13.2. Maastosuunnistus

Vetäjä: Nita - Dante

Aurora - Ronja
Sonia - Raffe
Valerie - Tegur
Hilla - Trane
Beata - Usva

Tunnin kuvaus:

Maastosuunnistus aloitettiin Shelyesin kentältä kello 10. Sää oli puolipilvinen ja maa märkänä - olihan helmikuu.

Kaikki osallistujat saivat kartan, johon oli ympyröity 10 aluetta tallin läheltä punaisella tussilla. Jokaiselle alueelle oli piilotettu suunnistusrasti, eli laminoitu valkoinen paperi, jossa oli jokin numero ja kirjain. Kartta oli apuna hahmottamassa alueen rajoja, mutta tarkempaa kohtaa rastille ei ollut - ratsastajat saivat siis olla silmä tarkkana ja tutkia ympäristöä huolellisesti.

Ensimmäinen rasti oli pienellä peltoaukiolla. Laminoitu paperi oli ujutettu maahaan edellissyksyisen nuutuneen heinän joukkoon niin, että sen kuitenkin pystyi erottamaan. Sen löysi tarkkasilmäinen Valerie suuren ratsunsa Tegurin selästä.

Toinen rasti sijaitsi metsäpolulla, johon käännyimme päätieltä. Karttaan oli rajattu pitkä osuus polun ympäriltä, ratsukot eivät siis joutuneet poikkeamaan jo valmiiksi haastavakulkuiselta reitiltä. Toisena jonossa kulkenut Hilla oli ensimmäinen, joka bongasi metsässä, noin silmien tasolla roikkuvan valkean rastin.

Myös kolmas rasti oli piilotettu metsään. Kun metsämaasto hieman helpottui ja avartui, pääsivät ratsukot kävelemään mutaisia sammalmättäitä pitkin. Aurora ja varmajalkainen Ronja pääsivät kaikkein parhaiten kulkemaan epätasaisella metsäpohjalla, ja sinihiuksinen bongasikin kolmannen rastin suuren kiven juurelta.

Neljättä rastia etsiessä ratsukot päätyivät Brynhildin pihaan. Kartalle ympäröity alue kattoi suuren osan Brynhildin alueesta, joten tallityöntekijät oltiin palkattu leikkiin mukaan. Heiltä sai kysyä neuvoa, mutta vain kysymyksiin, joihon pystyi vastaamaan kyllä tai ei. Sonia ei tarvinnut edes apua, vaan hän löysi itse neljännen rastin tallin seinään teipattuna.

Viidettä rastia lähestyessä myös maasto hieman kohosi. Metsä muuttui avarammaksi ja maa kivikkoiseksi. Kartalla oli nyt muita pienempi ympyrä - olihan maastossa paljon matalia puita ja kiviä, joiden taakse rasti olisi voitu kätkeä. Beata jäi hieman muista jälkeen, kun ratsukot levittäytyivät ympäriinsä, mutta se koitui lopulta naisen onneksi - viides rasti oli aivan tien vierellä puunrunkoon sidottuna.

Tie vei alaspäin pienen Prestvatnetin rannalle. Otimme hyvällä pohjalla yhteisen laukkahetken ja jäimme ihastelemaan järveä. Aurinko alkoi olla jo puolen päivän paremmalla puolella, mutta onneksi olimme jo kuudennen rastin kimpussa. Kun muut jäivät ihastelemaan kirkasta päivää ja järvimaisemaa, lähti Hilla jo etsimään rastia. Se löytyikin melko nopeasti rantaa lähimpänä kasvavista puista.

Seitsemäs rasti oli jälleen metsärasti, ja se oli nähtävillä kävellessämme kapeaa polkua eteenpäin. Valerie piti katseensa tiiviisti puissa Tegurin kulkiessa rauhallisena eteenpäin. Kohta samalta suunnalta kuuluikin jo iloinen huudahdus, kun puiden välistä pilkisti jo tutuksi tullut valkoinen paperi rastinumerolla.

Kahdeksas rasti oli jälleen peltoalueella. Viime kerrasta oppineena ratsastajat pitivät katsetta tiukasti maassa - paitsi Sonia. Hän tutki pellon vierellä kohoavaa metsää, ja löysikin melko nopeasti puiden oksista roikkuvan rastin.

Loppumatka meni ravissa, sillä toiseksi viimeinen rasti oli vasta lähempänä tallia. Kun aloimme lähestyä vilkkaampaa tietä, ratsukot siirtyivät jälleen käyntiin ja tutkivat tarkasti ympäristöä. Yhdeksännen rastin löysi Aurora, joka näki ensimmäisenä tien vierellä olevan puisen penkin, jonka jalkaan rasti oli kiinnitetty.

Matka jatkui takaisin tallipihalle. Tutussa ympäristössä ratsastajat saivat antaa hevosille pidempää ohjaa ja pyöriä ympäri tallipihaa. Beata kiersi maneesin ympäri ja päätyi lopulta keskelle tallipihaa, josta hän lopulta bongasi viimeisen rastin - mistäpä muualta kuin Jassun kukkapenkistä!

Kaikki rastit oli löydetty, joten laitoimme hevoset ratsastuksen jäljiltä kuntoon ja kokoonnuimme tallitupaan. Keitimme vielä kaakaota, sillä vaikka ulkona ei ollut montaa astetta pakkasta, tuntuivat sormet silti kohmeisilta. Kaakaota nauttiessa osallistujat saivat ratkaista viimeisen arvoituksen: löytämistämme rasteista muodostui jokin sana. Mutta miten tämä arvoitus oikein ratkaistiin?