1 osuma on löytynyt haulle 0

"Hei en näe sua kisojen lähtölistoilla! Kaiva se Ronja sieltä pihatosta pölyttymästä ja pistä kilvan meidän kanssa, siitä tulee hauskaa! :)"

Okei okei, Nita, ehkä maltan olla välillä kotonakin enkä joka käänteessä nauttimassa kesälomasta vuorilla. Niin olin ajatellut ja klikkaillut itseni kisaviikonlopun infosivuille.

Mutta helpot koulu- ja matalat esteluokat oli jo ihan täynnä? Okei, no maastareilla on tilaa. Ehkä me päästään 50-senttisistä yli, ajattelin ja ilmoittauduin. Huh, eihän me oltu treenattu koko kesänä - Ronja oli saanut vain lomailla. Ja kasvattaa harjaansa. Se näyttikin jo ihan issikalta! Niin, en ollut ihan laiminlyönyt hevostani, olin käynyt sitä ihan katsomassa. Ja liikuttanut kerran pari viikossa, mutta ne oli kyllä olleet kaukana treenaamisesta.. Maastolenkkejä Nitan kanssa tai libertyä kentällä, enimmäkseen.

Siksi ilmoittauduin saman tien sekä este- että koulutunnille kisaviikon alkuun. Vähän herätellään Ronjaa, sitten annetaan sen huilata ja kerätä energiaa päivä pari ennen kisoja, ja sitten täräytetään maastoesterata kiitolaukkaa läpi? Eikö se ole ihan hyvä suunnitelma?

Ilmeisesti, sillä selvisimme radasta pelkällä pienellä aikavirheellä! Starttasimme ensimmäisenä ensimmäisessä luokassa, niin ei ehditty jännittämään mitään. Soitellen sotaan ilman suurta stressiä, läpällähän täällä oltiin. Oli oikeastaan hauskaa hyppiä pitkästä aikaa maastareita!

Luokan lopuista ratsukoista kuitenkin neljä selvisivät vielä paremmin radasta ja jäimme viidenneksi, emmekä saaneet ruusuketta. Mutta hei aika hyvin silti?

Kisatunnelma alkoi tarttua minuunkin palkintojen jakoa seuratessa. Ronja oli jo päässyt takaisin heiniä syömään ja minä istuin Steenin kainalossa palkintojenjaon katsomossa.
"Oot sä aika epeli vaikket ruusuketta päässytkään hakemaan", Steen höpisi ja yritti pörröttää mun tukkaa.
"Hei, lopeta!" nauroin ja pitelin miehen ranteesta kiinni.
"Meneekö tukka pilalle", hän kiusasi. Hymähdin ja suin hiukset takaisin ojennukseen. Hetken ratsukoita katseltuani nojasin pääni Steenin olkapäätä vasten ja suljin silmäni. Mielummin istuin tässä kuin palkintokehässä, tässä oli hyvä olla.


Niin oli seuraavalla viikolla Steenin luonakin. Nyt kun olin lomalla, olin Steenin luona lähes kaiken sen ajan, kun en ollut tallilla, vaeltamassa tai pakkaamassa rinkkaa.
"Ihanaa kun oot kerrankin pidempään kotona", Steen sanoi, istui vierelleni sohvalle ja antoi pusun otsalleni.
"Niin on", hymähdin ja nojasin pääni hänen olkapäälleen. Steen kuitenkin ryhdistäytyi sohvan pohjalta ja kurottautui hapuilemaan päivän lehteä sohvapöydältä.

"Katso, Joonan ja Jannin virallinen hääkutsu tuli postissa", mies sanoi ja esitteli kaunista kutsukorttia.
"Onpa hieno. Oot varmaan sanonut, että tuun sun kanssa?"
"Joo, ajat sitten! Nyt ootellaan ihmisten vastauksia kutsuihin ja sitten tiedetään suunnilleen lopullinen vierasmäärä. Kaikenlaista muutakin järjestettävää on vielä.."
Mua alkoi hymyilyttää. Katsoin Steenin tummiin silmiin, mitään sanomatta, ja hänen totinen tuijotus sai minut naurahtamaan.
"No, mikä on noin hauskaa?"
"Ah, ei mikään. Aloin vaan miettiä", mä aloitin ja jäin hetkeksi pohtimaan sanoja. Steen katsoi mua kysyvästi.

"Aloin miettiä, että tää on kyllä kätevää nyt kun oot bestman, niin niinkun on sitten kokemusta, miten tämmöset isommat juhlat järjestetään", mä höpöttelin ja maalailin jo mielessäni meidät Jannin ja Joonan tilalle.
"Niin, toisaalta, tuleehan niitä juhlia aina", Steen vain totesi.
"Niin", hymähdin ja katsoin jonnekin ulos ikkunasta.
"Vai mitä sä ajattelet?"
"Aloin vaan miettimään, että miltähän meidän häät sitten näyttää", totesin, katseeni havahtui kaukaisuudesta takaisin Steenin olohuoneeseen ja käännyin katsomaan häntä hymyillen.

Mutta nyt Steen katsoi kauas ulos ikkunasta.
"Niin joo", hän vastasi ja oli hetken hiljaa. "Eiköhän niistä tule yhtä kauniit juhlat. Ainakin, kun on noin kaunis morsian", hän naurahti ja kaappasi mut syliin.
"Tota haluutko lähteä jonnekin syömään? Ettei mene pelkäksi retkeilypöperöksi tuo sun elämä", hän sanoi ja nousi ylös sohvalta.
"Mennään vaan", vastasin sillä äänensävyllä, jolla suostutaan vaihtamaan puheenaihetta. Jos sitten hääsuunnitelmien sijaan puhuttaisiin vaikka mun tulevista vaellussuunnitelmista ulkona.. Tosin musta oli alkanut tuntua, että. Steen kyllästyi niihinkin. "Ai taasko sä meet", se aina kysyi.

Mutta Pohjois-Norjan vuoret olivat kutsuneet mua jo kauan, ja nyt olin viimein täällä.

Puhelin kilahti. Se oli Nita, niin kuin yleensä.
"Hei kai tekin saitte jo hääkutsut? Mennäänkö joku päivä kattelemaan mekkoja?? <3"
"Joo mennään, ihanaa!", vastasin.

Taidanpa siirtää seuraavan patikan alkua pari päivää, ajattelin hymyillen.