Feitlin puuhat

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Siirry alas

Feitlin puuhat

Viesti kirjoittaja Viivi lähetetty La 01 Maalis 2014, 23:19

Feítl frá Lofoten
"Feitli"

islanninhevostamma
hoitajana Sølvi
omille sivuille
avatar
Viivi
Jumala

Viestien lukumäärä : 47
Ikä : 22
Join date : 01.03.2014
Karma : 4

Näytä käyttäjän tiedot http://hiirenkolo.net/brynhild

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Feitlin puuhat

Viesti kirjoittaja Sølvi lähetetty To 05 Kesä 2014, 20:34

Oot mun brand new ihanuus...

Mä olin käynyt moikkaamassa Feitliä jo kahdesti saatuani hoitajahaun tulokset tietooni, mutta tänään olisi ensimmäinen "oikea" hoitokerta. Lämmin, aurinkoinen sää oli hengaillut Lofooteilla asti jo monta päivää, mutta mulle tää päälle parikymmentä oli ihan liian kuuma.

Letkeän reggaen soidessa nappikuulokkeissa dropattu lonkkarini ohjautui tien reunassa kuin itsekseen mäkeä alas. Alamäet olivat parhaita, joskin risteykset olivat vähän epämukavia - driftaaminen ei todellakaan ollut mun lempipuuhaa, kun harrastin siinä kaatumista ja mansikat siinä yhteydessä eivät olleet niin kauhean kivoja. Itsepäinen etuhiustakku oli taas lähtenyt kävelemään ponnarilta ja yritin sitä epätoivoisesti tunkea valkoisen bandanan alle samalla, kun driftailin kevyesti valmiiksi ennen risteystä. Eihän sieltä tietenkään ketään tullut, ei koskaan. Risteyksen jälkeen mä potkin vielä vähän lisävauhtia, koska kohta tulisi ylämäki ja halusin ottaa kunnon vauhdit sitä varten.

Shelyyn päästyäni mä moikkasin tiistaina tapaamaani Beataa ja eilen näkemääni Ingaa, kun pääsin pihattotallille asti. Oleskeluhuoneessa ei ollut ollut ketään, joten mä vain tuuppasin lonkkarin nojaamaan kaappiini ja hipsin aurinkoisen pihamaan halki pihattotallille. Beata oli jättänyt poninsa tallin eteen seisomaan, ja mä pääsin kysymään tytöltä hämmennystä aiheuttaneesta lauseesta.
"Sä sanoit että oot opettanu sitä ponia 15 vuotta?"
"Niinno siis, mun äitillä oli Fauskessa vuonissiittola jajaja Heta synty samana päivänä ku mä, et se on ollu mun siitä asti."
"Oh", mä sain tokaistuksi ja jäädyin - mikä ihme tää tyttö oli, kun oli saanut mut hämilleen jo kahdesti ja mä olin tavannut sen vasta kahdesti?
"Mut, well, mä meen tästä hoitamaan mun hoitoponia", mä sain sanottua hetken awkward silencen jälkeen ja hipsin sisälle tallin viileyteen. Moikkasin Ingaa, joka istui satulahuoneessa puunaamassa Dimonan varusteita.
"En muuten hoksannut eilen sanoa, mut mä tykkään sun tukasta kans hirveesti", naurahdin vielä ja nappasin Feitlin harjapakin, jonka roudasin harjauspuomille tallinseinustalle.

Feitli rapsutteli kellertävää vuonista melko lähellä porttia. Avasin alalangan ja pujahdin tarhaan ylälangan ali. Feitli antoi kiltisti kiinni, eikä Flammekaan yrittänyt tunkeutua meidän mukana ulos. Feitli spottasi ruohotupon parin metrin päässä ja mä jouduin käyttämään kaiken habani, että tamma pysyisi paikoillaan portin sulkemisen ajan.

