Fifty shades of Katya

Seppele Cupista oli kulunut jo pian kaksi viikkoa, ja mun oli vieläkään vaikea ymmärtää meidän menestystä Jätkän kanssa. Ensimmäinen viikko kotona oli mennyt kaikilla kisareissulla olleilla vähän palautuessa ja tällä viikolla alkoi tallin arki muuttua takaisin normaaliin. Seppeleessä ollessa monella tuntui olevan ajatukset jo parin viikon päästä järjestettäviin Kalla Cup, osakilpailuihin ja puheet toisista suurista Suomen kilpailuista oli kantautunut myös meidän vuoristojen keskelle. Joona oli menossa yleelliseen Auburniin koko viikoksi ja yritti nyt houkutella muakin mukaan.
”Hei c’moon, sulla meni Seppeleessä niin hyvin ja tässä ois sulle hyvää kokemusta tulevia osakilpailuja varten. Sitäpaitsi, maastoesteet on selkeesti Jätkän mieleen, niin ei tarvii lähtee vaan yheks viikonlopuks.” mies maanitteli.
”En mä tiiä. Ketä muita sinne muka lähtis näin nopeella varoitusajalla?” tenttasin harjatessani Jätkää äskeisen maastoreissun jäljiltä.
”Kyl me nyt joku saadaan mein kaa.” Joona nojasi syvemmin karsinanseinään. ”Jätkäkin saa hyvää totutusta matkustamiseen. Kohta siitä tulee yhtä varma matkustaja ku Theosta.”
Katsoin miestä kulmieni alta ja mietin Theon järjestämää showta Seppeleessä.
”Hei älä viitti! Et sä voi siihen vedota. Ei se oo ennen ollu tollanen!” Joona puolusti ennenkuin sain sanottua sanaakaan asiasta.
”No okei. Jos hypoteettisesti ajateltais, että mä lähtisin viikoks Suomeen kilpailemaan, niin mä tarviin groomin mukaan. En millään jaksa hoitaa Jätkää yksin koko viikkoa ja yrittää keskittyy kisoihin samalla.”
”Voithan sä aina kysyy Chrisee. Se ei varmasti kieltäytyis, jos pyytäisit.”
”Ai miten niin muka?” kysyin, vaikka tasan tiesin mitä Joona tarkoitti, eikä se todellakaan ostanut mun viattomuutta.
”Jep, jep. Mä varaan meille rekan. Ja hei, kysy Miaa mukaan, seki vois innostuu.” mies huikkasi, kun oli jo puolessa välissä tallikäytävää menossa taukotupaan.
”Mä pakkaan sen rusetin mukaan!” huusin perään.

En kerennyt saamaan vastausta ja olin yksin ajatusteni kanssa tallissa, jossa kuului vain heinän rouske hevosten mutustaessaan iltaheiniä. Yläkerrasta kuului iloinen puheensorina ja satunnaiset naurahdukset kattorakenteiden läpi. Tavallaan mun teki mieli oikeesti kysyä Christiania mukaan, ja tiesin, että se varmaan lähtis ihan mielellään, mutta ajatus siitä, että houkuttelisin Chrisen suoraan Hannen silmien alle, sai aikaan puistatuksen mussa. Mikä ihme siinä naisessa sai mulle aikaan sellasen reaktion. Ei se ollu mulle uhka. Ei varmaan koskaan ollut, eikä varsinkaan nyt, kun hän eleli Suomessa keskellä hienostoliittoa. Jostain syystä en vaan luottanut siihen. Tai ehkä en luottanut Christianiin. Sehän se oli pyöritellyt vaikka mitä ihmeellistä. After rideilläkin se oli vaikuttanut olevan ihan muissa maailmoissa, vaikka yritin saada häneen jotain kontaktia. Ja välillä sainkin ja nautin niistä hetkistä sen kanssa. Mut jotenki vaan tuntu et koko homma oli veitsen terällä, enkä halunnu päästää sitä liian lähelle, ennenku olin varma hänen intresseistään. Ehkä viikko Suomessa vois antaa jotain selvyyttä, ja ennenkuin kerkesin tulla toisiin aatoksiin, näpyttelin jo viestiä:

Viikko Suomessa oli ollut suhteellisen rankka kaikin puolin. En ollut ihan varma, kaduttiko mua Chrisen värvääminen groomiksi. Hyvin se oli hommansa hoitanut ekan illan pohjanoteerauksen jäljiltä, mutta musta tuntui, että tietyllä tavalla sen läsnäolo stressasi mua. Tai ehkä se oli ollut pojan  perässä roikkuva Hanne, joka mulle aiheutti ahdistusta. En mä Hannea oikeastaan millään tavalla vihannut. Jotenkin tuntui ettei meillä vaan kemiat kohdanneet, enkä osannut rentoutua sen läsnäollessa. Olisi ehkä ihan hyvä jutella naisen kanssa ennen takaisinlähtöä, mutta asian teki vaikeaksi se, että Hanne oli ottanut tehtäväkseen piikitellä mua muilta piilossa jatkuvasti. En mäkään ole ollut mikään maailman ystävällisin ja huomaavaisin häntä kohtaan, mutta en mä ihan tätä halunnut.
”Tallin lämpötila laskee 10 astetta, kun te ootte samassa tilassa.” oli Janni todennut kerran, kun kyseli, että mikä mun ja Hannen välejä hiersi. En ollut osannut vastata hänelle, koska rehellisesti en tiennyt itsekään. Äkkiseltään voisi luulla, että Christian oli meidän välissä, mutta eihän se loppujen lopuksi pitänyt paikkansa. Hanne ei ollut mulle uhka, enkä usko, että Chrisekään sille flirttailee yhtään sen syvemmässä merkityksessä, kuin about jokatoiselle vastaan tulevalle kauniille naiselle. Ja niitähän täällä riitti.  

Jätkän suitsien ohjat veteli viimeisiään, joten päätettiin Sonian kanssa irtaantua talliarjesta ja lähdettiin shoppailemaan. Mulla oli ekaa kertaa koko viikkoon oikeasti farkut jalassa ja meikkiä naamassa. Tunsin itseni ihan vieraaksi. Sonia halusi käydä etsimässä afterpartyille jotain päällepantavaa, ja sehän passasi mulle vallan mainiosti. Niin sanottu irtiotto arjesta tuntui hyvältä ja oli kiva hengittää välillä muutakin kuin heinäpölyä ja paskan tuoksua. Ei sillä että mä valittaisin – tallin tuoksu on ylivoimaisesti kotoisin, mitä tiedän.

Nappasin mukaan uudet farkkushortsit ja napapaidaksi sidottavan mustan T-paidan. En tiennyt millainen valaistus maneesiin lavastettaisiin, mutta ihan varmuuden vuoksi lisäsin ostoskoriin pilottimalliset aurinkolasit. Kesäsesonki oli jo mennyt, joten sain koko vaatekerran ihan muutamalla eurolla. New yorkerista löysin vielä alerekistä upeat kiilakorkokengät, joissa kanta oli nyöritetty ja joissa oli vain kultaisia remmejä pitämässä kengät jalassa. En tiiä oliko niille oikeasti käyttöä niin kutsutuissa rantabileissä, mutta mä en kahdella eurolla hirveästi hävinnyt. Myös Mia löysi itselleen hyvän kokoisen läjän vaatteita ja napattiin vielä kaikille meidän tiimiläisille leit mukaan pienestä kivijalkaliikkeestä, jossa myytiin naamiaisasuja.

Meillä molemmilla alkoi olla jo nälkä, joten istuimme paikalliseen kahvilaan syömään myöhäistä lounasta.
”Mikä tuo sun ja Chrisen juttu oikein on?” Sonia rikkoi hiljaisuuden.
”En mä oikein itsekään tiiä.” vastasin.
”No mut tykkääks sä siitä?”
”No siis kyl mä siitä tykkään, mut en hirveesti haluu antaa eforttia, kun ei siitä jätkästä oikein ota selvää.” kerroin tyynen rauhallisena. Mun aivot sen sijaan kävi kierroksilla ja vatsassa oli perhosia. Vaikka kuinka olin halunnut pitää tunteet kurissa, niin joku siinä miehenalussa kolisi muhun ja kovaa. Siinä pinnallisessa showssa, joka sillä oli päällä 98 prosenttia ajasta, ei ollut mitään ihailtavaam mutta jostain syystä se kaksi vaivaista prosenttia vain kiehtoi mua. Mä tiesin, että Christianilla oli myös sisin sen kuoren alla, ja olin nähnyt siitä joitakin vilauksia kahden ollessamme, mutta mä kaipasin lisää. Mä halusin nähdä sen jätkän läpi ja kokea sen herkän puolen.

Mun lauseesta huokuva pieniepävarmuus oli ulottunut Sonialle saakka.
”Ei sun tarvii mun seurassa pitää tota kuorta yllä. Kyllähän susta näkee sen, että sä välität siitä ehkä enemmän ku pitäis. Mä en ite henkilökohtaisesti tiiä, mitä siinä jätkässä on nähtävää, mut ei sun tarvii mulle esittää mitään.”
Huokaisin helpottuneena. En ollut pystynyt puhumaan asiasta oikeastaan kenellekkään, joten tää keskustelu tuli tarpeeseen. Kerroin Sonialle juuria myöten, miten mun ja Christianin juttu oli kehittynyt kolmen vuoden aikana. Tajusin itsekin, kuinka naurettavaa näin pitkä jahkailu oli, vaikka siinä välissä olinkin hetken poissa. Sonia neuvoi mua tekemään juuri sen, mitä mäkin olisin neuvonut, jos joku mun kavereista olisi samassa tilanteessa – kysymään suoraan.


Päästyäni takaisin majatalolle heitin pitkäkseni pedatulle sängylle. Nappasin puhelimen taskusta ja avasin whatsappin. Tuijotin Christianin nimeä ja kuvaa useita minuutteja. Profiilikuvassa istui hymyilevä poika. Se oli otettu SSV:n jatkoilla. Huokaisin syvään ja kirjoitin viestin:


Paikalla… Nähty… Viimeeksi paikalla tänään 15.48 .
Ei vastausta.

Mun kädet hikosi. Kaduin viestiä jo nyt. Minuutit oli pitkiä, kun tuijotin puhelimen ruutua ja odotin, että Christian tulisi paikalle. Että se vastais mulle jotain. Näin vain kaksi sinistä merkkiä, jotka kertoivat, että viesti oli luettu. Sen enempää en saanut.

Säikähdin puolikuoliaaksi, kun oveeni koputettiin. Olin luvannut Joonalle, että mennään käymään illemmalla maastossa, joten se varmaan tuli malttamattomana jo kyselemään. Suljin puhelimen näytön ja jätin sen sängylle noustessani ylös. Avasin oven samalla haroen hiuksiani kiinni päästääkseni tulijan sisään. Mun yllätykseksi ja tavallaan ehkä myös järkytykseksi oven takana seisoi Joonan sijaan Christian. Yht’ äkkiä mulla ei ollutkaan sanoja suussa.
”Toivottavasti en oo tehnyt mitään kauhean väärin, koska en haluu et suutut mulle noin kauniina” Christian mursi hiljaisuuden. Ja jään. Pystyin jopa naurahtamaan jätkän rennolle flirtille. Se ei ollut samanlaista kun muille tytöille. Christian oikeasti tuntui tarkoittavan sitä.
”Et oo. Oot oikeestaan ollut tosi hyvä groomi sen perjantaiaamun jälkeen.” helpotin hänen odottavan tuskaansa.
Istuin sängylle ja Chrise istui mun viereen. Melkein liian lähelle, jotta pystyisin enään avaamaan suuni. Katsoin alaspäin ja yritin muotoilla lausetta sanoiksi, kun Chirstian katsoi mua odottavasti. Sen läsnäolo sai mun käsissä pistelemään ja vatsaan puristavan tunteen. Keräsin itseni ja käänsin katseeni jätkään.
”Mä en tiiä mitä tässä on meneillään, mutta mä en kestä tätä jännitettä enää pidempään tai mä räjähdän. Mä välitän susta ihan mielettömän paljon ja sussa on jotain, mistä en vaan osaa päästää irti, mut mä en kestä kattoo, kun sä sivuutat sen ja flirttailet jatkuvasti muiden kanssa ja oot mun kanssa sen jälkeen kuin mitään ei olis meneillään, vaikka molemmat tiietään että se ei pidä paikkaansa.”
Mun teki mieli hajota Christianin syliin sillä punaisella sekunnilla, mutta sain pidettyä itseni kasassa  vain kysyäkseni:
”Mitä sä haluut multa?”.