77 osumaa on löytynyt haulle 0

Feitlin puuhat

Tänään mä mä mietin, miks heinä, maistuu heinälle. Ja miks mä tykkään uida, ja miks mä oon tän värinen, ei mitenkään ettei tää väri ois kiva, vaa vaa muute vaa. Aika monta vaa sanaa. Vaa, vaa, vaa, hihi.
No mut, mä söin heinää ihan kaikessa rauhassa, ja sit Hilla vaan tuli, ja yritti viiä mut sisään. Sit mä sanoin:
"En lähe, mä en sit lähe!" mut Hilla ei kuitenkaan sitä tienny. Ja ku mä aloin miettii, miks me ei puhuta samaa kieltä. Ja Hilla sai mut kii. Se vei mut sisälle, vaikka mä vastustelin! Ja mulla oli joku tunti. Nii Hilla alko varustaa mua tunnille, ja mä pullistelin.

Kun me päästiin maneesille, maassa oli puomeja, jee! Joku alkeis tyyppi, tuli mun selkään, ja Hilla talutti. Me alettiin ravaamaan niitä puomeja, ja tekemään voltteja.
"Okei, nämä voltit ja puomit menee hyvin" Janni sano.
"Vaihdetaan nyt suunta, ja kävellään hetki. Sitten kävelyn jälkeen, otetaan ihan pienet pätkät laukkaa, teidän taluttajanne huolehtii ettei sitten poni mene liian kovaa" Janni lisäs.
Me vaihdettiin suunta, ja se mun selässä olija anto mulle pidempää ohjaa.
Hetken päästä me alettiin jo ottaa laukkaa. Mä laukkasi ihan perus vauhtii, mut Hilla hidasti mua silti. Kuitenki sit lopputunnista me vielä mentiin puomeja ravissa, ja laukattiin keskiympyrällä, mut hidasta laukkaa, plääh!

Tunnin jälkeen, Hilla vei mut karsinaan, ja otti varkat pois, harjas mut, ja putsas kaviot. Ku se meni viemään harjoja ja varkkoja, ja pesemään suitsia, mä yritin karata.
Mä hivutin mun huulen kaltereiden välistä, ja loppui en kerro, muuten kaikki osais karata karsinasta, niinku mä! Pian mä juoksentelin käytävillä, mut äh, ovet oli kiinni, nii Hilla sai melkein heti mut kii.
"Kun sulla näyttää olevan liikaa energiaa, mä juoksuta sua" Hilla sano ja ettiä juoksutusnarun. Se kiinnitti mut siihen, ja parin minsan päästä, mä laukkasin maneesissa, Hilla sano et:
"Ei me voida kentällekkään mennä, kun se on jäässä!" ku mä yritin vetää ulos.

Kun Hilla oli juoksuttanu mua hetken, se vei mut talliin, ja sieltä vielä tarhaan, ja sit, mä sain jatkaa mun elämän työtä, heinän mussutusta!

Merkintä 5. #Tarinatempaus2019
Aloituspäivämäärä 21.11.2019
~ 5.12.2019 ~

Feitlin puuhat

Naputin kynää istuessani koulun penkillä. Meillä oli historiaa.
"Kuka osaisi..." opettaja höpötti. Aloin piirtää Feitliä ja minua, historianvihkooni. Huokaisin.
"Eikö kukaan kuuntele?!" historian ope ärähti. Katsoin muuta luokkaa, kaikki olivat jo unohtaneet koulun, ja omissa ajatuksissaan, loma ajatuksissa. Pian olisi joululoma.
"Kuunnelkaa edes hetki! Muistakaa että tänä vuonna joululoma alkaa aiemmin kuin ennen, ja on pidempi! Niin voisitteko olla kärsivällisiä, ja kuunnella!" ope karjaisi niin että varmasti käytävällekkin kuului.
"Joo" kaikki sano vaisusti.
Jatkoin Feitli ja minun piirtämistä, mutta yritin kuitenkin edes vähän kuunnella, jos minulta satuttaisi kysymään jotain.
"Hilla, selitäppä meille mitä on siitepöly" ope sano.
"Ai mitä, no sehän on..." sanoin ennen kuin ope keskeytti.
"Eli et siis kuunnellut mitään! Ei olla ympäristöopin tunnilla! Miksi tuollaista kysyisin! Halusin teidät vain kuuntelemaan! Onko liikaa pyydetty?!" ope karjaisi meille suuttuneesti. Pian kuitenkin kellot soivat, se oli meidän kaikkien, koko luokan pelastus. Puin äkkiä päälle, ja lähdin ulos. Avasin pyöräni lukon, ja lähdin pyöräilemään tallille.
`Voisin auttaa tänään iltatallissa, ja Feitlillä oli tänään tunti!` ajatukseni pyörivät tallille asti kaikessa.
`Ainiin, se hissan koe! Olis ehkä kuitenki pitäny kuunnella tunnil, ja matikka!` en pystynyt olla vain, ajattelematta mitään.
Saavuttuani tallille. Löysin Feitlin karsinasta.
"Joku on näköjään jo hakenut sinut" sanoin ja hain harjapakin. Aloin harjata Feitliä ripeästi. Tunti alkaisi pian.

Heti kun olin saanut tamman hoidettua, aloimme kävellä maneesille. Feitli yritti moneen otteeseen temppuilla, mutta sain juuri ja juuri pidettyä tamman pään ylhäällä. Feitli ilmeisesti tiesi, että lumen alla olisi ruohoa, jossain siellä. Kun saavuimme maneesille, huomasin siellä Tranen, Aagen ja Wildan, hoitajineen. Näin myös pari tuntilaista. Kävelimme lähemmäs muita.
"Moi! Mä oon Hilla, entä sä?" kysyn Wildan hoitajalta.
"Oon Bea" tyttö sanoi hieman arasti.
"Kiva nimi" sanoin nyökytellen hieman.
"Nähdään taas, Hilla, mun pitää nyt auttaa" Bea sanoi hymyillen ja alkoi kiristää satulavyötä, ja niin minäkin. Pian Feitlin ratsastaja tuli paikalle. Autoin hänet selkään, ja jalustimien säädössä. Kun olin valmis, päätin jäädä hetkeksi katsomaan.
"Okei, ottakaa nyt ohjat käteen, ja aloitetaan ravi-käynti siirtymisillä, ja volttaamisella" Janni sanoi tuntilaisille. Feitlin ratsastaja näytti ihan pätevältä, joten päätin lähteä auttamaan tallitöissä, mitä muutakaan olisin tehnyt, kun en voinut puuhata Feitlinkään kanssa.

Kävelin talliin, siellä joitain tallityöntekijöita ahersi heinien ja muiden kanssa.
"Tarviitteko apua? Voisin auttaa, ja ainii, oon Hilla" kysyin eräältä tytöltä, joka alkaisi käytävää.
"Aa, oon Catu, ja meitä voi kyllä auttaa" tyttö sanoi. Samassa nurkan takaa ilmestyi poika.
"Tässä on Hilla, hän auttaa meitä nyt" Catu sanoi pojalle.
"Okei, oon muuten Christian" poika sanoi.
"Voit auttaa vaikka lakaisemalla käytävän, ja heittämällä karsinoihin heiniä, mä meen oritalliin heittämään heinät" Catu kertoi.
"Okei" sanoin pirteästi, nappasin luudan, ja aloin lakaista käytävää.
"Tämäpä kävi näppärästi" sanoin itsekseni lakaistuani käytävän.
"Seuraavaksi ne heinät, missäs heinälä?" kysyin.
"Ne taitaa olla tuollapäin" Christian sanoi olkani takaa osoittaen paikkaa.
"Hui! Mä pelästyin!" naurahdin. Lähdin saman tien hakemaan heinää. Matkalla tapasin Jassun.
"Moikka Hilla! Mitä olet tykännyt olla täällä?" Jassu kysy.
"Täällä on tosi kivaa, ja mukava henkilökunta, ainoastaan kun Feitli, hiemen innostu, tossa eilen maastossa, kun vielä käytiin siellä vähän ravailemassa" sanoin.
"Okei, no kiva että oot kuitenkin tykännyt" Jassu sanoi hymyillen.
"Joo, mut moikka! Meen hakee nyt heiniä" kerroin Jassulle ja jatkoin matkaa. Jassukin jatkoi matkaa, minne oli menossakaan.
Hain heinät, ja palasin takaisin talliin, heittelin karsinoihin heinää, aika normaalin verran. Kun olin saanut työn valmiiksi, jäin kuuntelemaan hevosten heinän mussutusta.

Merkintä 4. #Tarinatempaus2019
Aloituspäivämäärä 21.11.2019
~ 4.12.2019 ~

Feitlin puuhat

Olin odottanut tätä koko päivän, näkisin Feitli jo kolmatta kertaa! Maa oli aivan lumessa ja jopa pyöräni talvirenkaat liusuivat. Pian saavuin kuitenkin tallille. Lukitsin pyöräni ja lähdin kohti Feitli tarhaa.
Katsoin Feitli hämmästyneenä.
"Miten yhtäkkiä noin pitkän harjan sait?! Se pitää leikata tässä joulun alla!" sanoin päättäväisesti.



Ps. Minä ja piirtäminen, ei sovi yhteen, ja tää oli vaan kokeilu piirtää puhelimella XD
(Feitli on kuvassa valkoinen, koska on piehtaroinut lumessa)

Merkintä 3 #Tarinatempaus2019
Aloituspäivämäärä 21. 11.2019
~ 4.12.1019 ~

Feitlin puuhat

Olin pyöräilemässä tallille. Onnistuin pujottelemaan vastaan tulevat autot jarruttamatta, halusin vain nähdä Feitli mahdollisimman pian! Näin peltoja peltojen perään, ja puita puiden perään. Kun viimein saavuin tallitielle, huokaisin,
"Enään vähän matkaa!"
Hento lumikerros liukasti renkaita, onneksi pyörässäni on talvirenkaat! Poljin aina vain kovempaa, en malttanut odottaa enää. Hymyilin nähdessäni tallin. Jarrutin pyörätelineen eteen ja lukitsin pyöräni toisen Jopon viereen. Kävelin reippaasti tarhoille.
"Feitli!" huudahdin. Tamma hirnahti hieman kauempana, ikään kuin Feitli olisi vastannut minulle. Nappasin tamman riimun ja -narun. Avasin tarhan oven, hymyilin Feitlille viekkaasti. Piilotin riimun ja -narun selkäni taakse. Otin taskustani leipää.
"Feitli! Haluutko leipää?" kysyin, aloin liikkua vähitellen lähemmäs Feitliä, ja Feitli lähemmäs mua.
"Tule!" sanoin. Feitli hivuttautui lähemmäs, ja alkoi rouskuttaa leipää.
"Hieno tamma!" sanoin. Kun leipää oli vielä vähän, hivutin riimun tamman päähän.
"Nyt lähdetään talliin!" sanoin päättäväisesti ja houkuttelin Feitlin leivällä ulos tarhasta.
Kun saavuimme tallille, olin aivan puhki Feitlin tempuista. Etsin harjan äkkiä käteeni, ja ryhdyin harjaamaan tammaa.
"Tänään ratsastan hieman!" kuiskasin tammalle.
Sain Feitlin hoidettua tälläkertaa helposti, ainoastaan satulavyön kiristys, ei ollut Feitlin mieleen. Kun vihdoin pääsimme maneesille saakka, nousin satulaan. Kävelimme ensin pitkin ohjin, ja sen jälkeen ravailimme ja volttailimme.
Hetken päästä päätin, `lähdetään vielä maastoon` ja niin me lähdimmekin. Aluksi Feitlin kulki kiltisti, sitten, tavatessamme ohi pienen lammen, tammalle tuli joku päähänpisto, ja Feitli lähti täyttä päätä kohti kylmää, vähän jäist vettä.
"Pyr! Feitli!" huusin, muttei auttanut. Tamma kiskoi ohjat, ja lähti kahlaamaan veteen.
"Feitli!" huusin, tuloksetta. Poni kahlasi, yhä syvemmälle, ja syvemmälle.
Lopuista ei edes kannata mainita...
Jonkun ajan päästä ravasimme kohti tallia. Housuni olivat märät, ja Feitli lähes musta, vedestä. Koska oli talvi, päätin viedä Feitlin pian pihalle, loimitettuani tamman, ja lähteä kotiin, sillä olin jäätymäisillään.


Merkintä 2. #tarinatempaus2019 aloituspäivämäärä 21.11.2019
~ 24.11.2019 - 3.12.2019 ~

Jurin hoitopäiväkirja

Kyllä, tänään on SE päivä.
Jurin kanssa istuntatunti! Apua!
Kävellessäni talliin, aloin hermostua tunnista. ^ Entä jos mokaan, ja Putoon? Entä jos Juri ei osaakaan enää käyttäytyä kun tunnilla on myös tammoja? Entä jos en saa tunnista mitään irti? Tai jos saan vain negatiivista palautetta? Millainen on Jassun opetustyyli? ^ mietin kerätessäni Jurin kamoja varustehuoneesta. Otan koulusatulan, suitset, harjat ja huovan. Vien kamat hevosen karsinalle, ja lähden hakemaan Juria. Saapuessani tarhoille, Juri käveli minua vastaan, ja huomasi jotain erikoista olevan tapahtumassa. Pujotin riimun hevosen päähän, ja talutan orin talliin. Kiinnitän orin tuon karsinan eteen molemmilta puolilta, ja otan loimen pois jonka viikkaan karsinanoveen. Juri katselee korvat hörössä ovelle, ja kohta sieltä tuleekin Trane ratsastajineen, ilmeisesti samalle tunnille menossa. Jatkan Jurin kunnollista Harjausta, vaikka ori alkaa käydä levottomaksi. " rauhassa, ei olla vielä menossa mihinkään" puhelen hiljaa hevoselle. Otan sen kaviot, ja alan harjata Jurin häntää ja harjaa. Saan selvitettyä nuo, joten jatkan Harjausta pehmeällä harjalla, jolla harjaan myös Jurin pään. Toinen ratsastaja tulee juttelemaan kun ilmeisesti sai jo ratsunsa harjattua. Hän esittäytyy Camilleksi, ja kertoo hoitavansa Tranea. Tuo hakee satulan, ja menee laittamaan sitä orilleen. Laitan myös Jurille koulusatulan, sekä huovan. Kiristän vyötä niin hitaasti, etten ole varma tajusiko Juri sitä ollenkaan. Nojaa, mittaan jalustimet, ja alan lämmittää kuolaimia. Camillekin saa satulan paikalleen ja vyön kiinni. Kello alkaa lähentyä tunnin alkamista, joten laitan Jurille suitset, ja itselleni kypärän ja hanskat. Camillekin saa itsensä ja ratsunsa valmiiks.

Lähdemme taluttamaan hevosia kohti maneesia, minä ja Juri edellä, Camille ja Trane perässä. Saavumme maneesiin, ja talutamme hepat kaartoon. Onnekseni meidän jälkeen tuli vielä ratsukkoja, joten ei oltu ihan vikoja! Juri pysähtyy nätisti ruunan ja Traden väliin, joten saan rauhassa laskea jalustimet, kiristää vyön sekä nousta selkään. Pyydän Jurin uralle, ja käyntiin jota ori kävelee reippaasti. Jassu käy katseellaan jokaisen ratsukon läpi kaikkien päästessä uralle.
Jo alkukäynneissä Juri vaikuttaa reippalta, joten pysähdyksistä ei taida tulla lähimainkaan täydellisiä. Alkuverkassa Juri alkaa painaa kädelle jostain syystä, mutta Jassu neuvoo miten ori lopettaa sen. Ja niinhän se lopetti! Ravissa Juri käyttäytyi mallikkaasti, mutta itse sähläsin kokorataleikkaalla kevennyksen kanssa. Pieni ori otti siitä nokkiinsa, eikä halunnut enää rentoutua. Sinnikkäästi mä sitä koitin suostutella rentoutumaan, ja kyllä nuorikko, siis kuusvuotias rentoutukin kohtapuolin. Toisella kertaa itse muistin keventää rennosti, ja istua kunnolla vaihdon, joten Jurilla ei ollut mitään syytä ottaa nokkiinsa. Seuraavaksi otetaankin ohjat käsiin, ja nostetaan ravi. Juri hakeutuu heti muotoon, ja keskittyy nätisti. Juri hidastaa nätisti käyntiin, ja pyytäessäni raviin, se nostaa nätisti. Tehtävä menee hyvin. Seuraava tehtävä olikin jo meille haasteellisempi. Juri ei olis halunnu millään pysähtyä, ja sen olemus alkoi muistuttaa enemmän kastematoa kuin hevosta. Kyllä se pysähtyi, mutta aikamoisella kiemuralla. Jassu neuvoi pitämään jalkaa lähempänä, ja loppua kohden se alkoi jo sujua paremmin. Toisella puolella olikin seinä, joka auttoi tehtävässä. Peruutukset, voi että miten hienosti se ori osas peruuttaa. Yllätyin, koska ei oltu harjoiteltu sitä aijemmin. Kohta piti jo saada Juri ravaamaan lisättyä ravia. Käänsin kokorataleikkaalle, ja pyysin edes jotain lisäystä. Ekalla kerralla Juri ei tajunnut ohjeitani, ja pakko myöntää, oli ne aika sekavat. Jassu neuvoi mua miten Juri toimii, ja saatiinhan me muutama hyvä pätkä. Oli muuten aika vauhdikas meno, kun orin askel on muutenkin iso. Siirtymiset meni hyvin, ja pysähdykset nyt ihan kohtalaisesti. Sama ongelma kuin ravista, ja vielä haastavampaa oli, kun ei ollu seinää, vaan keskellä kenttää piti pysähtyä. Oli siinä nuorella ajateltavaa, tai oli kyllä molemmilla meillä. Molempiin suuntiin meni ihan hyvin, oikeeseen ehkä paremmin. Sitten oli aika laukata. Mitä Jurilta olen jo oppinut, sitä saa valmistella nostoon. Puolipidätteet olivat koko tunnin läsnä, ja laukassa etenkin nostossa Juri käyttäyty niin hyvin! Ympyrällä ehkä vähän sisäpohjetta vastaan, mutta sekin korjaantui Jassun vinkeillä nopeasti. Johtui pitkälti omasta ratsastuksesta, koska en taaskaan muistanut hengittää?! Vaikka Juri oli jännittynyt ekoilla kerroilla, viimeisillä kerroilla ori meni kunnolla muodossa, ei yhtään mitään vastaan ja kuulolla. Olen tosi ylpeä nuoresta!
Loppuverkka, joko nyt? Vastahan pääsin alkuun?!
Nojaa, ens kerralla enemmän. Raveissa Juri tais vasta huomata tammat, joten ryhtyi sitten vähän esittämään. Voi toista. Loppukäynnit, nätisti kulkeva ori ei enää välittänyt tammoista, vaan keskittyi haistelemaan maneesin pohjaa. Vielä kaartoon, ja alas. Jalustimet ylös, vyö löysemmälle ja taputukset. Ja niin kaksi hikistä ja väsynyttä nuorta käveli ulos maneesista, ja ylpeämpi heistä päästi ratsunsa karsinaansa, ja otti varusteet pois.

Tunnin jälkeen tein melassiveden, ja Juri sai hörppiä sen samalla kun harjasin sen. Vielä jalkojen kylmäys, ja loimi päälle, niin hevonen pääsee ulos. Kylmätessäni Jurin jalkoja, Jassu tuli kertomaan palautteen, ja antamaan lisävinkkejä yksin ratsastukseen. Ilmeisesti ihan ylpeänä oristaan, Jassu lähti tallista, ja loimitin Jurin. Vein sen tarhaan, ja annoin namin. Pesin Jurin hikiset varusteet, ja laitoin paikalleen. Siivosin jäljet, ja lähdin kotiin.

Hm. 7 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 7

Jurin hoitopäiväkirja

Saapuessani tallille kävelen isoon talliin ori tallin sijasta. Suuntaan ullakolle kaapilleni, jonne olen vienyt nameja Jurille, pari ylimääräistä riimua ja muuta ehkä tarpeellista. Otan sieltä namin, ja suuntaan takaisin ulos ja tarhoille. Koska on kylmä päivä, otan Jurin riimuun, ja vien sisälle. Riisun sen loimet, ja lähden hakemaan suitsia, harjoja, satulahuopaa, ja loimivyötä. Laitan kamat karsinalle, ja alan harjata Juria. Otan kaviot jne, ja katson käytävälle. Juri on aika vireällä päällä, joka on hyvä juttu. Huomenna kun on koulutunti, jossa pitäisi jotakin oppia, joten ajattelin vain ratsastaa orin kunnolla muotoon ja avuille. En mitään ihmeellisempää, vaikka mieli tekisi laukata ympäri shelyesin maastoja. Juri näyttää minulle hapanta naamaa kun yhtäkkiä joutuukin töihin. Eilen kun en käynyt, ja liikutus on jäänyt hieman vähemmälle. "ihan hyvää tää tekee" sanon ja asetan huovan sekä kiinnitän loimivyön Jurin selkään. Laitan kypärän ja Hanskat, ja otan raipan maneesiin laidalle. Suitsin Jurin, ja lähdemme maneesiin. Lämmitetyssä maneesissa pärjää hyvin hupparilla, ja ilman loimia tai ylimääräisiä takkeja. Nousen selkään, ja Juri lähtee kävelemään reippaasti pää alhaalla. Hetken käveltyämme, otan ohjat käteen, ja alan taivutella oria kaikenlaisilla mutkilla ja käännöksillä. Juri pysyy hyvin kuulolla, kun ei osaa yhtään ennakoida mitä pyydän seuraavaksi.
Jonkin ajan päästä jo suuntaa vaihtaneena lopetan taivutukset, ja pyydän Juria kulkemaan suorana. Se tais unohtaa mitä tarkotti suorana, kun oli haastetta mennä kiemurtelematta. Kohta jo pyysin ravin, ja Juri tapansa mukaan lähti reippaasti ravaamaan. Ratsastan Jurin muotoon, vaikka se oudoksuu sitä kun ei ole satulaa. Hyvin oripoika menee, ja vaihdan suuntaa. Jatkan harjoitusta toiseen suuntaan, ja nostan laukan. Juri lähtee reippaaseen, matkaa voittavaan laukkaansa, joten otan vähän kiinni orin hakeutuessa muotoon hidastettuaan vauhtia. "hyvä" kehun Juria juuri ennen kuin joku toinen yksäriomistaja tulee maneesiin. Juri ei enää malta keskittyä, ja yrittää mennä apuja vastaan, joten hyvän pätkän lopussa heitän vapaat ohjat ja Hidastan käyntiin. Vaihdan suuntaa, ja Juri alkaa pöllöillä. Otan ohjat käsiini ja pyydän orin laukkaan. Juri nostaa reippaasti pienen pukin saattelemana hienon ison laukan jonka joudun ottamaan kiinni ja ratsastaa muotoon. Juri malttaa hidastaa raviin, ja jatkaa muodossa. Vaihdan suuntaa, ja jatkamme ravissa. Kohta Hidastan jo käyntiin, ja Juri saa pitkät ohjat. Kävelemme pitkään loppukäyntejä, ja lähdemme talliin. Juri pääsee karsinaansa, ja otan siltä kamat pois. Alan harjata oria, ja otan kaviot. Kello on jo niin paljon, että jätän Jurin sisään. Vien sen varusteet paikoilleen, ja putsaan ne. Juri ei hionnut tai muutenkaan ratsastus ei ollut rankka, joten melassit jää saamatta. Alan jo tehä lähtöä, ja olen sanomassa heipat, kun huomaan Jurilla haavan suupielessä. Laitan siihen helosania, ja jätän Jurin karsinaan. Etsin Jassun, ja kerron haavasta. "ei se auki ole, mutta tarpeeksi auki, että desinfioin sen ja rasvasin." sanon. Jassu kävelee Jurin karsinalle, ja tarkistaa haavan. "juu, ei mitenkään paha. Suitsetkaan ei koske tähän, joten puhdistuksella ja rasvaamisella se hoituu" nainen sanoo, ja taputtaa Juria. Lähden kotiin, ja Jassu jää orin karsinalle. ^huomenna koulutunti^ mietin bussissa.

Hm. 6 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 6.

Jurin hoitopäiväkirja

"taasko mä joudun mennä julkisil? Vittu mä vihaan ihmisii" valitan kotonani kun olen lähdössä. Thea huokailee vastauksia, ja lähden bussille. Tänään matka sujuu ongelmitta, vaikka bussi on taas myöhässä. Tälläkertaa bussi johon Vaihdan. Kiroan kävellessäni tallille elämää, ja tajuan etten todellakaan tiedä mitä teen. Noh, päädyn maneesiin huomattuani tuntien olevan peruttu asettelemaan puomeja ja pientä kavalettia. Kohta lähden talliin, ja haen Jurin kamat sen karsinalle. Seuraavaksi haen itse ratsuni. Juri jää seisomaan tarhan perälle, ja haenkin sen sieltä. Talutan hevosen talliin, kiinnitän käytävälle ja alan harjata. Otan kaviot ja selvitän harjan ja hännän, sekä alan varustaa ratsuani. Jurin korvat kääntyilevät ees ja taas kiristäessäni vyötä. "sä oot lihonnu" mutisen tuskissani hevosen vyön kanssa. Juri katsahtaa minua ilmeellä 'no en varmasti ole! Sä se tässä lihonnu oot.'. Saan hevosen valmiiksi ja varustan itseni. Noh, hevonen mukaan ja maneesiin. Maneesi on tyhjä, joten nousen selkään, ja kävelen pitkät alkukäynnit. Kohta otan alkuverkkaa ravia ja vähän laukkaa. Käyn taas Jurille oikeat avut läpi, ja verkkaan laukanvaihdoilla ja muulla helpolla ja kivalla.
Maneesin katsomoon ilmestyy pari tyttöä, jotka tarjoutuvat auttamaan. He auttoivat loimen pois jurilta. Aloin mennä puomeja, ja tytöt siirtelivät niitä Ravi ja laukkapuomeiks. Ihmeen hyvin mittasivat välit jne, vaikka aika iso Juri onkin. Orilta löytyi moottoria, ja hyppäsimmekin aika pirun hyvällä tekniikalla. Puomit ei kolissu kertaakaan, ei edes silloin, kun Juri rikko laukalle ravista Ravi puomeilla. Ihme polle. Nojaa, alkujärkytyksestä selvitty, en tiedä mistä järkytyin, mutta järkytyin silti. Juriboe nosti ja vaihtoi laukat oikeissa paikoissa vaik omat avut saattoivat olla sekavat. Viimeksi kun menin omalla helpoimmalla ruunalla. Koht annoinkin jo pitkää ohjaa, ja Jurinen venytteli kaulaansa kun-nol-la!
Noin 10 Min päästä uudestaan ohjat käsiin ja otin ravin. Ravasin kavalettia ja puomeja, vaikkakin jurilla oli eri mielipiteet vauhdista. Hyvin se silti kuunteli vaikka alkoi touhottaa. Kohta nostin laukan, ja Juri laukkas onnessaan kavalettia. Tytöt nostivat kavaletista noin 75cm korkeen pystyn, ja Juri lensi sen yli. Kerran orinen päätti pelätä seinällä olevia puomeja, ja pudotti puomin. Uudestaan vaan ja menoks. Nyt hypättiin yli puhtaasti, ja kohta aloitin loppuverkan. Orilla oli tullut hiki, vaikkei edes treenattu kovaa. Oli enemmänkin aivotyötä. Mutta laskeuduin kohta heitin orille loimen. Talutin sitä maneesissa, ja vein karsinaan. Otan loimen ja varusteet pois, ja kylmään hevosen jalkoja. Se saa myös melassidrinkin, ja vetelee sen tyytyväisenä. Harjaan hevosen, ja kuivaan samalla jalat. Heitän hepalle loimen niskaan ja vien ulos. Jassu tulee vastaan, ja saa olla tyytyväinen jurisesta kun kerron treenin. Siivoan heppasen karsinan ja pesen kamat. Koska minulla on aikaa seuraavaan bussiin, Vaihdan Jurin kuivikkeet. Sen jälkeen käyn sanomassa heipat orille ja kävelen bussiin. Kotimatkalla mietin että pitää treenata kyllä silloin kun on se tunti eikä unohtaa ja mennä aijjemmin. Enköhän muista, sillä kyllä joku siitä muistuttaa.

Hm. 5 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 5

Pålin päiväkirja

01.11.2019
Siinä se nyt oli: Mian oma hevonen. Ei vielä elävänä hänen edessään jo varatussa tallipaikassa Shelyesin ratsastuskoululla, vaan sen entisen omistajan Facebook sivulla. Mia katseli kimon ruunan esittelykuvaa hymyillen. Pocaroo löytyi epäonnisen koeratsastuspäivän jälkeisenä päivänä, kun Sonja oli soittanut hänelle vielä yhdestä potentiaalisesta hevosesta. Eda ja Harald suostuivat tiukalla aikataululla palata Brita Hansenin tallille ennen lähtöä takaisin Lofooteille.

”Mukava, hyvätahtoinen yhdeksänvuotias norjanpuoliverinen. Ruunalla on hyvä luontainen hyppysilmä, tällä hetkellä menee 120cm rataa. Lahjoja löytyy varmasti myös korkeampiin luokkiin.”

Ensin Mia ajatteli Pocaroon olevan tylsä, mutta huomasi jo selästä, että se oli aivan kaikkea muuta. Ruuna oli todella hyvätuulinen, kulki reippaasti ja haki myös itse turvallisia hyppypaikkoja. Miasta ei kuitenkaan uskaltanut innostua ennen kuin Sonja kertoi mielipiteensä ja vanhemmat siihen olisiko budjetin ylittäminen muutamalla tonnilla mahdollista. Mialla ei ollut säästössä kaikkia riittäviä rahoja.

Kaikki näyttivät vihreää valoa, joten enää ainoa mahdollinen este oli eläinlääkärin ostotarkastus. Se jouduttiin jättää Sonjan huoleksi, koska Holgersenin perheen oli aivan pakko palata Lofooteille. Seuraavat päivät Mia oli kärsimätön. Tarkasteli koko ajan sähköpostiaan, viestejä ja melkein soitti Sonjalle. Kunnes viimein Sonja soitti ja ilmoitti kaiken olevan kunnossa. Paperit lähetettiin Mian vanhempien sähköpostiin, he allekirjoittivat ja lähettivät ne takaisin. Raha vaihtoi omistajaa ja enää Mian piti odottaa, että Pocaroo saapuisi.

Eda ja Harald olivat sopineet Sonjan huolehtivan myös ruunan lähettämisestä, koska heillä ei ollut mitään kuljetuskalustoa tai kokemusta hevosten siirtämisestä. Sonja lupasi hoitaa asian.
”20.11. siinä sinulle päivämäärä, kun Pocaroo saapuu”, Sonja ilmoitti puhelimitse Mialle tänään.
Yhdeksäntoista päivää oli aivan liian pitkä aika kuusitoistavuotiaalle odottaa jotain, mitä oli odottanut jo monta vuotta. Onneksi Mia oli päättäväinen ja sen myötä teki itselleen paljon taustatöitä. Hän hoiti muun muassa ruunalle tallipaikan paikallisesta ratsastuskoulusta, jossa oli käynyt muutamalla irtotunnilla. Shelyes ei ollut kaukana heiltä, joten tallimatkasta ei tulisi pitkä edes pyörällä.

Lisäksi hän kirjoitti muistiin kaikki tarpeelliset hoitojutut. Linimenttejä, sprayta, kimoshampoota ja ties mitä muuta, minkä luki olevan hyödyllistä hevoselle. Loppupeleissä Mia ei välittänyt tulisiko niille käyttöä, pääasia oli valmistautua kaikkeen. Britan kautta oli sovittu, että Pocaroon mukana tulisi suitset ja satula.

Joten yhdeksäntoista päivän aikana Mialla oli muistivihon verran erilaisia vinkkejä hevosihmisten blogeista noukittuna. Mia oli aivan varma olevansa valmis hevosen omistajuuteen!
#3 #tarinatempaus2019

Pålin päiväkirja

19.10.2019
Mia kiristeli hampaitaan, kun jälleen kerran nyki puolipidätteitä turhankin ronskisti, jotta sai ratsunsa siirrettyä käyntiin. Tämä ratsu oli yksitoistavuotias ruunikon värinen ruotsalainen tamma, ja se sai ensiratsuaan hakevan tytön mietteliääksi. Tätäkö hänelle oli nyt tarjolla vastineeksi varsin pienelle budjetille? Tamma – jonka nimi oli niin monimutkainen, ettei Mia edes muistanut sitä enää – oli jo viides hevonen, jota hän kokeili. Kaikki sitä edelliset olivat olleet joko yhtä kamalia tai sitten niin jäykkiä, etteivät ne suoriutuneet edes maapuomeista.

”Ota rauhallisesti, älä nyi, ratsasta vain eteen”, Sonja Årud neuvoi.
Mia katsahti Bergenin aikaista valmentajaansa, joka seisoi hänen vanhempiensa vieressä. Hänen teki mieli ladella viisikymppiselle naiselle paljon asioita, mitä koki olevan väärin koeratsastettavassa puokissa. Onneksi Mia tiesi, ettei siitä olisi hyötyä, vaan vain siitä että viitsi kuunnella taitavampia. Tyttö veti muutaman kerran happea keuhkoihinsa, yritti rauhoittaa kätensä ja kehotti tamman raviin. Hetken ajan Mia oli varma, että nyt tästä tulisi jotain ja hän pääsisi ohjaamaan muka-kokeneen-estehyppyrin kohti ensimmäistä hyppyä. Mutta ei… tamma jäi pomppiin seuraavaan nurkkaan.

”En usko, että tästä tulee mitään”, hän kertoi mielipiteensä Sonjalle. ”Tuskin saan sitä eteen.”
”Ulma on usein kyllä hieman haastava”, kommentoi maneesissa viidentenä tyyppinä oleva Brita Hansen, joka tallinomistaja.
Brita Hansen pyöritti Vossevagenissa sijaitsevaa isoa tallia. Tallilla järjestettiin suuria kisoja, pyöritettiin ratsastuskoulutoimintaa ja heidän kauttaan myös välitettiin hevosia. Mia oli joskus pari vuotta sitten käynyt tallilla estekisoissa sen aikaisella vuokrahevosellaan.

”Tule vain alas, niin voit kokeilla seuraavaa”, Brita jatkoi. ”Se on tilasto. Angloarabia ja lewitzeriä.”
”Ponia?” Mia ihmetteli.
”Siltä löytyy kyllä korkeutta ihan riittävästi hevosmittoihin.”
Mia lupasi itselleen katsoa avoimin mielin tilastoa, mutta ei innostunut siitä vielä yhtään. Eikä innostunut myöskään nähdessään sitä. Ruuna aivan varmasti oli hädin tuskin yli sataviisikymmentä korkea ja erittäin siro. Ruunikonkirjava väritys oli kyllä kiva. Mia nousi mustaan satulaan ja kokosi ohjat käsiin. Ruuna nosti heti pyynnöstä ravin ja tuntui hyvältä selästä käsin. Se oli notkea, eikä yhtään kankea. Ikää löytyi Mian mielestä sopivasti eli kymmenen vuotta. Hän ei halunnut kovin vanhaa, mutta ei ihan nuortakaan.

”Mikä tän nimi on?” Mia kysyi, koska ei muistanut oliko Brita kertonut sitä.
”Quickstep. Kutsumme sitä Kingiksi”, Brita kertoi. ”Sen omistaja vaihtoi nuorempaan ja puhdassukuiseen angloon.”
”Ravi on rikkonaista”, Sonja kommentoi. ”Kokeile Mia nostaa laukka ja tule tuo okseri.”

Mia oli huomannut himpun verran selästä saman kuin Sonja. Kingi tuntui hyvältä ratsastaa ja laukkakin nousi pienellä hipaisulla. Esteille sillä ei tuntunut olevan kovin hyvää silmää ja Mia joutui olemaan se, joka määräsi sataprosenttisesti hyppypaikan.
”Hyvä, siirrä vain käyntiin”, Sonja sanoi. ”Laukkakaan ei ollut puhdasta. Milloin eläinlääkäri on tarkistanut sen?”
”Onko se huono asia?” Eda kysyi, koska hän ei ollut erottanut mitään huonoa Kingin ravista ja laukasta.
”Se voi olla pidemmällä ajalla suurikin rahareikä, jos ei tiedetä mikä siellä on”, Sonja kertoi Mian äidille.
”Emme voi ottaa sellaista riskiä”, Eda pudisteli päätään.
”Olen samaa mieltä”, Harald myönteli.
”Ei se ole ennen oireillut”, Brita lupasi. ”Pysäytäpä se siihen, niin katsotaan onko sillä kivi kengässä.”

Pettyneenä Mia pysäytti Kingin joukon eteen. Brita nosteli sen kaikki jalat ja ilmoitti, ettei siellä ole kiveä tai irtonaista kenkää.
”Se kävi eläinlääkärin tarkistuksessa ennen meille tuloa, mutta ei sitä kuvattu. Mikäli olette kiinnostuneita, niin voimme sopia kuvauksen maksusta puoliksi.”
”En usko, että haluamme ottaa sellaista riskiä”, Eda kertoi.
Mia huokaisi ja laskeutui alas selästä. Viimein hänellä oli ollut lupaavan tuntuinen hevonen käsissä, mutta sitten siinä olikin ollut turhan paljon huonoja juttuja.
”Haluatko vielä kokeilla paria?” Brita kysyi Mialta. ”Meiltä löytyy vielä yksi teidän budjettiin sopiva ja toinen, joka ylittää sen vain parilla tonnilla.”
”Lähdemme huomenna takaisin Lofooteille, joten kokeile nyt Mia, jos aiot vielä. Emme tiedä koska kerkeämme seuraavan kerran”, Eda sanoi tyttärelleen, joka kuitenkin oli jo hieman kyllästynyt turhiin koeratsastuksiin.
"Niin, hmm, voisin minä kokeilla", Mia vastasi pohdiskelevasti.
#2 #tarinatempaus2019

Jurin hoitopäiväkirja

Mer ja Juri
Oli tarkoitus olla tallilla 30 Min sitten, jotta ehtisin maneesiin esteille ennen tunteja. Bussia ei tullu, joten jouduin seistä pysäkillä odottamassa seuraavaa. Siinä sitten miettimään liikutuksen uusiks, no ainaki oli aikaa keksiä toinen vaihtoehto. Pääsen bussiin, ja myöhästyn vaihdosta. Siitä sitten seuraavaan yli puol tuntii, joten samapa on kävellä tallille. Kävelen tallitietä, ja mietin B suunnitelmaa. ^ Ori pääsee tänää maastoon maastakäsin. Tai hypätään kentällä jos pohja sallii. ^ mietin. Saapuessani pihaan, käyn kattomassa kentällä. ^maastoks meni^ mietin kävellessäni sisälle. Haen orin suitset, suojat, fleecen, liinan ja harjat. Vien kamat Jurin karsinalle, ja otan riimun ja narun. Saapuessani portille, tarhassa ei ole kuin Juri eikä naapureissakaan ole ketään. "Juri!" sanon ja ori luulee kävelevänsä ohitseni. Otan sen kiinni ja pujotan riimun orin päähän. Laitan lukon kiinni, ja talutan Jurin talliin. Vien orin sen karsinaan, ja otan loimen pois. Alan harjata Juria perusteellisesti, ja otan kaviot. Kohta olenkin harjannut koko orin, ja laitan sille suojat. Suitsin orin ja kiinnitän liinan, sekä loimitan pojan. "oh, puol tuntii et tunnit alkaa. Me keretään käydä juoksemassa maneesissa!" sanon ja lähden taluttamaan orin maneesiin. Taluttelen oria ympäri maneesia. Maneesissa on puomeja, joiden yli kävelemme ja ravaamme. Kyllä me kerran laukattiin, mutta isolla ympyrällä. Kävelytän Jurin loppuun, ja tuntiratsukot tulevatkin jo. Lähdemme maastoon kävelemään, ja kävelemme pellolle asti jossa lumiesteet ovat. Juri pomppii niitä liinassa, ihan nätisti ori hyppii vaikka perä lentää välillä. Kohta lähdemme kävelemään tallille, vaikka orilla ois ollu halua hyppiä enemmän. Hetken kuluttua ori päättääkin protestoida hyppämällä pystyyn. "prr! Mitä ihmettä? Etkai sä nyt keuli?!" Kysyn ja pysähdymme. Orin sykkeen laantuessa ja sen rauhoittuessa jatkamme matkaa käynnissä. Muutaman protestoinnin saattelemana pääsemme tallille, ja koska Jurilla on vieläkin possuenergiaa, päästän sen kentälle rallittelemaan. Kohta se tulee jo portille ja haluaa talliin. Menemme talliin, ja ori pääsee karsinaansa. Juri ei hionnut, eikä liikutus ollut rankka, joten jätän hevosen karsinaan. Lähden siivoamaan tarhan, ja saankin sen alle puoleen tuntiin siivottua. Harjaan Jurin, ja laitan sille loimen päälle. Otan kaviot, ja nappaan hepan riimuun. Vien hepan tarhaan, ja menen siivoamaan karsinan. Järjestelin vielä kamat paikoilleen, ja lähden kotiin. ^taas bussiseikkailu^ mietin ja lähden pysäkille.

Hm. 4 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 4

Kimin päiväkirja

Kolistelin taas vaihteeks kaapil ettimäs Kimin herkkui, ku Inga-Stiina saapu paikalle jo mulle tutuks tulleesee tapaa hymyille.
"Moi" huikkasin sille ja vääntäydyin pystyy. Pamautin kaapin oven kii nii et lukkoki meni kii.
"Moi! Oothan sä valmistautunu?" Inga-Stiina virnisti, oltii sovittu, et tänää kiipeisin ekaa kertaa Kimin selkää.
"Joojoo..." mutisin, en kyl ollu yhtää varma tästki päähänpistost.
"Noniin, cmoon! Kypärä mukaan, kengät jalkaa ja menoks! Ei täs koko päivää oo aikaa!" Inga-Stiina patisteli, ku mä jäin norkoilemaan kaapin luo.
"Tullaan tullaan" vastasin, nappasin kypärän mukaa ja kiiruhdin Inga-Stiinan perää.

Kimin hoito suju ongelmitta, se oli kuin enkeli siin, vaik oliki kahelt puolelt pesaris kii. Se katteli koko aja mitä ne Inga-Stiinan kaa touhuttii korvat söpös hörös ja silmis pieni ponimaine pilke. Varustaminenki oli sujunu yhtä vaivattomasti, Kimi oli käyttäytyny niin hienosti. Jopa sekään ei ollu säikäyttäny nuorta ponii, ainakaa pahasti, ku me oltii Iiässän kans säädetty satulahuopaa egPRO:n Paris-huovaks, sil se mikä Kimil oli, oli valkonen, kisahuopa, nii en halunnu pilaa sitä.

Ja nyt me seisottii Kimin kaa maneesin keskellä kiristämäs vyötä. Mä kiristin, ku Inga-Stiina piteli Kimiä, joka olis niin paljon halunnu hangata Iiässän ratsastushousut iha likasiks.
"Ootko sä kohta valmis, Kimii on vaikee pidätellä" se naurahti ja työnsi Kimin päätä pois.
"Joo, kiipeen ny satulaan nii voiks roikkuu" sanoin ja otin Inga-Stiinan ojentamat ohjat käsiini. Se nyökkäs mulle vastaukseks ja meni roikkumaan toiseen jalusimeen. Nousin satulaan vaivattomasti ja Kimi oli saman tien lähös ku raketti matkaa.
"Pruuuu" henkäisin ja kiepautin Kimin uudelleen lähtöpaikalle.
"Nyt sä ootat kunnes mä oon saanu jalkkarit jalkaa ja vyön tiukalle" komensin ponia, vaik se tuskin ymmärs sanaakaa mun yksinpuhelust. Ku mä roikuin jo vyössä kii ja Kimi oli ottamas lähöt, Iiäs syöksy apuun pitelee ponii kuolaimest kii.
"Tänks" henkäisin ja sain kuin sainkin kaiken säädettyä, ennenku Inga-Stiinanki oli päästettävä sen ympärillä nyhjäävä poni kävelemään uralle. Kimi käveli kiireist käyntii pää korkeella, yritin puhella sille rauhottavasti ja päästin vähä pidempää ohjaa. Kimi touhotti hirveesti ja käveli jännityneesti, maneesi oli ilmesesti sille uudempi tuttavuus.

Inga-Stiina istu maneesin keskellä jollain korokkeella, kännykkä ojossa valmiin kuvaamaan, jos mä sattuisin tippumaa, kun mä alotin käyntityöskentelyn. Otin alkuun iha taivutteluu volteilla. Kimi kulki hyvin pehmeellä kuolaimella, ja taipui ihan kivasti sisään. Urallakin se käveli nätisti, mut kiireisesti tiuhaa tahtia, vaikka ei kummemmin kaulaansa kaarelle laittanu. Se tuntu kuuntelevan mua hyvin, joten siirsin sen hteken päästä raviin, se oli aika herkkä. Siinä Kimi lähti kiirehtimään. Yritin hidastaa tahtia hitaammalla kevennyksellä ja ääniavuilla. Hetkeks aikaa ori maltto hidasta, mut sit se taas jatko kiirehtimistä.

Ku oltii ravattu jonku aikaa, aloin taas taivuttelee Kimiä. Se totteli mua kivan herkästi ja taipu kivasti sisälle. Huomasin, et Kimi selvästi oli aika taitava, mut se ilmeisesti ei vaan jaksanu työstää samaa asiaa kauan aikaa. Ilmeisesti olin unohtunu vähä matkustamaan Kimin selkään ja yhtäkkiä kun se loikkasiki sivuun jättiloikalla vetäen päätä alas havahduin. Reaktioista vetäsin napakasti ohjista, josta Kimi vaan innostu pukittelemaan.
"Kimi! Pruuuuuut" ähisin tehden puolipidätteit. Nousin joka kerta kevyeen isuntaan, jot en joutuis kaulal ku Kimi pukitti. Sain lopulta vahvoilla pidetteil rauhotettuu Kimin seisomaan aloilleen turpa katsomon seinää hipoen.
"Hitsit ku sä et tippunu, mut läheltä liippasi!" Iiäs virnisteli maneesin keskustasta. Se oli noussut seisomaan ja nyt se katto antaumuksella sen puhelinta, ilmeisest Kimin pukittelua.
"Sain susta hyvää matskuu!" tyttö virnuili heiluttaen kädessä olevaa puhelintaa.
"Just..." tuhahdin pieni hymy kuitenkin huulillani. Jatkoin ravis taas uraa pitkin. Keventelin iha ku mitää ei ois tapahtunu rauhassa Kimin pienessä poniravissa ja jatkoin taas taivuttelua lisäten pitkille sivuille tempon hidastuksen.

Kimi oli ennen välikäyntei ottanu viel pari ylllätyspyräystä laukkaan ja pukitellu, mut täl kertaa olin ollu paremmi hereil, kiitos Kimin pienest muistutuksest, et hei, eipä nukuta siel seläs. Ku oltiin kävelty välikäynnit, ajattelin alkaa ottaa laukannostoi. Iiässällekki siitä mainitsin sen ohi ravates.
"Nii mä ajattelin ottaa koht laukkaa, et pidä puhelin valmiin" virnistin sille ja se näytti mulle peukkui.
"Ofc!" se virnuili.

Huokaisin syvään ja istuin satulaan. Kimi tuntu heti tietävän et mikä oli homman nimi ja oli pyrähtämäs laukkaan. Mä kuitenki olin vähä valmistautunu johonki tämmösee ja tein vahvan pidätteen. Kimi pysy kuuliaisest ravis sen seurauksen, vaik tiesin sen haluuvan laukata pään viskonnast päätelle. Rentoutin itseni ja keskityin. Seuraava kulma, ajattelin. Annoin Kimin ravata lyhyen sivun päätyyn, sitten tein puolipidätteen ja annoin laukkapohkeet. Kimi lähti laukkaan ku tykki. Pidätin sitä kuitenki istunnal sen verran, et pian se laukkas iha mukavasti, mut reippast. Ihan yhtäkkii Kimi heittäytyki hankalaks. Se vetäs päänsä alas niin reippasti, etten ehtiny reagoimaan ja alko hyppimään kummallisia loikkia, jois oli mukan pukki. En ehtiny tekee mitää, ku tunsin jo mätkähtäväni maahan kauniin älähyksen saattelemana.
"Hahaa! Sain sen videolle!" kuulin Inga-Stiinan riemuitsevan, kun kömmin ylös ja pudistelin hiekkaa housuist. Kimi oli jääny seisomaa hölmistyneen näkösenä mun vieree ja nuuhkimaa mua.
"Voi ponilurjus!" toruin sitä, mut se näytti nii hölmöltä, et en voinu olla nauramat.

Laskeuduin ratsailt jalat iha hellinä.
"On se kyl riiviö" mä päivittelin löysätessäni vyötä ja nostamas jalustimii.
"Se on kunnon hirmu!" Inga-Stiina virnisteli voitonriumusen siit, et se oli kai saanu videol molemmat tippumiset. Kimi oli siis heittäny mut toisenki kerra alas seläst saman laisil pukkiloikil, mut kolmatta kertaa se ei onneks tehonnu. Kuitenki Kimii laittaes pois vähä syyhytti, pieni pirulline enekeliponi oli saanu heitettyy mut kaks kertaa selästä alas, ja mä muka luulin olevani roikkumise maailmamestari! No ehkä ne taidot karttuis täs Brellan ja Kimin kaa puhailles... Aika näyttää, mitä kaikkee meille viel tuleekaa käymää.

Merkintä 4, #Tarinatempaus2019, aloituspvm 20.11.19

Pålin päiväkirja

2.9.2019
Mia Holgersen istui keittiön pöydän ääressä ja söi näykkien aamupalaansa. Häntä tympi ja sen huomasi teini-ikäisen tytön isä. Harald Holgersen taitteli tyynesti aamulehden ja laski sen aamukahvinsa viereen.
”Onko kaikki hyvin, kulta?” hän uskaltautui kysymään tyttäreltään.
Teini-ikäiset olivat aina hieman arvaamattomia. Toisinaan heiltä pystyi kysymään koska tahansa mitä tahansa. Sitten taas oli niitä päiviä, kun teinit tiuskivat takaisin ihan yksinkertaisiin kysymyksiin ja pyyntöihin. Yleensä Mia oli ensimmäinen versio, eikä harvemmin tiuskinut vanhemmilleen. Isoveljelleen kyllä sitäkin enemmän.

”Ei”, Mia vastasi ja hänen teki mieli lyödä nyrkkiä pöytään. ”Te lupasitte, että muuton takia voitaisiin etsiä mulle viimein hevonen. Ihan oikeesti lupasitte.”
”Niinhän me taidettiin”, Harald vastasi ja tarttui kahvimukistaan. ”Nyt on vain Mia hieman huono hetki rahallisesti.”
”Minähän sen maksan! Olen säästänyt siihen yhdeksänvuotiaasta lähtien. En jaksa enää ratsastaa vain jotain pulleita ratsastuskoulunponeja.”

Mia risti kätensä kiukkuisena puuskaan. Miten muka hevosen hankkiminen osui juuri nyt huonoon kohtaan? He olivat muuttaneet Lofooteille jo kesä- ja heinäkuun vaihteessa, ja keskustelu Mian omasta hevosesta käytiin keväällä. Mia oli todella saanut odottaa jo tarpeekseen.
”Sinulla on lukio kesken ja kyllä meidänkin täytyy äidin kanssa panostaa rahojamme.”
”Niin, no, minun lukioni on kesken vielä kolme vuotta. Ette te voi odottaa siihen asti, että saan kirjoitukseni tehtyä.”
”Niinpä kai, mutta ehkä sinun pitäisi vielä hetki kotiutua uuteen kouluun ja-”
”Olen oikein hyvin kotiutunut jo! Kiitti vaan..”

Harald hörppi viimeiset pisarat kahvistaan ja laski tyhjän mukin puiselle pöydälle.
”Minun tarvitsee puhua äitisi kanssa. Meillä on töissä kiireinen syksy. Ehkä voisit katsoa, mitä hevosia on myynnissä Lofooteilla. Tässähän lähellä on se Brynhild.”
”En minä halua mitään laiskanpulskeaa vuonista”, Mia pyöräytti silmiään. ”Aion panostaa heti kunnon hevoseen.”
”Minkälainen on kunnon hevonen? Ei meillä, eikä sinulla, ole varaa monen kymmenentuhannen hevoseen.”

Tuoli kitisi ikävän kuuloisesti, kun Mia työnsi tuolin pois pöydän ääreltä ja nousi seisomaan.
”En minä nyt mitään kilpahevosta halua! Vaan jonkun… ääh, turha sinulle on selittää, kun et ymmärrä niistä kuitenkaan mitään”, Mia kivahti ja nappasi leipänsä lautaselta. ”Minun pitää mennä, etten myöhästy.”
”Muuta tapaasi keskustella, niin jutellaan illalla äidin kanssa asiasta”, isä huikkasi tyttärensä perään, joka vain tuhahti.

Ulko-ovi pamahti äänekkäästi kiinni, kun kuusitoistavuotias teini lähti kiukkuisena kouluun.
#1 #tarinatempaus2019

Feitlin puuhat

Pyöräilin koulusta pikavauhtii kotiin.
"Oi! Ne on tullu!" kirkaisin avatessani oven.
"Niin mitkä?" äiti kysy hymyillen keittiöstä.
"Hoitajahakujen tulokset!" kiljuin ja heitin repun lattialle.
"Pääsitkö?" äiti kysy.
"Käyn kattoo!" kiljuin.
"Meen nyt tallille!" sanoin innoissani.
Heitin valmiiksi pakkaamani talli-repun selkään.
"Moikka!" huusin. Suljin oven ennen kun äiti ehti sanoa mitään. Hyppäsin pyörän selkään, lähdin pyöräilemään täydessä vauhdissa tallia kohti.
"Onneksi asumme aika lähellä tallia!" huokaisin polkiessani hiekkatiellä, jossa asumme.
Hiekka rahisi pyörien alla, pian alko sataa lunta.
"Ihana ilma!" kuiskasin hiljaa lumen sataessa hiuksilleni.

Pian pyöräilin jo tallitietä, tuoksutin hevoset jo kaukaa. Kun vihdoin saavuin tallille, lukitsin pyöräni. Nutturani oli aivan lumessa. Ensimmäiseksi menin tietenkin talliin. Etsin ilmoitustauslun, ja pian nimeäni hoitajista.
"Jes!" kuiskasin hiljaa, olisin nyt virallisesti Feitli hoitaja! Päätin oitis lähteä etsimään Feitliä.
Löydän tamman pihatosta, piahtaroimassa mudassa.
"Voi Feitli!" huudahdan. Kun lähden yrittämään tamman kiinni ottamista, tämä juoksee aina vain karkuun.
Viidentoista minuutin päästä, en ole saanut mitään tulosta. Kun Feitli tunki turpansa lumeen, ajattelin jo,
'nyt saan sen kiinni!'
Mutta ei. Ei vieläkään tulosta. Ajattelin jo luovuttaa, kun, mieleeni juolahti,
'Jos Feitli menettää huomionsa johonkin muuhun, saan sen kii! Niin kun äske, kun se tunki turpansa lumeen!'
Heittäydyin lumelle, ja aloin tehdä lumienkeli. Feitli tuli ihmettelee, joten sujautin riimun tamman päähän. Feitli tietenkin alkoi ravistella riimuu pois, mut sain sen riimun kuitenkin kiinni.
Lähdimme Feitlin kans kohti tallia. Feitli vähän temppuili, joten jouduin aik monta kertaa sanoo sille.
"Feitli! Ei ruoholle!" (lumen alla oli vielä ruohoo)
Tai
"Feitli! Eteen nyt! Älä jää jäkittelemään sinne!"
Kun olimme lähes tallissa, joku tuli meitä vastaan.
"Moi! Kuka oot, ootko uus?" hän kysy.
"Joo, oon Hilla, ent sä?" kysyin.
"Oon Pihla, ootko siis Feitlin hoitaja?" Pihla kysy.
"Joo, jutellaanko kohta, kun vien Feitlin eka sisään, kun se nyt temppuilee tässä" sanoin Feitlin vetämistä pidellen.
"Okei" Pihla sano.
Vein temppuilevan Feitlin sisälle, karsinaan.
Pihla tuli talliin sisälle, kun olin laskemassa Feitlin riimunarua koukkuun.
"Jutellaanko sisällä, kun tuolla sataa lunta aika paljon" Pihla kysy.
"Vaikka, mut tykkään kyl olla ulkon, joten ei olis mikään ongelma jutella ulkona kaa" sanoin hymyillen.
"Okei, ollaan sitten pihal, itseasiassa, voin näyttää sulle paikkoja" Pihla sano.
"Okei" vastasin.
"Muuten, minkä ikäinen oot?" Pihla kysy.
"Viistoista, entä sä?" kysyin.
"Kaksikymmentä neljä" Pihla sanoi.
"Okei" sanoin.
"Täällä on siis kenttä, ja tuolla maneesi" Pihla sano ja osotti maneesille päin.
Menimme lähemmäs maneesia, Pihla avas oven.
"Ja siis tämmönen sisältä, estekalusto tuolla" Pihla kertoi. Nyökkäsin.
Pihla näytti mulle vielä vähän paikkoja.
"Ketä hoidat?" päätin kysyä kun olimme taas tallissa.
"Arnea" Pihla vastasi.
"Voin näyttää sulle Arnen" Pihla sanoi hieman innoissaan ja ohjasi minut karsinalle.
"Tämä on Arne" Pihla sano.
Näin karsinassa harmaanhallakon vuoniksen.
"Oi! Söpö!" sanoin.

Hetken päästä Pihla meni ratsastamaan, ja mä aloin hoitaa Feitliä.
"Moikka Feitli!" sanoin avatessani karsinan ovea.
Jouduin samantien hakea talikon, sillä Feitli oli tehnyt jätöksiä.
Kun tulin takaisin, Feitli alkoi heti kerjätä herkkuja.
"Feitli, anna nyt mun edes harjata sut, ilman että kokoajan kerjäät, oot ihan mudassa!" huudahdin.
Kuitenkin, Feitli sai avattua takkini taskun, ja mutustettua siellä kaiken varalta olevat leivät.
"Feitli! Senkin ponin pullero!" naurahdin. Otin Feitlin kaviot, ja harjasin tamman loppuun.
Päätin lähteä taluttelemaan Feitliä.
Nappasin tämän punaisen riimunarun ja yritin ottaa tamman kiinni.
Ei, ei, eikä vieläkään...
"Ehkä sama temppu toimii yhä" kuiskasin itsekseni.
Aloin nojailemaan karsinan seiniin, ja laskemaan riimunarun tupsuja.
Feitli tuli taas katselemaan, jolloin nappasin sen kiinni.
"Tule!" sanoin Feitlille.
Jaa, poni alkoi temppuilla. Kun astuimme ovesta ulos,
"Ei ruohalle Feitli!"
"Tule!"
"Mennään, hop hop!"
Tätä jatkui, ja lopulta vein Feitlin takaisin tarhaan.

Merkintä 1. #tarinatempaus2019 aloituspäivämäärä 21.11.2019

Brella tarinoi

Mun valkonen Jopo kiisi pitkin Shelyn pihatietä. Mä yritin parhaani mukaan väistellä kuoppii, ettei renkaat menis rikki tai jotai. Shelyn pihassa jarrutin ja hyppäsin pois pyörän selästä lukiten sen. Otin tangolla roikkuvan ratsastuskypärän mukaan ja suuntasin suoraan päätallin ullakolle heittämään kamat kaappiin. Täl kertaa sohvalla istu joku tylsistyneen näkösenä ja se tais huomaa mut ku mä kolistelin mun kaapilla. Ainakin se käänty ja katto mua.
"Moi, oon Inga-Stiina, Dimonan hoitaja" se lopulta totesi tapittaen mua edelleen pieni hymynkare naamataulussansa. Käännyin kankeesti ja mittailin tyttöö katseellani pitkään.
"Mä oon Amira, omistan Kimin, ja hoidan Brellaa" sanoin lopulta melko ilmeettömäst.
"Kiva kun uusiiki kasvoi saadaan tänne Shelyyn!" toi hymyili mulle iloisesti.
"Joo..." vastasin sille katsoen sitä silmiin.
"Haluisikko muuten tulla vähän ratsastaa mun kaa, kun Dimonalla on tänää vapaapäivä?" Inga-Stiina kysy multa yhtäkkii.
"Ööö... No kai mä voin. Pitää mun kuiteski liikuttaa Brella tänään" vastasin sille vähän ajan päästä.
"Jes! Hyvä, eikäöhä aleta mennä!" se sanoi, pomppasi pystyyn ja viittasi kohti portaikkoo.
"Joo... Venaa otan mun kypärän ja hanskat... Ja laitan kengät..." nyökkäsin kaivaen repusta hanskoja. Missä ne nyt oli?

Inga-Stiina oli jääny hoitamaa Dimonaa pihattotalliin, kun mä olin tullut Brellan kans ison tallin pesariin. Harjates se oli käyttäytyny iha semi hyvi, vaik se yrittiki vähän nappasta mua kädestä, mut siitki selvittii. Varustamine oli menny aik vaivattomast, vaikka tamma pullisteliki ja piti suunsa tiukasti kiinni, ennenku mä jouduin tunkemaan sormeni sen suupielee. Mut tässä sitä seisottii, toistaseks ehjänä maneesin keskel kiristämäs pullistelevan ponin satulavyöt.
"Ehkä se nyt on iha hyvi" mutisin ja nappasin raipan maasta, ennenku kiipesin Brellan selkää. Inga-Stiina, joka täl hetkel käveli jo Dimonan kaa uralla, oli neuvonu et kannatti ottaa raippa mukaa. Ku olin saanu jalustimet säädettyy, liityin Inga-Stiinan seuraks kävelee uralle.

Ku oltii kävelty jonku aikaa, otin ohjat kätee ja aloin taivuttelee Brellaa volteil ja ympyröil. Se tuntu ihan rauhalliselt käynnis, mut tiesin, et pommi vois viel räjähtää laukas. Sellassii ne ponit oli, vaikutti raviis ja käynnis iha kuuliaisilt, mut sit laukas ne riehaantu. Alettiin ottaa ravia, ku aloin saamaa tuntumaa Brellaa hyväks. Ravis annoin Brellan hölkkäillä alkuu, jot saisin sen lihaksii lämpimiksi, tosin jouduin koko aja pidättää sitä, ku se meinas juosta iha liia kovaa alkuverkkaa nähe. Sit ku se alko tuntuu lämmeneeltä, otin sitä ohjalla hitaampaa ravii ja sit taas reippaammi. Näi tein aika pitkään ja Brella alko jopa kuuntelee mua paremmin, et se ei vaa kaahottanu pää korkeella niiku alussa ku nostin ravin. Seuraavaks aloin työstää voltteja, jot Brella taipuis niilläki paremmi ja oikeesti kuuntelis mua.

Käänsin Brellan voltil ja aloin asettaa sitä, se viskas päätään pari kertaa ylösalas, jote otin vähä kovemmin ohjalla asetusta koittaen pitää kuitenki pehmeen käde. Siit protestiks Brella teki yhtäkkisen pysähdyksen suoraa ravist, jost jouduin iha hetkeks aikaa kaulalle, ku en ollu valmistautunu siihe ollenkaa. Yitin eka pohkeella ja ääniavuilla saada sitä taas liikkeelle, mut ei jos ei.
"Brella nyt kunnolla!" mulla alko mennä pinna, ku Brella vaan seistä törötti siinä paikoillaan korvat määrätietoisest luimussa kuuntelematta mun käskyjä jo neljättä minuuttia.
"Nyt ihan oikeest!" tuhahdin ja näppäsin raipan terävästi Brellan lautaselle. Poni teki siitä kimmastuneena parin pukin sarjan paikoillaan ja yritti vetää päätä alas, mut mä olinki nopeempi ja nakkasin raipan uudelleen. Nyt riittäis toi perseily mulle. Mun kurituksesta nöyrtyneenä Brella lähti kiltist liikkeelle, vaik sen häntä viuhtoki aika kiukkusesti. Arvelin, et laukassa vois Brella vähä yrittää heittää mua alas. Tammal näytti olevan kiukkupäivä. Mä kuitenkin jatkoin päättäväisest voltteja ja ympyröitä, joilla yhä uudestaa ja uudestaa asetin Brellaa.

Pitkän taivuttelun jälkeen, se meni pari ympyrää ihan ookoosti taipuen kumpaanki suuntaa. Taputin Brellaa kiitokseks ja siirsin sen käyntiin.
"Inga-Stiina! Ootksä valmis välikäynneille?" kysyin Dimonaa ympyrällä nätisti asettavalt tytöltä.
"Joo!" hän ilmotti mulle hymyillen, Dimona varmaa oli tänään hyvänä. Inga-Stiina siirty mun ja Brellan taakke jutustelemaa mun kaa.
"Teilhä menee aika hyvi siihe nähen et se on Brella" Inga-Stiina hymyili mulle.
"Ai, kiitti. Tää oli vast mun eka kerta Brellan seläs" virnistin tytölle. Inga-Stiina ei ollu hassumpi, oikeastaa se oli oikeesti tosi kiva, tai ainaki tyylitaju oli kohallaan.
"Eka kerta!? Sit teil mene tosi hyvin! Kyl teist viel jotai tulee" Inga-Stiina oli ehkä vähän hämillää, sil en ollu sattunu sille kertoo, et tää oli mun eka kerta Brellal.
"Tänks! Mut tietäisitpä kuink hyvi ite meet Dimonan kaa, ei voi muut ku kunnioittaa ku te näytätte tolt" sanoin kunnioittavast tytölle, pieni hymyn häivähdys kävi naamallani ekaa kertaa Inga-Stiinan kaa.
"Äh... Pientähän toi oli, mut kiitti" Inga-Stiina tais olla näköjää vähä huono vastaanottaa kehui.
"Ootko Shelyssä kauanki hoitanu?" kysäsin.
"Noo, sanotaanks että on täs pari vuot tultu talleiltuu" Inga-Stiina virnisti. Hymyilin tälle.
"Mä oon vast just muuttanu Lofooteil, ja Kiminkii sain just" kerroin tytöl.
"Aaa. Lofootit on kyl vaa nii ihanat, samoin Norja!" tyttö henkäs, mut terävöity sit ku Dimona jäi seisomaa aloillee.
"Eiköhä jatketa, ponitki alkaa tylsistyy" hän hymähti mulle, ja totta tosiaa, Brellaki oli jääny seisoskelemaa Dimonana vieree.
"Joo, sopii mul" hymyilin ja siirsin Brellan samantien raviin. Aloitin pienillä tempon vaihteluilla, jot saisin Brellaa taas paremmi kuulolle.

Tempon vaihtelut hitaampaa askellajii oli menny vähä keskinkertasest, mut pääasia oli et sain Brellan taas kuulolle. Ny uskaltaisin varmaa jo laukkaaki nostella. Istuin alas harjotusraviin, jost Brella meinas lähtee heti kiitää.
"Pruuut" rauhottelin ponii ja tein pari selkeää pidätet. Brella maltto hidastaa hitaampaan, joten seuraavast kulmast otin laukannoston. Siirsin pohjetta vain hieman taakke ja puristin, nii Brella oli jo laukassa. Laukka ei ollu ehkä mitä pehmeintä, mut vauhtii oli senki eestä.
"Pruuuuuuu" sanoin pehmeesti ja tein puolpidätteit kootakseni laukkaa paremmin. Mun kovemmast otteest Brella kuiteski vähän ärsyynty ja se yritti vetää päätä alas pukittaen samalla.
"Nyt" ähkäisin yrittäen pidätellä ponia. Lopulta päädyin kääntämää sen ympyrälle, jos se hidasti takas ravii.
"Otetaa uudestaa" puhahdin pidättäen ponia pehmeästi.
"Mut täl kertaa, sä saat laukkaa ylimääräst pois" jatkoin ja tein uuden noston. Annoin Brellan laukkaa muutaman kierroksen reippast, sit siirsin sen käyntiin tasaamaan hetkeks hengityst. Hetken pääst tein uuden noston, täl kertaa Brella oli rauhallisempi ja maltto kuunnella mun kokoomisyrityskii ja toteuttaa niit jotenki.

Vaik laukkakokoomiset ei ollukkaa menny mitenkää kympin arvosest, oli Brella silti ollu hieno. Kun vihdoin saatii tunti päätöksee, löysäsin ohjaa ja annoin tamman venyttää kaulaa. Kaarros taputin Brellaa kiitokseks.
"Miten sul meni omast mielest?" Inga-Stiina kysy, ku me käveltiin kohti tallei yhes.
"Iha hyvi, mut ei me kyl mitenkää loistettu" kohautin hartioit vaatimattomast.
"Sul?"
"En haluu ylpeillä tai mitään, mut meil meni tosi hyvin Dinan kaa!" tyttö sanoi silmät säihkyen, eikä sitä kyl voinu kieltääkkää, niil oli oikeest menny tosi hyvi. Tyydyin nyökkää tälle vastaukseks, ku käännyttii eri suuntii. Mä ja Brella palattiin pesarille, mistä alunperi oltii lähettykki. Kiinnitin Brellan kaulalle riimun ja otin silt suitset pois. Siirsin riimun tamman kaulalt päähän ja pesin kuolaimet huolel. Ja ku tulin takas Brellan luo, näin riiviön yrittävän kaataa harjapakkia kavioillaa.
"Heiii! Et sä ny noi voi tehä" toruin ponii ja siirsin harjoi vähä kauemmaks. Otin satulan pois ja raahasin sen yhdessä suitsien kaa niie omalle paikal. Siit kohtaa, mis satula oli ollu, Brella oli vähä hikine. Nappasin harjapakist pölyharjan ja rupesin harjaa tamman kaunista, tummaa karvaa.

Talutin Brellaa kohti pihattoo, se roikotti päätää kävellen mun vierellä kuuliaisest, vaik mul oliki vähä pidempi naru. Kosk tamma ei ollu pahasti hikine, en laittanu sille ees fleecee, sen verra kevyt treeni me oltii menty. Ja en kyl uskonu et sille kylmä tulis sen paksus talvikarvaskaa. Inga-Stiina venas mua pihattotallis, ku talutin Brellan pihattoo ja päästin irti. Kattelin, ku tamma käveli hitaasti keskelle ja kävi siihe piehtaroimaa. Kuvasin piene pätkän snäppii ja laitoin muistoihi pvmäärän kera. Sit palasin Inga-Stiinan luo.
"Haluuks auttaa mua Kimin liikutuksen?" kysyin siltä.
"Joo, tottakai!" tyttö vastas ilosest, se tuntu olevan aina valmis töihi. 
"Kiva" hymähdin tälle tyytyväisenä. 
"Ajattelin juoksuttaa sen" lisäsin viel. 
"Joo, sopii mulle hyvi" Inga-Stiina hymyili. Nyökkäsin sille vastaukseks. Oliha se kivempaa ku oli joku jonka kaa voi olla tallil, ku yksi o vähä tylsää. Suunnattii siis sit oritallii, jost Kimi oli saanu karsinan.

Merkintä 3, #Tarinatempaus2019 , aloituspvm 20.11.19

Jurin hoitopäiväkirja

Mer ja Juri
Nää alut on ain samanlaisia, mutta.
Ajan tallille päin. ^ oon nyt liukastunu ihan tarpeeks monta kertaa, tuun ens kerralla bussilla tai jollain tommosel. ^  mietin sammuttaessani moponi tallin pihaan. Lähden tarhoille moikkaamaan Juria, joka on tänään minua vastassa portilla. Annan orille porkkanan, ja kävelen talliin jossa joku on lappamassa paskaa.
Käyn hakemassa Jurin karsinalle harjat, suitset, heijastinratsastusloimen, heijastuvan huovan ja heijastimet ohjiin, otsapantaan, itselleni sekä molemmille jalkoihin. ^Ei hemmetti tätä kamaa on paljon^ mietin raahatessani noita Jurin karsinalle. Otan mukaani riimun ja narun, ja lähden tarhoille hakemaan Juria. "tänään pääset maastoon" kerron orille sen tullessa minua vastaan tarhassa. Pujotan Jurin päähän riimun, ja lukitsen narun ja poskilukon. Otan Jurin ulos tarhasta, ja talutan turhankin innokkaan hevosen talliin. Kiinnitän orin tuon karsinan eteen molemmilta puolilta, ja otan loimen pois. "aamulla tais olla kylmä, kun sulla oli toppaloimi" puhelen orille nyt kun ketään muita ei ole tallissa. Ori alkaa heilutella päätään vähän, mutta lopettaa piakkoin. Otan kaviot ja selvitän harjan ja hännän. Noiden jälkeen alan harjata Juria perusteellisesti, koska hevonen on aika likainen. Saan putsata harjan aika monesti, ja karsinan edessä onkin pölykerros. Noin tunnin harjauksen jälkeen saan Jurin puhtaaksi. Laitan orille suojat, jos nyt siellä sattuisi olla jotain minkä yli voi mennä. Laitan myös satulan ja kaikki heijastimet. "nyt ainakin näyt" sanon ja laitan itseni kuntoon. Laitan Jurille suitset, ja lähdemme kentälle jossa nousen selkään. Kiristän vyön ja säädän jalkkarit. Lähdemme kävelemään kohti maastoja. Olemme kävelleet jo ainakin 10 Min. Pyydän ravin, ja ravaamme jonkin verran. Kohta käännän polulle, ja kiipeämme mäelle. Koko matkan polulla oli kavionjälkiä, joten uskalsin mennä tuonne. Kohta eteemme tulee alamäki, jonka sitten kävelemme. Taas jatkamme matkaa, ja kohta nostan laukan. Huomaan kaatuneen puun tiellä joka muistuttaa maastaria. Hyppäämme yli, ja huomaan hevosella olevan hyvä hyppy. Erilainen kuin kuvittelin, mutta parempi. Jurikin näytti tykkäävän, joten etsin katseellani lisää hypättävää. Huomaan pellolla pari lasta, jotka rakentaa lumiesteen näköistä muuria. Ratsastan noiden luo, ja kysyn voisinko hyppiä sen yli. Lapset olivat innoissaan hepasta, ja suostuivat kuulemma ilomielin. Otin loimen pois, ja vein sen jollekkin aidalle mihin nuo sanoi että sen voi jättää. Lapset pysyivät kaukana esteestä kun hyppäsimme. Nostin laukan, ja laukkasin hangessa. Ohjaan esteelle, ja Juri hyppää helposti. Lapset halusivat rakentaa meille lisää esteitä, joten suostuin tulemaan hyppimään uudelleen puolentunnin sisään. Laukkailin hetken pellolla, ja Juri meni kyllä superhyvin. Jatkoin hyppimistä, ja kun Juri sitten kerran osui lumeen, ori suuttu ja veti semmosen pukin etten ois uskonu. Pysyin selässä, ja lapset korjasivat esteen innoissaan. Toisella kertaa Juri hyppäs kunnon ilmavaralla, eikä varmasti ois osunu. Annoin hevoselle vapaat ohjat, ja toinen noista tuli kertomaan hetken päästä Esteiden olevan valmiita. Oli lumiukkoja, lumipalloja, muureja, iglun tapasia hökkeleitä, ja kaikkee siit välilt. Oli siinä Jurilla ihmeteltävää. Otin ohjat käsiini, ja nostin laukan. Juri hyppäs tosi hienosti kaiken yli, ja oli innoissankin. Lopuksi käytiin tutkimassa esteet, ja Juri kävi nappaamassa lumiukon porkkananenän. Kohta kiitin jo lapsia esteistä, ja nuo nauroivat Jurille ja porkkanalle. Toinen haki vielä loimen, ja laitettiin se yhessä Jurille. Lapset sano että esteitä saa käydä hyppimässä, ja he lupasivat korjata niitä aina välillä. Lähdimme Jurin kanssa tallia kohti, ja hypättiin sen rungon yli. Juri sai kävellä loppumatkan vapailla ohjilla, ja mä otin jalustimet pois jaloista. Ratsastan kentälle, ja laskeuduin alas, sekä nostin jalustimet ylös. Löysäsin vielä mahavyötä, ja talutin väsyneen orin talliin. "Tais olla rankkaa juosta lumessa." sanon taluttaessani orin karsinaan jossa sitä odotti heinät. Purin Jurilta kamat pois, ja pyyhin kosteella sienellä hikiläiskät. Kävin tekemässä melassiveden, ja annoin orin juoda sitä samalla kun itse harjasin hevosen. Pesin melassikipon, ja loimitin hevosen. Kylmäsin vielä Jurin jalat, sen syötyä heinänsä. Seuraavaksi puin Jurille riimun, ja vein ulos. Laitoin vielä kamat paikoilleen, ja Jassu tuli kyselemään ratsastuksesta. Kerroin esteistä ja lapsista, ja Jassu ottikin lähtiessään Jurin hikiset suojat, loimen ja huovan pesuun. Oli ne kieltämättä likaiset, mutta vielä käytettävät. Putsasin harjat ja vein ne paikoilleen. Putsasin myös karsinan, ja lähdin kotiin.

Hm 3 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 3

Brella tarinoi

Bella, vai oliks se Brella?

Naputin kynäl pulpettia. Aika tuntui matelevan, niinku aina koulussa, mut varsinkin matikantunneilla.
"Amira? Amira?! Kuunteletko sä edes?!" ope tiuskaisi mulle. Ilmeisesti se oli kysyny mult jotai, joka oli menny mult totaalisesti ohi.
"Ai hä?" mä kysyin tyynesti siltä ihan vaa ärsyttääkseni.
"Äh, ihan turhaa, kun ette te mitään kuuntele, menkää nyt vaan sitten" ope päivitteli.
"Jes" hymyilin tyytyväisenä, pakkasin salaman kirjat ja ryntäsin luokasta ulos. Tungin vanssit jalkaani ja heitin takin päälle. Sitte äkkiä ulos pyörälle, lukko auki ja kotii.

Koton olin vaihtanu vaatteet tallivaatteisiin ja lähteny tallille. Tiesin et hoitajahaun tulokset oli tullu, jonka takii olin nii levoton. Ja mul oli kiire tallille, kattoos tulokset. Olin hakenu Bellan, eiku. Oliks se Brella? Ei hitto jos mä kirjotin väärin serkul.

Jarrutin pyörän tallin eteen ja lukitsin sen kiireesti. Sormet oli taas ihan jääs, himputin kaamos teki tuloaan. Onneks tallis oli sentään lämmin. Suuntasin suoraan ilmoitustaululle, ja siellä ne tulokset roikkui. Katsoin listaa. Kolmannella rivillä luki Brella... Ja sen perässä Amira! Mä olin pikkusen häkeltynyt, miten mut voitiin valita niiden muiden potenttiaalisten joukosta? Noh, kai mä olin vaikuttava. Kohautin hartioit ja lampsin hymyille ullakolle kaapille. Kiersin avaimen lukos ja se raksahti auki. Kaappi oli tyhjä, tietysti se oli tyhjä. Jätin sinne reppuni, kiinnitin lukon ja jaktoin matkaa.

Tallissa oli täys tohina pääl, mut taitavast väistellen onnistuin välttämää kaikki ärsyttävien tuntikakaroiden kyselyt sun muut. Brella asui pihatos, jote suuntasin heti sinne päi. Kaukaa erotin Brellan tumman karvan, jota koristi papurikkokuviointi. Kipitin pihattotallin läpi tarhaan ja nappasin samalla riimunnarun mukaan. Lähestyin tammaa hieman varuillaan, mut se vaikutti täl hetkel iha rauhalliselt, joten päädyin kävelemään sen luokke ittevarmasti ja vaan klipsautin riimunnarun kiinni riimuun. Helppoa. Eiks? Just kun olin lähös kohti tallii, Brella teki täysstopin. Ei ehkä sittenkään enää niin helppoo. Aikani siinä sitten sitä maiskuttelin ja maanittelin, kunnes päädyin läimäisemään riimunnarun tamman lautaselle. Ja siitäkös tamma vast kiukustu, se teki pienen pukin kääntäen takapäätään mua kohti ja visko päätä ylös alas.
"Nyt pony!" tiuskaisin ja lähin kävelemään, ja kun ihmeen kaupal, Brella lähti seuraa peräs korvat luimussa ja irvaillen.

Tallis laitoin Brellan pesariin molemmilt puolilta kii, kosk luonnollisest sil ei ollu karsinaa. Hain tamman harjapakin hyllyst ja valitsin sielt sopivan harjan alkaen sukimaan Brellaa. Se visko päätä ja kuopi kaviol, vaik se ties ettei se minnekkää pääsis, vielä. Yritin olla välittämät ja jatkoin harjausta. Sit tamma keksi alkaa liikkumaan taakse ja eteenpäin, sen verran löysät ketjut oli.
"Brella! Nyt kunnolla!" komensin ponia napakasti. Tää sit kai oli sitä Brellan kuuluisaa temppuiluu. Samas tunsin puhelimen värisevän taskus. Nappasin sen kätee, serkult oli tullu viesti.
*Eihän siel ees oo ketään Bella nimistä ponii??* Kunnon stalkkeri.
*Vai kirjotiks väärin tai jotain   * No Sherlock.
^Joo   ! Mut se oli vahinko!^
*Hihi, no silti aika hassuu*
^Niinpä niin... ^
*No mut saiks sen hoitsuks???*
^OMG JOO
*OMG! Tuun joskus kattoo, kuulumisiin* Onneks se ei jaksanu laittaa enää mitää, Brellaki alko käyttäytyy jo siihe mallii, et liikunta vois olla hyväks.
"Mitäs sanoisit, jos me vähän juoksutettais sua" tuumasin, ja Brella tietysti luimisti korvansa.

Hetken pääst Brella käveliki jo kuuliaisesti ympyrää maneesissa. Mulla oli juoksutusraippa toisessa kädessä ja toisella pitelin tammaa suurel ympyräl liinas. Maiskautin ja heilautin raippaa maahan, jolloi Brella lähti kuulaisesti raviin. Annoin sen juoksennella siinä rennosti vähän lämpöjä itteensä. Sitku tamma ois lämmenny, me alotettais laukkatyöskentely. Tamma liikku nätisti pitkin, rennoin askelin kaulaa venytelle.

Kun hetken oltiin juoksenneltu molempiin suuntiin, aloin ottaa laukkaa Brellan kaa. Alkuun se kaahas hirveesti ja pukitteli, eikä meinannu kuunnella mua, joten päädyin tulokseen, et antaisin tamman eka laukkaa virtaa pois. Tila ei ollu kovin suuri, ku toisel puolel oli menos joku tunti, mut riittävän iso pienee irrotteluun liinas. Katsomos istu pari pikkutyttöö seuramas tuntii, mut lopult niit alko kiinnostaa enemmä mun ja Brellan hommat. Olija Brella aika syötävän söpö.

Ku olin saanu Brellast liiallisen virran pois aloin oikeesti työstämään laukkaa. Pyysin tamman raville, ja nostin sitten hitaan laukan maiskauttamalla. Tehtiin sitä molempiin suuntii, ja lopult se alko kuuntelee mua ihan hyvin, ja saatiin jopa hyvii pätkii, vaik ei kyl tamma mikään koulumestari ollukkaa. Loppuun annoin tamman kävellä rauhassa mun vierellä, ja sain kiittää hyvin toiminutta ponii.

Saatuani Brellan hengen tasaantuu, lähettiin tallii. Siel hoisin Brellan pois tuttuun tapaan pesarilla. Täl kertaa Brella ei oikee jaksanu temppuil ja  hoito suju mutkattomast. Heitin Brellan pihattoon suoraa, sil se ei oikee ollu ees hikeentyny kunnol.

Seuraavaks ois viel Kimi...

Merkintä 2, #Tarinatempaus2019 , aloituspvm 20.11.19

Jurin hoitopäiväkirja

Mer ja Juri
Tälläkin kertaa Saavun tallille mopollani, vaikka maassa on hieman lunta. Tai no ei lähtiessäni ollu mutta sitä tulikin yhtäkkiä. No, parkkeeraan moponi ja lähden talliin. Tänään on enemmän porukkaa tallilla, joten sujahdan Jurin karsinalle, ja tarkistan sen puhtauden. ^ Ei tätä kyllä kunnolla oo siivottu^ mietin hakiessani talikkoa ja kottikärryjä. Alan heitellä likaisia alusia kottareihin, ja siivota karsinaa kunnolla. ^eihän Juri oo syöny kaikkia heiniäkään? ^mietin siirrellessäni ne kulmaan. Saan karsinan siivottua, ja jätän kottarit hetkeks karsinaan. Haen orin suitset sekä harjat. Otan uuden huovan, jonka otin mukaani omilta hevosiltani kun oli käyttämättömäksi jäänyt epäsopivuuden myötä. Nappaan riimun ja narun sekä pari porkkanan palaa mukaani, ja otan vielä lantakärryt mukaan. Heitän ne lantalaan, ja suuntaan Jurin tarhalle. Juri lähtee minut huomatessaan karkuun, joten jään seisomaan portille. Ori kyllästyy metkuiluun, ja tulee luokseni korvat luimussa. "heei, älä näytä tolta!" sanon ja annan orille porkkanan. Jurin korvan nousevat heti luimusta, ja lähdemme talliin. Kiinnitän Jurin käytävälle sen karsinan eteen, ja otan sen loimen pois. Viikkaan loimen tuon karsinan eteen, ja otan kaviot. Ori alkaa heilutella kaviota." lopeta!" sanon ja jatkan ottamista. Jurista tämäkin on hauskaa, ja se jatkaakin sitä. "onpa hauskaa" mutisen, ja alan harjata oria. Saan Jurin harjattua ja alan selvittää harjaa ja häntää. Selvitettyäni nuo, haen orin koulusatulan, ja irrotan siitä huovan. Laitan tuomani viininpunaisen kouluhuovan Jurin selkään, ja päälle satulan. Kiristän vyön, ja heitän orille vielä fleeceloimen satulan päälle. Laitan itselleni kypärän ja hanskat, sekä Jurille suitset. Siistin vielä karsinan edustan, ja lähden taluttamaan Juria kentälle. Säädän jalustimet sopiviksi, ja nousen selkään. Kiristän vyötä jotenkin vielä, ja lähdemme pitkinohjin maastoon käppäilemään. Jurilla vaikuttaa olevan energiaa, joka on hyvä juttu kun koulua ajattelin treenata. Hetken käveltyämme, meitä tulee vastaan ratsukko, jolla on mukanaan koira. Juri hörisee hevoselle, mutta pääsemme ohi. " Vaikka molemmat ollaan estepuolelta, on kiva mennä vähän vaihtelua." puhun hevoselle, joka kuuntelee. Saavumme tallille, ja ratsastan maneesiin. Vihellän, että muut tietävät tulomme. Otan parin kierroksen jälkeen ravia. Onnekseni omillani on isot askeleet, sillä muuten en pysyisi kyllä selässä ollenkaan, ainakaan rytmissä. Hetken verkkailun jälkeen otan loimen pois, ja heitän sen maneesiin reunalle. Otan tuntuman, ja alan pyytää oria tekemään ympyrällä tehtävää. Etsin Jurin nappuloita, että miten se nyt oikein toimii, ja huomaankin pian, että ori toimii loistavasti istunnalla. Pyydän väistöjä liian kovalla jalalla ilmeisesti, kun ori meinaa ihan kokonaan väistää hassusti. Meno näyttää varmasti hulvattomalta, kun yritän kieli keskellä suuta löytää oikeaa vahvuutta jalalle. Alan löytää käyntinappuloita nopeesti, ja nostan raville suunnan vaihdon jälkeen. ^Nyt meni koko homma uusiks^ mietin. Pohkeeni alkaa jo tottua Jurin asetuksiin, ja alan Saada kohtalaista pätkää aikaan. Annan hevoselle vapaat ohjat, ja pidän välikäynnit. Juri venyttää kaulaansa mahdollisimman pitkälle. Kävelemme n. 10min, jonka jälkeen käyn uudelleen käynti Ravi väistöt läpi. Nostan laukan, ja ori laukkaa isoa, vapaata laukkaa. Otan vähän kiinni, ja ohjaan isolle keskiympyrälle. Alan taas kokeilla väistöjä, ja nyt se menee kyllä ihan miten sattuu, ja hepan takamus lentää. "prr!" rauhoittelen hevosta, joka otti kierroksia laukasta ja vahvasta pohkeesta. Hidastan käyntiin ja vaihdan suuntaa. Nostanpas uuteen suuntaan laukan, ja ai että kun ori laukkaa hyvin. Ekoja yhteisiä laukkoja, ja silti menee näin hyvin. Huomaan kellon olevan jo ties mitä, joten reippaasti pitkät ohjat, ja loimea päälle. Löysään vyön, ja laskeudun selästä. Nostan jalustimet, ja tuntilaiset saapuvat jo maneesiin. Päästän nuo maneesiin, ja lähdemme Jurin kanssa talliin pesulle, ja melassivedelle. Juri hikosi vähäsen, joten nappaan sen riimun mukaan ja vien orin pesariin. Otan sen suitset pois, ja laitan riimun päähän. Otan loputkin varusteet pois, ja harjaan Jurin läpi sekä otan kaviot. Päästän orin sen karsinaan, ja käyn tekemässä melassiveden. Löydän Jurin piehtaroimasta karsinassaan. Otan sen riimuun, ja vien pesariin. Alan harjata Juria perusteellisesti läpi, ja harjattua ni jalat ja muun hevosen, sekä huuhottua hikiläntit, alan kylmätä Jurin jalkoja. Siinä sitten jalat kylmättyäni vien orin karsinaansa, ja se saa melassinsa. "kieltämättä näytät väsyneeltä" sanon hevoselle joka juo loputkin melassivedet. Lähden raivaamaan tavarat pois pesarilta, ja putsattuani ne vien kamat paikoilleen. Heitän sille loimen Jurin päälle, joka onnekseni oli kuiva, ja ori saa namin. Pujotan riimun orin päähän, ja kiinnitän narun. Talutan juuri Juria ulos, kun tunti loppuu, ja ratsukot tulevat ulos. "oho, taas meni aikaa" mutisen hevoselle, joka on tuntilaisten ratsutammojen perään. Jassu astelee viimeisenä ulos maneesista, ja kyselee mitä tehtiin. Kerron kaiken perän lentämisestä melassivesiin. "eiköhän siinä ollut kaikki." sanon taputtaen Juria.
Jassu oli tyytyväinen jälleen kerran Oriinsa, ja lähti auttamaan tuntilaisten kanssa. Menin vielä lupaamaan että voin auttaa seuraavalla tunnilla jos tarvitaan apua. ^Iltatallit taidan hoitaa myöhemmin^ mietin päästäessäni orin tarhaan. Juri lähtee portilta täysiä tarhan perälle, ja lähden hoitamaan tallin meidän osalta kuntoon. Lähtiessäni kotiin, mietin kuinka hienon nuoren kanssa pääsen työskentelemään.


Hm 2 #tarinatempaus2019 17.11. 2019 tarina 2.