1 osuma on löytynyt haulle 0

Jouluvaellus 23.12.2020

14.12.2020
xoxo Løkenit

Sirus Løken katsoi parin metrin päästä uhkaavan näköistä hevosta. Hevonen katsoi takaisin korvat höröllä valmiina haukkamaan hänet elävältä. Vaikka todellisuudessa Lidia ei edes hievahtanut. Anie pitänyt sitä edes ohjista kiinni kiristäessään satulavyötä. Lidia vain halusi selvittää olisiko Siruksen taskuissa herkkuja hänelle.

”Noin, valmis”, Anie ilmoitti veljelleen ja nosti jakkaran satulan viereen. ”Selkään sitten vain.”
”En mä taida”, Sirus ilmoitti.
”Hei c’moon Sir. Lidia on sua matalampi”, Anie osoitti. ”Ei sulla ole pitkä pudotus.”
”Todella lohduttavaa”, Sirus pyöräytti silmiään.
”Rohkeasti selkään vain”, Soniakin vahvisti Raffen selästä. ”Lidia on lauhkea.”
”Päältä lauhkea, mutta sisältä lohikäärme. Tyypillinen nainen”, Sirus mutisi, mutta astui jakkaran luokse.

Mustat ratsastushousut puristivat kaikkialta. Sirus ei ollut tottunut käyttämään aivan ihoa myöden meneviä housuja. Pillifarkuissakin oli enemmän tilaa. Mies astui jakkaran ylimmälle tasolle ja katsoi mustaa satulaa. Se näytti hirvittävältä. Ei vaadittaisi paljoa, että hän kiepsahtaisi toiselle puolelle.

”Kerää pallisi ja nouse siihen vitun satulaan jo Sirus”, Anie turhautui. ”Ei tässä ole koko päivää aikaa. Puolen tunnin kuluttua alkaa tunti.”
”Älä hoputa”, Sirus murahti. ”Mitä mä teen?”
”Laita saapas jalustimeen, tartu harjasta ja takakaaresta ja heivaa oikea jalka satulan yli”, Anie selosti ohjeita veljelleen.
”Siis mitä?”

Punapää pyöräytti silmiään ja nappasi kiinni jalustimesta. ”Saapas tuohon.” Siruksen tehtyä niin Anie näytti mistä kohtaa harjaa mies ottaisi kiinni ja miten heilauttaa takajalka takakaaren ylitse. Lidia meinasi lähteä eteenpäin, jonka seurauksena Sirus horjahti vasten satulaa ja Anie repesi nauruun veljensä ilmeen takia.

”Eiköhän tämä riitä”, Sirus päätti.
”Ei riitä. Nyt sinne satulaan”, Anie komensi naurunsa lomasta. ”Ei se mihkään lähde.”
Sirus mulkaisi siskoaan miljoonannen kerran tänään, mutta tällä kertaa pääsi myös satulaan saakka.

22.12.2020
Anie istui ruokapöydän äärellä jalat nostettuina tuolille ja luki edessään olevaa roskalehteä. Käsissään hän piteli kuumana höyryävää kaakaomukia, jossa oli vaahtokarkkeja ja kermavaahtoa sekä tietysti tujaus rommia. Sirus valmisti heille parasta aikaa iltapalaa.

”Monelta sulla alkoi huomenna se vaellus?” Sirus kysyi.
”Hva?” Anie kohotti kysyvästi päänsä lehdestä.
”Se jouluvaellus. Monelta se sulla on huomenna?”
”Mulla? Meillä. Se on meillä”, Anie korjasi veljeään ja siemaisi kaakaotaan.
”Unnskyld meg? Fortalte du oss det?”
”Ja”, Anie kohotti katseensa.
”Et ole tosissasi.”
”Olen.”
”Mä en osallistu mihinkään vaellukselle hevosella”, Sirus vannoi kaksoisiskolleen.

Anie katsoi takaisin kohti täysin samansävyisiin silmiin, joissa näkyi epäuskoisuutta ja vähän myös suuttumusta. Samalla niissä oli myös se pieni pilkahdus, joka oli antanut siskolleen jo periksi. Anie siemaisi kaakaotaan voittoisana. Hän oli voittanut tämän väittelyn jo ennen kuin Sirus sitä varsinaisesti edes tiesi.

”Nyt on joulu. Joulu on perhejuhla ja me juhlimme sitä maastovaelluksella. En halua sun viettävän koko aatonaattoa yksinään täällä. Haluan viettää sitä sun kanssa.”
Sirus murahti ja Anie peitti hymynsä jälleen mukinsa taakse. Katse siirtyi takaisin roskalehteen. Jokohan viimein Brad Pitt ja Jennifer Anniston olisi palannut takaisin yhteen?

23.12.2020
#jouluvaellus2020

Jos Lidia oli tuntunut uhkaavalta, Tegur näytti vieläkin uhkaavammalta. Sirus seisoi tumman hevosen karsinan ovella uskaltamatta astua sisään. Vittu se oli iso. Paljon isompi kuin Lidia, jolla Sirus oli uskaltanut jopa laukata kerran. Kaiken kaikkiaan Siruksella oli todella hyvät lähtökohdat lähteä useamman tunnin vaelluksella. Kokemusta löytyi ja silleen.

Porukkaa pyyhälsi sinne sun tänne, kun kaikki pukivat hevosiaan valmiiksi. Sirus oli niin järkyttynyt hevosesta, jonka selkään hänen pitäisi nousta. Pääsisikö hän edes satulaan? Tegur oli kuitenkin V A L T A V A.

”Miten menee broidi?” Anie säikäytti Siruksen läimäyttämällä tätä selkään. ”Ihan tiedoksi, että muut ovat kohta valmiita ja sä et ole vielä edes harjannut sitä.”
”En mä voi mennä tonne”, Sirus ilmoitti.
”Voitpa ja menet”, Anie kiskoi karsinan oven auki ja työnsi veljensä sinne. ”Tossa harja. Tuon sulle varusteet valmiiksi. Mulla on kiire saada Bumi valmiiksi.”
”Anie-” Sirus aloitti, mutta punapää oli mennyt jo menojaan.

Tegur tuijotti karsinaan tullutta vierasta miestä, huokaisi ja laski turpansa takaisin alas. Taas tuollainen poropeukalo, se tuntui ajattelevan. Sirus astui hevosen viereen ja laski harjan tummanruskealle karvapeitteelle. Ainakaan vielä Tegur ei syönyt häntä.

”Anie voitko tulla tarkistaan?” Sirus pyysi siskoaan, joka kiskoi jo kypärää päähänsä.
”Mielelläni.”
Anie meinasi revetä nauruun, kun näki miten Tegur oli varustettu. Suitsien turparemmin meni kuolainten päältä, suojat olivat vinksallaan, ja satula voi sitä satulaa. Anie korjasi naureskellen itsekseen Sirukselle. Ei hän viitsinyt suoraan nauraa. Sirus oli noviisi ja oli pelkästään ilahduttavaa, että veli oli hävinnyt väittelyn, jota ei voinut siksi edes kutsua.

”Noin, nyt näyttää hyvältä.”
”Kiitos”, Sirus mutisi.

--

”-laukka!” kuului huuto edestäpäin.
”Mitä? Laukka?” Sirus ähkäisi epäuskoisena.
Kukaan ei ollut kertonut, että he laukkaisivat! He olivat maastossa! Nyt oli talvi! Nyt oli pimeää! Ei nyt voitu L A U K A TA pimeässä maastossa!

Ennen kuin Sirus kerkesi varautua, Anie oli nostanut Bumilla jo laukan heidän edessään ja Tegur seurasi esimerkkiä perässä. Sirus kirosi kuuluvasti ja tarttui kaulalla roikkuvasta narusta kiinni. Fy faen! He menivät lujaa. Tegur laukkasi aivan Bumin perässä ja tamma huomasi sen. Sen korvat iskeytyivät niskaan kiinni ja varoitukseksi se polkaisi takajalkaa kohti ruunaa. Tegur kohotti vain korviaan, eikä hidastanut kyllä itse yhtään. Siruksella nyt ei ollut mitään hajua, miten saisi ruunaa pitämään etäisyyttä Bumiin.

Sirus huokaisi helpotuksesta, kun laukka päättyi. Hänellä ei ollut mitään hajua, miten oli saanut Tegurin hidastamaan. Kuitenkin Tegur siirtyi edessä menevien kanssa samaan askellajiin.

Ei tämä nyt niin kamalaa ollut, Sirus huomasi ajattelevansa.