Kellonaika on nyt Pe 29 Maalis 2024, 07:15

176 osumaa on löytynyt haulle 0

Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)

Lauantain yleisvakkari # 3
Poikkeuksellisesti pe 19.6.2020 ‒ estetunti, tiet


Voitte merkitä omaan rästilistaanne osasuorituksen näille merkeille:


Ensimmäinen ryhmä klo. 16–17
Estekorkeus 40-50 cm

Cathy - Feitli
Freya - Aage
Bea - Lidia
Hilla - Dimona

Toinen ryhmä klo. 17–18
Estekorkeus 60-80 cm

Katya - Jätkä
Petter - Tegur
Beata - Della
Mia - Pål

maksutilanne tässä viestissä

Kehystarina:
Tällä kertaa tunnin kehyksenä toimii tehtävien selitykset, ja tunnin kulku ja tehtävien sujuminen jää teidän kertomustenne varaan.

Tällä tunnilla oli tarkoitus pitää esteet matalana ja keskittyä teiden ratsastukseen. Ryhmä jaettiin kahtia, jotta jokainen ehtisi hypätä tarpeeksi monta kertaa tunnin aikana, ja estekorkeuksia ei tarvitsisi jatkuvasti muuttaa tunnin aikana.

Tehtävätyyppejä oli muutama:
Kierto”: Kaksi lähes vierekkäin olevaa estettä, jotka oli tarkoitus hypätä eri suunnista. Ensimmäisen esteen jälkeen täytyi käydä kiertämässä tötterö, ja ratsastaa sen jälkeen toiselle esteelle. Ensin tötterö oli kaukana, jolloin sen pystyi kiertämään melko loivasti. Tehtävää vaikeutettiin tuomalla tötteröä lähemmäs, jolloin käännöksestä tuli aina tiukempi.

Linja”: Tavallinen vähän kaareva linja, jonka keskellä oli tötteröistä tehty portti. Portti oli ensin kaukana, jolloin kaari oli suuri. Kaarta tiukennettiin jatkuvasti, ja viimeisellä kierroksella portti oli suoraan esteiden välissä, jolloin esteet oli hypättävä aavistuksen vinosti.

Sik-sak”: Tällä tehtävällä keskityttiin laukanvaihtoihin. Esteet olivat keskilinjalla hieman siksak-asetelman mukaisesti, ja tehtävänä oli hypätä nämä kolme estettä ikään kuin kolmikaarisen kiemurauran tavoin. Laukka-askeltavoitetta pienennettiin tehtävän vaikeutuessa, jolloin oli otettava tiukempi tie esteiden välille.
Maksuvaihtoehdot:
a) tarina
b) piirros
c) runo (väh. 4 säettä)
d) pikamaksu:
1. Kierto-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
2. Linja-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
3. Sik-sak -tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?


Kiitos tunnista, maksut tähän topiciin! I love you

Katya kirjoitti:Helle oli vallannut myös Pohjois-Norjan, eikä se ollut kisojen alla ollenkaan kiva juttu. Nautin siitä muuten kyllä täysin siemauksin, mutta kun piti yrittää keskittyä ratsastamiseen vahvan hevosen kanssa, oli reilu 20 astetta vähän liikaa. Jätkälläkin oli hieman vaikeuksia keskittyä, sillä helteen ja väsymyksen lisäksi sen huomio kiinnittyi tallin karnevaaleja muistuttavaan menoon. Onneksi tunnilla oli vähän erilaisia tehtäviä, jottei ruuna kerennyt kaiken lisäksi kyllästyä tekemiseen.

Alkuverryttelyssä tein paljon töitä, jotta saisin sen edes hieman herkemmäksi avuille ja kyllä sitä herkkyyttä onnekseni löytyi hieman. Ensimmäinen tehtävä oli Jätkälle mieleinen, kuten myös toinen kasvavan haastavuuden takia. Vaikka keskittyminen meinasi olla hankalaa, ruuna teki aika paljon minun mieliksi ja pelasti omat ratsastusvirheeni pariinkin otteeseen. Kierto- ja Linjatehtävät meni loppuakohden yllättävän hyvin, kun saatiin ideasta kiinni ja löydettiin hyvä rytmi tekemiseen. Laukkakin alkoi tuntua kevyemmältä pikkuhiljaa yleisen jyräämisen sijaan. Tässä kohtaa mulla oli ihan hyvät odotukset viikonlopun kisoja ajatellen.

Laukanvaihdot puolestaan tuotti tekemistä ja päänvaivaa. Normaalisti Jätkä ne kyllä osaa, mutta pitkä tauko ja tunnin loppupuolen keskittymisen puute toivat mukanaan haastetta. Pääasiassa mentiin puolet esteistä vain vastalaukalla yli, mutta kyllä sinne väliin saatiin muutama onnistunut (ja ehkä jopa hyvin rytmittynyt) laukanvaihto. Jätkä oli kuitenkin loppua kohden jo niin väsynyt, joten todettiin Jassun kanssa, ettei rasiteta enempää kisojen alla ja aloin tekemään perusteellisempaa loppuverryttelyä hieman muita aiemmin. Tunnin lopuksi kylmäsin ruunan jalat ja pesin sen viileällä vedellä, jotta se olisi kisoissa mahdollisimman hyvissä voimissa, sekä puhdas.


Cathy kirjoitti:
Kauan odotettu estetunti vai totaalinen katastrofi?


yleisvakkari 3, 19.6.2020

Joskus kohdalle vain osuu tunteja, joiden jälkeen on täysin valmis palaamaan takaisin alkeiskurssille, tai vielä paremmin - vaihtamaan lajia. Tämä tunti oli juuri sellainen. Olisin voinut vajota maan alle ja jäädä sinne ikiajoiksi.

Kuntoonlaitto sujui vielä ongelmitta. Päästin pienen ja hillityn riemunkiljahduksen lukiessani tuntilistaa läpi - Jassu oli kuin olikin jakanut minulle Feitlin, jota olin hartaasti toivonutkin. Hain issikkatamman pihatosta tallin suojiin ja pitkin pölyharjan vedoin kävin sen kauttaaltaan läpi. Tuossa tuokiossa varusteetkin olivat hevosen yllä ja seisoimme muun ryhmän kanssa kentällä valmiina nousemaan selkään.

Alkukäynneissä vielä olin vielä yhtä hymyilevää suuta, ja paasasin muillekin ratsastajille Feitlin vertoja vetämättömästä ihanuudesta. Raviverryttelyssä se sitten lähti - meidän alamäki. Tamma pinkoi eteenpäin joko ravissa tai sitten töltissä, ja volteilla taivuttaessani tuntui hevosen kyljet olevan kuin kiveä. Vaikka olisin voinut ottaa itseäni niskasta kiinni, korjata asentoni ja ryhtyä ratsastamaan Feitliä herkemmäksi avuille, mutta tamman rikkoessa jälleen kerran töltille alkoi turhautuminen nousta jostain mieleni uumenista. Epäonnistumiset helposti kerryttivät toisiaan, ja niin kävi tälläkin kertaa. Kun Jassu vihdoin alkoi nostamaan puomeja kannattimilleen, olin jo melko valmis heittämään hanskat naulaan.

Ensimmäinen kierto-tehtävä vaati melko tiukkaa kääntämistä, ja tiesin huonosti läpi menneiden ulkoapujen kostautuvan tässä kohtaa. Feitli kyllä hyppäsi ja selkeästi nautti hommasta, mutta se, että sainko hevosen käännettyä tötterön jälkeen seuraavalle esteelle, oli asia erikseen. Kun Jassu vähitellen alkoi vähitellen tuoda tötteröä lähemmäs ja lähemmäs, yhä useammin karautimme valtavalla vauhdilla jälkimmäisestä esteestä ohi tai puomit putosivat kolisten alas.

Linja-tehtävä oli jo huomattavasti helpompi, ja muutama onnistunut suoritus oli kuin valopilkku kaikessa synkkyydessä. Feitli hyppäsi kaiken eteen osuvan, eikä hetkahtanut, vaikka viimeisillä kerroilla esteet olivatkin vinossa hyppyyn nähden. Välillä Jassu joutui suorituksemme jälkeen nostelemaan puomeja takaisin paikoilleen, mutta kun sain innokkaan tamman vauhtia laskettua vähäsen, pääsimme ihan hyville ponnistuspaikoille.

Viimeinen laukanvaihtotehtävä oli osaltamme täysi floppi. Laukanvaihdot olivat minulle vielä suhteellisen uusi juttu, eikä Feitli tehnyt mitään, mitä ei oikeilla avuille pyytänyt. Sama alkutunnin turhautunut mieliala otti vallan, ja Jassun ohjeista huolimatta koko tehtävä meni epätoivoiseksi räpeltämiseksi. Lopulta sain kerättyä itseni ja tehtyä yhden onnistuneen laukanvaihdon, jonka jälkeen Jassu ilmoitti tunnin olevan siinä. Pettymyksen kyyneleet polttivat silmiäni. Miten olin voinut ratsastaa näin huonosti? Entä miten ajattelin selvitä tulevista kilpailuista, kun jo kavaletinkorkuiset esteet aiheuttivat hankaluuksia? Olinko sittenkin haukannut liian suuren palan kakkua?


Freya kirjoitti:
Estepomppuja

perjantaina 19.6.2020

Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi 14867748

Minä ja minulle uusi tuttavuus Aage-poni lähestymässä linjan toista estettä. Jännitti paljon varsinkin tunnin alussa, jonka takia en uskaltanut pyytää Aagelta hirveästi mitään. Aage osoittautui kuitenkin varsin mukavaksi hyppykaveriksi, vaikka se jäikin aika veteläksi ja hitaaksi.

~ Freya


Petter kirjoitti:19.6.2020
d) pikamaksu:

Ensimmäinen ratsastuskertani Tegurilla ei sujunut mitenkään superhyvin, mutta ei superhuonostikkaan - ruuna oli ratsastettavuudeltaan hieman vireämpi kuin Lidia, mutta helpompi kuin Della.

1. Kierto-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Kääntävät avut olivat ihan hukassa ja tötsän kierrosta tuli kyllä yltiöiso joka kerta. Myös ruunan iso laukka oli haastavaa näin ensimmäisellä kerralla. Tykkäsin kuitenkin todella paljon Tegurin hypyistä.

2. Linja-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Tämä tehtävä meni paremmin kuin edellinen, vaikkakin kääntämisen kanssa olisi saanut olla tarkempi. Ei päästy keskelle estettä läheskään joka kerta.

3. Sik-sak -tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Tää oli ihan mahtava tehtävä ja Tegur taisi tykätä kun laukkoja alettiin vaihtamaan. Vaikka alkuun mulle oli hankalaa laukanvaihdot (ihan siksi etten ole niitä paljoa tehnyt), oli hienoa huomata kuinka herkkä Tegur oli vain painon ja pohkeiden siirrolle ja näin laukat vaihtuivat aika sujuvasti.


Bea kirjoitti:
YLEISVAKKARI 3
perjantai 19.06.2020


Bea tuijotti päivän tuntilistaa epäuskoisena. Hänen nimensä vieressä luki Lidia. Siis Lidia, se suuri musta tamma. Jännitys kutitti epämiellyttävästi vatsanpohjassa. Bea olisi paljon mieluummin mennyt jollain pienellä ponilla, etenkin kun kyseessä oli estetunti. Ei auttanut kuitenkaan velloa jännityksessä, joten hän lähti varustamaan ratsuaan tuntia varten. Ehkä hän selviäisi koetuksesta kunnialla.

Jos Lidia oli vaikuttanut korkealta hoitaessa, tuntui sen selässä istuessa, kuin maahan olisi kilometrin matka. Sieltä ei kannattanut tippua. Cathy oli kyllä kehunut tamman maasta taivaisiin, mutta Beasta tuntui silti epävarmalta selässä. Entä jos Lidia tekisi jotain arvaamatonta, olihan se sentään hevonen. Syvään henkeä vetäen hän kuitenkin kannusti ratsunsa liikkeelle. Jo muutaman kierroksen jälkeen Beasta alkoi tuntua, ettei Lidia sittenkään tekisi yhtäkkistä sivuloikkaa tai ryöstäytyisi käsistä. Se oikeastaan tuntui ihan kivalta ratsastaa.

Kun Bea vihdoin pääsi yli pahimmasta jännityksestään, pystyi hän keskittymään tehtäviin. Ne sisälsivät paljon kaarteita, jotka olivat haasteellisia. Lidia ei ollut kaikista helpoin kääntää, etenkään kun vauhti meinasi hiipua kaarteen aikana ja oli keskityttävä myös eteenpäinratsastukseen. Muutaman kerran laukan rikkoutuessa raviin tuntui meno niin pomputtavalta, että Bean oli tehtävä voltti pystyäkseen taas istumaan ja nostamaan laukan uudestaan. Ero poneihin, joiden ravissa oli yleensä melko helppo istua, oli valtava.
”Muista ulkoavut kaarteessa”, Beaa ohjeistettiin.

Lopputunnista Bea alkoi jo hieman tottua Lidian suuriin liikkeisiin ja tehtävien suorittamienkin alkoi tuntua helpommalta. Laukanvaihdot olivat vaikeita, sillä niitä Bea ei ollut ennen kokeillutkaan, mutta niitäkin tuli muutama onnistunut. Liekö syynä oikeat avut vai vahinko, siitä Bea ei ollut varma. Hän oli kuitenkin tyytyväinen itseensä, sillä oli unohtanut jännittämisen tunnin kuluessa lähes kokonaan.


Beata kirjoitti:pe 19.6.2020

Della. Della? Oliko tässä joku virhe? Ei Della käynyt tunneilla. Toisaalta ei Shelyssä liikaa ollut kovin isojen esteiden hyppääjiä. Mua vähän jännitti. Ei siksi, että mä olin menossa Dellan kyytiin, eikä siksi, että mä olin menossa hyppäämään. Mua jännitti, mitä mun mahassa kasvavalle, vasta sentin mittaiselle pikkuiselle kävisi, jos mä vaikka tippuisin. Vähän oli tehnyt mieli jättää tunti väliin ihan vaan riskien välttämiseksi, mutta sehän nyt vasta olisikin ihmetyttänyt jengiä. Eikä tästä tiennyt vielä kukaan. Kukaan paitsi Sølvi, ja jotkut vähän liian fiksut työkaverit, jotka olivat joutuneet todistamaan mun vähän heikkoja aamuja. Eikä kukaan saisi vielä tietää. Petterille pitäisi kertoa, mutta sitten se kertoisi Svenille, joka kertoisi Catulle, joka kertoisi kaikille. Ei kiitos. Ei vielä.

Della oli alkuverryttelyssä vähän turhan innoissaan, ja mä sain ohjeeksi vain istua mahdollisimman hiljaa ja keventää raskaasti. Liian tiivis istunta sai tamman jännittymään, mikä vain lisäsi vauhtia entisestään, mutta jos sen jätti yksin, se tuntui leviävän vähän joka suuntaan. Tältäkö tuntui ratsastaa nuorta puoliveristä? Ihan pikkuisen eri juttu kuin suomen- tai norjanpyörylät.

Ensimmäisissä estetehtävissä Della tuntui räjähtävän käsiin, ja mulla meinasi olla jo tosissaan hiki auringon paahtaessa mun aurinkosuojaamattomaan niskaan. Kuinkahan turvallista oli polttaa ihoansa raskaana ollessa? Mä en kerennyt sitä kauaa miettimään, kun oli mun vuoro hypätä kiertotehtävä toista kertaa. Dellaa ei kauheasti kiinnostanut kääntyä tötterön kohdalla, vaan se jatkoi suoraan eteenpäin niin, että mä sain sen hädin tuskin pysäytettyä kentän aitaan. Voi luoja. Jassu laittoi mut tulemaan heti uudelleen, ja Della oli tällä kerralla vielä jännittyneempi. Eikä se johtunut hevosesta. Se johtui tasan tarkkaan musta, ja räpellettyämme tehtävän valmiiksi mun oli tosissaan pidäteltävä kyyneleitä.
”Hei, mikä on?” Petter kysyi pysäytettyään Tegurin Dellan viereen oman suorituksensa jälkeen. ”Sähän ihan vapiset, enkä mä usko että sulla kylmä on.”
”Jotenkin vaan vähän jännittää kun en saa heppaa yhtään avuille”, mä valehtelin sujuvasti ja Petter vaikutti nielevän mun selitykseni.

Jotenkin mä sain tunnin räpellettyä läpi. Tehtävissä ei sinänsä ollut mitään haastavaa tai uutta, ja Dellakin rauhoittui loppua kohden purettuaan innostustaan ja energioitaan, mutta mä en pystynyt keskittymään, en sitten ollenkaan. Loppukäyntien aikana käydyn loppupalautteenkin aloittaakseen Jassu joutui toistamaan mun nimen parikin kertaa, ennen kuin tajusin naisen puhuvan mulle.
”Onko jotakin mielen päällä?” se kysyi heti ensimmäiseksi. On, ihan helvetisti kaikkea, mun teki mieli sille sanoa, mutta en mä voinut.
”Ehkä jotakin perhejuttuja”, mä mumisin niin hiljaa, että Jassu juuri ja juuri kuuli sen. ”Vähän oli vaan vaikee keskittyä. Ehkä se johtuu tästä kuumuudesta, pitäis muistaa juoda.”
”No, joka tapauksessa mä uskon, että sä pärjäisit Dellan kanssa oikeesti ihan hyvinkin, jos vaan oisit ite vähän rennompi ja pystyisit keskittymään. Harmi että tää meni nyt näin penkin alle.”
”Joo niinpä.”

Mun olisi pakko kertoa. Edes Petterille.

Merkintä 7, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 3.10.2020


Hilla kirjoitti:Vakkari 3

1. Kierto-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Ihan hyvin, sillä Dimona on ketterä tamma! Tehtävä oli siksi siis yllättävän mukava!
2. Linja-tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Vähän huonommin, eikä se ollut mun mieleen niin paljon. Dimona meinasi kiemurrella alla, eikä suoristua oikein.
3. Sik-sak -tehtävä. Mitä olit siitä mieltä, ja kuinka se teillä onnistui?
Todella hyvin! Se oli hauska! Myös tässä thtävässä Dimonan ketteryys ja pienyys oli valttia, varsinkin!
kirjoittaja Jassu
lähetetty Ma 22 Kesä 2020, 15:39
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)
Vastaukset: 10
Luettu: 1906

Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)

Lauantain yleisvakkari # 4
Lauantai 4.7.2020 ‒ koulutunti, avotaivutus


Voitte merkitä omaan rästilistaanne osasuorituksen näille merkeille:


Katya - Tegur
Petter - Jätkä
Cathy - Lidia
Freya - Stella
Mia - Pål
Hilla - Hilla
Bea - Venni
Beata - Usva

maksutilanne tässä viestissä

Kehystarina:
Tunnin tehtäväkuvaus: alkukäynnit, kevytraviverryttely, avotaivutus voltin jatkeena pitkällä sivulla molempiin suuntiin käynnissä, sama ravissa (jos ratsukko haluaa / jos tehtävä sujui helposti käynnissä), loppuun uralla takaosan taivuttaminen uran sisäpuolelle josta vastalaukan nosto, loppuravit, loppukäynnit.

Katya - Tegur
Tämä tunti meni varmasti kyllä vatsalihastreenistä! Oli ilahduttavaa huomata, miten hoksasit oman istunnan ja painoapujen käytön vaikuttavan herkän Tegurin kulkemiseen. Alkutunti oli vielä hakemista, mutta lopussa sait oikein hyvää avotaivutusta aikaiseksi myös ravissa. Vastalaukkanostot onnistuivat oikein hyvin. Pidä huoli, ettet itse jännity keskittyessäsi tehtävään tai käyttäessäsi jalkaa, vaan että istunta pysyisi hyvänä ja rentona koko ajan.

Petter - Jätkä
Tällä kertaa jouduit hieman muuttamaan ratsastustaktiikkaasi, ja miettimään, kuinka vahvasti käteen nojaavaa suokkia saisi ratsastettua ryhdikkäämmäksi ja apujen väliin. Kuuntelit hyvin vinkkejä ja apujen yhteiskäyttö avotaivutuksessa oli alkukankeuden jälkeen jo ihan hyvää. Kiinnitä huomiota katseeseen avotaivutuksessa: katse olisi hyvä pitää koko ajan vaikka maneesin päädyn peilissä, jotta leuka ei tipu rintaan ja koko tehtävä ei mene omien käsien ja hevosen kaulan tuijottamiseen. Laukkatehtävissä oli hyvää kehitystä, vaikka Jätkälle vastalaukkanostot tuottivatkin hankaluuksia.

Cathy - Lidia
Tunti sujui oiken mutkattomasti! Saisit vielä rohkeammin ratsastaa Lidiaa avuille, sillä nyt se oli melko pitkänä koko tunnin läpi. Teiltä en vielä edellyttänyt avotaivutusta ravissa, mutta melko kivasti sekin näytti sujuvan, kun halusit sitä ravissa kokeilla. Käynnissä avotaivutus oli oikein hyvää, ja sait hyvin tammaa taipumaan koko rungostaan. Vastalaukkakin nousi tosi hyvin, vaikka istunta saisi olla vielä vakaampi ja painoapujen käyttö vähemmän näkyvää.

Freya - Stella
Stella meni tänään oikein kivasti! Teillä oli avotaivutuksessa melko paljon treenattavaa vielä käynnissä, ja treeniä kannattaa ehdottomasti jatkaa myös itsenäisillä tunneilla. Kiinnitä huomiota omaan istuntaan ja ryhtiin, jotta lantio on auki ja kroppa pitkänä, sekä jalka rentona myös pohjetta käyttäessä. Nojaat helposti eteen, kun keskityt tehtävään ja varsinkin pohjetta käyttäessä. Vastalaukka nousi oikein hyvin, ja sait Stellaa kääntämään takaosaa pois uralta oikein hyvin apujen yhteiskäytöllä.

Mia - Pål
Hyvä koulutunti! Pål oli alkutunnista vähän kankeahko, mutta sait tunnin kuluessa ruunaa vetreytymään molempiin suuntiin oikein kiitettävästi. Käynnissä avotaivutus oli oikein mallikasta, kun taas ravissa jäit vähän kiinni ulko-ohjaan, jolloin Pål jännittyi. Avoa kannattaa treenata omalla ajalla lisää, vaikkei kouluratsastus teidän vahvin lajinne olekaan. Vastalaukat nousivat todella helposti, mutta oma istuntasi voisi olla vielä rennompi nostoa valmistellessa.

Hilla - Hilla
Työskentelitte kaimasi kanssa tänään oikein hyvin! Hilla-vuonis on koulutunneilla aina parhaimmillaan, mutta sait siltä hyvää palautetta omasta istunnastasi: huomasit varmasti, miten se nousi pois peräänannosta, jos jäit vetämään liikaa, tai nosti jännittyneesti päätänsä, jos pohjeapu oli turhan voimakas. Avotaivutus sujui oikein hyvin myös ravissa, vaikka se on sinun koulutasollesi vielä hieman vaativa tehtävä. Vastalaukkatehtävässä opit käyttämään painoapuja hyvin, sillä Hilla on niistä todella tarkka.

Bea - Venni
Vennin kanssa koulutunti sujui oikein leppoisasti. Avotaivutuksessa on vielä paljon treenattavaa, mikä on ihan luonnollista sinun koulutasollasi. Käynnissä opit hyvin apujen yhteiskäyttöä ja tunnistamaan, milloin hevonen kulkee kolmella uralla. Apujenkäyttöön tarvitsisit vielä hieman rentoutta, sillä avotehtävän aikana kätesi nousi helposti ja istunta jännittyi, kun keskityit tehtävään. Vastalaukat nousivat oikein hyvin, ja sait tamman takaosaa hyvin käännettyä pois uralta.

Beata - Usva
Usvalle avotaivutus on vielä vähän haastava, minkä huomasi varsinkin ravissa: pikkutamma ei ihan vielä jaksa kannatella itseään taivutuksessa, vaan karkaa joko etu- tai takapäästään taivutuksen ulkopuolelle. Oma istuntasi oli tänään oikein hyvä, ja olit kärsivällinen nuorelle hevoselle, vaikka se ei ihan vastalaukkaa osannut aluksi nostaakaan. Lopussa saitte pari ihan onnistunuttakin nostoa, mistä saat olla hyvin tyytyväinen. Laukannostossa voit käyttää ulkojalkaa vähän vähemmän, niin Usva oppii nostamaan sen lähinnä sisäjalan avulla.

Maksuvaihtoehdot
a) tarina
b) piirros
c) runo (väh. 4 säettä)
d) pikamaksu: vastaa seuraaviin kysymyksiin.
4.7. / 1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?
4.7. / 2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.


Hilla kirjoitti:d) pikamaksu: vastaa seuraaviin kysymyksiin.
4.7. / 1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?

Hilla taipui aika hyvin, molempiin suuntiin, mutta juuri tänään vasemmassa kierroksessa tuntui vahvemmalta. Alusta asti oli tamma allani suhteellisen taipuisa, mutta loppua kohden taipui vielä paremmin. Oikeaan taivutus oli alussa kuitenkin hitusen jäykkää.
4.7. / 2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.
Vasempaan taivutus oli kyllä tänään poikkeuksellisen hyvää! Yleensä se on itselleni vaikeampaa kuin oikeaan, joka tulee kuin automaattisesti.


Cathy kirjoitti:Yleisvakkari 4, 4.7.2020
d) Pikamaksu

1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?

Lidia taipui käynnissä läpi tunnin tasaisen hyvin, ravissa avotaivutus vaatii vielä harjoittelua, mutta siinäkin sain jonkinlaista taivutusta aikaiseksi. Loppua kohti Lidia alkoi vertyä ja tulla paremmin avuille, ja sillä oli positiivinen vaikutus myös taivutuksiin. Oikea on minulla vahvempi puoli kuin vasen, ja Lidiakin tuntui taipuvan siihen kierrokseen paremmin, vaikkei vasemmassakaan kierroksessa huonosti mennyt.

2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.
Tänään sain hyvin käteni ja pohkeeni tekemään yhteistyötä keskenään, ja osasin käyttää apuja niin, että Lidia ymmärsi mitä siltä pyydettiin, vaikka tunnilla tehdyt tehtävät olivatkin minulle suhteellisen uusia.


Petter kirjoitti:4.7.2020
d) pikamaksu: vastaa seuraaviin kysymyksiin.

4.7. / 1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?
Jätkä oli tällä kertaa hieman jäykempi oikeasta kyljestään, eli avot vasemmassa kierroksessa olivat alkuun haastavempia. Itselle vasen kierros on myös haastava, joten voin sanoa, etteivät ne sujuneet laisinkaan. Mutta sitten kun lämmittiin molemmat, niin alkoi sujua ihan ok. Ja se katse! Pitää sitä tosiaan treenata lisää. Mutta se tuo jotenkin siihen sellasen tekemisfiiliksen, en tiiä miksi. Very Happy

4.7. / 2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.
Mun mielestä sain ratsastettua Jätkää yllättävän hyvin, vaikka meninkin sillä ensimmäistä kertaa ja ruuna on hyvin erillainen verrattuna puoliverisiin keillä olen viime aikoina mennyt. Sain ratsastettua ruunaa aika hyvin takaosan päälle ja pikkuhiljaa vastalaukatkin alkoi sujumaan, eli siitä olen hyvin ylpeä!


Freya kirjoitti:Yleisvakkari 4.7.2020
d) Pikamaksu

4.7. / 1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?
Avotaivutus oli minulle kokonaan uusi juttu, joten se ei sujunut aivan oppikirjan mukaan, enkä sitä kyllä olettanutkaan. Tunnin loppua kohden sain taivutuksen ideasta kiinni ja niin myös Stella alkoi taipumaan enemmän. Oikeaan suuntaan Stella tuntui taipuvan hitusen paremmin, ja se on myös vahvempi kierros minulle.

4.7. / 2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.

Tuntuu, että aina kun jokin asia on omassa ratsastuksessani kunnossa, toinen taas on aivan vinksahtanut ja väärin. On vaikeaa keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, mutta vastalaukoissa onnistuin saamaan apuni tekemään yhteistyötä ja siihen olen tyytyväinen Smile


Bea kirjoitti:
YLEISVAKKARI 4
lauantai 04.07.2020

d) pikamaksu: vastaa seuraaviin kysymyksiin.

4.7. / 1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?
Tehtävä tuntui alkuun todella haastavalta. Venni meinasi lähteä kääntymään pois uralta tai käveli vain suoraan eteenpäin. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi taivutus sujua lyhyitä pätkiä kerrallaan. Suunnan vaihtuessa tuntui, kuin olisi joutunut aloittamaan koko homman alusta – taas mentiin suoraan tai kohti kentän keskustaa. Vasen kierros siis varmaankin tuntui haastavammalta. Koska avotaivutusta en ole juuri aiemmin harjoitellut, meni tehtävä siihen nähden aika hyvin ja sain loppua kohden paremmin kiinni siitä, miten se pitäisi tehdä.

4.7. / 2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.
Erityisen hyvin sujuivat laukannostot. Vastalaukka nousi lähes jokaisella kerralla ja onnistuin antamaan laukka-avut selkeästi. Muistin pitää oman ylävartaloni pystyssä, mikä varmasti osaltaan auttoi laukannostojen onnistumisessa.


Katya kirjoitti:La yv 4.7.

4.7. / 1. Miten taivutus eteni tunnin alusta loppua kohti? Taipuiko hevosesi alusta asti hyvin, vai jouduitko työstämään taivutusta läpi kovastikin? Huomasitko puolieroja: onnistuiko taivutus molempiin suuntiin yhtä hyvin?
Aluksi mulla oli vaikeuksia tottua Tegurin herkkyyteen. Jätkä on sen verran jäärä, että sen kanssa saa olla napakat avut ja joudun kokoni puolesta tekemään paljon töitä saadakseni viestin perille. Tegurin kanssa pienetkin avut oli riittävät, mutta mun oli vaikea löytää oikeaa vaihdetta siihen, jonka Tegur osoitti hieman venkuroimalla vastaan. Kun löydettiin yhteinen sävel tekemiseen, alkoi taivutukset sujumaan ja meistä kuoriutui ihan hyvä kaksikko. Tai ainakin siltä musta tuntui.

4.7. / 2. Mainitse yksi asia, joka omassa ratsastuksessasi oli mielestäsi tänään onnistunutta tai hyvää.
Olin tyytyväinen omaan kärsivällisyyteen, jota mulla ei yleensä ole kovin paljoa. Tänään Tegur kuitenkin palkitsi sen, että jaksoin pitkäjänteisesti etsiä oikeaa tapaa ratsastaa ruunaa, vaikka se tuntui olevan hieman kiven alla.


Beata kirjoitti:lauantai 4.7.

Kesäkuun puolella lämmittäneet hämmentävät hellekelit olivat hävinneet kuin pieru Saharaan kuun vaihteessa, ja heinäkuu oli alkanut sateisissa merkeissä. Tänäänkin taivas oli täynnä matalalla roikkuvia pilviä, kun mä puin Usvalle karvapehmusteisia hivutussuojia pihattotallin suojissa. Hetken kuluttua mä nappasin ne kuitenkin pois ja vaihdoin tilalle yksinkertaiset neopreenihivarit, koska taivaalta alkoi tippua vettä enkä mä viittinyt uittaa lampaankarvasuojiani mutavellissä.

Tihkusade lakkasi onneksi jo alkukäyntien aikana ja kevyessä ravissa verrytellessä mun oli pakko heittää vielä sadetakkini pois, koska sen alla meinasi tulla hiki mun jarrutellessa Usvan menohaluja parhaani mukaan. Kohta alettiin kuitenkin tehdä avotaivutusharjoituksia, ja siinä alkoi tulla hiki enemmänkin hevoselle, kun se joutui käyttämään pikkuruisia aivojaan aivan yliteholla. En vaatinut siltä kovin jyrkkää avoa, lähinnä ajatuksen oikeaan suuntaan, ja siinä tamma pysyikin ihan hyvin, vaikka välillä vähän ihmettelikin ja hukkasi jommankumman kyljen. Ravissa kokeiltiin muutaman onnistuneen toiston verran, vaikka aluksi pakka levisikin joka suuntaan, kun mä en ihan hallinnut taivuttavia apuja keventäen ja Usvalle harjoitusravi on välillä vielä jännittymisen aihe.

Vastalaukkatehtävässä vasta saatiinkin käyttää aivoja ihan huolella, kun tamma ei voinut ymmärtää, miksi sen piti nostaa väärä laukka. Jouduinkin käyttämään vähän liioiteltuja laukka-apuja ja ensimmäisillä kerroilla ohjaamaan tamman vähän uran sisäpuolelle, jotta sain sen imemään aitaa kohti ja siten nostamaan helpommin vastalaukan. Pari onnistunutta nostoa molempiin kierroksiin sai riittää, ja aloitimme loppuravit jo paljon ennen muita. Niissä tamma valahti jo lähes täysin mun kädelle, eikä jaksanut enää pysyä ryhdissä sitäkään vähää, kun se oli vielä laukkatehtävässä jaksanut. Hölkkäsin sitten vain muutaman kierroksen ja annoin tamman sitten kävellä pitkin ohjin uran sisäpuolella.


merkintä 9, #tarinatempaus2020 / aloituspvm 3.10.2020
kirjoittaja Jassu
lähetetty La 04 Heinä 2020, 21:09
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)
Vastaukset: 10
Luettu: 1906

Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)

Lauantain yleisvakkari # 7
Lauantai 15.8.2020 ‒ puomitunti: askeleen säätelytehtäviä


Voitte merkitä omaan rästilistaanne osasuorituksen näille merkeille:


Petter - Raffe
Cathy - Lidia
Freya - Venni
Hilla - Aage
Bea - Dimona
Beata - Usva

maksutilanne tässä viestissä

Kehystarina:
Keli oli sateisen pilvinen, joten tänään ratsastettiin maneesissa. Olin täyttänyt metsänpuoleisen pitkän sivun potkimalla siihen kuuden ravipuomin sarjan, ja pääty-ympyröille muutaman puomin viuhka-asetelmat. Tänään luvassa oli askeleensäätelyitä, mistä muistutin heti tunnin alussa: hevoset oli saatava heti alkutunnista hyvin kuulolle ja pohkeen eteen, ja niiden oli vastattava pidätteeseen herkästi ja ripeästi. Aagea ei mielipiteeni paljoa kiinnostanut, ja tynnyriponin selässä istuva Hilla näytti juuri tajunneen, että tästä saattaisi hänen kohdallaan tulla hyvinkin hikinen tunti.


Aloitimme kevytraviverryttelyillä. Oli hauska nähdä Petter pitkästä aikaa pienemmän hevosen selässä, sillä viime aikoina olin jakanut miehelle pelkästään tallin korkeimpia ratsuja. Salskea nuorimies oli Raffellekin aivan sopivan pituinen, vaikka painoraja hipoikin varmaan maksimeita miehen rotevuuden vuoksi. Eiköhän Raffe yhden pikku puomitunnin pärjäisi.

Kehotin porukkaa tekemään siirtymisiä askellajin sisällä: pidättämään hevosta lyhyempään raviin, ja siirtymään hallitusti sitten pidentämään askelta. Dimona ei ollut aivan hereillä ainakaan näin alkutunnista, ja pyysin Beaa vaatimaan pilkkuponilta hiukan enemmän, jotta tamma ei oppisi luistamaan töistään.

Lidia taas oli innoissaan, ja Cathyn piti pikemminkin työstää pidätteitä kuulolle, sillä esteitä rakastava musta tamma riemastui aina maassa puomeja nähdessään. Muistutin Cathya ratsastamaan rohkeasti myös pohkeella, vaikka hän joutuikin pidättämään Lidiaa, jotta hevonen ei jäisi pohkeen taakse.

Lämmittelyravien jälkeen siirryimme ensimmäiselle puomitehtävälle. Tunnin ratsut olivat tänään pienemmästä päästä, joten puomivälit olivat kaikille sopivat. Lidian askeleetkin sopisivat aivan varmasti ponipuomeille, sillä sen askel ei ollut isoksi hevoseksi erityisen pitkä tai maatavoittava. Tehtävänä oli tulla ensin pääty-ympyrän puomit ravissa, ja siitä pitkän sivun kuuden puomin sarjalle, ja viimeiseksi vielä toisen pääty-ympyrän puomeille. Pointtina oli herätellä hepat nostelemaan jalkojaan ja säilyttää ravin rytmi kuuden puomin pitkällä sarjalla.

Venni työskenteli jälleen opetusmestarimaiseen tyyliinsä, eikä ollut kuuden puomin sarjasta moksiskaan. Freyalle tuotti aluksi pääty-ympyrällä haastetta keksiä, mistä kohtaa viuhkaksi asetettuja ravipuomeja kannatti mennä, jotta pituus sopisi Vennin askeleeseen. Toisella yrityskerralla ympyrän puomit eivät enää kolisseet.

Nuori Usva työskenteli tyylilleen uskollisen yritteliäästi. Tamma oli kehittynyt paljon viimeisen vuoden aikana, ja Beata oli antanut sen lainaan nyt myös ratsastuskoulun tunneille, missä se oli saanut jo paljon ihastelua nuorilta ratsastajilta. Pitkällä puomisarjalla Usva hiukan kiirehti loppua kohden, mutta Beata otti piensuokkinsa hyvin takaisin kontrolliin.

Pyysin suunnanvaihdon, ja sama simppeli tehtävä tultiin muutamaan kertaan uudestaan. Suunnanvaihto tuotti ongelmia sellaisille ratsukoille, joille oikea kierros oli heikompi: erityisesti ympyrällä olevissa puomeissa oli vaikeutta, kun ympyrästä ei tullutkaan tasainen ja askel puomeille ei siksi sopinut. Välikäyntien aikana kävin potkimassa puomit laukkaväleihin. Pitkän sivun puomisarjan jaoin kahtia, jotta puomit olivat kolmen puomin sarjoissa.

Ensin oli tarkoitus tulla ihan tavallista harjoituslaukkaa. Aage otti hitaan vauhdin tyylilleen uskolliseen tapaan hyvin kirjaimellisesti, mutta pienillä muistutuksilla raipan kanssa ruunaan saatiin hieman eteenpäinpyrkimystä. Raffe taas työskenteli Petterin käsissä oikein kuuliaisesti ja esitti tasapainoista laukkaa niin suoralla kuin ympyröillä.

Bea joutui hieman ratsastamaan Dimonaa eteen, ettei pikkuponin askel hiipunut liian lyhyeksi. Ympyrällä olevat puomit ylittyivät helposti, sillä Bea oli ottanut hyvin vastaan neuvon tulla puomit hieman sisäkurvin kohdalta. Cathy taas joutui kokoamaan ja ratsastamaan Lidiaa vähän napakammaksi, jotta laukka ei pitenisi vaan liike suuntautuisi riittävän paljon ylöspäin.

