176 osumaa on löytynyt haulle 0

Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)

Lauantain yleisvakkari # 3
Poikkeuksellisesti pe 19.6.2020 ‒ estetunti, tiet

Voitte merkitä omaan rästilistaanne osasuorituksen näille merkeille:


Ensimmäinen ryhmä klo. 16–17
Estekorkeus 40-50 cm
Cathy - Feitli
Freya - Aage
Bea - Lidia
Hilla - Dimona

Toinen ryhmä klo. 17–18
Estekorkeus 60-80 cm
Katya - Jätkä
Petter - Tegur
Beata - Della
Mia - Pål

maksutilanne tässä viestissä

Kiitos tunnista, maksut tähän topiciin!

Katya kirjoitti:Helle oli vallannut myös Pohjois-Norjan, eikä se ollut kisojen alla ollenkaan kiva juttu. Nautin siitä muuten kyllä täysin siemauksin, mutta kun piti yrittää keskittyä ratsastamiseen vahvan hevosen kanssa, oli reilu 20 astetta vähän liikaa. Jätkälläkin oli hieman vaikeuksia keskittyä, sillä helteen ja väsymyksen lisäksi sen huomio kiinnittyi tallin karnevaaleja muistuttavaan menoon. Onneksi tunnilla oli vähän erilaisia tehtäviä, jottei ruuna kerennyt kaiken lisäksi kyllästyä tekemiseen.

Alkuverryttelyssä tein paljon töitä, jotta saisin sen edes hieman herkemmäksi avuille ja kyllä sitä herkkyyttä onnekseni löytyi hieman. Ensimmäinen tehtävä oli Jätkälle mieleinen, kuten myös toinen kasvavan haastavuuden takia. Vaikka keskittyminen meinasi olla hankalaa, ruuna teki aika paljon minun mieliksi ja pelasti omat ratsastusvirheeni pariinkin otteeseen. Kierto- ja Linjatehtävät meni loppuakohden yllättävän hyvin, kun saatiin ideasta kiinni ja löydettiin hyvä rytmi tekemiseen. Laukkakin alkoi tuntua kevyemmältä pikkuhiljaa yleisen jyräämisen sijaan. Tässä kohtaa mulla oli ihan hyvät odotukset viikonlopun kisoja ajatellen.

Laukanvaihdot puolestaan tuotti tekemistä ja päänvaivaa. Normaalisti Jätkä ne kyllä osaa, mutta pitkä tauko ja tunnin loppupuolen keskittymisen puute toivat mukanaan haastetta. Pääasiassa mentiin puolet esteistä vain vastalaukalla yli, mutta kyllä sinne väliin saatiin muutama onnistunut (ja ehkä jopa hyvin rytmittynyt) laukanvaihto. Jätkä oli kuitenkin loppua kohden jo niin väsynyt, joten todettiin Jassun kanssa, ettei rasiteta enempää kisojen alla ja aloin tekemään perusteellisempaa loppuverryttelyä hieman muita aiemmin. Tunnin lopuksi kylmäsin ruunan jalat ja pesin sen viileällä vedellä, jotta se olisi kisoissa mahdollisimman hyvissä voimissa, sekä puhdas.

Cathy kirjoitti:

Kauan odotettu estetunti vai totaalinen katastrofi?

yleisvakkari 3, 19.6.2020

Joskus kohdalle vain osuu tunteja, joiden jälkeen on täysin valmis palaamaan takaisin alkeiskurssille, tai vielä paremmin - vaihtamaan lajia. Tämä tunti oli juuri sellainen. Olisin voinut vajota maan alle ja jäädä sinne ikiajoiksi.

Kuntoonlaitto sujui vielä ongelmitta. Päästin pienen ja hillityn riemunkiljahduksen lukiessani tuntilistaa läpi - Jassu oli kuin olikin jakanut minulle Feitlin, jota olin hartaasti toivonutkin. Hain issikkatamman pihatosta tallin suojiin ja pitkin pölyharjan vedoin kävin sen kauttaaltaan läpi. Tuossa tuokiossa varusteetkin olivat hevosen yllä ja seisoimme muun ryhmän kanssa kentällä valmiina nousemaan selkään.

Alkukäynneissä vielä olin vielä yhtä hymyilevää suuta, ja paasasin muillekin ratsastajille Feitlin vertoja vetämättömästä ihanuudesta. Raviverryttelyssä se sitten lähti - meidän alamäki. Tamma pinkoi eteenpäin joko ravissa tai sitten töltissä, ja volteilla taivuttaessani tuntui hevosen kyljet olevan kuin kiveä. Vaikka olisin voinut ottaa itseäni niskasta kiinni, korjata asentoni ja ryhtyä ratsastamaan Feitliä herkemmäksi avuille, mutta tamman rikkoessa jälleen kerran töltille alkoi turhautuminen nousta jostain mieleni uumenista. Epäonnistumiset helposti kerryttivät toisiaan, ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun Jassu vihdoin alkoi nostamaan puomeja kannattimilleen, olin jo melko valmis heittämään hanskat naulaan.

Ensimmäinen kierto-tehtävä vaati melko tiukkaa kääntämistä, ja tiesin huonosti läpi menneiden ulkoapujen kostautuvan tässä kohtaa. Feitli kyllä hyppäsi ja selkeästi nautti hommasta, mutta se, että sainko hevosen käännettyä tötterön jälkeen seuraavalle esteelle, oli asia erikseen. Kun Jassu vähitellen alkoi vähitellen tuoda tötteröä lähemmäs ja lähemmäs, yhä useammin karautimme valtavalla vauhdilla jälkimmäisestä esteestä ohi tai puomit putosivat kolisten alas.

Linja-tehtävä oli jo huomattavasti helpompi, ja muutama onnistunut suoritus oli kuin valopilkku kaikessa synkkyydessä. Feitli hyppäsi kaiken eteen osuvan, eikä hetkahtanut, vaikka viimeisillä kerroilla esteet olivatkin vinossa hyppyyn nähden. Välillä Jassu joutui suorituksemme jälkeen nostelemaan puomeja takaisin paikoilleen, mutta kun sain innokkaan tamman vauhtia laskettua vähäsen, pääsimme ihan hyville ponnistuspaikoille.

Viimeinen laukanvaihtotehtävä oli osaltamme täysi floppi. Laukanvaihdot olivat minulle vielä suhteellisen uusi juttu, eikä Feitli tehnyt mitään, mitä ei oikeilla avuille pyytänyt. Sama alkutunnin turhautunut mieliala otti vallan, ja Jassun ohjeista huolimatta koko tehtävä meni epätoivoiseksi räpeltämiseksi. Lopulta sain kerättyä itseni ja tehtyä yhden onnistuneen laukanvaihdon, jonka jälkeen Jassu ilmoitti tunnin olevan siinä. Pettymyksen kyyneleet polttivat silmiäni. Miten olin voinut ratsastaa näin huonosti? Entä miten ajattelin selvitä tulevista kilpailuista, kun jo kavaletinkorkuiset esteet aiheuttivat hankaluuksia? Olinko sittenkin haukannut liian suuren palan kakkua?

Freya kirjoitti:

Estepomppuja

perjantaina 19.6.2020

Minä ja minulle uusi tuttavuus Aage-poni lähestymässä linjan toista estettä. Jännitti paljon varsinkin tunnin alussa, jonka takia en uskaltanut pyytää Aagelta hirveästi mitään. Aage osoittautui kuitenkin varsin mukavaksi hyppykaveriksi, vaikka se jäikin aika veteläksi ja hitaaksi.

~ Freya

Petter kirjoitti:19.6.2020
d) pikamaksu:

Ensimmäinen ratsastuskertani Tegurilla ei sujunut mitenkään superhyvin, mutta ei superhuonostikkaan - ruuna oli ratsastettavuudeltaan hieman vireämpi kuin Lidia, mutta helpompi kuin Della.

1. Kierto-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Kääntävät avut olivat ihan hukassa ja tötsän kierrosta tuli kyllä yltiöiso joka kerta. Myös ruunan iso laukka oli haastavaa näin ensimmäisellä kerralla. Tykkäsin kuitenkin todella paljon Tegurin hypyistä.

2. Linja-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Tämä tehtävä meni paremmin kuin edellinen, vaikkakin kääntämisen kanssa olisi saanut olla tarkempi. Ei päästy keskelle estettä läheskään joka kerta.

3. Sik-sak -tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Tää oli ihan mahtava tehtävä ja Tegur taisi tykätä kun laukkoja alettiin vaihtamaan. Vaikka alkuun mulle oli hankalaa laukanvaihdot (ihan siksi etten ole niitä paljoa tehnyt), oli hienoa huomata kuinka herkkä Tegur oli vain painon ja pohkeiden siirrolle ja näin laukat vaihtuivat aika sujuvasti.

Bea kirjoitti:

YLEISVAKKARI 3
perjantai 19.06.2020

Bea tuijotti päivän tuntilistaa epäuskoisena. Hänen nimensä vieressä luki Lidia. Siis Lidia, se suuri musta tamma. Jännitys kutitti epämiellyttävästi vatsanpohjassa. Bea olisi paljon mieluummin mennyt jollain pienellä ponilla, etenkin kun kyseessä oli estetunti. Ei auttanut kuitenkaan velloa jännityksessä, joten hän lähti varustamaan ratsuaan tuntia varten. Ehkä hän selviäisi koetuksesta kunnialla.

Jos Lidia oli vaikuttanut korkealta hoitaessa, tuntui sen selässä istuessa, kuin maahan olisi kilometrin matka. Sieltä ei kannattanut tippua. Cathy oli kyllä kehunut tamman maasta taivaisiin, mutta Beasta tuntui silti epävarmalta selässä. Entä jos Lidia tekisi jotain arvaamatonta, olihan se sentään hevonen. Syvään henkeä vetäen hän kuitenkin kannusti ratsunsa liikkeelle. Jo muutaman kierroksen jälkeen Beasta alkoi tuntua, ettei Lidia sittenkään tekisi yhtäkkistä sivuloikkaa tai ryöstäytyisi käsistä. Se oikeastaan tuntui ihan kivalta ratsastaa.

Kun Bea vihdoin pääsi yli pahimmasta jännityksestään, pystyi hän keskittymään tehtäviin. Ne sisälsivät paljon kaarteita, jotka olivat haasteellisia. Lidia ei ollut kaikista helpoin kääntää, etenkään kun vauhti meinasi hiipua kaarteen aikana ja oli keskityttävä myös eteenpäinratsastukseen. Muutaman kerran laukan rikkoutuessa raviin tuntui meno niin pomputtavalta, että Bean oli tehtävä voltti pystyäkseen taas istumaan ja nostamaan laukan uudestaan. Ero poneihin, joiden ravissa oli yleensä melko helppo istua, oli valtava.
”Muista ulkoavut kaarteessa”, Beaa ohjeistettiin.

Lopputunnista Bea alkoi jo hieman tottua Lidian suuriin liikkeisiin ja tehtävien suorittamienkin alkoi tuntua helpommalta. Laukanvaihdot olivat vaikeita, sillä niitä Bea ei ollut ennen kokeillutkaan, mutta niitäkin tuli muutama onnistunut. Liekö syynä oikeat avut vai vahinko, siitä Bea ei ollut varma. Hän oli kuitenkin tyytyväinen itseensä, sillä oli unohtanut jännittämisen tunnin kuluessa lähes kokonaan.

Beata kirjoitti:pe 19.6.2020

Della. Della? Oliko tässä joku virhe? Ei Della käynyt tunneilla. Toisaalta ei Shelyssä liikaa ollut kovin isojen esteiden hyppääjiä. Mua vähän jännitti. Ei siksi, että mä olin menossa Dellan kyytiin, eikä siksi, että mä olin menossa hyppäämään. Mua jännitti, mitä mun mahassa kasvavalle, vasta sentin mittaiselle pikkuiselle kävisi, jos mä vaikka tippuisin. Vähän oli tehnyt mieli jättää tunti väliin ihan vaan riskien välttämiseksi, mutta sehän nyt vasta olisikin ihmetyttänyt jengiä. Eikä tästä tiennyt vielä kukaan. Kukaan paitsi Sølvi, ja jotkut vähän liian fiksut työkaverit, jotka olivat joutuneet todistamaan mun vähän heikkoja aamuja. Eikä kukaan saisi vielä tietää. Petterille pitäisi kertoa, mutta sitten se kertoisi Svenille, joka kertoisi Catulle, joka kertoisi kaikille. Ei kiitos. Ei vielä.

