30.1. Vikellystunti

"Missä se vikellysvyö nyt on?"
"Mä laitoin sen sinne Vennin satulan viereen."
"Aa, hyvä! Miltäs Venni muuten näyttää?" Nea vetäisi muutaman harjanvedon suitsimansa orin selästä.
"Valmis!"

Vikellystunti ei ollut kerännyt hirveästi porukkaa maneesiin. Nea tuli hoitajana auttamaan minua Vennin kanssa, ja kävimme yhdessä läpi hieman hevosen juoksutusta ympyrällä. Aurora ja Sonia saapuivat pian maneesiin seuraksemme, joten annoin Vennin Nean talutettavaksi hetkeksi, kun kävimme tyttöjen kanssa ratsastajien alkuvenyttelyt läpi. Hieman käsien pyöritystä, jalkojen nostoa, muutama kyykky ja voilà, näin meillä oli kaksi innokasta ja valmista ihmistä nousemaan Vennin selkään!

"Aloitetaan ihan helpoilla. Kumpi haluaa aloittaa?"
"Aurora vaikka. Se kun menee Ronjallakin ilman satulaa", vastasi Sonia ja ilmoitti Auroran ensimmäisenä nousemaan ponin selkään. Venni oli suurin piirtein Ronjan kokoinen, joten Aurora hyppäsi todella helpon näköisesti tamman selkään.
"Tehdään ensin perusistuntaa ja sitten mylly, eli maailmanympärysmatka, niin pääset vähän lämmittelemään", sanoin sinihiuksiselle.
"Joo. Ja kyllä se Venni voi eteenpäin mennä, kyllä mä pysyn selässä", Aurora sanoi Vennin seisoessa paikallaan. Pyysin tamman rauhalliseen käyntiin, ja Aurora istui hetken aikaa satulassa kädet levällään ja teki sitten ympärysmatkan kumpaankin suuntaan. Naisen tasapaino ei tuntunut herpaantuvan missään vaiheessa, vaan hän pyörähti ympäri tasaisen varmasti.
"Sonia?" kutsuin naista luokse, kun pysäytin Vennin ja Aurora hyppäsi sulavasti alas selästä. Nea auttoi Sonian selkään, joten pystyin itse keskittymään pitämään Vennin paikoillaan.
"Haluatko sä koittaa ensin pysähdyksistä?"
"Ei kun liikkeelle vaan!" Sonia sanoi, joten pyysin Venniä käyntiin. Sonia haki hieman tasapainoa pyöriessään ympyrää Vennin selässä, mutta sai kuitenkin tehtyä myllyn läpi putoamatta.
"Vennillä on kivan pyöreä selkä! Ei ihan helposti pääse tippumaan", Sonia sanoi liukuessaan alas Vennin selästä.

Pidimme tehtävien välissä muutamia talutustaukoja, jotta Venni ei rasittuisi liikaa ympyrällä työskentelystä. Samalla kävin tulevia tehtäviä läpi, ja seuraavaksi vuorossa olivatkin polvivaaka ja seisominen. Tällä kertaa niin, että selkään nousijat saivat ponnistaa itse itsensä selkään.
"Sonian vuoro aloittaa", sanoin hymyillen naiselle, joka tuli reippaana Vennin vierelle.
"Eli mitä mä teen?"
"Otat tuosta kahvasta molemmilla käsillä kiinni ja ponnistat toisen jalan sinne hevosen yli. Nea voi kyllä tulla vähän auttamaan, jos ei meinaa onnistua."
"Oota, mä kokeilen ite!" Sonia otti muutaman askeleen Vennin vierelle ja yritti hypätä selkään. Vauhti ei ihan riittänyt.
"Oota, mä koitan uudestaan!" Sonia jatkoi, ja lähti tällä kertaa paljon vauhdikkaammin liikkeelle.
Sonia todella hyppäsi kovemmalla vauhdilla, ja omaan silmään näytti, että nainen olisi lentänyt suoraan hevosen selän yli. Sonia jäi kuitenkin roikkumaan sisempään kahvaan muun kropan ollessa toisella puolella lähes pystysuorassa ja alkoi nauraa.
"Mitä nyt?!" hän huusi hädissään ja yritti pitää kiinni naurun lomassa kahvasta. Nauru tarttui, ja Sonia parka joutui roikkumaan kahvassa kiinni, kun sain koottua itseni.
"Nyt sä teit jo ihan next levelin liikeen, tästä kun oisit suoristanut jalat vielä niin ilmottaisin sut seuraaviin kisoihin", vastasin naiselle nauraen.
"Ei saa, mä tipun kohta", Sonia hepuloi hevosen toisella puolella. Neaakin hymyilytti, ja hän meni auttamaan kallistamalla Soniaa hieman sisäänpäin, jotta Sonia sai polvet hevosen selkään ja pääsi vihdoin istuntaan.
"Se oli kamalaa, mitäs nyt?" nainen sanoi naama punaisena hymyillen. Polvivaaka sujui Sonialta hyvin käynnissä, ja vaikka seisominen aiheutti hieman tutisevia jalkoja, pysyi nainen silti hyvin pystyssä.

"Ja sitten Aurora", sanoin, kun Sonia laskeutui naureskellen hevosen selästä alas.
"Noniin, mä koitan kans selkään nousemista vauhdista!" sanoi Aurora, otti muutaman kävelyaskeleen ja hyppäsi suoraan perusistuntaan.
"No se oli helppoa", naurahdin.
"Polvivaaka meni jotenkin näin", Aurora sanoi ja nosti toisen jalkansa sekä kätensä ilmaan.
"Joo, mä laitan Vennin liikkeelle", sanoin, ja Aurora pysyi jälleen hievahtamattakaan paikoillaan, kun Venni käveli eteenpäin. Myös seisominen onnistui hyvin, ja tärkeää oli pitää pieni koukku polvissa - ihan vaan, että mahdollinen alastulo olisi pehmeämpi.

Kun Aurorakin laskeutui jälleen Vennin selästä alas, pääsi tamma jälleen Nean avustuksella hieman kävelemään uralle.
"JOS haluatte, niin voidaan vielä tähän loppuun kokeilla jotain laukassa", sanoin tytölle.
"Joo!" innostui Sonia saman tien.
"Todellakin!" komppasi Aurora vierestä.
"Ravissakin voidaan, mutta se voi olla vähän epämiellyttävämpää, jos Venni kovin pomputtaa..."
"Ei kun laukkaa vaan!" sanoi Aurora ja valmistautui vuorostaan hyppäämään ensimmäisenä Vennin selkään.

Aurora istui Vennin selässä perusistunnassa, kun pyysin tamman käynnin kautta laukkaan. Venni totteli todella nätisti apuja ja nosti ihan mukavan oloisen pehmeän laukan.
"Pysytkö?" varmistin Auroralta, joka nyökkäsi.
"Tee vaan omaan tahtiin, mitä uskallat." Ja Aurora teki. Nainen nousi rauhassa polvivaakaan, teki hyvin hitaasti myllyn ja jäi hetkeksi tunnustelemaan Vennin laukkaa takaperin istuen, ja lopulta nousi hieman kyykkyyn - ei seisomaan asti - pitäen vikellysvyön kahvoista tiukasti kiinni.
"Ja sama homma Sonialla", sanoin, kun vuoro vaihtui. Myös Sonia teki sekä rauhallisen polvivaa'an että myllyn, mutta seisomaan asti ei noussut.
"Tähän liikkeeseen tottuu yllättävän nopeasti", sanoi Sonia istuessaan perusistunnassa keinuvassa laukassa.

Laukkatehtävien jälkeen oli aika päästää Venni suorittamaan Nean kanssa loppukäyntejä, kun taas itse tein osallistujien kanssa loppuun myös hieman etureisi- ja pohjevenyttelyjä.
"Kiva, kun tulitte tunnille! Toivottavasti viihdyitte ja ensi kerralla sitten seistäänkin käsillään ja tehdään voltteja!" sanoin tytöille vitsaillen.
"Sitä odotellessa", naurahti Aurora, joka lähti Sonian kanssa jatkamaan talliaskareitaan samalla, kun me Nean kanssa menimme hoitamaan Vennin tarhauskuntoon.

Aada kirjoitti:Anteeks hirveesti ellei tää liity tähän, mutta oon uus enkä oikein osaa): Viittiskö joku vähän neuvoa, että miten homma toimii?