Harjauksen aikana Feitli nyppi solmun auki viidesti, kaatoi harjalaatikon kolmesti ja nyppi mun hiuksia koko ajan. Tästä tulisi vielä viihdyttävä taival.

den første

_________________
Feítl frá Lofoten ~ 03.06.2014 - ?
avatar
Sølvi

Viestien lukumäärä : 16
Ikä : 19
Join date : 02.06.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Feitlin puuhat

Viesti kirjoittaja Sølvi lähetetty Ma 11 Joulu 2017, 18:13

Tavallinen, pimeä maanantai

Shelyn leveyspiireillä oli jo jouduttu luopumaan haaveesta auringonvalosta, ja sääpalvelut kertoivat vain masentavan uutisen: ”Aurinko ei nouse.” Olin asunut Pohjois-Norjassa koko elämäni, mutten vieläkään ollut tottunut tähän. Olin niitä ihmisiä, jotka olisivat halunneet syksyllä jäädä talviunille kuin karhut, tai vaihtoehtoisesti lennähtää muuttolintuna johonkin lämpimään koko talveksi. Mutta täällä mä olin, ympäri vuorokauden pimeässä ja loskaisessa Kabelvågissa. Välillä kyseenalaistin omia elämänvalintojani.

Pyöräilin tallille suoraan koulusta, koska tuttuun tapaan koulu loppui vasta puoli neljältä ja tuntini alkaisi viideltä. Onneksi mulla hoitajana oli oma kaappi päätallin yläkerrassa, ja pystyin säilyttämään kaikkia ratsastustarvikkeita tallilla.

Myös Feitli oli tulossa meidän tunnille, mutta mun ratsuna oli tällä kertaa tallin uusi tuttavuus Lidia. Petterkin oli sattunut paikalle, ja innokkaana uudesta hoitohevosestaan jätkä halusi varustaa tamman mulle valmiiksi. Ei se mua haitannut, mutta hengasin silti koko ajan karsinan edessä rapsuttelemassa tyyppiä. Ihan mukavalta se vaikutti, niin karsinassa kuin tunnillakin, vaikkakin kovin erilaiselta pieneen pölypallo-Feitliin verrattuna.

Tunnin jälkeen Petter lähti tekemään jotain hoitoheppansa kanssa, ja mä suuntasin tallinvinttiin, koska Feitlillä oli vielä alkeis-jatkotunti meidän tunnin perään. En tiedä yllätyinkö, kun löysin sohvasta Inga-Stinan. En varmaan.
”Moi, mitäs sulle?”, se kysyi kaakaomukinsa takaa.
”Ihan jees, oli jännää mennä tol Lidialla”, vastasin ja kaadoin pannusta toivottavasti suhteellisen tuoretta kahvia vakiomukiini (vaaleanpunainen kirkkaanvihreillä neliapiloilla ja riemunkirjavilla hevosenkengillä).
”Ai sä menit sillä! Oliks jännää?”
”En mä tiiä oliko se välttämättä jännää, kunhan erilaista”, naurahdin pää hartioita myöten jääkaapissa. ”Et oo tosissas, onks täällä taas vaan jotain Svenin punasta tissimaitoa?”
”On, mut tässä kaakaossa se menee ihan hyvin”, IS vastasi huomio kiinnittyneenä puhelimeensa ja todennäköisesti johonkin peliin. Kahvi juotaisiin tänään siis mustana, vaikka ei se mua oikeastaan haitannut.

Alkeisjatkotunnin loppupuolella suuntasimme Ingan kanssa kohti maneesia, mä valmiina auttamaan Feitlin takaisin pihattoon ja Inga valmistautuneena taluttamaan hoitoponiaan seitsemältä alkavalla lasten alkeistunnilla. Mä vähän vittuilin sille siitä, mutta harmikseni Dimonan ratsastaja oli syksyn aikana kehittynyt jo sen verran, että pärjäsi suurimman osan ajasta ilman taluttajaa. Hitto.

Feitlin ratsastaja oli alkeisjatkotunnilla ollut pieni, mutta aivan järjettömän reipas Eline. Kymmenvuotias brunette kiharapää reippaasti nosti jalustimet, löysäsi satulavyön ja lähti taluttamaan ratsuaan ulos maneesista ennen kuin mä ehdin edes kissaa sanoa. Ei siinä, jäipähän vähemmän duunia mulle.

Kun Eline oli harjannut Feitlin mielestään tarpeeksi puhtaaksi, kantanut varusteet pois ja lähtenyt isänsä kyydillä kotiin, mä jäin vielä rapsuttelemaan tammaa hetkeksi. Oli harmi, että Feitli asui nyt oikeasti pihatossa, jossa sillä ei ollut omaa karsinaa enkä mä siten voinut pakottaa sitä hengaamaan mun kanssa kovin pitkään. Feitli venytti ylähuultaan tyytyväisenä, kun rapsutin sitä leuan alta, ja silloin tamma yhtäkkiä haistoi mun taskussa olleen Polo Mintin. ”Et sitten kerro kenellekään, muuten mulla on kohta kokonainen tammalauma mun perässä”, sanoin sille ja sujautin minttukarkin nopeasti harmaiden huulten väliin.

”Oot sä kyllä semmonen hurmuri”, mä sanoin sille taputtaen sen kaulaa, ja lähdin putsaamaan tamman varusteita.

den andre  lol onks tää oikeest mun toka hoitomerkintä.... way to go kirjotan seuraavan taas 3,5v päästä

_________________
Feítl frá Lofoten ~ 03.06.2014 - ?
avatar
Sølvi

Viestien lukumäärä : 16
Ikä : 19
Join date : 02.06.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Feitlin puuhat

Viesti kirjoittaja Sølvi lähetetty Pe 15 Joulu 2017, 16:30

Päivän"valo"n aikaan

Abivuosi oli mulle suhteellisen rento, koska olin ahkeroinut kahtena ensimmäisenä vuonna niin paljon, ja olin yksi niistä ihmisistä, jotka saavuttivat tarvittavan kurssimäärän rimaa hipoen. Siispä olin järjestänyt tähän kohtaan viimeistä vuottani perjantaille vain yhden oppitunnin, jonka jälkeen rämistelin lumisohjossa suoraan tallille kun vielä oli valoisaa – tai vitut täällä valoisaa ollut ennen ensi vuotta, mutta auringon noustessa lähelle taivaanrantaa pimeydestä haalistuva hämärä piti laskea päivänvaloksi.

Astellessani pihattotallin läpi näin käytävällä kottikärryt ja moikkasin tottuneesti, koska talikon päässä olisi kuitenkin vain Jassu tai Sven. Minua tervehtivä ääni ei kuitenkaan kuulunut kummallekaan näistä kahdesta, ja mun oli pakko pysähtyä tallin toisella ovella ja kääntyä ympäri katsomaan, kuka mulle oli puhunut. Turns out, se oli joku Svenin ja Jassun risteymä, paitsi että varmaan 10 vuotta nuorempi – eli suunnilleen mun ikäinen. Jota en tuntenut. Mitä vittua?

Huomasin liian myöhään tehneeni ajatusketjuni ääneen – tai ainakin viimeisen lauseen – ja Svenin ja Jassun hybridi kääntyi katsomaan mua sen näköisenä, kun sen nenän alla olisi erityisen pahan hajuista paskaa. Tai olihan sillä, mutta en uskonut, että ilme johtui siitä. Sitä paitsi, hevosen paska ei ollut mun mielestä todellakaan pahimman hajuisesta päästä. Mitä vittua, taas, tällä kertaa omalle ajatuksenjuoksulle.
”Oliks jotain asiaa?” hybridi kysyi toista kulmakarvaa kohottaen.
”Niin sitä vaan että kuka sä oot?” mä kysyin. Taitavaa tilanteen pelastamista, etten sanoisi.
”Christian.”
”Mä oon Sølvi”, mä sanoin ja ojensin käteni reippaasti, koska sellanen ihminen mä olin – ihan sama kuinka nihkeesti mua tervehdit, en aio sun asenteen estää mua olemasta mukava. Christian sentään tarttui mun käteen, vaikka ensin näyttikin puntaroivan mielessään kannattaisko tällaseen hippiin tutustua. ”Kiva tutustua.”
”Mmmhjoo”, sain vastaukseksi.
”Säkö oot joku uus talliorja?”
”Joo, olosuhteiden pakosta”, Christian (hybridi) vastasi vähän vähemmän nihkeästi. Hitto että se oli kuuma. Ruskeaverikköjä harvoin näki näillä leveyksillä, ja kropan muodosta päätellen se oli sekä futari että jonkinlainen bodari. Toisaalta se todellakin näytti – ja vaikutti – siltä, ettei sitä voinut paskaakaan kiinnostaa tällanen hippi. No, minkäs teet.
”Jees, no mä jätän sut töihin. Hoidan tota Feitlii siis, se on toi harmaa joka asuu pihatossa”, kerroin, vaikka Christiania tuskin kiinnostaisi, kuka hoitaa minkäkin väristä ponia.

Feitli oli hieman pettyneen näköinen, kun saalistin sen muiden ponien joukosta ja talutin sen päätallin pesupaikalle. Virutellessani loskamöykkyjä sen takajaloista ja kavioiden pohjista, se huomasi tilaisuutensa tulleen, nyppäsi solmunsa auki ja livahti karkuun ennen kuin ehdin perkelettä sanoa. Onneksi Feitli kävi harvoin päätallissa eikä osannut hölkätä suoraan rehuhuoneeseen, joten se tyytyi lähimpänä olevaan Lidian karsinaan ja siellä valmiina odottaviin päiväheiniin. Karsinasta se oli onneksi suhteellisen helppo napata kiinni, joten kohta olimme palanneet pesupaikalle ja Feitlin naru kiristetty niin monelle solmulle, ettei se mitenkään voinut saada itseään irti. Kuivasin sen jalkoja sen verran kuin pörröisiä issikan jalkoja tähän aikaan vuodesta voi kuivata, ja pujottelin suojat sen etujalkoihin. Kun poni oli suitsia vaille valmis, kipaisin yläkerrasta omat varusteeni ja kohta olimmekin ponitamman kanssa kahdestaan maneesissa.

Feitlillä oli tänään vapaapäivä, joten mä olin suunnitellut hyppääväni sillä vähän. Eihän se mikään loistokas esteratsu ollut, mutta issikaksi harvinaisen taitava. Rakensin meille muutaman esteen, joista sai erilaisia lähestymisharjoituksia ja pienen radankin. Feitli näytti innokkaalta, kun näki minun kokoavan esteitä, ja alkuraveissa se oli harvinaisenkin eteenpäinpyrkivä. Hyvän treenin jälkeen roudasin hikisen ponin uudelleen pesulle, vaikka se yrittikin jälleen poistua paikalta. Hitto että se oli ihana poni. Mulle melkein tuli ikävä mun edesmennyttä issikkaa, mutta Feitli onneksi paikkasi sen jättämän aukon täydellisesti, eikä edes ihan mahtunut siihen aukkoon.

den tredje

_________________
Feítl frá Lofoten ~ 03.06.2014 - ?
avatar
Sølvi

Viestien lukumäärä : 16
Ikä : 19
Join date : 02.06.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Feitlin puuhat

Viesti kirjoittaja Sølvi lähetetty La 16 Joulu 2017, 16:26

Kahvia ja kukkapenkkejä

”Muista ulkoavut”, käskin vaalealla ponilla ympärilläni laukkaavaa blondia. Ella oli pyytänyt vuorollaan vähän kutakin katsomaan itsensä ja uuden oman poninsa treenaamista, mikä oli fiksu veto: osasin kuvitella monet 15-vuotiaat olemaan niin varmoja omista taidoistaan, että pärjäisivät varmasti vallan mainiosti ilman minkäänlaista apua tai opetusta, ja siinä kohtaa sekä ratsastajan että ratsun kehitys meni usein vikaan. En muutenkaan ollut varma, oliko Ella oikeasti 15, vai vaan pienikokoiseksi naamioitunut parikymppinen, koska tutustuttuani tyttöön hän oli osoittautunut todella mukavaksi. Toisekseen, miten yläastelaiset näyttivät nykyään tuolta? Omina yläasteaikoinani, joista oli kuitenkin vain alle kolme vuotta, suurin osa jengistä oli kulkenut vanhoissa verkkareissa eikä instagram-kulmista tai kulmien luonnollisesta piirtämisestä oltu kuultukaan.

”Siinä on tosi hyvä! Pidä se”, kommentoin, kun Blondi alkoi laukata jo todella pyöreästi ja takajalat hyvin alla. ”Älä kuitenkaan pelkää paketin hajoamista liikaa, istu hiljaa mutta älä jää matkustamaan.”
”Se tuntuu tosi hyvältä”, Ella vastasi poninsa selästä.
”Hyvä, koska se myös näyttää tosi hyvältä. Tota menoa te oikeesti starttaatte A:ta ens kesänä”, kehuin paria. Ella näytti imarrellulta, mutta ei sanonut mitään.

Jätin Ellan verryttelemään itsekseen ja lähdin kohti päätallia ja yläkertaa. Käytävällä törmäsin taas siihen Jassu-Sveniin, Christianko sen nimi oli? Se moikkasi mua, ja mä sitä. Se oli kyllä aivan pirun hyvän näköinen, enkä mä voinut ymmärtää, mistä se oli tänne pamahtanut ja miksi mä en tuntenut sitä etukäteen.

Kuten yleensäkin lauantaisin, yläkerrassa joka ikinen istumapaikka oli varattu ja kahvia jäljellä ehkä ruokalusikallisen verran, mutta mä en antanut sen häiritä, vaan laitoin uuden pannullisen kiehumaan ja tungin perseeni keittiötasolle. Keskustelu näytti käyvän erityisen kuumana tänään, ja Sven ja Petter olivat sen selkeinä vetäjinä. Hetken kuunneltuani ymmärsin keskustelun koskevan Christiania.
”Se on kyl aivan pirun kuuma”, heitin ensimmäiseen tyhjään rakoon kaataessani itselleni kahvia. Saman tien tunsin kaikkien tuomitsevat katseet selässäni, joten käännyin ympäri nähdäkseni kaikkien katseet – Svenin ilme oli lähinnä puhdasta inhoa ja vihaa, Katya näytti olevan suhteellisen samaa mieltä, muiden ilmeet olivat melko laajalta skaalalta näiden kahden väliltä.
”No mitä vittua, onhan se”, mä jatkoin. ”Vaikka ymmärrän kyllä ettei meidän miesosastoa välttämättä lämmitä saada uutta kilpailijaa reviirilleen.”
”Sori nyt vaan mutta hyvä naama ei korvaa paskaa luonnetta”, Sven totesi jotenkin loukkaantuneen oloisena.
”Onks kaikki niinku päättäny vihata sitä ilman että jaksaa edes nähdä vaivaa tutustuakseen siihen?” mä kyseenalaistin ja hörppäsin kahvia.
”En mä ainakaan sitä vihaa, mun mielestä olis ihan reilua antaa sille mahdollisuus”, Katya vastasi saaden Svenin jääkylmien silmien katseen siirtymään mun naamasta omaansa.
”Mutta se on kusipää”, Sven julisti halveksivaan sävyyn. ”Epäkypsä pentu, joka nauttii muiden kärsimyksestä ja pitää itseään niin vitun paljon parempana, ettei jaksa edes moikata uusia naamoja, vaikka yhdelläkään tallilla en oo eläessäni käynyt, jossa ei moikattais kun nähdään uus ihminen.”
”Onks tälle joku muukin perustelu kuin sen perusilme, joka näyttää siltä kun sillä olis paskaa nenän alla? Tiedättekö niinku Narcissa Malfoy?”
”Svenillä on vanhoja kaunoja”, Hanne naurahti oman kahvikuppinsa takaa.
”Sehän selittää”, mä naurahdin.

Keskustelun keskeytti sen aihe, kun Christian avasi oven. Hetkeksi tuli kuolemanhiljaista, kunnes joku mumisi: ”siinä paha missä mainitaan.”
”Joo ei mulla muuta, mut pihattotallin ovi on jäänyt huonosti kiinni ja koko porukka on Jassun kukkapenkissä”, Christian kertoi, ja en olisi uskonut, että mikään sen sanoma olisi voinut saada jengiä liikkeelle näin liukkaasti. Puoliksi juodut kahvikupit jäivät pöytään, kun kauemmin porukassa pyörineet ryntäsivät portaita kohta niin vauhdikkaasti, että Christian melkein jäi alle. Uudemmat tulokkaatkin lähtivät toki liikkeelle, mutta eivät näyttäneet ymmärtävän hädän suuruutta.
”Jassun kukkapenkki on pyhä, joten liikuttakaa niitä perseitänne ja vähän äkkiä”, Sven huusi portaiden alapäästä. Sven saattoi vihata Christiania, ja Jassuakin vähän uusimman palkkauksen seurauksena, mutta ymmärsi kaikkien paikalla olevien olevan vastuussa kukkapenkin tuhoutumisesta. Saattoi ehkä olla talvi eikä kasvukausi, mutta Jassun penkissä oli paljon muutakin kuin vain yksivuotisia kasveja, ja vuosien uurastuksen tuloksena kukoistaneet ruusut olivat nyt tulilinjalla.

Feitli näytti saaneen uuden bestiksen: kun kaikki kuusi muuta ponia (Blondi oli edelleen Ellan kanssa jossain) oli saatu kiinni, tähtipää ja Beatan uusi remppa kipittivät menemään minkä tappijaloistaan pääsivät. Uusi poni vaikutti näin ensitutustumiselta aivan samanlaiselta kekkulilta kuin Feitlikin, sillä molemmat vuorotellen päästivät jonkun meistä lähelle, mutta viime tingassa kääntyivät ympäri ja hölkkäsivät muutaman askeleen päähän kaikkien ulottumattomiin. Svenin suusta päässeiden perkeleiden laskuissa olin jo mennyt sekaisin, kunnes uusi poni, muistaakseni Usva, antoi uteliaisuuden voittaa ja yritti maistaa yhtä mun takuista. Sillä meni noin sekunnin sadasosan verran liian kauan tajuta olevansa liian lähellä, ja siinä sadasosassa mä ehdin napata kiinni sen sinisestä riimusta. Kohta Feitlikin tajusi tappionsa ja antoi kiinni nyt jo todella vittuuntuneelle Svenille, ja saimme koko porukan takaisin sinne, minne ne kuuluivatkin.

”Mitä helvettiä mun kukkapenkille on tapahtunut!?” kuulimme pahaenteisen äänen takaamme, kun pintapuolisen tarkastuksen jälkeen olimme juuri päästäneet ponilauman takaisin tarhaansa. Kaikkien ryhdit romahtivat hetkessä, ja jopa niin ylimieliseltä vaikuttanut Christian oli täysin häntä koipien välissä, kun Jassu tuijotti meitä kaikkia vuorotellen. Tajusi kai mokanneensa toisena työpäivänään, ja vaikka meitä muita sai katsoa kuinka nenävartta pitkin tahansa, pomoa piti kunnioittaa. Ei se täysin epäkypsä kusipää ollut, vaikka Sven sitä mieltä olikin.
”Pihattotallin kauhukakarat lähtivät vähän tutkimusmatkalle”, Petter sai lopulta sanotuksi.
”Me yritettiin pelastaa tilanne heti kun Christian hälytti apua, mutta oli jo liian myöhäistä”, Pihla puolusteli.
”Monestako ratakiskosta pitää vääntää, että pihattotallin molempia ovia ei jätetä auki?” Jassu puhahti. ”Jos mun juhannusruusu ei ens kesänä enää kuki, saatte koko porukka keventää ilman jalustimia koko loppuvuoden.”

Jassu lampsi takaisin ulos yhtäkkiseen vesisateeseen meidän jäädessä sisälle lannistuneina. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen ovi aukesi, ja sisälle kävelivät läpimärät Ella ja Blondi.
”Täällähän on hilpee tunnelma”, Ella totesi. ”Voitteko väistää silti, että Blondi pääsee omaan karsinaansa.”
”Aa, joo, sori”, mutisivat Vicky ja Inga, jotka olivat edelleen lamaantuneita Jassun uhkailusta.
”No ihan oikeesti nyt, kuka on kuollut?” Ella kysyi riisuessaan läpimärän takkinsa niin vauhdilla, että lähimpänä seisseet saivat sadekuuron päälleen.
”Jassun ruusut”, Sven tuhahti. ”Tyypit hei, Jassu saattaa vaikuttaa vihaselta, mutta tuskin siellä ruusupenkissä mitään kauheen pysyvää damagee on. Ja mitä väliä vaikka joutuisittekin keventämään ilman jalustimia, onpahan tälle yhdelle Prinssi Hurmaavalle enemmän silmänruokaa kun teidän perseet näyttää entistä treenatummilta.”
Taaempana seissyt Christian mulkaisi Sveniä niin jäätävästi, että Petterinkin pelottavan jäiset silmät jäivät kakkoseksi. Näiden kahden välillä oli niin kireä jännite, että tuntui, kun munkin niskakarvat olisivat nousseet pystyyn, ja mä en pienestä säikähtänyt.
”…joo. Kuka lähtee maastoon?” mä kysyin lopulta, kun porukka oli jakaantunut Svenin ja Christianin kannattajiin, kun näillä kahdella oli jonkinlainen tuijotuskisa käynnissä.
”Mä voisin”, Inga ilmoittautui vapaaehtoiseksi.
”Mä tuun myös”, Hanne ilmoitti. ”Kauan teillä menee? Jos nähdään puolen tunnin päästä kentällä?”
”Sopii”, mä vastasin ja Inga nyökytti myöntyvänä.
”Jos siirrytte vaikka takas kahvinjuonnin pariin, että mä voin laittaa ton yhden karkulaisen ihan kahdella narulla kiinni”, mä jatkoin mulkoillen merkitsevästi pihattotallin kääpiökokoiselle käytävälle ahtautunutta ihmislaumaa, joka kohta onneksi liukeni paikalta, todennäköisesti takaisin juomaan kahvia. Feitli oli ilmeisesti saanut tarpeekseen ihmisten juoksuttamisesta tältä päivältä, koska se antoi kiinni mulle heti ja lampsi kiltisti mun vieressä sisälle talliin.
”Kuule tyttö, tänä talvena ei taida meillä ihmisillä ihan heti tylsää tulla.”

den fjerde

_________________
Feítl frá Lofoten ~ 03.06.2014 - ?
avatar
Sølvi

Viestien lukumäärä : 16
Ikä : 19
Join date : 02.06.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Feitlin puuhat

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa