1 osuma on löytynyt haulle 0

Sonan ja Nuivan (kiusa)päiväkirja

27.7. Tiistai aamu, Brynhild
#hobias #hella #powerjump2021

Tiistainen aamu Svolværissa sarasti hyvinkin aurinkoisena. Kesä oli kuuma ja siitä kertoi lämpömittarin 16°c lukema vasta seitsemältä aamulla. Hannelle oli noussut jo hiki, kun hän tuuppasi isoa varustekaappia trailerin ramppia pitkin. Hän oli lainannut traileria Viiviltä, koska ei naisen omaan yhden hepan traikkuun saisi kaikkea tätä tavaramäärän ja hevosta. Kahden hepan trailerista voisi toisen puolen hyvittää Sonan tarvikkeille sekä heinällä ja rehuille. Tietenkin trailerissa oli oma varustekaappinsa, johon satulan sai hyvin. Silti monen päivän reissuun piti varautua hyvin.

Tosiaan edessä oli kahdeksantoista tunnin ajomatkan lisäksi, vuoden odotutetuin kisatapahtuma, Power Jump. Hanne osallistuisi niihin kisoihin ensimmäistä kertaa ja onneksi paikkana oli tuttu Auburn Estate. Siellä Hanne oli kisannut useasti ja voittanutkin Sonan kanssa heidän ensimmäiset yhteiset kisat. Kisapaikka olisi siis tuttu myös itse mustalle hevoselle.

"Ai sä saitkin sen yksin", Ella tuli paikalle juuri minuutin myöhässä.
"Joo", Hanne puhisi hengästyneenä. "Ei se ollut vaikeaa, kunhan sai ton rampin kynnyksen yli."
"Laitoin Sonalle jo suojat jalkaan. Eikös me olla jo sen verran valmiita?"
"Mun puolesta, mutta Tobias taitaa olla Kuikan kanssa maneesissa."
"Lähtikö se ratsastaa juuri ennen kuin lähdetään?" Ella ihmetteli.

Hanne kohautti olkiaan, eikä hänelle sillä oikeastaan ollut väliä. Tobias Vallieres oli uusin kasvo näiden seutujen hevospiireissä. Kun tulit uutena pienelle seudulle, ja vielä hevospiireihin, sinut huomattiin varmasti. Jokainen tiesi jo ennen kuin edes oli tavannut 21-vuotiasta miestä, kuka hän oli. Hannekin osasi ensimmäisellä varsinaisella kasvotusten kohtaamisella kertoa Tobiaksen nimen, vaikkei sitä suoraa sanonutkaan. Kiltisti vain nyökytteli ja esitteli itsensä.

Olivat he myös jutelleet keskenään sen jälkeen. Lähinnä hevosjuttuja, hevosten esittelyjä ja sen sellaista. Sitten viime viikolla Hanne kysyi aikoiko Tobias osallistua Kuikalla Power Jumpeille, josta puhe siirtyi häneen omaan osallistumiseensa. Siitä taas siihen, että Hanne lupasi Tobiakselle autokyydin Kallaan, jotta mies pääsisi kisaturistiksi. Urhoollisesti Tobias lupasi kyllä maksaa osan bensoista, eikä Hanne siitäkään kieltäytynyt.

"Ei se oikeastaan haittaa", Hanne mietti. "Sonaa pitää varmaan kävellyttää ennen pitkää matkaa."
"Käynkö mä vai haluatko itse?"
"Käy vain, jos viitsit. Mun pitää vielä tarkistaa, että kaikki on hyvin kiinni."

Suurin piirtein tunnin kuluttua kaikki olivat valmiina. Tobias hyvästellyt Kuikan, kaikki tavarat autossa, kahvia termarissa ja koko sakki käynyt vessassa.

"Menenkö takapenkille?" Tobias kysyi.
"Ei, ei, mä meen", Ella ilmoitti. "Sulla on niin pitkät jalat muutenkin."

Hanne naurahti lähinnä itselleen, koska ei Ellan kommentin jälkeen voinut olla katsomatta Tobiaksen jalkoja. Shortsien kanssa ne erottuivat oikein hyvin. Ei jäänyt epäselväksi, että Tobias oli urheilija. Hanne selvitti kurkkuaan ja laski aurinkolasit silmilleen. Sen jälkeen hän istahti kuskin paikalle. Ella tökkäsi ystäväänsä olkapäähän ja he vaihtoivat tietävät virnuilut, ennen kuin Tobias kerkesi myös istumaan autoon.

Hanne viritti kännykkänsä kiinni radioon, jotta sai hänen ja Ellan kasaaman matkasoittolistan soimaan. Hän ojensi puhelintaan Tobiakselle.

"Saat lisätä omia, mutta yhtäkään ei poisteta tai kuuluessa skipata."
"Selvä", Tobias naurahti ja otti mustan puhelimen käsiinsä. "Ihan mitä tahansa?"
"Ihan mitä tahansa", Hanne lupasi.
"Selvä.. katsotaan löytyykö mun suosikeista mitään yhteistä."

Hanne vilkaisi vielä kerran kojelaudalla olevaa kuvaa, joka kuvasi trailerin tapahtumia. Sona seisoi yllättävän rauhallisena kopissa ja kiskoi heiniä heinäverkosta. Kaikki oli kunnossa, joten Hanne laittoi ykkösvaihteen päälle ja lähti liikkeelle. Edessä oli pitkä ajomatka Kanta-Hämeeseen, mutta onneksi heitä oli nyt Tobiaksen myötä kaksi kuskia. Tauot kaiken päälle, matkaan menisi reippaasti yli kaksikymmentä tuntia.

Mutta mikäs siinä, kun löytyi seuraa.