Della oli alkuverryttelyssä vähän turhan innoissaan, ja mä sain ohjeeksi vain istua mahdollisimman hiljaa ja keventää raskaasti. Liian tiivis istunta sai tamman jännittymään, mikä vain lisäsi vauhtia entisestään, mutta jos sen jätti yksin, se tuntui leviävän vähän joka suuntaan. Tältäkö tuntui ratsastaa nuorta puoliveristä? Ihan pikkuisen eri juttu kuin suomen- tai norjanpyörylät.

Ensimmäisissä estetehtävissä Della tuntui räjähtävän käsiin, ja mulla meinasi olla jo tosissaan hiki auringon paahtaessa mun aurinkosuojaamattomaan niskaan. Kuinkahan turvallista oli polttaa ihoansa raskaana ollessa? Mä en kerennyt sitä kauaa miettimään, kun oli mun vuoro hypätä kiertotehtävä toista kertaa. Dellaa ei kauheasti kiinnostanut kääntyä tötterön kohdalla, vaan se jatkoi suoraan eteenpäin niin, että mä sain sen hädin tuskin pysäytettyä kentän aitaan. Voi luoja. Jassu laittoi mut tulemaan heti uudelleen, ja Della oli tällä kerralla vielä jännittyneempi. Eikä se johtunut hevosesta. Se johtui tasan tarkkaan musta, ja räpellettyämme tehtävän valmiiksi mun oli tosissaan pidäteltävä kyyneleitä.
”Hei, mikä on?” Petter kysyi pysäytettyään Tegurin Dellan viereen oman suorituksensa jälkeen. ”Sähän ihan vapiset, enkä mä usko että sulla kylmä on.”
”Jotenkin vaan vähän jännittää kun en saa heppaa yhtään avuille”, mä valehtelin sujuvasti ja Petter vaikutti nielevän mun selitykseni.

Jotenkin mä sain tunnin räpellettyä läpi. Tehtävissä ei sinänsä ollut mitään haastavaa tai uutta, ja Dellakin rauhoittui loppua kohden purettuaan innostustaan ja energioitaan, mutta mä en pystynyt keskittymään, en sitten ollenkaan. Loppukäyntien aikana käydyn loppupalautteenkin aloittaakseen Jassu joutui toistamaan mun nimen parikin kertaa, ennen kuin tajusin naisen puhuvan mulle.
”Onko jotakin mielen päällä?” se kysyi heti ensimmäiseksi. On, ihan helvetisti kaikkea, mun teki mieli sille sanoa, mutta en mä voinut.
”Ehkä jotakin perhejuttuja”, mä mumisin niin hiljaa, että Jassu juuri ja juuri kuuli sen. ”Vähän oli vaan vaikee keskittyä. Ehkä se johtuu tästä kuumuudesta, pitäis muistaa juoda.”
”No, joka tapauksessa mä uskon, että sä pärjäisit Dellan kanssa oikeesti ihan hyvinkin, jos vaan oisit ite vähän rennompi ja pystyisit keskittymään. Harmi että tää meni nyt näin penkin alle.”
”Joo niinpä.”

Mun olisi pakko kertoa. Edes Petterille.

Merkintä 7, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 3.10.2020

Hilla kirjoitti:Vakkari 3

1. Kierto-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Ihan hyvin, sillä Dimona on ketterä tamma! Tehtävä oli siksi siis yllättävän mukava!
2. Linja-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Vähän huonommin, eikä se ollut mun mieleen niin paljon. Dimona meinasi kiemurrella alla, eikä suoristua oikein.
3. Sik-sak -tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Todella hyvin! Se oli hauska! Myös tässä thtävässä Dimonan ketteryys ja pienyys oli valttia, varsinkin!