Tunnin pääpointtina oli laukkatehtävä, jossa levittelin pitkän sivun puomit niin, että ne oli mahdollista tulla 2, 3, tai 4 laukka-askeleen mukaan. Kolme laukka-askelta oli standardi, jolla ensimmäinen kierros tultiin. Seuraavaksi oli tarkoitus lyhentää askelta neljään laukkaan jokaiselle puomivälille. Viimeisenä oli askeleenpidennys, jotta puomit ylittyisivät kahdella laukka-askeleella.

Maksuvaihtoehdot:
a) tarina
b) piirros
c) runo (väh. 4 säettä)
d) pikamaksu: vastaa seuraaviin kysymyksiin.
15.8. / 1. Miten askeleenpidennykset ja -lyhennykset sujuivat tänään? Kumpi oli mielestäsi haastavampaa?
15.8. / 2. Istunnassa on aina parantamisen varaa. Mikä tällä tunnilla osoittautui haastavimmaksi asiaksi, tai mihin jouduit eniten kiinnittämään istunnassasi huomiota puomitunnilla?


Bea kirjoitti:
YLEISVAKKARI 7
lauantaina 15.8.2020

15.8. / 1. Miten askeleenpidennykset ja -lyhennykset sujuivat tänään? Kumpi oli mielestäsi haastavampaa?

Askeleenpidennykset olivat ehdottomasti haastavampia. Dimona tuntui hitaalta ja laiskalta, enkä oikein saanut sitä reipastumaan. Toisaalta myös askeleen lyhennyksissä riitti haastetta, sillä vauhti meinasi hidastua olemattomiin sen sijaan, että vain askelpituus olisi lyhentynyt. Poni olisi kaivannut hieman napakkuutta tahtiin ylipäätään, jotta onnistuneet pidennykset ja lyhennykset olisi saanut suoritettua. Laukkojen jälkeen Dimona tuntui kuitenkin hieman heräävän.

15.8. / 2. Istunnassa on aina parantamisen varaa. Mikä tällä tunnilla osoittautui haastavimmaksi asiaksi, tai mihin jouduit eniten kiinnittämään istunnassasi huomiota puomitunnilla?

Oma ylävartaloni meinasi kallistua hieman liikaa eteenpäin, mikä ei ainakaan helpottanut vauhdin kanssa. Jassu joutui muutaman kerran muistuttamaan siitä, mutta aina kun muistin istua itse suorassa ja hyvässä ryhdissä, ryhdistäytyi Dimonakin ja homma tuntui aavistuksen helpommalta.


Beata kirjoitti:15.8.

Maneesissa makaavat puomit nostivat Usvan kierroksia niin, että mä jouduin tosissaan jarruttelemaan sitä jo alkukäynneissä. Tohotettuaan hetken se kuitenkin antoi mun käyttää myös pohjeapua räjähtämättä ihan joka suuntaan, ja alkuraveissa meillä ei tosiaan ollut haastetta pidentää askelta. Askeleen lyhennys oli sitten haastavampi homma, mutta onnistui suhteellisen hyvin, kunnes puomit otettiin mukaan kuvioihin.

Ensimmäisellä puomisarjalla me kolautettiin varmaan jokainen puomi pois paikoiltaan, koska pikkutammaa ei hirveästi kiinnostanut mun jarruttelut. Pääty-ympyröillä haastetta tuotti puomien yli ravaaminen ja taipuminen samaan aikaan, ja yleensä ympyrät olivat ennemminkin soikioita ja ensimmäinen väli liian lyhyt toisen välin jäädessä välillä jopa kahden askeleen pituisiksi. Tein muutaman kerran ympyröitä puomien ympäri saadakseni reitin ja taipumisen kuntoon, ja lopulta ympyröillä olevat viuhkapuomit alkoivat sujua paremmin. Pitkällä sivulla vauhti ja askelpituus kasvoivat yhä liikaa välillä, ja Usva ratkaisi pariin kertaan hyppäämällä viimeiset kaksi puomia kerralla. Lopulta saimme vasempaan kierrokseen hyvän kierroksen, ja sitten vaihdettiinkin jo suuntaa vaikeammaksi.

Oikeassa kierroksessa Usva päätti laukata suoralla olevat puomit ensimmäisellä kerralla. Tulimme ne heti perään uudestaan kun olin saanut laukan ja kierrokset alas ja pääsimme ne ravissa, mutta hyvin epätasaisesti. Ympyröistä ei tullut ensimmäisillä kierroksilla oikein mitään, mutta välttävästi saimme nekin läpi ennen välikäyntejä ja laukkaan siirtymistä.

Laukassa otettiinkin suunnilleen kaikki puomit mukaan alkuun, kun Usva rymisteli pitkin maneesia ilman jarrua, ja mä harkitsin jo käyväni vaihtamassa kuolaimen. Parin kierroksen ja kymmenen ympyrän jälkeen se kuitenkin rauhoittui sen verran, että vasemmassa laukassa tehtävät sujuivat siedettävästi, vaikka ympyröillä välit jäivätkin aina eri mittaisiksi taipumisen ollessa hankalaa. Oikeassa laukassa ne eivät sujuneet sitäkään vähää, ja Jassu sai käytännössä juosta meidän perässä pitkin maneesia siirtelemässä niitä takaisin paikoilleen aina ennen seuraavia ratsukoita.

Askeleen pidennys ja lyhennys olivatkin sitten täysin oma kuvionsa, koska pikku-Usvan kehonhallinta ei vielä kokonaisen askeleen muutoksiin aivan riittänyt, ja puomit yleensä jäivät etujalkojen väliin, tai vaihtoehtoisesti otimme valtavia loikkia jälkimmäisen puomin yli. Sekä mulla että tammalla alkoi jo kierrokset nousta siihen malliin, että lopulta keskityimme saamaan hyvän kolme askelta puomien väliin, ja lopetimme onnistumiseen. Askeleensäätelyä siis kotitehtäväksi.


merkintä 10, #tarinatempaus2020 / aloituspvm. 3.10.2020


Hilla kirjoitti:

15.8. / 1. Miten askeleenpidennykset ja -lyhennykset sujuivat tänään? Kumpi oli mielestäsi haastavampaa?
Vähän huonosti, koska piti miettiä samaan aikaan myös tahdin pitämistä reippaana, haastavampaa olivat juuri siksi pidennykset.
15.8. / 2. Istunnassa on aina parantamisen varaa. Mikä tällä tunnilla osoittautui haastavimmaksi asiaksi, tai mihin jouduit eniten kiinnittämään istunnassasi huomiota puomitunnilla?
Ehkä volteilla olevat puomit. Kuten yleensä, kallistun sisään hieman voltilla taivutuksessa hevosen mukana, ja siinä on aina parantamista. Lisäksi puomeilla volteilla istuntani heitteli hieman, joten myös siitä löysin itsekkin parantamisen varaa.
kirjoittaja Jassu
lähetetty La 15 Elo 2020, 21:53
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: Lauantain yleisvakkari (vanha / lakkautettu)
Vastaukset: 10
Luettu: 1906

3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen

3.10. Maastakäsittelytunti

Oletko kiinnostunut parantamaan suhdetta hevoseesi? Kenties haluat opettaa sille uusia taitoja, muttet aivan tiedä, mistä lähteä liikkeelle? Tai ehkä viettäisit mielelläsi mukavan päivän hevosystäväsi seurassa? Tätä ja paljon muuta pääset kokemaan lauantaina 3.10. klo 11.30—13.00 järjestettävällä maastakäsittelytunnilla!

Tunnin aiheena on maastakäsittelyn teoriaan tutustuminen, ja saat vastauksen muun muassa siihen, miksi maastakäsittelyä tehdään ja mitä se on. Pääset kokeilemaan hevosesi kanssa erilaisia harjoituksia ja saat hyvät eväät jatkoon hevosen kanssa yhdessä työskentelyyn. Tunnin pitää Nita, jolla on parin vuoden kokemus nuoren hevosen koulutuksesta, jossa maastakäsittelyharjoitukset ovat olleet suuressa roolissa.

Tunti järjestetään Shelyesin maneesissa. Mukaan saavat osallistua tallilaiset oman hevosensa tai tallin hevosen kanssa (oma hoitohevonen etusijalla niin halutessasi). Hevosille puetaan tuntia varten vain riimu ja riimunaru, ihmisille puolestaan kypärä päähän. Kokoontuminen maneesissa klo 11.30.

Osallistuminen tähän topiciin
- Ratsastajan nimi
- Hevostoive(/oma hevonen)

Viimeinen osallistumispäivä 1.10.

Osallistujat 6/6
Aurora - Ronja  tehty
Bea - Wilda tehty
Elisa - Feitli tehty
Katya - Jätkä
Joona - Theo tehty
Freya - Stella tehty

Tunnin maksaminen
Tunti kuitataan vapaamuotoisesti tekstillä (tarina tunnista, ajatuksia maastakäsittelystä, harjoitusideoita jatkoon, mitä tunnista jäi käteen...) tai piirroksella. Pikamaksuvaihtoehtoa ei kuitenkaan tällä kertaa ole.

Tunnista saat osasuoritukset seuraaviin merkkeihin:
Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Tunti3 Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Mk3

Kehystarina:
Kello oli 11:15 kun saavuin maneesiin mukanani riimunarun päässä seisova Dante. Tamma sai tänään toimia esimerkkinä tehtävissä, sillä en halunnut tulla liiaksi kädestä pitäen neuvomaan osallistujia, vaan halusin haastaa heidät harjoittelemaan tehtäviä omaan tahtiin ja oivaltamaan asiat itse. Olin muistuttanut tunnille ilmoittautuneita ottamaan kypärän lisäksi mukaan myös pussillisen herkkuja hevosille, olivat ne sitten porkkanan- tai leivänpaloja, sillä tänään niille olisi käyttöä.

Kun kaikki lopulta olivat saapuneet maneesiin, pyysin jokaista asettumaan niin, että ympärillä oli hyvin tilaa keskittyä omaan tekemiseen. Toivotin kaikki tervetulleeksi tunnille ja aloin kertoa, mistä maastakäsittelystä olikaan kyse:

"Maastakäsittely on jokaiselle hevosen kanssa työskentelevälle arkipäivää. Se sisältää aivan kaiken talutuksesta ja hoitamisesta myös vaativimpiin temppuihin asti. Maastakäsittelyn yksi tavoitteista on parantaa hevosen ja ihmisen välistä suhdetta, jolloin hevonen pystyy rentoutumaan kaikenlaisissa tilanteissa ja luottamaan omaan ihmiseen. Usein tällaisilla harjoitteilla saadaan myös helposti säikkyvää hevosta rennommaksi, mutta harjoitukset ovat todella hyviä aivan jokaiselle hevoselle ja ihmiselle. Maastakäsittelyn tarkoitus ei ole kontrolloida hevosta ja saada sitä tekemään juuri niin kuin haluaa, vaan kommunikoida sen kanssa ja hakea yhteistä tapaa toimia. Tänäänkään emme käytä pakotteita, vaan pyrimme tekemään kaikki positiivisen vahvistamisen kautta. Muistakaa siis kiittää ja kehua hevosta paljon, kun se toimii oikein. Malliesimerkkinä tänään teille esiintyy Dante, jonka kanssa maastakäsittelyharjoitukset ovat olleet suuressa roolissa viime vuosina, kun nuoren hevosen ratsastusta on pitänyt rajoittaa", kerron ihmisille ja taputan tammaa kaulalle.
"Tänään lähdetään alkuun liikkeelle aivan perusasioista, eli hevosen taluttamisesta, ja lopputunnista harjoitellaan muutamia tehtäviä. Pitäkää tunnin aikana huoli siitä, että oma tila säilyy, ja yrittäkää keskittyä yhdessä tekemiseen ympärillä hääräävien hevosten sijaan."

Päivän ensimmäisenä tehtävänä oli taluttaminen vasempaan kierrokseen niin, että taluttaja jäi uran sisäpuolelle. Tehtävän tarkoitus oli saada hevonen reagoimaan taluttajan pieniinkin eleisiin. Erityisen tärkeää oli, ettei hevonen lähtenyt etuilemaan, vaan kulki hieman taaempana. Kun normaali taluttaminen sujui niin, että hevonen kulki pää rentona, sai taluttaja lähteä välillä hidastamaan ja välillä nopeuttamaan askelia. Ronja ja Theo liikkuivat kokeneiden taluttajien vierellä kuin vanhat tekijät, ja Joona sekä Aurora siirtyivätkin melko nopeasti tahdittamaan kävelyään sekä harjoittelemaan pysähtymisiä. Jätkä oli melko energisellä tuulella, ja Katyan kanssa otimme puolestaan harjoitukseksi tehdä mahdollisimman paljon pysähtymisiä niin, että Jätkä seisoisi neljällä jalalla tasan niin kauan, kunnes saisi luvan liikkua. Freya, Elisa ja Bea kävelivät eteenpäin varmoin ottein hoitohevostensa kanssa, ja vaikka Stella tuntui aluksi hieman rynnivän Freyan edelle, sai tyttö lopulta ponin hyvin kuriin.

Kun perusasiat hevosen käsittelystä olivat kunnossa, siirryimme seuraavaan tehtävään, peruuttamiseen. Hevosten tuli ensin seistä rentona, ja tätä sai auttaa rapsutuksilla sekä juttelemalla hevoselle mukavia. Peruuttaminen tapahtui niin, että kasvot olivat hevoseen päin, ja sitten otettiin muutama askel eteenpäin. Hevonen saattoi reagoida melko hitaasti tähän, mutta mikäli se jäisi seisomaan paikoilleen, tuli riimunarulla antaa hieman painetta. Kun hevonen lähti peruuttamaan, oli tärkeää löysätä riimunarua heti. Näytin Danten kanssa mallia, ja lopulta muut lähtivät kokeilemaan samaa. Jälleen kerran Joona ja Aurora saivat hevoset ensimmäisellä yrittämällä peruuttamaan. Aurora lähti jopa kokeilemaan muutama askel eteen ja muutama taakse -harjoitusta. Jätkäkin suoritti peruuttamisen erinomaisesti, eikä sen kierrokset päässeet nousemaan tehtävän hitaan luonteen vuoksi. Elisalle näytin vielä Danten kanssa hidastettuna mallia ja selitin erityisesti sen, missä vaiheessa riimunaru tuli ottaa tiukalle ja missä löysätä, mutta muuten loput tuntilaiset saivat hevoset liikkumaan taaksepäin ja hevoset puolestaan saivat rapsutuksia.

Seuraavana opeteltiin väistämistä maastakäsin. Harjoitus olisi todella oleellinen myös hoitotilanteissa, sillä jos monta sataa kiloa painava hevonen päättäisi työntää hoitajan päin seinää, jäisi ihminen voimankäytön kanssa helposti toiseksi. Niinpä hevoset laitettiin seisomaan paikalleen, taluttajat siirtyivät hevosen lavan kohdalle rintamasuunta kohti hevosta ja riimunarun puoleisessa kädessä pidettiin jotakin hyvää palkintoa. Ensin kokeiltiin, kuinka kovaan kosketukseen hevonen reagoi. Lautasen kohtaa kosketettiin varovasti ja seurattiin, mitä hevonen teki. Wilda ja Ronja tuntuivat olevan kiinnostuneempia kädessä olevasta herkusta kuin siitä, mitä herkun eteen täytyisi tehdä. Jätkä puolestaan yllätti väistämällä vain kevyellä kosketuksella. Katyan tuntien ei toisaalta ihme, hän varmasti osasi pitää myös karsinassa jöötä ruunalle. Theokin väisti, kun Joona otti kosketukseen hieman kovempaa voimaa, mutta hän myös palkitsi ruunan juuri oikealla hetkellä ja yhteistyö toimi. Feitli tuntui ensin kiinnostuvan enemmän vasemmalla puolellaan herkkua syövästä Wildasta, mutta kun se malttoi keskittyä ja ymmärsi, mitä siltä pyydetään, onnistuivat muutaman askeleen väistämiset. Samoin kävi Stellan kanssa: herkku kiinnosti todella kovasti, ja kun tamma tajusi, mitä sen saaminen vaati, ei väistämisestä meinannut tulla loppua. Harjoittelimme tehtävää myös toiselta puolelta.

Tässä välissä oli hyvä pitää pieni tauko ja taluttaa hevosia jälleen uraa pitkin. Tällä kertaa tosin ilman painetta siitä, kuinka hyvin hevonen totteli. Ideaalitapauksessa tietenkin alkutunnin talutus olisi antanut hyvää pohjaa riimunarussa kävelemiselle, mutta tärkeintä oli, että hevosten aivot saisivat hetken lepoa.

Tauon jälkeen lähdimme käymään läpi temppujen opettelua, mikä tuntui olevan ainakin nuorempien osallistujien mieleen. Ensin oli vuorossa venytykset, joita moni oli varmasti nähnyt muiden tekevän tai jopa kokeillut itse. Venytykset olivat ensinnäkin mukavaa yhdessä tekemistä, mutta niillä oli myös lihaksistolle hyötyjä. Venytykset tehtiin herkkujen avulla, ja jokainen hevonen tuntui olevan heti valmis töihin, kun näki herkun ilmestyvän jälleen käteen. Näytin Danten kanssa mallia, ja teimme kaikki yhdessä yhden venytyksen kerrallaan. Ensin ohjattiin hevosen turpa rintaan ja sen jälkeen kummallekin sivulle satulavyön kohdalle. Hevoset seisoivat hyvin paikoillaan ja keskittyivät tehtävään. Toiset palkitsivat hevoset nopeammin, noin kahden sekunnin jälkeen, toiset taas antoivat lihasten venyä kunnolla. Näiden harjoitusten myötä myös Joona huomasi Theon lihaksissa hieman toispuoleista jännitystä, joka saattoi johtua ihan ratsastuksesta. Elisa ja Bea vaikuttivat olevan innoissaan erityisesti siinä vaiheessa, kun hevosen turpa ohjattiin etujalkojen väliin. Tässä tehtävässä näkyi helposti se, kuinka hyvin hevonen reagoi ihmisen pyyntöön ja seurasi ohjeita.

Venyttelystä oli helppoa siirtyä seuraavaan liikkeeseen, eli kumartamiseen. Tässä vaiheessa tein selväksi, ettei tavoitteena ollut se, että hevonen oppisi muutamassa minuutissa uuden tempun, vaan tarkoitus oli nyt opetella perusteet ja mahdollisesti jatkaa harjoittelua omaan tahtiin. Ensin aloitimme harjoituksen taivutuksella, mikä tuntui venytysharjoitusten jälkeen olevan helpoin osuus. Sen jälkeen yhdistettiin jalan nostaminen ja taivutus, aivan kummassa järjestyksessä tahansa. Suurin osa lähti liikkeelle siitä, että jalka nostettiin ylös aivan kuten kavioita putsatessa (- eikä kellään hevosella ollut mitään tätä vastaan -), ja sen jälkeen turpa taivutettiin alaspäin kohti jalkoja. Kolmas vaihe, johon vain osa lähti tänään, oli turvan laskeminen asteittain kohti etujalkojen väliä niin, että hevonen alkoi hiljalleen kumartua. Viimeiseen vaiheeseen tarvittiin jo voimaa sekä erityisen hyvää luottoa hevoselta, sillä hevosen jalka tuli laskea maahan samalla, kun hevonen painoi päätään jalkoja kohti. Taidonnäytteitä nähtiin kumartamisen kanssa laidasta laitaan, mutta hevoset tuntuivat malttavan keskittyä hyvin tehtävään. Johtuiko sitten herkuista vai hyvästä yhteistyöstä, ken tietää.

Viimeistä tehtävää varten luovutin Danten maneesiin tulleelle Jassulle, joka vei tamman karsinaan, jotta minä puolestani saisin kädet vapaaksi.
"Seuraavaksi noustaan hevosen selkään", sai aikaan monenlaisia reaktioita. Ilman satulaa ratsastaminen oli varmasti monelle tuttua, mutta ilman suitsia tuskin kovinkaan monelle. Tänään mentiin vain käyntiä, jotteivät hevoset lähtisi ihan käsistä, ja vain kaksi oli selässä samaan aikaan, kun muut taluttivat hevosia toisella puolen maneesia.
Ensimmäisenä hevosten selkään laitettiin Katya sekä Bea. Jätkä oli onneksi hieman rauhoittunut alkutunnista, ja Katya sai hyvin ohjattua ruunaa istunnalla. He eivät tarvinneet paljoa apua, mutta Bean kanssa varmistimme yhdessä, ettei Wilda lähtisi alta. Bea tuntui ensin jännittävän selässä, eikä oikein tiennyt, mistä olisi pitänyt kiinni, mutta Wilda tuntui onneksi liikkuvan hyvin rauhallisesti ja varmoin askelin eteenpäin. Katya piti hyvää tahtia yllä ääni- ja painoavuilla, ja kokeili kaksikko muutaman voltinkin ainoastaan istunnan avulla.
Seuraavana vuorossa olivat Aurora ja Elisa. Auroralle satulatta ratsastaminen oli arkipäivää, ja hyvillä mielin nainen hyppäsi selkään myöskin ilman suitsia. Auroralla oli ainakin luotto hevoseensa kohdillaan. Elisa puolestaan istui hyvin tukevasti Feitlin selässä, ja kävelin ratsukon vieressä katsomassa, ettei Feitli saisi mitään päähänsä. Kokeilimme Elisan kanssa myös muutaman pysähdyksen pelkän istunnan avulla, ja vaikka Feitli reagoi melko tahmeasti, pysähtyi se kuitenkin.
Viimeisenä ilman varusteita ratsastivat Joona ja Freya. Omien hevosten kanssa tunnille tulleet olivat hieman kokeneempia ja tiesivät omia rajojaan, joten he uskalsivat rohkeasti kokeilla itsenäisesti erilaisia ratsastusradan teitä. Myös Joona teki joitakin ympyröitä, ja en olisi ihmetellyt, vaikka noinkin suuren hevosen selässä ilman varusteita oleminen olisi hieman jännittänyt. Theo ei normaalisti ollut mikään rauhallisuuden perikuva, mitä ratsastamiseen tuli, mutta tänään se malttoi käyttäytyä. Stella puolestaan kulki reippaasti eteenpäin, ja autoin Freyaa myös pysäyttämään hevosen sekä kokeilemaan pientä ympyrää taluttajan ja painoapujen kanssa.

Tuntimme alkoi hiljalleen lähestyä loppua, joten kiitin jokaista osallistujaa ja toivoin, etteivät maastakäsittelyharjoitukset jäisi vaan tähän tuntiin, vaan talutusharjoituksia tehtäisi myös esimerkiksi tunnille mentäessä ja väistöharjoituksia karsinassa tarvittaessa. Samoin jalkojen nostoa pystyi opettamaan kavioiden putsausta varten niin, että pienikin kosketus riittäisi, ja lisäksi kumartamista sekä paljon muita tehtäviä oli mahdollista hioa.


(+ Tunnin pito Nitalle = Merkintä 2, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 01.10.2020)
kirjoittaja Nita
lähetetty Ma 07 Syys 2020, 18:50
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen
Vastaukset: 6
Luettu: 834

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Päivät lyhenevät ja talvi tekee tuloaan, mutta vielä ehtii syksyn vikoille maastoesteille! Joona pitää maastoestetunnin perjantaina 16.10.2020 kello 16-17 Shelyesin lähimaastoreiteillä ja sänkipelloilla olevia maastoesteitä hyödyntäen. Tunnille ovat tervetulleita niin tallin tuntilaiset, hevosenhoitajat kuin yksityisen omistajatkin joko omalla tai ratsastuskoulun hevosella/ponilla. Tunnille otetaan maksimissaan kuusi ratsukkoa, jotta kaikki ehtivät hypätä sopivasti ja Joona keskittyä jokaiseen ratsukkoon.

Tällä tunnilla ratsastajan tulee pystyä hallitsemaan hevonen kaikissa askellajeissa sekä ylittämään turvallisesti esteitä laukassa. Tunnilla hypättävävien esteiden korkeus ja tehtävien vaikeustaso yksilöidään jokaiselle sopivaksi. Kypärän lisäksi turvaliivi on pakollinen varuste maastoestetunnille osallistuessa.

Tunnin kehys julkaistaan 16.10.2020.
Ilmoittaudu viimeistään tuntia edeltävänä päivänä.

Tältä tunnilta saat osamerkkisuoritukset seuraaviin merkkeihin:
Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Este3Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Maasto3Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Tunti3

Miten pääset mukaan - ilmoittaudu tähän topiciin:
- Ratsastajan nimi
- Ratsastajan taso, jolla on hypännyt maastoesteitä
- Mahdollinen hevostoiveesi, tai kenellä et halua mennä... Cool  Vapaaehtoinen!

I love you  I love you  I love you  I love you  I love you

Osallistujalista (6/6)
Katya - Jätkä tee
Nita - Dante tehty
Aurora - Ronja tehty
Sonia - Raffe tehty
Lilja - Hilla tehty  
Amira - Sidney tee

I love you  I love you  I love you  I love you  I love you

Maksuvaihtoehdot:
Tunnin voi maksaa...
a) tarinalla
b) piirroksella
c) runolla tai
d) pikamaksulla, vastaa alla oleviin kysymyksiin:
1. Millä fiiliksellä lähdit tunnille, entä millaisin fiiliksin palasit sieltä?
2. Mikä oli sinulle ja ratsullesi tunnin helpoin tehtävä?
3. Entä mikä oli haastavin, ja miksi?


I love you  I love you  I love you  I love you  I love you

Tunnin kehystarina

Maastoestetunnin pitäminen kysyi tänään suomalaista sisua, kun muutama päivä sitten diagnosoitu välilevyn pullistumani kiukutteli ihan olan takaa. En kuitenkaan tahtonut pettää innostuneiden tuntilaisten odotuksia ja pakotin itseni särkylääkkeiden voimalla raahautumaan tallille tunnin pitämistä varten. Tänään olisi vuorossa syksyn vikat maastoesteiden hyppelyt, joten sen tunnin pitäisin vaikka pää kainalossa, tai tässä tapauksessa pappojen käyttämään kävelykeppiin tukeutuen.

Tunnille osallistujat olivat tänään monen tasoisia: oli ratsukoita, jotka eivät olleet aiemmin maastoesteitä hypänneet ollenkaan, ratsukoita, jotka olivat hypänneet jonkin verran ja lisäksi oli muutamia, jotka olivat jo kilpailleetkin kenttäratsastuksessa. Tämän päivän tehtävät olivat sellaisia, mitä pystyttiin suorittamaan turvallisesti ottaen huomioon ratsukoiden tasoerot. Tulisimme hyppäämään sänkipelloilta sekä Shelyesin eteläpuoleisella olevalla ympyränmuotoisella reitillä sijaitsevia maastoesteitä. Jassu oli varmuuden vuoksi kysynyt luvan käyttää lisäksi Brynhildin maastorataa, mikäli sinne asti ehtisimme. Christian oli pyynnöstäni käynyt aiemmin päivällä kääntämässä Shelyesin maastoesteet valmiiksi polulle, koska niiden nosteluun en tänä päivänä pysyisi.


Lähdimme matkaan auringon paisteiselta kentältä, kunhan kaikki ratsastajat olivat päässeet satulaan ja säätäneet jalustinhihnat sopivan mittaisiksi. Katya asettui Jätkän kanssa jonon kärkeen ja Amira jäi pitämään perää poninsa Sidneyn kanssa.

"Pärjäättehän te nyt ihan varmasti?" Jassu kyseli huolestuneena tallipihan läpi kulkiessamme.

"Pärjätään. Onhan meillä Chrisu mukana, jos jotain pääsisi sattumaan", totesin tallin omistajalle.

Niin tosiaan, Christian siis lupautui pienen suostuttelun jälkeen tulemaan matkaan mönkijän kanssa, koska olisihan esteet käännettävä kuitenkin myös takaisin polun sivuun, joten vaivalloisesti kiipesin istumaan penkille sen taakse. Kävelemällä en olisi perillä maastoesteiden luona edes vielä huomennakaan.


"Tämä pelto on pohjaltaan sopivan kuiva ja tasainen, joten tässä voi turvallisesti ottaa vähän ravia ja laukkaa ennen kuin siirrytään esteiden pariin", selostin ratsukoille saavuttuamme sänkipellolle, missä olisi tarkoitus hypätä päivän ensimmäiset maastoesteet. "Huolehtikaa, että ratsunne ovat hyvin kuulolla, ja että niiltä löytyy sekä kaasu että kunnollinen jarru."

Kaasu kyllä löytyi jokaiselta ratsulta, mutta joillakin oli hieman hankaluuksia löytää jarrut ja saada ratsunsa pysymään aisoissa suurella, avoimella pellolla. Eestinhevosruuna Raffe oli aivan yli-innokas päästessään pellolle laukkaamaan ja ponin selässä keikkuva Sonia sai tehdä paljon töitä saadakseen hevosen edes jotenkin kuulolle. Auroran Ronja-poni oli kokenut maastoilija ja se ei viitsinyt liikaa alkaa intoilemaan, mutta ei siltäkään vauhtia puuttunut. Dante säpsyi hieman pieniä tuulenpuuskia, mutta tamman ratsastaja sai hevosen rauhoittumaan silittelemällä sitä ja puhumalla matalalla äänellä. Muut ratsut olivat kaikki tasaisen innostuneita ja puhisivat tyytyväisenä takaisin käyntiin siirryttyään.

Ratsukot tutustuivat muutamiin pellolla oleviin esteisiin ensin käynnissä ja sitten vuorotellen hyppäsivät jokaisen ylitse muutamaan kertaan. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä olleet Dante ja Ronja hieman kyttäsivät hirvittäviä esteitä, mutta hyppäsivät ne silti mukisematta ratsastajan rohkaistessa tarpeeksi. Hilla painoi korvat hörössä esteitä kohden ja hyppäsi kaiken tasaisen varmasti. Raffe alkoi pikkuhiljaa ehkä hieman rauhoittumaan, mutta jarrut olivat silti edelleen vähän hukassa innokkaalta hevoselta. Tunnin ehkä kokeneimmille maastoesteratsuille, Jätkälle ja Sidneylle, pienet lämmittelyesteet olivat helppo nakki ja ne olisivat ylittäneet esteet vaikka takaperin ja silmät sidottuina. Kaikkien saatua hieman tuntumaa ensin yksittäisiin maastoesteisiin, ratsukot hyppäsivät vielä pienen radanpätkän ennen kuin siirryimme pois sänkipellolta muiden Tjeldbergtind(en?) -vuoren ympäri kulkevalla reitillä olevien maastoesteiden pariin.

Esteiden haastavuus ja radan pituus kasvoi pikkuhiljaa, kun myös maastoesteitä ensimmäistä kertaa hyppäävät hevoset ratsastajineen saivat enemmän luottamusta ja itsevarmuutta tekemiseensä onnistumisten myötä. Lopulta jokainen ratsukko pääsi onnistuneesti ratsastamaan noin 80-senttisen maastoesteradan läpi ennen kuin tuli Christianin vuoro nostella esteet pois maastoreitiltä. Nuoren miehen suoritettua tehtävänsä ratsukot lähtivät ravaamaan Brynhildin maastoesterataa kohden ja Chrisu painoi mönkijän kaasua pysyäksemme perässä. Mun selkää särki enemmän kuin koskaan aiemmin kaiken jo tähänastisen istumisen ja hitaan kävelyn jälkeen, mutta en sanonut mitään ja irvistäen pyysin nuorukaista painamaan kaasua hieman kovemmin. Onneksi hevoset eivät säikkyneet pärisevää ajoneuvoa, ne olivat sen pitämään ääneen tottuneet tallilla.


Bryndildin maastoesteradalta löytyi kaikki, mitä kenttäratsastaja vain saattoi toivoa. Olimmekin toisinaan käyneet siellä Theon kanssa treenaamassa, ja mua niin harmitti, että hyvin suurella todennäköisyydellä maastoesteiden hyppääminen oli meidän osaltamme jo taputeltu tältä vuodelta.

"Tämä paikka, tämä on Shelyesin kenttäratsastajien mekka", ilmoitin ratsukoille liu’uttuani kömpelösti mönkijän päältä maahan seisomaan. "Viivi lupasi meidän käyttää tätä rataa tänään, ja varmasti myös jatkossakin, kunhan huolehdimme, että kaikki on meidän jäljiltämme kunnossa."

Ratsastajat nyökkäilivät yksimielisesti, joten jatkoin: "Ensimmäisenä voitaisiin tutustua vesiesteeseen. Se on monille hevosille jännittävä paikka, ja valitettavan usein kenttäkilpailuissa ratsukoiden rata päättyy juuri vesiesteelle. Jos mielitte kenttäratsastajiksi, teidän on ratsastettava rohkeasti vettä päin. Vettä jännittävä ja ehkä jopa pelkääväkin hevonen ei takuulla mene veteen, mikäli itse että ole itsevarmasti menossa sinne."

Katya ja Jätkä näyttivät esimerkkiä ja ensin kävelivät, sitten ravasivat ja laukkasivatkin radalta löytyvän vesiesteen läpi. Sitten tuli muiden vuoro. Vesiesteellä nähtiin niin monta erilaista suoritusta, kuin oli ratsukoitakin. Yksi meni rohkeasti veteen kaikissa askellajeissa, toista piti rohkaista enemmän ja kolmas kieltäytyi kokonaan menemästä veteen ja pysähtyi jo monen metrin päähän. Lopulta kuitenkin jokainen hevonen saatiin edes kastamaan kavionsa vedessä ennen kuin siirryimme muiden esteiden pariin.

Lopputunti meni nopeasti erilaisiin esteisiin tutustuessa ja niitä hypätessä. Loppuun tultiin pariin kertaa pieni radanpätkä, johon oli koottu mahdollisimman monta erilaista estettä niin, että ne olisivat kuitenkin kaikki suunnilleen minun näkökentässäni. Jokainen ratsukko suoritti radan omalla tasollaan, ja he saivat olla tyytyväisiä omaan suorittamiseensa. Pienistä vaikeuksista huolimatta kaikki pääsivät radan loppuun asti, ja siihen oli hyvä päättää maastoestetreenit tältä vuodelta.

Ratsukot ravasivat ja kävelivät Katyan ja Jätkän johdolla takaisin tallille, minun ja Chrisun tullessa perässä mönkijällä. Tallin pihaan päästyämme ratsastajat tulivat alas selästä ja kiittivät ratsujaan kivasta treenistä.

"Kiitos tunnista! Teillä kaikilla meni kivasti tänään, tästä on hyvä jatkaa vaikka hallimaastareiden parissa", virnistin ratsukoille silmää vinkaten. Hallimaastoesteitä olisi kiva päästä hyppäämään talven aikana, pitäisikin puhua Jassulle maastoestetalkoiden järjestämisestä. Mutta ei just nyt. Kunhan vaan tallilta selviäisin kotiin, loppupäivän mä makaisin sohvalla selän ollessa kuin tulessa kovan rasituksen vuoksi. Tämä ei takuulla ainakaan edistänyt sen paranemista, mutta en olisi silti tätä välistäkään jättänyt.

_________________________
Merkintä 14, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020



I love you  I love you  I love you Kiitos tunnista! I love you  I love you  I love you

Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi 0e5ad991531b602c91d9656e07d15bc2
kirjoittaja Joona
lähetetty La 26 Syys 2020, 23:28
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet
Vastaukset: 6
Luettu: 851

# Tallikirja 2017 -->

Iskä toi mut tänään tallille tosi aikaisin. Tai siis niin aikaisin, että edeltävä ryhmä oli vasta aloittamassa. Yleensä se toi mut tallille vähän myöhemmin mutta sillä oli tänään jotain työjuttuja mitä sen piti tehdä niin siksi se halus päästä musta eroon aikaisemmin. En mä sitä moittinut että mulla oli enemmän aikaa tallilla, mutta tuntuihan se silti vähän pahalta.

Mä hiippailin ensimmäisenä talliin ja ilmoitustaululle katsomaan kenet mulle oli laitettu tunnille. Lukiessani listaa läpi mä näin että mulla oli Venni ja koska tamma meni edellisellä tunnilla, ei mulla ollut tarvetta edes laittaa tammaa valmiiksi. Mä kiertelin hetken tallissa, ennen kuin lopulta suuntasin kentän laidalle seuraamaan tuntia ja odottamaan oman tuntini alkua.

Janni piti meille tänään estetunnin ja samalla kun me saatiin verrytellä hevosia sen ohjeiden mukaan, se piti palopuheen joistain kisoista mitkä olisivat tulossa ensi kuussa. Se sanoi että tästä eteenpäin alettaisiin keskittymään kisoihin ja treenattaisiin mahdollisimman sujuviksi kaikkien suoritukset jotta ne, jotka lähtisivät kisaamaan voisi pärjätä mahdollisimman hyvin.

Verryttelyhypyt Vennin kanssa ei jotenkin tuntunut sujuvan ja mä en oikein tiennyt että miksi. Janni kyllä kehui ja sanoi että näyttää hyvältä mutta ei musta tuntunut siltä. Kuitenkin tunnin edetessä mun fiilis alkoi paranemaan ja tuntui että mä sain ratsastettua Venniä koko ajan paremmin ja että se ei hypännyt enään ehkä ihan niin sivusta. Jannikin huomasi tämän ja se kehui mua tosi paljon.

Vikalla kierroksella Janni antoi meidän hypätä kuuden esteen radan. Venni tuntui tosi nopealta ja mä yritinkin parhaani mukaan istua sen laukassa ja olla häiritsemättä sitä esteillä, mutta silti viimeisen hypyn jälkeen kuului semmoinen ”thumps”, minkä mä tiesin johtuvan siitä että me tiputettiin puomi.
”Okei, näytti Linnea ihan hyvältä. Tuu vielä 4-6 uusiksi ja ota ihan reippaita puolipidätteitä väliin, että saat Venniä vähän paremmin kuulolle kun se nyt tuntuu innostuvan pienilläkin esteillä!” Jannin ääni kaikui jostain kentältä ja kun mä olin varma että se ei jäisi vuonoraketin alle, mä siirsin Vennin takaisin raviin ja ohjasin sen esteille, jotka Janni oli käskenyt hypätä. Nyt viimeinenkin puomi pysyi kannattimillaan ja meille riitti hypyt tältä erää.

Sen jälkeen kun kaikki oli valmiina, kaikki sai vielä hetken ravata kevyttä ravia, ennen kuin Janni käski siirtää ratsut käyntiin ja se antoi kaikille loppupalautteen. Mä yritin kuunnella mitä se sanoo ja painaa mieleeni jotain norjankielisiä ratsastussanoja, vaikka ei se silti ollut vieläkään helppoa ja mä en ollut oppinut paljoakaan. Kun mä laskeuduin satulasta Vennin hoitaja tuli meidän luokse ja se auttoi mua hoitamaan tamman pois. Vielä ennen kuin mä suuntasin parkkipaikalle kattomaan oliko iskä jo tullut, mä pysähdyin uudelleen ilmoitustaulun luokse. Nyt mä näin ilmoituksen niistä kisoista mistä Janni puhui ja ennen kuin mä olin edes kysynyt iskältä mä kirjoitin mun ja Vennin nimen yhden koulu- ja esteluokan alle. Musta tulisi kilparatsastaja, sanoisi iskä mitä sanoisi.

Merkintä 1, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivänmäärä 01.10.2020, #OTsuoritus
kirjoittaja Linnea
lähetetty To 01 Loka 2020, 03:57
 
Etsi: Vanhat päiväkirjat
Aihe: # Tallikirja 2017 -->
Vastaukset: 114
Luettu: 10567

Ronjas dagbok

7 – Lokakuu
1. lokakuuta 2020

Lokakuu. Miten inspiroiva kuunvaihde – ruska oli parhaimmillaan, eikä marraskuun sateista ja harmaudesta ollut vielä tietoakaan, saatika kaamoksesta. Tuleva talvi olisi ensimmäiseni kaamosalueella, mistä tulisi varmasti jännittävä talvi. Nyt ehtisin kuitenkin vielä nauttia auringosta ja ruskasta, tälläkin viikolla oli ollut niin ihana, kirkas sää.

Torstainen työpäivä sujui iltaa odotellessa, sillä luvassa oli Joonan koulutunti. Tälle viikolle oli sattunut useampi tunti, sillä vakkari siirrettiin viime viikolta KallaCupin vuoksi tälle lauantaille, ja samana päivänä muutamaa tuntia aiemmin Nita pitäisi maastakäsittelytunnin. Ja tietenkin halusin sinnekin mukaan! Olin myös suunnitellut, että viikonloppuna huiputtaisin viimein Ronjan kanssa Tjeldbergtindenin. Olin käynyt vuorella jo itsekseni tutkimassa polkuja, ja ne vaikuttivat turvallisilta varmajalkaiselle ponille. Harmi, ettei Ronja varmasti ymmärtäisi maisemien päälle, mutta halusin silti viedä ponin vuorelle.

Lauantaina olisi myös Catun tuparit. Minua vähän huoletti se, että siellä varmasti juhlittaisiin huolella. Ja Matias olisi paikalla. Entä jos se nolaisi mut alkamalla huutelemaan jotain? Tai flirttailemaan? En halunnut, että kukaan luulee meidän välillä olevan jotain. Eihän meidän välillä ollutkaan mitään, joten miksi oikeastaan vaivasin ajatustani asialla?

Koitin työntää ajatukset taka-alalle ja keskittyä olennaiseen – mun piti lähteä töistä aika vauhdilla suoraan tallille, ja kiikuttaa Ronja melkein suoraan tarhasta maneesiin. No, ehdin harjata sen nopeaan, onneksi lämpimien päivien myötä poni ei ollut kovin mutainen. Nopeasti varusteet selkään ja kohti maneesia. Ehdin juuri tasan neljäksi sinne, ja bongasin heti Matiaksen rivistä. Onneksi huomasin sitten myös Nitan, ja Danten vieressä oli sopivasti tilaa, niin talutin Ronjan Danten viereen, kiristin vyön ja hyppäsin selkään. Onneksi poni oli aika pieni, sillä satulaan ei saanut jalustimia, niin selkäännousu vaati ihan oikeasti hyppäämistä.

Alkukäyntien aikana shown tarjosi Theo, jonka selkään Matias oli päässyt. Tai joutunut. Suuri, musta hevonen ei meinannut pysyä aloillaan, saati uralla, eikä rennosta alkukäynnistä pitkin ohjin ollut tietoakaan. Matias näytti haudan vakavalta, enkä voinut olla hihittämättä hiljaa itsekseni. Tosin ratsastaessani ratsukosta ohi, Matias huomasi sen, ja mulkaisi, mutta sitten Theo hypähti taas ja jäi steppailemaan. Minä vain kohautin olkiani, ja poistuin toiselle puolelle maneesia.

No, ei meidänkään alkukäynnit rauhallisimmasta päästä olleet, Ronja kun oli keksinyt, että maneesi oli tänään erityisen jännittävä. Se puhisi ja pälyili ympärilleen, mutta ennemmin pysähtyi, kuin olisi säntäillyt holtittomasti. Kannustin sitä eteenpäin ja puhuin hiljaa tammalle, niin se liikkui jälleen eteenpäin. Raviin siirryttyämme tammalla oli kuitenkin taas tärkeämpää ajateltavaa, ja se keskittyi hyvin ja unohti möröt maneesin nurkissa.

Ympyrätyöskentely sujui muuten hyvin, mutta Ronja meinasi vaihtaa ravista käyntiin töltin kautta. Käynnistä raviin siirtymiset sujuivat paremmin, sillä se nosti kyllä ravin, kun antoi ohjasta tilaa ja pyysi eteenpäin tarpeeksi reippaasti. Ympyrällä kentän keskellä kohtasin välillä Nitan, jolla riitti töitä Danten kanssa, sillä tamma oli verkkaisella tuulella ja lähinnä protestoi, jos siltä pyysi jotain. Välillä vastaan tuli Matias, joka oli myös täystyöllistetty Theon kanssa, joka kuumui oikein huolella.

Meillä riitti vauhtia, kun päästiin laukkatyöskentelyyn – Ronja ei olisi halunnut millään hidastaa takaisin raviin. Se innostui oikein toden teolla, ja siirtymistä oli sulavuus kaukana. Laukkaa lisätessä annoinkin sen laukata niin reippaasti, kuin tamma ehti kiitää pitkän suoran aikana, ja sitten laukkaa koottiin jälleen. Reippaat pätkät auttoivat lopulta Ronjaa päästämään pahimmat höyryt ulos, ja loppuverkassa se meni erittäin kauniisti. Myös Nitalla lähti lopputunnista sujumaan, ja Danten laukka oli niin kaunista katsottavaa. Theokin oli ihmisiksi lopputunnin, harmi, en päässyt kuittailemaan Matiakselle siitä. Tai saatoin mä vähän huomauttaa, että oli hieno show, kun kävelimme maneesilta kohti tallia.

Ja tunnin jälkeen mietin, että huomenna lähden maastoon, jotta Ronja pääsee oikeasti vauhtiin hyvillä laukkasuorilla. Ja ehkä sitten saisin ajatukset Matiaksesta ja tupareista karistettua mielestäni, kun se ei jatkuvasti ratsastaisi vastaan ja muistuttaisi olemassaolostaan. Lähtisin vain ihastelemaan auringonpaistetta ja ruskaa. Joku päivä pitäisi myös treenata lisää, sillä vaikka kisamatkat ulkomaille eivät meiltä onnistuneet, niin ensi kuussa olisi Nordlandin ratsastuskoulujen piirinmestaruuskisat, ja sinne lähtisin kokeilemaan, kuinka kilpaileminen meiltä sujuu. Aika jännittävää, mutta eiköhän me siitä selvittäisi, Ronja on kuitenkin aika varma ratsu. Saattaa se vähän säikkyä kisapaikan hälinää, joka on sille uutta, mutta se varmasti tottuu siihen. Oli kivaa, kun oli joku isompi tapahtuma, jonne lähdettäisiin isolla porukalla, jota odottaa.

Merkintä 1, #Tarinatempaus2020 / 01.10.2020
kirjoittaja Aurora
lähetetty To 01 Loka 2020, 11:39
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Ronjas dagbok
Vastaukset: 33
Luettu: 2469

Viivi Purolan valmennusrinki

6.9.2020
Tiet & ratsukon yhteistyö

Viivi Purolan ensimmäinen valmennus ei olisi voinut sattua sopivampaan aikaan. Olimme vasta palanneet takaisin Lofooteille alakanttiin menneeltä Suomessa olleelta Seppele Cupin reissulta ja menneen viikon olimme Theon kanssa ottaneet suht. rennosti. Olimme lähinnä maastoilleet ja lisäksi olin juoksuttanut ja irtojuoksuttanut Theon muutamana päivänä. En tuntenut valmentajaamme Viiviä entuudestaan, mutta ehkä se olisikin ihan hyvä asia. Saisimme ehkä uusia näkökulmia ja ajatuksia työskentelyymme, joka viime aikoina ei ollut ollut kovinkaan saumatonta. Erityisesti koulupuolella oli ollut paljon haasteita Theon jännittymisen kanssa - siitä liiankin hyvä esimerkki oli Seppele Cupin Helppo A -ratamme, jolla Theo oli ollut kuin räjähdystä odottava, tikittävä aikapommi. Olin siis odottavaisin mielin menossa valmennukseen.

Talutin Theon vesisateessa maneesiin Katyan ja Jätkän sekä Karoliinan ja Tegurin perässä, jotka myös osallistuivat kanssamme valmennukseen. Kävellessämme alkukäyntejä maastakäsin Theo oli ainakin toistaiseksi ihmeen rauhallisena, koska lähiaikoina se oli toisinaan ottanut asiakseen käyttäytyä kuin vuosikas orivarsa. Musta ruuna seisoi nätisti paikoillaan varmistaessani vielä satulavyön ollessa sopivalla kireydellä ennen kuin kiipesin sen selkään maneesin reunalla sijaitsevalta jakkaralta. Viivi kiiruhti samoihin aikoihin maneesiin iloisesti tervehtien. Nakkasin vielä Theon selässä olleen villaviltin maneesin reunalle roikkumaan ja pyysin ruunaa lähtemään liikkeelle pienellä pohkeiden painalluksella.

Alkuverryttelyt tehtiin itsenäisesti, jotta Viivi näkisi valmennukseen osallistuvien ratsukoiden tasoa ja heidän välistänsä yhteistyötä. Siirryimme Theon kanssa pian jo verryttelemään ravissa, ruunan lihasten ollessa sopivasti jo lämmenneet villaviltin alla maastakäsin kävelyiden aikana. Theo ravasi energisenä, mutta silti sopivan kuuliaisena isoa ja letkeää ravia. Tein paljon voltteja, ympyröitä ja muita kiemuroita Taivutelleen ja notkistelleen suurta hevosta koko kropastaan. Se oli Theolle tyypilliseen tapaan alkuun hieman jähmeä ja jäykkä, mutta lähti hyvin pehmenemään, kun lisäsin mukaan muutamia väistöjä.

Viivi pyysi meitä vaihtamaan oikeaan kierrokseen ja valmennus pääsi alkamaan kunnolla. Ensimmäinen valmennus menisi enemmän tutustuessa puolin ja toisin, joten tehtävät pidettäisiin tänään suhteellisen helppoina ja yksinkertaisina. Ensimmäisenä ohjelmassa oli kolmikaarinen kiemuraura, minkä lisäksi toiselle pitkälle sivulle tehtäisiin voltti. Me aloitimme Theon kanssa voltin parissa, ja sainkin siinä samassa palautetta Viiviltä ratsastaa enemmän jalalla ja vähemmän kädellä. Nainen oli ihan oikeassa ja kolmikaariselle siirtyessämme keskitin huomioni jalalla ratsastukseen. Theo oli edelleen rennon rauhallisena menossa, sen ravissa oli helppo istua alas. Ihmettelin aivan tosissani sitä, miten ruuna oli käyttäytynyt niin hyvin alusta asti. Ehkäpä se oli vain vieraskoreutta, kuka tietää, mutta kehuin silti Theoa tyytyväisenä sen tekemiseen.

Välikäyntien jälkeen vuorossa oli suurella, koko maneesin kokoisella kahdeksikolla työskentelemistä - yksi maailman simppeleimmistä tehtävistä, missä silti aina oli tekemistä eri variaatioiden avulla. Tällä kertaa kahdeksikolla muuten työskenneltiin ravissa, mutta toinen lävistäjä tultaisiin laukassa. Laukkalävistäjistä Theo innostui ihan toden teolla ja alkoi kuumumaan, ja sainkin ohjeeksi pyrkimään hidastamaan laukkaa istuntaa ja asentoa käyttäen. Vatsalihakset pääsivät ihan kunnolla töihin ruunan pyrkiessä aina vain lisäämään laukkaa lävistäjälle päästessään. Sain kuitenkin hevosen pidettyä aisoissa vatsalihasten poltellessa ja anellessa armoa, mutta sitä ne eivät saaneet. Valmennukseen tultiin tekemään töitä eikä laiskottelemaan.

Loppuverryttelyt tehtiinkin hieman eri kaavalla kuin yleensä - tänään oli hevosten vuoro päättää askellajit ja tiet. Theo oli hyvin innoissaan ja ohjat löysättyäni ruuna pomppasi saman tien laukalle. Se ei kuitenkaan ollut sallittua, joten hetken keskusteltuamme ruuna tyytyi liitelemään kevyttä ravia ympäri maneesia. Jos Theo olisi saanut päättää, se olisi varmaan vielä keskiyölläkin ravaamassa maneesia ympäri, joten lopulta pyysin hevosen käynnin kautta pysähtymään. Laskeuduin alas satulasta, löysäsin satulavyötä ja nakkasin villaviltin takaisin klipatun hevosen selkään loppukäyntien ja talliin siirtymisen ajaksi. Fiilikset onnistuneen valmennuksen jälkeen olivat erittäin hyvät, ja Katya ja Karoliinakin vaikuttavat tyytyväisiltä. Ensi kerralla olisi sitten esteiden vuoro.

Kiitos valmennuksesta!

Merkintä 1, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020
kirjoittaja Joona
lähetetty To 01 Loka 2020, 12:22
 
Etsi: Ratsastus Shelyesissä
Aihe: Viivi Purolan valmennusrinki
Vastaukset: 4
Luettu: 679

1.10.2020 Joonan koulutreenit

Dante tuntui tänään olevan aivan lukossa. Asiaan vaikutti varmasti muutama välissä ollut vapaapäivä, mutta uskoin maanantain kengityksellä olevan myös osuutta asiaan. Uudet kengät saivat Danten aivan kankeaksi ja aristamaan askeliaan, kuin mikäkin hienohelma.

Maneesi jaettiin puoliksi hevosten kokojen mukaan. Seurasin vierestä, kuinka Katyan ratsu oli tänään energiansa puolesta aivan eri luokkaa Danten kanssa, ja Sonia puolestaan sai tehdä töitä suuren ruunikon kanssa, mutta ratsukko löysi lopulta todella hyvän yhteisen sävelen. Itse jouduin todella työskentelemään sen eteen, että Dante kuuntelisi edes hieman apujani, eikä oma hermostuminen varmasti auttanut myöskään tammaa rentoutumaan.

Teimme paljon huolellisia siirtymiä ja pysähdyksiä, ja yritin parhaani mukaan saada Danten reagoimaan pelkän istunnan avulla. Painoavut eivät kuitenkaan tuntuneet yksin tänään riittävän, mutta toistojen myötä ohjas- ja pohjeapujen välille löytyi hyvä tasapaino. Kuitenkin vasta ympyrällä työskennellessä Dante alkoi hetkellisesti todella rentoutua ja vaisusti asettua muotoon.

Laukkaa ja erityisesti laukannostoja sai tänään hakea. Yritin pitää mielessä Jassun viime tunnilla käydyt asiat hyvistä valmisteluista, mutta niistä huolimatta yhteistyö ei tuntunut pelaavan. Joona tuli kädestä pitäen auttamaan pidätteiden kanssa, ja mies seisoi pitkän sivun alussa auttamassa ääniavuilla Dantea lisättyyn laukkaan.

Olo tuntui hieman poissaolevalta, kun mietin kauhulla, miksi ihmeessä olin mennyt ilmoittautumaan Danten kanssa kisoihin. Tamma ei ollut selvästikään vielä valmis, ja jo ihan tavallisissa siirtymisissä oli vielä paljon hiottavaa. Ehkä juuri tästä kyseisestä syystä koulutreenien suunta alkoi äkillisesti muuttua ja Dante toimia yhteistyökykyisemmin, kun oma turhautuminen muuttui lähinnä lamaannukseksi. Ja Dantehan aisti tämän. Se rentoutui silminnähden, kun minäkin olin jännittämättä selässä, ja toiseen suuntaan laukannostot sujuivat puolestaan erinomaisesti muihin päivän tehtäviin nähden. Lopputunnin siirtymiset tuntuivat myös onnistuvan helpommin, ja uskalsin käyttää ohjasapuja napakammin ja antaa puolestaan myöten silloin, kun Dante teki oikein - tuntumaa tietenkään unohtumatta.

Loppukäyntien aikana kävin vielä Joonan luona jutulla ja kysyin, mitä meidän erityisesti kannattaisi harjoitella kisoja varten.
"Kannattaa vahvistaa ihan perustason asioita. Ratsastaa rentona ja pitää myös hevonen rentona, Dante vaikuttaa olevan melko herkkä jännittämiselle. Suosittelen aloittamaan radan opettelun jo hyvissä ajoin, niin siinä sitten näkee käytännössä ne mahdolliset kompastuskivet ja petrattavat asiat sekä yhtä lailla ne, mitkä ovat jo teillä vahvana."

Näillä ohjeilla siis eteenpäin.

------

Merkintä 1, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 01.10.2020
kirjoittaja Nita
lähetetty To 01 Loka 2020, 17:47
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 1.10.2020 Joonan koulutreenit
Vastaukset: 8
Luettu: 927

1.10.2020 Joonan koulutreenit

Ei estetreeneissä opettaja
Oppilaitansa helpolla päästä
Vaan ei Joona koulutunnillakaan
Rääkiltänsä heitä säästä

Oli mielessä Sonialle metku uus
Ratsuks suuren Tegurin sai
Vaan hyytyi hymy Joonan suus
Ehkä yllättyi hän kai

“Nyt jos koskaan mä näytän!”
Kelas Sonia ja puri huulta
“Kaikki kykyni nyt mä käytän!”
Ja sai siipiinsä uutta tuulta

Meni hyvin laukannostot
Jopa kiitosta ratsukko sai
Unholaan näin jäi kostot
Hyvä ope Joona on kai...

Vika säkeistö oli sit vitsi
Tunnille saanko tulla vielä
Ideat multa kesken loppui, hitsi
Elä tunteja multa kiellä
(T: Sonia)

P.s. Oli hyvä tunti
P.p.s. Tegur oli best
P.P.P.S. KIITTI JOONA KUN BUUSTASIT MUN ITSETUNTOA
P.p.p.p.s. Oot oikeesti hyvä ope


Merkintä 1. #Tarinatempaus2020 / aloituspvm 1.10.2020
kirjoittaja Sonia
lähetetty To 01 Loka 2020, 22:10
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 1.10.2020 Joonan koulutreenit
Vastaukset: 8
Luettu: 927

3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen

Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Kumarruslokakuu

Nitan pitämä tunti oli tosi mukava ja tehtäviä oli kattavasti. Kumarrus oli meidän lemppari, koska olin mielissäni, sillä olin aloittanut sen harjoittelun Ronjan kanssa jo aiemmin, ja siksi se sujui tosi hyvin. Oli meilläkin vielä pitkä matka siihen, että Ronja laskisi jalan maahan sekä taivuttaisi pään jalkojen väliin ilman namupalaa sekä vieläpä pysyisi asennossa hetken, mutta ainakin se oli tajunnut idean. Käytin palkitsemiseen namin lisäksi naksautusta, sillä joka tehtävässä välitön namipalkka ei ollut mahdollista, ja Ronja oli meidän harjoitusten myötä jo oppinut yhdistämään naksautuksen palkkioon. Kumartaessa se sai kuitenkin palkan heti, sillä herkun avulla sain pään taipumaan alas. Muutkin tunnin tehtävät sujuivat hyvin, toki Ronja puhalteli alkuun edelleen maneesin nurkille. Iltapäivällä olisi vielä vakkaritunti ennen Catun tupareita, joten siellä maneesimöröt olisi varmaan jo unohtuneet.
Kiitos tunnista!

Merkintä 3, #Tarinatempaus2020 / 01.10.2020
kirjoittaja Aurora
lähetetty To 01 Loka 2020, 22:24
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen
Vastaukset: 6
Luettu: 834

1.10.2020 Joonan koulutreenit

"Joona ei oo aikaisemmin antanut kenenkään muun kuin Jannin ratsastaa sillä", Ella supatti Figaron takaa meidän valmistautuessa nousemaan ratsujen selkään.
"Aijaa? Miksei? Tämähän on oikein lupsakan oloinen tapaus", totesin ja taputin mustan ruunan kaulaa. Ei ollut mitään ongelmia Theon kanssa sitä hoitaessa, se oli vain seistä möllöttänyt kiltisti paikoillaan, kun olin sen harjannut ja varustanut.
Ellan suunnalta kuului naurahdus ja mä vain kohautin hartioitani.

Jos puoliverisen satulaa ei ollut kuin kaksi ihmistä kuluttanut sen Shelyesissä olon aikana, pitäisikö mun olla otettu, että sain kunnian olla kolmas?

Heti alkumetreillä tulin tulokseen, että olin vissiin kusaissut Joonankin aamiaismuroihin. Theo ei todellakaan ollut lupsakka ratsu.
Meidän meno kaviouralla (ja sen vieressä) oli lähinnä yksi askel eteen, kaksi taakse ja hyppy eteenpäin enkä voinut olla miettimättä, kuinka pian maistelisin maneesin pohjaa. Ei Usvakaan aina se kaikkein helpoin ratsu ollut, mutta jumaliste tätä hevosta...
Olin mä toki monta kertaa aikaisemminkin ratsastanut vaativilla hevosilla, mutta siitä nyt oli aikaa ja tuntui etten uskaltanut tehdä oikein mitään siellä satulssa, koska ihan sama mitä tein, Theo hermostui entistä enemmän.
Prkl.

Aurorakin kehtasi ohimennessään hihitellä minulle. Jos ei olisi pitänyt keskittyä siihen ratsastamiseen, olisin kyllä naljaillut sille jotain. Mutta nyt ei pystynyt... Joku toinen kerta sitten.

Jos olisin luovuttaja, olisin hypännyt alas Theon selästä ilmoittaen sen omistajalle, että ratsastakoon itse kaakillaan, mutta en ollut! Päätin, että kyllä mä siellä satulassa pysyisin ja varmasti saisin ruunan kuulolle - edes hetkeksi.
Kyllä hyytyisi hymy naureskelijoiltakin sen jälkeen. HAH!

Hiki virtasi ja "muutamat" kirosanat livahti huulilta ulos siinä ruunan kanssa touhutessa.
Mutta kyllä ne yhteistyön palaset pikkuhiljaa alkoi loksahtelemaan paikoilleen ja saatoin pikkuisen jopa rentoutua mustan hevosen selässä ilman pelkoa siitä, että ratsuni jättäisi maneesin seinään etäisesti ratsukkoa muistuttavan aukon.
Kyllähän se Theo sitä saattoi suunnitella, kun piti siirtymisiä tehdä, mutta ei onnistunut suunnitelmissaan.

Voin sanoa, että olin kuitenkin helpottunut kun oli aika lopetella.
Joona kyllä kehui ja mainitsi, että saattaisi minut toistekin Theon selkään päästää ja hymyilin tyytyväisenä. Eeennn välttämättä ihan heti olisi halukas nousemaan mustan komistuksen selkään uudelleen, mutta ehkäpä joskus taas?

"Hieno show", Aurora letkautti kun lähdimme maneesista tallustelemaan kohti tallia.
Käänsin katseeni sinitukkaiseen kuvisopettajaan ja virnistin leveästi.
"Kyllä mä osaan futiksen pelaamisen lisäksi kesyttää vähän villimmätkin tapaukset", tuumasin silmääni iskien ennen kuin pää käännähti takaisin menosuuntaan.


Merkintä 1 / #tarinatempaus2020 / aloituspvm. 2.10.
kirjoittaja Matias B.
lähetetty Pe 02 Loka 2020, 09:12
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 1.10.2020 Joonan koulutreenit
Vastaukset: 8
Luettu: 927

Ronjas dagbok

8 – Tjeldbergtinden
2. lokakuuta 2020

Olin suunnitellut viikkoja ruskaretkeä lähimmän vuoren huipulle ja käynyt kävellen tutkimassa polkuja. Tänä viikonloppuna halusin toteuttaa suunnitelman! Lauantaina vaan ei voinut, kun menisin Ronjalla kahdella tunnilla, ja sunnuntai huoletti minua. En tiennyt yhtään, kuinka enää selviäisin juhlimisesta, eli olisiko minusta sunnuntaina huiputtamaan vuoria. Todennäköisesti ei.

Onnekseni lukion jakso oli vasta vaihtunut. Nyt minulla ei ollut enää abien valinnaisen kuviksen ryhmää perjantaisin, mikä tarkoitti muutaman tunnin pidempää vikonloppua, mutta myös sitä, etten istunut kolmea oppituntia viikossa samassa tilassa Matiaksen kanssa väistelemässä sen kommentteja. Siksi pääsin tänään ajoissa töistä, ja pääsin jo päivällä tallille, ja ehtisin ennen pimeää takaisin.

Ratsastin alkumatkan Ronjalla, mutta polun käydessä kiviseksi ja jyrkäksi liu'uin alas selästä ja kävelin ponin vierellä. Se tarpoi tyytyväisenä ylöspäin — sitä ei paljoa kiinnostanut, missä se käveli. Se oli niin metsäponi, ja löysi aina reitin kompuroimatta suuremmin. Vähän Ronja puhisi tuulen tarttuessa korviin tai ruskalehtien lennähtäessä turvan ohi, mutta ei ollut vaaraa, että poni säikähtäisi pahemmin. Niinpä jatkoimme matkaa ylemmäs.

Huipulla odottava näky oli mieletön. Näin koko kaupungin, kotitaloni, tallin, Brynhildin, ympäröivät vuoret ja suuren meren. Kaikkialla säkenöi ruska — puuttomilla alueilla varvut olivat värjääntyneet punaisen eri sävyihin, ja havumetsiä koristivat keltaiset koivut. Maisema oli mieletön, ja olin niin tyytyväinen, että nousin vuorelle.

Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Tjeldbergtinden

Merkintä 4, #Tarinatempaus2020 / 01.10.2020
kirjoittaja Aurora
lähetetty Pe 02 Loka 2020, 11:44
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Ronjas dagbok
Vastaukset: 33
Luettu: 2469

Liljan päiväkirja

Suruja ja iloja
2.10.2020


#Tarinatempaus2020, 1 merkintä. Aloitettu 2.10.


Aamulla oli jo kuuraa maassa, ja muutenkin vaan kylmä. Pennut oli jo tosi isoja. Olin ottanut tavaksi käydä joka aamu Daran ja Malvan haudalla. Nyt olin käynyt ostamassa kaupasta hautakynttilöitä. Eräs mummo oli kysynyt minulta:
”Mihinkäs sinä hautakynttilöitä tarvitset? Eikai näin nuoret kenenkään isovanhempiensa haudoilla käy? Kaikki pelikonsolit ovat muuttaneet maailman sitten minun lapsuuteni”. Olin vastannut vain, että:
”Ei, minulla on kaikki isovanhemmat elossa, ja oikein ihania ovat”. Ja että:
”Vien nämä koirani pentujen haudalle, jotka kuolivat syntyessään. Minä olen kiinnostunut koirista ja hevosista, en peleistä”. Siinä vaiheessa pieni kyynel livahti silmäkulmastani.

Nyt astelin haudalle viemään kaksi kynttilää. Sytytin ne tulitikuilla ja suojasin niitä kädelläni tuulelta. Laskin kynttilät hitaasti maahan, pehmeästi. Silitin hautakiveä, pientä harmaata, johon olin kynällä kirjoittanut koirien nimet. Silmäkulmasta tirahti pakosti pari kyyneltä. Onneksi minulla on Malla, Lenni, Sara ja kaikki muut pennut, ajattelin.

Avasin ulko-oven, hain Mallan ja pennut, päästin ne peuhaamaan takapihalle. Pyry ja Lenni painivat, kun taas Peikko, Loitsu ja Jasu vain makailivat ja ottivat iisisti. Sara ja Rosa nahistelivat ja Selja oli tullut luokseni. Otin tennispallon, heitin sen vähän matkan päähän ja kaikki pennut ryntäsivät sen luo. Sara huomasi, että jäi tappiolle, ja meni taistelemaan Mallan hännän kanssa.
”Pian pääset eroon noista”, sanoin emokoiralle, joskin hieman tylsistyneelle. Sara on kyllä kasvanut,huomasin. Vein koirat sisälle.
kirjoittaja Lilja
lähetetty Pe 02 Loka 2020, 17:24
 
Etsi: My Dear Diaries
Aihe: Liljan päiväkirja
Vastaukset: 18
Luettu: 1130

1.10.2020 Joonan koulutreenit

Joonan koulutreenit 1.10.2020


#Tarinatempaus2020, merkintä 2. Aloitettu 2.10.

”Mä saan Feitlin!”, ilmoitin suureen ääneen varustehuoneessa.(En oo varma, onko siellä tuntilistat, mutta sovitaan niin että on.)
”Mä saan Tegurin!”, hihkaisi Sonia. Lähdin hakemaan Feitliä tarhasta.
 
Avasin tarhan portin, ja kutsuin tammaa. Se tölttäsi sieltä rivakasta, ja tuli tutkimaan taskuja.
”Mennäänkös, niin ehditään koulutunnille, ja ettei Joona suutu?” Issikka nyökytti päätään, ja niin suunnistettiin kohti tallia.

Noin vartin päästä istuin jo Feitlin leveällä selällä.

Nostin ravin, ja kokosin ponin.
”Lilja, yritäs saada sitä vielä enemmän rennommaksi, se on hieman jännittynyt”, kuului Joonan ääni. Rennouduin, ja niin Feitlikin.
”Huomaatko eron?” Nyökäytin innoissani päätäni. Ohjasin ponin ympyrälle, niinkuin opettajamme oli sanonut. Sitten piti saada ratsu pitkään muotoon ja lyhyeen. Se onnistui ihan hyvin, mutta Feitli oli tahmea, ja yritin saada sitä reipastumaan.
”Anna pieni näpäytys raipasta, älä kovaa”, Joona ohjeisti. Jo Feitli reipastui ja loppu tehtävä saatiin sujumaan hyvin.

Pysähdys harjoitusten jälkeen saatiin tehdä voltteja, jotka ovat yksi vahvuuksistani. Ratsastelin rennosti ottamatta suurempia paineita. Nostimme laukan ja teimme kivoja, pieniä tehtäviä, joihin muun muassa kuului lisättylaukka ja koottulaukka. Loput tunnista olikin sitten ravin ja käyntiä.

Ihanan tunnin jälkeen taputin hevosta kevyesti kaulalle, ja laskeuduin selästä.

Kiitos tunnista!!
kirjoittaja Lilja
lähetetty Pe 02 Loka 2020, 17:51
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 1.10.2020 Joonan koulutreenit
Vastaukset: 8
Luettu: 927

Linnean päiväkirja

Jos arkipäivät olivat tylsiä, niin viikonloput varsinkin olivat tylsiä. Iskä teki töitä joka päivä, vaikka se oli luvannut että viikonloput olisi meidän kahdenkeskeistä aikaa. Meidän piti muka tutustua Svolvaeriin ja lähialueisiin kahdestaan tai tehdä jotain muuta yhdessä, mutta ei me oltu tehty mitään koko sinä aikana mitä oltiin norjassa asuttu.

Mun herätessä iskällä oli aamunsa ties monesko kahvikuppi vieressään ja se tuijotti koneensa näyttöä intensiivisesti ja välillä naputteli näppäimistöä, tai selasi vieressään olevia papereita. Mä tiesin että se ei kuulis tai näkis mua, joten mä vain söin jotain aamupalaa, pakkasin vähän eväitä mukaani ja vaihdettuani vaatteet suuntasin ulos ja lähdin pyöräilemään Shelyesiin. En mä edes tiedä tajusiko iskä mun viettävän niin paljon aikaa tallilla, mutta se oli ainut paikka koko norjassa, jossa mä edes vähän tunsin kuuluvan porukkaan ja vaikka en ollutkaan tutustunut oikeastaan kehenkään tallilla, siellä oli sentään edes hevoset, jotka ei sivuttanut mun olemassaoloa.

Mä en muistanut että tänään oli Nitan pitämä maasta käsittelytunti joten päästessäni Shelyesiin näin monien taluttavan hevosia maneesiin ja mä meninkin mielenkiinnosta katsomaan mistä oli kyse. Tuntia oli kiva seurata ja mulla tuli sellainen olo että voisipa joskus olla itsekin mukana tuollaisella tunnilla joko oman ponin tai hevosen kanssa, tai edes hoitohevosen. Nitan pitämän tunnin loputtua mä suuntasin vain tuijottelemaan tarhaavia hevosia ja Catu onnistui hieman säikäyttämään mut kun olin ajatuksissani.

”Moikka Linnea! Sähän oot usein täällä” toinen tervehti minua hymyillen tarkistaessaan että hevosilla olisi vettä. Mutisin jotain vastaukseksi ja juteltuamme vielä hetken Catu kysyi, haluaisinko auttaa häntä vesien kanssa. Lupasin auttaa koska eipä minulla muutakaan ollut ja toinen oli ollut minulle koko ajan niin mukava. Catu oli opettanut minulle myös aina jokaisella kerralla muutaman sanan norjankielistä hevossanastoa ja monesti tuo olikin alkanut sekoittamaan englantia ja norjaa siten, että minulle tutut sanat tulisivat norjaksi ja aloinkin koko ajan vain paremmin ymmärtämään sanoja ja niiden eri muotoja, vaikka välillä jouduinkin kysymään hieman tarkennusta sanoihin, tai en osannut lausua jotain sanaa ihan kunnolla.

Catun opettamien sanojen avulla olin myös alkanut ymmärtämään muiden keskusteluja ja olin silläkin tavoin oppinut hieman enemmän norjaa ja aloin myös uskaltaa kokeilla puhua sitä koulussa joidenkin helppojen lauseiden verran. Tietenkinhän välillä minua pilkattiin siitä kun sanoin jotain väärin, mutta onneksi yleensä kaikki vain kannustivat ja korjasivat virheeni. Ehkäpä joskus mä voisin osata sen verran Norjaa että saisin kavereita ihan oikeasti.

#Tarinatempaus2020 , Merkintä 2, 01.10.2020
kirjoittaja Linnea
lähetetty La 03 Loka 2020, 15:45
 
Etsi: My Dear Diaries
Aihe: Linnean päiväkirja
Vastaukset: 8
Luettu: 658

Danten päiväkirja

2.10. - Yllätyspostia

Perjantaina olin tallilla viettämässä vapaapäivää Danten kanssa ja hoitamassa talliaskareita. Aurora ja Ronja olivat lähteneet tänään vuorikiipeilemään, joten itse puolestani ajattelin Danten kanssa harjoitella kouluratoja tulevia kisoja varten. Treenit menivät hyvin siihen nähden, että kävimme helppo B -ohjelman läpi kokonaisuudessa ensimmäistä kertaa, ja iso osa ajasta menikin tarkistaessa paperista, mikä tehtävä olikaan seuraavana. Treeni ei ollut rankka, mutta olin kuitenkin pyytänyt Jassulta huomiselle vakkaritunnille jotain muuta ratsua, sillä Miriamin kouluvalmennus veisi tamman voimat varmasti ihan loppuun. Kun kävelin harjoitusten jälkeen kentältä tallille, tuli Jassu vastaan kottikärryjen kanssa.
"Hei, huomasitko, että sä sait jonkun paketin", hän sanoi. Minkä ihmeen paketin, ihmettelin, mutta Jassu sanoi sen tulleen postin mukana ja vieneensä sen tallituvan pöydälle.

Niinpä vein Danten karsinaan ja astelin tallitupaan, jonka pöydällä tosiaan oli pieni paketti. Vastaanottajan kohdalla luki meidän Suomen tallin osoite, mutta se oli sutattu ja päälle oli kirjoitettu Shelyesin osoite. Ankin käsialaa, selvästi.

Avasin paketin, ja yllätyksekseni syliini tipahti uusi, timanteilla koristeltu otsapanta sekä hevostarvikeliikkeen mainos. Siinä samassa muistin, kuinka olin keväällä osallistunut Facebookissa tykkää ja jaa -kilpailuun, voittanut, mutta palkintoa ei koskaan kuulunut - ennen kuin nyt.

Innoissani palasin takaisin Danten luokse ja aloin pujottaa otsapantaa tamman suitsiin. Sopi täydellisesti. Lähdin kokeilemaan suitsia myös Dantelle vain todetakseni, että tamma näytti ihan oikealta kisahevoselta. Yksi asia kuitenkin puuttui.

Mä en ollut koskaan tehnyt hevoselle kisakampausta. Siksi tarvitsin apua harjoitteluun, jotta ei tarvitsisi panikoida sitten viime hetkellä ennen tulevia kisoja. Onneksi tallilla hääräsi myös Joona, jolla oli kokemusta hevosten kisavalmisteluista ja joka ystävällisesti ehti tulla näyttämään, kuinka harja laitettiin nutturoille.
"Ensin jaetaan harja osiin, sitten tehdään ihan normaalit napakat letit, näin, sitten laitetaan tällaiset sykeröt ja tuosta kiinni lenksulla", mies selitti. Näytti helpolta. Joona lähti hoitamaan Theota, mutta lupasi tulla katsomaan lopputulosta, kunhan saisin kaikki sykeröt valmiiksi.

Kun sain harjan lopulta viimeisteltyä, oli Dante kuin uusi hevonen. Kävimme ulkona ottamassa kuvan upeasta tammasta, joka olisi ainakin kisakampauksen ja uuden otsapannan puolesta aivan täydellinen valtaamaan marraskuiset kisakentät (#NVRK2020).

Topics tagged under tarinatempaus2020 on Shelyesin Foorumi Dante_ruska

---------------

Merkintä 5, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 01.10.2020
kirjoittaja Nita
lähetetty Su 04 Loka 2020, 19:45
 
Etsi: Vanhat päiväkirjat
Aihe: Danten päiväkirja
Vastaukset: 25
Luettu: 1962

3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen

3.10.2020
Kadonnutta zen-tilaa etsimässä

Jonkin aikaa sitten Nita oli ilmoittanut pitävänsä maastakäsittelytunnin, ja olin lopulta päätynyt muiden tallilaisten painostamana rustaamaan myös minun ja Theon nimen tallin ilmoitustaululla olevaan lappuun. "Kyllähän jokaisella tunnilla raaavasta miesvoimaakin tarvitaan", Petter oli ähkäissyt laskettuaan kengitettävänä olevan Danten takajalan maahan. Niin, no tuskimpa siitä tunnista mitään haittaakaan olisi, se voisi olla hyvää aivojen tuuletusta ei-niin-hyvin menneiden kisareissujen ja treenien jäljiltä. Ehkä löytäisimme Theon kanssa viimein sen kadonneen zen-tilan, jota etsien olivat viime kuukaudet menneet. Tai sitten tulisimme poistumaan tunnilta kahta kauheamman kriisin kanssa.

Olipa miten oli, joka tapauksessa puoli kahdentoista maissa lauantaina löysin sekä itseni, että Theon seisomasta maneesin hiekalta varusteenamme ainoastaan riimu ja naru plus ylisuojelevana hevosenomistajana Theon etujaloissa oli jännesuojat, ihan vain kaiken varalta. Sekä tietysti itselläni oli kypärä päässä turvallisuuden vuoksi. Taskut olin sullonut täyteen herkkuja, jotta voisin yrittää lahjoa Theon käyttäytymään hevosiksi.

"Tänään lähdetään alkuun liikkeelle aivan perusasioista, eli hevosen taluttamisesta, ja lopputunnista harjoitellaan muutamia tehtäviä", Nita pohjusti tuntia toivotettuaan ensin kaikki tervetulleiksi tunnille ja kerrottuaan ihan perustietoa maastakäsittelystä. "Ensimmäisen tehtävän tarkoitus on saada hevonen reagoimaan taluttajan pieniinkin eleisiin. Erityisen tärkeää on, ettei hevonen lähde etuilemaan, vaan kulkee hieman taaempana."
Tehtävä sujui hyvin Theon ollessa sopivan rauhallinen ja kuulolla, joten pääsimme pian vaikeuttamaan sitä hieman lisäämällä taluttamiseen mukaan myös kävelemisen tahdittamista sekä pysähdyksiä. Tämän jälkeen vuorossa oli peruutuksia sekä väistämistä maastakäsin, joissa pääsin palkkaamaan Theoa taskuissani mukana kantamillani herkuilla hevosen suorittaessa tehtävät juuri niin kuin pitikin.

Pienen tauon jälkeen vuorossa oli venyttelyitä sekä kumartamisen opettelua. Venyttelyä oli tullut Theon kanssa tehtyä häpeällisen vähän - se olisi niin helppo ja nopea tapa huoltaa hevosen lihaksistoa. Theolla olikin hieman toispuoleista kireyttä havaittavissa venyttelyitä tehdessä, hierojalle soittaminen voisi olla paikallaan heti tunnin jälkeen. Muuten suuri musta oli innoissaan mukana ja havitteli herkkuja huulillaan napaten melkein sormetkin mukana. Kumartaminen ei tahtonut oikein sujua, sillä Theoa kiinnosti herkut hieman turhan paljon, joten päädyimme lopulta palaamaan takaisin tunnin ensimmäiseen tehtävään, jotta hevonen ei ihan menettäisi malttiaan ja pääsisin palkkaamaan sitä, kun se teki oikein. Kumartamista voisimme harjoitella myöhemminkin hieman malttavaisemmassa mielentilassa.

Tunnin lopuksi Nita kannusti jokaisen tunnille osallistujan nousemaan hevosensa selkään ilman satulaa varusteena ainoastaan riimu ja naru. Ennen tätä tuntia olin ratsastanut viimeksi ilman satulaa ehkä joskus ala-yläkouluaikoina pikkuponeillani - sen jälkeen olin hypännyt suoraan puoliverisiin nopean pituuskasvuni vuoksi. Niillä ei kovinkaan mukava ollut ratsastaa satulatta ison sään ja terävän selkärangan vuoksi. Theon selkä ei todellakaan hivellyt pakaroitani ja häntäluutani. Persukseni olisi takuulla ruvella muutaman päivän kuluttua, häntäluun kolotuksesta puhumattakaan. Siitä huolimatta riimulla ratsastaminen sujui yllättävän hyvin, innoistuimme Theon kanssa tekemään muutamia ympyröitäkin vauhtiin päästyämme. Askellajina sai kuitenkin toimia vain käynti, sillä Theon valtava ravi olisi ollut aivan liikaa raihnaisille jäsenilleni. Takapuoleni huokaisi helpotuksesta liu'uttuani mustan ruunan selästä alas muutaman käyntikierroksen jälkeen.

"Kiitti Nita", huikkasin brunetelle poistuessamme Theon kanssa viimeisinä maneesista. "Ehkä me pikkuhiljaa aletaan taas löytämään se kauan kadoksissa ollut zen-tila."

Kiitos tunnista!

Merkintä 3, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020
kirjoittaja Joona
lähetetty Ma 05 Loka 2020, 00:32
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 3.10. Maastakäsittelytunti - paranna suhdettasi hevoseen
Vastaukset: 6
Luettu: 834

Raffen päiväkirja

Hallo?
Sonia x Raffe 6

4.10.2020 | #vainoaja

Sunnuntain sää oli aurinkoinen ja heräsinkin yllättävän aikaisin eiliseen biletyksen määrään nähden. Silmäluomet tuntuivat raskailta ja kurkku oli kuiva kuin sahara, kun kömmin peittovuoren alta ylös ja kävelin keittiöön juomaan vettä. Kenny sipsutti häntäänsä heiluttaen mun perässä ja käytyäni vessassa mä sutaisin nopeasti hiukset kiinni ja lähdin käyttämään jackrusselia pihalla.

Bileissä oli ollut huippukivaa ja vilkaisin Shelyesin ryhmächattia, jossa viimeisimmät viestit olivat tärähtäneitä yhteiskuvia pikkutunneilta. Jengi oli varmasti vielä nukkumassa, olihan kello vasta yhdeksän, mutta mulla oli paha tapa herätä darrassakin aikaisin enkä mä koskaan pystynyt oikein jatkamaan unia sen jälkeen.

Koska mulla oli vapaapäivä ja kahvin ja voileivän jälkeen mun olo oli oikeastaan aika mainio, mä päätin lähteä tallille. Kävin nopeasti suihkussa ja heitin päälleni verkkatakin ja –housut ja suuntasin autolle.

Tallilla oli arvatenkin hiljaista. Tunteja ei ollut ja iso osa tallin vakionaamoista makasi todennäköisesti edelleen sängyssä tai halaili vessanpönttöä, joten sain ihan rauhassa hakea Raffen tarhasta ja alkaa puuhastelemaan sen kanssa. Ruuna oli jo oppinut tunnistamaan mut tai ainakin mun äänen, nytkin se tallusteli oitis mun luokse huhuiltuani sitä. Rapsutin ponin kullanväristä karvaa ja annoin sille leipäpalan sujautettuani päitset sen päähän.

“Moikka, mitä ukko? Pidetäänkö tänään hemmottelupäivä?”

Raffe seurasi mua tallille kuin ylikasvanut koira. Laitettuani sen kiinni käytävälle lähdin hakemaan sen hoitokamppeita ja palatessani takaisin huomasin, ettei Raffe enää seisonut käytävällä yksin. Tummatukkainen Beata rapsutteli sen kaulaa ja nähtyään mut sen kasvoille kohosi yllättynyt hymy.

“Ai moi!” Beata tervehti ja vastasin sille laskiessani Raffen harjapakkia maahan. “Mä luulin että täällä saa olla tänään ihan rauhassa eilisen jälkeen”, se jatkoi vitsaillen. Nauroin.

“Samoin, mut ihan kiva nähdä muitakin krapulattomia.”

Beata oli ollut kuskina, joten tyttö oli luonnollisesti freshinä heti aamusta. Poimin kumisuan ja aloin harjaamaan Raffen kaulaa.

“Väitätsä muka, ettei sulla oo krapula sen vodkanjuonnin jäljiltä?” Beata haastoi ja mä kohautin mun olkapäitä.

“No vähän väsyttää ehkä. Mut ei mulle oikeen tuu sillä tavalla krapulaa”, virnistin ja Bea pudisteli hymyillen päätään.

“Epäreilua.”



Beata oli tullut ratsastamaan Usvaa ja kaksikko lähti pian maastoretkelle. Mä kieltäydyin kohteliaasti lähtemästä mukaan, koska mä olin suunnitellut huoltavani Raffen varusteet kuntoon tänään. Ensin mä kuitenkin puunasin ruunan itsensä - se oli näemmä ottanut vapaista kaiken ilon irti ja piehtaroinut jossain oikein mutaisessa tarhannurkassa.

Rapsutellessani mutaa irti Raffen hännäntyvestä mä mietin menneitä kisoja. Olin superylpeä itsestäni, että olin uskaltautunut vieraaseen maahan kilpailemaan vieläpä niinkin raakileena, ja vaikkei sijoituksia ollut tullutkaan, varsinkin Kalla Cupin maastokisojen kuudes sija oli antanut mulle jonkinlaisten kisakärpäsen pureman.

Raffe oli ollut kyllä loistava. Ei se varsinainen kilpahevonen ollut, niin kuin en mäkään ollut mikään varsinainen kilparatsastaja, mutta me pelattiin ihan hyvin yhteen ja se antoi mulle hirveän paljon itsevarmuutta ratsastajana. Mä olin tosi onnellinen saatuani sen kaltaisen kultakimpaleen hoidokikseni ja vielä onnellisempi, että Jassu oli uskonut sen mulle kisaratsuksi Suomen reissuille.

Hemmotteluhetken jälkeen mä annoin sille vielä toisen leipäpalasen, koska mun mielestä ruuna oli sen ansainnut.



Pari tuntia myöhemmin mä istuin taukotilassa, kädet nahkeina ja ruttuisina puhdistusoperaation jäljiltä. Varusteissa oli ollut ihan kivasti huoltamista – huomasi kyllä, että syksy ja kurakelit tekivät tuloaan. Olin juuri saanut kahvin keitettyä ja avattua puhelimen, kun Beata saapui ovesta sisään ja käveli jääkaapille hakemaan vichy-pulloa.

“Miten meni maastossa?” kysyin kun Beata istui mua vastapäätä.

“Ihan kivasti, Usva oli aika hyvällä tuulella. Matias on kaiketi hoitanut hommansa ihan hyvin”, nainen hymähti ja kurotti jonkun vanhoista hevoslehdistä, jotka lepäsivät pöydän sivuilla. Laskin itsekin puhelimeni pöydälle ja nappasin itsellenikin lehden. Sen sivujen reunat repsottivat ja kansi oli muuttunut aaltomaiseksi, kun lehden päälle oli joskus ilmeisesti kaatunut jotakin märkää.

Selailimme lehtiämme, rupattelimme niitä näitä ja pian seuraamme liittyi myös Amira, joka oli hänkin ihan hyvinvoivan oloinen. Taukotilan valtasi hyväntuulinen puheensorina ja nauru, kun juttelimme eilisistä bileistä ja sen käänteistä.

“Sonia, sun puhelin soi”, Amira huomasi kun olin noussut hakemaan uutta kahvia. Palasin pöydän ääreen ja nappasin puhelimen käteeni.

Tuntematon numero soittaa.


Kohotin kulmiani ja vastasin puhelimeen, samalla kun Amira ja Beata jatkoivat jutusteluaan.

“Sonia Stordahl”, virkoin, mutta linja oli täysin mykkä.

“Haloo? Onko siellä ketään?”

Olin juuri sammuttamassa puhelua, kun ahdistus löi mun lävitse kuin veitsi. Amira ja Beata olivat kummatkin hiljentyneet ja katsoivat mua, kun ojensin puhelimeni Beatalle, joka otti sen ja painoi korvalleen.

“Mit -”, se ehti henkäistä, mutta vaikeni samantien. Beatan silmät levisivät samaan aikaan kun se kuuli sen linjan toisessa päässä.

“Hva i helvete”, Beata sanoi ja lopetti puhelun. Katsoin Beataan, joka tuijotti puhelinta ahdistuneena ja Amiran katse palloili meidän välillä.

“No? Mitä? Kertokaa? Mitä siellä sanottiin?” Amira kyseli ja käänsi mun puhelinta itseään kohti, ikään kuin siellä olisi ollut jotain vastauksia.

“Ei mitään”, Beata sanoi hitaasti ja nosti katseensa muhun. “Siellä kuului vain hengitystä.”

Väristykset kulkivat mun selkäpiin läpi.

“Kuka siellä soitti?” Amira kysyi typertyneenä ja käänsi sekin katseensa muhun. Pudistelin päätäni.

“En mä tiedä. Se tuli tuntemattomasta.”

Amira ja Beata näyttivät hämmentyneiltä.

“Ehkä se oli joku tallilaisista?” Amira ehdotti. “Jos jollain on ollut joku tehtävä juoppojengassa soittaa pilapuhelu, ja tuntematon on jäänyt päälle?”

“Niinpä”, Beata nyökytteli. “Tai sit se oli vain joku taskupuhelu.”

Mä päästin vaimean “mm”-äännähdyksen. Ihan mahdollistahan se oli, että soittaja tosiaan oli joku eilisistä bilettäjistä tai että koko puhelu oli vain vahinko. Silti mulle oli hiipinyt inhottava olo. Soittaisiko joku tosiaan vahingossa ja vain hengittäisi puhelimeen?

Ja jos se ei ollut vahinko, suurempi kysymys oli, että miksi kukaan tekisi sellaista?

Mä hörppäsin kahvia vaitonaisena ja mun korvissa soi edelleen se hidas, raskas, rahiseva hengitys.


Merkintä 4. #Tarinatempaus2020 / aloituspvm. 1.10.2020
kirjoittaja Sonia
lähetetty Ma 05 Loka 2020, 19:30
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Raffen päiväkirja
Vastaukset: 24
Luettu: 2536

3.10.2020 Miriamin kouluvalmennus

3.10.2020
Helvetti, taivas ja nirvana

Theo tuntui jo verryttelyssä ihan älyttömän hyvältä ratsastaa. Se liiteli ympäri tyhjää maneesinpuolikasta kuin mikäkin Valegro, enkä voinut muuta kuin nauraa ja nauttia kyydistä. Hevonen tuntui letkeältä kuin kumi, elastiselta kuin trikoopöyksyt ja kimmoisalta kuin hiuksiin liimautunut purkka. Aiemmin päivällä ollut Nitan maastakäsittelytunti ja sen jälkeinen hengähdystauko olivat todellakin tehneet ihmeitä. Theo niin zen. Aivan takuuvarmasti enemmän zen, kuin koko sen tähänastisen elämänsä aikana yhteensä. Siirsin mustan ruunan käyntiin ja hengähdin vielä hetken katsellen toisella maneesinpuolikkaalla meneillään olevaa valmennusta ennen meidän vuoroamme.

Valmennuksessa sama zen jatkui. Aivan kuin olisin ollut taivaassa. Voiko Theo oikeasti edes olla näin hyvä ratsastaa? Tuntui kuin kaikki ongelmat, joiden kanssa olimme viime aikoina painineet sileän puolella, olisi heitetty helvetin liekkeihin ja me Theon kanssa ratsastaisimme auringon laskuun. Theo tuntui ratsastaessa kevyeltä kuin höyhen, ja kuunteli minua yhtä hyvin kuin erinomaisesti koulutettu bodercollie omistajaansa. Piruetit onnistuivat täydellisesti, vaikka emme olleet niitä montaa kertaa vielä harjoitelleetkaan Theon kanssa. Käynnissä hevonen pyöri paikoillaan kuin hyrrä, eikä laukkapiruettien alkeissakaan ollut sijaa moitteille. Miriam kehui meitä maasta taivaisiin ja yllytti meidät osallistumaan marraskuussa järjestettävien piirimesteruuskisojen Vaativa B -luokkaan. Ei sitten sen pahempaa paikkaa keksinyt vaativan tason debyytillemme.

Tunnin jälkeen tuntui siltä, että voisin löytää vaikka nirvanan, mikäli sattuisin olemaan buddhalainen. En ollut, mutta päädyin ilmoittamaan meidät Theon kanssa siihen VaB-luokkaan. Olin varmaan tulossa hulluksi.  

Kiitos valmennuksesta!

Merkintä 4, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020
kirjoittaja Joona
lähetetty Ma 05 Loka 2020, 20:00
 
Etsi: Valmennukset
Aihe: 3.10.2020 Miriamin kouluvalmennus
Vastaukset: 6
Luettu: 545

1.10.2020 Joonan koulutreenit

Mä en voinut väittää, etteikö kateuden peikko olisi hieman vihlaissut mahani pohjassa, kun Matias sääti Theon jalustimia itselleen sopiviksi mun jo istuessa oman ponini selässä. Ei mun olisi kuulunut tuntea niin, sen mä tiedostin. Mun olisi pitänyt olla sitä mieltä, että Figaro oli parasta, mitä mulle oli tapahtunut, ja sen kanssa treenaaminen kivaa, mutta ei ollut. Mä en vieläkään ymmärtänyt, mitä tein sen kanssa väärin ja niin eri tavalla kuin kesäisessä koeratsastuksessa.

Poika vaikutti vieläkin itsevarmemmalta kuin tavallisesti väittäessään Theon olevan lupsakka. Sitten mun ei enää käynytkään kateeksi. Mulla oli naurussa pitelemistä, kun iso ruuna muistutti ehkä enemmän sähköjänistä kuin hevosta pomppiessaan kaviouralla vallattomasti jo alkukäynneistä lähtien, ja niin oli kai kaikilla muillakin. Toisten hevosten kanssa se ei haitannut.

Sitten oli Figaro.

Figaro suorastaan loukkaantui, että mä kehtasin keskittyä pitkin ohjin kävellessä johonkin muuhun kuin Heidän Korkeuteensa. Että mä en muistanutkaan ratsastaa sitä joka askeleella heti ensimmäisestä kavionliikautuksesta lähtien. Poni päätti, että ehkä jos se ravaisi, muistaisin taas olennaisen. Se tikitti menemään jännittynyttä kipitystään pää pilvissä kuin jollain hirvellä. Siltä musta siellä selässä kiikkuessa tuntuikin; että mun allani oli hirvi eikä vaativan tason kouluponi. Ja että mä olin alkeiskurssilla.

Kun se vihdoin suostui kulkemaan mun haluamassani askellajissa, ja mäkin olin ehkä jo kehittynyt alkeiskurssilta jatkotasolle, me siirryttiin ympyrätyöskentelyyn. Sitten mun pohje ei enää mennyt läpi ollenkaan, ja Figaro kuunteli pelkkiä pidätteitä.

“Älä potki sitä, mutta älä myöskään jää vetämään”, Joona ohjeisti, mikä tuntui niin itsestään selvältä, että mua melkein hävetti. “Kaksi napautusta pohkeella ja jos se ei kuuntele, käytä raippaa. Noin. Hyvä. Ja heti kiität, kun tulee oikea reaktio.”

Muutaman toiston jälkeen Figaro tuntui jo liikkuvan paljon rennommin, mutta ei siltikään tarpeeksi eteen. Se reagoi mun istuntaan todella vahvasti, ja jos mä jäin yhtään jännittämään pienimmälläkään lihaksella, se vaihtoi kaiken liikkeen mummoraviksi. Vasta ensimmäisen onnistuneen laukannoston jälkeen musta tuntui siltä, etten enää ratsastanut takaperin, mistä Joonakin mulle huomautti. Mies pyysi mua keventämään istuntaani, jotta poni saisi enemmän tilaa selälleen ja vertyisi paremmin.

Ja Figaro hörähti.

Se hörähti ensimmäisen kerran, kun se oli mun omistuksessa. Mä olin vihdoin tehnyt jotain oikein. Valtava hyvänolon tunne valtasi mun sisuskalut, kun rautias ruuna esitti isoa, matkaa voittavaa laukkaansa, eikä kadottanut eteenpäinpyrkimystään edes silloin, kun mä viimein uskalsin istua alas ja keskittyä tehtävän tekemiseen.

Ihan liian pian tunti oli ohi. Ensimmäisen kerran, kun Figaro oli mun omistuksessa, mulla oli toivoa sen suhteen.

Kiitos tunnista
I love you

Merkintä 3, #tarinatempaus2020, 2.10.
kirjoittaja Ella-Amalie
lähetetty Ma 05 Loka 2020, 20:22
 
Etsi: Ratsastustunnit 2020
Aihe: 1.10.2020 Joonan koulutreenit
Vastaukset: 8
Luettu: 927

3.10.2020 Miriamin kouluvalmennus

Joonan pitämän koulutunnin jälkeen olin uskaltanut asettaa odotukseni Miriamin valmennuksen suhteen taivaalle liitävien pilvenhattaroiden joukkoon. Alkuverryttelyssä kentällä Figaro oli tuntunut höyhenenkevyeltä. Se oli liitänyt taivaan lintujen lailla, kun olin vain antanut sen mennä. Mä loistin aurinkona maneesiin saapuessani, vaikka kylmäkiskoinen valmentajamme olisi ensivaikutelmallaan voinut jäädyttää helvetinkin.

No, niin ne omatkin tuntemukset löysivät itsensä yhtäkkiä särkyneenä, liiskattuna ja tallottuna maankamaralta, kun Figaro muuttui selkään päästyäni rautakangeksi. Se liikkui ensiaskeleista lähtien aivan viulunkielenä, ja maneesin hiekka oli hunajaa. Yritin muistella Joonan neuvoja samalla, kun keskityin Jassun valmentajan ohjeisiin, mutta mun aivojenkin tilalla oli vain yksi iso musta aukko. Miriamista varmaan tuntui, että se yritti opettaa kiveä ratsastamaan; niin kuuroille korville sen sanat kaikuivat.

Mitä pidemmälle kellon viisarit juoksivat maneesin seinällä, sitä lähempänä mä olin suoraan lähimmälle kalliolle ratsastamista ja sieltä alas hyppäämistä. Figaro oli ollut yksi epäonnen amuletti, pahanilmanlintu ja sen ostamisen jälkeen elämä pelkkää alamäkeä. Mun ratsastustaidot olivat uponneet juoksuhiekkaan. Jokaisella askeleella tuntui, että Figaro oli liimaantunut kärpäspaperiin sen sijaan, että me lennettäisiin. Mä keikuin selässä perunasäkkinä ja toivoin sen piinapenkin sekä kidutustuomion päättyvän pian.

Valmennuksen lopussa Miriam ei ollut mikään herran enkeli. Piikivestä tehtynä konekiväärinä se lateli menemään vikoja mun ratsastuksesta ja meidän yhteistyöstä, sekä suositteli käyttämään treeniajan jatkossa hyödyllisemmin kuin valuttamalla sen aikaa viemäristä alas. Epäonnistumiset opettivat, mutta siinä hetkessä mä olin palanen näkkileipää, joka mureni jokaisesta iskusta vain enemmän ja enemmän. Halusin kadota.

Kiitos valmennuksesta!

Merkintä 4, #tarinatempaus2020, 2.10.
kirjoittaja Ella-Amalie
lähetetty Ti 06 Loka 2020, 12:31
 
Etsi: Valmennukset
Aihe: 3.10.2020 Miriamin kouluvalmennus
Vastaukset: 6
Luettu: 545

3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari

✎ Vatsalaukkaa
lauantaina 03. lokakuuta 2020

En kestä.

"SÄ SAIT WILDAN!" joku samalla tunnilla ratsastavista huudahti ja osoitti tuntilistoja ilmoitustaululla.

Kuka sä ees olet ja miksi puhut minulle?
Älä puhu mulle. Älä ees kato tänne.
En oo tässä.

Oli jotenkin tosi vaikea käydä tallilla ilman Sandraa. Aika hiljaista oli ollut. Niin kuin omalta osaltani, ja pari tuntia tuppisuuna oltuani ei meinannut enää ääntä lähteä kun äiti tai isä kävi hakemassa minut pois tallilta. "...kkkhhhhhh-ooh ---yvin meni". Sandra kävi edelleen vain maanantaisin tallilla, kun taas mut oli siirretty joka toinen viikko lauantain ryhmään ratsastamaan. Sandra oli aluksi suuttunut minulle siitä, että joutui itsekin käymään yksin tallilla, mutta Sandralla ei ollut ongelmaa tutustua muihin eikä pian enää välittänyt siitä, kävinkö minä hänen kanssaan samalla tunnilla vai en. Ensimmäisen "yksinäisen tallikeikan" jälkeen huomasin matikantunnilla Sandran puhelimeen kilahtelevan viestejä joltain Linnéalta, josta Sandra oli alkanut myös toistuvasti puhumaan.

Ei silleen varsinaisesti kiinnostanut, mutta halusin pitää Sandran ystävänäni joten otin iskut vastaan. "Linnéa on paljon parempi ratsastamaan kuin sä", "Linnéalla on tyylitajua, toisin kuin sulla esim", "En mä voikkaan tänään olla kun me mennään Linnéan kanssa koulun jälkeen niille", "Tuu sittenkin sun äidin kyydillä tallille ku Linnéan äiti ottaakin mut kyytiin".

Se tyttö, joka oli hihkunut mulle ennen tunnin alkua että olin saanut Wildan, kevensi nyt edessäni Feitlillä. Sen tukka näytti siltä, että oli saanut ison sähköiskun ennen tänne tuloa eikä ollut katsonut peiliin. Feitlin takkuisen harjan kanssa he näyttivät oikeastaan aika yhteensopivalta parilta. Älä kato tänne. Kato eteen nyt. Ei, en huomaa sua. Älä yritä jutella. Mitäs tuolla parkkipaikalla oikein onkaan... Joo, kaks autoa, mielenkiintoista. Tallissa palaa yksi lamppu ja joo vieläkin se tuijottaa mua. Näytän sille seuraavaks kieltä, jos ei se lopeta. Huh, se käänty pois. Selvisin lol.

"Katse menosuuntaan päin Wildalla" kuittasi Jassu. Enhän minä nyt tahalleen harhautunut tuijottelemaan muualle, minä-...

"Kuka on kuullut koskaan vatsalaukasta?" Jassu kysyi tomerasti.

Nauratti. Vatsalaukka. Jotain napatanssiako me alettaisiin harjoittamaan hevosten kanssa? Mieti nyt Wilda hapsuisessa lannehameessa heiluttamassa pötsiään puolelta toiselle!! Ei kai nyt semmoisia opeteltu jatkokurssilla? Jos opeteltiin, niin minä en ollut siihen vielä valmis. Voi hitto, siinähän varmasti tippuisi.

Koko vatsalaukkatehtävä meni yli hilseen. En ehkä ollut vielä sittenkään valmis tähän ryhmään. Meidän piti nostaa kentän keskellä laukka ja kertoa Jassulle, kumpi laukka se oli. Ei mulla ollut mitään hajuakaan. Enkä muuten varmasti sanonut sitäkään ääneen, että kumpi laukkako se oli. Aavistin Jassun hermojen kiristyvän, sillä hänen äänenvoimakkuutensa alkoi nousta ja yhä useammalla kierroksella räpellykseni jätettiin täysin huomiotta. Mielestäni oli ylipäätään hyvä saavutus, että sain laukan nostettua Wildalla. Mutta jos piti tietää, että oliko se oikea vai väärä laukka, niin kysyitte sitä väärältä henkilöltä.

Lopulta kun olin painanut menemään puolitoista kierrosta laukassa toisessa jalustimessa roikkuen (en ollut varma, missä kohtaa piti siirtyä raviin), käveli Jassu luokseni ja osoitti Wildan jalkoja.
"Tunnistat laukan siitä, kumpiko lapa lähtee ensimmäisenä laukkaan. Jos se on tämä, se on oikea laukka. Jos taas tämä, kyseessä on vasen laukka. Ei oo väliä kumpaa laukkaa menet, kunhan kerrot sen minulle. ÄÄNEEN."
Jassun ääni oli hyvin painokas. Jopa pelottava. Nyökkäsin peloissani.

Laukan tunnistaminen ei ollut helppoa ja lopulta sain tuurilla arvattua pari oikeaa arvausta peräkkäin. Ratsastuksenopettajani hymyili tyytyväisesti itsekseen.

Jassu tsemppasi lopputunnista kehumalla, että pysyin hienosti kaarteissa myös vastalaukoissa. Ahaa, joo, sitäkö tässä pitikin siis tehdä? Ja siis mitä, oliko se sana sittenkin VASTAlaukka eikä vatsalaukka?

Merkintä 1, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 06.10.2020.
kirjoittaja Mathilde
lähetetty Ti 06 Loka 2020, 18:59
 
Etsi: Jatko—heC » Lauantain yleisvakkari
Aihe: 3.10.2020 (JHC #2) Lauantain yleisvakkari
Vastaukset: 3
Luettu: 586

Glitterinhohtoinen muistivihkoni ~

✎ Luvatonta tiedustelutoimintaa
tiistaina 06. lokakuuta 2020

Kaulaliina ja pipo. Kaulaliina ja pipo.

Kaulaliina ja pipo.

Kaksi asiaa mitkä piti muistaa ostaa. Kaulaliina ja pipo.

Isän antama seteli poltteli taskussa, kun risteilimme Sandran kanssa Amfin H&M:ssä edestakaisin. Kauppakeskuksen lämmin ilma tuntui mukavalta poskissa, jotka olivat ehtineet jo kylmettyä käveltyämme koko matkan kauppakeskukseen koululta. Sade ja kylmä viima olivat saaneet matkan tuntumaan ikuisuudelta. Tai sitten se oli Sandran ainainen paasaus Linnéasta joka tuskastutti matkaa. Linnéasta, hänen uudesta ystävästään joka oli niin hyvä ratsastaja ja niin siisti tyyppi.

"Mä käyn sentään kahden eri ratsastuksenopettajan tunneilla" sanoin rohkeasti. Tottahan se oli, että potentiaali kehittymiseen oli suurempi, kun sai kahta eri näkökulmaa omaan harrastukseensa.
"Niin mut Linnéa käy kahdesti viikossa tunneilla" Sandra ylpeili ja pyöritteli tikkaria suussaan.
"Me tehtiinkin vats-VASTAlaukkaa viimeeks tunnilla."
"No ette oo tehny" hän nauroi räkäisesti kommentilleni. En edes kehdannut katsoa Sandraan päin, sillä tiesin hänen pyörittelevän silmiään minulle. "Vastalaukka on jotain kolme vuotta ratsastaneiden tehtävä. Sä et ikimaailmassa oo sillä tasolla et tekisit vastalaukkaa. Ethän sä saa ees ylläpidettyy laukkaa."
Muistelin viime tunnin fiaskoa. "Hyvin mä menin Wildalla yli kierroksen putkeen laukkaa..." ja jätin kertomatta teon olleen tahaton ja minun sinnitelleen juuri ja juuri kyydissä toisen jalustimen varassa.

Yhtäkkiä Sandra riuhtaisi minut voimakkaasti sivuun mallinukkien taakse ja painoi päätäni alemmas.
"Nej faen..." Sandra kuiskasi laskien tikkarin suustaan.
"FAEN?? Mistä lähtien sä oot alkanu kiroilla?!"
"Shht, kato tonne. Toi on se jolla oli se sikasöpö valkonen poni" sihisi Sandra, joka osoitti pienikokoista vaaleahiuksista tyttöä. En tiennyt kuka hän oli, mutta hän oli kaunein näkemäni ihminen. Vilkaisin vieressäni olevaan sovituspeiliin. Siirsin jakaustani sivummalle ja kuvittelin itselleni kauniin pitkät silmäripset. Näyttäisinpä minäkin tuolta. Hän oli kertakaikkisen kaunis ilmestys.
"Ai kuka?" kuiskasin.
Sandra tökkäsi kylkeeni. "Huoh, sä et tiiä mistään Shelyn asioista mitään. Toi omisti sen Blondin."
"Eikö toi muka oo blondi?"
"URPO."

Tyttö kääntyi katsomaan meihin päin. Kuin komediaelokuvassa, hetkellisen jäätymisen jälkeen aloimme molemmat tutkimaan suurieleisesti ja isoon ääneen edessämme lojuvaa vaatepinoa "OHHOH MINKÄS SITÄ VALITSISI. VOI KUN ON KAUNIITA... KAUNIITA... rintsikoita?"

Nej faen, kuinka noloa.
Oi hitto.
Nyt mäkin sanoin sen.


Tuo maailman kaunein tyttö kääntyi muiden asiakkaiden tavoin katsomaan meihin, mutta siirtyi nopeasti sivummalle hänen puhelimensa alkaessa soimaan.
Jätimme yököttävät rintsikat sikseen ja seurasimme vaaterekkien varjoissa tyttöä. Yritin kysyä Sandralta mitä olimme oikein tekemässä ja miksi seurasimme tuota enkelikasvoista vaaleaverikköä, mutta Sandra näytti vain napakasti sormea suunsa edessä. Sandra harvemmin ajautui noloihin tilanteisiin, joten tämä ei voinut olla ajautumassa  mihinkään ikävään. Tai yleensä Sandra aiheutti noloja tilanteita ja poistui paikalta minua nopeammin, jolloin minä olin ainoa joka joutui niistä tilanteista kärsimään. Ristin sormeni ja toivoin että niin ei kävisi tällä kertaa.

Kovin lähelle ei kehdannut mennä, joten välimatkankin vuoksi oli vaikea pysyä puhelinkeskustelussa kärryillä. Ihmisiä ja hälinää oli ympärillä paljon, vaateliikkeen aivopesumusiikki pauhasi turhan lujalla ja toppatakki kahisi inhottavasti joka askeleella. Mutta kappas! Sandra pysäytti meidät juuri sopivasti asustehyllyn kohdalle, josta roikkui jos jonkinlaista pipoa ja kaulaliinaa. Koputin sormellani Sandraa ja kuiskasin: "Oisko tämmönen purppura vai tummansininen parempi?"

"Sven voi tehdä mitä lystää"

Se oli ainut lause mitä (ehkä) kuultiin puhelusta. Silmämme laajenivat. Sydän alkoi pomppia innostuksesta rinnassa. Teki mieli napata Sandraa käsistä ja hyppiä tasajalkaa. Ihan kuin oltaisiin oikeita vakoojia! Nyt meillä oli johtolanka! Alkoi kiivas supattelu vaaleahiuksisen tytön lipuessa pois liikkeestä; mistä mahtoi olla kyse? Liittyikö tämä jotenkin ratsastukseen? Mitä Svenillä oli lupa tehdä? Kuka edes oli Sven? TÄMÄ ON NIIN JÄNNÄÄ!!!!

Mutta kuten arvata saattoi, Sandra oli jo laittanut Linnéalle, hänen pikku-pikku-kätyrilleen, viestiä ja Linnéa kertoi Svenin olevan Shelyssä tallityöntekijä (tai ehkä kengittäjä tai joku semmonen joka hengaa siel aina välil t. Linnéa).

"NEJ FAEN, NIILLÄ ON JOTAIN JUTTUA!!!"


Merkintä 2, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 06.10.2020.
kirjoittaja Mathilde
lähetetty Ti 06 Loka 2020, 19:53
 
Etsi: My Dear Diaries
Aihe: Glitterinhohtoinen muistivihkoni ~
Vastaukset: 14
Luettu: 1320

# Tallikirja 2017 -->

Torstai oli tuntipäivä. Olinhan mä enemmän tai vähemmän roikkunut tallilla koko viikon ja hiljalleen mä aloin ehkä saamaan kavereita. Tai ainakin mä olin jutellut jonkin verran Elisan ja Mathilden kanssa. Ne oli lähimpänä mun ikää ja Elisan kanssa varsinkin oli tullut tutustuttua lisää kun se oli mun kanssa samoilla tunneilla näin torstaisin.

Elisan kanssa me nähtiin kyllä koulussakin kun se oli mua alemmalla luokalla. Ei me kyllä koulussakaan juteltu ihan hirveästi kun mun norjan taito oli edelleen tosi huono, mutta kyllä mä kai joka viikko opin jotain uutta. Ehkä ens vuonna mä voisin osata puhua paremmin Norjaa ja ehkä silloin mä voisin tutustua muihinkin paremmin. Tai ehkä ensi kuussa oleva kisareissu voisi olla parempi mahdollisuus tutustua muihinkin, kun me kuitenkin ollaan sillä reissussa niin pitkään. Mua kyllä vähän jännitti lähteä sille reissulle.

Tänään kun mä tulin tallille mä näin että mulla oli se sama Venni jolla mä menin viimeksikin ja jolla olin ilmoittautunut kisoihin. Elisalla oli tänään Raffe ja se oli laittamassa ruunaa yhden karsinan päässä kuntoon. Me oltiin saatu harjattua ratsut yhtä aikaa ja lähdettiin hakemaan varusteita, koska me oltiin alettu harjaamaan heppoja niin ajoissa. Kun mä olin löytänyt Vannin suitset mä olin ottamassa sen satulan.

”Å, nei… Elisa?” tajusin että Vannin varustamisesta tulisi vaikeampaa kuin oletin.
Elisa kääntyi katsomaan minua ihmetellen.
”Vet du hvor satulahuopa?” Sekoitin norjaa ja suomea, sillä paniikissani unohdin totaalisesti mikä satulahuopa oli norjaksi. Elisa oli kuitenkin paremmin perillä ja toinen pysäytti käytävää pitkin kävelevän Svenin.
”Sven, kan du hjelpe meg? Tai oikeastaan Neaa?” Elisa kysyi blondilta talli työntekijältä, joka näytti siltä että tuo oli tiputettu korkealta, tai muuten vain säikäytetty pahasti.
”He?”

Elisa selitti Svenille jotain norjaksi ja välillä viittoi minua ja Vennin satulaa päin ja jossain kohtaa ilmeisesti Sven yhdisti kaikki palikat koska toinen käveli yhden kaapin luokse ja otti sieltä satulahuovan, jonka tuo toi minun luokseni.
”Takk” vastasin Svenille hieman epävarmana siitä että olinko millään tavalla oikealla jäljellä. Toinen mutisi jotain epäselvää, ennen kuin jatkoi matkaansa ja me palattiin Elisan kanssa varustamaan Venni ja Raffe tuntia varten.

Tunti ei mennyt oikein hyvin ja musta tuntui tosi huonolta sen jälkeen mutta Elisa lohdutti että ei senkään tunti ollut mennyt kovin hyvin ja että ens kerralla menis varmasti paremmin. Mutisin jotain vastaukseksi luokiteltavaa samalla kun viimeistelin Vennin harjauksen ja lähdin palauttamaan tamman varusteita paikalleen.

#Tarinatempaus2020 / Merkintä 3 / 01.10.2020
kirjoittaja Linnea
lähetetty Ti 06 Loka 2020, 23:04
 
Etsi: Vanhat päiväkirjat
Aihe: # Tallikirja 2017 -->
Vastaukset: 114
Luettu: 10567

Takaisin alkuun

Sivu 1 / 8 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8  Seuraava

Siirry: