi kaksi kohtaa, joissa sinulla tapahtui parannusta ensimmäisen ja toisen suorituskerran välissä. Mitä teit toisin? Mistä parannus johtui? Kerro lyhyesti.

Ilmoittautumiset siivottu ja kehyskommentit löytyvät aloitusviestissä olevasta google docs -linkistä! Maksut tähän topiciin, kiitos!

Pikamaksu:


Keskikäyntiä Kokoaminen - täyskäännös takaosalla vasemmalle - keskikäyntiä
Ekaan kierrokseen nähden Jätkä jaksoi paremmin keskittyä ja oli herkempi avuille yleisesti ottaen. Myös oma asennoitumiseni tekemiseen tuotti selkeästi tulosta, sillä tekeminen oli nousujohteista toisella kierroksella. Tämä kohta erityisesti tuntui vaativan pitkää hermoa molemmilta ja toisella kerralla jaksoin ratsastaa aktiivisemmin, jolloin myös käynti ja täyskäännös sujui ryhdikkäämmin ja pysyi hyvässä tahdissa.


Harjoituslaukkaa Keskilaukkaa Harjoitusravia
Tässä sarjassa huomasin samoja elementtejä kuin aikaisemmassa. Laukka on meille ollut muutenkin hankala, kun Jätkä tykkää vyörytä eteenpäin ja on suhteellisen kova suustaan. Tehostin istuntaani Jassun ohjeiden mukaisesti, jolloin sain myös ohjasapuihin parempaa tukea. Jätkä ei todellakaan ole pelkästään suusta ohjattava, vaan vaatii myös tarkat paino, sekä pohjeavut tuekseen, jotta asiat alkaa sujumaan. Kyseisessä liikesarjassa olin itse myös enemmän hereillä ja ennakoin avut hyvin, jotta sain paremman rytmin tekemiseen ja saatiin mm. siirtyminen ajoitettua ja rytmitettyä paremmin.

Bea veti suitset Wildan siistiksi harjattuun päähän ja ryhtyi kiinnittämään solkia. Kädet tärisivät aavistuksen jännityksestä. Eihän tänään ollut edes varsinainen kisapäivä, mutta Beaa jännitti yhtä kaikki. Tämä olisi ensimmäinen kouluratsastusrata, jonka hän ratsastaisi ikinä. Onneksi hän oli harjoitellut Wildan kanssa kaikkia radan tehtäviä ja opetellut ulkoa kouluradan kirjaimia. Taluttaessaan tammaa kohti maneesia hän toivoi, että muistaisi radan ja osaisi toimia kilpailuissa oikein. Olisi noloa törmätä verryttelyssä toiseen ratsukkoon.

Maneesissa Bea nousi poninsa selkään ja ohjasi sen eteenpäin. Wilda kulki rennosti eteenpäin, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Bea yritti parhaansa mukaan käydä läpi koulurataa ja samalla saada Wildaa kuuntelemaan apuja paremmin. Nyt se tuntui käyvän aika hitaalla, eivätkä tehtävät osuneet aivan kirjaimilleen. Viisitoista minuuttia kului kuitenkin nopeasti, ja oli aika lähteä kohti kenttää.

Jos Beaa olikin jännittänyt ponia kuntoon laittaessa, jännitti häntä vielä enemmän olla arvioinnin kohteena. Vaikka hän yrittikin keskittyä vain omaan ratsastukseensa, tuntui Jassun arvioiva katse läpitunkevalta ja rata meinasi ajoittain unohtua. Pitkin suoritusta saatu palaute kuitenkin helpotti ja rohkaisi. Bea huomasi yllätyksekseen, että oli kuin olikin ratsastanut radan alusta loppuun ilman suurempia virheitä tai vääriä teitä. Toisella kierroksella tytön olo oli jo päättäväisempi, kun tämä ohjasi Wildan harjoitusravissa oikealle.

”Hyvin meni”, Jassu kehaisi, kun Bea oli lähdössä Wildan kanssa loppuverryttelyihin. Kehu sai punan kohoamaan Bean poskille ja hän hymyili varovaisesti. Tulevat kouluratsastuskilpailut eivät tuntuneet enää niin mahdottoman pelottavilta – onneksi Cathy ja Freya olivat painostaneet hänetkin osallistumaan.

Kisahaaveita ja koulukiemuroita

koulukisoihin valmentava tehotreeni, 13.6.2020

- Ai vaihdoiks sä sille ihan valkoisen satulahuovan? Freya äimisteli Lidian karsinan ohitse kulkiessaan.
- Mmm joo, vastasin pohtien, milloin tyttö näkisi paksun ranskanletin hevosen harjassa. Olin saattanut ehkä yliampua kaiken - olihan kyseessä vain rataharjoitus, vaikka kouluaidat ja itsenäinen verryttely loivatkin siihen aidon kisapäivän tuntua. Lidian ohjat roikkuivat toisessa kädessäni, toinen piteli puhelinta, jonka näytöltä kertailin viime hetkellä ohjelman kulkua. Puhuttiin sitten esteradan hyppäämisestä ratsastustunnin päätteeksi tai leppoisasta lautapeli-illasta perheen kanssa, Cathy Jensen otti kaiken aina tosissaan.

Lidian selkään päästessäni pääni kuitenkin tyhjeni muista ajatuksista, ja saatoin vain tuntea hevosen tasaisen käynnin allani. Kiersin vapain ohjin verryttelyaluetta ympäri ja yritin korjata istuntaani oikeaoppiseksi. Jalat painon alle ja nyrkit pystyyn, alkoi jo tuntua oikealta kouluratsastajalta.

- Cathy, sun vuoro, Catu nyökkäsi kohti tyhjyyttään ammottavaa koulurataa. Ratsastin valkoisten aitojen sisään ja siirryin samantien reippaaseen raviin. Lidia hölkytteli eteenpäin hyvässä tempossa, mutta siirtymisissä se valahti helposti hieman veltoksi, ja harjoitusravissa en saanut taivutusta kunnolla läpi. Oikeastaan kaikenlainen vaikuttaminen hevoseen kärsi, kun jouduin käyttämään kaiken keskittymiseni siihen, etten pomppisi Lidian suuressa ravissa miten sattuu. Sain todeta karvaimman kautta, että 15 minuuttia oli aivan liian lyhyt aika korjaamaan näin perustavanlaatuisia ongelmia. Nyt ratsastaisin Jassun eteen näillä taidoilla, ja saisin toivottavasti kuulla vinkkejä lähestyviä kilpailuja varten.

Viileä tuuli hikisillä kasvoillani tuntui lähes taivaalliselta, kun ratsastin maneesin ovesta ulos kohti kenttää. Jassu istui jakkaralla kentän laidalla ja painotti heti, ettei kyseessä ollut kilpailu, eikä väärän tien ratsastaminen ollut katastrofi. Kääntäessäni Lidian L:stä pituushalkaisijalle minulle tuli yllätyksenä, että Jassu tulisi antamaan palautetta koko radan ajan:
- Aktiivisempi ravi, nyt Lidia vähän laahustaa. Pysähdys jäi vähän myöhäiseksi, ole ensi kerralla tarkempi.

Ensimmäinen suorituskerta meni vähän hapuillessa. Milloin olin lähdössä suorittamaan väärää tehtävää, milloin taas en ollut varma ympyrän oikeasta koosta. Siirtymiset venähtivät usein ohi kirjaimen, ja tiesin sanomattakin, että syynä oli puutteellinen valmistelu, josta olin saanut kuulla useat kerrat. Askeleen pidennykset sen sijaan onnistuivat, mutta oma istuntani näytti varmasti aivan hirvittävältä - siltä se ainakin selästä käsin tuntui.

Toiseen suoritukseen lähdin Jassun ohjeilla ja uudella sisuuntuneella asenteella, ja jo ensimmäisessä pysähdyksessä huomasi eron edelliskertaan. Lidiakin tuntui vertyneemmältä ja liikkui reippaasti eteenpäin siinä missä ensimmäisellä kertalla sitä oli saanut hieman hoputella. Osassa kohtia jäin yhä toistamaan samoja virheitä - voltti ylitti yhä pituushalkaisijan ja vasen laukka nousi liian myöhään, mutta lopputervehdykseen tullessani uskoin kuitenkin tehneeni ihan hyvän radan.
- Hyvä! Hienosti skarppasit, Jassu näytti peukkua suoritukselleni.
- Kiva tää tehotreeni, ettei tarvi lähteä ihan kylmiltään kisaan, totesin yhä hengästyneenä ja kasvot punaisina hohtaen. - Nää on mun ekat koulukisat ikinä, saa nähä mitä tulee.
- Hyvin se menee, Jassu totesi rohkaisevasti. Jos Jassukin oli sitä mieltä… ehkä voisin jopa pärjätä kisoissa, mahdollisesti jopa sijoittua… Kunnianhimoinen Cathy oli täällä taas!