Shelyesin Foorumi
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Samvaisin metkut

Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Catu lähetetty Ti 17 Marras 2020, 08:07

Puolenhehtaarin Samvais
shetlanninponi, ruuna, rautiaankirjava, sk. 103cm
Shelyesissä 11/2020 -->
Catu
Catu

Viestien lukumäärä : 92
Join date : 24.08.2014
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Frida lähetetty To 19 Marras 2020, 17:25

1⁂ Hoitoponi!

Meillä oli hoitoponi! Ihan oma hoitoponi! Olin ollut maanantaista asti super onnellinen. Mamma ja mor olivat muistuttaneet, että olisin voinut kysyä heiltä ensin, mutta antoivat mulle luvan käydä koulun jälkeen tallilla. Eilen me sovittiin Mathilden kanssa, että mentäisiin tänään yhdessä hoitamaan Samia. Koulun pihasta lähti bussi, joka vei melkein tallille asti, ja sieltä piti vain kävellä hetki. Tai oli se aika pitkä matka tänään, kun olimme aina tulleet autolla emmekä kävellen. Ja tallin pihankin läpi oli vielä piitkä matka pihatoille.

Pihalla vastaan tullut Catu opasti, että saisimme touhuta Samin kanssa pihattotarhassa ja pihattotallissa, mutta jos haluaisimme lähteä tallista ulos, niin pitäisi kysyä joku vanhempi ja kokeneempi tallilainen mukaan. Se sopi hyvin! Menimme tarhaan ja talutimme Samia siellä, ennen kuin toimme sen käytävälle, niinkuin tunteja ennen ponit otetaan käytävälle. Se me osattiin. Ja me harjattiin Samia tosi kauan, ja putsattiin kaviot, ja selvitettiin jouhia, ja tehtiin lettejä. Tai jotain sinne päin. Ne purkautui heti, koska eihän me tiietty missä Samin ponnarit on. Jos hepoilla ees on ponnareita.

Meillä oli tosi hauskaa, ja lopuksi päästimme Samin takaisin tarhaan kavereiden luo. Mathilden äiti haki meidät tallilta – ensimmäinen päivä hoitajana oli ihana!

sam1.jpg

4. / #Tarinatempaus2020 / 2.11.
Frida
Frida

Viestien lukumäärä : 13
Ikä : 7
Paikkakunta : Nyby
Join date : 02.11.2020
Karma : 0

Jassu, Beata, Catu, Amira, Ella-Amalie, Sonia, Mathilde and tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Frida lähetetty Pe 20 Marras 2020, 16:48

2⁂ Lunta

Meillä oli ollut niin hauskaa, että mankusimme lupaa päästä tallille heti uudestaan. Onneksi kellään ei ollut mitään sitä vastaan. Toki Fiona oli kateellinen, että hän sai käydä vain päiväkodissa. Mutta hän oli liian pieni aloittamaan harrastuksen. Ehkä ensi vuonna, kun hän täyttäisi viisi, sitten hän olisi tarpeeksi vanha.

Ja Filipiä nyt ei kiinnostanut, kunhan sai nähdä kavereita kylillä ja pääsi talvella laskettelemaan. Mor oli jo hankkinut heille kausikortit, ja kohta mor ja Filip alkaisivat käydä laskettelemassa. Minua ei kiinnostanut mennä mukaan, halusin tallille, Sam-ponin luokse!

Olimme Mathilden kanssa taluttamassa Samia tarhassa iltapäivän pimeydessä, kun yhtäkkiä alkoi sataa lunta! Lunta, minulle se oli ensilumi. Mathilde kertoi, että tänä syksynä satoi jo kerran lunta, mutta Trondheimissa ei ollut satanut. Lumisade oli hauskaa (tosin Sam ei tainnut perustaa siitä kun tytöt hyppeli innoissaan pitkin mutaista tarhaa ja raahasivat Samia narusta pitäen mukanaan), mutta hetken päästä se kasteli vaatteet.
"Mennään harjaamaan meidän lumiponi", ehdotin. Mathilde nyökkäsi ja avasi tallin oven.

sam2.jpg

Ja meillä oli hauskaa Samia harjatessamme. Ja juuri, kun veimme ponin ulos takaisin, Sandra ja Linnéa astelivat talliin.
"Täällä on meidän pikkuponitytöt", Sandra ilmoitti. "No, mites teidän hieno uljas hoitoponi? Mepäs mennään hakemaan nyt Flamme harjattavaksi, tehkää tilaa. Se on sentään yksityishevonen", Sandra jatkoi ja Linnéa nyökytteli.
"Ja Sam on tallin uusin poni, jota kaikki toivovat tunneille ja harmittelevat, kun jäivät ilman hoitajan paikkaa", näpsäytin takaisin. "Tule Mathilde, lähdetään kotiin."

5. / #Tarinatempaus2020 / 2.11.
Frida
Frida

Viestien lukumäärä : 13
Ikä : 7
Paikkakunta : Nyby
Join date : 02.11.2020
Karma : 0

Jassu, Catu, Amira, Ella-Amalie, Sonia, Mathilde, Elisa and tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Frida lähetetty Ma 30 Marras 2020, 12:18

3⁂ Tunnilla

Olin käynyt nyt kahdella vakiotunnilla ja kolmella alkeisjatkotunnilla. Tänään oli siis jo kuudes ratsastustuntini Shelyesissä! Sen lisäksi olin ollut jo kokonaiset kaksi viikkoa Samin apuhoitaja luokkakaverini Mathilden kanssa. Toissapäivänä olimme juhlineet pikkujouluja, ja olimme seuranneet tallilla johonkin kilpailuun osallistuvia vanhempia tallilaisia, ennen kuin meidät vietiin merenrannan hienoon ravintolaan syömään jouluruokia. Ruuat oli olleet vähän liiankin hienoja minun makuun, mutta oli siellä ollut lastenkin jouluruokia, ja paljon herkkuja jälkiruuaksi! Ja voitko uskoa, itse joulupukki tuli sinne jakamaan lahjoja! Mutta minulle ei kuulemma ollut lahjaa. Olin mönkinyt tyhjään pussiin löytämättä enää yhtään lahjaa sitten, kun pukki oli väittänyt jakaneensa viimeisen lahjan. Mutta ukko oli hymyillyt ja luvannut tuoda jouluna minulle paljon lahjoja, ja en malttanut nyt odottaa, että pukki tulisi käymään meillä. Mutta siihen oli vielä niiin monta viikkoa!

Olin saanut tänään alkeisjatkoon iki-ihanan Sam-shettiksen. Älä kerro kellekään, mutta se oli oikeastaan jo mun suosikkiponi. Mut ei saa sit kertoa sitä Trondheimin Bella-shettikselle! Olikohan Bellalla ikävä mua? Mulla ainakin oli sitä, mutta Sam ei ollut yhtään hassumpi. Olin ratsastanut myös Wildalla ja Dimonalla, joka oli kamalan iso, ja jopa Feitlillä, joka oli vielä paljon isompi, suorastaan valtava. Jos se ei olisi niin pulska ja karvainen, voisin juosta sen vatsan alta juuri lainkaan kumartumatta. Tai no, ehkä vähän liiottelin, mutta oli sitä ollut kauhean vaikea harjata, ja mamman oli pakko nostaa mut sen selkään.

Mutta Sam oli oikein mulle sopivan kokoinen poni! Ylsin harjaamaan jopa sen päätä ja korvan takaa, paitsi jos se kiskoi ja viskoi päätään. Mutta yleensä se oli ihan kiltti. Ja ainahan joku oli vahtimassa ja auttamassa, vaikka osasinhan minä jo itse, ainakin melkein! Olinhan sen apuhoitaja!

Mathilde oli saanut ratsuksi Stellan, jonka hoitaja Freya oli auttamassa meitä harjaamaan ja varustamaan hevoset. Sandra ja Linnéa menisivät jollain päätallissa asuvilla hevosilla, joten he eivät olleet pihattotallissa häiritsemässä meitä. Ne olivat päässeet Flamme-yksärin apuhoitajiksi, ja leuhkivat asialla tuon tuosta. Se oli ärsyttävää.

Kun Sam ja Stella olivat valmiita, Freya lähti taluttamaan niitä maneesin. Freya ja ponit kävelivät ihan hullun nopeasti! Mun ja Mathilden oli vaikea pysyä heidän kannoillaan. Jos olisin uskaltanut, olisin kysynyt Freyalta, voiko hän vain jo nostaa meidät ponien satuloihin, niin ei tarvisi kipittää perässä. Mutta en kehdannut. Ja Mathilde nyt ei ikinä uskaltaisi kysyä sellaista hoitajalta, niin kävelimme vain hiljaa ponien perässä.

Maneesissa Freya tiukkasi satulavyöt, auttoi meidät selkään ja lyhensi vielä jalustinhihnat meille sopiviksi jonkun pitkäkoiven jäliltä. Mutta sitten hän lähti ja jäimme keskenämme muiden tuntilaisten kanssa. Stella ja Sam lähtivät kävelemään minne sattuu heti, kun Freya lähti, ja koitimme ohjata hevoset uralle seinän viereen. Catu oli mukava opettaja ja alkoi heti opastamaan meitä. Hän aina hymyili ja kannusti, mikä oli musta tosi kivaa.

Tunti oli kiva. Me mentiin voltteja ja ravia ja puomeja. Samin ravi pompotti, mutta se oli vain hauskaa. Ehkä joku kerta me laukattaisiin? Joskus olisin niin iso ja taitava, että saisin laukata joka tunnilla. Mutta nyt me mentiin vaan käyntiä ja ravia ja kaikkia hauskoja tehtäviä. Ja olisi sillä Feitlillä kai voinut töltätä, mutta en ollut osannut. Ehkä oppisin vielä.

7. / #Tarinatempaus2020 / 2.11. / #OTsuoritus
Frida
Frida

Viestien lukumäärä : 13
Ikä : 7
Paikkakunta : Nyby
Join date : 02.11.2020
Karma : 0

Catu, Ella-Amalie, Sonia, Nita, Elias and Emilie tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Mathilde lähetetty Ke 02 Joulu 2020, 09:08

✎ Ensimmäinen ratsastus Samilla
maanantaina 30. marraskuuta 2020

Sain maanantain tunnille vih-doin ja viimein Samin! Se on maailman paras poni, se oli niin kiltti ja uskalsin tehdä sen kanssa mitä vain, laukassakaan ei jännittänyt yhtään.

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut 50630451887_4e4e8c759a_z

Mathilde
Mathilde

Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 7
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 07.07.2020
Karma : 1

Jassu, Catu, Ella-Amalie, Sonia, Matias B., Aurora, Nita and tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Mathilde lähetetty La 12 Joulu 2020, 10:38

✎ Käärmeitä paratiisin portilla
lauantaina 12. joulukuuta 2020

Oli hiljaista. Jotain puuttui, sen huomasi heti kun tallin pihaan loi ensimmäisen silmäyksen. Tarhoja oli useampi tyhjillään, karsinoista puuttui niiden asukkaita eikä pihamaalla sinkoillut ihmisiä kuten yleensä. Kaamoksen ikuinen yö ja ankara pimeys tuskin pelkästään oli karkoittanut tallilaisia, vaan jotain muuta oli varmasti meneillään.

Näin pihattotallissa Flammen kimpussa hääräävän Sandran, joten lähestyin häntä vilkuttaen.
Sandra tervehti ja jatkoi rapaisen hoitoponinsa kuuraamista. "Kannattaa varmaan hakea Sam harjattavaksi, nää on ihan mutaisia kaikki."

"Missä kaikki on?" halusin tietää vastauksen heti, sillä ilma tuntui salaperäiseltä. "Raffeakaan ei näkynyt missään ja niin moni tarha oli typötyhjänä. Onks ne kaikki myyty?"
"Jotkut kisat vissiin", Sandra kertoi ja laskeutui puiselta pikkujakkaralta alas. Hän tarvitsi sitä avukseen, sillä ei olisi muuten ikipäivänä ylettynyt harjaamaan Flammen päätä. Järjestely näytti huteralta. Olin onnekas saadessani olla pienen Samin apuhoitaja, sillä pärjäsin sen kanssa ilman kepulikonsteja.

Linnéa saapui satulahuoneesta käytävälle ja säpsähti hieman nähdessään minut. Reaktio oli niin huomaamaton, että luulin hänen vain tökänneen kengänpohjansa ikävästi betonilattiaan. Miksi hän nyt minua olisi säikähtänyt, ennenkuulumatonta.
Hän osasi kertoa Shelyläisten lähteneen isoihin kilpailuihin Suomeen, hän oli nähnyt kuinka hevosia oli torstaina lastattu hevosrekkaan ja kuinka iso ryhmä tallilaisia oli pakkautunut ahtaaseen penkkirivistöön rekassa.

"Pelkäsin jo, että tallilla menee huonosti ja ovat päättäneet vähentää hevosiaan. Just kun olin päässyt apuhoitajaksi, niin mun hoitoponi olisi varmaan myyty", sanoin ja helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni.
"No eihän ne nyt Samia myis, vastahan se tuli. Joku vanha ja väsynyt Aage ehkä" vastasi Linnéa.

"Aiotko hakea Samin vai et?" iski Sandra.
"Joo, joo", nyökkäsin ja tartuin seinällä roikkuneeseen vihreään riimuun.

Sam löytyi pihaton edustalta syömästä Brellan kanssa (olin oppinut jo aika hyvin hevosten nimiä, etenkin pihattolaisten). Feitli ja Stella kisailivat kauempana kuralammikoiden loiskeessa, mutta nämä kaksi suursyömäriä eivät varmasti liikauttaisi jäsentäkään ennen kuin kaikki pihattoon tarjoiltu heinä olisi tuhottu. Ensimmäisellä yrittämällä Sam vaihtoi laiskasti paikkaa, kun näki minun lähestyvän häntä. Kun kolmannella yrittämällä pääsin jo kosketusetäisyydelle asti, se alkoi salamannopeasti heilutella päätään niin, että en ollut saada ujutettua riimua sen päähän. Lopuksi se keksi vielä kääntää takapuoltaan suuntaani uhitellakseen.

Pyytäisinkö apua?

Ai noilta kahdeltako? Haluaisinko antaa heille lisää aihetta pilkata minua? En ikinä!

Keräsin kaiken rohkeuteni ja kävelin "kolme askelta eteen, kaksi taakse"-tekniikalla vaappuen Samin vierelle. Olin jo luovuttaa siinä kohtaa kun Sam esitteli minulle takajalkojensa notkeita akrobatialiikkeitä, mutta lopulta otin sen otsatukasta kiinni ja lassosin ponin riimulla. Sen jälkeen kaikki oli ihan helppoa! Sam ei enää tehnyt mitään tyhmää sen jälkeen kun olin ottanut erävoiton siitä heinäkasalla.

Ylpeänä saavutuksestani palasin takaisin pihattotalliin ja tein nopean ratkaisun laittaa Sam ensimmäiseen vapaaseen karsinaan hoitotoimenpiteiden ajaksi. Flamme oli nimittäin kiinnitettynä käytävälle, eikä siihen oikein mahtunut muita samanaikaisesti. Enkä kyllä löytänyt enempää kiinnityskoukkujakaan, täytyisi ehkä tarkistaa asia kun Flamme olisi poistunut. Noihin pystytukkaisiin ei nimittäin ollut edelleenkään luottaminen, joten kauhean lähelle en vieläkään haluaisi mennä.

"Mathilde hei, olitko muuten ajatellut osallistua siihen joulumaastoon?" kysyi Sandra, joka oli ilmestynyt karsinan ovelle.
En ollut kuullutkaan koko joulumaastosta. "En tiedä. En oo koskaan ratsastanu vielä maastossa."
"Ei kai tarviikaan, siinä lapussa luki, että voi osallistua myös kärryiltä mukaan. Etkö sä ollut kärryillä mukana siellä halloweenjutussa?"
Nyökkäsin. Siitä tapahtumasta ei ollut hirveästi muistoja, muuta kuin se, että olin unissani palellut kovasti yön pimeydessä kärrytellessämme. Ei siis kovin kaksisia muistoja, tuskin lähtisin uudestaan ennen kuin saisin itse ratsastaa joukon mukana (Samilla tietty). "Missä sellanen lappu oli?"

Sandra pyöräytti dramaattisesti silmiään, mutta hymyili kuitenkin kauniisti perään. "Daa? Ilmoitustaululla. Sillä samalla korkkipohjalla oli myös ilmoitus siitä, että Samille haetaan oikeeta hoitajaa."

Se oli kuin isku vasten kasvoja. Joku voisi saada paikan ja omia Samin itselleen. Mitä jos hoitajaksi valittaisiin henkilö, joka ei enää antaisi meidän käydä Fridan kanssa harjailemassa Samia? Me oltiin hoidettu Samia paljon kauemmin kuin se, kuka ikinä hoitajaksi ryhtyisikään. Sen pitäisi muistaa se. Sam oli meidän.

Ajatukset Samin tulevasta hoitajasta pyörivät edelleen vimmatusti mielessäni, kun etsin satulahuoneesta Samin tavaroita. Yleensä Frida oli hakenut ne kun minä olin jäänyt siksi aikaa paijailemaan Samia. Pihattotallin satulahuone ei kuitenkaan ollut järin iso, joten uskoin löytäväni harjapakin ennen pitkää. Tovin etsittyäni silmäni osuivat lattianrajassa maanneeseen loimimyttyyn, joka muistutti muodoltaan vahvasti harjapakkia. Loimen valuttua päältä pois esiin putkahti Samin nimi ja tuttu vihreä loota. Olivatkohan nämä Samin loimia? Saisinko loimittaakin sen joku päivä? Sitä odotin kovasti! Kaikki oikeat hoitajat aina loimittivat hevosia!

Jo valmiiksi myllerryksessä pyörinyt pääkoppani sai vielä lisää pohdittavaa, kun avasin harjapakin.

Se oli tyhjä.

Sanomatta sanaakaan astelin takaisin satulahuoneeseen ja tutkin loimimytyn läpikotaisin vain todetakseni, että ne eivät ainakaan olleet tippuneet sinne. Katselin ympärilleni. Paljon satuloita ja suitsia, erivärisiä harjapakkeja, ruokaämpäreitä, jotain nahkanaruja roikkumassa... Mutta missään ei näkynyt pientä läjää, joka olisi täynnä shetlanninponin harjoja. Tämä oli kummallista.

Kuulin tukahdettuja naurun tirskahduksia käytävän puolelta. Raotin hieman satulahuoneen ovea, mistä näin Sandran ja Linnéan supattelemassa Flammen mahan alitse. Minut hoksatessaan he väänsivät naamansa takaisin peruslukemille (aika huonolla menestyksellä he pidättelivät nauruaan) ja olivat kuin eivät huomaisikaan minua.

"Satutteko tietämään missä Samin harjat on?" kysyin ja samassa päättelin, että he olivat varmasti piilottaneet harjat jonnekin. Niinpä tietysti. Sen takia he olivat olleet niin mukavia minulle tänään (eli eivät ilkeilleet niin pahasti) ja tirskahtelivat kun lähdin etsimään kadonneita harjoja.

"Ei..." yritti Linnéa sanoa pärskähdystensä välistä.
"Ei harmainta aavistustakaan", täydensi Sandra, joka ei edes pystynyt kääntymään minuun päin.

"Voitteko nyt vaan sanoa mihin ootte laittanu ne?" hämmennyin itsekin kuinka rohkeasti sen sanoin. Olin edelleen ilmeisesti varsin itsevarmana kurittoman ponin tarhastapyydästämisen jälkeen.

"No ei me tiedetä!" Sandra korotti ääntään ja lopulta katsoi silmiini. "Ehkä sä oot ite unohtanu ne jonnekkin."

Siinä samassa koin niin monta tunnetilaa, että en ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Voisin kuvailla sitä niin, että minua suututti niin valtavasti, että alkoi oikein itkettää. Samanaikaisesti tunsin savun nousevan korvistani, kun kyyneleet puskivat silmäkulmistani ulos. Koulussa olisin vielä tämän kestänyt, mutta en tallilla. Kaikista pahinta oli nöyryyttää minua hoitoponini kustannuksella. Teki mieli huutaa, oikein karjua, potkaista vaikka seinää.

Sitä en kuitenkaan tehnyt. Peittääkseni tunnetilani ampaisin ulos pihattotallista jättäen Sandran ja Linnéan taakseni, päästäkseni pois heidän luotaan. Kuljin puolijuoksua isoon talliin, jonka ovien sisäpuolelle jäin kihisemään kiukustani. Täällä ei onneksi ollut ketään, kuka olisi voinut nähdä minut tällaisena. Tänään ei ollut tunteja ja puoli tallia oli Suomessa. Todettuani, että myöskään hevosia ei ollut sisällä, päätin päästää kaiken kiukun ulos. Halusin kerrankin huutaa, karjaista niin, että keuhkoissa tuntui. Lopulta suustani pääsi vain hento "Ähh!!" ja potkusta seinään sain vain kipeän varpaan.

Katselin kuinka polttelevat kyyneleet tipahtelivat vuoron perään värjäten betonilattialle pieniä, tummia laikkuja. Kuulin rapsahduksen ja siinä samassa lattialle leijaili paperiarkki. Siinä oli kuva Samista valmiina tunnille, otsatukka letitettynä ja turparemmi huolettomasti vinossa. "Sam hakee hoitajaa" luki isolla paperin yläosassa.

"Faen nej..." mutisin äänettömästi.

Tarkistin vielä, että ketään ei ollut lähipiirissä. Sen jälkeen nostin paperiarkin, revin sen kahteen kappaleeseen ja sulloin sen takkini taskuun.

Minultahan ei kukaan Samia veisi.
Mathilde
Mathilde

Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 7
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 07.07.2020
Karma : 1

Jassu, Beata, Catu, Amira, Ella-Amalie, Sonia, Elisa and tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Mathilde lähetetty To 17 Joulu 2020, 19:23

✎ (Edelleen vähän kaalinhajuinen) kohtaaminen Bieberin kanssa
torstaina 17. joulukuuta 2020

Sovimme Fridan kanssa pesevämme Samin jostain syystä hieman kauranjyväiset harjat sillä aikaa kun Sam olisi kuuden-seitsemän aikaan ratsastustunnilla. Pakkasimme pyyhkeen, pesuaineen ja harjat yhteen Samin ylimääräiseen ämpäriin ja asettelimme ne ison tallin vesikarsinan lattialle. Sen hanasta sai huomattavasti lämpimämpää vettä kuin pihattotallin ulkoletkusta, josta tuli talviaikaan pelkkää jäävettä (joinain päivinä ei tullut sitäkään vähää).

Sen jälkeen tulikin heti tenkkapoo. Kummallakaan meistä ei ollut pienintä aavistustakaan miten harjoja pestiin.

Frida oli jo neuvokkaana tyttönä lähdössä hakemaan aiemmalta koulutunnilta palanneilta ratsastajilta apua, kun vedin hänet takaisin vesikarsinaan.
"Mä sain mun puhelimen takas vihdoin. Oon aika satavarma, että Youtubesta löytyy neuvot tähänkin pulmaan", ehdotin ja aloin selata eri videovaihtoehtoja. "Löyty! Beste vaskemetode for børster!"

Ohjeiden mukaisesti suimme ensin käsiä apuna käyttäen Samin harjoista irtokarvoja, jotka pöllysivät ilmassa kuin lumihiutaleet taivaalla. Harjat, kumisuat ja muut aseteltiin pesuveden pinnan alle ja märille harjoille toistettiin sama sukiminen. Tuntui liian helpolta. Apuhoitajana oleminen ei ollut yhtään niin vaikeaa, kuin mitä olin sen pelännyt olevan. Kumisuan peseminen oli kieltämättä vähän ällöä, sillä siitä jäin sellaista vaaleaa töhnää kynsien alle.

Videon lopussa opastettiin vielä harjojen kuivaus. Ettekä ikinä arvaa, sekin tehtiin samalla tavalla sukimalla! Sitä piti toistaa niin kauan, että vesipisaroita ei enää lennellyt. Sen jälkeen harjat aseteltiin puhtaalle pyyhkeelle kuivumaan.

"Älkää tytöt niitä siihen jättäkö muiden tielle, viekää vaikka yläkerran pöydälle" tuttu ääni sanoi takaamme.

Minun Petterini. Jalat olivat valahtaa voimattomina altani kuullessani tuon sulosoinnun ja viimeistään nähdessäni tuon komean partasuun nousi poskilleni tulenpolttava kuumotus. En kehdannut sanoa mitään, en edes katsoa silmiin. Menin aivan lukkoon. Ja siinä samassa Petter olikin jo lipunut pois näköpiiristä. Olisinpa uskaltanut edes hymyillä.

Heitin harjat vauhdikkaasti takaisin ämpäriin ja ojensin sen Fridalle, hän menisi edeltä kun kävisin itse ensin vessan puolella. Jännäpissi ei ollut mikään vitsi.

Kun tulin vessasta minua vastaan käveli uhkaava joukkio, jonka näkemistä en varsinaisesti ollut odottanut. Enkä myöskään ollut ikimaailmassa kuvittellut törmäämistä heihin täällä, tallilla.

Vastaan tulivat Bieber ja kumppanit. Yhtä koppavasti ja suurieleisesti kuin tapaisimme jälleen koulun ruokalassa. Ilmapiiri ei enteillyt hyvää. Kaikenlisäksi minulla ei ollut ketään apunani, jos he taas ajattelisivat kampata minut.

Yksi seikka vei huomioni. Se ei ollut Bieberin heittotukka, eivätkä hänen säihkysilmänsä. Bieberillä oli nimittäin jalassaan suureksi hämmästyksekseni tuliterät ratsastussaappaat ja kiiltävä kypärä keikkui hänen käsivarressaan. Oli ratsastusvaatteita muillakin hänen seuralaisillaankin, mutta siihen olin jo tietysti tottunut. En ollut aiemmin nähnyt ratsastavaa poikaa. Pidin sitä urbaanina legendana, eihän sellaisia ollut olemassa. Ne olivat samassa kategoriassa hammaskeijujen ja yksisarvisten kanssa. Ei totta.

Yritin livahtaa huomaamattomasti porukan ohi, mutta yksi tytöistä tukki tieni ojentaen kätensä seinää vasten.
"Palauta ne."

Vaaleahiuksinen tyttö puhui hyvin painokkaasti, katsoi syvälle silmiini eikä aikonut päästää minua ohitseen.

Korvissa alkoi humista. Minulla ei ollut aavistustakaan mistä tyttö puhui, mutta kyse ei todellakaan ollut mistään mukavasta. Tunsin, kuinka puna alkoi jälleen levitä kasvoilleni. "...palauta... mitkä?"
"Ne helvetin kengät", toinen tyttö sanoi astuen askeleen lähemmäs. Pian minut oli piiritetty jokaisesta suunnasta. Jokainen latoi syytöksiä, nimitteli ja kuvannoillisesti sylki päälleni. Eikä minulla ollut edelleenkään hajuakaan mistä minua syytettiin. Alkoi vavistuttaa. Tämä oli todella pelottava tilanne.

"Älä esitä tyhmää, varas. Sä oot vieny Lucaksen valkoiset conssit."

Jaaaaa sieltä se taas tuli. Itku. "Ei mulla edes ole Converseja!"

Lucas (= Bieber) avasi ensimmäistä kertaa suunsa. "Nähtiin ne sulla koulussa."
Poika pyöritteli pitkää raippaa käsissään kuin vanha tekijä. Se suhahti välillä hyvin läheltä, kunnes taas pyörähti Lucaksen selän taakse ja asettui kohti maata. Lucas naputti kädensijaa odottavasti.

"Ne ei oo Converset!" nyyhkytin painuessani kasaan tallinseinää vasten. "Äiti osti ne Kjøp Megasta vuosi sitten. Ne makso kakskymppiä, eikä ne ollu edes alennuksessa!"

Minut piirittäneet tytöt näyttivät siltä, kuin olisivat saaneet hyökkäyskäskyn, mutta Lucas taltutti verenhimoiset pitbullinsa yhdellä kädenheilautuksella.

Pyyhkäisin kyynelistä märkiä silmiäni ja nostin katseeni. Katsoin ensimmäistä kertaa suoraan Lucasta silmiin. Hän näytti kummastuneelta ja oli nyt varmasti vähintään yhtä hämmentynyt kuin minäkin. Silmissä välähti pieni toivonpilkahdus. Ehkä hän syvällä sisimmässään alkoi uskoa, että minä en tiennyt hänen kadonneista kengistä mitään.

Mutta en olisi edes halunnut uskoa, mitä seuraavaksi kuulin.

_________________________________


Nousin haparoivin, jännityksestä tärisevin askelin tallin yläkertaan. Hämärässä valaistuksessa näin Fridan asettelemassa Samin harjoja pyyhkeen päälle sydämen muotoon. Kun kerroin Fridalle alhaalla tapahtuneesta välikohtauksesta, aloin uudelleen itkeä.
Mathilde
Mathilde

Viestien lukumäärä : 39
Ikä : 7
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 07.07.2020
Karma : 1

Jassu, Beata, Petter, Catu, Ella-Amalie, Sonia, Elisa and tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

TarinaTempaus2020 - Samvaisin metkut Empty Vs: Samvaisin metkut

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa