Kellonaika on nyt Pe 29 Maalis 2024, 00:15

59 osumaa on löytynyt haulle 0

Theon päiväkirja

Vastoinkäymisiä
13.10.2020

Yks, kaks, kol ja hyppy, laskin askeleita hiljaa mielessäni ja mukauduin vartalollani liikkeeseen mustan ruunan ponnistaessa okserin ylitse. Se liiteli sen ylitse helpon tuntuisesti ja taputin ruunaa tyytyväisenä sen laukatessa kenttää ympäri. Se oli tehnyt tänään hyvää työtä treenatessamme pientä rataa ratsastuskoulujen piirinmestaruuskisoja ajatellen. Olihan niihin vielä aikaa, mutta parempi oli aloittaa valmistautuminen jo ajoissa. Kesällä ja syksyllä ei kisamenestystä paljoa tullut ja yhteinen sävel oli ollut hukassa, joten treenaaminen oli vielä tärkeämpää. Vaikka olihan se tärkeää ihan aina.

"Nostatko vielä vähän?" pyysin Jannia, joka ystävällisesti oli lupautunut nostelemaan esteitä treenin ajaksi. Se nyökkäsi ja lähti kentän reunalta kohti lähintä estettä.

Katselin välikäyntejä kävellessämme Ellan ja Figaron menoa, jotka olivat kentällä samaan aikaan, koulutreenin merkeissä. Rautias ruuna näytti ehkä ulkoapäin ihan hyvältä, mutta tarkemmin katsoessa se ei näyttänyt yhtään hyvältä. Se pureksi kuolainta hermostuneena ja häntä viuhtoi edestakaisin pohkeen hipaistessakaan herkkäsieluisen ponin kylkeä. Se oli myyntivideolla näyttänyt todella hienolta liikkuessaan oikeinpäin ratsastajansa alla, ja koeratsastuskin oli mennyt hyvin.

Jokin oli kuitenkin muuttunut Ellan ostaessa Figaron ja sen muutettua Shelyesiin. Reilu viikko sitten ne olivat olleet pitämälläni tunnilla mukana ja se oli sujunut ihan mukavastikin loppua kohden, mutta muutama päivä sen jälkeen oli ollut Miriamin valmennus, missä ratsukko oli saanut jälleen kylmää kyytiä. Mua niin harmitti Ellan puolesta. Uuden ponin omistamisen pitäisi olla ihanaa ja kivaa ja maailman paras juttu, mutta se ei todellakaan ollut. Blondi oli melkein riemusta kiljuen ilmoittautunut jo maarraskuun puolella pitämälleni puomitunnille, missä ratsuina saisi olla jokaisen inhokkihevonen, ja se kertoi paljon tilanteesta. Mä halusin auttaa tyttöä jollain tapaa, jos se vain osaisi sanoa miten. Ja jos se ottaisi apua vastaan. Mun pitäisi puhua sille.

Mun ajatuksenjuoksun katkaisi Janni, joka ilmoitti radan olevan jälleen valmis. Epätoivoinen Ella siirsi poninsa käyntiin mun nostaessa laukan Theon kanssa. Esteet olivat nyt sadankolmenkymmenen senttimetrin korkuisia, kymmenen senttiä korkeampia kuin korkein luokka, mitä tulisimme hyppäämään ratsastuskoulumestaruuksissa. Tämä oli meille aika peruskorkeus treeneissä, ja toivoinkin että ensi kaudella pääsisimme nostamaan Theon kanssa tasoamme, mikäli kaikki vain sujuisi niin kuin pitäisi. Kauden alussa hyppäisimme tuttuja 110cm ja 120cm luokkia, ja loppukaudesta 120cm ja 130cm luokkia.

Rata sujui hyvin ja Theo lähestyi viimeisiä esteitä varmoin askelin, korvat hörössä ja pää pystyssä sinisten silmien lukitessa kohteeksi okserin, minkä alla oli pieni vesimatto. Theo teki edelleen sen vuoksi normaaliakin suuremman hypyn, vaikka matto oli ollut samassa kohdassa koko tunnin ajan. Heilahdin sen vuoksi ikävästi hypystä laskeutuessa, mutta sain pian tasapainoni korjattua ja kohdistin katseeni pitkällä sivulla olevalle viimeiselle esteelle, mikä oli okseri myöskin. Punavalkoiset puomit seisoivat vankasti paikoillaan lähestyessämme estettä, ja juuri ennen hyppyä painoin pohkeeni hevosen kylkiin kannustaakseni sen hyppäämään esteen. Ja sehän kyllä hyppäsi, valtavalla ilmavaralla ja laskeutui kevyesti esteen toiselle puolelle. Mä keikuin kyydissä parhaani mukaan ruunan hypätessä odottamattoman isosti, ja onnistuin pysymään kyydissä hevosta häiritsemättä. Mun selkäparka ei vaan tuntunut tykkäävän Theon valtavista hypyistä ja se vihlaisi erittäin kipeästi laskeutuessani hevoseni selästä alas loppuverkkojen jälkeen.

"Mikä nyt?" Janni kysyi huolestuneena hieroessani kipeää selkääni.

"Vähän vain vihlaisi, ei tää oo vakavaa", irvistin kivun alkaessa yltymään nopeasti ja pian säteilemään muuallekkin kroppaan. "Kyllä tää menee ohi."

"Ja paskat. Sokeakin näkee, että sua sattuu ja paljon", Janni totesi. "Mä kannan nuo esteet, sä et koske niihin pitkällä tikullakaan."

"Mutta…", yritin aloittaa, mutta nainen torppasi sen hyvin nopeasti.

"Ei mitään muttia. Shelyesissä on jo yksi rampa ratsastaja enkä mä halua susta toista", nainen sanoi tiukasti viitateen omaan onnettomuuteensa, joka johti hänen tavoitteellisen ratsastusuransa loppumiseen. "Viet ton hevosen talliin, pyydät jonkun hoitamaan sen ja sit lähdetään päivystykseen. Kunhan nuo esteet on korjattu, tuu Ella auttamaan."

Maastakäsin loppukäyntejä talutteleva blondi hätkähti Jannin huolestunutta, tiukkaa äänensävyä ja otti pian ensimmäisestä vastaantulevasta puomista kiinni ryhtyen kantamaan esteitä pois kentältä. Se loi muhun myötätunnon ja säälin sekaisen katseen ja jatkoi puomien ja tolppien kantamista mun raahautuessa Theon kanssa oritallia kohti. Illan hämärtämällä tallipihalla meitä vastaan tuli onneksi Nita, joka oli juuri menossa hakemaan Dantea tarhasta liikutusta varten. Yleensä mä olin juuri se tyyppi, joka hoitaa hevosensa vaikka pää kainalossa, mutta tänään mä luovutin Theon ilmomielin nuoren naisen huolehdittavaksi.

"Muista kylmätä sen jalat. Ja juottaa, sen mash löytyy valmiiksi tehtynä karsinan edestä", selostin tälle ohjeita.

"Hei kyllä me pärjätään Theon kans, mutta mä en tiiä pärjäätkö sä jos et nyt heti lähde sinne päivystykseen", Nita totesi huolestuneena mun pidellessä selkääni. "Mee hoitamaan ittes kuntoon, Theosta huolehditaan kyllä."

Ja olihan se Nita oikeassa. Theo kyllä hoidettaisiin tallin puolesta ja innokkaiden apualisten toimesta, mutta mä en itse saanut apua kuin terveysasemalta.

"Kiitos Nita", mutisin ja yritin saada naamalle jonkin hymyntapaisen, mutta se muuttui irvistykseksi kivun painaessa päälle. "Mä meen."

Se sanoi mulle heipat ja tsempit ja lähti sitten oritallia kohti hevostani taluttaen, Danten riimun ja narun roikkuessa toisesta kädestä. Mä katsoin niiden loittonevan ja kiitin onneani siitä, että Theo asui juuri Shelyesissä. Siihen porukkaan pystyi aina luottamaan.


Loppuilta menikin sitten päivystyksessä Jannin kanssa. Tuomioksi sain lopulta monen tunnin tutkimuksien sekä magneettikuvauksen jälkeen välilevyn pullistuman, minkä syntysyystä ei ollut mitään tietoa, se oli luultavasti ollut jo aiemmin mutta nyt lauennut. Hoidoksi tulehduskipulääkkeitä, arkiaskareita, kevyttä liikuntaa ja neljän viikon ratsastuskielto. NELJÄN VIIKON. Ja reilu neljän viikon kuluttua olisi ne ratsastuskoulujen piirinmestaruuskisat. Mun osallistuminen niihin näytti tällä hetkellä olevan erittäin epävarmaa.

_________________________
#NVRK2020 - Merkintä 12, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020
kirjoittaja Joona
lähetetty Ti 13 Loka 2020, 11:20
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Theon päiväkirja
Vastaukset: 17
Luettu: 1885

# Tallikirja 2017 -->

Sinä senkin
12.10.2020 maanantai | #NVRK2020

Maanantain sää oli yllättävän hyvä ja aurinkoinen, ja niin oli mun mielikin saapuessani Shelyesin pihalle. Mielessä siinsi tulevat kilpailut sekä Halloween, joita odotin jo innolla.

Olin aiemmin kysynyt Jassulta, olisiko okei treenata tänään Raffen kanssa. Sillä oli tänään vain yksi tunti, joten mahdollisuudet pieneen treensessioon olisivat otolliset. Kaiken lisäksi Raffe olisi HeC-B –tunnille lämmiteltynä ja mä saisin vähän tuntumaa meidän väliseen dynamiikkaan.

Ei ollut mennyt kauaa, kun mun puhelin oli visertänyt uuden viestin merkiksi ja vastaus oli ollut myöntävä. Sen siliän tien mä olin avannut Shelyesin yleisen whatsapp-ryhmän ja alkanut kirjoittamaan.

Du: [13:30]
Tänään treenit esteillä ennen viittä? Tarvitaan Raffen kans harjotusta 👶🏻


Pian puhelin oli alkanut värisemään oikein olan takaa.

Nita [13:33]
Mä ja Dante ainakin! 💪🏻

Aurora [13:35]
Mä oon töissä kolmeen, kerkeisin kans just tyyliin neljäksi 👀

Katya [13:36]
Jos neljän tienoilla on ok, niin mä ja Jätkä tullaan kanssa 😎


Hymyillen olin tekstannut ok ja huristellut tallille odottelemaan.


Positiivista oli sekin, ettei mun puhelin ollut enää soinut tuntemattoman soittajan taholta. Olin kyllä ottanut Joonan sanat tosissani ja päättänyt ilmoittaa poliisille – ainakin sikäli mikäli että soittaja olisi jatkanut. Eikä se ollut.

Olin myös miettinyt vaihtoehtoa, että olisin sanonut asiasta Steenille, mutta koska mä pystyin kuvittelemaan mielessäni jo valmiiksi Steenin turhauttavan holhoamisen, mä olin jättänyt senkin tekemättä.

Siispä olin jättänyt puheluista murehtimisen taka-alalle ja palautunut omaksi, pirteäksi itsekseni. Porhaltaessani taukohuoneeseen, missä leijaili tuoreen kahvin tuoksu, näin Catun, joka oli istuutunut pöydän ääreen ja uppoutunut selailemaan puhelintaan.

“Svenkö siellä tekstaa”, mä huikkasin ilkikurisesti kävellessäni kahvinkeittimen luo. Catu hätkähti mun sanoja ja pyöräytti sitten sen kauriinsilmiään.

“Heh heh”, se sanoi sarkastisesti, vaikkei hymy sen kasvoilla kuihtunut mihinkään. “Luin just kriminaalihuollosta.”

“Miks?” mä kysyin samalla kun lorautin kahvia mukiini. “Vai onks Sven alaikäinen ja valmistaudut saamaan syytteet siihen sekaantumisesta?”

Catu oli tukehtua kahviinsa.

“Sonia!” se älähti nauraen. “Työntekijän valtuudella kiellän tuollaiset puheet!”

Muakin nauratti.

“Ja sitä paitsi Sven on myös sua vanhempi!”

Mä pyörittelin silmiä istuessani Catun viereen. Mun silmissä Sven ei ollut kovinkaan.. Viehättävä? Miten miehistä nyt sanottiinkaan? Mutta Catu piti siitä, ja se oli Catun asia, eikä mulla ollut siihen mitään nokan koputtamista. Siis jos ei laskettu pientä kaverillista kuittailua.

“Vaikee uskoo siitä maitoparrasta.”

Catu tökkäsi mua toverillisesti kylkeen ja me kummatkin naurettiin. Vaikavoiduttuamme mä kuitenkin viritin meille uutta keskusteluntynkää.

“Meillä on vissiin uusi työntekijä?”

“Joo no sepä justiin”, Catu henkäisi hörpättyään kahvia. “Tai harjoittelija se sinänsä on. Suorittaa yhdyskuntapalvelusta”, nainen jatkoi ja kumartui viimeisen sanan henkäistessään lähemmäs kuin mikäkin salaisen palvelun jäsen. Mä kohotin kulmia ymmärryksen merkiksi. Vai niin!

“Mäkin haluun tavata sen”, sirkutin huokaisten. “Aina kaikkee jännää tapahtuu kun mä en oo tallilla.”

“Höpö höpö”, Catu nauroi. “Se on ihan tavallinen jätkä. Sen työpäivät on lyhyitä, joku neljä tuntia kerrallaan. Nytkin se tuli ja meni ohjaajansa kyydillä.” Catun silmiin syttyi palo. “Ja ne lähti johonkin sovittelupalaveriin vielä. Näin mä kuulin”, nainen lisäsi nyökytellen.

“Eikä se oo ees pahan näkönen!”

Mua nauratti. Voi rakas Catu.


Kauan meidän ilakointia ei kuitenkaan kestänyt, kun seurueeseen liittyi Christian, joka oli näyttänyt mulle pitkää naamaa Kalla Cupista lähtien. Nytkin se vilkaisi mua jotenkin korostetun kylmästi ja marssi sitten huoneen toiselle puolelle, minne se rojahti pitkin pituuttaan sohvanpäätyyn.

“Terve sullekin”, Catu sanoi ja mä naurahdin pienesti. Christian katsoi meitä nokanvarttaan pitkin ja veti sitten taskustaan puhelimen, jonka nosti mielenosoituksellisesti naamansa eteen blokaten näkyvyyden meidän välillä.

“Onko huono päivä?”

Catu oli selkeästi piristynyt tupareidensa jälkeen. Enkä nyt meinaa sitä, että Catu olisi ollut jotenkin masentunut ennen tupareitaan – nyt se oli vaan löytänyt jonkun sisäisen tiikerinsä, joka teki naisesta entistä itsevarmemman ja armottomamman, varsinkin tällaisten vetelehtivien ja koppavien Christianien osalta.

“Ei niin huono kuin sulla”, Christian vastasi varsin tympääntyneen yli-ystävälliseen sävyyn, “sunhan pitäis tänään tehdä inventaario ennen niitä alkeistuntejas. Vai onko sun nykyinen prinssi uljas tehnyt ne sun puolesta?”

Catun naama notkahti kuin lehmän selkä ja se nousi ylös niin, että sen kahvikupista läikähti kahvia pöydälle.

“Fy faen”, Catu kirosi ja Christianin kasvoille nousi ensimmäistä kertaa hymy, joskin äärettömän ivallinen. Catu loi siihen happaman katseen ennen kuin tönäisi tuolin tieltään ja paineli ulos taukohuoneesta.

“Mikä vittu sun ongelma on?”

Mun silmät porautuivat tuimina Christianiin, joka tuskin jaksoi irrottaa katsettaan puhelimensa näytöstä.

“Samaa vois kysyä sulta”, se sanoi ja otti vielä paremman asennon sohvalla. Vittu se jaksoi olla ylimielinen jätkä. Mä pidin Katyasta ihan hirveän paljon ja meistä oli tullut lähiaikoina ihan hyviä kavereita, mutta jotenkin mä en ymmärtänyt mitä se tässä mätisäkissä oikein näki.

“Ja mitähän sä tolla meinaat?” mä kivahdin. Christian vilkaisi mua ja veti kasvoilleen yhden niistä sen vakiohymyistä, millä se hurmasi tyttöjä Shelyesin käytävillä, tosin tällä kertaa ilmeessä oli mukana myös puhdasta pilkkaa.

“No, Neiti Pirtsakasta on viime aikoina alkanut löytymään ei-niin-pirtsakoita puolia”, se sivalsi ja vetäytyi taas niin nuivakan näköiseksi, että sen naaman edessä jopa Joonan estetreenin jälkeiset sukat olisivat kuivuneet rusinoiksi alle minuutissa.

“Joo, kaikki ei oo valmiita sietämään prinssi Christianin sekoiluita ihan vaan pelkän flirttihymyn voimin”, mä tykitin ja nousin seisomaan. Christian katsoi mua kulma koholla ja mua alkoi vituttaa sen naama koko ajan enemmän.

“Kaikki ei oo kuin Hanne, kaikki ei kuule jaksa kattoa tuota sun sekoiluas ja kyysätä sua sen jälkeen minne sä haluut”, mä syljin, enkä mä tajunnut, mistä se yhtäkkinen viha oikein kumpusi. Ehkä niistä puheluista, ehkä stressistä, ehkä siitä, että mä tiesin miten paskana Katya oli tuon paskiaisen takia. “Toivottavasti Katya ei oo niinku Hanne ja tajuu minkälainen sä oot!”

Sen sanottuani mä marssin ulos taukohuoneesta ja jätin prinssi Christianin ypöyksin autioon hoviinsa makaamaan.


Merkintä 7. #Tarinatempaus2020 / aloituspvm. 1.10.2020
kirjoittaja Sonia
lähetetty Ti 13 Loka 2020, 00:28
 
Etsi: Vanhat päiväkirjat
Aihe: # Tallikirja 2017 -->
Vastaukset: 114
Luettu: 10566

3.10.2020 (HBA #2) Lauantain yleisvakkari

Nitan maastakäsittelytunnin jälkeen olimme tilanneet pitsat tallille ja syöneet tallituvassa navat killilleen. Bea ja Elisa jatkaisivat ensimmäiselle vakkaritunnille, minä ja Nita toiselle ja Joona ja Katya viimeiselle, mutta pian minulle oli selvinnyt, että sekä Nita, Joona että Katya osallistuisivat ennen vakkarituntia vielä valmennuksiin! Maastakäsittelytunnin osallistujista vain Freya ei osallistuisi tunneille tai valkkoihin, vaan lähti suoraan kotiin, vaikka pyysimme häntä jäämään syömään kanssamme. Ei sitä joka päivä tullut hengattua koko päivää tallilla niin, että nälkä ehtisi yllättää, joten otimme ilon irti ja rupattelimme ja tutustuimme toisiimme tallituvassa. Porukka vaihtui välillä ihmisten käydessä valmentautumassa tai lähtiessä tunnille, ja välillä muita tallilla kävijöitä piipahti kaapeillaan tai keittämässä kahvit. Illalla olisi kauan odotetut Catun tuparit, ja suurin osa meistä näkisi vielä sielläkin. Melkoinen päivä!

Vähän ennen puoli neljää lähdin pihattotallille katsomaan, kiinnostaisiko Ronjaa enää lähteä uudestaan hommiin maastakäsittelytunnin jäljiltä. Se oli saanut tarhata kavereiden kanssa ja mussuttaa päiväheiniään, niin eiköhän tuo antaisi kiinni ja olisi hevosiksi. Niin se tekikin, ja otettuani Ronjan karsinaan, tuli Luna talliin laittamaan Lolaa valmiiksi samaiselle tunnille. Juttelimme ja harjasimme hevosiamme, ja pian lähdimmekin yhdessä taluttamaan niitä päätallia kohti. Hevoset odottivat hoitopuomilla sen aikaa, kun kävimme toimistolla maksamassa tunnin, ja sitten jatkoimme Jassun vanavedessä kentälle. Maneesissa oli edelleen valmennuksia, oliko se Joonan vai Katyan vuoro, sitä en osannut sanoa.

Nita meni vaihteeksi jollain tallin hevosista, varmaan minunkin pitäisi joku kerta, mutta koin tärkeäksi sen, että Ronja pääsee tunneille. Ehkä kävisin joskus irtotunnilla arki-iltana, täytyy katsoa. Nitan nyt ei kannattanutkaan oman tunnin ja valmennuksen jälkeen enää osallistua Dantella tälle tunnille, Dante oli jo päivän työnsä tehnyt ja tarhaili nyt varmasti tyytyväisenä heinäkasan ääressä.

Myös Amira ja Lilja olivat kentällä mittailemassa jalustimia sopiviksi ja kiristämässä satulavöitä. Yksi toisensa perään nousi satulaan ja lähti kävelemään alkukäyntejä uralle. Pian siirryimme raviin ja kevensin Ronjan selässä parhaani mukaan. Teimme siirtymisiä ja Jassu kehoitti pyytämään Ronjalta matkaavoittavampia askeleita sen sijaan, että poni vain kipittäisi menemään lyhyin askelin. Koitin parhaani mukaan tehdä Jassun neuvojen mukaan kuitenkaan ajamatta Ronjaa tölttiin.

Seuraavaksi teimme ympyröitä ja volttikahdeksikkoja, ja saimme vähän väliä väistellä toisiamme joka ratsastajan taivuttaessa ratsuaan milloin mihinkin suuntaan. Ronja tuntui tänään vetreältä ja taipui hyvin niin ympyröille kuin volteillekin. Laukannostoa aloimme valmistelemaan väistättämällä hevosen takaosaa ulospäin ympyrältä, ja kaikki nostivat laukan muutaman kerran ympyrällä ennen vastalaukkatehtävää. En ollutkaan harjoitellut Ronjalla vastalaukkaa vielä, ja se meinasi hidastaa raville ennen loivan kiemurauran loppua. Sain sen ensimmäisellä kierroksella nostamaan laukan takaisin, mutta tamma nosti myötälaukan. Seuraavalla kerralla kannustin sitä pysymään laukassa kiemurauran loppuun asti, jolloin onnistuimme menemään vastalaukkaa.

Toiseen suuntaan molemmat kerrat menivät hyvin, ja kellon lähestyessä viittä siirryimme kevyeeseen raviin ja lopulta käynteihin. Oli mukava saada Jassulta vielä palautetta – voisin harjoitella hänen mainitsemiaan seikkoja ennen seuraavaa lauantaita. Tunnin jälkeen porukka hajaantui purkamaan hevosia ja kukin kiirehti omille teilleen, kuitenkin suurimman osan määränpäänä olivat Catun tuparit. Siellä tapaisimme taas ihan kohta, ajattelin, kun jätin Ronjan tarhaan ja lähdin kohti kotia syömään, suihkuun ja valmistautumaan juhliin.

Merkintä 10, #Tarinatempaus2020 / 01.10.2020 / #NVRK2020
kirjoittaja Aurora
lähetetty Su 11 Loka 2020, 16:39
 
Etsi: >heB—heA » Lauantain yleisvakkari
Aihe: 3.10.2020 (HBA #2) Lauantain yleisvakkari
Vastaukset: 5
Luettu: 601

Usvan päiväkirja

Nordlands virtuell Rytterkrets - Ratsastuskoulujen piirinmestaruuskilpailut eli ihan vaan NVRK olisi ensi kuussa, joten treeniä tarvittiin!
Kyllä, olin kysynyt Beatalta, saisinko sen hevosella lähteä kokeilemaan onneani niin esteille kuin kouluunkin ja pulleamahainen nainen oli näyttänyt sille idealle vihreää valoa.

Edellisestä ratsatuskilpailuosallistumisesta oli aikaa, mutta onneksi en ollut mikään hirveä jännittäjä. Voittohan se tietenkin olisi oikeinkin kiva juttu, mutta se jää nähtäväksi.

Koulukiemurat meiltä Usvan kanssa sujui ihan hyvin, esteillä vielä vähän hakemista, mutta kyllä tää tästä.
Ennen ratsastuskilpailuja oli myös Halloween-juhlat ja mielenkiinnolla odotin, mitä olisi luvassa kun porukka yöpyisi saman katon alla. Melkoisia bilettäjiä nää meidän tallilaiset, mikä ei tietenkään mua haitannut tippaakaan.  

Topics tagged under nvrk2020 on Shelyesin Foorumi - Sivu 3 Mus



Merkintä 5 / #tarinatempaus2020 / aloituspvm. 2.10.
kirjoittaja Matias B.
lähetetty Su 11 Loka 2020, 10:16
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Usvan päiväkirja
Vastaukset: 12
Luettu: 1286

Ronjas dagbok

12 – Sunnuntaitreeniä
11. lokakuuta 2020

Viikko sitten Nitan maastakäsittelytunnilla harjoiteltuja tehtäviä jatkettiin tänä sunnuntaina, kun talli oli päiväsaikaan hiljainen ja kenttä täysin vapaa. Ronja sai olla vapaana ja Aurora harjoitteli tamman kanssa seuraamista, pysähdyksiä, laukannostoja, peruuttamista, luokse tulemista, pusua, hymyä ja kumartamista. Maastakäsin työskentelyn jälkeen Aurora meni Ronjalla kaulanarulla ja uudella satulahuovalla — hän oli viimein löytänyt Ronjalle täydellisen huovan! Se sopi sitäpaitsi erittäin hyvin hänen neulottuihin säärystimiin sekä villapaitaan. Ronja tajusi kaulanaruavut hyvin, ja pitkän raipan avulla Aurora sai ohjattua tamman volteille ja suunnanvaihtoon. Hän harjoitteli siirtymiä raviin ja laukkaan ja takaisin käyntiin, sekä pysähdyksiä, joihin hän käytti samaa ääniapua niin maasta, kuin selästä käsin. Olisi tärkeää olla olemassa varma jarru, jos mieli ratsastaa ilman suitsia. Ja kaikki tämä hyödyttäisi ratsastusta muutenkin, hyvä luottamus olisi tärkeää marraskuun kisoissakin. Auroran haaveena on ratsastaa vielä joku päivä täysin varusteetta. Siihen hän ei tänään vielä ryhtynyt, vaikka ottikin Ronjalta kaulanarun ja loimivyöllä tuetun satulahuovan pois, ja antoi Ronjan käydä piehtaroimaan sydämensä kyllyydestä.

Topics tagged under nvrk2020 on Shelyesin Foorumi - Sivu 3 Neule

Merkintä 9, #Tarinatempaus2020 / 01.10.2020 / #NVRK2020
kirjoittaja Aurora
lähetetty La 10 Loka 2020, 13:29
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Ronjas dagbok
Vastaukset: 33
Luettu: 2469

Theon päiväkirja

Helvetti, taivas ja nirvana
3.10.2020 - Miriamin kouluvalmennus

Theo tuntui jo verryttelyssä ihan älyttömän hyvältä ratsastaa. Se liiteli ympäri tyhjää maneesinpuolikasta kuin mikäkin Valegro, enkä voinut muuta kuin nauraa ja nauttia kyydistä. Hevonen tuntui letkeältä kuin kumi, elastiselta kuin trikoopöyksyt ja kimmoisalta kuin hiuksiin liimautunut purkka. Aiemmin päivällä ollut Nitan maastakäsittelytunti ja sen jälkeinen hengähdystauko olivat todellakin tehneet ihmeitä. Theo niin zen. Aivan takuuvarmasti enemmän zen, kuin koko sen tähänastisen elämänsä aikana yhteensä. Siirsin mustan ruunan käyntiin ja hengähdin vielä hetken katsellen toisella maneesinpuolikkaalla meneillään olevaa valmennusta ennen meidän vuoroamme.

Valmennuksessa sama zen jatkui. Aivan kuin olisin ollut taivaassa. Voiko Theo oikeasti edes olla näin hyvä ratsastaa? Tuntui kuin kaikki ongelmat, joiden kanssa olimme viime aikoina painineet sileän puolella, olisi heitetty helvetin liekkeihin ja me Theon kanssa ratsastaisimme auringon laskuun. Theo tuntui ratsastaessa kevyeltä kuin höyhen, ja kuunteli minua yhtä hyvin kuin erinomaisesti koulutettu bodercollie omistajaansa. Piruetit onnistuivat täydellisesti, vaikka emme olleet niitä montaa kertaa vielä harjoitelleetkaan Theon kanssa. Käynnissä hevonen pyöri paikoillaan kuin hyrrä, eikä laukkapiruettien alkeissakaan ollut sijaa moitteille. Miriam kehui meitä maasta taivaisiin ja yllytti meidät osallistumaan marraskuussa järjestettävien piirimesteruuskisojen Vaativa B -luokkaan. Ei sitten sen pahempaa paikkaa keksinyt vaativan tason debyytillemme.

Tunnin jälkeen tuntui siltä, että voisin löytää vaikka nirvanan, mikäli sattuisin olemaan buddhalainen. En ollut, mutta päädyin ilmoittamaan meidät Theon kanssa siihen VaB-luokkaan. Olin varmaan tulossa hulluksi.

#NVRK2020
kirjoittaja Joona
lähetetty Ma 05 Loka 2020, 20:01
 
Etsi: Shelyesin hevosten päiväkirjat
Aihe: Theon päiväkirja
Vastaukset: 17
Luettu: 1885

Danten päiväkirja

2.10. - Yllätyspostia

Perjantaina olin tallilla viettämässä vapaapäivää Danten kanssa ja hoitamassa talliaskareita. Aurora ja Ronja olivat lähteneet tänään vuorikiipeilemään, joten itse puolestani ajattelin Danten kanssa harjoitella kouluratoja tulevia kisoja varten. Treenit menivät hyvin siihen nähden, että kävimme helppo B -ohjelman läpi kokonaisuudessa ensimmäistä kertaa, ja iso osa ajasta menikin tarkistaessa paperista, mikä tehtävä olikaan seuraavana. Treeni ei ollut rankka, mutta olin kuitenkin pyytänyt Jassulta huomiselle vakkaritunnille jotain muuta ratsua, sillä Miriamin kouluvalmennus veisi tamman voimat varmasti ihan loppuun. Kun kävelin harjoitusten jälkeen kentältä tallille, tuli Jassu vastaan kottikärryjen kanssa.
"Hei, huomasitko, että sä sait jonkun paketin", hän sanoi. Minkä ihmeen paketin, ihmettelin, mutta Jassu sanoi sen tulleen postin mukana ja vieneensä sen tallituvan pöydälle.

Niinpä vein Danten karsinaan ja astelin tallitupaan, jonka pöydällä tosiaan oli pieni paketti. Vastaanottajan kohdalla luki meidän Suomen tallin osoite, mutta se oli sutattu ja päälle oli kirjoitettu Shelyesin osoite. Ankin käsialaa, selvästi.

Avasin paketin, ja yllätyksekseni syliini tipahti uusi, timanteilla koristeltu otsapanta sekä hevostarvikeliikkeen mainos. Siinä samassa muistin, kuinka olin keväällä osallistunut Facebookissa tykkää ja jaa -kilpailuun, voittanut, mutta palkintoa ei koskaan kuulunut - ennen kuin nyt.

Innoissani palasin takaisin Danten luokse ja aloin pujottaa otsapantaa tamman suitsiin. Sopi täydellisesti. Lähdin kokeilemaan suitsia myös Dantelle vain todetakseni, että tamma näytti ihan oikealta kisahevoselta. Yksi asia kuitenkin puuttui.

Mä en ollut koskaan tehnyt hevoselle kisakampausta. Siksi tarvitsin apua harjoitteluun, jotta ei tarvitsisi panikoida sitten viime hetkellä ennen tulevia kisoja. Onneksi tallilla hääräsi myös Joona, jolla oli kokemusta hevosten kisavalmisteluista ja joka ystävällisesti ehti tulla näyttämään, kuinka harja laitettiin nutturoille.
"Ensin jaetaan harja osiin, sitten tehdään ihan normaalit napakat letit, näin, sitten laitetaan tällaiset sykeröt ja tuosta kiinni lenksulla", mies selitti. Näytti helpolta. Joona lähti hoitamaan Theota, mutta lupasi tulla katsomaan lopputulosta, kunhan saisin kaikki sykeröt valmiiksi.

Kun sain harjan lopulta viimeisteltyä, oli Dante kuin uusi hevonen. Kävimme ulkona ottamassa kuvan upeasta tammasta, joka olisi ainakin kisakampauksen ja uuden otsapannan puolesta aivan täydellinen valtaamaan marraskuiset kisakentät (#NVRK2020).

Topics tagged under nvrk2020 on Shelyesin Foorumi - Sivu 3 Dante_ruska

---------------

Merkintä 5, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 01.10.2020
kirjoittaja Nita
lähetetty Su 04 Loka 2020, 19:45
 
Etsi: Vanhat päiväkirjat
Aihe: Danten päiväkirja
Vastaukset: 25
Luettu: 1962

Este NVRK2020 - 14.11.2020

NVRK – Nordlands virtuell Rytterkrets
Ratsastuskoulujen piirinmestaruuskilpailut / esteratsastusosuus
lauantai 14.11.2020

Tapahtuman infotopic
Piirinmestaruuskilpailujen omat sivut & tulospalvelu

Kilpailut ovat avoinna kaikille kävijöille, kunhan osallistuvan hevosen ja ratsastajan kotipaikka on Nordlandin läänin alueella.

Luokat ja aikataulu
12:00 - I. 50 cm (avoin alle 18-vuotiaille ratsastajille ja/tai alle 140 cm korkeille poneille) [15 os.]
13:00 - II. 60 cm [15 os.]
Palkintojenjako luokat I & II
14:00 - III. 70 cm [30 os.]
15:15 - IV. 80 cm [30 os.]
Palkintojenjako luokat III & IV
16:45 - V. 100 cm (Advanced) [30 os.]
18:00 - VI. 120 cm (Advanced) [30 os.]
Palkintojenjako luokat V & VI
Estekilpailujen voittajaratsastuskoulu; palkintojenjako


Osallistumisrajoitukset ja infoa
Like a Star @ heaven 1 ratsastaja (hahmo) voi osallistua esteratsastuspäivänä kahteen eri luokkaan, ja vain yhden kerran per luokka
Like a Star @ heaven 1 hevonen voi startata neljä kertaa esteratsastuspäivänä
Like a Star @ heaven Luokka I avoinna vain alle 18-vuotiaille ratsastajille ja/tai alle 140 cm korkeille poneille
Like a Star @ heaven Kilpailuun liittyvistä tuotoksista tulee ratsukolle 1 lisäarpa kunhan foorumilla käytetään tagia #NVRK2020

Osallistuminen
Tähän topiciin viimeiseen ilmoittautumispäivään (13.11.) mennessä seuraavassa muodossa:
Luokka / Luokat
Etunimi Sukunimi - Hevosen virallinen nimi


Osallistujat
Luokka I. 3 / 15
Bea Ingersson - Lai'e Eilonwy
Elisa Havaja - Feítl frá Lofoten
Linnea Purovirta - Brynhild Verdandi

Luokka II. 2 / 15
Hilla Bergvall - Feítl frá Lofoten
Annina Løken - Bomullburr

Luokka III. 7 / 30
Anitta Pajusalo - Dannet
Aurora Foss - Sumun Ronja
Amira Fuglesang - Rosegarden’s Scintilla
Matias Berg - Notkelman Usva
Hilla Bergvall - Feítl frá Lofoten
Astlyr Myhrvold - Tegur 2782
Annina Løken - Bomullburr

Luokka IV. 8 / 30
Anitta Pajusalo - Dannet
Aurora Foss - Sumun Ronja
Katya Solovjeva - Ryövärin Suomijätkä
Sonia Stordahl - Rafaleer
Luna Dahl - London Love
Amira Fuglesang - Rosegarden’s Scintilla
Lilja Østman - Bryndhild Hilfrida
Astlyr Myhrvold - Tegur 2782

Luokka V. 4 / 30
Joona Vuorinen - Velvezuelas Thestral
Katya Solovjeva - Ryövärin Suomijätkä
Sonia Stordahl - Līdija

Luokka VI. 2 / 30
Joona Vuorinen - Velvezuelas Thestral
kirjoittaja Jassu
lähetetty Pe 25 Syys 2020, 20:04
 
Etsi: NVRK
Aihe: Este NVRK2020 - 14.11.2020
Vastaukset: 16
Luettu: 736

Koulu NVRK2020 - 15.11.2020

NVRK – Nordlands virtuell Rytterkrets
Ratsastuskoulujen piirinmestaruuskilpailut / kouluratsastusosuus
sunnuntai 15.11.2020

Tapahtuman infotopic
Piirinmestaruuskilpailujen omat sivut & tulospalvelu

Kilpailut ovat avoinna kaikille kävijöille, kunhan osallistuvan hevosen ja ratsastajan kotipaikka on Nordlandin läänin alueella.

Luokat ja aikataulu
09:00 - 1. Helppo D [15 os.]
10:00 - 2. Helppo C [15 os.]
HeD & HeC palkintojenjako
11:00 - 3. Helppo B [30 os.]
12:30 - 4. Helppo B, K.N. Special [30 os.]
HeB & HeB K.N. Special palkintojenjako
14:00 - 5. Helppo A [30 os.]
16:00 - 6. Vaativa B (Advanced) [30 os.]
HeA & VaB palkintojenjako
Koulukilpailujen voittajaratsastuskoulu palkintojenjako


Osallistumisrajoitukset ja info
Like a Star @ heaven 1 ratsastaja (hahmo) voi osallistua kouluratsastuspäivänä kahteen eri luokkaan, ja vain yhden kerran per luokka
Like a Star @ heaven 1 hevonen voi startata neljä kertaa kouluratsastuspäivänä
Like a Star @ heaven Kilpailuun liittyvistä tuotoksista tulee ratsukolle 1 lisäarpa kunhan foorumilla käytetään tagia #NVRK2020

Osallistuminen
Tähän topiciin viimeiseen ilmoittautumispäivään (13.11.) mennessä seuraavassa muodossa:
Luokka / Luokat
Etunimi Sukunimi - Hevosen virallinen nimi


Osallistujat
Luokka 1. 1 / 15
Bea Ingersson - Lai'e Eilonwy

Luokka 2. 4 / 15
Elisa Havaja - Feítl frá Lofoten
Linnea Purovirta - Brynhild Verdandi
Annina Løken - Bomullburr
Emilie Iversen - Dimona Nova

Luokka 3. 8 / 30
Anitta Pajusalo - Dannet
Aurora Foss - Sumun Ronja
Sonia Stordahl - Rafaleer
Luna Dahl - London Love
Ella-Amalie Johansen Storvik - Figaro K
Amira Fuglesang - Rosegarden’s Scintilla
Matias Berg - Notkelman Usva
Madeleine Hagen - Līdija

Luokka 4. 6 / 30
Anitta Pajusalo - Dannet
Ella-Amalie Johansen Storvik - Figaro K
Astlyr Myhrvold - Tegur 2782
Annina Løken - Bomullburr
Emilie Iversen - Dimona Nova
Madeleine Hagen - Līdija

Luokka 5. 6 / 30
Joona Vuorinen - Velvezuelas Thestral
Aurora Foss - Sumun Ronja
Sonia Stordahl - Rafaleer
Katya Solovjeva - Ryövärin Suomijätkä
Lilja Østman - Bryndhild Hilfrida
Astlyr Myhrvold - Tegur 2782

Luokka 6. 3 / 30
Katya Solovjeva - Ryövärin Suomijätkä
Joona Vuorinen - Velvezuelas Thestral
Janika Kortelainen - JB Robinson Crusoe
kirjoittaja Jassu
lähetetty Pe 25 Syys 2020, 20:04
 
Etsi: NVRK
Aihe: Koulu NVRK2020 - 15.11.2020
Vastaukset: 19
Luettu: 841

Takaisin alkuun

Sivu 3 / 3 Edellinen  1, 2, 3

Siirry: