Shelyesin Foorumi
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

Siirry alas

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari Empty 3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

Viesti kirjoittaja Jassu Ma 05 Loka 2020, 13:18

Jatko-heC Lauantain yleisvakkari # 2
3.10.2020 - koulutunti, vastalaukat
Shelyesin ratsastuskenttä klo 15-16

Muistakaa merkitä omaan rästilistaanne osasuoritus näille merkeille:


Osallistujat
Bea - Stella
Elisa - Feitli
Mathilde - Wilda
Maksutilanne ja tuntiarkistot Docsissa

Kehys
Tunnin kuvaus: Alkukäyntien ja kevytraviverryttelyjen jälkeen keskityttiin täysin laukannostoihin. Lämmittelytehtävä oli nostaa keskihalkaisijalta laukka ja tunnistaa, kumpi laukka nousi. Seuraavalla kierroksella nostettiin se laukka, jonka Jassu kulloinkin pyysi nostamaan, ja käännettiin keskihalkaisijan lopulta laukanpuoleiseen suuntaan. Vastalaukkanostoja harjoiteltiin uran sisäpuolella. Opeteltiin aktivoimaan oma ”sisäpohje” (laukan suunnasta katsottuna) eli käytännössä väistettiin hevosen takaosaa hieman kentän keskelle. Kun avut oli hahmotettu, kokeiltiin nostaa vastalaukka harjoitusravista. Jos vastalaukan nosto onnistui, ratsastettiin loivasti uralle vastalaukassa ja siirrettiin raviin ennen pitkän sivun loppua. Jos vastalaukka ei noussut, kokeiltiin uudestaan. Välikäyntien jälkeen jatkettiin tehtävää niin, että ratsastettiin hyvin loiva kiemura pitkälle sivulle: lyhyeltä sivulta ”oikean” laukan nosto, pitkältä sivulta muutama metri uran sisälle kiemuralle, ja sieltä vastalaukassa takaisin uralle ja ”oikeassa laukassa” kulmaan ja lyhyelle sivulle. Kaikki tehtävät toistettiin molempiin kierroksiin. Loppuverryttelyt kevyessä ravissa molempiin suuntiin ja loppukäynnit.

Bea – Stella:
Vastalaukkatehtävät sujuivat oikein hyvin, ja sait joka kerta halutun laukan nousemaan. Osaat myös hyvin jo tunnistaa laukan suunnan sekä sen, ollaanko oikeassa vai väärässä laukassa. Haasteena tänään oli saada oma istunta rentoutumaan, jotta laukka nousisi harjoitusravista ilman kipitystä. Puolipidätteitä kannattaa treenata omatoimisilla ratsastuskerroilla, jännityt erityisesti jaloistasi hyvin paljon, kun on aika tehdä siirtymisiä. Kokonaisuudessaan kuitenkin tunnin tasoon nähden hyvää työskentelyä!

Elisa – Feitli:
Tunti meni tänään ihan mukavasti, vaikka Feitli ei tahtonutkaan aivan taipua tänään sisäpohkeen ympäri ja muutamaan kertaan nousi väärä laukka, kun oltiin keskihalkaisijalla vailla seinän tuomaa tukea. Laukannostoja Feitlillä kannattaa treenata omatoimisesti, sillä nyt tammalla oli vaikeuksia ymmärtää, mitä askellajia siltä halutaan ja jotkut siirtymiset olivat melkoista laukka-ravi-töltti-possupassi sähellystä. Vastalaukan noustua onnistuit kuitenkin ylläpitämään sen hyvin ja kaarteet eivät tuottaneet ongelmia. Hyvää työtä, tästä on hyvä jatkaa!

Mathilde – Wilda:
Pikkutamma oli tänään melkoisen laiskalla päällä, ja suurimmaksi haasteeksi näytti muotoutuneen nostaa laukka ylipäätään. Koitimme tänään löytää vatsalihaksia puolipidätteisiin, ja lopputunnista nostot sujuivat jo vähemmällä kipittämisellä. Varo, ettei oma kroppa jännity, jos laukka ei nousekaan ensimmäisellä yrittämällä. Vastalaukka on sinulle vielä tehtävänä uusi tuttavuus, joten siinä riittää meillä vielä hiomista, mutta opit tänään hyvin tunnistamaan laukan suunnan sekä ylläpitämään vastalaukkaa kaarteissa istunnallasi. Hienoa!


Maksuvaihtoehdot
a) Tarina
b) Piirros
c) Runo (vähintään 4 säettä)
d) Pikamaksu: vastaa alla oleviin kysymyksiin
3.10. / 1: Mikä tämän päivän tunnilla oli mielestäsi haasteellisinta? Entä mikä taas sujui hyvin?
3.10. / 2: Jassu jakaa tunnin aikana myös paljon istuntaan liittyviä vinkkejä, kehotuksia ja neuvoja. Mitä kommentteja sinulle tänään annettiin?


Maksut tähän topiciin, kiitos! I love you


Viimeinen muokkaaja, Jassu pvm Pe 23 Loka 2020, 14:39, muokattu 1 kertaa
Jassu
Jassu
Tallin omistaja

Viestien lukumäärä : 493
Join date : 01.03.2014
Karma : 17

http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari Empty Vs: 3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

Viesti kirjoittaja Mathilde Ti 06 Loka 2020, 18:59

✎ Vatsalaukkaa
lauantaina 03. lokakuuta 2020

En kestä.

"SÄ SAIT WILDAN!" joku samalla tunnilla ratsastavista huudahti ja osoitti tuntilistoja ilmoitustaululla.

Kuka sä ees olet ja miksi puhut minulle?
Älä puhu mulle. Älä ees kato tänne.
En oo tässä.

Oli jotenkin tosi vaikea käydä tallilla ilman Sandraa. Aika hiljaista oli ollut. Niin kuin omalta osaltani, ja pari tuntia tuppisuuna oltuani ei meinannut enää ääntä lähteä kun äiti tai isä kävi hakemassa minut pois tallilta. "...kkkhhhhhh-ooh ---yvin meni". Sandra kävi edelleen vain maanantaisin tallilla, kun taas mut oli siirretty joka toinen viikko lauantain ryhmään ratsastamaan. Sandra oli aluksi suuttunut minulle siitä, että joutui itsekin käymään yksin tallilla, mutta Sandralla ei ollut ongelmaa tutustua muihin eikä pian enää välittänyt siitä, kävinkö minä hänen kanssaan samalla tunnilla vai en. Ensimmäisen "yksinäisen tallikeikan" jälkeen huomasin matikantunnilla Sandran puhelimeen kilahtelevan viestejä joltain Linnéalta, josta Sandra oli alkanut myös toistuvasti puhumaan.

Ei silleen varsinaisesti kiinnostanut, mutta halusin pitää Sandran ystävänäni joten otin iskut vastaan. "Linnéa on paljon parempi ratsastamaan kuin sä", "Linnéalla on tyylitajua, toisin kuin sulla esim", "En mä voikkaan tänään olla kun me mennään Linnéan kanssa koulun jälkeen niille", "Tuu sittenkin sun äidin kyydillä tallille ku Linnéan äiti ottaakin mut kyytiin".

Se tyttö, joka oli hihkunut mulle ennen tunnin alkua että olin saanut Wildan, kevensi nyt edessäni Feitlillä. Sen tukka näytti siltä, että oli saanut ison sähköiskun ennen tänne tuloa eikä ollut katsonut peiliin. Feitlin takkuisen harjan kanssa he näyttivät oikeastaan aika yhteensopivalta parilta. Älä kato tänne. Kato eteen nyt. Ei, en huomaa sua. Älä yritä jutella. Mitäs tuolla parkkipaikalla oikein onkaan... Joo, kaks autoa, mielenkiintoista. Tallissa palaa yksi lamppu ja joo vieläkin se tuijottaa mua. Näytän sille seuraavaks kieltä, jos ei se lopeta. Huh, se käänty pois. Selvisin lol.

"Katse menosuuntaan päin Wildalla" kuittasi Jassu. Enhän minä nyt tahalleen harhautunut tuijottelemaan muualle, minä-...

"Kuka on kuullut koskaan vatsalaukasta?" Jassu kysyi tomerasti.

Nauratti. Vatsalaukka. Jotain napatanssiako me alettaisiin harjoittamaan hevosten kanssa? Mieti nyt Wilda hapsuisessa lannehameessa heiluttamassa pötsiään puolelta toiselle!! Ei kai nyt semmoisia opeteltu jatkokurssilla? Jos opeteltiin, niin minä en ollut siihen vielä valmis. Voi hitto, siinähän varmasti tippuisi.

Koko vatsalaukkatehtävä meni yli hilseen. En ehkä ollut vielä sittenkään valmis tähän ryhmään. Meidän piti nostaa kentän keskellä laukka ja kertoa Jassulle, kumpi laukka se oli. Ei mulla ollut mitään hajuakaan. Enkä muuten varmasti sanonut sitäkään ääneen, että kumpi laukkako se oli. Aavistin Jassun hermojen kiristyvän, sillä hänen äänenvoimakkuutensa alkoi nousta ja yhä useammalla kierroksella räpellykseni jätettiin täysin huomiotta. Mielestäni oli ylipäätään hyvä saavutus, että sain laukan nostettua Wildalla. Mutta jos piti tietää, että oliko se oikea vai väärä laukka, niin kysyitte sitä väärältä henkilöltä.

Lopulta kun olin painanut menemään puolitoista kierrosta laukassa toisessa jalustimessa roikkuen (en ollut varma, missä kohtaa piti siirtyä raviin), käveli Jassu luokseni ja osoitti Wildan jalkoja.
"Tunnistat laukan siitä, kumpiko lapa lähtee ensimmäisenä laukkaan. Jos se on tämä, se on oikea laukka. Jos taas tämä, kyseessä on vasen laukka. Ei oo väliä kumpaa laukkaa menet, kunhan kerrot sen minulle. ÄÄNEEN."
Jassun ääni oli hyvin painokas. Jopa pelottava. Nyökkäsin peloissani.

Laukan tunnistaminen ei ollut helppoa ja lopulta sain tuurilla arvattua pari oikeaa arvausta peräkkäin. Ratsastuksenopettajani hymyili tyytyväisesti itsekseen.

Jassu tsemppasi lopputunnista kehumalla, että pysyin hienosti kaarteissa myös vastalaukoissa. Ahaa, joo, sitäkö tässä pitikin siis tehdä? Ja siis mitä, oliko se sana sittenkin VASTAlaukka eikä vatsalaukka?

Merkintä 1, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 06.10.2020.
Mathilde
Mathilde

Viestien lukumäärä : 43
Ikä : 7
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 07.07.2020
Karma : 1

Jassu, Joona, Elisa and Nita tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari Empty Vs: 3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

Viesti kirjoittaja Elisa To 15 Loka 2020, 17:11

Possupassi 3.10.

Jannin (hyvin pelottava ja) paheksuva katse syöksähti kulman takaa, kun mä kiljahtelin, suurin piirtein tasajalkaa hyppien tuntijakoa. Mun vierellä seisoi hiljaa päätä lyhyempi Mathilde ja Bea oli hipsinyt äsken ilmoitustaulun ohi. Mä olin _yrittänyt_ tutustua mun molempiin tuntilaisiin, mutta ne oli kumpikin vähän tuppisuita, eikä mun yritys ollut päästä puuta pidemmälle. Onneksi Linnea, johon mä olin tutustunut torstain tunneilla aloittaisi ensi viikolla. Musta oli tosi hauska pälpättää sille norjaa ja katsoa sen hämmentyneitä ilmeitä, kun se yritti miettiä mitä mä olinkaan taas selittänyt Feitlin punasista harjoista. Kyllähän mä suomenkin taisin, mutta norjaa oli kivempi puhua.

Mathilde meinasi liueta hiljaa paikalta. Se ei ollut missään vaiheessa kertonut mulle itse nimeään, mutta mä olin oppinut sen tuntilistoista ja tunneilta. Tyttö katsoi mua alta kulmien ja mä yritin edelleen päättää otinko mä sen loukkauksena, ettei vaaleatukkainen ollut vastannut mulle kuin “mm”, “joo” ja “ehkä.”
“Tiedäksä mitä me tehään tänään tunnilla? Mä en. Tai eikö Jassu sanonu siitä jotain viimeks?” mä höpöttelin ääneen. Pelkästään itsekseni tosin. Mathilde kohautti olkiaan ja meni menojaan Wildan karsinalle. Mä totesin siis ajan hyvin kypsäksi marssia pihatolle ja napata Feitli jo toistamiseen tänään kiinni.

Aamun paine-eipainetta-painetta-vähemmänpainetta, kummitteli mun mielessä, kun me alotettiin päivän raviverryttelyä. Feitli oli reippaalla päällä, joka oli mun mielestä tosin pelkästään positiivista, mutta Jassu katseli meitä välillä vähän silmät sirrillään.
“Elisa, pidä huolta, että se sisäpohje menee ihan kunnolla läpi. Nyt te ette ole lähelläkään syvää kulmaa”, Jassu huomautti, ja heti perään, “Muistakaas kaikki, että vaikka ravataan vasta alkulämmittelyjä, pitää silti ratsastaa ihan kunnolla, eikä jäädä vain matkustelemaan kyytiin. Näin teillä on kunnon tehtävän alkaessa ponit kuulolla ja avut läpi.” Hupsis. Keskity Elisa, keskity! Feitli pärskähti, kuin ojentaakseen minua vielä lisää. Joo joo, kyllä mä nyt - ehkä - muistan.

Mun mielestä tämä koko vastalaukka homma oli ihan hölmö juttu. Miksi piti laukata väärää laukkaa ihan tarkoituksella, jos se oli kuitenkin raskaampaa ponille, ja vaikeampaa ratsastajalle? Mä en aluksi millään meinannut älytä mitä tarkoitettiin, kun nostetaan vastalaukkaa, ja toisen lavan seuraaminen, ilman, että itse tuijottaa pelkästään omaa napaa (tai siis sitä lapaa piti seurata, tietenkin), oli hirveän sekavaa. Jassu kyllä kehui mua, koska mä onnistuin kuulemma nostamaan oikean laukan pari kertaa. Tuurilla oli toki oma osansa mukana, mutta mä halusin uskoa, että mä jotenkin handlasin tän. Feitlin kanssa oli vähän hankalaa nostaa laukka. Se meinasi aina tarjota tölttiä tai passia tai possua tai pässiä. Varsinkin keskihalkasijalla oli haaastaaavaaaaa.

“Nosta... vasen laukka”, Jassu käski. Hmm öö kyllä toki. Feitli turpa vilkkui vuoroin toiselle ja vuoroin toiselle puolelle, kun se kiemurteli allani. Jonkun laukan mä onnistuin nostamaan, mutta...
“Väärä laukka, joten ohjaa oikealle. Älä anna sen oikaista. Noin just hyvä. Bea ja Stella seuraavana sieltä.” Että osasi olla hankalaa. Mathilde tuli juuri voltilta Wildan kanssa ja mä heläytin sille oikein nätin hymyn. Tyttö käänsi katseensa nopeasti pois ja mä en voinut estää pientä kulmien rutistusta. Enhän mä ollut ainakaan omasta mielestäni tehnyt mitään väärää? Kunhan höpötellyt, ilmeisesti vähän liikaa?

“Feitli seuraavana. Tällä kertaa oikea laukka. Nosta, nosta. Tiukkana nyt, ettei se lähde passaamaan tai töppäilemään mitään, noiin hyvin. Taputa sitä vähän.” Mä hymyilin Feitlille, vaikkei se sitä nähnytkään, ja rapsutin sitä sen valtavan harjavuoren tyvestä.
“Kannattaa harjotella Feitlin kanssa noita nostoja nyt ihan itsekin. Sä saat pidettyä laukkaa hyvin yllä, mutta sen nostaminen tuppaa nyt nousemaan vähän ongelmaksi”, Jassu kehotti, ja mä nyökkäsin. Ainakin mä tiesin mitä seuraavalla itsenäisellä ratsastuskerralla pitäisi kerrata. Kukakohan suostuisi toimimaan mun valvojaminälie ihmisenä? Mä olin sitä mieltä, että mä pärjäsin ihan hyvin itsekin, mutta Jassun mukaan valvojamikälie oli pakollinen alle 16-vuotiailla. Kai tarpeeksi mummoutunut yksärinomistaja samaan aikaan kentällä laskettiin? Tai pelkkä hoitaja?
“Seuraavaksi voitaisiin ottaa hevoset hetkeksi käyntiin, niin selitän seuraavan tehtävän…”

Merkintä 3, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 11.10.2020.
Elisa
Elisa

Viestien lukumäärä : 25
Ikä : 11
Paikkakunta : Svolvær
Join date : 09.08.2020
Karma : 1

Jassu, Joona and Mathilde tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari Empty Vs: 3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

Viesti kirjoittaja Bea Pe 23 Loka 2020, 11:04

YLEISVAKKARI 2
lauantaina 03.10.2020

Stellalla oli aina kiva mennä. Se oli kiltti ja ystävällinen, eikä sitä tarvinnut älyttömästi patistella liikkumaan eteenpäin. Siksi se olikin yksi suosikeistani. Ohitin nopeasti tuntilistaa tutkailevat Elisan ja Mathilden ja siirryin varustamaan Stellaa ratsastuskuntoon. Hain Stellan pihatosta päätalliin, jossa oli muutama vapaa karsina. Stella ei onneksi ollut kierinyt ympäri tarhaa ja olin oikeastaan aika yllättynyt, miten siistinä se oli pysynyt kuraisista keleistä huolimatta. Harjaus ja jalkojen nopea huuhtelu riitti siihen, että tamma oli edustavassa kunnossa tuntia varten.

Jassu ilmoitti heti alkuun, että tunnilla harjoiteltaisiin vastalaukkoja. Ilmeisesti tunti tulisi olemaan aika laukkapainotteinen, mikä tarkoitti kovaa treeniä keskivartalon lihaksille. Yritin henkisesti valmistautua tuntiin jo alkukäynneissä ja miettiä, miten se poni nyt parhaiten valmisteltiinkaan laukannostoa varten. Laukannostot eivät olleet vahvuuteni, joten joutuisin keskittymään aika paljon.

Kävelimme ja ravasimme hieman verryttelyksi ennen laukkaamista. Laukkaa lähdettiin nostamaan keskihalkaisijalla, mikä oli mielestäni jo vaikeampaa, kuin nostaa laukka ympyrällä tai kulman jälkeen. Siksi minut yllättikin se, miten vaivattomasti tamma nosti laukan heti ensimmäisellä yrityksellä. Tunnistin myös joka kerta sen, kumpi laukka nousi, yleensä siksi, että sain sen laukan nousemaan, jota pyysinkin. Vastalaukan nostaminen oli vähän haastavampaa ja poni tuntui lähtevän kiemurtelemaan, mutta laukat kuitenkin nousivat.

Mitä enemmän laukattiin, sitä reippaammaksi Stella tuntui tulevan. Välillä laukannostot eivät olleet ihan niin teräviä, kuin olisi pitänyt, vaan ravi tuntui ensin kiihtyvän ennen kuin oikeaan askellajiin päästiin. Pääasia varmaan oli, että laukka nousi. Jassu kehui meidän vastalaukkatyöskentelyämme, ja tunsin oloni ihan kouluratsastajaksi. Pyytäessäni Stellan takaisin raviin, me mentiin välillä hetken aikaa aika reippaasti, ennen kuin sain tamman takaisin rauhalliseen raviin. Minulla oli kuitenkin kivaa, eivätkä pienet erheet haitanneet.

Kun me lopuksi ravattiin loppuraveja, mä hymyilin leveästi. Stella oli ollut ihan mahtava, enkä mä voinut uskoa, miten hienosti laukat olivat menneet. Ehkä mä olin tosissani kehittynyt hevosen valmistelemisessa laukannostoa varten. Kaikki tunteihin käytetyt roposet eivät olleet menneet hukkaan. Mun pitäisi pyytää äitiä joskus katsomaan tunteja, niin se tietäisi mihin niiden rahat oikein menivät.

Merkintä 04, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 20.10.2020
Bea
Bea

Viestien lukumäärä : 56
Ikä : 15
Join date : 15.11.2019
Karma : 6

Joona, Elisa and Matias B. tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari Empty Vs: 3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa