(TAUOLLA) PERJANTAIN VAKIORINKI

Vanha tuttu Perjantain vakkariryhmä starttaa jälleen! Vakiorinki pyörii noin kerran kuukaudessa, ja sitä pitää useimmiten Jassu, tai vaihtoehtoisesti joku muu henkilökuntalainen tai osaava tallilainen.

Vakiorinki 2015:
Vanhoilla osallistujilla on etuoikeus päästä takaisin rinkiin. Osallistumisviestiin voi laittaa vakkarihevostoiveen, oman tason, sekä halutessaan myös ongelmia/kehittymisen tarpeita ratsastajana.

Vakiotunneista palkitaan vakiotuntimerkeillä:


Myöntämisehdot 1. merkki 3 vakiotuntia, 2. merkki 7 vakiotuntia ja 3. merkki 15 vakiotuntia.
Kun 3. merkki tulee täyteen, henkilö on oikeutettu toivomus-EP:hen.

Näin pääset mukaan:
1. Kerro vakiohevostoiveesi ja suurpiirteinen tasosi ratsastuksessa
2. Kerro, missä haluaisit kehittyä ratsastajana ja mitkä asiat tuottavat sinulle hankaluuksia (keskityn näihin tuntitarinoissa).

Yolokerhoon kuuluvat:
Beata - heA+/110cm - Roni/Loka/Whadevs
Eve - heC/60cm - Roni/Raffe/Lucas
IiÄs - heB/90cm - Dimona
Elsa - heA/80cm - Raffe ~ Hienovaraisemmat avut ja huolellisuus suorituksissa
Nettan - heB+/? - Vinja/Raffe ~ Estepelko, rentoutumisen opettelu
Petter - heB+/100cm - Loka/Tevi/Arne ~ Putoamisesta jäänyt kammo, mopokädet
Julia - vaB/105cm - Kiki ~ Sporttisempaa suoritusta haussa
Saara - heB/90cm - Aage
Ida - vaB/120+cm - Roni ~ Jalka enemmän läsnä

Menneet tunnit
11.7.14 Tutustuminen

Narskuttelin hampaitani. Yksi monista asioista, joita vihasin kesässä oli kentän alati pölyävä hiekka. Tuo itse saatanan kätyri tunkeutui joka ikiseen ruumiinkoloon, mihin vain pääsi. Tällä hetkellä suuni oli täynnä hiekkaa ja vasempaan silmäänikin oli ilmeisesti mennyt joku perhanan kivenmurikka, sillä se vuosi kuin Niagaran putoukset. Pyyhin tomuisten aurinkolasieni linssit ja hilasin itseni aurinkoon. Norjassa oli niin vähän lämpimiä päiviä, että täytyi ottaa kaikki ilo irti auringonpaisteesta, tai muutoin pysyisin yhtä kalpeana kuin talvisin.

Hepat nököttivät rivissä kentän keskellä, ja talliorjat kiskoivat niiden läskejä mahoja vöiden avulla timmimmäksi. Vakiotunti oli herättänyt yllättävän paljon kiinnostusta, mikä oli mielestäni ihan kivaa. Oli mukavaa pitää vanhoille tutuille hoitajillekin välillä rääkkiä, vaikka mukana oli tosin jokunen uudempikin tuttavuus. Otin vielä vesihuikan juomapullostani varmistaakseni, etten kuulostaisi yliajetulta varikselta aloittaessani tuntilaisten käskytyksen.


- Sulkekaapa portti sitten mennessänne, huikkasin parille tytölle, jotka olivat poistumassa kentältä saatuaan Aagenkin mahavyön, ihme kyllä, kiristettyä. Poni pitäisikin laittaa dieetille, eihän se pian mahtuisi edes ison tallin ovista sisään.
Kun kaikki olivat tehneet sanattoman päätöksen kävellä alkukäynnit vasempaan kierrokseen, löntystelin kentän keskelle pätemään.
- No niin, alamaiseni, aloitin diktaattorimaiseen sävyyn. – Tänään ei tehdä kerrassaan mitään ihmeellistä. Ajattelin kolmikaarista kiemurauraa, onko kenelläkään vastalauseita?

Kukaan ei uskaltanut avata suutaan.

- Hyvä, ilmeisesti siis ei. Tänään lähinnä kyttäilen teidän ratsastusta ja keskityn siihen päsmäröintiin sitten myöhemmillä tunneilla. Ottakaas aluksi ohjat kireälle ja lähtekää kevyttä ravia vasempaan kierrokseen. Vinjan kanssa tarkkana, että tempo säilyy, sitä ei taaskaan näytä kiinnostavan yhtään mikään.
Nettan nyökkäsi vaivihkaa ja paransi raippansa asentoa.

Alkuravit olivat aina yhtä tylsiä. Istuin muovijakkaralla kasvot kohti pilvetöntä taivasta ja imin itseeni energiaa. Jottei kukaan alkaisi valittaa tarkkaavaisuudestani (tai sen puutteesta), huutelin välillä yleispäteviä ohjeita, kuten ”älkää oikoko kulmissa” tai ”säilytä tahti myös volteilla”. Tuntilaisista huomasi melko heti sen, kuka oli sinut ratsunsa kanssa – Julialla ja Kikillä ei ollut mitään ongelmia, olihan tyttö ratsastanut ponilla monia kertoja aiemminkin, kun taas Petter näytti olevan Tevin selässä kuin kala kuivalla maalla. Vaikka Tevi olikin hirmuisen kiva ratsastettava, erosi se silti melko reilusti Lokasta, jolla poika oli mennyt useammin. Alkusähellyksen jälkeen tahti kuitenkin alkoi löytyä ja avut muotoutua sopivalle voimakkuustasolle. Vaihdatin tuntilaisilla vielä suuntaa ja alkuravit jatkuivat myös oikeaan kierrokseen.

