Ronin hoitovihko

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Ronin hoitovihko

Viesti kirjoittaja Viivi lähetetty La 01 Maalis 2014, 23:21

Grimville Prebourbon
"Roni"

tilastohevosori
hoitajana Ida
omille sivuille

Viivi
Jumala

Viestien lukumäärä : 44
Ikä : 20
Join date : 01.03.2014

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/brynhild

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Ronin hoitovihko

Viesti kirjoittaja Ida lähetetty To 05 Kesä 2014, 14:58

første


Mopoautoni  kaarsi Shelyesin tallinpihaan pitkän tauon jälkeen. Hiekkatie rahisee, kun mauton renkaat hierovat itseään hiekanjyviä vasten.  Avaan mauton oven ja astun ulos pienestä käppyrästä Norjan upeisiin maisemiin. Tunnen kitalaessa pientä kutinaa siitepölyn vuoksi ja mahassani lentelee innokkaasti perhoset. Henkäisen syvään ja laitan mauton oven kiinni, kun olen napannut mustan fjällräven kånken reppuni pelkääjän paikalta. Auringon paistaessa lämpimästi kasvoilleni kävelen kohti tallia ja tietysti oleskelutilaa.

Oleskelutilassa on ihmeen hiljaista, yleensä siellä kuluttaa aikaansa enemmän hoitajia. Penkin päällä istuu Inga-Stina, joka lukee sarjakuvaa ja syö mehujäätä samaan aikaan.
”Moikka! Mitä kuuluu? ”,tervehdin Ingaa, joka katsoo suojelevaisesti mehujäätänsä.
”Tässähän mä. Nythän mä oon Dimonan tuore hoitaja. ”, Inga kertoo uutisen
”Mäkin vaihdoin Brellasta Roniin itse asiassa”, jatkan keskustelua.
Hetken rupateltuamme lähden oleskelutilasta tallihommiin.

Haen kottikärryt ja talikon ja marssin  reippain askelin ja hyvillä fiiliksillä kohti Ronin karsinaa. Erottelen talikolla lannat turpeesta, kunnes yhtäkään lantakikkaretta ei löydy. Katson kottikärryjä, jotka pursuavat lannasta ja päätän tehdä vielä pikaisen tarkistuksen, ettei Ronille jäisi karsinaan yhtään eilisen päivän yllätyksiä. Lähden tallustelemaan painavien kärryjen kanssa ja käyn tyhjentämässä keräämäni lastin. Tuon pojalle vielä karsinaan lisää turvetta ja lopputuloksen jälkeen hieron käsiäni yhteen, jonka jälkeen laitan ne tyytyväisenä taskuun ja nautin kiireettömyydestä.

Roni nyppii hampaillaan tarhan maassa kasvavaa heinää nauttien. Nappaan riimun narun tarhan portin vierestä ja livahdan tarhan lankkujen välistä. Roni nostaa päänsä  kiinnostuksesta ja lähtee kävelemään varovasti kohti tulevaa kaksijalkaista oliota kohden. Hapuilen toisella kädellä hupparini taskusta porkkanaa ja annan sen komealle orille, joka tyytyväisenä jo odottaa vesi kielellä tulevaa herkkua. Laitan hevosen mutustellessa tämän riimuun kiinni narun ja lähden kävelemään sen kanssa pois tarhasta. Roni kävelee reippain ja kevyin askelin vierellä ja hirnahtelee näkyvillä oleville tammoille, onhan se oikea naistenmies. Välillä oripoika tuntuu parantavan ryhtiään ja oikein pörhistelevän tammoille. Talutan Ronin pesupaikalle ja lähden hakemaan  harjoja.

