PERJANTAIN VAKIORINKI

Linkki vuoden 2015 topiciin

Perjantain vakiorinki starttaa jälleen! Tuntitoimintakyselyssä ilmeni kiinnostusta vakkaritunnille, joten tässä olisi oiva tilaisuus kehittää tuntiosallistumisesta rutiini sekä päästä koulimaan taitojaan (sekä keräilemään tuntimerkkejä) eriaiheisilla tunneilla. Pitäjänä toimii Jassu, ellei toisin erikseen sovita.

Vakioringin pyörimistahtia ei tällä hetkellä ole vielä päätetty, mutta siihen vaikuttaa pitkälti osallistujien maksuinnokkuus. Mikäli ensimmäisen vakkaritunnin maksut jäävät kovin monelta osallistujalta roikkumaan, tunnin pyörimistahtia pidennetään, kun taas jos maksujen tekemisessä ei ilmene ongelmia, tuntia voidaan pyörittää 2-4 viikon välein.

Vakkarille ovat tervetulleita kaikki: niin henkilökuntalaiset, yksityisenomistajat, hoitajat, kuin tallin muutkin kävijät. Vakiotunnille otetaan vain Shelyesissä asuvia hevosia.


Vakiorinki pähkinänkuoressa:

• Vakkaririnkiin voi osallistua kuka tahansa.
  
• Osallistujia otetaan niin paljon, kuin hevosia riittää.
  
• Ringin pyörimisvauhti määräytyy osallistujien maksuinnokkuuden mukaan.
  
• Osallistumisen voi peruuttaa miltä tahansa ringin tunnilta: sinun ei ole pakko osallistua vakkarin jokaiselle tunnille.
  Sinun on kuitenkin osallistuttava vähintään joka viidennelle tunnille pysyäksesi ringissä mukana. Viisi peräkkäistä peruutusta poistaa sinut vakioringistä.
  
• Jos sinulla on 3 maksamatonta tuntia Perjantain vakioringissä, laitetaan osallistumisesi tauolle, kunnes olet saanut rästejä maksettua vähemmäksi.
  Muut kuin Perjantain vakioringin tuntirästit eivät vaikuta tauolle joutumiseen.
  
• Jokaiselle vakioringin tunnille osallistumisesta saat aina osasuorituksen kolmeen eri merkkiin:
  AINA+ SEKÄ LISÄKSI JOKU NÄISTÄ:
  

Osallistuminen:
Ilmoita tietosi tähän topiciin alla olevan taulukon mukaisesti.

Osallistuja		Taitotaso		Hevostoiveet		Kehityskohteita koulussa		Kehityskohteita esteillä		Tuntimaksut
Beata		heA re100cm		Usva, tuntihepat		Käsien ja jalkojen asento		Myötäys ja istunta		19.01.2018 16.02.2018
Sølvi		heA re100cm		Trane, Raffe		Vinous, jalkojen asento		Etäisyyksien ratsastaminen, rohkeus		19.01.2018 16.02.2018
Hanne		heA re110cm		Raffe		Tilan antaminen hevoselle, tuntuma		Reittien valinta ja ratsastaminen, tilan antaminen hevoselle		19.01.2018 16.02.2018
Inga-Stina		heB re100cm		Dimona, Wilda		Jalkojen pitäminen paikallaan, kädet		Jalkojen pitäminen paikallaan, kädet		19.01.2018 16.02.2018
Petter		heB re100cm		Lidia, Della, isot ponit		Käsien asento, isolla hevosella ratsastamisen jännitys		Estepelko onnettomuuden jälkeen		19.01.2018 16.02.2018
Ella-Amalie		heB re80cm		Blondi, Wilda, Dimona, Venni		Käsien asento, katse pois niskasta		Istunta, rohkeus ratsastaa kunnolla eteen		19.01.2018 16.02.2018
Pihla		heA re110cm		Arne		Tarpeeksi vaatiminen, nyrkit pystyyn		Tarkemmat tiet, ylimääräinen säätäminen pois		19.01.2018 16.02.2018

Tuntiarkisto:

1. - 19.01.2018: Lähtötason kartoitus, koulu - Peruuttaneet: -
2. - 16.02.2018: Puomityöskentelyä - Peruuttaneet: Nimi, Nimi2, Nimi3
3. - 00.00.0000: Tunnin otsikko - Peruuttaneet: Nimi, Nimi2, Nimi3

Ensimmäisellä tunnilla treenailtiin perusasioita: siirtymisiä askellajista toiseen ja niiden sisällä, asetus- ja taivutusharjoituksia, voltti- ja ympyrätyöskentelyä sekä perusistuntaa.
1. Alkukäynnit.
2. Lämmittelyä kevyessä ravissa uraa pitkin.
3. Harjoitusravia uralla, päätyihin ympyrät. Molempien pitkien sivujen keskellä siirtymä käyntiin, 4 askelta käyntiä ja siirtymä raviin.
4. Sama kuin äskeinen, oritallin puoleisella pääty-ympyrällä vasta-asetus ja toisella pääty-ympyrällä normaali myötäasetus.
5. Välikäynnit vapain ohjin.
6. Harjoitusravista siirtymä laukkaan pääty-ympyröille, pääty-ympyrä laukassa ja siirtymä raviin.
7. Käynnistä siirtymä laukkaan, katsomon puoleinen pitkä sivu laukassa, ennen kulmaa siirtymä käyntiin.
8. Loppuverryttely kevyessä ravissa.

Tunnin maksu tapahtuu vastaamalla näihin kysymyksiin lyhyesti:
1. Millä mielin odotit koulutuntia? Oliko perustyöskentelyn treenaaminen pitkästyttävää, vai saitko tunnista jotain irti?
2. Miten ratsusi asettui ja taipui? Saitko avut tarpeeksi läpi alkuverkassa, vai jäikö yhteistyö puolitiehen?
3. Kuinka siirtymät sujuivat? Tuottiko jokin siirtymä teille erityisiä haasteita?
4. Tämä tunti istuttiin suurimmilta osin harjoitusistunnassa. Oliko istunnassasi huomautettavaa?
5. Tiivistä tämä tunti kolmella sanalla.

Anteeksi myöhästyminen, koulun alun takia en oo malttanut istua koneella

Beata kirjoitti:1. Odotin tuntia innolla: emme olleet Usvan kanssa olleet yhdessä tunnilla vielä kertaakaan, eikä ratsastustreenaamisemme ollut muutenkaan ollut kovin nopeasti etenevää. Perustyöskentely oli juuri se asia, mihin meidän tuli keskittyä tässä vaiheessa.

2. Taivutukset ja asetukset olivat vielä vähän hukassa, Usva kun olisi mieluiten möngerrellyt milloin milläkin ihme mutkalla, mutta hinkkaaminen auttoi ja lopulta saatiin nättejäkin asetuksia.

3. Laukannostot käynnistä olivat vähän hukassa, kun ei tamman peräpään lihaksisto ole vielä kovin hyvässä kunnossa. Muut siirtymiset sujuivat yllättävän hyvin ja olin kovin tyytyväinen Usvan työskentelyyn siirtymisten osalta.

4. Kevensin suurimman osan ajasta, ettei Usva jännittyisi liikaa. Harjoitusistuntani ei kuitenkaan ole parhaasta päästä, vaan kokeneemmalla ratsulla sitä tulisi vielä hioa, etenkin jalkojen alhaalla pysymistä.

5. jännitys, hankaluudet, onnistuminen

Pihla kirjoitti:1. Odotin tuntia mielenkiinnolla. Perusjuttujen treenaaminen teki hyvää ja toisaalta ihan simppelitkin tehtävät saattoivat olla kinkkisiä.
2. Arne oli alkuun vähän jäykkä ja vasta-asetukset tuotti alkuun melkoista päänvaivaa.
3. Käynti-ravi siirtymiset oli aika hitaita, mutta laukannostot onnistui hyvin kun Arne alkoi heräillä hommiin.
4. Nyrkkien pystyssä pitäminen meinasi unohtua ja niihin piti erityisesti keskittyä.
5. Yksinkertainen, haasteellinen, opettevainen

Sølvi kirjoitti:1. Odotin tuntia innolla: Trane ei ollut mulle vielä kovin tuttu ratsu, ja uuden ratsun kanssa on aina hyvä aloittaa perusasioista. Lisäksi pari viime vuotta olin ainoastaan humpsutellut menemään Feitlillä pitkin metsiä, joten kouluvääntö oli vähän ruosteessa ja vaatisi perusasioidenkin kertaamista.

2. Trane oli todella mukavan tuntuinen ja vertyi nopeasti jo verryttelyssä tullen pehmeäksi.

3. Siirtymiset eivät tuottaneet vaikeuksia, mutta laukasta suoraan käyntiin siirtyessä Tranen tasapaino ei tahtonut aivan säilyä, ja tuloksena oli ensimmäisillä kerroilla muutama hätäinen ja jännittynyt raviaskel.

4. Osasin istua melko rennosti, muutaman kerran Jassu joutui huomauttamaan alaspäin valuneesta vasemmasta hartiasta, eivätkä Tranen askellajit olleet helpoimmasta päästä. Orin rentoutuessa sen askellajeistakin tuli kuitenkin helpompia istua.

5. Odotus, jännittyneisyys, vauhti

Ella-Amalie kirjoitti:19.1.
1. Millä mielin odotit koulutuntia? Oliko perustyöskentelyn treenaaminen pitkästyttävää, vai saitko tunnista jotain irti?
- Rakastan kouluratsastusta ja sen tuomia haasteita, joten odotin tuntia innolla. Perustyöskentelyä on aina hyvä treenata, koska se luo pohjan kaikille suorituksille ja vaativammille tehtäville. Blondi on mulle vielä sen verran uusi tuttavuus, että meillä ainakin yhteistyötä täytyy lähteä hiomaaan täydelliseksi ihan itsestäänselvyyksistä alkaen.

2. Miten ratsusi asettui ja taipui? Saitko avut tarpeeksi läpi alkuverkassa, vai jäikö yhteistyö puolitiehen?
- Blondi oli  jälleen astetta omapäisemmällä tuulella, joten töitä kyllä riitti yli tarpeidenkin. Sinnikkäällä ja määrätietoisella otteella ratsastaminen tuotti kuitenkin loppupeleissä tulosta, ja sain ponin taipumaan ihan mukavasti. Askel jäi vielä vähän lyhyeksi ja kiireiseksi, mutta sitä oli onnistuneen verkan jälkeen hyvä lähteä työstämään.

3. Kuinka siirtymät sujuivat? Tuottiko jokin siirtymä teille erityisiä haasteita?
- Siirtymät olisivat voineet olla täsmällisempiä ja rauhallisempia, mutta ne ovatkin olleet meidän ongelmakohta suunnilleen aina. Itsenäisesti ratsastaessa tulee harvemmin keskityttyä pelkkiin siirtymisiin, mutta ilmeisesti sitten pitäisi!

4. Tämä tunti istuttiin suurimmilta osin harjoitusistunnassa. Oliko istunnassasi huomautettavaa?
- Harjoitusistunta (varsinkin pienen ponin kanssa) on mulle ihan kaikista tutuin tapa istua, ja harvemmin verryttelyjä lukuun ottamatta kevennän itsenäisesti ratsastaessakaan. Istuntani on rauhallinen ja liikkeitä myötäilevä, mutta katse ja kädet painuvat jatkuvasti liian alas, mikä tietty vaikuttaa työskentelyyn.

5. Tiivistä tämä tunti kolmella sanalla.
- Antoisa, opettavainen ja onnistunut

1. Odotin tuntia innolla: emme olleet Usvan kanssa olleet yhdessä tunnilla vielä kertaakaan, eikä ratsastustreenaamisemme ollut muutenkaan ollut kovin nopeasti etenevää. Perustyöskentely oli juuri se asia, mihin meidän tuli keskittyä tässä vaiheessa.

2. Taivutukset ja asetukset olivat vielä vähän hukassa, Usva kun olisi mieluiten möngerrellyt milloin milläkin ihme mutkalla, mutta hinkkaaminen auttoi ja lopulta saatiin nättejäkin asetuksia.

3. Laukannostot käynnistä olivat vähän hukassa, kun ei tamman peräpään lihaksisto ole vielä kovin hyvässä kunnossa. Muut siirtymiset sujuivat yllättävän hyvin ja olin kovin tyytyväinen Usvan työskentelyyn siirtymisten osalta.

4. Kevensin suurimman osan ajasta, ettei Usva jännittyisi liikaa. Harjoitusistuntani ei kuitenkaan ole parhaasta päästä, vaan kokeneemmalla ratsulla sitä tulisi vielä hioa, etenkin jalkojen alhaalla pysymistä.

5. jännitys, hankaluudet, onnistuminen

1. Odotin tuntia mielenkiinnolla. Perusjuttujen treenaaminen teki hyvää ja toisaalta ihan simppelitkin tehtävät saattoivat olla kinkkisiä.
2. Arne oli alkuun vähän jäykkä ja vasta-asetukset tuotti alkuun melkoista päänvaivaa.
3. Käynti-ravi siirtymiset oli aika hitaita, mutta laukannostot onnistui hyvin kun Arne alkoi heräillä hommiin.
4. Nyrkkien pystyssä pitäminen meinasi unohtua ja niihin piti erityisesti keskittyä.
5. Yksinkertainen, haasteellinen, opettevainen

1. Odotin tuntia innolla: Trane ei ollut mulle vielä kovin tuttu ratsu, ja uuden ratsun kanssa on aina hyvä aloittaa perusasioista. Lisäksi pari viime vuotta olin ainoastaan humpsutellut menemään Feitlillä pitkin metsiä, joten kouluvääntö oli vähän ruosteessa ja vaatisi perusasioidenkin kertaamista.

2. Trane oli todella mukavan tuntuinen ja vertyi nopeasti jo verryttelyssä tullen pehmeäksi.

3. Siirtymiset eivät tuottaneet vaikeuksia, mutta laukasta suoraan käyntiin siirtyessä Tranen tasapaino ei tahtonut aivan säilyä, ja tuloksena oli ensimmäisillä kerroilla muutama hätäinen ja jännittynyt raviaskel.

4. Osasin istua melko rennosti, muutaman kerran Jassu joutui huomauttamaan alaspäin valuneesta vasemmasta hartiasta, eivätkä Tranen askellajit olleet helpoimmasta päästä. Orin rentoutuessa sen askellajeistakin tuli kuitenkin helpompia istua.

5. Odotus, jännittyneisyys, vauhti

- No sitä helvettiä! Vastasin sadistisesti myhäillen tuntilaisille, jotka ihmettelivät hevosvalintoja. - Ei passaa tottua liian hyvälle mun vakiotunnilla!

Tänään oli luvassa puomityöskentelyä. Pitkillä sivuilla oli viiden puomin sarjat, ja molemmilla pääty-ympyröillä viuhkaan asetettu kolme puomia. Tunti alkoi huolellisella ravityöskentelyllä, tänään oli tarkoitus keskittyä askeleenlyhennyksiin ja -pidennyksiin.

Ella-Amalie sai Aagen hienosti liikkeelle: pullea risteytysponi pikemminkin kipitti kuin laahusti, vaikka tuntuma ei sen vuoksi ollutkaan parhaasta päästä. Kuitenkin ruuna oli niin vaikea heräteltävä, että olin todella tyytyväinen jo siihen faktaan, että se liikkui ripeästi ja malttoi olla polkematta puomien päälle. Kehuin kaksikkoa vuolaasti, harvalla ratsastajalla riitti paukkuja Aagen herättämiseen.

Vicky oli tehnyt hyvää työtä Dellan kanssa: tamma oli rauhoittunut huomattavasti siitä, mitä se oli vaikkapa kuukausi sitten. Estetreeneihin keskittyminen oli antanut nuorelle puoliveriselle rutkasti itsevarmuutta, ja se nosteli näyttävästi jalkojaan puomisarjoilla. Petter oli rauhallinen ratsastaja, minkä vuoksi heidän yhteistyönsä näytti oikeastaan aika hyvältä. Silloin tällöin tamma hieman kuumui, ja neuvoin nuorta miestä ottamaan käyntisiirtymisiä, mikäli vauhti äityi liian kovaksi.

Pihla ja Trane työskentelivät kuin vanha aviopari. Trane ei eronnut kovin merkittävästi Arnesta, joten ratsuvalinta ei ollut kovin suuri kulttuurishokki. Hieman sanomista tuli pohkeiden tuesta, sillä Trane ei pitänyt pitkistä puomisarjoista, minkä vuoksi lähestymiset olivat melkoista mutkittelua ja härväämistä. Muutaman toiston jälkeen puomitehtävät alkoivat sujua jo luontevammin.

Hanne näytti olevan yllättävän tyytyväinen ratsuvalintaansa Lidiaan, eikä heidän työskentelystään oikeastaan voinut keksiä juurikaan kritiikkiä. Tamma hieman laahusti tavalliseen tapaansa, joten haastoin Hannen ratsastamaan Lidian takajalat polkemaan kunnolla alle. Parin kierroksen jälkeen Lidia jo mutusteli kuolainta hieman, joten odotukset tunnin loppupuolikkaalta olivat suuret.

Stella työskenteli tasaisen varmasti Iiässän kanssa. Inga-Stina oli huolellinen ratsastaja, jonka vahvuudet olivat erityisesti puomit ja esteet, joten heidän yhteistyötänsä oli ilo katsella. Stellakin jaksoi hienosti esittää askeleensäätöä ympyrällä olevilla puomeilla.

Beata ratsasti Arnea yllättävän hyvin - ehkä nuoren Usvan läpiratsastus oli saanut Beatan kiinnittämään enemmän huomiota istuntaan. Painoavuille tarkka Arne aluksi hieman mutkitteli lähestymisissä ja oikoi ympyräpuomeilla, mutta Beata korjasi hienosti tilanteen kehotuksestani keskittyä painopisteen sijaintiin.

Sølvin ja Vinjan suurin haaste oli kokoamisessa. Tyypilliseen tapaansa Vinja puksutti ripeästi puomien yli, mutta askeleet olivat matalia ja puomit kolisivat erityisesti ympyrällä, jos tie meni vähänkään sivuun. Neuvoin Sølviä käyttämään enemmän puolipidätteitä ja ratsastamaan Vinjaa ohjastuntumaa vasten, jotta askeleeseen tulisi enemmän ryhtiä.

Seuraavaksi siirryttiin laukkapuomitehtävälle. Pitkille sivuille kolme laukkapuomia, jotka oli tarkoitus ylittää ensin normaalisti, sitten lyhentäen ja lopuksi pidentäen laukka-askelta.
Miten tämä tehtävä sujui teidän ratsukollanne?

Hanne kirjoitti:

16.2.2018 - Puomityöskentelyä

Porukka katsoi tuntilistaa hieman ihmeissään, kun Jassu iski sen meidän nokan eteen. En tiedä olivatko kaikki tyytyväisiä hevosiin, mitkä Jassu oli niille lätkäissyt. Itse katsellessani Lidian nimeä, olin ihan iloinen. Oli kivaa päästä pitkästä aikaa jonkun muun hevosen selkään kuin Raffen, eikä Lidia ollut ollenkaan huono vaihtoehto. No, jooo, olisin mieluummin kokeillut esim. Aagea tai Ronia tai Dellaa. Uskoin, että pääsisin vielä joskus niidenkin selkään.

”Mennäänkö hakemaan hepat?” ehdotin.
Kävimme porukalla hakemassa hevoset sisälle, jonka jälkeen puheensorina täytti tallin laittaessamme hevosia kuntoon. Lidia oli kiltisti aloillaan, kun harjasin sitä ja varustin sen. Käsitykseni mukaan Lidia oli todellinen luottohevonen ja sen kyllä huomasi ainakin käsiteltäessä. Lidia oli pian valmis ja kävin vaihtamassa vielä itselleni ratsastuskamppeet päälle. Raippa kainaloon ja kypärä päähän, jonka jälkeen menoks!

Talutin Lidian muiden perässä maneesiin, jossa pysäytin sen vähän päähän Pihlasta ja Tranesta. Kiristin vyön, laskin jalustimet ja ponnautin itseni selkään. Lidia ei tehnyt mitään elettäkään liikkuakseen, kun laskeuduin satulaan. Pidensin jalustimia parilla reiällä ja painoin sen jälkeen kantapäät tamman kylkiin saadakseni sen liikkeelle. Laahustaen Lidia liikahti kohti uraa.

Jassukin ilmestyi maneesiin ja käski ottamaan ohjat tuntumalle. Keräsin mustan latvialaisen ohjat tuntumalle ja pistin sen liikkumaan reippaammin. Nostaessani ravin Lidia ei sinänsä tuntunut laiskalta, vaikka ei se mitenkään huippuvirkeäkään ollut. Mukavan tuntuinen se kuitenkin oli selästä käsin. Tamman sai hyvin astelemaan puomien ylitse ja meillä meni hyvin. Taputin Lidiaa kaulalle.

”Hanne, ratsasta enemmän takajalkoja mukaan”, Jassu ohjeisti.
Raipalla muistutin pari kertaa Lidiaa myös sen takajaloista ja ratsastin sitä rohkeammin eteen. Lidia muuttui pian paremmaksi kädelle. Pidinkin koko ajan pientä liikettä sormissa. Laukkapuomeilla olin saanut tamman jo hyvin muotoon ja takajalat kulkivat huomattavasti paremmin mukana. Lyhentämiset sujuivat meiltä paremmin, pidentäessä Lidia hieman kolautti pari kertaa takajalkojaan puomeihin. Pari pientä temmonkorjausta ja oman istunnan muuttamista, niin puomit menivät hyvin! Ai vitjat oli mukava mennä hevosella, jonka kanssa homma toimi. Aivan kuten myös Raffen kanssa.

”Okei, hyvä, sitten loppuravit”, Jassu kehaisi porukkaa.
Pidensin hieman Lidian tuntumaa ja annoin sen venyttää kaulaa, kun ravasimme ympyröillä ja uralla loppuraveja. Tammalle oli noussut pieni hiki pintaan, mikä oli ihan hyvä. Siitä tiesi, että ei koko tuntia oltu ihan tyhjänpanttina. Itsellenikin oli tullut sopivan lämmin. Siirsin Lidian käyntiin muiden mukana ja vapautin sille ohjat pitkiksi.

Loppukäyntien jälkeen kaarsin Lidian kaartoon Ella-Amalien ja Aagen viereen. Taputin vielä kerran mustaa kaulaa ja laskeuduin sen jälkeen selästä. Vyö pari reikää löysemmälle ja jalustimet ylös, jonka jälkeen odotin loppujen olevan valmiita. Petter ja Della johdattivat meidät takaisin talliin, jossa hoidimme hevoset pois. Osa jäi vielä juttelemaan oleskelutilaan.

Ella-Amalie kirjoitti:16.2.
Mä olin jo ihan hiestä märkä ensimmäisen puomitehtävän jälkeen – Aagesta nyt puhumattakaan, ja sitten kuulin Jassun mainitsevan laukkapuomit askeleen pituuden säätelyn kanssa. Ei helvetti, ajattelin, ja olin ihan varma, että Aage siirtyisi tyyliin käyntiin mun yrittäessä lyhentää sen askeleita, jotka olin ensin vaivalla saanut edes kulkemaan eteenpäin. Jassu oli kamala.

Ensin puomit tuli ylittää ihan normaalisti, hyvässä rytmissä ja tasaisella temmolla. Olin Blondin kanssa (ja ala-asteelta päästyäni) yrittänyt päästä eroon jäätävistä ponipohkeista, eli käytännössä kantapäiden paukuttamisesta hevosen kylkiin, mutta olin aika varma, ettei Aage edes tuntenut mun ”kauniita ja huomaamattomia” kouluratsastajan pohjeapuja. Päätin siis suosiolla palata ruunivoikon läskin kanssa jatkokurssille, ja iskin laukkapohkeet kiinni sen kylkiin jokaisella askeleella, samalla raipalla tehostaen, mikäli reaktiota ei kuulunut.

Ja Aagehan laukkasi. Se laukkasi! Ihan rehellisesti, eikä edes yrittänyt tiputtaa raville. Saatiin Jassulta taas vuolaasti kehuja, ja mä välitin ne ponille rapsutusten ja taputusten muodossa, mutta tiesin, että pahin oli vasta tulossa.

Askeleen lyhennykset eivät menneet meidän osalta ihan nappiin, kuten arvata saattoi. Alkutunnin vauhtiin pääsemisestä ja puomeista suorastaan innostuneena (???) Aage ei alkuun kuunnellut mun pidätteitä ollenkaan kuin vasta puomisarjan jälkeen. Yrittäessäni lähestyä tehtävää rauhallisemmassa temmossa, oli ponin askel liian löysää ja pidätteiden voimasta se siirtyi käynnin kautta täydelliseen stoppiin keskimmäisen puomin päälle. Napautin äkkiä pohkeet ponin kylkiin, ja Jassun kehotuksesta tulimme tehtävän heti uudestaan läpi. Yritin keskittyä pitämään tahdin tasaisena pohjeavuilla, mutta samalla tein puolipidätteitä, jotka lopulta kolmannella yrityksellä saivat Aagen askeleet lyhentymään. Ei ehkä mitenkään kovin näyttävästi, mutta kyllä mä sen selkään asti tunsin, mikä oli kaiketi ihan positiivista.

Innostuneessa mielentilassa olevan Aagen kanssa askeleen pidennykset olivat huomattavasti helpompia. Asia, josta en olisi koskaan kuvitellut joutuvani sen selässä huolehtimaan, oli kontrolli. Ei poni käsistä meinannut karata, mutta heitteli vähän pukkeja sinne sun tänne ja esitti sellaista jättilaukkaa, jota ei ennen ollut nähty, mutta ainakin sillä oli ilmeisen hauskaa.

Pihla kirjoitti:16.2. Puomityöskentelyä

Olin aluksi kovin huolissani kuullessani että tutut ratsut olivatkin vaihtuneet vieraampiin, mutta minulla oli käynyt tuuri, sillä olin saanut tälle tunnille ratsukseni Tranen. Trane ei varsinaisesti ollut minulle tuttu ratsu, mutta tiesin että se oli hyvin saman tyyppinen kuin Arne. Hyvillä mielin lähdin siis varustamaan oria tuntia varten.

Alkutunti sujui hieman varovaisissa merkeissä, koska en ollut ihan varma miten Trane toimisi parhaiten. Pikkuhiljaa menomme alkoi parantua ja yhteistyömme sujui loppujen lopuksi todella hyvin. Pieniä erimielisyyksiä aiheuttivat suoralla olevat puomit, koska Trane olisi mieluummin päässyt vähemmällä ja skipannut ne tyystin. Jassu sai pitkin tuntia huomautella pohkeiden tuesta, koska niin saman tyyppinen Arnen  kanssa kuin Trane olikin, se vaati enemmän pohkeen tukea kuin Arne, eikä pelkästään keskellä satulaa istuminen riittänyt pitämään sitä suoralla linjalla. Tässä vaiheessa totesin itselleni, että ratsun vaihtaminen teki todellakin hyvää etten kangistuisi kaavoihini ihan täysin.

Laukkatehtävällä Trane meinasi olla hieman liian vauhdikas. Parilla ensimmäisellä kerralla puomit rytisivät turhan paljon ja Jassu käskikin meitä toistamaan tehtävän pari kertaa ennen kuin löysimme Tranelle luonnollisen rytmin, joka sitten säilyikin loppuun saakka. Lyhennykset olivat alkuun hieman haasteellisia, koska ori olisi mielellään vaan kruisaillut puomien yli nyt kun se oli rennon rempseän temmon löytänyt,  mutta tarpeeksi monen toiston jälkeen se tajusi jutun juonen ja teki kuten pyysin. Pidennykset puolestaan sujuivat todella mallikelpoisesti. Trane reagoi apuihini aivan kuin olisi lukenut ajatuksiani ja piti jalkansa järjestyksessä paremmin kuin hyvin.

1. Tunnille lähdettiin ihan perusmielin. Ei mitenkään suuria odottaen, mutta hyvällä mielellä. Oli ihan kiva päästä Raffen kanssa ensimmäistä kertaa tunnille. Perustyöskentely ei sinänsä ollut pitkästyttävää, mutta odotan ehdottomasti tunteja, kun päästään kunnolla tekemään.
2. Asetuksissa Raffe tuntui kulkevan enemmän lapa edellä, mutta itsepintaisesti sain ruunan lopulta asettumaan kuten toivottiin. Avut jäivät varmasti alkuun puolitiehen, mutta lopulta menivät tarpeeksi läpi.
3. Siirtymät sujuivat meiltä todella hyvin! Raffe kulki reippaasti koko tunnin, jonka ansiosta siirtymät olivat helppoja. Ensimmäisellä kerralla käyntiin siirtymisessä tuli pari raviaskelta.
4. Palautetta tuli liian edessä olevasta painopisteestä ja vinosta asennosta.
5. Toimiva, onnistunut, tasapainoinen

16.2. tunti tullut, pahoittelen jälleen pientä myöhästymistä!

Porukka katsoi tuntilistaa hieman ihmeissään, kun Jassu iski sen meidän nokan eteen. En tiedä olivatko kaikki tyytyväisiä hevosiin, mitkä Jassu oli niille lätkäissyt. Itse katsellessani Lidian nimeä, olin ihan iloinen. Oli kivaa päästä pitkästä aikaa jonkun muun hevosen selkään kuin Raffen, eikä Lidia ollut ollenkaan huono vaihtoehto. No, jooo, olisin mieluummin kokeillut esim. Aagea tai Ronia tai Dellaa. Uskoin, että pääsisin vielä joskus niidenkin selkään.

”Mennäänkö hakemaan hepat?” ehdotin.
Kävimme porukalla hakemassa hevoset sisälle, jonka jälkeen puheensorina täytti tallin laittaessamme hevosia kuntoon. Lidia oli kiltisti aloillaan, kun harjasin sitä ja varustin sen. Käsitykseni mukaan Lidia oli todellinen luottohevonen ja sen kyllä huomasi ainakin käsiteltäessä. Lidia oli pian valmis ja kävin vaihtamassa vielä itselleni ratsastuskamppeet päälle. Raippa kainaloon ja kypärä päähän, jonka jälkeen menoks!

Talutin Lidian muiden perässä maneesiin, jossa pysäytin sen vähän päähän Pihlasta ja Tranesta. Kiristin vyön, laskin jalustimet ja ponnautin itseni selkään. Lidia ei tehnyt mitään elettäkään liikkuakseen, kun laskeuduin satulaan. Pidensin jalustimia parilla reiällä ja painoin sen jälkeen kantapäät tamman kylkiin saadakseni sen liikkeelle. Laahustaen Lidia liikahti kohti uraa.

Jassukin ilmestyi maneesiin ja käski ottamaan ohjat tuntumalle. Keräsin mustan latvialaisen ohjat tuntumalle ja pistin sen liikkumaan reippaammin. Nostaessani ravin Lidia ei sinänsä tuntunut laiskalta, vaikka ei se mitenkään huippuvirkeäkään ollut. Mukavan tuntuinen se kuitenkin oli selästä käsin. Tamman sai hyvin astelemaan puomien ylitse ja meillä meni hyvin. Taputin Lidiaa kaulalle.

”Hanne, ratsasta enemmän takajalkoja mukaan”, Jassu ohjeisti.
Raipalla muistutin pari kertaa Lidiaa myös sen takajaloista ja ratsastin sitä rohkeammin eteen. Lidia muuttui pian paremmaksi kädelle. Pidinkin koko ajan pientä liikettä sormissa. Laukkapuomeilla olin saanut tamman jo hyvin muotoon ja takajalat kulkivat huomattavasti paremmin mukana. Lyhentämiset sujuivat meiltä paremmin, pidentäessä Lidia hieman kolautti pari kertaa takajalkojaan puomeihin. Pari pientä temmonkorjausta ja oman istunnan muuttamista, niin puomit menivät hyvin! Ai vitjat oli mukava mennä hevosella, jonka kanssa homma toimi. Aivan kuten myös Raffen kanssa.

”Okei, hyvä, sitten loppuravit”, Jassu kehaisi porukkaa.
Pidensin hieman Lidian tuntumaa ja annoin sen venyttää kaulaa, kun ravasimme ympyröillä ja uralla loppuraveja. Tammalle oli noussut pieni hiki pintaan, mikä oli ihan hyvä. Siitä tiesi, että ei koko tuntia oltu ihan tyhjänpanttina. Itsellenikin oli tullut sopivan lämmin. Siirsin Lidian käyntiin muiden mukana ja vapautin sille ohjat pitkiksi.

Loppukäyntien jälkeen kaarsin Lidian kaartoon Ella-Amalien ja Aagen viereen. Taputin vielä kerran mustaa kaulaa ja laskeuduin sen jälkeen selästä. Vyö pari reikää löysemmälle ja jalustimet ylös, jonka jälkeen odotin loppujen olevan valmiita. Petter ja Della johdattivat meidät takaisin talliin, jossa hoidimme hevoset pois. Osa jäi vielä juttelemaan oleskelutilaan.

19.1.
1. Millä mielin odotit koulutuntia? Oliko perustyöskentelyn treenaaminen pitkästyttävää, vai saitko tunnista jotain irti?
- Rakastan kouluratsastusta ja sen tuomia haasteita, joten odotin tuntia innolla. Perustyöskentelyä on aina hyvä treenata, koska se luo pohjan kaikille suorituksille ja vaativammille tehtäville. Blondi on mulle vielä sen verran uusi tuttavuus, että meillä ainakin yhteistyötä täytyy lähteä hiomaaan täydelliseksi ihan itsestäänselvyyksistä alkaen.

2. Miten ratsusi asettui ja taipui? Saitko avut tarpeeksi läpi alkuverkassa, vai jäikö yhteistyö puolitiehen?
- Blondi oli jälleen astetta omapäisemmällä tuulella, joten töitä kyllä riitti yli tarpeidenkin. Sinnikkäällä ja määrätietoisella otteella ratsastaminen tuotti kuitenkin loppupeleissä tulosta, ja sain ponin taipumaan ihan mukavasti. Askel jäi vielä vähän lyhyeksi ja kiireiseksi, mutta sitä oli onnistuneen verkan jälkeen hyvä lähteä työstämään.

3. Kuinka siirtymät sujuivat? Tuottiko jokin siirtymä teille erityisiä haasteita?
- Siirtymät olisivat voineet olla täsmällisempiä ja rauhallisempia, mutta ne ovatkin olleet meidän ongelmakohta suunnilleen aina. Itsenäisesti ratsastaessa tulee harvemmin keskityttyä pelkkiin siirtymisiin, mutta ilmeisesti sitten pitäisi!

4. Tämä tunti istuttiin suurimmilta osin harjoitusistunnassa. Oliko istunnassasi huomautettavaa?
- Harjoitusistunta (varsinkin pienen ponin kanssa) on mulle ihan kaikista tutuin tapa istua, ja harvemmin verryttelyjä lukuun ottamatta kevennän itsenäisesti ratsastaessakaan. Istuntani on rauhallinen ja liikkeitä myötäilevä, mutta katse ja kädet painuvat jatkuvasti liian alas, mikä tietty vaikuttaa työskentelyyn.

5. Tiivistä tämä tunti kolmella sanalla.
- Antoisa, opettavainen ja onnistunut

16.2.
Mä olin jo ihan hiestä märkä ensimmäisen puomitehtävän jälkeen – Aagesta nyt puhumattakaan, ja sitten kuulin Jassun mainitsevan laukkapuomit askeleen pituuden säätelyn kanssa. Ei helvetti, ajattelin, ja olin ihan varma, että Aage siirtyisi tyyliin käyntiin mun yrittäessä lyhentää sen askeleita, jotka olin ensin vaivalla saanut edes kulkemaan eteenpäin. Jassu oli kamala.

Ensin puomit tuli ylittää ihan normaalisti, hyvässä rytmissä ja tasaisella temmolla. Olin Blondin kanssa (ja ala-asteelta päästyäni) yrittänyt päästä eroon jäätävistä ponipohkeista, eli käytännössä kantapäiden paukuttamisesta hevosen kylkiin, mutta olin aika varma, ettei Aage edes tuntenut mun ”kauniita ja huomaamattomia” kouluratsastajan pohjeapuja. Päätin siis suosiolla palata ruunivoikon läskin kanssa jatkokurssille, ja iskin laukkapohkeet kiinni sen kylkiin jokaisella askeleella, samalla raipalla tehostaen, mikäli reaktiota ei kuulunut.

Ja Aagehan laukkasi. Se laukkasi! Ihan rehellisesti, eikä edes yrittänyt tiputtaa raville. Saatiin Jassulta taas vuolaasti kehuja, ja mä välitin ne ponille rapsutusten ja taputusten muodossa, mutta tiesin, että pahin oli vasta tulossa.

Askeleen lyhennykset eivät menneet meidän osalta ihan nappiin, kuten arvata saattoi. Alkutunnin vauhtiin pääsemisestä ja puomeista suorastaan innostuneena (???) Aage ei alkuun kuunnellut mun pidätteitä ollenkaan kuin vasta puomisarjan jälkeen. Yrittäessäni lähestyä tehtävää rauhallisemmassa temmossa, oli ponin askel liian löysää ja pidätteiden voimasta se siirtyi käynnin kautta täydelliseen stoppiin keskimmäisen puomin päälle. Napautin äkkiä pohkeet ponin kylkiin, ja Jassun kehotuksesta tulimme tehtävän heti uudestaan läpi. Yritin keskittyä pitämään tahdin tasaisena pohjeavuilla, mutta samalla tein puolipidätteitä, jotka lopulta kolmannella yrityksellä saivat Aagen askeleet lyhentymään. Ei ehkä mitenkään kovin näyttävästi, mutta kyllä mä sen selkään asti tunsin, mikä oli kaiketi ihan positiivista.

Innostuneessa mielentilassa olevan Aagen kanssa askeleen pidennykset olivat huomattavasti helpompia. Asia, josta en olisi koskaan kuvitellut joutuvani sen selässä huolehtimaan, oli kontrolli. Ei poni käsistä meinannut karata, mutta heitteli vähän pukkeja sinne sun tänne ja esitti sellaista jättilaukkaa, jota ei ennen ollut nähty, mutta ainakin sillä oli ilmeisen hauskaa.

16.2. Puomityöskentelyä

Olin aluksi kovin huolissani kuullessani että tutut ratsut olivatkin vaihtuneet vieraampiin, mutta minulla oli käynyt tuuri, sillä olin saanut tälle tunnille ratsukseni Tranen. Trane ei varsinaisesti ollut minulle tuttu ratsu, mutta tiesin että se oli hyvin saman tyyppinen kuin Arne. Hyvillä mielin lähdin siis varustamaan oria tuntia varten.

Alkutunti sujui hieman varovaisissa merkeissä, koska en ollut ihan varma miten Trane toimisi parhaiten. Pikkuhiljaa menomme alkoi parantua ja yhteistyömme sujui loppujen lopuksi todella hyvin. Pieniä erimielisyyksiä aiheuttivat suoralla olevat puomit, koska Trane olisi mieluummin päässyt vähemmällä ja skipannut ne tyystin. Jassu sai pitkin tuntia huomautella pohkeiden tuesta, koska niin saman tyyppinen Arnen kanssa kuin Trane olikin, se vaati enemmän pohkeen tukea kuin Arne, eikä pelkästään keskellä satulaa istuminen riittänyt pitämään sitä suoralla linjalla. Tässä vaiheessa totesin itselleni, että ratsun vaihtaminen teki todellakin hyvää etten kangistuisi kaavoihini ihan täysin.

Laukkatehtävällä Trane meinasi olla hieman liian vauhdikas. Parilla ensimmäisellä kerralla puomit rytisivät turhan paljon ja Jassu käskikin meitä toistamaan tehtävän pari kertaa ennen kuin löysimme Tranelle luonnollisen rytmin, joka sitten säilyikin loppuun saakka. Lyhennykset olivat alkuun hieman haasteellisia, koska ori olisi mielellään vaan kruisaillut puomien yli nyt kun se oli rennon rempseän temmon löytänyt, mutta tarpeeksi monen toiston jälkeen se tajusi jutun juonen ja teki kuten pyysin. Pidennykset puolestaan sujuivat todella mallikelpoisesti. Trane reagoi apuihini aivan kuin olisi lukenut ajatuksiani ja piti jalkansa järjestyksessä paremmin kuin hyvin.

19.1.

1. Mä en muistanut, milloin olisin viimeksi ollut Dimonan kanssa koulutunnilla joten odotin ihan mielenkiinnolla, miten homma lähtisi taas sujumaan. Kouluratsastus ei ikinä ollut mulle se ykkösjuttu, mutta perusjuttujen treenaaminen teki välillä hyvää.
2. Dimona oli aluksi aika kankea, ponista huomasi selvästi sen, että se oli käynyt viimeaikoina lähinnä vain alkeistunneilla.
3. Siirtymiset sujuivat hyvin, Dimona oli tapansa mukaan reippaalla tuulella.
4. Jassun piti huomauttaa silloin tällöin pohkeiden pitämisestä kiinni ponin kyljissä.
5. tavallinen, opettavainen, reipas

19.1.2018 - Lähtötason kartoitus, koulu

1. Odotin innolla ensimmäistä ratsastuskertaa Lidialla. Oli mukava käydä läpi perusasioita jotta hevonen tuli tutuksi.
2. Mun mielestä ihan hyvin, mutta Jassu sanoi että enemmänkin voisi. Harjoittelua vaan enemmän.
3. Käynti-ravi siirtymät onnistuivat ihan hyvin. Laukkasiirtymät hieman hankalia, eivät niin hallinnassa.
4. Kokeilin harjoitusistuntaa muutamaan otteeseen, mutta huomas kyllä heti, etten oo aikoihin istunut isossa ravissa. Pitkät jalat sekä käsien paikat olivat vähän hakusessa.
5. Jännitys, odotus, opettavainen

16.2.2018 - Puomityöskentelyä

Lidian kanssa oltiin keretty kuukauden päivät kerätä mun omaa rohkeuttani ja tänään se pääs testiin Dellan selässä. Della tuntu yllättävän rauhalliselta ja luotettavalta, ratsastinhan sillä kuitenkin ensimmäistä kertaa. Alkuun jännitin ihan hurjasti maassa olevia puomeja ja Dellan kuumumista, mutta Jassun ohjeilla sain pidettyä tamman tarpeentullen rauhallisena.

Seuraavana oli kuitenkin vuorossa laukkatehtävä. Pyysin lupaa laukata alkuun ihan suoralla sekä ympyrällä ilman puomeja, jotta saisin hieman tuntumaa tamman laukkaan. Se oli tasainen ja varma. Puomit menivät omasta mielestäni hienosti normaalilla laukalla. Jassu kehui mua ja mä kehuin Dellaa. Sitten piti lyhentää. Jassu ohjeisti, ettei Della välttämättä lyhennä, koska sillä ei ollut vielä tarpeeksi voimaa kantaa itseään, eikä se välttämättä ymmärtäisi mitä haluan. Ja niinhän siinä kävi. Tehdessäni pidätteitä, Della hämmentyi ja tiputti ensimmäisellä kerralla raville. Toisella yrityksellä tamman jalat menivät sekaisin ja kolmannella kerralla tultiin normaalisti. Jassu kehui kuitenkin. Viimeisenä laukkaa pidennettiin. Pidennetyllä laukalla puomien väliin tulisi Dellan askelluksella vain yksi askel. Ja arvata voi, kuinka nuori hevonen hieman innostui. Askeleet passas just eikä melkeen, mutta Della kävi tosi kuumana. Meille riitti pari yritystä ja päästiin sitten ravailemaan tamman suurin into pois.

Osa vakiojengistä oli hyvinkin tyrmistynyt nähdessään Jassun listaamat ratsut tänä perjantaina, ja olin mäkin vähän yllättynyt, mutta salaa oikein tyytyväinen: Arne osasi hypätä, ja myös liikkua hyvin, mutta ei takuulla päästäisi mua helpolla. Tarkkuus ja johdonmukaisuus olivat niitä asioita, mitä Arnen kanssa tarvittiin, ja ne olivat juuri niitä asioita, jotka mun pitäisi nuorikkoni kanssa muistaa.

Laukkapuomitehtävä sujui meiltä hyvin, kunhan olimme ensin alkutunnista venkoilleet milloin mihinkin suuntaan ja kolistelleet puomeja miten sattuu. Laukkapuomitehtävälle tullessa olin kuitenkin hiffannut miten Arnen kanssa piti toimia, ja pyynnöstä se sekä pidensi että lyhensi askeliaan näppärästi, eivätkä puomit enää kolisseet. Jassun kehujen jälkeen pidensin ohjaa ja annoin orin hölkkäillä rauhassa hyvän tunnin päätteeksi.

Pääsiskö tähän viel mukaan?

”Mitä helvettiä”, mä vahingossa sanoin ääneen nähdessäni tuntilistat. Muistaakseni olin laittanut ratsutoiveiksi Tranen ja Raffen, mutta Jassunperkele oli kirjoittanut siistillä käsialallaan mun nimen perään sanan Vinja.
”Sitä helvettiä”, Jassu myhäili vittumaisesti ja lähti maneesin suunnille laittamaan meille puomeja valmiiksi.

Vinja-mummo oli yllättävän vauhdikas heti alkuun. Se puksutti menemään tasaisena makkarana, kääntyi sinne minne käskettiin, mutta siihen se sitten jäikin. Mä yritin parhaani heti alkuverryttelyssä siirtymisten ja taivutusten kanssa, mutta joko vanhus oli jäykkä, tai sitten sitä ei kiinnostanut paskaakaan mitä mä tein selässä. Ehkä molempia.

Tuntiheppana vuosia puksuttaneen tamman läpiratsastus ei ollut kovin helppoa, eikä Vinja tahtonut tulla alle lainkaan vaan hölkkäsi menemään vaikka mä tein mitä kootakseni sitä. Niinpä laukkapuomit, jotka Jassu asetteli pitkille sivuille tunnin lopulla, kuulostivat kauhulta.

Ja kauhuahan ne olivatkin. Ensimmäisellä kerralla puomit oli tarkoitus tulla normaalilla tempolla, mutta Vinja löllähteli löysänä makkarana eikä osunut puomeille kunnolla edes normaalissa laukassa. Voi vittu.
”Pohkeet kiinni ja aktiivisia puolipidätteitä joka askeleella!” Jassu ohjeisti maneesin keskeltä. Ihan kuin mä en yrittäisi, mä puhisin itselleni epätavallisesti ainoastaan pääni sisällä. Seuraavalla kierroksella Vinja kuitenkin ryhdistäytyi aavistuksen, ja osuimme puomeille paremmin.
”Sitten lyhentäen! Jos tulitte kolmella ja neljällä niin nyt neljällä ja viidellä, ja jos neljällä ja viidellä niin nyt viidellä ja kuudella!” Jassu ohjeisti kentän keskeltä ja mun teki mieli pudottautua tahallaan lyllertävän keltaisen ponin jalkoihin ja hautautua maneesin hiekkaan. Without a doubt.

Viisi ja kuusi laukkaa eivät ihan meiltä onnistuneet, mutta neljä ja puoli ja kuusi onnistuimme saamaan ja niihin oli tällä kertaa tyytyminen. Seuraavaksi oli vuorossa pidentämistä ja mun vähän teki edelleen mieli esim. kuolla. Kaikkien odotusten vastaisesti Vinja kuitenkin innostui mun läiskäistessä sitä raipalla, ja pienen pukin jälkeen tamma kiristi vauhtia ja kolmen ja neljän laukan sijaan poni tuli välit kahdella ja kolmella, mikä tuotti ongelmia alkuun jopa 25 senttiä korkeammalle ja huomattavasti pitkäjalkaisemmalle Lidialle. Tammamamma sai kehuja saman tien, ja saimmekin alkaa loppuravailemaan.