1 osuma on löytynyt haulle 0

✎ Svolværlaisten salatut elämät
sunnuntaina 26. kesäkuuta 2022

Iso käpy napsahti irti oksastaan ja kopsahti suoraan Samin lautasille.

Pieni shetlanninponi ei siitä hievahtanutkaan, vaan jatkoi onnellisena päiväheiniensä syöntiä männyn varjossa. Sen elämä oli kyllä yhtä kissanpäivää toisensa perään. Ruoka tarjoiltiin suoraan nenän eteen useita kertoja päivässä, palvelijat (eli minä ja Frida - plus Källi, valitettavasti) pitivät huolta kaikista sen tarpeista ja sillä oli oma henkilökohtainen siivoajakin.

Lämmin tuulenvire sai toisenkin kävyn tippumaan. Se varisi neulasten saattelemana Samin selälle, josta se valui jähmettyen loppujen lopuksi ponin harjaan kiinni. Oli tylsää. Fridakin oli vinkuleirillä (siis nokkahuiluleirillä) Narvikissä, joten olin lähtenyt tallille yksin. Heti ensitöikseni Sam oli saanut perusteellisen puunauksen, jonka jälkeen kävin lakaisemassa pihattotallin käytävää. Muuta en keksinyt.

Tavoittelin kädelläni lähimpää männynkäpyä - se oli niin kaukana, että olin luiskahtaa kiveltä alas jolla istuin. Viskasin kävyn raudikkoa kohti sen kummempia ajattelematta, mutta eihän se mennyt sinne päinkään.

Käpy osui hopeaharjaiseen Brellaan, joka nykähti liikkeelle välittömästi ja viestitti Samille happamalla olemuksellaan, että pienempien oli aika poistua ruokapöydästä. Sam livahti tiehensä muutaman laiskan raviaskeleen säestämänä.

"Miitä mitä mitä täällä oikein murjotetaan", paukahti Källin ääni takaani. Källi oli hiipinyt taakseni sen Fellan uuden hoitajan, Safiran kanssa. Keskipäivän aurinko porotti suoraan silmiini, jota yritin estää nostamalla käteni lipaksi päälaelleni.

"Lepo, sotilas" hän jatkoi. "Lähetkö maastoon?"

..Mitä?

Lähtisinkö heidän kanssaan maastoon? Siis minuako kysyttiin mukaan? Olisiko minulla lupa tehdä niin?  En kuitenkaan saanut sanaa suustani. Suu vääntelehti kyllä kuin vastatakseen, mutta huulet pysyivät kiinni.

"Mä meen edellä Wildalla, Safira Fellalla ja sä voit tulla perässä Samilla. Ja joojoo - on Jassun lupa, sitähän sä olit kuitenkin kysymässä", Källin äänellä oli tapana nousta hänen innostuessaan. Nyt ääni kuitenkin vinkaisi pahemman kerran viimeisellä tavulla, jonka johdosta poika oli helahtanut tulipunaiseksi. En ollut varma oliko hän vain yrittänyt painottaa ponnekkaasti viimeistä sanaa, mutta en ainakaan ymmärtänyt vihjettä mikäli siinä sellainen oli.

Safira päästi rehvakkaan naurunpyrähdyksen valloille. "Onks sulla äänenmurros!"

Svolværin aurinko oli tänään armoton. Oli kamalan kuuma, siis jotain kakskymmentä astetta. Aurinko piirsi hiekkatien pintaan tarkkarajaiset varjot kolmesta hyvin erilaisesta ratsukosta. Näytin varjokuvalleni piis-merkkiä, silleen kahella sormella.
Tarkkailin hetken Safiraa ja Källiä. He olivat hyvin keskittyneitä paapattamaan jostain Sommersolvervistä, eivätkä kiinnittäneet minuun lähestulkoon ollenkaan huomiota. Ujutin toisen käden housujeni taskuun ja vedin sieltä hitaasti esiin Samsungin. Taskusta oli tipahtaa isän antama satku, hundre kroner, jolla mun piti hakea kotimatkalla kananmunia ja croissantteja Remasta. Työnsin setelin takaisin taskun pohjalle ja nostin puhelimeni varovasti ilmaan. Sommittelin. Tarkensin.
RÄPS.

Sekunnin murto-osassa Fellan takapää laski tuuman jos toisenkin ja se tanssahteli pienen hetken paikoillaan. Safira joutui vetämään ohjista niin kovasti, että hänen kyynerpäänsä työntyivät kohti tallia. Hän oli kuitenkin aika taitava ratsastaja ja sai villiintyneen hoitohevosensa pian taas hallintaan. "Mikä helvetti se oli?"

Källi käänsi Wildan ympäri. "No toi. Kuule natiainen, kun ratsastat - ratsastat. Sillon ei tehdä mitään muuta samaan aikaan, onko selvä?"

Nyökkäsin.

Kun jatkoimme jälleen matkaamme, avasin näytön lukituksen uudelleen ja klikkasin Instagramin auki.

mathilde13
Samil maastos
#rikollisenkaa #varokaa #shetlanninponi #shelyes #poniratsastaja #maastossa #follow4follow #norwegiangirls

Tavallaan en ollut kyllä ajatellut tätä ollenkaan pidemmälle. Hashtageja kirjoittaessani nousi mieleen hyytävä ajatus; olin lähtenyt keskelle korpea oikean rikollisen kanssa. Ne ei Remassa vieläkään tiennyt kuka niiden pääsiäismunat oli pölliny, koska Frida sano ettei meijän kannattaisi sekaantua asiaan. Hän oli ehkä oikeassa. Frida olisi varmasti myös kieltänyt lähtemästä Källin kanssa maastoon. Minä olin halunnut vain kovasti päästä ratsastamaan, siinä sekavassa mielentilassa ei järkevä ajattelu onnistu.

Källi johdatti meitä yhtä kapenevia polkuja pitkin ympäri metsää.
"Otetaan vähän ravia, okei?"

Okei. Samihan tietysti laukkasi näiden isompien ravin perässä. Ei haittanut. Tarrasin etukaaresta kiinni ja toivoin parasta.

Safira hidasti Fellan tahtia ja ujuttautui vierellemme. Voi hitto, nyt joutuisi varmaan puhumaan. Siirsin katseeni korpimetsän puolelle ja yritin peittää vaivaantunutta olemustani.

"Ootko sä kauankin hoitanu Samia?"
Katseeni oli edelleen metsässä. "Joo."
"Aijaa, niin kuin kuinka kauan?"
"Kauan."
"Kauemmin kuin Kjell?"
"PALJON kauemmin", sanoin painottaen ensimmäistä sanaa.
Safira hymähti. "Ettekä vieläkään oo tän paremmin tutustunu Kjellin kanssa? Etkö pidä siitä? Se on oikeesti tosi mukava."

Annoin katseeni lipua metsästä muutaman metrin päässä lompsivaan Kjelliin. Mietin, että paljastaisinko Safiralle kaiken. Olisiko hän tiedon arvoinen? Pystyisikö hän pitämään salaisuuden?

"No, kun..." aloitin ja pienensin ääntäni supatukseksi, jota hädin tuskin kuuli. "Juttu on niin, että Kjell on...-"

"WUHUU, SAINPAS! JES MATAFAKIN JES!"

Säikähdin ihan pirusti kun Kjell tuuletti Wildan selässä kuin viimeistä päivää, kääntyi vikkelästi meihin päin ja heilutti puhelimensa näyttöä silmiemme edessä. "Se on Shiny Zapdos!! Tajuuttekste kuinka harvinainen pokemon tää on!"

Kjellin yllättävä innostuminen oli keskeyttänyt minut juuri sillä hetkellä, kun olin paljastamassa Safiralle Källin todellisen luonteen.

Koko loppumatkan harmitti. Yritin tekemällä tehdä tilaisuuksia jutella uudelleen Safiran kanssa, ravasin hänen viereensä ja koitin saada hänen huomionsa, mutta Safira oli jälleen liian keskittynyt Källiin. Hittolainen.

Riisuimme Wildan ja Samin varusteet pihattotallin puolella, kun Safira lähti päätalliin hoitamaan Fellan pois ratsastuksen jäljiltä. Sam ja Wilda nököttivät peräkkäin käytävälle sidottuina, Sam etummaisena ja Wilda taaempana. Kumpikaan poneista ei varsinaisesti ollut likaantunut kevyellä maastopyrähdyksellämme, mutta harjasimme ne kuitenkin huolellisesti läpi jonka jälkeen lähdimme viemään kamppeita takaisin satulahuoneeseen.

Olin kompastua kynnykseen, mutta Källi nappasi minua käsivarresta ja esti kaatumiseni.

"Rauhassa nyt, kääpiö. Ei noilla pienillä jaloilla pääse niin lujaa, pitää olla varovainen."

Ellei Kjell olisi rikollinen, niin olisin voinut pitää hänen isoveljesmäistä huolenpitoaan jopa hellyyttävänä.
Yöh, sanoinko just noin. Yöh. Editoikaa tämä pois.

Kjell vilkutti lähtiessään, johon minä tyydyin vain nyökkäämään. Nostin polkupyöräni maasta ja vilkaisin puhelimen kelloa.

16:34

Isi
Muista kananmunat ja croissantit.

Joo lol, tietty.

Sujautin puhelimen toiseen taskuun ja hamuilin toisesta rahojani.

Voi hitto.

Tarkistin taskun vielä uudelleen. Ei voi olla. Vedin koko taskun nurinperin esiin, mutta tyhjä se oli.
Oliko mut just ryöstetty?