15.11.2017: Nostalgiamaasto

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

15.11.2017: Nostalgiamaasto

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Pe 20 Loka 2017, 16:50

Keskiviikko 15.11.2017 - Nostalgiamaasto

Tervetuloa mukaan ensimmäiselle tauon jälkeiselle ratsastustunnille - keskiviikkona 15.11. suuntaamme Jassun ja Brellan johdolla maastoon!

Kyseessä on tavallinen tunnin mittainen lenkki, ratsastajan on hallittava hevosensa kaikissa askellajeissa. Kierretään Storkongsvatnet vastapäivään, ohitetaan Brynhildin tallialue oikealta rämpimällä hetki metsän läpi kulkevilla oikopoluilla, käväistään Prestvatnetin rannassa ihailemassa syksyn viimeisiä ruskanäkymiä, ja lopuksi painetaan laukkasuoralla kaasua niin paljon, kuin vanhasta issikkamuorista suinkin lähtee.

Mukaan mahtuu osallistujia niin monta, kuin hevosia riittää. Hoitajilla on etuoikeus ratsastaa omilla hoitohevosillansa. Muut kävijät voivat toivoa hevosia tunnille, lopulliset ratsut jaetaan tuntipäivänä sen mukaan, ketä on jäänyt käytettäväksi. Myös yksityishevoset ovat tervetulleita!


Maksupolitiikka:
a) Piirrä tunnista piirros, paintilla tehty hutaisukin kelpaa maksuksi.
TAI
b) Kirjoita pohjatarinaa apuna käyttäen tunnista pieni tarina omasta näkökulmastasi.
TAI
c) Kirjoita tunnista runo, jossa on vähintään 10 säettä.
TAI
d) Vastaa näihin kysymyksiin vähintään kahdella lauseella:
1. Miltä ensimmäinen maastotunti maistui? Pidätkö maastoista, vai oletko ennemmin koulu- tai estetuntien ystäviä?
2. Miltä ratsusi tuntui maastossa? Sujuiko tunti ongelmitta, vai meinasiko meno kuumua matkalla?
3. Oliko tunnilla mielestäsi tarpeeksi vauhtia? Vai olisitko mieluummin halunnut rauhallisempaa menoa?
4. Tiivistä tunnin kulku kolmella hymiöllä.

Osallistujalista ja jonon järjestys: Oranssit maksaneet
Jassu - Brella
Petter - Arne
Vicky - Haldir
Ylva – Aage
Sølvi - Feitli
Katya - Stella
Anton - Venni
Beata - Heta
Viivi - Flamme
Inga-Stina - Dimona

Yhdeksän ratsukkoa kiersi mutaista kenttää asettuen pikkuhiljaa taakseni jonoon. Sää oli muutaman asteen plussan puolella, viime viikolla satanut lumi oli suurimmaksi osaksi sulanut satunnaisiksi nuoskakasoiksi, jotka katoilivat hevostemme talloessa niihin. Huikkasin lähtökäskyn ilmoille, Janni avasi kentän portin ja jäi katselemaan peräämme loitotessamme kauemmas kohti Lofoottien metsäpolkuja.

Maastot olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Hevosten hokitetut kaviot klopsuivat kovaksi painunutta hiekkaa vasten. Puut olivat alastomia. Tänään oli tyyntä, joten niiden kaljut oksat eivät värähtäneetkään. Merikotkan kirkuna kaikui jostain kauempaa.

- Ravataan! Hihkaisin.
Tuntilaiset välittivät tottuneesti viestiä eteenpäin. ”Ravataan! RAVATAAN! Rava..RAVATAAN! ravataan! Ravataan!” Kaikui takaani. Kiristin ohjasotettani ja kokosin Brellan töltille – se oli sen nopeampi askellaji. Vanhan issikan hopeinen harja keinui kauniisti. Minua askeleet eivät pompottaneet. Brellan korvat pyörivät kuin väkkärä aina sen mukaan, kuinka lähelle Petter ja Arne meitä hivuttautuivat. Tamma ei arvostanut hänen ilmatilansa loukkaamista.

Ylitettyämme Mellavatnetin ja Stor Kongsvatnetin välisen sillan, maasto alkoi muuttua mäkiseksi. Vilkaisin taakseni aina parin minuutin välein, jotta varmistuisin kaikkien olevan vielä letkassa. Jopa rapakuntoinen Flamme sekä pikku-Dimona ratsastajineen pysyttelivät vielä sinnikkäästi letkan mukana. Näköalat olivat aina yhtä kauniit, vaikka ruska-aika olikin ohi jo kauan sitten. Värit olivat harmaata, tummanvihreää ja -ruskeaa. Puiden väleistä pilkisti myös valkoista, sellaisista koskemattomista kohdista, joissa lumi vielä sinnitteli maassa. Järvi peilasi yläpuolellamme matalalla roikkuvia pilviä. Huikkasin takanani tuleville ratsukoille käyntikäskyn, kun lähdimme laskeutumaan mutkaista polkua vuorenreunalta alas takaisin rantaan. Kun kaikki olivat päässeet turvallisesti tasaiselle maalle, otimme pätkän laukkaa. Vanha Brella johti joukkoa tottuneesti kaahottaen. Laukkasimme rannan viertä kulkevan suoran ja tiputimme raville. Laukassa viima pääsi puremaan takkini läpi, sillä tyynen sään vuoksi en ollut hoksannut pukeutua tuulenkestävästi.

Pari pientä siltaa ylitettyämme lähdimme samoamaan metsäpolkuja. Ratsastajat päästivät hevosensa pitkille ohjille. Pohjoisen rodut olivat siitä hyviä, että niiden kanssa ei tarvinnut huolehtia reitistä. Vuonohevoset ja issikat pärjäsivät mainiosti tiheämmässäkin maastossa. Takanani kuului jatkuvasti ritinää ja rätinää sekä ratsastajan ähkimistä – Aage kuulosti luottavan mieluummin massaansa, kuin askelten paikkavalintaan. Kaljut oksat katkeilivat lihavan risteytysruunan tieltä.

Viimein pääsimme Prestvatnetin rantaan. Feitli pyöri kuin karuselli, sillä se olisi kovin mielellään laskeutunut kontilleen ja piehtaroinut kalliin satulansa pilalle – Sølvillä oli todella komentamista, jotta tamma pysyi nahoissaan. Ruskamaisemissa ei enää juuri ollut ihailemista – kaikki kauniit lehdet olivat jo maatuneet sohjokasojen ja mudan sekaan. Luonnon rauha oli silti yhtä vaikuttava, kuin aina ennenkin.

Jatkoimme matkaa Kjeldbergtindin kohotessa jylhänä oikealla puolellamme. Brella steppaili jo – se oli kulkenut tätä samaa polkua satoja kertoja ennenkin, joten se tiesi hyvin, että seuraavan mutkan takana pääsisi revittelemään.
- Nyt mennään reipasta laukkaa, huusin. – Huutakaa heti, jos tulee ongelmia, niin pysäytetään!
Painoin pohkeet tamman kylkiin. Brella lähti laukalle raketin lailla.

Vauhdin huumaa ei voittanut mikään. Kylmä syysilma puri poskiini, hiekka lensi ja kaviot iskeytyivät maahan hurjalla temmolla. Arne olisi kovin mielellään painellut meistä ohi, mutta Brellan kiitolaukka oli onneksi melko vauhdikas melkein parikymppiseksi islanninhevoseksi. Ponit huohottivat pudottaessamme vauhdin raville ja myöhemmin käynnille. Kävelimme pitkin ohjin takaisin tallipihaan.


Viimeinen muokkaaja, Jassu pvm La 18 Marras 2017, 15:28, muokattu 16 kertaa
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 172
Ikä : 21
Join date : 01.03.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: 15.11.2017: Nostalgiamaasto

Viesti kirjoittaja Jassu lähetetty Ke 15 Marras 2017, 14:50

Siivosin osallistumisviestit pois. Tarina ja maksuohjeet löytyvät aloitusviestistä, maksut voi laittaa tähän topiciin mieluusti loppuvuoden aikana! Apinavirne
avatar
Jassu
Admin

Viestien lukumäärä : 172
Ikä : 21
Join date : 01.03.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/shelyes

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: 15.11.2017: Nostalgiamaasto

Viesti kirjoittaja Katya lähetetty Ke 15 Marras 2017, 15:08

1. Miltä ensimmäinen maastotunti maistui? Pidätkö maastoista, vai oletko ennemmin koulu- tai estetuntien ystäviä?
Ensimmäinen maastotunti maistui enimmäkseen havunneulasilta, kun sain muutaman suuhuni rämpiessämme metsässä. Maastoilu on minulle lähellä sydäntä, kun saa olla keskellä luontoa ilman stressiä arjesta.

2. Miltä ratsusi tuntui maastossa? Sujuiko tunti ongelmitta, vai meinasiko meno kuumua matkalla?
Stella oli hyvin hereillä ja oli kuulolla avuille. Feitlin sähläämisen takia Stellakin oli hieman rauhaton, mutta siitäkin tilanteesta selvittiin.

3. Oliko tunnilla mielestäsi tarpeeksi vauhtia? Vai olisitko mieluummin halunnut rauhallisempaa menoa?’
Tunti oli juuri sopivan vauhdikas. Oli kiva päästä tutustumaan Stellaan monenlaisissa tilanteissa mahtavassa porukassa.

4. Tiivistä tunnin kulku kolmella hymiöllä.
Laughing bounce ♥️

Katya

Viestien lukumäärä : 8
Ikä : 21
Join date : 07.11.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: 15.11.2017: Nostalgiamaasto

Viesti kirjoittaja Vicky lähetetty Pe 17 Marras 2017, 19:15

1. Miltä ensimmäinen maastotunti maistui? Pidätkö maastoista, vai oletko ennemmin koulu- tai estetuntien ystäviä?
Maastoilu on aina ollut lähellä sydäntä ja oli mukava taas vuosien jälkeen päästä maastoilemaan Shelyesin porukan kanssa. Tunneista lemppareita on kyllä koulutunnit, kun maastoilu on välillä yksinäänkin oikein rentouttavaa. 

2. Miltä ratsusi tuntui maastossa? Sujuiko tunti ongelmitta, vai meinasiko meno kuumua matkalla?

Haldir oli tuttuun tapaansa vauhdikas maastoheppa, mutta jarrut pelasivat koko ajan ja reippaammillakin pätkillä pärjättiin hyvin, eikä lähdetty ohitellemaan edessä kulkevia ratsukoita. 

3. Oliko tunnilla mielestäsi tarpeeksi vauhtia? Vai olisitko mieluummin halunnut rauhallisempaa menoa?

Meno oli sopivan vauhdikasta! Vauhdikkaat maastot ovat aina Haldirin mieleen, mutta ei käyntimaastoistakaan haittaa silloin tällöin ole. Reippaammilla lenkeillä hieman pulskassa kunnossa olevan voipalleron kylkiläskitkin vähän pääsee sulamaan pois. 

4. Tiivistä tunnin kulku kolmella hymiöllä.

alien Arrow Cool

_________________
Avatar ©️ Jassu
avatar
Vicky

Viestien lukumäärä : 11
Join date : 05.10.2017
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: 15.11.2017: Nostalgiamaasto

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa