Jurin hoitopäiväkirja

Mer ja Juri
Ajan tallille päin, ja mietin mitäköhän on taas tullu tehtyä.
^Otin hoitohepaks Jurin, orin joka pitäis viedä 160cm tasolle esteillä. No, onneks mulle on hevonen joka hyppää samn verran. ^ Mietin saapuessani tallin pihaan. Parkkeeraan ja sammutan moponi, ja lähden talliin. Kävelen pitkin käytävää, ja luen karsinoiden ovista hevosten nimiä. ^Juri, Juri.. ^ toistelen pääni sisällä. En löydä karsinaa tästä tallista, joten lähden toiseen. Löydänkin sieltä Jurin karsinan, ja lähden varustehuoneeseen. Otan sieltä liinan ja suitset. Vien ne karsinalle, ja otan riimun ja narun mukaani. Lähden tarhoille katselemaan hevosia. Käyn kaikki hevoset katseellani läpi, ja otan puhelimestani kuvan Jurista. ^toivottavasti opin nää viel^ mietin käydessäni hevosia jo toistamiseen katseellani läpi. Vihdoin löydän Jurin sen tarhakavereiden ansiosta. Kävelen tarhalle ja sanon "Juri?". Ori nostaa päänsä, ja lähtee kävelemään portille päin. Menen sisälle tarhaan, ja hevonen pysähtyy eteeni. "no hei, mitä poika?" puhelen Jurille. Pujotan riimun orin päähän, ja kliksautan narun, sekä poskilukon kiinni riimuun. Avaan portin ja talutan Jurin ulos. Suljen portin, ja lähden taluttamaan orin tallia kohti. Se alkaa tanssahdella hieman, mutta lopettaa talliin päästyämme. Talutan Jurin karsinaan, ja otan riimun sen päästä. Suljen oven lähtiessäni karsinasta, ja haen harjat. Alan harjata Juria, samalla sen tutkiessa karsinaa ja minua. Saan orin harjattua, ja laitan sille suojat ja suitset. Jätän liinan vielä ulkopuolelle, ja otan kaviokoukun. Talutan hevosen pois karsinasta, ja otan kaviot. Jätän koukun Jurin harjoihin, ja nappaan liinan mukaan. Talutan orin maneesiin, ja pysäytän sen keskelle. Maneesissa on Della, varmaan sen hoitajan kanssa. Talutan Oria muutaman kerran maneesin ympäri, ja vien ohjat maneesin reunalle. Kiinnitän liinan suitsiin, ja otan käyntiä ympyrällä. Vaihdan suuntaa, ja pyydän ravin. Juri lähtee aika reippaasti, mutta annan sen mennä ettei tule ristiapuja. Vaihdan suuntaa, ja pyydän taas ravia. Juri haluais mennä täysiä, mutta en anna. Della lähtee ratsastajineen, joten koko maneesi on meidän käytössä. No, Vähät siitä ilosta, pyydän varovasti laukkaa, ja Juri nostaa nätisti, mutta lähtee pukkipossulaukkaan. Ori pysähtyy kuin seinään, ja hyppää pystyyn. "heei nyt loppu!" sanon kun huomaan orin pelleilevän tahallaan. "Vaikka ollaan kahdestaan, käyttäydy." sanon tiukasti, ja pyydän käyntiin. Ori rentoutuu, ja käsken laukkaan. Juuri kun Juri rentoutuu ja keskittyy, jostain kuuluu kauhea kolaus. Juri jatkaa kuitenkin jännittyneenä, vaikkakin vähän pöllönä. Hidastan käyntiin ja kävelen orin luo." nyt meni hyvin" sanon ja haen orin ohjat. Irrotan liinan ja annan Orin mennä tyhjässä maneesissa. Juri palaa luokseni namien toivossa. Laitan sen ohjat kiinni kuolaimiin, ja lähden taluttamaan maastoon pois tunnin tieltä. Maastossa Juri kävelee rauhassa, ja noin puolentunnin päästä saavumme tallille. Talutan Jurin karsinan eteen, ja otan kaviot. Talutan Jurin karsinaan, ja otan sen suojat ja suitset pois. Alan harjailla oria, ja se nyt saa sen namin. Laitan Jurille loimen, sillä on sen verran vähän asteita. Laitan Orille riimun, ja lukitsen poskilukon. Talutan orin maastoon, ja annan sen kävellä pitkää ja rentoa käyntiä. Lenkki kun ei nyt erityisen raskas ole, saavumme tallille vasta kun tunnit on loppu. Jassu kävelee maneesissa ulos, juuri kun talutan siitä oria. "moikka, miten teillä meni?" nainen kysyy. "ai moi, tota ihan hyvin jos paria pelleilyä ei lasketa" sanon. Jassu halusi kuulla tarkan selityksen pelleilystä, joten selitän koko homman. Kysyn vielä kolauksesta, ja ilmeisesti joku puomi oli pudonnut jossain. Jassu oli tyytyväinen ostokseensa, ja taputtikin sen kaulaa. Vein vielä Jurin tarhaan, ja lähdin talliin siivoamaan karsinan. Katsoin orin koon ostoksia varten.
Putsasin orin suitset, ja katsoin sen kamat läpi. Otin kypäräni, ja lähdin mopolleni jolla ajoin kotiin.

Hm 1 #tarinatempaus2019  17.11. 2019  tarina 1

Mer ja Juri
Tälläkin kertaa Saavun tallille mopollani, vaikka maassa on hieman lunta. Tai no ei lähtiessäni ollu mutta sitä tulikin yhtäkkiä. No, parkkeeraan moponi ja lähden talliin. Tänään on enemmän porukkaa tallilla, joten sujahdan Jurin karsinalle, ja tarkistan sen puhtauden. ^ Ei tätä kyllä kunnolla oo siivottu^ mietin hakiessani talikkoa ja kottikärryjä. Alan heitellä likaisia alusia kottareihin, ja siivota karsinaa kunnolla. ^eihän Juri oo syöny kaikkia heiniäkään? ^mietin siirrellessäni ne kulmaan. Saan karsinan siivottua, ja jätän kottarit hetkeks karsinaan. Haen orin suitset sekä harjat. Otan uuden huovan, jonka otin mukaani omilta hevosiltani kun oli käyttämättömäksi jäänyt epäsopivuuden myötä. Nappaan riimun ja narun sekä pari porkkanan palaa mukaani, ja otan vielä lantakärryt mukaan. Heitän ne lantalaan, ja suuntaan Jurin tarhalle. Juri lähtee minut huomatessaan karkuun, joten jään seisomaan portille. Ori kyllästyy metkuiluun, ja tulee luokseni korvat luimussa. "heei, älä näytä tolta!" sanon ja annan orille porkkanan. Jurin korvan nousevat heti luimusta, ja lähdemme talliin. Kiinnitän Jurin käytävälle sen karsinan eteen, ja otan sen loimen pois. Viikkaan loimen tuon karsinan eteen, ja otan kaviot. Ori alkaa heilutella kaviota." lopeta!" sanon ja jatkan ottamista. Jurista tämäkin on hauskaa, ja se jatkaakin sitä. "onpa hauskaa" mutisen, ja alan harjata oria. Saan Jurin harjattua ja alan selvittää harjaa ja häntää. Selvitettyäni nuo, haen orin koulusatulan, ja irrotan siitä huovan. Laitan tuomani viininpunaisen kouluhuovan Jurin selkään, ja päälle satulan. Kiristän vyön, ja heitän orille vielä fleeceloimen satulan päälle. Laitan itselleni kypärän ja hanskat, sekä Jurille suitset. Siistin vielä karsinan edustan, ja lähden taluttamaan Juria kentälle. Säädän jalustimet sopiviksi, ja nousen selkään. Kiristän vyötä jotenkin vielä, ja lähdemme pitkinohjin maastoon käppäilemään. Jurilla vaikuttaa olevan energiaa, joka on hyvä juttu kun koulua ajattelin treenata. Hetken käveltyämme, meitä tulee vastaan ratsukko, jolla on mukanaan koira. Juri hörisee hevoselle, mutta pääsemme ohi. " Vaikka molemmat ollaan estepuolelta, on kiva mennä vähän vaihtelua." puhun hevoselle, joka kuuntelee. Saavumme tallille, ja ratsastan maneesiin. Vihellän, että muut tietävät tulomme. Otan parin kierroksen jälkeen ravia. Onnekseni omillani on isot askeleet, sillä muuten en pysyisi kyllä selässä ollenkaan, ainakaan rytmissä. Hetken verkkailun jälkeen otan loimen pois, ja heitän sen maneesiin reunalle. Otan tuntuman, ja alan pyytää oria tekemään ympyrällä tehtävää. Etsin Jurin nappuloita, että miten se nyt oikein toimii, ja huomaankin pian, että ori toimii loistavasti istunnalla. Pyydän väistöjä liian kovalla jalalla ilmeisesti, kun ori meinaa ihan kokonaan väistää hassusti. Meno näyttää varmasti hulvattomalta, kun yritän kieli keskellä suuta löytää oikeaa vahvuutta jalalle. Alan löytää käyntinappuloita nopeesti, ja nostan raville suunnan vaihdon jälkeen. ^Nyt meni koko homma uusiks^ mietin. Pohkeeni alkaa jo tottua Jurin asetuksiin, ja alan Saada kohtalaista pätkää aikaan. Annan hevoselle vapaat ohjat, ja pidän välikäynnit. Juri venyttää kaulaansa mahdollisimman pitkälle. Kävelemme n. 10min, jonka jälkeen käyn uudelleen käynti Ravi väistöt läpi. Nostan laukan, ja ori laukkaa isoa, vapaata laukkaa. Otan vähän kiinni, ja ohjaan isolle keskiympyrälle. Alan taas kokeilla väistöjä, ja nyt se menee kyllä ihan miten sattuu, ja hepan takamus lentää. "prr!" rauhoittelen hevosta, joka otti kierroksia laukasta ja vahvasta pohkeesta. Hidastan käyntiin ja vaihdan suuntaa. Nostanpas uuteen suuntaan laukan, ja ai että kun ori laukkaa hyvin. Ekoja yhteisiä laukkoja, ja silti menee näin hyvin. Huomaan kellon olevan jo ties mitä, joten reippaasti pitkät ohjat, ja loimea päälle. Löysään vyön, ja laskeudun selästä. Nostan jalustimet, ja tuntilaiset saapuvat jo maneesiin. Päästän nuo maneesiin, ja lähdemme Jurin kanssa talliin pesulle, ja melassivedelle. Juri hikosi vähäsen, joten nappaan sen riimun mukaan ja vien orin pesariin. Otan sen suitset pois, ja laitan riimun päähän. Otan loputkin varusteet pois, ja harjaan Jurin läpi sekä otan kaviot. Päästän orin sen karsinaan, ja käyn tekemässä melassiveden. Löydän Jurin piehtaroimasta karsinassaan. Otan sen riimuun, ja vien pesariin. Alan harjata Juria perusteellisesti läpi, ja harjattua ni jalat ja muun hevosen, sekä huuhottua hikiläntit, alan kylmätä Jurin jalkoja. Siinä sitten jalat kylmättyäni vien orin karsinaansa, ja se saa melassinsa. "kieltämättä näytät väsyneeltä" sanon hevoselle joka juo loputkin melassivedet. Lähden raivaamaan tavarat pois pesarilta, ja putsattuani ne vien kamat paikoilleen. Heitän sille loimen Jurin päälle, joka onnekseni oli kuiva, ja ori saa namin. Pujotan riimun orin päähän, ja kiinnitän narun. Talutan juuri Juria ulos, kun tunti loppuu, ja ratsukot tulevat ulos. "oho, taas meni aikaa" mutisen hevoselle, joka on tuntilaisten ratsutammojen perään. Jassu astelee viimeisenä ulos maneesista, ja kyselee mitä tehtiin. Kerron kaiken perän lentämisestä melassivesiin. "eiköhän siinä ollut kaikki." sanon taputtaen Juria.
Jassu oli tyytyväinen jälleen kerran Oriinsa, ja lähti auttamaan tuntilaisten kanssa. Menin vielä lupaamaan että voin auttaa seuraavalla tunnilla jos tarvitaan apua. ^Iltatallit taidan hoitaa myöhemmin^ mietin päästäessäni orin tarhaan. Juri lähtee portilta täysiä tarhan perälle, ja lähden hoitamaan tallin meidän osalta kuntoon. Lähtiessäni kotiin, mietin kuinka hienon nuoren kanssa pääsen työskentelemään.


Hm 2 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 2.

Mer ja Juri
Nää alut on ain samanlaisia, mutta.
Ajan tallille päin. ^ oon nyt liukastunu ihan tarpeeks monta kertaa, tuun ens kerralla bussilla tai jollain tommosel. ^  mietin sammuttaessani moponi tallin pihaan. Lähden tarhoille moikkaamaan Juria, joka on tänään minua vastassa portilla. Annan orille porkkanan, ja kävelen talliin jossa joku on lappamassa paskaa.
Käyn hakemassa Jurin karsinalle harjat, suitset, heijastinratsastusloimen, heijastuvan huovan ja heijastimet ohjiin, otsapantaan, itselleni sekä molemmille jalkoihin. ^Ei hemmetti tätä kamaa on paljon^ mietin raahatessani noita Jurin karsinalle. Otan mukaani riimun ja narun, ja lähden tarhoille hakemaan Juria. "tänään pääset maastoon" kerron orille sen tullessa minua vastaan tarhassa. Pujotan Jurin päähän riimun, ja lukitsen narun ja poskilukon. Otan Jurin ulos tarhasta, ja talutan turhankin innokkaan hevosen talliin. Kiinnitän orin tuon karsinan eteen molemmilta puolilta, ja otan loimen pois. "aamulla tais olla kylmä, kun sulla oli toppaloimi" puhelen orille nyt kun ketään muita ei ole tallissa. Ori alkaa heilutella päätään vähän, mutta lopettaa piakkoin. Otan kaviot ja selvitän harjan ja hännän. Noiden jälkeen alan harjata Juria perusteellisesti, koska hevonen on aika likainen. Saan putsata harjan aika monesti, ja karsinan edessä onkin pölykerros. Noin tunnin harjauksen jälkeen saan Jurin puhtaaksi. Laitan orille suojat, jos nyt siellä sattuisi olla jotain minkä yli voi mennä. Laitan myös satulan ja kaikki heijastimet. "nyt ainakin näyt" sanon ja laitan itseni kuntoon. Laitan Jurille suitset, ja lähdemme kentälle jossa nousen selkään. Kiristän vyön ja säädän jalkkarit. Lähdemme kävelemään kohti maastoja. Olemme kävelleet jo ainakin 10 Min. Pyydän ravin, ja ravaamme jonkin verran. Kohta käännän polulle, ja kiipeämme mäelle. Koko matkan polulla oli kavionjälkiä, joten uskalsin mennä tuonne. Kohta eteemme tulee alamäki, jonka sitten kävelemme. Taas jatkamme matkaa, ja kohta nostan laukan. Huomaan kaatuneen puun tiellä joka muistuttaa maastaria. Hyppäämme yli, ja huomaan hevosella olevan hyvä hyppy. Erilainen kuin kuvittelin, mutta parempi. Jurikin näytti tykkäävän, joten etsin katseellani lisää hypättävää. Huomaan pellolla pari lasta, jotka rakentaa lumiesteen näköistä muuria. Ratsastan noiden luo, ja kysyn voisinko hyppiä sen yli. Lapset olivat innoissaan hepasta, ja suostuivat kuulemma ilomielin. Otin loimen pois, ja vein sen jollekkin aidalle mihin nuo sanoi että sen voi jättää. Lapset pysyivät kaukana esteestä kun hyppäsimme. Nostin laukan, ja laukkasin hangessa. Ohjaan esteelle, ja Juri hyppää helposti. Lapset halusivat rakentaa meille lisää esteitä, joten suostuin tulemaan hyppimään uudelleen puolentunnin sisään. Laukkailin hetken pellolla, ja Juri meni kyllä superhyvin. Jatkoin hyppimistä, ja kun Juri sitten kerran osui lumeen, ori suuttu ja veti semmosen pukin etten ois uskonu. Pysyin selässä, ja lapset korjasivat esteen innoissaan. Toisella kertaa Juri hyppäs kunnon ilmavaralla, eikä varmasti ois osunu. Annoin hevoselle vapaat ohjat, ja toinen noista tuli kertomaan hetken päästä Esteiden olevan valmiita. Oli lumiukkoja, lumipalloja, muureja, iglun tapasia hökkeleitä, ja kaikkee siit välilt. Oli siinä Jurilla ihmeteltävää. Otin ohjat käsiini, ja nostin laukan. Juri hyppäs tosi hienosti kaiken yli, ja oli innoissankin. Lopuksi käytiin tutkimassa esteet, ja Juri kävi nappaamassa lumiukon porkkananenän. Kohta kiitin jo lapsia esteistä, ja nuo nauroivat Jurille ja porkkanalle. Toinen haki vielä loimen, ja laitettiin se yhessä Jurille. Lapset sano että esteitä saa käydä hyppimässä, ja he lupasivat korjata niitä aina välillä. Lähdimme Jurin kanssa tallia kohti, ja hypättiin sen rungon yli. Juri sai kävellä loppumatkan vapailla ohjilla, ja mä otin jalustimet pois jaloista. Ratsastan kentälle, ja laskeuduin alas, sekä nostin jalustimet ylös. Löysäsin vielä mahavyötä, ja talutin väsyneen orin talliin. "Tais olla rankkaa juosta lumessa." sanon taluttaessani orin karsinaan jossa sitä odotti heinät. Purin Jurilta kamat pois, ja pyyhin kosteella sienellä hikiläiskät. Kävin tekemässä melassiveden, ja annoin orin juoda sitä samalla kun itse harjasin hevosen. Pesin melassikipon, ja loimitin hevosen. Kylmäsin vielä Jurin jalat, sen syötyä heinänsä. Seuraavaksi puin Jurille riimun, ja vein ulos. Laitoin vielä kamat paikoilleen, ja Jassu tuli kyselemään ratsastuksesta. Kerroin esteistä ja lapsista, ja Jassu ottikin lähtiessään Jurin hikiset suojat, loimen ja huovan pesuun. Oli ne kieltämättä likaiset, mutta vielä käytettävät. Putsasin harjat ja vein ne paikoilleen. Putsasin myös karsinan, ja lähdin kotiin.

Hm 3 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 3

Mer ja Juri
Oli tarkoitus olla tallilla 30 Min sitten, jotta ehtisin maneesiin esteille ennen tunteja. Bussia ei tullu, joten jouduin seistä pysäkillä odottamassa seuraavaa. Siinä sitten miettimään liikutuksen uusiks, no ainaki oli aikaa keksiä toinen vaihtoehto. Pääsen bussiin, ja myöhästyn vaihdosta. Siitä sitten seuraavaan yli puol tuntii, joten samapa on kävellä tallille. Kävelen tallitietä, ja mietin B suunnitelmaa. ^ Ori pääsee tänää maastoon maastakäsin. Tai hypätään kentällä jos pohja sallii. ^ mietin. Saapuessani pihaan, käyn kattomassa kentällä. ^maastoks meni^ mietin kävellessäni sisälle. Haen orin suitset, suojat, fleecen, liinan ja harjat. Vien kamat Jurin karsinalle, ja otan riimun ja narun. Saapuessani portille, tarhassa ei ole kuin Juri eikä naapureissakaan ole ketään. "Juri!" sanon ja ori luulee kävelevänsä ohitseni. Otan sen kiinni ja pujotan riimun orin päähän. Laitan lukon kiinni, ja talutan Jurin talliin. Vien orin sen karsinaan, ja otan loimen pois. Alan harjata Juria perusteellisesti, ja otan kaviot. Kohta olenkin harjannut koko orin, ja laitan sille suojat. Suitsin orin ja kiinnitän liinan, sekä loimitan pojan. "oh, puol tuntii et tunnit alkaa. Me keretään käydä juoksemassa maneesissa!" sanon ja lähden taluttamaan orin maneesiin. Taluttelen oria ympäri maneesia. Maneesissa on puomeja, joiden yli kävelemme ja ravaamme. Kyllä me kerran laukattiin, mutta isolla ympyrällä. Kävelytän Jurin loppuun, ja tuntiratsukot tulevatkin jo. Lähdemme maastoon kävelemään, ja kävelemme pellolle asti jossa lumiesteet ovat. Juri pomppii niitä liinassa, ihan nätisti ori hyppii vaikka perä lentää välillä. Kohta lähdemme kävelemään tallille, vaikka orilla ois ollu halua hyppiä enemmän. Hetken kuluttua ori päättääkin protestoida hyppämällä pystyyn. "prr! Mitä ihmettä? Etkai sä nyt keuli?!" Kysyn ja pysähdymme. Orin sykkeen laantuessa ja sen rauhoittuessa jatkamme matkaa käynnissä. Muutaman protestoinnin saattelemana pääsemme tallille, ja koska Jurilla on vieläkin possuenergiaa, päästän sen kentälle rallittelemaan. Kohta se tulee jo portille ja haluaa talliin. Menemme talliin, ja ori pääsee karsinaansa. Juri ei hionnut, eikä liikutus ollut rankka, joten jätän hevosen karsinaan. Lähden siivoamaan tarhan, ja saankin sen alle puoleen tuntiin siivottua. Harjaan Jurin, ja laitan sille loimen päälle. Otan kaviot, ja nappaan hepan riimuun. Vien hepan tarhaan, ja menen siivoamaan karsinan. Järjestelin vielä kamat paikoilleen, ja lähden kotiin. ^taas bussiseikkailu^ mietin ja lähden pysäkille.

Hm. 4 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 4

"taasko mä joudun mennä julkisil? Vittu mä vihaan ihmisii" valitan kotonani kun olen lähdössä. Thea huokailee vastauksia, ja lähden bussille. Tänään matka sujuu ongelmitta, vaikka bussi on taas myöhässä. Tälläkertaa bussi johon Vaihdan. Kiroan kävellessäni tallille elämää, ja tajuan etten todellakaan tiedä mitä teen. Noh, päädyn maneesiin huomattuani tuntien olevan peruttu asettelemaan puomeja ja pientä kavalettia. Kohta lähden talliin, ja haen Jurin kamat sen karsinalle. Seuraavaksi haen itse ratsuni. Juri jää seisomaan tarhan perälle, ja haenkin sen sieltä. Talutan hevosen talliin, kiinnitän käytävälle ja alan harjata. Otan kaviot ja selvitän harjan ja hännän, sekä alan varustaa ratsuani. Jurin korvat kääntyilevät ees ja taas kiristäessäni vyötä. "sä oot lihonnu" mutisen tuskissani hevosen vyön kanssa. Juri katsahtaa minua ilmeellä 'no en varmasti ole! Sä se tässä lihonnu oot.'. Saan hevosen valmiiksi ja varustan itseni. Noh, hevonen mukaan ja maneesiin. Maneesi on tyhjä, joten nousen selkään, ja kävelen pitkät alkukäynnit. Kohta otan alkuverkkaa ravia ja vähän laukkaa. Käyn taas Jurille oikeat avut läpi, ja verkkaan laukanvaihdoilla ja muulla helpolla ja kivalla.
Maneesin katsomoon ilmestyy pari tyttöä, jotka tarjoutuvat auttamaan. He auttoivat loimen pois jurilta. Aloin mennä puomeja, ja tytöt siirtelivät niitä Ravi ja laukkapuomeiks. Ihmeen hyvin mittasivat välit jne, vaikka aika iso Juri onkin. Orilta löytyi moottoria, ja hyppäsimmekin aika pirun hyvällä tekniikalla. Puomit ei kolissu kertaakaan, ei edes silloin, kun Juri rikko laukalle ravista Ravi puomeilla. Ihme polle. Nojaa, alkujärkytyksestä selvitty, en tiedä mistä järkytyin, mutta järkytyin silti. Juriboe nosti ja vaihtoi laukat oikeissa paikoissa vaik omat avut saattoivat olla sekavat. Viimeksi kun menin omalla helpoimmalla ruunalla. Koht annoinkin jo pitkää ohjaa, ja Jurinen venytteli kaulaansa kun-nol-la!
Noin 10 Min päästä uudestaan ohjat käsiin ja otin ravin. Ravasin kavalettia ja puomeja, vaikkakin jurilla oli eri mielipiteet vauhdista. Hyvin se silti kuunteli vaikka alkoi touhottaa. Kohta nostin laukan, ja Juri laukkas onnessaan kavalettia. Tytöt nostivat kavaletista noin 75cm korkeen pystyn, ja Juri lensi sen yli. Kerran orinen päätti pelätä seinällä olevia puomeja, ja pudotti puomin. Uudestaan vaan ja menoks. Nyt hypättiin yli puhtaasti, ja kohta aloitin loppuverkan. Orilla oli tullut hiki, vaikkei edes treenattu kovaa. Oli enemmänkin aivotyötä. Mutta laskeuduin kohta heitin orille loimen. Talutin sitä maneesissa, ja vein karsinaan. Otan loimen ja varusteet pois, ja kylmään hevosen jalkoja. Se saa myös melassidrinkin, ja vetelee sen tyytyväisenä. Harjaan hevosen, ja kuivaan samalla jalat. Heitän hepalle loimen niskaan ja vien ulos. Jassu tulee vastaan, ja saa olla tyytyväinen jurisesta kun kerron treenin. Siivoan heppasen karsinan ja pesen kamat. Koska minulla on aikaa seuraavaan bussiin, Vaihdan Jurin kuivikkeet. Sen jälkeen käyn sanomassa heipat orille ja kävelen bussiin. Kotimatkalla mietin että pitää treenata kyllä silloin kun on se tunti eikä unohtaa ja mennä aijjemmin. Enköhän muista, sillä kyllä joku siitä muistuttaa.

Hm. 5 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 5

Saapuessani tallille kävelen isoon talliin ori tallin sijasta. Suuntaan ullakolle kaapilleni, jonne olen vienyt nameja Jurille, pari ylimääräistä riimua ja muuta ehkä tarpeellista. Otan sieltä namin, ja suuntaan takaisin ulos ja tarhoille. Koska on kylmä päivä, otan Jurin riimuun, ja vien sisälle. Riisun sen loimet, ja lähden hakemaan suitsia, harjoja, satulahuopaa, ja loimivyötä. Laitan kamat karsinalle, ja alan harjata Juria. Otan kaviot jne, ja katson käytävälle. Juri on aika vireällä päällä, joka on hyvä juttu. Huomenna kun on koulutunti, jossa pitäisi jotakin oppia, joten ajattelin vain ratsastaa orin kunnolla muotoon ja avuille. En mitään ihmeellisempää, vaikka mieli tekisi laukata ympäri shelyesin maastoja. Juri näyttää minulle hapanta naamaa kun yhtäkkiä joutuukin töihin. Eilen kun en käynyt, ja liikutus on jäänyt hieman vähemmälle. "ihan hyvää tää tekee" sanon ja asetan huovan sekä kiinnitän loimivyön Jurin selkään. Laitan kypärän ja Hanskat, ja otan raipan maneesiin laidalle. Suitsin Jurin, ja lähdemme maneesiin. Lämmitetyssä maneesissa pärjää hyvin hupparilla, ja ilman loimia tai ylimääräisiä takkeja. Nousen selkään, ja Juri lähtee kävelemään reippaasti pää alhaalla. Hetken käveltyämme, otan ohjat käteen, ja alan taivutella oria kaikenlaisilla mutkilla ja käännöksillä. Juri pysyy hyvin kuulolla, kun ei osaa yhtään ennakoida mitä pyydän seuraavaksi.
Jonkin ajan päästä jo suuntaa vaihtaneena lopetan taivutukset, ja pyydän Juria kulkemaan suorana. Se tais unohtaa mitä tarkotti suorana, kun oli haastetta mennä kiemurtelematta. Kohta jo pyysin ravin, ja Juri tapansa mukaan lähti reippaasti ravaamaan. Ratsastan Jurin muotoon, vaikka se oudoksuu sitä kun ei ole satulaa. Hyvin oripoika menee, ja vaihdan suuntaa. Jatkan harjoitusta toiseen suuntaan, ja nostan laukan. Juri lähtee reippaaseen, matkaa voittavaan laukkaansa, joten otan vähän kiinni orin hakeutuessa muotoon hidastettuaan vauhtia. "hyvä" kehun Juria juuri ennen kuin joku toinen yksäriomistaja tulee maneesiin. Juri ei enää malta keskittyä, ja yrittää mennä apuja vastaan, joten hyvän pätkän lopussa heitän vapaat ohjat ja Hidastan käyntiin. Vaihdan suuntaa, ja Juri alkaa pöllöillä. Otan ohjat käsiini ja pyydän orin laukkaan. Juri nostaa reippaasti pienen pukin saattelemana hienon ison laukan jonka joudun ottamaan kiinni ja ratsastaa muotoon. Juri malttaa hidastaa raviin, ja jatkaa muodossa. Vaihdan suuntaa, ja jatkamme ravissa. Kohta Hidastan jo käyntiin, ja Juri saa pitkät ohjat. Kävelemme pitkään loppukäyntejä, ja lähdemme talliin. Juri pääsee karsinaansa, ja otan siltä kamat pois. Alan harjata oria, ja otan kaviot. Kello on jo niin paljon, että jätän Jurin sisään. Vien sen varusteet paikoilleen, ja putsaan ne. Juri ei hionnut tai muutenkaan ratsastus ei ollut rankka, joten melassit jää saamatta. Alan jo tehä lähtöä, ja olen sanomassa heipat, kun huomaan Jurilla haavan suupielessä. Laitan siihen helosania, ja jätän Jurin karsinaan. Etsin Jassun, ja kerron haavasta. "ei se auki ole, mutta tarpeeksi auki, että desinfioin sen ja rasvasin." sanon. Jassu kävelee Jurin karsinalle, ja tarkistaa haavan. "juu, ei mitenkään paha. Suitsetkaan ei koske tähän, joten puhdistuksella ja rasvaamisella se hoituu" nainen sanoo, ja taputtaa Juria. Lähden kotiin, ja Jassu jää orin karsinalle. ^huomenna koulutunti^ mietin bussissa.

Hm. 6 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 6.

Kyllä, tänään on SE päivä.
Jurin kanssa istuntatunti! Apua!
Kävellessäni talliin, aloin hermostua tunnista. ^ Entä jos mokaan, ja Putoon? Entä jos Juri ei osaakaan enää käyttäytyä kun tunnilla on myös tammoja? Entä jos en saa tunnista mitään irti? Tai jos saan vain negatiivista palautetta? Millainen on Jassun opetustyyli? ^ mietin kerätessäni Jurin kamoja varustehuoneesta. Otan koulusatulan, suitset, harjat ja huovan. Vien kamat hevosen karsinalle, ja lähden hakemaan Juria. Saapuessani tarhoille, Juri käveli minua vastaan, ja huomasi jotain erikoista olevan tapahtumassa. Pujotin riimun hevosen päähän, ja talutan orin talliin. Kiinnitän orin tuon karsinan eteen molemmilta puolilta, ja otan loimen pois jonka viikkaan karsinanoveen. Juri katselee korvat hörössä ovelle, ja kohta sieltä tuleekin Trane ratsastajineen, ilmeisesti samalle tunnille menossa. Jatkan Jurin kunnollista Harjausta, vaikka ori alkaa käydä levottomaksi. " rauhassa, ei olla vielä menossa mihinkään" puhelen hiljaa hevoselle. Otan sen kaviot, ja alan harjata Jurin häntää ja harjaa. Saan selvitettyä nuo, joten jatkan Harjausta pehmeällä harjalla, jolla harjaan myös Jurin pään. Toinen ratsastaja tulee juttelemaan kun ilmeisesti sai jo ratsunsa harjattua. Hän esittäytyy Camilleksi, ja kertoo hoitavansa Tranea. Tuo hakee satulan, ja menee laittamaan sitä orilleen. Laitan myös Jurille koulusatulan, sekä huovan. Kiristän vyötä niin hitaasti, etten ole varma tajusiko Juri sitä ollenkaan. Nojaa, mittaan jalustimet, ja alan lämmittää kuolaimia. Camillekin saa satulan paikalleen ja vyön kiinni. Kello alkaa lähentyä tunnin alkamista, joten laitan Jurille suitset, ja itselleni kypärän ja hanskat. Camillekin saa itsensä ja ratsunsa valmiiks.

Lähdemme taluttamaan hevosia kohti maneesia, minä ja Juri edellä, Camille ja Trane perässä. Saavumme maneesiin, ja talutamme hepat kaartoon. Onnekseni meidän jälkeen tuli vielä ratsukkoja, joten ei oltu ihan vikoja! Juri pysähtyy nätisti ruunan ja Traden väliin, joten saan rauhassa laskea jalustimet, kiristää vyön sekä nousta selkään. Pyydän Jurin uralle, ja käyntiin jota ori kävelee reippaasti. Jassu käy katseellaan jokaisen ratsukon läpi kaikkien päästessä uralle.
Jo alkukäynneissä Juri vaikuttaa reippalta, joten pysähdyksistä ei taida tulla lähimainkaan täydellisiä. Alkuverkassa Juri alkaa painaa kädelle jostain syystä, mutta Jassu neuvoo miten ori lopettaa sen. Ja niinhän se lopetti! Ravissa Juri käyttäytyi mallikkaasti, mutta itse sähläsin kokorataleikkaalla kevennyksen kanssa. Pieni ori otti siitä nokkiinsa, eikä halunnut enää rentoutua. Sinnikkäästi mä sitä koitin suostutella rentoutumaan, ja kyllä nuorikko, siis kuusvuotias rentoutukin kohtapuolin. Toisella kertaa itse muistin keventää rennosti, ja istua kunnolla vaihdon, joten Jurilla ei ollut mitään syytä ottaa nokkiinsa. Seuraavaksi otetaankin ohjat käsiin, ja nostetaan ravi. Juri hakeutuu heti muotoon, ja keskittyy nätisti. Juri hidastaa nätisti käyntiin, ja pyytäessäni raviin, se nostaa nätisti. Tehtävä menee hyvin. Seuraava tehtävä olikin jo meille haasteellisempi. Juri ei olis halunnu millään pysähtyä, ja sen olemus alkoi muistuttaa enemmän kastematoa kuin hevosta. Kyllä se pysähtyi, mutta aikamoisella kiemuralla. Jassu neuvoi pitämään jalkaa lähempänä, ja loppua kohden se alkoi jo sujua paremmin. Toisella puolella olikin seinä, joka auttoi tehtävässä. Peruutukset, voi että miten hienosti se ori osas peruuttaa. Yllätyin, koska ei oltu harjoiteltu sitä aijemmin. Kohta piti jo saada Juri ravaamaan lisättyä ravia. Käänsin kokorataleikkaalle, ja pyysin edes jotain lisäystä. Ekalla kerralla Juri ei tajunnut ohjeitani, ja pakko myöntää, oli ne aika sekavat. Jassu neuvoi mua miten Juri toimii, ja saatiinhan me muutama hyvä pätkä. Oli muuten aika vauhdikas meno, kun orin askel on muutenkin iso. Siirtymiset meni hyvin, ja pysähdykset nyt ihan kohtalaisesti. Sama ongelma kuin ravista, ja vielä haastavampaa oli, kun ei ollu seinää, vaan keskellä kenttää piti pysähtyä. Oli siinä nuorella ajateltavaa, tai oli kyllä molemmilla meillä. Molempiin suuntiin meni ihan hyvin, oikeeseen ehkä paremmin. Sitten oli aika laukata. Mitä Jurilta olen jo oppinut, sitä saa valmistella nostoon. Puolipidätteet olivat koko tunnin läsnä, ja laukassa etenkin nostossa Juri käyttäyty niin hyvin! Ympyrällä ehkä vähän sisäpohjetta vastaan, mutta sekin korjaantui Jassun vinkeillä nopeasti. Johtui pitkälti omasta ratsastuksesta, koska en taaskaan muistanut hengittää?! Vaikka Juri oli jännittynyt ekoilla kerroilla, viimeisillä kerroilla ori meni kunnolla muodossa, ei yhtään mitään vastaan ja kuulolla. Olen tosi ylpeä nuoresta!
Loppuverkka, joko nyt? Vastahan pääsin alkuun?!
Nojaa, ens kerralla enemmän. Raveissa Juri tais vasta huomata tammat, joten ryhtyi sitten vähän esittämään. Voi toista. Loppukäynnit, nätisti kulkeva ori ei enää välittänyt tammoista, vaan keskittyi haistelemaan maneesin pohjaa. Vielä kaartoon, ja alas. Jalustimet ylös, vyö löysemmälle ja taputukset. Ja niin kaksi hikistä ja väsynyttä nuorta käveli ulos maneesista, ja ylpeämpi heistä päästi ratsunsa karsinaansa, ja otti varusteet pois.

Tunnin jälkeen tein melassiveden, ja Juri sai hörppiä sen samalla kun harjasin sen. Vielä jalkojen kylmäys, ja loimi päälle, niin hevonen pääsee ulos. Kylmätessäni Jurin jalkoja, Jassu tuli kertomaan palautteen, ja antamaan lisävinkkejä yksin ratsastukseen. Ilmeisesti ihan ylpeänä oristaan, Jassu lähti tallista, ja loimitin Jurin. Vein sen tarhaan, ja annoin namin. Pesin Jurin hikiset varusteet, ja laitoin paikalleen. Siivosin jäljet, ja lähdin kotiin.

Hm. 7 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 7

Kello oli vasta kaksi, mutta oli jo hyvin pimeää. Aurinko oli laskenut melkein pari tuntia sitten. Tallipihan spottivalo huomasi liikkeemme, kun lompsimme Catun kanssa kohti oritallia. Olin majoittanut paluumuuttajaa toistaiseksi mun vierashuoneessani, sillä hän ei ollut vielä etsinyt itselleen vuokrakämppää. Muutaman kymmenen metrin aikana meinasin jo halkaista kalloni, sillä olin lähellä lentää selälleni astuessani johonkin jäiseen kohtaan.

- Hemmetti. Pakko kyllä hiekoittaa tää piha, ennen kuin joku tallilainen loukkaa itsensä.
- No niinpä, mut määhän voin hoitaa sen sillä aikaa, kun käyt ratsastamassa, Catu vastasi painokkaasti. – Ei sul taida olla varaa maksella mitään vakuutuskorvauksia kenellekään.
- No arvaapa vaan…
Juri möllötti tyytyväisenä karsinassaan fleeceloimi päällä. Mer oli ilmeisesti käynyt aamulla tallilla. Hän oli varsin hiljainen poika, eikä pahemmin ilmoitellut mulle menemisistään. Hän oli kuitenkin äärettömän tunnollinen ja taitava nuorten hevosten käsittelijä, joten mä pidin hänet varsin mielelläni Jurin hoitajana, ja olin enemmän kuin kiitollinen Mer’n avusta. Nuorelle orille teki pelkästään hyvää saada hiukan enemmän liikuntaa päivässä, sillä mun huumorini ei riittänyt ratsastamaan kolmea tuntia joka päivä.

Mer oli edennyt orin kanssa todella hyvin. Olin nähnyt niiden kahden työskentelevän vain pari kertaa ‒ tai no ‒ kolme, jos luki mukaan mun pitämäni koulutunnin. Jurista kuitenkin huomasi, miten se sai jatkuvasti lisää itsevarmuutta, kun sillä ratsasti välillä joku muu, kuin minä. Nuoren hevosen epävarma mutkittelu jäi koko ajan vähemmäksi, ja kisatuloksiakin alkoi pikkuhiljaa tulla helposta A:sta. Esteitä sillä pitäisi vielä treenata, sillä mä en vielä uskaltanut hypätä yli sataakahtakymmentä ratana. Juri tarvitsisi siihen vielä paljon ratsastajan tukea, ja sitä mä en tällä hetkellä pystyisi sille tarjoamaan. Aikanaan kisasin Kikillä vain sataakolmeakymmentä, mutta siitäkin oli jo ikuisuus aikaa. Taidot ruostuivat yllättävän nopeasti, ja näin kolmekymppisenä mä en ollut enää niin uhkarohkea, kuin aiemmin.

- Siis mää en vieläkään pääse yli tän koosta, onks tän säkä suakin korkeammalla? Catu ihmetteli puoliksi järkyttyneenä.
- Itseasiassa tarkalleen mun kokoiseni, virnistin availlen karsinan ovea.
- Jestas… Catu mutisi. – Paljonko tää hyppää?
- No toi on vähän huono kyssäri, täähän varmaan hyppäisi puoltatoista metriä, jos uskaltaisin. Oon kisannut sillä vain metri kahtakymmentä toistaiseksi.
- Nössö, kiharatukkainen brunette heitti. – No ei vaan, pistä se Mer kouluttamaan sitä eteenpäin. Sehän on nuori ja uskalias.
- Täytyypä kysyä, jos se rupeaisi hivuttamaan tän estetasoa vähän ylemmäs, vastasin Catulle mietiskellen.


Catu livisti pian tallihommiin. Jos mä jostain pidin Shelyesissä, niin siitä, että täällä oli ihana siisteyskulttuuri. Tallikäytävä oli lakaistu ja se näytti niin puhtaalta, kuin ratsastuskoulun käytävä pystyi alkutalven suojasäällä näyttämään. Jokaisen hevosen suitset oli nätisti pakattu ja harjakorit paikoillaan käytävän seinällä. Varustin Jurin tällä kertaa mustaan nahkaan. Koulusatulan Mer oli nätisti huputtanut, ja satulahuopakin näytti olevan vaihdettu puhtaaseen. Ori höpläsi karsinan ovenkarmeja mun nostaessani satulahuovan ja teddyromaanin sen selkään. Jätin kankikuolaimet laittamatta ja tyydyin tällä kertaa pelkkään niveleen.

Ylsin juuri ja juuri ponnistamaan itseni orin selkään ilman penkkiä, vaikka mukavalta se ei varmasti tuntunut. Alkuvärkkäysten jälkeen kiersin pari metriä kaviouran sisäpuolella. Juri olisi kovasti tahtonut seinän viereen. Maneesissa oli hiljaista lukuun ottamatta ilmalämpöpumpun hiljaista huminaa maneesin toisen pään seinässä. Yritin treenata tänään avoja ja sulkuja ilman seinän tukea. Juri hakeutui tuntumalle vaivattomasti, ja kankikuolainten puuttuminen tuntui vain rentouttavan sen työskentelyä lisää. Itse en tykännyt kangista, ja pidin niitä vain, jos kilpailunjärjestäjän sääntöjen mukaan oli pakko. Mitä vähemmän suussa oli tavaraa, sitä rennommin hevonen työskenteli ‒ ainakin mun kokemuksieni mukaan.

Tunti meni aika lailla päin prinkkalaa. Olisin tarvinnut Jannin tai muun osaavan kertomaan, mihin suuntaan täytyy korjata ja mitä täytyy tehdä juuri sillä sekunnin sadasosalla. Erityisesti suluissa huomasi, kuinka seinän puuttuminen sai orin luikertelemaan aivan miten sattuu. Sain olla ulkopohkeen kanssa todella tarkkana suunnasta. Lopputunnista päästiin avoissa ja suluissa sinne halutuille kolmelle ja neljälle uralle. Otin vielä rentoja pohkeenväistöjä laukassa kokorata-leikkaalla. Juri kuunteli nätisti, ja sen laukka oli todella paljon kehittynyt siitä, millainen se oli mulle tullessaan. Tasapaino oli kehittynyt vauhdilla, eikä vastalaukan nostaminen tai ylläpitäminenkään enää tuntunut vaikealta. Tästä olisi hyvä jatkaa.

Saavun tallille tälläkertaa mopoautolla. Juuri kortin saaneena (tosin myöhässä), tallitielle kääntyessäni huomaan Jurin, kyllä, Jurin etsimässä ruohoa tien vierestä. "voi vittu!" sanon ja Pysäytän auton. Onnekseni olin ottanut Prinssin riimun, vaikkakin pesuun menossa mutta mukana kuitenkin. Nousen autosta, ja alan jutella orille. "mitä sä täällä teet?" kysyn kävellessäni hevosen luo. Pujotan riimun Jurin päähän, ja lähden taluttamaan sitä tallille päin. Pihalla pari tyttöä katselee ympärilleen paniikissa. "Missä se on?!" he kyselevät toisiltaan. "Me ollaan hukattu Jassun uus ratsu!" nuo panikoivat. " täällä se on" sanon noille pidellessäni oria riimusta. "Mistä sä sen löysit?" saan kysymyksen heti kun vaan suuni. "tuolta tieltä" sanon ja talutan orin talliin. Päästän sen karsinaansa ja otan riimun pois . Suljen oven kunnolla, ja lähden autolleni jonne vien riimun. Ajan parkkikselle ja pysäköin vielä. Nousen autosta, ja lähden talliin. Saan tytöiltä kiittelyitä osakseni, ja kävelen karsinalle. "Miten sä karkasit?" kysyn riisuessani loimia. Lähden hakemaan harjat ja suitset sekä suojat. Ilman satulaa hyppimistä? Kyllä vain! Alan harjata Juria perusteellisesti, vaikkei se likainen olekaan. Saan hevosen juuri harjattua, kun Jassu kävelee luoksemme." Moi! Onks sul kiire ratsastamaan?" nainen kysyy hymyssä suin. "ei? Oliks sul jotai?" Vastaan. "joo, oisko mahdollista klippaa Juri ennen sun ratsastusta?"
- " on, ajattelin hyppää ilman satulaa jos se on mahdollista?" hymähdän.
" siitä vaan jos kyydissä pysyt" nainen naurahtaa. "mut joo, klipataan vaa." Jassu lisää.
" Okei, mä voin auttaa jos tarviit" Lupaan. "taisit jo harjata sen?" tuo kysyy. "joo" Vastaan ja otan Jurin riimuun. Talutan hevosen pesariin, Jassun hakiessa klipperin. Juri jää seisomaan paikalleen, ja Jassu huoltaa klipperin kuntoon. "Aloitetaan vaa" nainen ilmoittaa ja käynnistää klipperin. Juri jännittyy samantien mutta porkkanoilla saadaan homma alkuun. Jassu ihmettelee kun riimu ei ollut ovessa kuten normaalisti. "joo, mä toin Jurin sisään Prinssin riimulla. Se oli karannut joiltain tytöiltä. Tai ainakin ne Juria etsi paniikissa." kerron. Jassu haluaa samantien kuulla koko jutun, ja sitä kertoessani meneekin koko klippaus. Lopetettuani Jassulla ei ole enää kuin pari yksityiskohtaa viimeisteltävänä, joten lähden laittamaan maneesiin pari kavalettia ja puomeja. Palatessani Jassu on juuri lopettamassa, ja antaa Jurille ompun. Voi oisittepa nähny sen orin ilon kun tajusi omenan olevan sille. Juri veteli ompun hetkessä, ja ottaessani sen irti jäi vielä tutkimaan Jassua jos löytäisi jotai syötävää. Löysihän Juri sitten porkkanan palan jonka sai kun oli niin hyvin käyttäytynyt. Kiinnitin hevosen toiselta puolen kun laitoin suojat ja oman kypäräni. Suitsitin orin ja lähdin maneesiin. Maneesi oli tyhjä, eli vain mä ja Juri. Jes! Nousen selkään ja pyydän Jurin uran sisäpuolelle ettei tuntilaiset oo ihan Kiinassa vaikka maneesi lanataankin usein. Alan heti pysäytellä oria, ja on meno aika kiemuraista. "pohkeet lähellä ja tuki ohjasta" mutisen hiljaa ohjeita. Muutamien hyvien pysähdysten jälkeen otan ravia. Juri on selkeesti energisempi klippauksen jälkeen kun kannettava taakka pieneni. Kohta otan ohjaa kunnolla käsiini ja pyydän laukkaa. Ori oli kyllä innoissaan, jopa niin innoissaan että pari ilopukkiakin sieltä tuli. Hups! Kohta hidastin raviin ja ravailin puomeja. Olin kyllä alkuun kunnon perunasäkki siellä selässä kun orin askeleet pomputti. Kyllä mä jo kohta siel seläs pystyin olla pomppimatta, ja Juri heti rentoutu. Ravasin molempiin suuntiin niin kauan että muistin hengittää ja istuin kunnolla alhaalla. Noniin, nyt sitten sitä odotettua laukkaa! Vihdoin!
Nostin laukan kulmassa, ja taas kerran laukkasin niin kauan kunnes hengitin ja Juri oli jotenkin rentona. Kohta ohjasin puomeille, ja Juri oli vähän ihmeissään kun menin ilman satulaa. Okei nyt niitä kavaletteja. Vaihdoin suuntaa ja ohjasin kavaletille. Jäin heti hypyssä jälkeen, ja meinasinkin jo laskeutua ei niin hienosti orin kaulalle, mutta sain jostain tasapainon ja jäin selkään. Toinen hyppy oli jo paljon parempi, sillä aloin tajuta Jurin hyppyä. Vaihdoin hetken kuluttua suuntaa, ja  Juri pääsi pomppimaan. Nuorella oli hauskaa, kun kolme viimeistä ratsastusta oli menty koulua Jassun ratsastus mukaan lukien. Lopussa tuli jo tosi hyviä hyppyjä kun itekki muistin rentoutua. Enää oli jäljellä loppuverkka, ja ravasinkin puomeja löysillä ohjilla. Juri tykkäs ilmeisesti pää alhaalla menosta, ja kohta jo hidastin käyntiin. Laskeudun selästä ja taluttelen oria ympäri maneesia samalla raivaten puomeja ja kavaletteja pois. Kyllästyin omaan säätööni ja päästin orin juoksemaan irtona. Sillä välin sain raivattua kamat, ja pyydystin Jurin kiinni. Talutan hevosen talliin, ja Riisun sen karsinan ulkopuolella. Vein karsinaan ja aloin harjata. Juri oli ihanan puhdas kun oli klipattu just, ja saankin sen reippaasti valmiiksi. Heitän sille paksumman talliloimen päälle, ja siivoan jälkemme. Putsasin suitset ja suojat, ja laitoin ulkoloimen paikalleen. Kävelen autolleni ja lähden ajamaan kotiin.

Hm. 8 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 8

Kello on vasta 10 kun ajan tallitietä pitkin tähyillen ulos, jos nyt sattuisin huomaamaan Jurin, tai jonkun muun hepan karkuteillä. Onnekseni en nää ketään, ja parkkeeraan autoni parkkipaikalle. Sammutan sen, ja nousen ulos. Kävelen Jurin tarhalle, ja huomaan ettei ori ole siellä. ^ Jurin on pakko olla sisällä ^ mietin kävellessäni talliin. Otan harjat seinältä, ja Saapuessani harjojen kanssa karsinalle nään Jurin olevan siellä. Jätän harjat karsinalle, ja käyn hakemassa estesatulan, suitset, suojat, jne. Palatessani karsinalle, nään Jurin piehtaroivan tyytyväisenä. "jaaha, vai että semmosta" mutisen hevoselle astuessani karsinaan sisään. Otan Jurin loimen pois, ja alan harjata koko pollea. Erityisen likaisia ovat harja, häntä, pää ja jalat, joita sitten harjaan kauemmin. Seuraavaksi varusteet, ja ekana suojat, sitten huopa ja romaani. Viimeisenä satula ja martingaali, jonka nyt laitoin ettei menosta tule liian villiä. Poikkeuksellisesti jalassani oli liki mustat ratsastushousut, ja vedin vielä saappaat jalkoihini. Kypärä päähän, ja Jurille suitset. Ori antoi laittaa kuolaimet nätisti, ja saan sen nopeasti lähtökuntoon. Talutan Jurin pois karsinasta samalla laittaen hanskoja käsiini.


 Nousen kentältä selkään, ja lähden pitkinohjin maastoon. Ottaessani ohjat tuntumalle, ori alkaa kyttäillä samantien. "heei, sä oot kulkenu tän saman reitin pellolle ainaki kymmenen kertaa jo mun kanssa. Ihan turhaa hermoilet" puhun kävellessämme pellolle päin. Pyydän ravia, ja ori lähtee ravaamaan tosi reippaasti, en oikein ala hidastamaan, jotta nuori ymmärtää avut varmasti. Saavumme pellolle, jonne on taas kasattu uusia lumiesteitä. Tällä kertaa aloitamme ihan vaan pujottelemalla esteitä laukassa ja ravissa. Aloitamme pienillä hypyillä, ja ihan vaan yrittämällä saada avut kunnolla läpi. Vaikka mennään esteitä, haluan saada hevosen pysähtymään tarvittaessa. Kohta siirrymme isompiin esteihin, ja lippuesteen myötä, huomaan olevan itsenäisyyspäivä. Juri alkaa kuumua, ja kuuroutuu melkein täysin pidätteille. Martingaali pelastaa, ja olemme taas kohta samaa mieltä vauhdista. Seuraavaksi pääsemme isoille esteille, ja ekat hypyt menee hyvin. Sitten, Juri taas kerran päättää kuuroutua pidätteille, ja saan ratsastaa sitä tosissani pois esteiltä. Jälleen kerran orin huomatessa etten luovuta sen kanssa, se alistuu tahtooni, ja hyppäämme hyvin. Kohta Hidastan raviin, ja annan vapaata ohjaa. Orin hidastaessa käyntiin taputan sitä, ja kävelemme hetken. Otan uudelleen tuntuman, ja jatkamme hyppäämistä. Lähestyn ehkä noin 80 senttistä jotain lumiukkoja rivissä-estettä, ja Juri lyhentää askeltaan ohjatessani hyvälle paikalle. Juri hyppää mielettömän hypyn, ja alastulossa menetän tasapainoni, joten horjahdan ja putoan. En pahasti, mutta kovaa silti tulen alas. Juri hidastaa huomatessaan minun jääneen kyydistä, ja pysähtyykin etsiskelemään jotain syötävää. Itse nousen ylös miettimättä sen enempää, ja otan Jurin kiinni. Juri on onnekseni Kunnossa, eli en repäissyt sitä esimerkiksi suusta. Onneksi. Mihinkään ei satu, ja kaikki toimii normaalisti, joten nousen takaisin satulaan karisteltuani enimmät lumet pois.

  Jatketaan. Nostan laukan, ja lähestyn estettä uudelleen. Juri hyppää hienon, hyvän hypyn, ja pysyn mukana. "Aika lopetella" totean vilkaistuani kelloa. Ravaamme vielä joidenkin pikkuesteiden yli, jonka jälkeen lähdemme tallille päin käynnissä. Matkalla tulisi hyvät loppukäynnit, kunhan kävelisimme rauhassa. Tallille päästyämme laskeudun selästä, ja talutan Jurin talliin. Ori tutkii karsinan kaikki mahdolliset paikat missä voisi olla ruokaa sen toivossa, mutta joutuu pettymään kun ei löydä mitään. Otan suitset, satulan huopineen päivineen, martingaalin ja suojat pois. Käyn tekemässä melassin, ja annan sen Jurille samalla kun harjaan oria. Koska Juri hikos vähän, ja ilmeisesti oli rankkaa juosta hangessa, kylmään sen jalat orin juotua loppuun. Päästän Jurin loimi päällä karsinaan vielä siksi aikaa kunnes saan varusteet putsattua. Tällä välin ulkona on jo säkkipimeää, eikä ajatus sinne menosta oikein houkuta. Varusteiden putsauksen jälkeen loimitan Jurin ja vien tarhaan. Siivoan jälkemme, ja lähden kotiin.


Hm. 9 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 9

Mer kirjoitti:
//sain tän vasta nyt ulos, mut tarina siis 6.12!
Enpäs osaakkaa liittää tähän kuvaa, ei taida ees olla mahdollista galleriasta. Mut oli sama mitä instassa

Onnistuu liittää myös galleriasta, ainakin meikäläisen puhelimesta Eli valitse tuo kuvake missä on valokuva ja tallennuskorppu. Sitten "Select files" niin pääset lataamaan kuvan foorumille. Lopuksi kopioi kuvan osoite, niin voit liittää sen viestiin [img] tagien väliin niin se näkyy muillekin -Jassu

Ajan tallitietä pitkin, hieman surullisena. Tänään olisi hyvä päivä mennä puomeja. Saapuessani tallille, huomaan Jurin olevan sisällä. Kävelen normaalisti sisään, ja huomaan Juri raukan olevan surkean näköisenä karsinassa. Meen sisään ja tuon tilanne näyttää aika pahalta. Ei kuitenkaan liian, ja lähden etsimään Jassua. Naista ei näy missään, joten soitan hänelle. Puhelimeen tuo vastaa, ja tuleekin pian katsomaan. " Sillä on flunssa" Jassu sanoo tutkittuaan hevosen. "eli tänään ei ratsasteta." huokaisen ja meen harjailemaan hevosta. " koitahan parantua, ei oo kivaa olla kipeenä" puhelen hiljaa orille. Harjailen Juria yli puolitoista tuntia. 

         Heitän sille loimen niskaan ja talutan maneesiin. Kävelen itse ympäri ämpäri maneesia Jurin seuratessa. Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen, Juri alkaa vähän piristyä." liikunta auttaa "mumisen orille. Vaihdamme suuntaa aivan liian monesti, ja yritän vain saada orin seuraamaan minua. Kyllä se alkaa lopuksi onnistua, vaikka alkuun on ihan toivotonta. Kävelemme pari tuntia, ja lopussa Juri on jo piristynyt huomattavasti." Hyvä! "sanon ja lähdemme pois maneesissa. Kävelemme talliin ja otan hevoselta riimun pois. Jassu tulee antamaan Jurille vitamiineja, mun harjatessa oria. Harjailen taas Juria piiitkään, vaikkei se edes ole likainen kun sen jo harjasin."  

           Hyvä, nyt et saa enää mitään muuta kuin lepoa. Mä tuun kattomaan sua huomennakin, silloin mä irtojuoksutan sut jos oot jo paremmassa kunnossa" Lupaan ja lähden karsinasta. Suljen oven ja kävelen varustehuoneeseen putsaamaan Luxin varusteita kun en nyt muuta keksi. Jotain hyödyllistä vois tehä, mutten oikein keksi muuta kuin kamojen putsauksen. "Noniin, nyt jäät sisään ettet sairastu enempää." sanon palattuani karsinalle. Meen sisään ja ihan vaan rapsuttelen hevosta. Juri seisoo paikallaan torkkuen. Kohta alan lähteä kun tallilla on kaikki tehty. Ajelen kotiin päin, ja vielä olisi edessä kolmen hevosen ratsastus 


Hm. 10 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 10

//Nyt tuli aika lyhyt, kun en oikein keksinyt kirjoitettavaa. Ens kerralla pidempi!

Lunta tuli koko tuvan täydeltä. Maisema oli sininen ja tallipiha oli peittynyt vielä toistaiseksi koskemattomaan hankeen.

- Oota, oota! Täällä on niin tunnelmallista! Pakko saada kuva.

Juoksin Mer'n ja Jurin edelle maneesin oven kulmalle.

- Onko ihan pakko, Mer mutisi vaivaantuneena.
- Nopeesti vaan, ei tarvi hymyillä tai mitään. Talutat vaan, hehkutin ja nappasin nopeasti kännykälläni kuvan talvisesta talutushetkestä.

Tälläkertaa kaverini heittää minut tallille, ja kävelen suoraan tarhoille. Juri on ihan tarhan perimmässä nurkassa sen näköisenä, ettei varmasti ole vapaaehtoisesti tulossa. Kävelen mietteissäni talliin, ja otan Jurin riimun ja narun. Lähden tarhoille, ja meen Jurin tarhaan. Naputtelen taskuni pohjalle jäänyttä bussikorttia, ja Juri katsoo minua korvat hörössä. "tulisit nyt!" mutisen orille joka seisoo paikallaan tuijottaen minua pilke silmäkulmassa. "Ei nyt?" sanon kävellessäni Jurin luo. Ori päättää, ettei hän nyt näin helposti kiinni jää, ja pomppaakin sivulle ja lähtee pukkilaukkaan portille. Katson Juria ilmeellä "tosissas?!", ja kävelen portille. Ori alkaa taas pomppia joka paikkaan, ja välillä hieman säikähdän ettei hevonen hyppää aidan yli. Ei ori kuitenkaan hyppää, ja aika pitkän ajan jälkeen saan narun Jurin kaulalle. Pujotan riimun nopeesti orin päähän, ja kiinnitän narun. Talutan hevosen talliin, ja päästän karsinaansa. Juri alkaa nuokkua ottaessani siltä ylimääräiset loimet pois, jättäen vielä fleecen päälle. Tutkin hevosta, ja Juri näyttää ja vaikuttaa niin terveeltä kuin hevonen voi olla. "taidat päästä tänään hyppimään ainakin metriä ellet jopa vähän yli" tuumin sulkiessani karsinan oven. Kävelen maneesiin, ja kannan sinne parit tolpat ja mittailen välejä puomeille. Nyt pitäis saada joku viel nostelemaan esteet. Haen Jurin harjat, suitset, martingaalin, suojat ja satulan kaikkine tavaroineen. Palatessani karsinalle huomaan Jurin piehtaroivan, ja se nousee heti huomattuaan mun tulon. Otan sen loimen pois, ja alan harjata Juria perusteellisesti. Selvitän harjan, hännän ja otsiksen, ja otan kaviot.
Kohta alankin jo varustaa oria, ja pistän sille este kamat ja viltin viel selkään. "Hei, viittisitkö tulla nostelee mulle esteitä?" kysyn joltain jolla selkeesti oli tylsää. Henkilö vastaa myöntävästi ja lähtee maneesiin. Otan kamani ja lähden taluttamaan Juria maneesiin. Olin myöhään liikkeellä, ja tunnit oli jo pidetty. Nyt olisi ainakin aikaa ja rauhaa. Huomaan Jassun juoksevan peräämme, ja pysähdyn. Nainen kertoo kuva ideastaan, ja mutisen jotain vaivautuneena. Lähden kuitenkin taluttamaan Juria maneesiin vilkaisten vähän kameraan Jurin katsellessa sinne kiinnostuneena. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Jassu vihdoin laskee puhelimensa ja talutan orin maneesiin. Juri saa heti lisää energiaa huomatessaan esteet, ja kävelenkin alkukäynnit maastakäsin. Samalla saan viriteltyä Jurin hyppykuntoon, vaikka ori meinaa astua jalkani päälle varmaan seittemän kertaa. Laitan kypärän päähäni ja otan takkini pois jättäen sen viltin viereen reunalle. "hupparilla pärjää hyvin" mutisen kiristäessäni vyötä. Nousen selkään ja annan Jurin kävellä vielä hetken. Taidan olla viimeisin Jurilla hypännyt, kun jalustimet ovat sopivat. Nostan ravin, ja alkuverkkaan Jurin hyvin avuille molempiin suuntiin. Kun ori on kunnolla avuilla ja kuuntelee myös pohjetta muuallekin kuin eteen, nostan laukan. Juri lähtee kaahaamaan isoa pitkää laukkaa, ja otan kiinni ihan kunnolla. "ja käyttäydytään" mutisen koittaessani rentoutua kunnolla. Kohta pääsen jo ekalle esteelle. Juri hyppää hienon korkean hypyn, ja jatkaa hyvässä laukassa hieman sisäpohjetta vastaan tunkien sisälle. Käännän ympyrälle, ja ratsastan Jurin kunnolla uralle, missä mun on helpompi ratsastaa se takas avuille. Vaihdan suuntaa, ja saan hyvän vaihdon just siinä missä halusin. "Hyvä!" sanon ohjatessani pystylle. Katson itse paikan väärin, joten hypystä tulee aika hauska kun oriparka yrittää pysyä tasapainossa. Pyydän esteitä nostettavaksi metriin, ja Ohjaan taas pystylle. Juri hyppää tapansa mukaan hyvän ilmavan hypyn, ja on vielä avuilla sen jälkeenkin. Ohjaan okserille, jonka kanssa Juri vähän joutuu miettimään askeliaan uusiks, vaikka ratsastinkin paikat. Ori hyppää taas kerran ilmavan ja hyvän hypyn, vaikka sisälle meinaa taas puskea. Ohjaan uudelleen pystylle, jonka ori suorittaa leikiten. Vaihdan suuntaa, ja Ohjaan vastalaukassa esteelle. Saan vaihdettua laukan esteen päällä, ja Ohjaan okserille. Juri suorittaa esteen jälleen kerran leikiten. Kohta Hidastan käyntiin, ja heitän vapaat ohjat. Välikäyntiaika! Juri venyttää kaulaansa mahd pitkälle, ja pidentää askeliaan huomattavasti. Noin kymmenen minuutin päästä otan ohjat käsiini ja esteet on nostettu 110cm korkeiksi. Nostan laukan ja Ohjaan pystylle aika vapaassa laukassa. Juri hyppää helposti, ja jatkaa hyvässä laukassa eteen. Okserin Juri hyppää ihan innoissaan, ja muutaman kerran jälkeen nostetaan esteet 120cm tasolle. Hidastan Raviin ja ravailen vaihtaen samalla suunnan. Nostan taas laukan, ja Ohjaan pystylle. Juri hyppää mukisematta, ja alkaa jo kuumua huomattavasti. Välillä ori heittää päätään ylös, mutta onneks martingaali pelastaa. Hyppelemme Jurin kanssa ihan 140cm korkeen esteen pari kertaa ilma mitään ongelmaa. Jurilla olisi intoa vielä jatkaa vaikka aamuun saakka, mutta kello alkoi jo kohta olla iltatalliaika, enkä halunnut jäädä tielle, joten hidastin raviin ja loppuverkkailin Jurin. Käynnissä Juri saa pitkän ohjat, ja liu'un alas vauhdissa. Turhaa pysähdellä kun kuitenkin Juri haluaa kävellä. Heitän sille viltin selkään ja vedän takkini päälle. Otan kypärän pois ja vedän hupun päähäni koska ulkona ei oo enää kauheen lämmin varsinkaan näin myöhään. Talutan Jurin talliin, ja puran siltä kamat pois. Harjaan orin kunnolla, ja teen sille melassiveden, joka Juri saa juoda kun käyn raivaamassa esteet pois. Palatessani talliin Juri on juonut, ja olin jättänyt sille loimen päälle. Talutan hevosen pesariin ja alan kylmätä sen jalkoja. Kylmättyäni jalat, annan Jurille namin ja vien sen karsinaansa. Vien huovan pesuun, kun Juri hikos niin paljon ja putsaan muut varusteet ja laitan paikoilleen. Siivoan jälkemme ja jätän Jurin karsinaansa iltaheinille. Meen taas busseilla kotiin.

Hm. 11

Ajoin taas tallipihaan ja parkkeeraan autoni siihen. Tänään mentäisiin rentoa koulua, kun viimeksi menin esteitä. Kävelin tallin ja Juri torkkui karsinassaan tyytyväisenä. En ilmeisesti ollut tänään ainoa ratsastaja, kun ori oli sisällä eikä pakkastakaan ollut kymmentä miinusastetta enempää. Hain orin harjat karsinalle, ja aloin harjata sitä otettuani loimen tietysti pois. Juri näpräili takkini taskuja, ja löysi sieltä puhelimeni jonka heitti karsinan seinään. Kolaus kuului vaan, ja Jurista tämä oli hauskaa. Nostin puhelimeni maasta, ja onnekseni puhelin oli ehjä. Juri olisi halunnut ottaa puhelimen uudelleen, mutta annoin sille harjan jota se heitteli ympäri karsinaa harjatessani oria. "älä!" sanoin väistäessäni lentävää harjaa kolmannen kerran. Tallissa oli joku toinenkin, joka naurahti Jurin käytökselle. Otin kaviot, ja selvitin harjan, hännän ja otsiksen. Kohta hain jo koulusatulan ja nivelkuolaimelliset suitset. Kankia en ole vielä edes testannut Jurilla, enkä kyllä aijokkaan ellei ole ihan pakko. Varustin Juria sen edelleen heitellessä harjaa. "Miten sä jaksat heitellä tota viel?" kysyn kiristäessäni vyötä. Laitan Jurille suitset, kunhan sain harjan pois orilta. Heitin taas viltin selkään, ja talutin Jurin maneesiin.

          Olin taas tallilla myöhään, joten verkkasin Jurin ja aloin ratsastamaan kunnolla uran sisäpuolella. Avot ja sulut meni vähän huonommin, ja sain olla ulkopohkeen kanssa tosi tarkka. Väistössä ori loisti, ja saatiin hyvää rentoo pätkää kunhan muistin hengittää. Seuraavaksi askeleensäätelyjä. Näissä ori oli super, ja tosi nätisti teki pyydetyt tehtävät. Lopuksi annoin orin laukata isoa vapaata laukkaa, ja Juri näytti tykkäävän. Sit hidastin raviin, ja päätin lopettaa kunnon treenin. Treenasin ehkä noin puol tuntia, ja lopun 15min loppuverkkailin rauhallisilla ja rennoilla pienillä tehtävillä, joissa Juri malttoi keskittyä olennaiseen. Laskeuduin selästä tälläkertaa ihan paikoiltaan, ja nostin jalustimet sekä löysäsin vyötä. Juri ei hionnut, eikä treenattu mitenkään erityisen rankasti, en kylmää jalkoja. Melassiveden ori kyllä saa.

        Loppukäynnit kävelin taas maastakäsin viltti Jurin selässä, ja rennossa kivassa käynnissä. Talutan Jurin talliin ja käännän karsinaan. Riisun hevoselta varusteet, ja käyn tekemässä melassiveden. Harjaan Jurin kunnolla, ja annan sille melassiveden jonka ori hörppii vauhdilla. Juri oli tänään jotenkin tosi hyvä, eikä ollut kauheesti pohjetta vastaan. Ori kulki 80% suorana, ja mutkitteluakaan ei ollut enää hirveästi. Harjailen oria pitkään sen leikkiessä ensin harjalla, ja myöhemmin syödessä. Puhdistan suitset ja harjaan huovan, kun se ei ole hikinen tai muuten likainen että se pitäisi pestä. Juri jää syömään iltaruokiaan lähtiessäni kotiin. 
Hm. 12

Ajoin tallille rauhassa. Nyt olisi aikaa olla tallilla, ja Toivottavasti Jurikin olisi hyvällä päällä. Lunta oli tullu yön aikana ihan tarpeeksi, enkä ollut siitä erityisen innoissani. Parkkeerasin autoni pihaan ja katselin taivaalle hieman huolestuneena. Haen Jurin narun ja riimun, ja kävelen tarhalle missä ori riehuu. Puhelen hiljaa hevoselle joka hetken juoksemisen jälkeen rauhoittuu ja tulee luokseni sisälle pääsyn toivossa. Otan Jurin riimuun ja lähden taluttamaan sitä talliin. Itselläni on vanssit jalassa, ja Jurilla hokit joten roikun orin harjassa melkein koko matkan. " tulis jo kevät" mutisen hiljaa kävellessäni toinen käsi hevosen harjassa. Pääsemme talliin ilman kaatumisia, tai muutakaan. Talutan Jurin karsinaan ja päästän irti. Jätän orin sinne, koska en ehtisi ratsastaa ennen päiväheiniä. Käyn laittamassa esteet maneesiin, ja teen radasta reilu metrin korkuisen. Kävelen vintille (vai ullakolle mikä lie) ja kaapilleni. Avaan kaapin ja järjestelen sen uudelleen, vaikkei se nyt erityisen epäsiisti olekaan. Tänään olisi estepäivä, vaikka Juri oli ollut super kisoissa. Siitä myöhemmin lisää. Otan sieltä pari heppanamia, ja laitan ne taskuuni. Pari hoitajaa huomas mut ja pyytää seuraan. Katson heitä hetken pahasti, mutta jään noiden seuraan kun kaapeille tulivat roikkumaan. Nuo esittäytyvät ja kertovat hoitsunsa. Mietin hetken ketä ponit ovat, kunnes tajuan niiden olevan molemmat vuoniksia. " Oon Mer, hoidan Jurii." esittäydyn. " tulisiks joskus meijjän kaa maastoo?" nuo kysyvät kun ovat menossa jonnekkin. " joo joskus. Ei nyt viel" Vastaan. " miks?" saan kysymyksen. " kosk Juri hermoilee maastos ja kyttäilee enkä tiiä sen käyttäytymistä porukas. Yksin on ihan sama kosk jos se lähtee ni mä oon se joka kärsii" mutisen ja  ja otan kypärän ja saappaat. Vaihdan saappaat ja jätän vanssin tennarit kaappiin. Paiskaan oven kiinni ja tarkistan että se menee lukkoon. Otan kypärän ja kävelen karsinalle. Juri syö vielä päiväheiniään, ja haen karsinalle estesatulan kamoineen päivineen  ja nivelkuolaimelliset suitset, suojat, martsan, harjat ja kumilenksun jotta saan orin otsikseen letin. Meen karsinaan harjailemaan oria, joka syö edelleen. Otan sen kaviot ja selvitän harjan ja hännän. Teen letin otsikseen ja haen suojat jotka laitan orin jalkoihin. Käyn tekemässä melassiveden koska tiedän orin hikoavan ja että treeni on rankka. Juri saa syötyä heinänsä ja alkaa litkii suolakiveänsä. Laitan orille huovan, romaanin, satulan ja martsan. Kiristän vyön kokonaan, ja heitän viltin orin päälle. Suitsin hevosen ja talutan maneesiin. " esteviikko" totean noustessani selkään. Annan orin kävellä pää alhaalla ja kattelen rataa. Otan viltin pois, ja Jurille alkaa tulla kiire. Pyydän orin raviin ja keräilen ohjia lyhemmiks. Juri nostaa laukan, ja joudun hidastamaan raviin, sillä ilman lupia ei laukkailla.
Juri heittelee päätään ja alkaa kuumua vaikkei edes olla laukattu. Hidastan Jurin käyntiin, ja nostan laukan. Juri pukittaa nostossa, ja lähtee pääylösalasylöseteentäysiiduracelljänisjotain laukkaa. Selässä pysyminen on vaikeeta, ja käännän ympyrälle. " lopeta!" sanon hevosen pysähtyessä keskelle maneesia. Taputan sitä ja korjaan asentoni jotenkin oikein. Huomaan Jassun nähneen koko shown kun oli tullut katsomaan. Nainen oli ilmeisesti ollut alusta asti katsomossa, ja nyt hän vain nauroi hyväntuulisesti. Juri katsoi Jassua pöllämystyneenä, ja alkoi sählätä. " eiköhän hypitä vähän!" totean Jurille jolta ei energiaa puutu. Nostan laukan ympyrällä ja Ohjaan ekalle esteelle. Juri hyppää sen helposti, ja pidätän ettei Juri juokse seuraavalle. Kokoan laukkaa, ja ohjaan seuraavalle esteelle joka on okseri. Juri hyppää sen korkealta, vaikkei esteellä ole kokoa kuin ehkä sataviissenttii. Taivuttelen oria käännöksissä ehkä hieman liikaa, mutta kuitenkin tavoitteena saada se taipumaan hyvin ja kuuntelemaan istuntaa ja jalkaa. Ohjaan pari kertaa vielä ympyrän kautta esteelle, kunnes keksin uuden tehtävän, joka olisi Jurille varmasti vaikeampi. Ensin laukassa pysty, jonka jälkeen väistö seuraavalle hevonen suorassa, noin kolme askelta ennen estettä esteelle ilman väistöjä ja yli. Nostan laukan pitkänsivun keskellä ja este on vastakkaisella sivulla. Lyhytsivu laukassa ja suoristus uran sisäpuolelle, jotta saadaan hyvä linja. Ekan yli, väistön yritys ja vinosti seuraavalle. Ei mennyt kuin strömssöössä, joten uutta yritystä vaan. Juri ei malttanut väistää, ja sain väistössä korvat luimussa seis ja jänisloikalla eteen. Juri hyppää esteen heti perään, ja pääsen taas roikkumaan kaulalle. Korjaan asentoni nopeasti ja nostan laukan käynnistä. Ohjaan esteelle, ja estehevosen tavoin ori kuumuu, ja sen pitelemisestä tulee vaikeaa. Puhtaiden hyppyjen jälkeen Hidastan käyntiin ja kehittelen noin kuuden hypyn radan. Nostan laukan ja ohjaan okserille, jonka Juri hyppää leikiten. Toiselle esteelle Juri yrittää hahmottaa itse paikkoja, kunnes tyytyy kohtaloonsa eli hyppäämään mun katsomalta paikalta. Kolmannelle pystylle saan pidättää kunnolla, ja puhtaalla hypyllä neljännelle trippelille. Loppurata menee ilman suurenpia ongelmia ja kehun oria. Loppureeni menee ihan hyvin lukuunottamatta muutamaa sivuloikkaa. Loppukäyntien jälkeen laskeudun ja nostan jalustimet. Talutan orin talliin ja karsinaansa jossa Riisun siltä varusteet. Harjailen Jurin ja laitan sille fleecen kun ori hikosi. Juri juo melassiveden samaan aikaan kun vien paikoilleen ja puhdistan sen varusteet. Pesen orin kipon ja jätän sen sisään lähtiessäni.
Hm. 13

// pahoittelut pitkästä tauosta, mulla on tarinoita kesken, kunhan saan valmiiksi Julkaisen tänne! 

Mer haki virtaisaa hevosta tarhasta, mutta sisälle päästyään orikin rauhoittui. Koulua luvassa ellei maneesissa ole tunteja. Juri seisoo karsinassaan, ja antaa Mer'in harjata orin läpi. perusteellisen harjauksen jälkeen oli aika varustaa, ja Juri sai selkäänsä koulusatulan Tummansinisellä huovalla, ja päähänsä suitset. Poika olisi halunnut kokeilla kankia, mutta tyytyi kokeilemaan niitä myöhemmin. Kohta molemmat olivat valmiita ja Mer talutti Jurin maneesiin. Siellä tuo nousi selkään ja ohjasi heti uran sisäpuolelle käynnissä. N. 15 Min kuluttua Mer keräsi ohjat käsiinsä ja Juri hakeutui tuntumalle helposti. Aiheena olisi askeleensäätelyt, joissa ori kuulemma oli hyvä. Ratsastus meni ihan jees, Juri ei ollut parhaimmillaan, mutta treeniä treeniä. Loppukäyntien jälkeen Mer laskeutui satulasta ja löysäsi vyön. Jalustimet ylös ja talliin. Karsinassa Varusteet viltteineen päivineen pois ja melassit turvan eteen. Jalkojen kylmäys ja varusteet paikoilleen. Hm. 14

Karavaani starttaisi ennen kukonlaulua. Olin saanut Kjell Haugen & Sønnerin kautta vuokrattua käyttöömme aivan järkyttävän ruman, kirkuvanpunaisen hevoskuljetusauton, joka muistutti keulasta lähinnä ambulanssia ja perästä jotain paloauton ja pullakorin ristikuksinnan tulosta. Pääasia oli kuitenkin käytännöllisyys: tilaa oli kahdelle hevoselle tilavilla kuljetuspuomittomilla paikoilla, ja istumapaikkoja huoltojoukkoja varten kuusi.

Silminnähden jännittynyt Mia korjaili vielä Pål-ruunansa kuljetussuojia. Rehellisesti sanottuna olin hiukan yllättynyt, että nuori tyttö sai ylipäätään lähteä kisamatkalle, sillä sen verran mitä heitä olin tavannut, Holgersenin vanhemmat vaikuttivat yleensä melkein liiankin suojelevaisilta tytärtään kohtaan. Kimo puhisi rentona ja roikotti päätään korvat lotkottaen. Pål olisi loistava kuljetuskaveri Jurille, jolla oli tapana hermoilla erityisesti pitkiä kuljetuksia. Meidän ja kohteemme, Markarydin, välissä oli noin vuorokauden edestä matkantekoa, joten tästä ja huomisesta päivästä tulisi pitkiä. Onneksi meillä sentään oli useampi kuski, kun ruma hevosauton irvikuvammekin oli — luojan kiitos — B-kortilla ajettava.

Vielä unenpöpperöisen oloiset Vicky ja Beata kolusivat ison tallin ovelta viimeiset kantamukset olallaan. Suurin osa tavaroista oli pakattu jo eilen, jotta pääsisimme aikaisin matkaan. Kello lähestyi puoli kuutta aamulla. Matala sumupilvi verhosi Lofoottien vuoria samentaen sarastavan aamunkajon. Ilmeisesti ainakin ajopäivästä tulisi kaunis.

”Jos sä laitat Pålin ensin, niin Juri ehkä tulee nätimmin?” Ehdotin Mialle. Ruskeatukkainen teini nyökkäsi ja talutti ruunansa autoon. Pål löntysteli koppiin kuin vanha tekijä. Käänsin väliseinän lukkoon, ja Mia luikki kopista takakautta pois. Mer ja Juri saapuivat juuri sopivasti, jälkimmäinen silmät lautasina ja sieraimet suurina aamun kosteaa ilmaa haistellen. Nuori puoliveriori tiesi, että nyt mennään. Mer talutti orin suoraan kuljetustilaan, ja muu tiimi valikoi jo paikkojaan auton keulasta. Kuskin paikka oli minun, sillä olin lupautunut ajamaan ensimmäisen osuuden.

Alkumatka olisi rauhallinen, sillä ensin matkaisimme reilut kolme tuntia lautalla Svolvær—Bodø -välin. Vasta siitä alkaisi todellinen tuska: Skandien ylittäminen ja kiemurtelevat Norjan ja Ruotsin vuoristotiet. Pitäisimme lyhyitä taukoja hevosten lattiaruokintaa varten, ja pidempiä taukoja välikävelytyksiin.

Yöksi menisimme Sundsvalliin vanhan kilpailuaikojeni tutun, Annika Perssonin luokse. Minun tuntemani Annika oli aikoinaan sukunimeltään Metsälä, mutta hän meni myöhemmin naimisiin jonkin ruotsalaisen kouluratsastajan kanssa, jolle hän nyt odotti seitsemännellä kuulla kolmatta lastaan. Emme olleet koskaan olleet kovin läheisiä, mutta hän oli silti ystävällisesti pyytänyt minua luokseen kilpatallilleen bongattuaan nimeni Hannaby Hanami Weekin osallistujalistalta. En miettinyt millisekuntiakaan vastatessani tämän whatsapp-viestiin myöntävästi, sillä millekään epämääräiselle läpikulkutallille en hevosiani yöksi veisi.

Ennenpitkää kaikki viisi olimme jo auton kyydissä, ja matka voisi alkaa. Norjanmeri loisti miltei korallinvärisenä aamuauringossa matkatessamme satamaan. Minua itketti jo pelkkä ajatuskin miettiessäni tulevaa sunnuntaista väsymystäni, mutta nyt ei auttanut nurista. Dieselmoottori veti meidät lauttaan, eikä enää voinut perääntyä.

Villi Juri rantalaukassa, ei olis oripoika millään halunnut laukata nätisti rantaa pitkin. Olihan sen nyt pakko päästä lennättämään takakavioita. Onneksi kuski pysyi kyydissä ilman suurempia ongelmia kiitos ratsun keskivertoa pienempien ilmalentojen. Tietenkin edellämenijän häntään olisi ollut hauska puskea kiinni, mutta kuskin kieltäessä kaiken hauskan oli pakko mennä nätisti. Muuten nuori herra käyttäytyi oikein pätevästi! 

// pahoittelut, unohdin sitte martingaalin ja mittasuhteetki ihan pielessä.