Ronin silmistä huomaan neron, kun saavun harjojen kera tämän luokse. Ori on miettinyt päänsä puhki, kuinka pääsisi kahleista eroon. Naurahdan ajatuksilleni ja nappaan kumisuan, jolla alan hieromaan Ronia pyörivin liikkein. Liikakarvat, jotka keräsin kumisualla harjaan pois. Ronin katseesta huomaa, että ori pitää omista hoitohetkistään. Voisin vaikka vannoa, että Roni oli nukahtanut paikalleen.
Teen viimeisen silauksen Ronille harjatessani sen läpi todella pehmeällä harjalla, joka saa oriin karvan kiiltämään. Asetan pintelipatjat Ronin jalkoihin ja alan käärimään myötäpäivään Ronin jalkoihin valkoisia pinteleitä. Liutan satulan huopineen Ronin selkään ja katson sille sopivan paikan.  Kun satula on hyvin alan kiristämään vyötä,  kiristän reikä reijältä kunnes satulavyö on tarpeeksi kireä.  Hipaisen sormillani Ronin häntää kerran ja katson sen olevan selvä, varmistukseksi. Hevosen ollessa muuten ok, pistän saappaat jalkaan ja ujutan kypärän päähän. Naksautan kypärän pikalukon kiinni, laitan ohuet hanskat käsiini ja nappaan Ronin suitset käteeni. Laitan Ronin kaulalle tämän riimun ja heitän ohjat oriin kaulalle. Kuolaimet ujutan hevosen suuhun ja vedän niskahihnan korvien yli. Ronin tukan liu´utan otsapannan alta. Laitan leukaremmin ja turpahihnan kiinni ja tarkistan kireyden nyrkkisäännöillä, jotka opetettiin joskus pikkusena ratsastuskoululla. Nappaan kouluraipan seinän viereltä ja lähdemme ratsukkona kohti kenttää.

Hyttysten ympäröimänä huiskasen rentona kättäni ympärilläni. Asetan jalkani jalustimeen ja ponnahdan Ronin satulaan. Lähdemme kävelemään alkukäyntejä kentän uraa myöten. Ronissa tuntui olevan pakahtumatonta energiaa alkukäynneistä lähtien, muistelen hetken Brellan alkukäyntejä- niissä tuntui siltä, kuin Brella olisi ollut koomassa. Esteillä ja maastossa issikka innostui paljon enemmän.
Teimme paljon avo-ja sulkutaivutuksia, pohkeenväistöjä ja pari laukanvaihtoa, osassa tehtävissä huomasi nopeasti mitä Ronilla oltiin treenailtu ja mitä vähemmän. Ori kuitenkin osasi yllättävän paljon. Laukka toimii Ronilla paremmin kuin ravi, mutta kaikki askellajit Ronilla olivat kuitenkin todella laadukkaita. Siirryimme loppuraveista käyntiin ja annoin ohjien valahtaa sormien läpi rennosti.
Kävelemme kentältä pois ja lähdemme kävelemään loppukäynnit maastoon. Kävelimme kotimaastoissa n. 15 min- katsoimme maisemia, otettiin rennosti.  Ronin korvat  sojahtivat eteen jo silloin, kun tämä tajusi matkamme jatkuvat maastoon. Ori käytti kaikkia aistejaan , pistäessään merkille ulkomaailman tapahtumia. Linnut lepertelivät puiden suojissa, yksi kuin toinenkin perhonen leijaili kukkien lomassa. Bert, Shelyesin vanhanajan mies ajaa hiekkatietä pitkin traktorillaan. Traktori kuljettaa heinäpaaleja tallille päin. Bert heilauttaa kättä tervehdykseksi.  Puiden lomassa majailee jäniksen poikanen ja huokaisen helpotuksesta, että allani rennosti liikkuva oripoika ei huomannut sitä.  Puiden lehdet havisevat pienen tuulenvireen mukana ja aurinko paistaa lämpimällä powerilla, Norjan Svolværissa- voiko parempaa hetkeä toivoakkaan?

Taputan Ronia kaulalle kiitokseksi hyvästä käytöksestä. Löysennän nahkaista satulavyötä parilla reijällä. Avaan turpahihnan auki, jotta Ronin ei tarvitsisi pidempää sietää remmiä turpansa ympärillä. Otan ohjat pois kaulalta ja avaan kypäräni remmin. Talutan Ronin talliin tyhjälle pesupaikalle. Vaihdan riimun suitsien tilalle. Menen satulan luo ja liu´utan sen pois Ronin selästä. Heilautan pintelit huolimattomasti pois Ronin jaloista ja pintelipatjat nappaan mukaani. Käärin pintelit paremmin kuosiinsa harjan kera, jolla rapsutan ylimääräiset hiekat ja roskat pois.  Laitan neljät pintelit vierekkäin satulan suojaan.  Kaappaan harjan Ronin harjalaukusta, harjaan orin hellästi ja huolella läpi.  
Avaan vesihanan ja otan letkunpään. Huuhtelen haalealla vedelle Ronista hikeä pois. Pursotan hevosten shampoopullosta kuivalle kädelleni pesuainetta ja hieron tökötin hevoseen.  Huuhtelen hevosen shampoosta , jonka jälkeen otan ylimääräiset vedet metallisella kahdenkäden hikiviilalla pois. Vesi lorisee Ronista pois. Siirryn Ronin jalkoihin letkun kanssa ja säädän veden viileämmälle. Viilennän jalat viileähköllä vedelle hetken ajan, jonka jälkeen kuivaan jalat etenkin vuohiskuopat huolella puhtaalla pyyhkeellä.
. Laitan riimunnarun riimun alimpaan renkaaseen ja otan riimun sivuille laitetut riimut irti. Auringon paistaessa kovasti, menemme ruohopläntille, jossa ori saa kuivatella itseään ja nyppiä samalla ruohoa maasta. Istun hevosen vieressä ja katson komean ruunikon syöntiä tyynenä.  Nella tallikoiran haukkumine kuuluu Jassun talonpihasta, jossa Jassu yrittää pätistellä shetlanninlammaskoiraa hänen kullanmurusta – puutarhasta.  Bert siirtää heinäpaaleja traktorista ja nauraa huolettomasti pääjehun paniikille. Hätkähdän ajatuksistani, kun Roni saapui hönkäilemään korvani juureen.  Hamuilen taskustani pientä porkkanan palaa hevoselle, kun tavoitan porkkanan ori tuijottaa vaativasti kuin susi taskuuni. Syötän Ronille herkkupalan ja tämä tuntuu säälivän itseään ”ei sitten isompaa namia herunut, vaikka mä olen näin ihana”.
Beata hörppäilee kokispullosta juomaa ja hymyilee reippaasti minut nähdessään.
” Moido! Ihan hirvee paahde täällä, mikäs meininki? ”, Beata tuntuu katsovan hämillään Ronia, joka ei kyllä näytä vähääkään Brellalta.
” Moikka! Älä valita sitä pois, vihdoinki se saapui tänne.  Meeppäs käymään Hetan kanssa maastossa, aivan mahtava keli siihen”, Nauran Bealle
” Onko tullut lisää Nellan vinkulelu hyökkäyksiä? ”, Beata kysyy nauraen
”Ei, mutta älä aliarvioi – ne aikoo varmasti tehdä joukolla mulle hyökkäyksen”, vastaan nauraen
Beata hymyilee rehevästi ja lähtee pihattotallia kohden, juoma kädessä ja lippis päässä.  Ronin karva näyttää kuivalta, joten vien orin takaisin tarhaan.

Päästän Ronin riimunnarusta ja laitan sähköpaimenen ja laudan kiinni, jotta pakenemisyritykset tulisivat vähiin kertoihin. Asetan riimunnarun tarhan aidassa olevaan koukkuun. Haen Shelyesin vesipisteeltä letkun ja lähden täyttämään Ronin vesisankoa. Veden tulviessa sankoon alkaa tulemaan fiilis, että tänään pitää mennä heittämään talviturkki järven pohjalle. Kun Ronin juomavarasto näyttää sopivan täydeltä pistän vesihanan kiinni ja vien letkun pois. Sutaisen hämähäkin kädeltäni ja pistän letkun siististi paikoilleen.

Tallissa pistän Ronin iltamössöt valmiiksi ja vien vihreän muovisangon Ronin karsinan eteen. Kävelen tallista pois ja lähden kävelemään isoa tallia kohden. Tallissa oli ruuhkaa, kun jatkotuntilaiset alkoivat laittaa hevosiaan tuntia varten kuntoon. Kävin  tuntilaisten luona tarjoamassa apuani.
Autoin tuntilaiset lähtemään tallista, jonka jälkeen laahustin oleskelutilaan. Heitän tavarani kaappiin ja otan kaapista limsapullon, josta hörppään kulauksen. Kuuntelen sivusilmällä, kun Inkeri, Beata ja Jemiina katsovat Ison ja Pehmeän uusintajaksoja netistä.
”1.kausi menossa vai?”, kysyn hoitajilta, jotka tuntuvat hermostuvat häirinnästä.
”Joo, aloitettiin sarjan jaksot ihan alusta. ”, Jemiina selostaa samalla kun katsoo sivusilmällä tv-sarjaa.
”Siis Iso ja Pehmeä-maraton, ja pidätte sitä ilman minua”, esitän loukkaantunutta ja asetun mukavasti Jemiinan ja Beatan keskelle.
Jakson päätyttyä lähden satulahuoneeseen. Nappaan pöydältä valjasrasvan, otan matkalla sienen, pyyhkeen ja ämpärin, jossa on vettä, myös kovempi/huonompi harja pääsee matkaan. Irrotan jalustinkumit Ronin jalustimista ja isken ne pesuämpäriin, jossa putsaan ne takaisin valkoisiksi. Kuivaan kumiset jalustinkumit vihreällä pyyhkeellä ja pistän ne takaisin turvajalustimiin kiinni. Avaan nahkasaippuan ja alan putsaamaan satulaa. Käyn huolella vastinhihnat ja saumakohdat. Lopulta satula näyttää taas puhtaalta, kun siitepölyt on saatu irrotettua pois. Heitän satulan satulatelineeseen ja laita puhtaan vihreän puuvillaisen satulasuojan satulan päälle.  Nappaan Ronin suojat käteen ja putsaan muoviosat saippuavedellä ja kuivaan ylijäämät vedet pois pyyhkeellä. Otan harjalla jännesuojien sisältä hiekat pois, jonka jälkeen laitan suojat yhteen tiiviisti kiinni. Laitan suojat koriin ja kaappaan mustat nahkaiset suitset naulakosta. Irrotan suitsienosat toisistaan kiinni ja kirjoitan samalla reikäkohdat muistiin päähän: kaikki ovat viimeisessä reijässä. Saippuaisella sienellä hinkkaan kuolanjäämät, pölyt ja hiekat pois suitsista. Suitset saavat loppusilauksen kosteahkolla pyyhkeellä, jonka jälkeen kuivaan suitset kuivalla pyyhkeellä. Kokoan suitset siistiksi nipuksi ja asetan ne suitsitelineeseen. Harjaan vihreästä satulahuovasta suurimmat karvat ja liat pois karkeahkolla harjalla.

Tuntilaiset pääsivät tunniltaaj jo pois, joten väkeä oli taas kertynyt talliin – kaikilla näytti olevan homma hallinnassa, joten lähdin hakemaan tavaroitani oleskelutilasta.
Aloitan tekemään lähtöä jo tallilta ensimmäisen kerran tauon jälkeen. Nappaan reppuni lattialta ja sukkelehdin pois oleskelutilasta. Huomaan mahani kurnivan viimeistä päivää ja muistan repussa piileskelevän  mikropitsan. Mietin hetken ja päätän syödä pitsan nopeasti, sillä kotiinhan ajaa mautolla 20 min ja isä on sairaalassa päivystäjänä, joten kiire kotiin on pieni. Ruuan syötyäni jatkan oleskelua dataamalla puhelimella.
Kävelen Shelyesin tallipihan läpi mauton avaimet kädessä kohti mopoautoa. Kuulen  Jassun kentältä päin, tämä ilmeisesti pitää siellä tuntia. Bert naputtelee puuhun linnunpönttöä ja Sven on tekemässä iltatallia. Avaan auton oven ja istun mauton kuskin penkille. Käynnistän pömpelin ja laitan turvavyön kiinni. Hengitän kerran vielä syvään tunteesta, ihanasta sellaisesta. Mahtavaa olla takaisin täällä, hoidokki vaihtui, mutta muuten talli tuntuu olevan paikoillaan samanlailla kuin ennenkin. Käännän avaimia ja aloitan ajamaan poispäin tallilta. Shelyesin hiekkatietä pitkin ajellessani mietin jo tulevaa reissua tallille.

Ida & Roni
----------
(1hm)

_________________
♥ Grimville Prebourbon 3.6.14

Ida

Viestien lukumäärä : 18
Join date : 18.05.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Ronin hoitovihko

Viesti kirjoittaja Ida lähetetty Su 08 Kesä 2014, 01:02

Andre
Tupsahdan rakkaan Shelyesin oleskelutilaan, huomaan tuvan olevan totaalisen täynnä. Tarkemmin katsottuani teen uuden näköhavainnon, jonka vuoksi minun täytyy sulkea silmät uudestaan ja avata ne, varmistaakseni tämän hetken olevan totta eikä unta – huone sisältää monta norjalaistyttöä, jotka ovat likomärkiä. Ulkona sataa , kuin vettä saavista ja mietin; onko melkein koko hoitajakaarti ja Jassu käyneet ulkona tanssimassa hullunkurista sadetanssia vai ovatko he käyneet uimassa? Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu todenmukaisemmalta mielestäni, kuin jälkimmäinen; kuka menisi kesäkuun alussa täällä Norjassa uimaan!? Vesihän on yhtä kylmää, kuin mummulan reistaileva pakastin joka saattaa heittää miinuksen puolelle rajummin kuin olisi tarve.

”Heissan! Oottekos käyneet uimassa vai tanssimassa sadetanssia?”, Kyselen huvittuneena märältä hoitajakaartilta

"Noh, Jassu kävi kokeilemassa sukeltamista läheisessä ojassa… Me muut kuulutaan  siihen ”sadetanssi” osioon.”, Inga-Stina vastaa raikuvalla naurulla. Tytön vaatteista valui vettä huoneen lankkulattialle, kun hän otti märät kengät pois ja ripusti takin naulaan kuivumaan. Osa muista oli sohvalla jo loikoilemassa ja hörppimässä lämmintä kaakaota.  Kävelen sukkasillani pörrömaton kautta pöydän ääreen, jossa oli kopio tuntilistoista – brand new hoitsuni nimeä ei lukenut ekan tunnin kirjoissa, joten kaipa matkani siirtyisi oritalliin ruunikon tilastohevosen luo.  Kinuan Catulta kaakaokupillisen ja istahdan märkien tallityttöjen lomaan.

”Niin kenen idea se kävelyreissu kaatosateeseen olikaan? ”, Utelen hymyssäsuin irvistellen. Poppoo siirsi katseensa pariin syylliseen…

Vedän keltaisen sadetakinhupun päähäni suurien vesipisaroiden vuoksi, jotka tuntuivat olevan pommitushyökkäys taivaasta. Vettä tuli kaikkialla ja vaakatasossa, ukkonen jyrisee rajuimmin mitä olen aikoihin kuullut, kuin huutaen sen valtaa maailmassa. Puut heiluu rankan tuulen vuoksi rankassa kulmassa ja pohdin milloin ne katkeaisivat keskeltä. Sven oli hakenut talliorjiensa kanssa jo muut hevoset sisälle, mutta lupasin hakea Ronin helpotukseksi. Roni mököttää keskellä tarhaa liikkumatta ja mulkoilee minua vihaisesti, pilasinhan minä sen ruokahetken ja pistin myrskyn päälle. Onneksi pienestä kutsuhuudosta ori lähtee juoksemaan kohti, ei ruokahetken keskeytys ollut varmaankaan niin paha mitä tämä oli luullut. Jalassani hunter - kumpparit, onneksi olin tajunnut pistää kunnon myrskyn varalle sopivan varustuksen kotona. Roni heiluttaa päätään, että liikkeet riimunnarun kiinnityksessä olisivat ripeämmät.  Ronin ruskea karva kaulassa oli märkä luonnollisen märkäpesun jäljiltä, onneksi tällä oli kuitenkin sadeloimi, joka esti kastumisen muualta kehosta. Taluttaminen rauhatonta ja ennen kaikkea malttamatonta oria ei ole helppoa, ori tanssahtelee ympärillä ja pyörii kehää. Onneksi oritalli on lähellä Ronin tarhaa ja pääsemme pois pitkänkestoisesta märkäpesusta.

Tallissa on hiljaista – avaan Ronin karsinan oven ja päästän hänet syömään iltaheiniään karsinaan. Tallissa kuuluu ihana hevosten rouskutus, näiden syödessä eväitään. Tallissa on hämärää ja hiljaista. Kävelen valokatkaisijan luo ja painan valot päälle – valot välähtävät kerran sekunniksi, mutta pimentyvät takaisin lähtötilanteeseen. Yritän uudestaan, mutta yritys on turha: valot on poikki. Vältän normaalisti kirosanoja ja painotan hyviä käytöstapoja, mutta tässä tilanteessa pääsi minultakin muutama niin sanottu ”ruma sana”. Arvasin heti sähkölinjojen olevan poikki tältä alueelta. Työnnän kädet taskuuni syvälle, kunnes sormeni hipaisevat lasiseen näyttöön, puhelimeeni. Pimeässäkin huoneessa tunnistin esineen puhelimekseni, käytän minä sitä sentään melkein joka hetki. Painan puhelimen alareunassa keskellä olevaa pyöreää nappia ja kirkas valo syttyy iPhoneen. Vedän sormella näytön alhaalta ylös, näyttöön valahtaa laatikko, josta valitsen taskulamppusovelluksen. Kirkas valo rientää puhelimen kameran linssin vierestä.  Katson, että hevosilla on kaikki hyvin ja sen jälkeen lähden etsimään tallin virtakaappia. Toivottoman etsintäyrityksen jälkeen lähden selailemaan puhelimellani Svenin yhteistietoa.

Puhelin hälyttää kerran Svenin puhelimeen, eli puhelin on vapailla linjoilla ja akkua on, kuten kenttääkin. Lopulta puhelin lopettaa. ”Pahus Sven, vastaa nyt!”, kiroan pimeässä tallissa. Kävelen hermostuneesti ympäri tallia, inhoan pimeää ja myrskyjä.

Painan Lucasin juoma-automaattia ja katson toimiiko hevosilla juomavarastot. Onneksi vesi pulputtaa automaateissa normaalisti, vaikka normaalista käsihanasta ei vettä luovuteta. Takin taskussani alkaa värisemään, kun puhelimeni alkaa vastaanottamaan saapuvaa puhelua. ”Sven, vihdoinkin!”

”Moido! Mikä tilanne siel?”, Sven kysyy rennosti

” No hei vaan! Täällä on sähköt pois ja vettä ei tule hanasta – heppojen automaatit toimii normaalisti. Pojat on täällä rauhallisina syömässä. ”,vastaan hermostuneena, mutta loppuja kohden rauhoitun

”No hyvä, että ne on siel rauhallisina.” Mä tuun sinne auttaan varageneraattorin kanssa. Sähkölaitos ilmoitti, että sähköt palautuu vasta aamuyöstä”, Sven jatkaa rennolla fiiliksellä.
Pidän Svenille sateenvarjoa suojana ja taskulamppua apuna, kun hän yrittää käynnistää generaattoria. Lukuisten kiroamisten, haavojen myötä generaattori päristelee itsensä käyntiin ja valot välkkyvät vähitellen talliin.
”Kiitti paljon, mä aloin jo hätääntyä”, kiitän Sveniä ja päästän miehen muihin hommiin.

Harjaan Ronin karvaa kuivemmaksi ja heitän hevosen selkään ohuen talliloimen kuivatukseksi. Roni rouskuttaa heinää nautinnolla. Silitän Ronia kaulasta pitkin hellin vedoin, jolloin ori nostaa päänsä ja hengittää hellästi takaisin kasvoihini. Hymy nousee kasvoilleni ja taputan ponia kaulalle.
Nappaan vierestäni kirkkaan vihreän harjalaatikon, jonka kannessa lukee suurin mustin kirjaimin ”Roni”. Tarkistan karsinan olevan kiinni, jonka jälkeen tallustelen märillä kumppareilla tallin pääovien luokse. Jätän harjalaatikon paikolleen hyllylle. Painan valot pois ja suljen oven perässä.

Astun oleskelutilaan, valmiina hakemaan kamat ja lähtemään, mutta oleskeluhuoneessa irvistelee Jassu, Inga-Stina ja pari muuta entistä märkää tallityttöä, jotka olivat nyt kuivia.
” Halusitko säkin liittyä meidän sadetanssipiiriin vai kuulutko sä uintitiimiin?”, Iiäs nauraa rehotellen.
” Varmaan kuulun tällä hetkellä molempiin? ” Hymyilen leveästi ja isken epäonnistuneen vitsikkäästi silmää.


Ida & Roni
-------------
2hm

_________________
♥ Grimville Prebourbon 3.6.14

Ida

Viestien lukumäärä : 18
Join date : 18.05.2014

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Ronin hoitovihko

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa