1 osuma on löytynyt haulle 0

Princess Emilie

Koska sinä yönä kaikki muuttui

10.8.2023 - #eminem

Pohjautuu Madden tarinoihin enkeli, pinnalla - toinen näytös sekä monologi (eli korttitaloista)

Pikkuruinen villakoira pyöri onnellisena Emilien jaloissa tytön sitoessa vaaleiden lenkkitossujen nauhoja kiinni. Se heilautti häntäänsä ja sujautti tottuneesti pienen päänsä vaaleanpunaisten valjaiden läpi Emilien kumartuessa koiraa kohti. Talutushihnan lukko napsahti tottuneesti kiinni valjaisiin, ja tyttö painoi vaaleanpunaista lippistään entistä syvemmälle päähän avatessaan ulko-oven. Lämmin kesätuuli tarttui tytön vaaleisiin hiuksiin hänen suunnatessa askeleensa vaistomaisesti tutuille reiteille. Jalkapallostadionin ohitse, joen yli ja metsän kautta Lille Kongsvatnetin kiertävälle lenkille.

Hetken käveltyään Emilie hypähti juoksuun, valkoinen puudeli rinnallaan. Alku oli tahmeaa, mutta hetki hetkeltä askel alkoi tuntua kevyemmältä, hengitys helpommalta ja ilma vähemmän hiostavalta. Musiikki rytmitti askelten tahtia, se kantoi jokaisen askeleen aina hieman edellistä pidemmälle ja Emilie kiristi huomaatta vauhtiaan. Maisema vaihtui nopeaan tahtiin runner's highin iskiessä ja kovasti. Tuntui lähes euforiselta. Unohtaa kaikki hetkeksi, kaikki muu… Paitsi sitä yhtä yötä Emilie ei silti voinut unohtaa.

"8.1.2021

Gjemmestedin ovi avautui ja sen myötä ulos valui valtava lössi porukkaa, sen mukana myös Emilie Iversen ystävineen. Talvinen merituuli liehutti pienikokoisen tytön hiuksia ja sen hyytävä viima sai hänet kääriytymään entistä syvemmälle vaalean villakangastakkinsa sekä kaulahuivinsa suojiin. Emilie tarttui ystäväänsä kädestä ja lähti sitten muutaman aavistuksen haparoivamman askeleen jälkeen kävelemään määrätietoisesti sulaneen lumen ja vesisateen kastelemaa katua pitkin. Valkoisilla ja mustilla farkuilla verhoillut jalat kuljettivat kaksikkoa Havørnreiretia, Svolværin keskustan niemennokassa sijaitsevaa rantaravintolaa ja yökerhoa kohti. Pikimustassa yössä kaikui pian iloinen kikatus, kun ystävysten punatukkainen ja pisamanaamainen seuralainen sai kaksikon kiinni ja kertoili toinen toistaan hullumpia juttuja saadakseen vaaleat tytöt nauramaan. Siihen ei sinä yönä kovin paljoa vaadittu, ja lyhyehkö matka Haveniin taittui nopeasti hyvässä seurassa.

"Eikai mun meikit oo ihan levinny?" Emilie kysyi päästyään yökerhon ovesta sisään. "Ihan kamala ilma tuolla, tää talvi ei oo talvea nähnytkään."
"No ei", Ella hymyili ystävälleen samalla kun riisui takkia yltään. "Mutta noille hiuksille sä voisit Emi tehdä jotain."
"Mitä vikaa näissä muka on?" hän naurahti ilkikurisesti ja pörrötti tuulen ja sateen tuivertamaa tukkaansa. "Ihan hyvinhän nää on."
"Ai mitä vikaa", Ella huokaisi muka dramaattisesti ja pyöräytti silmiään siihen malliin, että Emilielle tuli kiire alkaa hihitellen kaivaa käsilaukkuaan.
"Missä hitossa se donitsi nyt on", hän puuskaisi pian turhautuneena. "Mä ihan totta otin sen mukaan."
Ella ei vastannut mitään, mutta Emilie pystyi niskassaan tuntemaan hänen tiukan, mutta samalla huvittuneen katseensa.
"Löytyi!" hän hihkaisi sitten iloisesti ja kiskaisi laukun uumenista esiin pienen, mustan hiusdonitsin. "Mähän sanoin, että mulla oli tää mukana."
"Anna mä laitan sen", Ella hymähti ja pyöräytti ystävänsä seisomaan selkä itseään päin. Hetkessä hän oli pyöritellyt donitsin Emilien vaaleiden hiusten ympärille niin, että puolet laineikkailla kiharilla olevista hiuksista olivat kiinni ylhäällä ja loput auki.
"Kiitti! Mennään jo", Emilie hihkaisi sitten ja tarttui ystävätärtään käsipuolesta samalla, kun ojensi takkinsa narikasta vastuussa olevalle nuorelle miehelle iloisesti hymyillen. Pian ystävät suuntasivat kohti Havenin discopallojen ja neonvalojen värittämää sekä baarimusiikin tahdittamaa yötä.

Tanssilattia oli sinne läikkyneistä juomista niin tahmainen, että kengät tarttuivat siihen kiinni melkein joka askeleella. Siitä huolimatta Emilie ystävineen viihtyi lattialla pyörimässä musiikin antaessa tahtia askelille ja saaden kehon liikkumaan rytmikkäästi. Askel askeleelta musiikin rytmi vei yhä enemmän mennessään, kaappasi Emin lähes huumaavaan syleilyyn…"

Koska sinä yönä kaikki muuttui. Sen jälkeen mikään ollut enää entisensä. Ei, vaikka Emilie miten oli yrittänyt huijata kaikin tavoin itseään. Hukuttaa itsensä koulutehtäviin, nostaa kuntosalilla rautaa kymmeniä, satoja, tuhansia kiloja, postata instagramiin täydellisiä prinsessakuvia elämästään ja ennen kaikkea bilettää niin kuin huomista ei olisi ollutkaan. Tanssia pää pyörryksiin ja käydä juo(kse)massa jalat alta.

Mutta silti mikään ei saanut hänen päästään pois niitä jumalaisen kauniita, vaaleita ja laineikkaita hiusia sekä pähkinänruskeita silmiä, jotka kuuluivat Madeleine Lovise Hagenille.

Eikä Emilie voinut vieläkään käsittää, mitä sinä yhtenä tammikuisena yönä oli tapahtunut. Mutta hänen sydämensä oli valloitettu. Ja sinä toisena huhtikuisena yönä uudestaan. Ja sen jälkeen taas valloitettu ja rikottu niin monta kertaa saman ihmisen toimesta, että jäljelle jäi vain loputon tyhjyys.

…

Pikkuruinen puudeli pomppi valkean puutalon portaat ylös ja ovesta sisään. Emilie riisui koiralta valjaat ja laski sille juomakuppiin puhdasta vettä. Hän heittäytyi huokaisten sohvalle ja painoi Netflixin päälle.

Neljä päivää lukukauden alkuun. Aivan kohta pitäisi palata Tromssaan ja kohdata kaikki vanhat ja uudet kasvot. Ennen kaikkea ne yhdet kasvot.

Emilien yleensä niin vaaleanpunainen, hattarainen, pilvipehmoinen mieli ei ollut ikinä ollut niin musta.

_________________________
#mökkitempaus