- Okei, eiköhän ponit oo verrytelly jo tarpeeksi. Tulkaas käymään keskellä niin kerron ohjeet seuraavaa tehtävää varten, huikkasin kaikille. – Tehtävänä ois siis kolmikaarinen kiemuraura harjoitusravissa, jokaisen kaaren kohdalla tehdään voltti sisäkaarteeseen. Muistakaa taivuttaa tosi tarkasti ja säilyttää tahti myös pikkuvolteilla. Otetaan vasen kierros näin alkuun ja pitäkää etäisyyttä edellä menevän perseeseen, ettei mene potkunyrkkeilyksi.


Ponit puksuttivat kuin possujunassa konsanaan. Ratsastuskoulun tahmeat kaakit eivät tuntuneet innostuvan asettumisesta ja taipumisesta, joten jouduin motkottamaan asiasta moneen otteeseen.

- Tarkkana sen Aagen kanssa, Saara! Älä anna sen kaatua sisälle päin, ryhdistä sisäkylkeä pohkeella ja laita vähän vauhtia siihen ihrakasaan.
- Hyvä siinä, Inga-Stina. Pidä huolta, ettei voltti menetä pyöreyttään, se vähän oikoo jälkimmäisellä puoliskolla.
- Käske takajalat alle sille Raffelle, se vähän laahustaa, komensin Elsaa. – Asetus on tosi hyvä, mutta eteenpäinpyrkimystä sais olla enemmän.
- Laske käsiä vähän alemmas Ronilla, Ida, ja pidä huoli, että kädet pysyy omilla puolin kaulaa. Hyvä tahti siinä.
- Lucasilla tarkkana nyt niiden oikomisten kanssa! Käy ihan uralla saakka ja katso, että voltti loppuu samaan pisteeseen kuin mistä alkoikin, Eve.

Parin kierroksen jälkeen pääni alkoi mennä jo pyörälle ratsukoiden vahtaamisesta, joten käänsin kasvoni kohti aurinkoa hörppien samalla vesitilkkoja juomapullostani.

- Hyvä siinä, Julia. Liikuttele vähän kuolainta sisäkädellä, niin se alkaa antaa jo periksi ja suostua matalammalle kaulalle. Asetus on hyvä.
- Anna Teville vähän pidempää ohjaa, Petter. Se on vähän jännittyneen oloinen, mutta kulkee oikein nätisti, hyvä!

Seurailin tilannetta vielä tovin ja huikkasin ratsukot käyntiin. Ohjeistin seuraavan tehtävän: Laukkaympyrä päätyyn, pitkällä sivulla siirtyminen raviin muutamaksi askeleeksi, ja taas laukannosto ja pääty-ympyrä laukassa. Vasen kierros. Seuraava saa lähteä, kun edellä menevä on saanut tehtyä ensimmäisen ympyrän loppuun.

- Aseta myös laukassa, Iiäs. Älä anna Dimonan päästä liian helpolla, käytä sisäpohjetta ja säilytä ulko-ohjan tuki.
- Hyvä, Beata. Säilytä sama tempo myös ympyrällä, Loka ei saa sluibailla.
- Hyvä siinä, Julia. Myötää sisäkädellä, varo, ettet ole liian innokas apujen kanssa. Se kulkee varsin hyvin yksilläkin pohkeilla.
- Ryhdistä sitä Vinjaa, Nettan. Puolipidätteitä ja ratsasta pohkeella ohjaa kohti, nyt se vain vyöryy eteenpäin. Tarkkana, että valmistelet ravisiirtymisen huolellisesti.
- Aagen kanssa kans enemmän pohkeita! Ajattele, ettei sen kuuluisi pudottaa laukasta raviin vaan siirtyä nätisti ja ryhdikkäästi. Käytä raippaa, jos se vain kipittää eikä kuuntele pohjetta.
- Hyvä, Ida. Katso, ettet päästä ulko-ohjaa löystymään ympyrällä. Tosi hyvä siirtyminen!

Kahden kierroksen jälkeen vaihdatin suuntaa ja tehtiin sama tehtävä uudestaan oikeaan kierrokseen. Koska tehtävä oli melko yksinkertainen, ei mun tarvinnut kovin paljoa napista – annoin lähinnä tarkkuuteen liittyviä ohjeita. Laukkatehtävän jälkeen komensin ratsukot rentoon loppuraviin ja myöhemmin käyntiin.


Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan

Inga-Stina kirjoitti:


Kentälle menossa. Mie jatkelen + Dinan superouto väritys johtuu siitä, että väänsin tän maksun jostain vanhasta kuvasta (Lokalle tarkotettu), jonka olin jo värittäny.

Oops, unohin ilmoittaa että tarina tullut (joskin hävyttömän myöhässä!)

Nykyiset rinkiläiset voivat ilmoitella jatkokiinnostuksistaan tähän topiciin! Koitan nyt vihdoin ryhdistäytyä tän kans.

kliketiklik

Kentälle menossa. Mie jatkelen + Dinan superouto väritys johtuu siitä, että väänsin tän maksun jostain vanhasta kuvasta (Lokalle tarkotettu), jonka olin jo värittäny.