3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen

Aurora - Ronja  
Bea - Wilda
Elisa - Feitli
Katya - Jätkä
Joona - Theo
Freya - Stella

Kello oli 11:15 kun saavuin maneesiin mukanani riimunarun päässä seisova Dante. Tamma sai tänään toimia esimerkkinä tehtävissä, sillä en halunnut tulla liiaksi kädestä pitäen neuvomaan osallistujia, vaan halusin haastaa heidät harjoittelemaan tehtäviä omaan tahtiin ja oivaltamaan asiat itse. Olin muistuttanut tunnille ilmoittautuneita ottamaan kypärän lisäksi mukaan myös pussillisen herkkuja hevosille, olivat ne sitten porkkanan- tai leivänpaloja, sillä tänään niille olisi käyttöä.

Kun kaikki lopulta olivat saapuneet maneesiin, pyysin jokaista asettumaan niin, että ympärillä oli hyvin tilaa keskittyä omaan tekemiseen. Toivotin kaikki tervetulleeksi tunnille ja aloin kertoa, mistä maastakäsittelystä olikaan kyse:

"Maastakäsittely on jokaiselle hevosen kanssa työskentelevälle arkipäivää. Se sisältää aivan kaiken talutuksesta ja hoitamisesta myös vaativimpiin temppuihin asti. Maastakäsittelyn yksi tavoitteista on parantaa hevosen ja ihmisen välistä suhdetta, jolloin hevonen pystyy rentoutumaan kaikenlaisissa tilanteissa ja luottamaan omaan ihmiseen. Usein tällaisilla harjoitteilla saadaan myös helposti säikkyvää hevosta rennommaksi, mutta harjoitukset ovat todella hyviä aivan jokaiselle hevoselle ja ihmiselle. Maastakäsittelyn tarkoitus ei ole kontrolloida hevosta ja saada sitä tekemään juuri niin kuin haluaa, vaan kommunikoida sen kanssa ja hakea yhteistä tapaa toimia. Tänäänkään emme käytä pakotteita, vaan pyrimme tekemään kaikki positiivisen vahvistamisen kautta. Muistakaa siis kiittää ja kehua hevosta paljon, kun se toimii oikein. Malliesimerkkinä tänään teille esiintyy Dante, jonka kanssa maastakäsittelyharjoitukset ovat olleet suuressa roolissa viime vuosina, kun nuoren hevosen ratsastusta on pitänyt rajoittaa", kerron ihmisille ja taputan tammaa kaulalle.
"Tänään lähdetään alkuun liikkeelle aivan perusasioista, eli hevosen taluttamisesta, ja lopputunnista harjoitellaan muutamia tehtäviä. Pitäkää tunnin aikana huoli siitä, että oma tila säilyy, ja yrittäkää keskittyä yhdessä tekemiseen ympärillä hääräävien hevosten sijaan."

Päivän ensimmäisenä tehtävänä oli taluttaminen vasempaan kierrokseen niin, että taluttaja jäi uran sisäpuolelle. Tehtävän tarkoitus oli saada hevonen reagoimaan taluttajan pieniinkin eleisiin. Erityisen tärkeää oli, ettei hevonen lähtenyt etuilemaan, vaan kulki hieman taaempana. Kun normaali taluttaminen sujui niin, että hevonen kulki pää rentona, sai taluttaja lähteä välillä hidastamaan ja välillä nopeuttamaan askelia. Ronja ja Theo liikkuivat kokeneiden taluttajien vierellä kuin vanhat tekijät, ja Joona sekä Aurora siirtyivätkin melko nopeasti tahdittamaan kävelyään sekä harjoittelemaan pysähtymisiä. Jätkä oli melko energisellä tuulella, ja Katyan kanssa otimme puolestaan harjoitukseksi tehdä mahdollisimman paljon pysähtymisiä niin, että Jätkä seisoisi neljällä jalalla tasan niin kauan, kunnes saisi luvan liikkua. Freya, Elisa ja Bea kävelivät eteenpäin varmoin ottein hoitohevostensa kanssa, ja vaikka Stella tuntui aluksi hieman rynnivän Freyan edelle, sai tyttö lopulta ponin hyvin kuriin.

Kun perusasiat hevosen käsittelystä olivat kunnossa, siirryimme seuraavaan tehtävään, peruuttamiseen. Hevosten tuli ensin seistä rentona, ja tätä sai auttaa rapsutuksilla sekä juttelemalla hevoselle mukavia. Peruuttaminen tapahtui niin, että kasvot olivat hevoseen päin, ja sitten otettiin muutama askel eteenpäin. Hevonen saattoi reagoida melko hitaasti tähän, mutta mikäli se jäisi seisomaan paikoilleen, tuli riimunarulla antaa hieman painetta. Kun hevonen lähti peruuttamaan, oli tärkeää löysätä riimunarua heti. Näytin Danten kanssa mallia, ja lopulta muut lähtivät kokeilemaan samaa. Jälleen kerran Joona ja Aurora saivat hevoset ensimmäisellä yrittämällä peruuttamaan. Aurora lähti jopa kokeilemaan muutama askel eteen ja muutama taakse -harjoitusta. Jätkäkin suoritti peruuttamisen erinomaisesti, eikä sen kierrokset päässeet nousemaan tehtävän hitaan luonteen vuoksi. Elisalle näytin vielä Danten kanssa hidastettuna mallia ja selitin erityisesti sen, missä vaiheessa riimunaru tuli ottaa tiukalle ja missä löysätä, mutta muuten loput tuntilaiset saivat hevoset liikkumaan taaksepäin ja hevoset puolestaan saivat rapsutuksia.

Seuraavana opeteltiin väistämistä maastakäsin. Harjoitus olisi todella oleellinen myös hoitotilanteissa, sillä jos monta sataa kiloa painava hevonen päättäisi työntää hoitajan päin seinää, jäisi ihminen voimankäytön kanssa helposti toiseksi. Niinpä hevoset laitettiin seisomaan paikalleen, taluttajat siirtyivät hevosen lavan kohdalle rintamasuunta kohti hevosta ja riimunarun puoleisessa kädessä pidettiin jotakin hyvää palkintoa. Ensin kokeiltiin, kuinka kovaan kosketukseen hevonen reagoi. Lautasen kohtaa kosketettiin varovasti ja seurattiin, mitä hevonen teki. Wilda ja Ronja tuntuivat olevan kiinnostuneempia kädessä olevasta herkusta kuin siitä, mitä herkun eteen täytyisi tehdä. Jätkä puolestaan yllätti väistämällä vain kevyellä kosketuksella. Katyan tuntien ei toisaalta ihme, hän varmasti osasi pitää myös karsinassa jöötä ruunalle. Theokin väisti, kun Joona otti kosketukseen hieman kovempaa voimaa, mutta hän myös palkitsi ruunan juuri oikealla hetkellä ja yhteistyö toimi. Feitli tuntui ensin kiinnostuvan enemmän vasemmalla puolellaan herkkua syövästä Wildasta, mutta kun se malttoi keskittyä ja ymmärsi, mitä siltä pyydetään, onnistuivat muutaman askeleen väistämiset. Samoin kävi Stellan kanssa: herkku kiinnosti todella kovasti, ja kun tamma tajusi, mitä sen saaminen vaati, ei väistämisestä meinannut tulla loppua. Harjoittelimme tehtävää myös toiselta puolelta.

Tässä välissä oli hyvä pitää pieni tauko ja taluttaa hevosia jälleen uraa pitkin. Tällä kertaa tosin ilman painetta siitä, kuinka hyvin hevonen totteli. Ideaalitapauksessa tietenkin alkutunnin talutus olisi antanut hyvää pohjaa riimunarussa kävelemiselle, mutta tärkeintä oli, että hevosten aivot saisivat hetken lepoa.

Tauon jälkeen lähdimme käymään läpi temppujen opettelua, mikä tuntui olevan ainakin nuorempien osallistujien mieleen. Ensin oli vuorossa venytykset, joita moni oli varmasti nähnyt muiden tekevän tai jopa kokeillut itse. Venytykset olivat ensinnäkin mukavaa yhdessä tekemistä, mutta niillä oli myös lihaksistolle hyötyjä. Venytykset tehtiin herkkujen avulla, ja jokainen hevonen tuntui olevan heti valmis töihin, kun näki herkun ilmestyvän jälleen käteen. Näytin Danten kanssa mallia, ja teimme kaikki yhdessä yhden venytyksen kerrallaan. Ensin ohjattiin hevosen turpa rintaan ja sen jälkeen kummallekin sivulle satulavyön kohdalle. Hevoset seisoivat hyvin paikoillaan ja keskittyivät tehtävään. Toiset palkitsivat hevoset nopeammin, noin kahden sekunnin jälkeen, toiset taas antoivat lihasten venyä kunnolla. Näiden harjoitusten myötä myös Joona huomasi Theon lihaksissa hieman toispuoleista jännitystä, joka saattoi johtua ihan ratsastuksesta. Elisa ja Bea vaikuttivat olevan innoissaan erityisesti siinä vaiheessa, kun hevosen turpa ohjattiin etujalkojen väliin. Tässä tehtävässä näkyi helposti se, kuinka hyvin hevonen reagoi ihmisen pyyntöön ja seurasi ohjeita.

Venyttelystä oli helppoa siirtyä seuraavaan liikkeeseen, eli kumartamiseen. Tässä vaiheessa tein selväksi, ettei tavoitteena ollut se, että hevonen oppisi muutamassa minuutissa uuden tempun, vaan tarkoitus oli nyt opetella perusteet ja mahdollisesti jatkaa harjoittelua omaan tahtiin. Ensin aloitimme harjoituksen taivutuksella, mikä tuntui venytysharjoitusten jälkeen olevan helpoin osuus. Sen jälkeen yhdistettiin jalan nostaminen ja taivutus, aivan kummassa järjestyksessä tahansa. Suurin osa lähti liikkeelle siitä, että jalka nostettiin ylös aivan kuten kavioita putsatessa (- eikä kellään hevosella ollut mitään tätä vastaan -), ja sen jälkeen turpa taivutettiin alaspäin kohti jalkoja. Kolmas vaihe, johon vain osa lähti tänään, oli turvan laskeminen asteittain kohti etujalkojen väliä niin, että hevonen alkoi hiljalleen kumartua. Viimeiseen vaiheeseen tarvittiin jo voimaa sekä erityisen hyvää luottoa hevoselta, sillä hevosen jalka tuli laskea maahan samalla, kun hevonen painoi päätään jalkoja kohti. Taidonnäytteitä nähtiin kumartamisen kanssa laidasta laitaan, mutta hevoset tuntuivat malttavan keskittyä hyvin tehtävään. Johtuiko sitten herkuista vai hyvästä yhteistyöstä, ken tietää.

Viimeistä tehtävää varten luovutin Danten maneesiin tulleelle Jassulle, joka vei tamman karsinaan, jotta minä puolestani saisin kädet vapaaksi.
"Seuraavaksi noustaan hevosen selkään", sai aikaan monenlaisia reaktioita. Ilman satulaa ratsastaminen oli varmasti monelle tuttua, mutta ilman suitsia tuskin kovinkaan monelle. Tänään mentiin vain käyntiä, jotteivät hevoset lähtisi ihan käsistä, ja vain kaksi oli selässä samaan aikaan, kun muut taluttivat hevosia toisella puolen maneesia.
Ensimmäisenä hevosten selkään laitettiin Katya sekä Bea. Jätkä oli onneksi hieman rauhoittunut alkutunnista, ja Katya sai hyvin ohjattua ruunaa istunnalla. He eivät tarvinneet paljoa apua, mutta Bean kanssa varmistimme yhdessä, ettei Wilda lähtisi alta. Bea tuntui ensin jännittävän selässä, eikä oikein tiennyt, mistä olisi pitänyt kiinni, mutta Wilda tuntui onneksi liikkuvan hyvin rauhallisesti ja varmoin askelin eteenpäin. Katya piti hyvää tahtia yllä ääni- ja painoavuilla, ja kokeili kaksikko muutaman voltinkin ainoastaan istunnan avulla.
Seuraavana vuorossa olivat Aurora ja Elisa. Auroralle satulatta ratsastaminen oli arkipäivää, ja hyvillä mielin nainen hyppäsi selkään myöskin ilman suitsia. Auroralla oli ainakin luotto hevoseensa kohdillaan. Elisa puolestaan istui hyvin tukevasti Feitlin selässä, ja kävelin ratsukon vieressä katsomassa, ettei Feitli saisi mitään päähänsä. Kokeilimme Elisan kanssa myös muutaman pysähdyksen pelkän istunnan avulla, ja vaikka Feitli reagoi melko tahmeasti, pysähtyi se kuitenkin.
Viimeisenä ilman varusteita ratsastivat Joona ja Freya. Omien hevosten kanssa tunnille tulleet olivat hieman kokeneempia ja tiesivät omia rajojaan, joten he uskalsivat rohkeasti kokeilla itsenäisesti erilaisia ratsastusradan teitä. Myös Joona teki joitakin ympyröitä, ja en olisi ihmetellyt, vaikka noinkin suuren hevosen selässä ilman varusteita oleminen olisi hieman jännittänyt. Theo ei normaalisti ollut mikään rauhallisuuden perikuva, mitä ratsastamiseen tuli, mutta tänään se malttoi käyttäytyä. Stella puolestaan kulki reippaasti eteenpäin, ja autoin Freyaa myös pysäyttämään hevosen sekä kokeilemaan pientä ympyrää taluttajan ja painoapujen kanssa.

Tuntimme alkoi hiljalleen lähestyä loppua, joten kiitin jokaista osallistujaa ja toivoin, etteivät maastakäsittelyharjoitukset jäisi vaan tähän tuntiin, vaan talutusharjoituksia tehtäisi myös esimerkiksi tunnille mentäessä ja väistöharjoituksia karsinassa tarvittaessa. Samoin jalkojen nostoa pystyi opettamaan kavioiden putsausta varten niin, että pienikin kosketus riittäisi, ja lisäksi kumartamista sekä paljon muita tehtäviä oli mahdollista hioa.