Lähestymiset | Estetunti 23.11

Janni pitää kaikille halukkaille estetunnin maneesissa 23.11.17 aiheena lähestymiset. Ilmoita alle hevostoiveesi! Alle tulee tunnin runko lyhyesti, ja sitä voi käyttää apuna tuntimaksuja tehdessä. Tuntimaksut tähän topiciin vuoden 2017 loppuun mennessä, sen jälkeen julkaistuista maksuista ei saa suoritusta tuntimerkkejä varten! Estekorkeus määritellään ratsukoiden tason mukaan, joten kerro osallistumisesi yhteydessä estetasosi.

Osallistujat:
Beata - Roni  
Petter - Raffe  
IS - Robin (haastetta mwahahahaa)
Anton - Arne
Katya - Trane  


Tunnin runko:

1. Verryttely kaikissa askellajeissa, paljon taivutuksia ja temponvaihteluita.
2. Verryttelyhypyt, ensin kaksi maapuomia (turkoosi) ja sitten kavaletti (pinkki). Tullaan sekä laukassa että ravissa, kavalettia nostetaan hevosen ja ratsastajan tason mukaan.

3. Tullaan laukassa pitkän sivun keskelle rakennettua jumppasarjaa järjestyksessä puomi, puomi, pysty, puomi, okseri. Pystyä ja okseria nostetaan ratsastajien tason mukaan. Tehtävää ratsastetaan molemmista suunnista.

4. Laukassa samankaltainen tehtävä kuin aikaisemmin, mutta ensimmäisenä ollut puomi nostetaan pystyksi ja sarjan jälkeen tullaan vielä okseri (70cm).

5. Loppuun vielä loppuverryttelyt ravissa ja pitkät loppykäynnit.

Kommentit:

Beata & Roni: Roni tapansa mukaan kuumui esteillä hieman, mutta Beata hallitsi tilanteen hyvin. Muista antaa hevoselle tarpeeksi tilaa hyppyyn myötäämällä tarpeeksi ja istumalla hiljaa selässä hypyn ajan.
Petter & Raffe: Petterin ja Raffen työskentely oli tänään erittäin hyvää katseltavaa, parivaljakon yhteistyö oli saumatonta ja hypyissä oli voimaa. Vauhtia voisi hieman yrittää rauhoittaa, jotta Raffen askeleet sattuisivat esteiden väliin paremmin.
IS & Robin: Robin oli tänään yllättävän hidas ja jopa laiska, ja IS saikin kannustaa sitä paljon eteen. Ratsukon työskentely oli kuitenkin siistiä ja hyvää ottaen huomioon, että Robin oli IS:lle aivan uusi tuttavuus. Muista pitää jalat paikallaan hypyssä ja leuka ylhäällä!
Anton & Arne: Arnella ja Antonilla meinasivat tänään olla jarrut hieman hukassa. Pyri antamaan Arnelle mahdollisimman selkeät avut ja muuten istua hiljaa selässä. Lopputunnista hypyt sujuivat jo oikein hyvin.
Katya & Trane: Katyalla ja Tranella näkyi esteillä selkeästi hyvää yrittämisen makua! Muista pitää pohkeet lähellä ennen estettä ja saattaa se loppuun asti esteen yli. Tarkkaile ulko-ohjan tuntumaa, ettei se pääse löystymään.

tunti tullut!

"Pohkeet kiinni, istu tiiviisti vielä!" Janni ohjeisti maneesinlaidalta.
Lähestyin Tranen kanssa laukassa kolmos tehtävää nyt toista kertaa. Ensimmäisellä kerralla oli mennyt hieman koheltamiseksi, mutta nyt Trane tuntui olevan paremmin kuulolla avuille.
”Pidä käsi vakaana, vaikka myötäätkin okserille. Noin, hyvä!” onnistumisen tunne valtasi mieleni Jannin kehujen myötä.
Stellan jälkeen Tranen laukka tuntui paljon mahtipontisemmalta, mutta toisaalta se oli jopa miellyttävää. Muutamia kompurointeja orin innostuessa lukuunottamatta laukka pyöri todella hyvin ja Tranea oli helppo ratsastaa avuille. Poika selvästi nautti esteistä, ja niin nautin minäkin.

Neljäs tehtävä oli hieman haastavampi meille aluksi, kun puomisarjalle tuli yksi pysty väliin ja sarjan jälkeen piti muistaa ratsastaa hyvin okserille. Trane meinasi ensimmäisellä kerralla innostua sarjan jälkeen, jonka takia lähestyminen okserille meni vähän mettään, mutta sain onneksi korjattua sen siten, ettei ihan kaaosta aiheutettu. Toisella kerralla tein pidätteet tarkemmin ja istuin rauhallisemmin satulassa, joten sarja ja lähestyminen okserille meni paremmin. Loppua kohden tuntui vain parantuvan ja loppuverkkojen alkaessa olin kaikin puolin onnellinen.

Mä harvoin pyörin oritallissa, mutta nyt sinnekin piti mennä: mä olin menossa estetunnille Ronilla. En mä ollut ratsastanut hevosen kokoisella hevosella varmaan ikinä, tai ainakaan vuosikausiin, mutta tässä sitä oltiin: vieraalla hevoskokoisella orilla estetunnille. Ei siinä, mä totesin itselleni, ja avasin karsinan oven riimu ojossa. Roni näytti vähän epäileväiseltä, mutta antoi mun pujottaa itselleen riimun päähän. Olin saanut vinkkejä Ronia hoitaneilta, että se kannattaisi laittaa käytävälle kahdelta puolen kiinni, koska se kovin mielellään avaisi solmut ja poistuisi paikalta, kun silmä välttäisi. Niinpä mä naksautin puuvillanarun sen riimun sivulenkkiin ja talutin sen käytävälle, johon sidoin sen molemmilta puolilta kiinni ja harjasin sen kaikessa rauhassa ennen tunnin alkua.

Janni oli mulle opettajana uusi tuttavuus, mutta ulkonäkö hämäsi. Olin varautunut kauheaan rääkkiin heti alkukäynneistä lähtien, mutta verryttely saatiinkin tehdä melko itsenäisesti ja Janni vain heitteli kommentteja väliin, eikä käskenyt meitä esimerkiksi jumppaamaan ylimääräistä, mitä en olisi yhtään ihmetellyt. Roni puolestaan oli yllättävän mukava, vaikka sen kilometrin mittaiset raviaskeleet vaativat hieman totuttelemista tasaisen tappijalka-Hetan jäljiltä.

Tiiviin alkuverryttelyn jälkeen aloitimme pienillä verryttelyhypyillä kavaletille. Roni ei vielä osoittanut kuumumisen merkkejä, mutta imi esteelle hyvin ja nosti näppärästi laukan aina kavaletilta ravilähestymisten jälkeen, eikä mun oikeastaan tarvinnut keskittyä kuin omaan istuntaani – missä, voi pojat, olikin paljon sanomista. Pitäisi vissiin käydä tunneilla useammin eikä vain humputella menemään itsekseen.

Verryttelyhyppyjen jälkeen siirryimme pituushalkaisijalle rakennetulle sarjalle. Roni alkoi jo innostua jonkun verran, mutta pysyi vielä ihan hyvin lapasessa, vaikka sarjan välit alkoivatkin jäädä jo hiukan lyhyiksi. Janni kuitenkin nosti okserin noin 70 senttiin, jolloin ei-niin-huikeilla hyppylahjoilla varustettu Roni joutui jo hieman keskittymään. Mä jäin kuitenkin liikaa sen suuhun kiinni, jolloin Roni tökkäsi okserin eteen ja Janni joutui muistuttamaan mua siitä, että viimeinen askel on hevosen. Toisella yrityksellä olin edelleen aika tiukasti ohjassa kiinni, mutta ylitimme okserin puhtaasti, vaikkakin jarrutus- ja kääntymismatka ennen maneesin päätyä meinasi jäädä vähän lyhyeksi. Käänsin Ronin voltille, jossa laukkasimme hetken niin, että Roni tuli takaisin eikä yrittänyt rynnistää alta pois.

Viimeinen tehtävä oli jo haastavampi: siinä oli pitkä, suora linja, jonka keskellä oli 70-senttinen okseri. Olin joka kerralla hieman liikaa Ronin suussa kiinni, sillä ori olisi mielellään rynnistänyt estettä päin täysillä, ja mä en halunnut törmätä esteeseen tai seinään enkä myöskään kaatua. Ylitimme esteen kuitenkin siististi pienistä vauhtierimielisyyksistä huolimatta, sillä vaikka Roni olisikin halunnut edetä omaa vauhtiaan, se antoi mun päättää ponnistuskohdan, ja hypystä tuli siisti.

Loppuverryttelyissä Roni yritti vielä karata alta muutaman kerran, mutta hetken ravattuamme pääty-ympyrällä se rentoutui ja pyöristyi mukavasti. Vaikka se olikin hyvin erilainen, kuin mihin olin tottunut, se oli varsin mukava ratsu ja Janni hyvin mukava ja ammattitaitoinen opettaja. Kiitos tunnista!

Raffe
sellainen halinalle
joskus voi tuntua myös kamalalle
kun ei tiedä pääseekö esteen yli vai jääkö ratsun alle

Puomi
yhtä inhottava kuin luomi
toki olin eri mieltä kun olin nuori
mutta sitten rakas ratsuni kuoli

Tunti
olin eka että kumpi
Raffe vai Roni joka on tutumpi
päätökseen meni kuitenkin vain sekunti

Hyppy
isompi kuin maastossa nyppy
tulos: nolla, laji: syrjähyppy
näin jos kävis olis iso otsaryppy

Robin pysyi hyvin paikallaan sillä välin, kun mä kiristin satulavyön ja säädin jalustimet. Painoin pohkeet orin kylkiin ja se lähti laahustamaan liikkeelle.

''Ottakaa ohjia käteen!'' Jannin ääni kaikui maneesissa.

Pian me lähdettiin veryttelemään ravissa. Molempiin suuntiin raviverkan tekemisen jälkeen Janni laittoi pystyyn pienen kavaletin ja kaksi maapuomia.

''Noniin, veryttelyhyppyjen aika! Tulkaa kavaletin ja maapuomien yli ensin ravissa pari kertaa, sitten laukalla.''

Robin oli melko laiska. Mä olin odottanut, että se kuumuisi ja alkaisi vetää pukkilaukkaa ympäri maneesia. Napautin oria raipalla pari kertaa ja se tuntui heräävän. Ohjasin sen kohti maapuomeja sekä kavalettia ja me ylitettiin ne ihan hyvin.

Veryttelykavaletin sekä puomien jälkeen vuorossa oli jumppasarja. Jumppasarja meni hyvin, olihan se suurimmaksi osaksi puomeja.

Neljäs tehtävä oli haastavin: sama jumppasarja, paitsi ensimmäinen puomi nostettaisiin pystyksi ja sarjan jälkeen tultaisiin vielä 70cm okseri.

Mä painoin pohkeet tiukasti orin kylkiin, kun nostin laukan sivun päädystä. Sain kannustaa oria paljon eteen: kulmassa laukka vaihtui raville, mutta nopeilla avuilla Robin nosti jälleen laukan ja me lähdettiin kohti sarjaa.

Ensimmäinen pysty sujui hyvin, mutta ori alkoi viimeinkin innostua ja kompuroi hieman pystyesteen jälkeisellä puomilla, minkä vuoksi se ponnisti seuraavan pystyn yli vähän liian aikaisin. Mä menetin hetkeksi tasapainoni, mutta pääsin onneksi mukaan hyppyyn okserille. Vauhti hyytyi jälleen okserin jälkeen, mutta kulman jälkeen mä iskin pohkeet kiinni orin kylkiin ja me ylitettiin vielä viimeinenkin okseri kunnialla.

''Hyvä! Muistat vaan pitää jalat paikallaan hypyssä ja leuan ylhäällä'', Janni sanoi. ''Tule vaan sarja vielä toisen kerran.''

Mä annoin Robinille laukka-avut ja me lähestyttiin jumppasarjaa uudelleen. Tällä kertaa mä muistin pitää jalkani paikallaan enkä päästänyt oria innostumaan, joten sarja meni paremmin.