Petter the better
Sivu 1 / 1
Petter the better
Petterin rakas päiväkirja
_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka - Arne - Lidia ♡
Kengittäjä ja yleinen hääräilijä
Petter- Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 29
Join date : 15.06.2014
Karma : 1
27.4.2018 - Kuulumisia
Kuulumisia
Perjantai 27.4.2018 - Gjemmested
Perjantai 27.4.2018 - Gjemmested
Olimme nähneet Svenin kanssa toisiamme ohimennen tallilla, mutta brotime oli jäänyt vähälle uudenvuoden jälkeen. Muutamia viestejä lukuun ottamatta, emme tienneet mitä toiselle kuuluu. Tänään asia kuitenkin korjaantuisi, kun olin kutsunut Svenin Gjemmestedin pubiin yksille. Tai kaksille. Turha sitä on etukäteen määrittää montako juo – fiiliksen mukaan siis.
Treffasimme pubin ulkopuolella brohalin kera, jonka jälkeen siirryimme yhdessä tiskille. Tilasimme molemmat tuopilliset jotain pahaa hanaolutta ja suuntasimme sitten ikkunan vieressä olevaan pöytään. Ensimmäiset hörpyt oluesta menivät hiljaisuudessa, kunnes Sven avasi keskustelun.
– Mitäs kuuluu? Hän kysyi ja hörppäsi lisää tuopistaan.
– Ihan hyvää, vastasin. – Kevät on oikeistaan mennyt gradua suunnitellessa ja sijaisopettajan hommissa, jatkoin. Olin jo päättänyt pro graduni aiheen. Se tulisi käsittelemään autistista lasta, hänen ratsastusterapiaansa ja siitä tullutta hyötyä koululiikuntaan. Hieman syvempi aihe ja erilainen, kuin kandini, jossa selvitin yläasteikäisten pelikäsitystä jalkapallosta vapaa-ajalla ja koulussa. Olin jo sopinut Jassun kanssa Lidian käytöstä ratsastusterapiassa, tamma sopisi tehtäväänsä mainiosti. Ulkopuolinen terapeutti tulisi hoitamaan terapiat, jolloin minä vain auttaisin tarvittaessa ja seuraisin ja havainnoisin terapiaistuntoja.
– Ainiin, kun sä olit siellä yliopistossa, Sven vastasi ja naurahti.
– Mä en oikein tiedä opiskelisinko enää vai en, Sven sanoi mietteliäänä.
– Noh? Kysyin Sveniltä. Hän oli kuitenkin sen verran nuori, että opintoja kerkeisi vielä hyvin suorittaa, vaikka työn ohessa.
– Mulla on ihan hyvä tilanne tällä hetkellä meidän firmassa, sitä paitsi en tiedä mitä haluaisin opiskella. Ja jalkapallo vie niin paljon aikaa, Sven vastasi. – Ja nyt kun tämä tuli puheeksi, Sven jatkoi mumisten. – Aion lopettaa Shelyesissä työskentelyn ja ottaa lisää vastuuta raksalla.
– Täh? Vastasin ja katsoin vastapäätä istuvaa nuorta miestä silmät pyöreinä.
– Joo, hän sanoi. – Saan täydet tunnit ja parempaa palkkaa. Ei mulla sitten ole enää aikaa pyöriä tallilla. Lisäksi siellä olo on vähän ahdistavaa, tiedät varmaan miksi, Sven jatkoi. Nyökkäsin.
– No siis, kyllä mä ymmärrän, vastasin Svenille. – Eihän hevoset ole sun intohimo, kuten ei kyllä munkaan, jatkoin. Pidin kyllä tallilla pyörimisestä ja ratsastamisesta, mutta olin kuitenkin kasvanut ulos heppatyttövaiheesta. Lidiaa oli mukava hoitaa ja ratsastella silloin tällöin, mutta se ei vaan enää tuntunut samalta kuin aloittaessani Lokan kanssa.
– Niinpä, hän vastasi.
– Harmittaa kyllä, että ne menettävät hyvän tallityöntekijän ja kengittäjän. Ei siitä Christianista ole mihinkään, Sven sanoi pyörittäen päätään. Naurahdin.
– Noh, älä oo niin ankara sille pojalle. Kyllä työ tekijäänsä opettaa, sanoin. Sven murahti jotain epämääräistä.
– Mitä se kengittäjän homma vaatii? Kysyin Sveniltä.
– No jos virallisesti haluaa tehdä, niin hevosalan perustutkinto ja siihen ammattitutkinto päälle. Onkohan se jotain neljä, viis vuotta, Sven kertoi. – Siihen ammattitutkintoon voi päästä myös riittävällä kokemuksella ja se kestää reilun vuoden, Sven jatkoi.
– Okei, sanoin. – Pitääpä miettiä asiaa. Siitä saisin syyn käydä välillä tallilla ilman hoitohommia, naurahdin. Sven oli samaa mieltä.
Jatkoimme kuulumisten vaihtoa ja keskustelua iltamyöhään saakka. Keskustelujemme aiheet pyörivät lähinnä naisten ja jalkapallon välillä, koska työ- ja opiskeluasioista puhuminen alkoi kyllästyttämään. Lopulta kuitenkin päätimme lähteä oikeasti humalaisten ihmisten alta pois, sillä kumpaakaan meistä ei tällä kertaa krapula-aamu kiinnostanut. Tuoppeja taisi muistaakseni mennä yhteensä kahdeksan. Siitä, menivätkö ne tasan, ei ole varmuutta.
Treffasimme pubin ulkopuolella brohalin kera, jonka jälkeen siirryimme yhdessä tiskille. Tilasimme molemmat tuopilliset jotain pahaa hanaolutta ja suuntasimme sitten ikkunan vieressä olevaan pöytään. Ensimmäiset hörpyt oluesta menivät hiljaisuudessa, kunnes Sven avasi keskustelun.
– Mitäs kuuluu? Hän kysyi ja hörppäsi lisää tuopistaan.
– Ihan hyvää, vastasin. – Kevät on oikeistaan mennyt gradua suunnitellessa ja sijaisopettajan hommissa, jatkoin. Olin jo päättänyt pro graduni aiheen. Se tulisi käsittelemään autistista lasta, hänen ratsastusterapiaansa ja siitä tullutta hyötyä koululiikuntaan. Hieman syvempi aihe ja erilainen, kuin kandini, jossa selvitin yläasteikäisten pelikäsitystä jalkapallosta vapaa-ajalla ja koulussa. Olin jo sopinut Jassun kanssa Lidian käytöstä ratsastusterapiassa, tamma sopisi tehtäväänsä mainiosti. Ulkopuolinen terapeutti tulisi hoitamaan terapiat, jolloin minä vain auttaisin tarvittaessa ja seuraisin ja havainnoisin terapiaistuntoja.
– Ainiin, kun sä olit siellä yliopistossa, Sven vastasi ja naurahti.
– Mä en oikein tiedä opiskelisinko enää vai en, Sven sanoi mietteliäänä.
– Noh? Kysyin Sveniltä. Hän oli kuitenkin sen verran nuori, että opintoja kerkeisi vielä hyvin suorittaa, vaikka työn ohessa.
– Mulla on ihan hyvä tilanne tällä hetkellä meidän firmassa, sitä paitsi en tiedä mitä haluaisin opiskella. Ja jalkapallo vie niin paljon aikaa, Sven vastasi. – Ja nyt kun tämä tuli puheeksi, Sven jatkoi mumisten. – Aion lopettaa Shelyesissä työskentelyn ja ottaa lisää vastuuta raksalla.
– Täh? Vastasin ja katsoin vastapäätä istuvaa nuorta miestä silmät pyöreinä.
– Joo, hän sanoi. – Saan täydet tunnit ja parempaa palkkaa. Ei mulla sitten ole enää aikaa pyöriä tallilla. Lisäksi siellä olo on vähän ahdistavaa, tiedät varmaan miksi, Sven jatkoi. Nyökkäsin.
– No siis, kyllä mä ymmärrän, vastasin Svenille. – Eihän hevoset ole sun intohimo, kuten ei kyllä munkaan, jatkoin. Pidin kyllä tallilla pyörimisestä ja ratsastamisesta, mutta olin kuitenkin kasvanut ulos heppatyttövaiheesta. Lidiaa oli mukava hoitaa ja ratsastella silloin tällöin, mutta se ei vaan enää tuntunut samalta kuin aloittaessani Lokan kanssa.
– Niinpä, hän vastasi.
– Harmittaa kyllä, että ne menettävät hyvän tallityöntekijän ja kengittäjän. Ei siitä Christianista ole mihinkään, Sven sanoi pyörittäen päätään. Naurahdin.
– Noh, älä oo niin ankara sille pojalle. Kyllä työ tekijäänsä opettaa, sanoin. Sven murahti jotain epämääräistä.
– Mitä se kengittäjän homma vaatii? Kysyin Sveniltä.
– No jos virallisesti haluaa tehdä, niin hevosalan perustutkinto ja siihen ammattitutkinto päälle. Onkohan se jotain neljä, viis vuotta, Sven kertoi. – Siihen ammattitutkintoon voi päästä myös riittävällä kokemuksella ja se kestää reilun vuoden, Sven jatkoi.
– Okei, sanoin. – Pitääpä miettiä asiaa. Siitä saisin syyn käydä välillä tallilla ilman hoitohommia, naurahdin. Sven oli samaa mieltä.
Jatkoimme kuulumisten vaihtoa ja keskustelua iltamyöhään saakka. Keskustelujemme aiheet pyörivät lähinnä naisten ja jalkapallon välillä, koska työ- ja opiskeluasioista puhuminen alkoi kyllästyttämään. Lopulta kuitenkin päätimme lähteä oikeasti humalaisten ihmisten alta pois, sillä kumpaakaan meistä ei tällä kertaa krapula-aamu kiinnostanut. Tuoppeja taisi muistaakseni mennä yhteensä kahdeksan. Siitä, menivätkö ne tasan, ei ole varmuutta.
Viimeinen muokkaaja, Petter pvm To 14 Toukokuu 2020, 11:47, muokattu 1 kertaa
_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka - Arne - Lidia ♡
Kengittäjä ja yleinen hääräilijä
Petter- Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 29
Join date : 15.06.2014
Karma : 1
11.11.2018 - Opiskelua
Opiskelua
Sunnuntai 11.11.2018 – Narvikin hevosopisto
Sunnuntai 11.11.2018 – Narvikin hevosopisto
Istuin hevosopistolla kuuntelemassa hevosalan yrittäjänä toimimisen luentoa. Luennolla käsiteltiin hevosalan yrityksen toiminnan suunnittelua, yrityksessä toimimista ja markkinointia. Yrittäjyys oli yksi pakollinen tutkinnon osa kengittäjän osaamisalasta – lisäksi mm. hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen ja itse kengittäminen. Olin hakenut kouluun viime hetkillä Svenin rohkaisemana ja pääsin kuin pääsinkin suoraan ammattitutkintoon vankan kokemuksen ja osaamisen myötä. Koulua on ollut vasta kolme kuukautta, mutta nyt tuntui jo raskaalle.
Sven oli keväällä kertonut lopettavansa Shelyesissä ja että talli jäi kaipaamaan kengittäjää. Kiinnostuin asiasta, sillä hoitohevoshomma ei enää niin iskenyt, mutta en halunnut lopettaa Shelyssä käyntiä kokonaan. Niinpä hain koulutukseen. Koulu alkoi syyskuussa, kuten liikunnan maisteriopinnotkin. Rankkaa on ollut, mutta mitäs pienistä. Liikunnan suhteen syksy on mennyt gradua suunnitellessa, toteutus tapahtuisi seuraavan kevään ja kesän aikana. Hyvällä tuurilla saan siis open paperit kouraan keväällä 2020 ja kengittäjän vuoden päästä joulukuussa.
Opettaja kysyi meiltä kuinka monella oli kokemusta yrittäjyydestä joko vanhempien kautta tai muuten. Muutamilla nousi käsi, minulla ei. Ainut henkilö, jonka tiesin olevan yrittäjä, oli Jassu. Enkä mä Jassun kanssa ole koskaan jutellut Shelyesin paperihommista tai muistakaan hallinnollisista asioista, joten asiantuntemusta minulla ei ollut. Olin suunnitellut tekeväni kengityshommia tulevaisuudessa kevytyrittäjänä, sillä Kabelvågin yläasteella oli töitä tiedossa vielä valmistumisen jälkeenkin. Toisaalta olin tykästynyt tässä muutaman kuukauden aikana Narvikiin, olihan se paljon isompi kaupunki. Monesti olin jo kerennyt ajatella muuttoa, sillä minusta tuntui, että Svolværilla ja Kabelvågillä ei enää ollut minulle muuta annettavaa. Olen lapsuudessani asunut Malmössä ja Oslossa, nykyiset tuppukylät tuntuvat hyvin pieniltä niihin verrattuna.
Kello läheni iltapäivä kolmea. Lähiviikonloppu oli päättymäisillään, joten aloin jo hissuksiin pakkaamaan tavaroitani.
”Noniin, eiköhän lopetella tältä kerralta”, opettaja sanoi ja alkoi sulkemaan konettaan.
”Muistakaahan tehdä tehtäviä, niin käydään läpi niitä ensi kerralla. Nähdään joulukuussa!” Opettaja jatkoi. Huikkasin heipat opettajalle sekä muille oppilaille ja lähdin kävelemään parkkipaikalle. Olin jo aiemmin käynyt tyhjentämässä huoneeni ja matkalaukku odotti minua auton takapenkillä. Käynnistin autoni ja rappasin kirpeän marraskuisen päivän tekemän ohuen kerroksen jäätä ikkunoista. Kun näkymä oli tarpeeksi hyvä, istuunnuin mersun penkille ja käänsin keulan kohti Kabelvågia.
Sven oli keväällä kertonut lopettavansa Shelyesissä ja että talli jäi kaipaamaan kengittäjää. Kiinnostuin asiasta, sillä hoitohevoshomma ei enää niin iskenyt, mutta en halunnut lopettaa Shelyssä käyntiä kokonaan. Niinpä hain koulutukseen. Koulu alkoi syyskuussa, kuten liikunnan maisteriopinnotkin. Rankkaa on ollut, mutta mitäs pienistä. Liikunnan suhteen syksy on mennyt gradua suunnitellessa, toteutus tapahtuisi seuraavan kevään ja kesän aikana. Hyvällä tuurilla saan siis open paperit kouraan keväällä 2020 ja kengittäjän vuoden päästä joulukuussa.
Opettaja kysyi meiltä kuinka monella oli kokemusta yrittäjyydestä joko vanhempien kautta tai muuten. Muutamilla nousi käsi, minulla ei. Ainut henkilö, jonka tiesin olevan yrittäjä, oli Jassu. Enkä mä Jassun kanssa ole koskaan jutellut Shelyesin paperihommista tai muistakaan hallinnollisista asioista, joten asiantuntemusta minulla ei ollut. Olin suunnitellut tekeväni kengityshommia tulevaisuudessa kevytyrittäjänä, sillä Kabelvågin yläasteella oli töitä tiedossa vielä valmistumisen jälkeenkin. Toisaalta olin tykästynyt tässä muutaman kuukauden aikana Narvikiin, olihan se paljon isompi kaupunki. Monesti olin jo kerennyt ajatella muuttoa, sillä minusta tuntui, että Svolværilla ja Kabelvågillä ei enää ollut minulle muuta annettavaa. Olen lapsuudessani asunut Malmössä ja Oslossa, nykyiset tuppukylät tuntuvat hyvin pieniltä niihin verrattuna.
Kello läheni iltapäivä kolmea. Lähiviikonloppu oli päättymäisillään, joten aloin jo hissuksiin pakkaamaan tavaroitani.
”Noniin, eiköhän lopetella tältä kerralta”, opettaja sanoi ja alkoi sulkemaan konettaan.
”Muistakaahan tehdä tehtäviä, niin käydään läpi niitä ensi kerralla. Nähdään joulukuussa!” Opettaja jatkoi. Huikkasin heipat opettajalle sekä muille oppilaille ja lähdin kävelemään parkkipaikalle. Olin jo aiemmin käynyt tyhjentämässä huoneeni ja matkalaukku odotti minua auton takapenkillä. Käynnistin autoni ja rappasin kirpeän marraskuisen päivän tekemän ohuen kerroksen jäätä ikkunoista. Kun näkymä oli tarpeeksi hyvä, istuunnuin mersun penkille ja käänsin keulan kohti Kabelvågia.
_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka - Arne - Lidia ♡
Kengittäjä ja yleinen hääräilijä
Petter- Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 29
Join date : 15.06.2014
Karma : 1
Vs: Petter the better
Kaksi edellistä vuorokautta olivat sumuisia. Maanantaina olin herännyt vasta iltapäivän puolella ja siitä jäljelle jääneet hereilläolotunnit olin viettänyt pizzan, särkylääkkeiden ja Netflixin kera. Tiistai taas oli mennyt sunnuntaimaanantai välisen yön muistelemiseen. ”Olin valmis isäksi” oli nopeasti muuttunut silmittömään ryyppäämiseen ja epätoivottuun käytökseen. Käytökseen, jota en itse edes muistanut enkä edes halunnut. Beata oli tiistaipäivän aikana soittanut minulle kerran, Sven kahdesti. En ollut vastannut heille kummallekaan. Käytökseni hävetti minua.
Tänään oli kuitenkin jo toinen ääni kellossa. Olin herännyt hyvissä ajoin, käynyt aamulenkillä (kuten arkisin mulla on tapana), syönyt hyvän aamupalan ja tehnyt päiväruoaksi kuuluisaa kermaista broileripastaani. Semiaktiivisen päivän päätteeksi olin viestitellyt Svenille olevani ok ja rohkaistuin laittamaan myös Beatalle viestiä.
Tänään oli kuitenkin jo toinen ääni kellossa. Olin herännyt hyvissä ajoin, käynyt aamulenkillä (kuten arkisin mulla on tapana), syönyt hyvän aamupalan ja tehnyt päiväruoaksi kuuluisaa kermaista broileripastaani. Semiaktiivisen päivän päätteeksi olin viestitellyt Svenille olevani ok ja rohkaistuin laittamaan myös Beatalle viestiä.
Du [20:04]:
HeijBeata [20:04]:
Hallo
Voi hitto, miten se sattuikin tulemaan sopivasti paikalle.
Du [20:08]:
Beklager da jeg ikke svarte på samtalen din i går
Jeg har ikke følt meg så braBeata [20:10]:
Ingen skadeDu [20:13]:
Men...
Skulle vi ses?Beata [20:13]:
Ja, vi skulle sesDu [20:14]:
Bra
I morgen?Beata [20:15]:
Ja
Klokken seks?
Du [20:20]:
Passer meg
Bør vi møtes på et stille sted?
Beata [20:22]:
Ja
Jeg kommer til deg?Du [20:25]:
Okej
- Suomennos:
- Du [20:08]:
Sori, kun en eilen vastannut
Mulla on ollut aika huono oloBeata [20:10]:
Ei haittaa mitäänDu [20:13]:
Mutta...
Pitäisikö meidän nähdä?Beata [20:13]:
Kyllä, pitäisiDu [20:14]:
Hyvä
Huomenna?Beata [20:15]:
Joo
Kuudelta?
Du [20:20]:
Sopii
Pitäisikö nähdä jossain rauhallisessa paikassa?
Beata [20:22]:
Joo
Tuun sun luokse?Du [20:25]:
Ok
Kiva.
Katsahdin ympärilleni ja pudistin päätäni. En edes muistanut, milloin yksiöni olisi näyttänyt siltä, etten kehtaisi kutsua sinne ketään. Aamulla oli siis siivousurakka tiedossa ja ehkä pyykkiäkin pitäisi pestä.
Suunniteltuani seuraavan päivän aikataulua, laskin puhelimen pois kädestäni ja lähdin laittamaan saunan päälle. Halusin kylpeä alkuviikon saastat itsestäni pois.
- Täälläkin pitäisi siistiä, ajattelin silmäillessäni kylpyhuonetta. Ikinä ei nimittäin voinut tietää, käyttäisikö vieras WC:tä, suihkua tai jopa saunaa. Toiset viipyivät vähän aikaa, toiset kauemmin. Ja joskus vieraille iskee vessahätä ja toisille halu käydä suihkussa aamuisin. Vaihtoehdot olivat edelleen avoinna.
Saunottuani menin parvekkeelle viilentymään. Otin puhelimen mukaan ja aloin selaamaan Instagramia. Tykkäiltyäni jonkun aikaa seuraamieni henkilöiden kuvista ja kyllästyttyäni skrollaamiseen, avasin Whatsapin.
Katsahdin ympärilleni ja pudistin päätäni. En edes muistanut, milloin yksiöni olisi näyttänyt siltä, etten kehtaisi kutsua sinne ketään. Aamulla oli siis siivousurakka tiedossa ja ehkä pyykkiäkin pitäisi pestä.
Suunniteltuani seuraavan päivän aikataulua, laskin puhelimen pois kädestäni ja lähdin laittamaan saunan päälle. Halusin kylpeä alkuviikon saastat itsestäni pois.
- Täälläkin pitäisi siistiä, ajattelin silmäillessäni kylpyhuonetta. Ikinä ei nimittäin voinut tietää, käyttäisikö vieras WC:tä, suihkua tai jopa saunaa. Toiset viipyivät vähän aikaa, toiset kauemmin. Ja joskus vieraille iskee vessahätä ja toisille halu käydä suihkussa aamuisin. Vaihtoehdot olivat edelleen avoinna.
Saunottuani menin parvekkeelle viilentymään. Otin puhelimen mukaan ja aloin selaamaan Instagramia. Tykkäiltyäni jonkun aikaa seuraamieni henkilöiden kuvista ja kyllästyttyäni skrollaamiseen, avasin Whatsapin.
Du [21:37]:
Var jeg en hel idiot?
På søndag?Beata [21:45]:
Nei
Du drakk bare ganske mye alkohol
Vi måtte lede deg hjemDu [21:47]:
Okej
TakkBeata [21:47]:
Er alt ok nå?
Du [21:48]:
Alt okBeata [21:50]:
God
Sees i morgen
God nattDu [21:54]:
Ser deg
Sov godt
- Suomennos:
- Du [21:37]:
Olinko ihan ääliö?
Sunnuntaina?Beata [21:45]:
Et
Joit vaan aika paljon
Talutettiin sut kotiinDu [21:47]:
Ok
KiittiBeata [21:47]:
Onko kaikki hyvin?
Du [21:48]:
Kaikki okBeata [21:50]:
Hyvä
Nähdään huomenna
Hyvää yötäDu [21:54]:
Nähdään
Nuku hyvin
Ehkä kaikki meidän välillämme oli ihan hyvin. En ollut ollut ääliö, ainakaan Beatan mielestä – tai sitten se ei sitä sano. Todella hyvän kuvan vain olen antanut, kun on kotia asti pitänyt taluttaa. Tuleva vuoden isä. Jes.
_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka - Arne - Lidia ♡
Kengittäjä ja yleinen hääräilijä
Petter- Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 29
Join date : 15.06.2014
Karma : 1
Jassu, Beata, Amira, Joona, Sonia, Elisa and Nita tykkäävät tästä
Vs: Petter the better
Asunto
Lauantai 14.11.2020 - Osan
Lauantai 14.11.2020 - Osan
- Noh, miltä tää sun silmään näyttää?
- Ihan siisti, kelpais.
- Että olis ihan potentiaalinen?
- No enkö mä just niin sanonu.
- Mmm.
- Mitä sä oot ite mieltä?
- Kyllä mä tästä pidän, mut onhan tää iso päätös.
- Niin. Mut kyllä mä sinuna ottasin tän.
- Mmm.
- Kysytkö vielä Beatalta mielipidettä?
- En.
- Miks?
- Ei se kuulemma halunnu osallistua päätökseen, kun asunto ei tule olemaan hänen. Oon toki näyttänyt kuvia ja näytti se tälle asunnolle peukkua.
- Mmm, ymmärrän.
- Ja kyllä mä sanoin, että saa vaikuttaa sisustukseen niin paljon kun haluaa. Ei mulla oo silmää sellaseen.
- Ihan hyvä vaan.
- Mitä toi nyt tarkoitti?
- Ei mitään.
Sven näytti Petterille kieltään, jolloin parrakas mies tumpsautti kaveriaan nyrkillä olkapäähän. Mies vain nauroi ja vitsaili Petterin sisustustaidoista ja tämänhetkisen yksiön sisustuksesta.
- Kröhöm…
- …
- Mitäs herrat on asunnosta mieltä? Tehdäänkö tarjous?
- Hmm... Pidän tästä kyllä ja uskon, että viihtyisin täällä...
- Niin, tämäkö ei tulekaan teille molemmille?
- E-ei… Mulle vaan.
- Okei. Aika iso asunto yhdelle ihmisille.
- On mulla lapsi. Tai siis... eipä sillä kyllä ole merkitystä.
- Hpmh, niin. Selvä, eli teetkö tarjouksen?
- Kyllä.
- Okei. Tarjoussumman voit kirjoittaa tuohon ja nimi alle, tuohon. Sitten vain odotellaan, hyväksyykö myyjä tarjouksesi.
- Okei. Kiitos paljon!
Jakkupukuun sonnustautunut nainen jäi nenä pystyssä katsomaan miesten perään heidän poistuessa asunnosta. Toivottavasti myyjät eivät olleet yhtä ylpeitä, Petter ajatteli.
--
Viikon kuluttua nimet olivat kauppakirjoissa ja Falkeveien 6 a 7 uusi omistaja Petter Svanberg oli onnensa kukkuloilla.
_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka - Arne - Lidia ♡
Kengittäjä ja yleinen hääräilijä
Petter- Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 29
Join date : 15.06.2014
Karma : 1
Jassu, Beata, Catu, Sonia, Mathilde, Aurora, Nita and tykkäävät tästä
Vs: Petter the better
_________________
~ Tahtonsa on laki ja kynänsä miekka ~
Loka - Arne - Lidia ♡
Kengittäjä ja yleinen hääräilijä
Petter- Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 29
Join date : 15.06.2014
Karma : 1
Jassu, Beata, Catu, Hanne, Mathilde, Astlyr, Emilie and Tobias tykkäävät tästä
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
|
|