Siriuksen päiväkirja

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Siriuksen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Su 06 Heinä 2014, 21:46

Exitus Spiritus, "Sirius"
sgsh-ori, ruunikonkirjava, 168 cm
kenttäpainotteinen
om. Icarus

Sirius asustaa Shelyesissä ainakin kotitallin (Viikinkiratsut) remontin ajan. Icarus käy itse hoitamassa hirviönsä tarhaamisista lähtien jottei muiden tarvitse olla uhkarohkeita ja luopua sormistaan.



Viimeinen muokkaaja, Latu pvm Ti 31 Toukokuu 2016, 07:48, muokattu 2 kertaa

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#01 Illan lähettiläät

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Su 06 Heinä 2014, 22:42


Ilta-aurinko sirosi Shelyesin tallipihalle puiden oksiston läpi luoden loistavia kontrasteja keltaisella valollaan. Leppoisa kesätuuli kahisutteli kasvistoa, hyönteiset surisivat ja polttiaiset parveilivat valoa vasten kuin elävät pölyhiukkaset. Tallilla oli rauhallista, melkein hiirenhiljaista. Vain luonnonäänet olivat taustameluna, suurin osa hevosista oli laitumilla eikä hoitajia tai tallilaisia näkynyt pihalla. Edes Jassu ei ollut paikalla. Kukaan ei siis ollut todistamassa kun musta bmw traileri perässään kaarsi pihalle hiljaa, vähän kuin auto koittaisi pysyä huomaamattomissa. Hiekka narisi renkaiden kääntyessä linkkuun aivan ison tallin edessä, moottorin jyrinä loppui ja valot sammuivat. Trailerista alkoi kuulumaan samantien pauketta kun matka loppui, joku tiesi selvästi tilaisuutensa päästä ulos hiostavasta kuljetuskopista.

Kuljettajan ovi aukesi ja nyöritetty saapaspari kosketti maata. Leiskuvan punaiset hiukset sopivat nakutetusti ilta-auringon väriskaalaan kun Icarus otti aurinkolasit silmiltään, suoristi hieman ainaisen ratsastustakkinsa helmaa ja katseli ympärilleen. Kukaan ei ollut vastassa, Jassu oli sanonut ettei välttämättä ehtinyt tarpeeksi ajoissa paikalle eikä  ollut nähtävästi niin nyt tehnyt. Toisaalta helpotuksen aalto huojensi, tälle ei olisi ei silminnäkijöitä. Laskiessaan kopin ramppia hän katsahti vielä kerran ympärilleen: jep, parkkipaikka oli tyhjä eikä tallista kuulunut ääniä. Ei Icarus uskonut mitään tapahtuvan lyhyellä matkalla kopista karsinalle, mutta siltä varalta että jotakin sattuisikin niin hän ei tahtoisi menettää kasvojaan heti kättelyssä. "Heippa ukko" hän tervehti kopissa kuopivaa hevosta rauhallisesti mennessään etukautta sen luokse. Vaaleat silmät pyörähtivät orin kohottaessa päätään miehen astuessa sen eteen, mutta raivoisa katse jäi vain ilmeeksi. Tämä ihminen ei ehkä hakkaisi hevosta henkihieveriin, mutta parempi silti pysyä valppaana...

Icarus ujutti kaiken varmuuden nimissä orikuolaimet hevosen suuhun ja kiinnitti nahkanarun siihen ennen kuin irroitti puomin narujen lukot päitsistä. Pyytää ei tarvinnut Siriukseksi kutsutun orin peruuttaessa ulos trailerista. Pihalla se jähmettyi sieraimet laajina ja pää pystyssä suolapatsaan kaltaiseksi, kuin vetääkseen keuhkonsa täyteen raikasta vuoristoilmaa. Sitten se hirnui korviavihlovasti selvittääkseen ketä oli paikalla, pyörähteli häntä pystyssä ja odotti vastausta. Kun vastahirnahduksia alkoi kuulumaan oli lähellä ettei ori pyllähtänyt istualteen innostuksesta: se huusi kuin syötävä, pärisi ja pompahteli. Normaalisti tässä vaiheessa Icarus olisi nostanut raipan poikittain hevosen eteen muistutukseksi, mutta ei tämän ruunikon kanssa. Sen sijaan mies tarrasi narun ketjusta kiinni ja lähti määrätietoisesti johdattamaan pärisevää Siriusta talliin, pitäen sivusilmällä jatkuvasti huolen että pysyi perillä hevosen liikkeistä ja mielentilasta. Tänään ei tarvittu uusia mustelmia, Siriuksen kanssa niitä oli vain helppo saada näin lyhyelläkin matkalla. Pienikin varoittamaton väärä liike saattoi saada hevosen puolustuskannalle, ja tämänkokoisen eläimen kanssa se tarkoitti yleensä sitä että oli parasta ottaa sen verran jalkoja alle että pääsi kauemmaksi huitovista ja tallovista kavioista. Ihmisen typeryyden takia hienon hevosen mielenlaatu oltiin turmeltu, ja oman typeryytensä vuoksi Icarus oli itselleen tämän ongelman tahtonut. Kai hänen egoistinen alitajuntansa oli ollut sitä mieltä että elämässä pitää olla haastetta.

Tallissa ei ollut valot päällä, mutta auringon kultainen valo valaisi tallin käytävää ja sai leijailevan pölyn pyörteilyn näkymään. Kengitetyt kaviot kopisivat lattiaa vasten kiireisten saappaiden rinnalla, kääntyivät tyhjälle karsinalle ja hävisivät sisään. Icarus käänsi hevosen pään ovea kohden, ujutti orikuolaimet nopeasti pois suusta ja pakitti nopeasti ulos ovesta, painaen salvan kiinni juuri samaisella hetkellä kun valkea pää kurkoitti oven yli ja vahvat ryntäät painoivat sitä vasten. Sirius hirnui kimeästi tyhjälle tallille, ulkoa kuului jälleen vaimeita vastauksia. Orin kiihkeä huutaminen raikasi kun Icarus purki autosta tavaroita ja yritti arpoa niitä oikeille paikoilleen tallissa. Ehkä jonkun paikallisen paikallaolosta olisi sittenkin ollut vähän hyötyä...

Astellessaan autolleen mies katsoi vielä viimeisen kerran ympärilleen: ei edelleenkään ketään ellei hyönteisiä, puissa laulavia lintuja ja aitauksissaan seisovia ja uuden asukkaan mölyämistä ihmetteleviä hevosia laskettu. Icarus istui kuskinpukille ja starttasi, moottori hyrähti käyntiin.

Ehkä hänen pitäisi laittaa Jassulle viesti niin vältyttäisiin yllätyksiltä. Icarus ei ollut varma oliko laittanut edes hevostaan oikeaan karsinaan, tai edes talliin. Tosin aamullahan hän jo palaisi tekemään pöhköpäälleen itse aamutallin kuten sovittua oli. Tämä ei ollut helppoa, ei

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#02 Stressattua lihaa

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Su 13 Heinä 2014, 15:45

Icarus mittaili huolestuneena katseellaan edessään seisovaa hevosta. Sirius seisoi käytävällä kaksin puolin sidottuna, huiskien ärtyneenä hännällään ötököitä ja ollessaan selvästi hieman turhautunut tilanteeseen jossa ei tapahtunut yhtään mitään. Orin steppailu ei kuitenkaan hätkähdyttänyt punapäätä, jonka katse pysyi edelleen liimaantuneena hevoseen. Hän ei varmasti kuvitellut, Sirius oli rutkasti kuivakammassa kunnossa kuin vielä viikko sitten. Sen lihakset olivat nähtävästi kadonneet osittain kesälomalle, mutta eipä läskiäkään orista löytynyt varmaan grammaakaan. Icaruksen puoliverinen oli muuttunut viikossa ilmiselväksi laukkaaja-tekeksi...

Syykin oli onneksi selvillä: Sirius pöhkösi itseltään kaiken energian samaan tahtiin ulos kun sille mätti ruokaa eteen. Ori oli aivan täpinöissään uudesta paikasta, eikä vielä viikonkaan jälkeen muutosta ollut ottanut tasoittuakseen. Se oli kikseissä jokaisesta vastaantulevasta hevosesta sukupuoleen, ikään ja rotuun katsomatta, ja takatarhassaan Sirius kulutti aikaansa ravaamalla edestakaisin aidanvierusta ja huudellen jokaiselle elolliselle sielulle joka vähääkään liikkui näkökentässä. Välillä se nappaili muutaman suullisen kylvöruohoa suuhunsa, jatkaen sitten taas pörheltämistään. Aidanvierukselle oli alkanut jo kulumaan paljas ura, mikä kertoo paljon orin tarhailutavoista. Se ei vain malttanut rauhoittua! Ongelma ei ollut mitenkään uusi, Sirius oli aina pienistäkin muutoksista aivan pyörällä päästään joten muutto uuteen talliin oli siis ymmärrettävästi varsin iso asia. Harmi vain ettei Icaruksella ollut harmainta aavistustakaan kuinka oli saanut aiemmin hevosensa takaisin muotoihinsa... Ehkäpä hänen olisi vain parasta odottaa Siriuksen kotiutuvan ja rauhoittuvan itsekseen, eipä hänellä kait voinut olla valtaa estää hevosta liikkumasta. Ongelmana olikin orin liikutus, loogisesti Icarus ei olisi tahtonut laittaa ratsua hikoilemaan vielä lisää mutta mieli ei toisaalta tehnyt antaa (kummankaan) lihaskunnon laskea. Viimeisimmät päivät ratsukko oli työskennellyt normaalia kevyemmin, tasapainoillen tuskastuttavasti liian vähän ja liian paljon prässäyksen välimaastoissa.

Icarus varusti Siriuksen edellämainitun tarkkana kärkkyvän silmän alla. Mies oli jo tottunut vahtivaan katseeseen, mutta se sai silti inhottavia taka-ajatuksia pyörimään takaraivossa ja pisteleviä väreitä juoksemaan pitkin selkäydintä. Hän tiesi jo kokemuksesta että vaati vain yhdenkin äkkinäisen tai varoittamattoman liikkeen ja seuraavaksi saisi väistää jokaista neljää kaviota ja rivillisiä keltaisia hevosenhampaita. Siriukselta riitti luottoa nippanappa siihen että se antoi Icaruksen varustaa ja hoitaa itsensä, mutta rutiineista poikkeaminen tai äkkinäiset liikahdukset saivat orin luottopisteet putoamaan salamana ja kokemuksiensa opettamana puolustautumaan raivopäisenä. Sirius ei koskaan antanut puolustuksensa laskea sekunniksikaan, ja se oli aina valmiina pakenemaan ja puolustautumaan. Elämänasenne oli totta tosiaan stressaava, ja Icarus odottikin kuin kuuta nousevaa sitä kuukautta kun Sirius olisi koko neljä viikkoa ilman vatsa- tai aineenvaihduntaongelmia. Milloinkohan ori oli viimeksi ottanut rennosti? Missä elämänvaiheessa sitä oltiin alettu mätkimään? Eläinparka.

Ohjat käteen ja menoksi. Helteinen iltapäivä ja pölyinen kenttä eivät suoranaisesti kutsuneet vääntelyyn, mutta se oli silti menoa nyt. Levätä ehtisi haudassakin, jonne Sirius tosin tuntui välillä kovasti arvoisaa omistajaansa olevan lähettämässä.

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#03 Suunnitelmat siirtyy

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Ti 26 Elo 2014, 20:43

"NNNGH!" ja muita epämääräisiä jupinoita sekä hampaiden kirskuttelua kuului Icaruksen yhteenpuristettujen huulien välistä kun Sirius itselleen tyypilliseen tapaan enemmänkin meni esteen lävitse kuin ylitse — taas kerran. Treenit eivät tällä viikolla olleet menneet lainkaan suunnitellusti, milloin Icarus ei jaksanut keskittyä ja milloin ei Sirius, välillä ei kummatkaan. Maanantaina sekä kenttä että maneesi olivat niin täynnä ettei hyppäämään yksinkertaisesti mahtunut, tiistaista perjantaihin satoi niin kaatamalla ettei kentälle ollut mitään asiaa lähteä esteille liukastelemaan ja ratsastustunnit oli tietenkin maneesissa, eilen Sirius oli vain pyyhältänyt ajatukset jossain aivan muualla ja tänään ei taaskaan Icaruksella pysynyt focus asian ytimessä. Vaikka hän kuinka yritti tsempata ei ajatus pysynyt yhden asian äärellä paria sekunttia kauempaa, joten tietenkin myös Sirius meni miten mieli eli sieltä mistä aita on matalin. Ori ei pelännyt minkäänlaisia esteitä mikä oli tietenkin hyvä, mutta oli se hieman liiankin rohkea kun ei välittänyt puomien kolahtelusta jalkoihinsa. Niinpä se vain jotenkuten nosteli koipiaan kun ei muuta selästä sanottu; ei raikunut kannustava "jap jap!"; ei pohkeita; ei hyvää otetta ratsuun. Mitä kauemmin Icarus ratsasti sitä epätoivoisemmalta räpellykseltä se alkoi tuntumaan, ja lopulta mies sai pungerrettua orinsa pienen 50 cm ristikon ylitse niin että pystyi edes jotenkuten hyvällä omatunnolla lopettamaan onnistumiseen.

Siriuksen keskittymiskyvyn puute johtui oripörheilystä tai matkustavasta ratsastajasta, liiasta energiasta tai tehtäviinsä leipiintymisestä — ken tietäis sen. Sen sijaan Icaruksen ajatuksien harhailu oli selvää seurausta viimeviikkojen tapahtumista. Miehen verenpaine ja stressitaso kohosi salamana aina kun hänen ajatuksensa harhautuivat hetkeksikään aiheeseen, nytkin hänen leukansa ja nyrkkinsä puristuivat yhteen niin että loppuraveilla venyttelevä Sirius oletti sen käskyksi siirtyä käyntiin.

Siriushan asui Shelyesissä siksi että Icaruksen oma yritys oli käynyt konkurssin kynnyksellä. Alasajo oli melkein jo aloitettu kun apu löytyi miehen sisaresta joka piti omaa pientalliaan, ei sekään erityisen hyvillä tuotoilla pyörivää. "Yhdistetään projektit ja tehdään osuuskunta!" Hilda pamautti eräänä aamupäivänä luuriin heti kun Icarus oli ehtinyt nostamaan puhelimen pöydältä. Alkuun idea ei ollut isoveljeä lämmittänyt, hän ei tiennyt tuliko tarpeeksi hyvin toimeen leväperäisemmän ja avarakatseisemman pikkusiskonsa kanssa, mutta totuus oli että osuuskunta oli fiksuin keino koittaa elvyttää kuoleva yritys. Sisarukset myivät suurimman osan hevosista, oikeastaan Siriusta ja Hildan Palle-vuonisruunaa lukuunottamatta kaikki pois, laittoivat kotitilansa myyntiin ja myyntirahoilla sekä lisälainalla ostivat uuden tilan jonka remontoinnin vuoksi kaksikko joutui etsimään itselleen vuokra-asunnot sekä hevosilleen tallipaikat. Siriukselle paikan löytäminen ei ollut mikään helppo tehtävä sillä kukapa tahtoisi moista ongelmakimppua lisätaakakseen ilman tuntuvia lisämaksuja, ja Shelyesiinkin ori pääsi sillä ehdolla että Icarus hoiti itse hevosensa aamu- ja iltatoimet niin ettei kenenkään muun tarvinnut tasapainoilla Siriuksen epävakaan tempperamentin kanssa. Ja juuri se olikin mikä viimeviikossa mätti: Icarus sai kuulla että tallin rakentaminen venyi vähintään useammalla kuukaudella alkuperäisestä suunnitelmasta, mikä tarkoitti lisää aikaisia aamuja kymmenillä ajokilometreillä, iltoja myös: Icaruksen päivä alkoi aina varhain ajamalla yli 20 km matkan Shelyesiin tekemään aamutallia hevoselleen, ja päättyi samaiseen ajamiseen hevosen liikuttamista ja iltatoimia varten. Paremman puutteessa moinen meno menetteli hetken aikaa, mutta nyt jokapäiväinen extratyö ja bemman kilsojen lisääminen alkoi jo tuntumaan. Tieto siitä että sama meno jatkuisi vielä ehkäpä jouluun saakka sai Icaruksen tipahtamaan kuin sorsa alakulon kuoppaan.

Icarus hyppäsi alas Siriuksen selästä, nosti jalustimet, löysäsi vyön ja lähti muutaman talutetun kierroksen jälkeen ulos maneesista. Sää oli tylsän harmaa ja pilvinen, aurinko koitti kovasti puskea säteitään ohuen pilvimassan lävitse luoden nippanappa havaittavan valon ja heikot, pehmeät varjot. Ilmassa tuoksui sade ja lähestyvä syksy: koivujen lehdet alkoivat jo pikkuhiljaa kellettymään ja kukkien kirkkain väriloisto oli jo sammunut. Kohta alkaisi taas kurakelit ja jalkojen pesu. Mahtavaa. Ei auttanut Icaruksen mielialaa nousemaan, ei. Hän puhalsi ilmaa ulos ja talutti hieman nihkeäpintaista Siriusta kohti tallia, nyökäten kohteliaasta vaikkakin hiljaisena ovella tirskuville ja sirkuttaville tallitytöille. Icarus ei ollut koskaan oikein tullut toimeen muiden kanssa, saatika sitten itseään nuorempien teinien ja lapsien. Hän ei tiennyt kuinka tulisi selviämään mikäli Hilda pakottaisi hänet mukaan ratsastuskoulutoimintaansa. Saatika kuinka hoitajat ja tuntilaiset sitten selviytyisivät.

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#04 Kaamosmasennus on vuodenaikakysymys

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Su 19 Loka 2014, 19:46

Lokakuun ilta oli synkkä. Sade ropisi tasaiseen tahtiin mutaiseen maahan vaihdellen vesi- räntä- ja lumisateen välillä selvästi osaamatta päättää miksi muuttuisi. Pimeys tallipihan ympärillä oli läpipääsemätön ja kaikennielevä, tallipihan kirkkaat valotkin tuntuivat taistelevan vain vaivoin ympäröivää mustuutta vastaan pitääkseen säteittensä suojissa kulkevat elolliset poissa pimeästä. Hämärä ja kylmä vuodenaika tuntui kuitenkin tunkeutuneen jo luihin ja ytimiin, mielistä nyt puhumattakaan.

Tallin ovi raottui kun Icarus livahti siitä ulos punaisessa takissaan. Kello oli jo yli kahdeksan ja hän oli hoitanut orinsa iltakuntoon vain jotta voisi aamulla taas palata tekemään sille aamutallia. Pitkä ajomatka, tallilla rämppääminen ja vapaa-ajan puute olivat imemässä viimeisetkin voimat miehestä, eikä vuodenaika ja riita siskon kanssa ollut mitenkään hyviä helpottamaan taakkaa. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin Icaruksen teki mieli luovuttaa, lyödä hanskat tiskiin. Hän oli ajautunut riitoihin siskonsa kanssa erimielisyyksistä noiden yhteisestä talliprojektista eikä projekti ollut todellakaan siis edistynyt, joten myöskin Sirius tulisi asumaan pidempään Shelyesissä. Ei tallissa mitään vikaa ollut: pienessä porukassaan se oli oikeastaan todella viihtyisä ja mukava paikka vaikkei Icarus ollutkaan vielä jaksanut tai tahtonutkaan tutustua muihin tallilaisiin. Puitteetkin olivat siistit ja ratsastustilat hyvät. Tallimatka oli kuitenkin suuntaansa lähes tunnin mittainen nytkin vaikka Icarus oli oppinut ajamaan reitin tehokkaammin kuin kesällä sinne saapuessaan, ja koska Sirius sai tallipaikan sillä ehdolla ettei muiden tarvinnut sen traumoja murehtia niin tallireissuja tuli päivässä vähintään kaksi. Icaruksen täytyi herätä joka aamu neljältä jotta ehti ajaa tallille tehdäkseen orilleen aamuruuan, loimittaakseen sen ja viedäkseen ulos, ja töiden jälkeen hänen täytyi tulla vielä liikuttamaan hevosensa ja hoitamaan se yökuntoon — valmennuksista ja kisoista puhumattakaan. Icarus oli juuri toissapäivänä palannut kisamatkalta Moskovasta, jossa hän oli Siriuksen kanssa sijoittunut Moscow Sim-Star Cupin 110 cm finaaliluokassa toiseksi. Saavutus oli toki upea ja hieno meriitti molemmille, mutta matka oli ollut pitkä eikä Siriuksen ailahteleva luonne tehnyt siitä helppoa. Pronssinen palkintopatsas ei tuonutkaan miehelle niin paljoa iloa kuin mitä hän alkuun oli ajatellut, ja nyt hän tunsi olonsa yhtä alakuloiseksi katsellessaan sitä kuin mitä tahansa muutakin palkintokaappinsa sisältöä. Kaikki mikä oli ollut Icarukselle aiemmin tärkeää tuntui nyt niin kovin turhalta ja pinnalliselta. Mitä varten hän teki tätä? Sitä mies ei todellakaan tiennyt.

Pihalla ei näkynyt ristin sieluakaan. Icarus jäi seisomaan tallin katon alle ja pisti tupakaksi siitäkin huolimatta ettei ollut aivan varma saiko niin tallin tiloissa tehdä. Ketään ei kuitenkaan ollut näkemässä ja vaikka olisikin niin oikeastaan häntä ei kiinnostanutkaan tietää: nyt jos koskaan hermosauhut olivat paikallaan. Icarus katseli pihavalojen kelmeänkeltaisessa valossa kiemurtelevia savukiehkuroita ja laittoi takin nappeja paremmin kiinni hyisen syyssään lipoessa kylmyyttään hänen luihinsa. Musta bemari kiilteli lohduttomana sateen piiskatessa sen kylmää pintaa, kotona odottaisi paperinpyöritystä ja laskuja, ehkä myös pieni viski ja kanavasurffailua niin pitkään että uni kaataisi sohvalle. Elämän oravanpyörä pyöri tahtiinsa eikä hidastanut yrittämisestä huolimatta. Icarus oli lopen uupunut ja väsynyt. Mitäköhän tapahtuisi jos hän ei aamulla tulisikaan tallille? Hoitaisiko joku Siriuksen vai jäisikö se nälkäisenä sisälle? Ei, ei täällä yhtäkään eläintä huolehtimatta jätetä vaikka olisi kuinka kamala käsitellä, se oli varmaa... Siriuksella olisi kaikki hyvin.

Icarus talsi tumpin mutaan nahkasaappaallaan ja lähti kävelemään autolleen. Pihan automaattivalo sammui hänen jäljestään.

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#05 supertähti nousukiidossa

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty To 06 Marras 2014, 13:24


Icarus kiinnitti jälleen yhden ruusukkeen lisää kotinsa seinälle. Tällä kertaa kyseessä oli sinivalkoinen ruusuke Suomesta josta ratsukko oli kotiutunut viime viikonloppuna. Kyseessä olivat olleet Rautakruunu-kisat jotka järjestettiin nyt toista kertaa mittaamaan suorituskykyä niin koulu- este- kuin maastoesteradallakin, ja ylpeänä Icarus pystyi kehumaan oriaan kun se kruunattiin Rautakruunu 2014-tittelillä kisojen menestyneimpänä ratsukkona: varsinkin estepuolella Sirius oli loistanut, mutta ei koulusuorituskaan ollut mitenkään huonosti mennyt. Keli oli ollut sateinen ja tuulinen sekä Icaruksen mieli tasan yhtä harmaa kuin taivaalla vellovat pilvilaumatkin, mutta Sirius vanhana kisakonkarina tiesi mitä tehdä ja hoiti homman kotiin puolitehoilla käyvän ratsastajansakin puolesta. Ja mikäpäs piristäisikään näin pimeänaikaan paremmin kuin menestyä kansainvälisesti? Ensin Lokakuussa Moscow Sim Star Cupin kakkossija Venäjällä ja nyt Suomessa Rautakruunun voitto... Oli oikeastaan hyvä että vuodenaika sisarusriitoineen painoi Icaruksen mieltä, sillä muuten hän ei olisi ehkä mahtunut enää egoineen ovista sisään.


_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#06 Ommmm.....

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty To 08 Tammi 2015, 15:11

Loskainen, harmaa suojasää räntäsateineen ei ollut sitä tyypillisintä mahdollista tammikuuta — ilmastonmuutoksen hyvistä ja huonoista vaikutuksista voidaan yhä kiistellä, mutta kukaan ei voisi enää väittää etteikö se todellakin olisi tapahtumassa. Masentavaan sään masentamaan, punaisten hiusten verhoamaan mieleen ei mahtunut muuta piristävää ajatusta kuin se että Icarus ehtisi luultavasti kuolemaan vanhuuteen ennen kuin lämpeneminen alkaisi aiheuttamaan tulvia ja pakkaamaan ihmisiä päiväntasaajan piiriltä kauemmas pohjoiseen ja etelään. "Ellen sitten ehdi kuolemaan ennen sitä keuhkokuumeeseen" mies ajatteli puoliksi tosissaan pyyhkiessään jalkarättien kokoisia räntähiutaleita kasvoiltaan. Hän oli matkalla kohti maneesia vierellään terhakka ori Sirius, jota taaskaan ei olisi huono sää voinut vähempää kiinnostaa. Ruunikko käveli tyyneesti omistajansa rinnalla, kohottaen päätään vain astuttuaan maneesin suurista ovista sisään nähdäkseen oliko paikalla ketään muita. Ei ollut. Sirius laski pettyneenä päänsä takaisin säkälinjalle ja odotti lähestulkoon tylsistyneen oloisena valojen syttymistä ja ovien sulkeutumista.

Kun Icarus istui taas ties kuinka monennen sadannen — kenties jo jopa tuhannen — kerran ratsunsa mustassa, laadukkaassa koulusatulassa, hän aloitti tutun mantran keskittääkseen ajatuksensa siihen hetkeen. Mies ei ollut sanan varsinaisessa mielessä masentunut, mutta kaamoskausi yhdistettynä perhe- ja työhuoliin eivät ainakaan hänen mielialaansa nostaneetkaan. Surkeat ajatukset ottivat helposti vallan ja häiritsivät jo treenaamistakin, ja koska hänen ratsunsa edellytti myöskin ratsastajalta tiukkaa keskittymistä ja paneutumista tehdäkseen itse samoin, ei Icaruksella ollut muuta vaihtoehtoa kuin hätistää pakkoajatukset pois mielestään vaikka sitten kaikenmaailman "akkojen mindfulness-hömpällä" kuten hän itse harjoitteita nimitti. Syvällä sisimmässään hänellä oli hieman huono omatunto kutsuessaan touhua hömpäksi, tiesihän hän itse varsin hyvin että se toimi, mutta ennemmin egoistimme valitsi sen keuhkokuumeenkin kuin myöntävänsä "pehmentyneen". Ei ikinä! Omm, omm...

Keskittyminen kuitenkin kannatti, sillä vaikka melankolisuus oli välillä vaikea pitää kauempana niin toisaalta mikään ei ollut parempaa kuntoutusta mielialalle kuin tehokas, tavoitteellinen koulutreeni. Valmentajana Icarus oli oppinut vaatimaan oppilailtaan tiukkaa kuria ja tehokasta toimintaa, ja samoja oppeja hän hyödynsi myöskin piiskatessaan itseään. Hän ei antanut periksi tavoitteiden tavoittelussa, oli se sitten kansainvälinen kisasijoitus tai onnistunut harjoitus treenatessa, ja viimeisimmäksi mainitun ansiosta mies oli nytkin täydessä työmoodissa alle vartin päässä aloittamisestaan. Sirius oli sinä päivänä mukavimmillaan ratsastaessa, ori tuntui reippaalta ja kuuliaiselta, se pärskähteli ja pärisi tyytyväisenä heti päästyään ravailemaan kevyttä ravia niin että ottaessaan kangen kunnolla mukaan Icarus sai allensa loistavasti toimivan kauramopon. Sirius oli ehkä aivan täysi p*skapää muuten, mutta jo silkkojen ratsuominaisuuksien vuoksi siitä ei olisi tahtonut kumminkaan luopuakaan. Hieman oli jo Icarus pyöritellyt päässään laittavansa orhinsa ehkäpä jopa tälläkin kaudella jalostusmarkkinoille, ei kai se syntyjään moinen persläpi ollut ja vaikka olisikin niin eihän tammanomistajien tarvitsisi sitä tietää...

Tammanomistajien. Kuten esimerkiksi Thornhild Kristiansen, Icaruksen pikkusisko jonka ajattelu sai miehen sykkeen nousemaan hetkeksi maksimiinsa ja nyrkit puristumaan olemattoman kaulan ympärille niin että Sirius huiskaisi ärtyneenä hännällään tuntuman koventuessa. Se mokoma pikkuinen ituhippi joka on olevinaan kuin paraskin laupias samarialainen vaikka oikeasti kulissien takana tahtoo satavarmasti vain savustaa Icaruksen ulos heidän yhteisestä talliprojektista niin että saisi veljensä osuuden siitä kuin tarjottimella! Se pieni lammas joka tahtoisi pitää tallin kaikille avoimena ratsastuskouluna niin että kaikki isien ja äitien pikku herrantertut pääsisivät ratsastamaan naisen karvaisilla issikoilla — millä ei niinkään ollut väliä — kuin myös Icaruksen kalliilla ja vaativilla puoli- ja täysverisillä, joilla taasen oli paljonkin väliä! Se pieni loiseläjä joka houkutteli veljensä käyttämään vanhempiensa perintörahat yhteiseen yritykseen, joka tuntui kyllä teoriana loistavalta mutta osoittautuikin käytännössä kaikeksi muuksi. Alkuun puhe oli ollut siitä että Thornhild olisi pitänyt samoissa tiloissa omilla hevosillaan ratsastuskoulua samalla kun Icarus omalla puolellaan pihaa pitäisi yksityis- ja kilpatalliaan, mutta jotenkin neidin puheet olivat kääntyneet nyt niin että myöskin velipojan olisi uhrattava hevosena ratsastuskoulun käyttöön ja toista tallia ei rakennettaisi, molemmat taloudellisista syistä. Ja katin kontit! Icaruksen oli laskettava hetkisen ajan kymmeneen useampaan otteeseen jotta sai mielensä tyyntymään niin että harjoituksia voisi jatkaa ja Siriuskin rauhoittuisi. Ori luki kuin peili ratsastajaansa, ja tällä hetkellä peilikuva ei ollut erityisen seesteinen.

Icarus oli saanut toimet valmiiksi ja oli juuri sopivasti kävelemässä bemarilleen kun illan ensimmäiset hoitajat alkoivat valumaan tallille. Mies sytytti tupakan (minttu, light) nahkakäsineensä suojatessa hentoista liekkiä räntäsateelta ja marssi pitkin harppauksin autolleen. Ratsastuskoulu ei ollut luonnollinen ympäristö miehelle joka ei tahtonut olla sosiaalinen eikä tykännyt lapsista, saati sitten teineistä, mutta hän oli silti kiitollinen siitä että oli saanut jäädä Shelyesiin ongelmahevosensa kanssa vaikka alkuun puhe oli ollutkin vain kesästä. Ennemmin vaikka 24/7 teinityttöjen keskellä kuin puoltakaan minuuttia siskonsa seurassa.

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#07 Let your dreams be

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Ke 29 Huhti 2015, 22:03

Hämärän huoneen keskellä istui yksinäinen mies.

Jousi tapaili kieliä sormien koskiessa suorastaan rakastavasti sellon sorjaa kaulaa.




Kaikki oli kesken, Thornhildin kanssa yhteiselo vaikeaa, Icarus kahden tallin loukussa. Sirius menestyi mutta tuhat muuta projektia oli aluillaan, rahat loppuu, visioita ei ehdi toteuttamaan kun niitä tulee jatkuvasti lisää ja parempia. Ajatukset juoksivat, laukkasivat, hermot ylikuumenivat. Vasta tänään Icarus oli itkettänyt ratsastajia tunnillaan; Kyyneleet olivat hänelle trofee, kuten myös jokainen henkinen piiskanisku oppilaiden pään päällä. Euforinen tunne vallasta seurasi jokaista sivallusta. Jokainen vihainen vanhempi oli oiva lisä ceeveehen. Jokainen sitkeä, teräksinen oppilas joka rankkautui Icaruksen piiskaamisesta ja loppumattomista vaateista huolimatta kisatilastojen kärkiin, vielä parempi.

Varma pieni liike jousta liikuttavassa kädessä, kuinka ääni muuttui. Se laski, se nousi, venyi, puristui kasaan. Elämäkin muuttui jatkuvasti, sen pieni virta muuttui pauhaavaksi koskeksi pienestäkin muutoksesta pinnan alla. Kaikki painoi päälle, antaa painaa vaan: Icarus ei enää välittänyt. 'Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään ohjaa Herra' sanoi vanha kansa. Murheilla päänsä vaivaaminen... turhaa.

Tänään oli vain mies ja sello.

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#08 Mitä kaikkea vielä tulee vastaan, mitä hyvästelimme

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Ma 23 Toukokuu 2016, 22:02

Oli kulunut jo lähestulkoon tasan kaksi vuotta siitä, kun Icarus hirviöorheineen muutti Shelyesiin. Siitäkin huolimatta mies ei edelleenkään tuntenut tallista lähestulkoon ketään, eikä kukaan tuntenut häntä — paitsi tietenkin orjapiiskurina ratsastuksenopettajana ja turhantarkkana yksärinomistajana, kuin kliseisimmästä nuorten hevoskirjasta konsanaan.

Ilta oli jo pitkällä ja päivän tunnit ohitse kun Icarus saapui Shelyesiin hoitamaan hevostaan, vahingossakaan hän ei tahtoisi joutua sosiaaliseen kanssakäymiseen kenenkään kanssa. Polttaessaan savukkeen parkkipaikalla (oliko maku tällä kertaa aavistuksen kanelinen?) hän skannasi katseellaan tallipihaa muita ihmisiä etsien: ei näkynyt, hyvä. Aurinko vilkutteli puiden takaa yötoivotuksiaan ja polttiaiset pörräsivät ilmassa Icaruksen marssiessa nahkakengillään talliin, napaten narun ja leipäpalan, lähtien sitten suunnistamaan kohti pientä laidunta jossa ruunikko ori laidunsi yksinään.

"Sirius!" Icarus huusi rapistellen kuivuneita leipiä toisiaan vasten. Ori kohotti päätään selvästi puntaroiden, olisiko vaivan arvoista tulla. Leipien rapistelu kävi kuitenkin vastustamattomaksi, jolloin sinisilmäinen komistus lähti rennolla ravilla kohti portilla seisovaa miestä. Se pysähtyi muina hevosina omistajansa eteen hamuamaan leipää, eikä niitä rouskutellessaan edes huomannut jääneensä kiinni; kohtaloonsa tyytyneenä se otti suuhunsa ketjun ja seurasi Icarusta pois laitumelta.

Sitoessaan Siriusta käytävälle kaksin puolin Icarus mietti kuinka pitkän matkan hän onkaan jo orin kanssa kulkenut. Hän — ja hänen lihansa, ei sen puoleen — muistivat erittäin hyvin ensimmäiset vuodet epäluuloisen epelinsä kanssa, epelin jonka etupää puri, takapää potki ja loppu runnoi seinää ja lattiaa vasten minkä ehti pienimmästäkin signaalista. Välillä Icarus oli kieltämättä epäillyt päätöstään ostaa hevosen, joka kapasiteetistaan ja komeasta ulkomuodostaan huolimatta oli yksi rasittavimmista jästipäistä koskaan, piestyn menneisyyden pilaamana ja agressiiviseksi muuttamana. Mutta nyt hän ei voisi olla tyytyväisempi valintaansa: Sirius ei edelleenkään ollut helpoin hevonen, mutta se luotti omistajaansa jo sen verran ettei jokaisesta kädennostosta lähtenyt tappoaikeilla liikkeelle. Ratsunakin se oli vuosien saatossa hieman pehmennyt ja menettänyt kovapäisyyttään, tai ehkäpä kaksikko vain oli onnistunut hitsautumaan yhteen. Joka tapauksessa, menestystä oli tullut ja tulisi varmasti vielä lisääkin. Kantakirjaus, PKK-valio, Piirrosmuotovalio... Kymmenittäin sijoja kenttä- ja rataestekisoista, osa arvokisavoittoja... Icarus taputti Siriuksen kaulaa ylpeänä ja ihaili saavutuksiaan sen kanssa. Aivan sama vaikka koko talli pitäisi oria hulluna, se oli silti paras hankinta mitä Icarus oli koskaan tehnyt! Vaikka muutaman varpaan ja yhden kylkiluun olikin onnistunut murtamaan...

Tänään Icarus ei aikonut enää ratsastaa. Hänellä oli ollut pitkä päivä takana Lumoksessa, eikä mieli tehnyt nousta satulaan siinä pelossa että hän vain väsyneenä vihastuisi ja veisi puuskallaan treenejä taaksepäin. Nauttikoot Siriuskin laidunlomastaan, sille oli muutenkin ehkäpä kesemmällä tammoja tulossa vieraaksi ja siinähän sille kuntoilua riittäisikin. Hieman jo Icarus oli haaveillut itselleen orin jälkipolvea seuraavaksi kisatykiksi... Mutta kaikki aikanaan... Hän suihkutteli hyönteismyrkyt, irrotti narut ja lähti taluttamaan puoliveristä Sirius-monsteria takaisin laitumelle. Aurinko oli jo vajonnut metsän taa.

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#09 Pusi pusi, baby

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Ke 25 Toukokuu 2016, 22:07


Unelmat, pienet tai suuret, eivät toteudu ellei joskus ota härkää sarvista ja lähde tekemään niiden eteen jotain: tunnetusti peukaloiden pyöritys ja ihmeen odottaminen harvoin tuottaa tulosta. Vasta eilen Icarus oli haaveillut itselleen Siriuksen jälkikasvua, ja tänään Lumoksessa Fiida oli tullut kiimaan. Oli se sitten loistava sattuma tai kohtalon merkki hyvästä ideasta, niin joka tapauksessa tänään Icarus myöskin pakkasi tamman autoon ja lähti pikatreffeille Shelyesiin. Matka ei ollut onneksi pitkä tallien sijaitessa lähellä toisiaan, joten deitti ei tulisi varmasti jäämään tämän viikon viimeiseksi. Varsinkin Fiidan kanssa oli parasta pelata varman päälle, sillä vaikka se olikin aina aiemmin tiinehtynyt hyvin niin oreja kohtaan tämä Herneprinsessaksikin kutsuttu kaunotar oli varsin kitsas. Se ei pitänyt liian innokkaista lähentely-yrityksistä ja tuntui sietävän miessukupuolta vain sen verran mitä jälkikasvun saaminen vaati, ei enempää. Viimeksi Sirius oli saanut muutamaan otteeseen kaviosta ennen kuin rauhoittui hieman ja jätti turhat, rajut manööverit pois, joten toivoa sopi että ori muistaisi yhäkin oppinsa.

Toukokuun päivä oli lähes helteinen. Ilma seisoi, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja hyönteiset surisivat. Kun Fiida asteli rampilta alas, sen ilme kertoi kyllä tamman muistavan tämän paikan. Ei kai taas vaan se ori...

Kyllä vain, juuri se. Fiida ei näyttänyt tietävän miten reagoida kun Sirius ilmoitti saapuvansa paikalle kimeällä hirnunnalla ja tömistelyllä. Tamman mielenliikkeet kun tunnettiin, se sai seisoa yksin pienessä hiekkatarhassa vapaana Siriuksen pöhistessä narussa aidan toisella puolella: Icarus oli oppinut luottamaan siihen että kimo kyllä kertoisi milloin se olisi henkisesti valmis kohtaamaan itseään täynnä olevan orin, siirtymällä itse vapaasta tahdostaan lähemmäksi. Kuten nytkin lopulta kävi, vaikkakin yli vartin Fiida siirtoaan pohtikin. Se katseli epäluuloisena Siriusta joka härnäsi, huusi ja tömisteli, samaan aikaan kaikkea, pyöritteli korviaan ja pyöri paikallaan selvästi tietämättä antaisiko, vai antaisiko sittenkin pelkkää hammasta ja kaviota. Hikipäiset ja jännittyneet ihmiset olivat jo melkein luovuttamassa kun Fiida vihdoinkin päätyi ratkaisuunsa ja tarjoutui ottamaan sulhasehdokkaan vastaan. Hiki virtasi ja hiekka pöllysi kun tamman pintelöinti siistittiin ja päähän pistettiin nahkapäitset, kiikutettiin harjauspuomille ja sidottiin kaksin naruin päitsistään kiinni, kolmannen ollessa vielä Jassun kädessä. Liika varmuus ei ollut ikinä, no, liikaa, tämän tamman kanssa! Ja vaikka joku olisikin sitä mieltä ollut aiemmin, niin viimeistään nähdessään Fiidan polkkaamisen Siriuksen saapuessa perästä paikalle komean huudon saattelemana, ei voinut todeta kuin että toinenkin pitelijä olisi ehkä ollut paikallaan.

Toimitus oli ohi yhtä nopeasti kuin alkanutkin, ja Fiida piti huolen että Sirius poistui paikalta niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi heti kun vain pystyi. Ruunikko-oria ei daamin tulisuus tuntunut kuitenkaan haittaavan, vaan varsin tyytyväisen näköisenä se seurasi liinaa pitelevää Icarusta takaisin talliin. Vielä tallista kuului kimeää hirnumista: nähdään ylihuomenna, Sirius varmasti hyvästeli. Fiidalla oli vielä pitkä viikko edessään...

_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

#10 Power Jump 2016, tulin, näin, voitin

Viesti kirjoittaja Pölhö lähetetty Ti 26 Heinä 2016, 22:23

Aina kun sitä kuvittelee ettei tästä hevosesta voisi olla ylpeämpi, niin aina ori silti vain osaa yllättää. Vain muutama viikko sen jälkeen kun Fiida oli onnistuneesti ja ongelmitta varsonut komean orivarsan Siriuksesta, kävi ratsukko Saksassa voittamassa vuoden Power Jumpin kokonaan plakkariinsa. Vaikka kisoihin toki oltiinkin valmistauduttu, niin Siriuksen kisaura alkaa olemaan loppusuoralla eikä sen kanssa enää paahdeta niin tavoitteellisesti kuin aiempina vuosina. Voitto tulikin siis hyvin iloisena yllätyksenä, koska vaikka sitä tietenkin lähdettiin tavoittelemaan niin jo pelkästään palkintosija näin suurissa kisoissa olisi ollut matkan arvoinen.

Sirius majaili viikon verran ennen kisoja Zenissä, ja välipysähdys Latviassa tuntuikin tehneen orille hyvää. Se oli valmistelevissa treeneissä vahvan oloinen, ja vaikka Icarus ei tallin omistajien kanssa ehkä niin toimeen tule — hänellä ja Iivarilla on vahvasti menneisyydestä jotain hampaankoloissaan — niin ympäristö ja valmentautumismahdollisuudet olivat aivan toista luokkaa kuin kotona. (Tai sitten ruoho on vain aina vihreämpää aidan toisella puolella...) Joka tapauksessa ori oli huippuvireessä päästyään kisapaikalle Breawaan, ja se tuntui niin omassa luokassaan kuin finaalissakin niin varmalta että jonkinmoinen ruusukesija oli takuulla tulossa. Oli tiimin ilme silti näkemisen arvoinen voittajaratsukon julkaistuessa...
__________________________________________________

Icaruksen kädet hikosivat ja tuntuivat voimattomilta, häntä jännitti niin että suorastaan heikotti. Ei, nyt ei oltu lähdössä radalle: mies istui yhtä hikisen ratsunsa satulassa jäähdyttelypuolella, puhdas finaaliuusinta takanaan. Hän oli jo varmistanut itselleen vähintään kolmoissijan, mutta riippui aivan muista ratsukoista että minkä värinen ruusuke loppujen lopuksi mukaan tulisi. Ja se jos mikä oli hermoja raastavaa, kun lopputulokseen ei voinut enää itse mitenkään vaikuttaa — rata meni miten meni, jos joku yltäisi parempaan niin sitten yltäisi. Kunnianhimoisesti Icarus kuitenkin pystyi jo suorastaan maistamaan kultasijan kielellään... Pieni kimotamma Bonnie KN saapui pois radalta kuuluttajan toitottaessa nollaa virhepistettä yleisön huudon ja aplodien säestämänä. Icarus katsoi hivenen happamana kuinka simpsakka ratsukko käveli heidän ohitseen maireina kuin naantalin auringot. Jos hän oikeasti oli Siriuksen kanssa hävinnyt näin arvokkaissa kisoissa suorastaan poniksi laskettavalle kirpulle, niin hän ei enää ikinä kisaa. Tai ainakaan vähään aikaan. Tai ainakaan sillä viikolla. Alkuviikolla. Sirius jännittyi ratsastajan käsien  puristuessa vaistomaisesti nyrkkiin. "Pakkoko heidän on noin pantata tuloksia, ei tässä ole koko päivää aikaa. Miksei tulostaulu näy muuten tänne? Ihme touhua" Icarus jupisi tyypilliseen tapaansa siskolleen Thornhildille ratsastaessaan tuon ohitse omasta mielestään jo tuhannetta kertaa. Thornhild ehti vain pyöräyttää silmiään vastaukseksi, kun heidän aputyttönsä Edna ravasi paikalle silmät loistaen. Myös hänen poskensa hohtivat kuin kaksi jouluomenaa, joista molemmat sisaruksista osasivat päätellä merkittäviä uutisia ennen kuin vaaleaverikkö ehti suutansa avatakaan — heidän päättelykykynsä oli siis hyvin nopeaa, sillä samalla hetkellä kun Edna näki porukkansa, hän alkoi loikkimaan käsiään huitoen niin että vierellä kulkenut ratsukko oli pyllähtää säikähdyksestä. Pahat katseet eivät vaimentaneet häntä, eivätkä myöskään riemusta ilakoivia Kristianseja tulosten ollessa kuulemma selvät: Sirius oli kruunannut uransa Power Jumpin voitolla! Ori pärski levottomana Icaruksen heiluttaessa nyrkkejään ilmassa ja brofistatessaan siskoaan ja jokaista joka vastaan tuli, tahtoi tuo tai ei — nyt oli juhlan paikka!

Icarus oli voittanut lukuisia kertoja lukuisilla eri hevosilla: jo pelkästään Siriuksen kanssa hän oli ollut Suomessa vuoden 2014 Rautakruunu, ja Venäjälläkin hän on kerran kisannut ja silloinkin tuonut Moscow Sim Star-kolmoispokaalin kotiin. Mutta koskaan ennen ei ollut palkintojenjaossa ollut sellaista tunnelmaa kuin sinä poutaisena päivänä Saksassa, Breawan kisa-areenalla, varmasti satojen salamavalojen välkkyessä ja onnentoivotusten saartamana. Katsomon mylvintä ei ollut ikinä aiemmin kuulostanut niin korviahuumaavalta ja mukaansatempaisevalta kuin juuri silloin, juuri sillä kunniakierroksella. Icarus tuuletti niin että oli menettää tasapainonsa Siriuksen nakatessa äkäisesti niskojaan mielipiteenään mokomasta humputuksesta, mutta se ei menoa haitannut — lisää vauhtia, musiikki kovemmalle, vielä kerran! Hän oli saavuttanut jotain, mitä ei olisi kahdeksan vuotta sitten voinut kuvitellakaan saavuttavansa ostaessaan kunnianhimoisuuksissaan niin pahapäisen hevosen ettei siitä olisi fiksumpien mukaan ollut kuin makkaraksi, kitkeräksi sellaiseksi.

Onneksi olivat väärässä.



_________________

Stall Lumos toimii puskaponien ja puudelien alkulähteenä, josta poispotkittuna Shelyä terrorisoi Exitus Spiritus, narun päässä roikkuen toivoton omistaja Icarus.
avatar
Pölhö

Viestien lukumäärä : 80
Ikä : 24
Join date : 04.07.2014
Karma : 0

Näytä käyttäjän tiedot http://haukkaleva.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Siriuksen päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa