Shelyesin Foorumi
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Bumin päiväkirja

Siirry alas

Bumin päiväkirja Empty Bumin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Løken lähetetty Ma 12 Loka 2020, 14:46

Bumin päiväkirja Bumi2
tilastohevonen, tamma
yleispainotus, HeA & 110cm
omistajat: Annina ja Sirus Løken
sivuille

Puuvillahurinaisia tarinoita..

Løken

Viestien lukumäärä : 17
Join date : 08.10.2020
Karma : 0

Takaisin alkuun Siirry alas

Bumin päiväkirja Empty Vs: Bumin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Løken lähetetty Ti 13 Loka 2020, 19:01

13.10.2020
xoxo Anie


”Kuka otti sen pullon eilen esille?” narisin aamulla, kun lusikoin myslejä väkisin kulhosta naamariin.
”Se taisit olla sä itse”, Sirus muistutti yllättävästi virkeämpänä kuin mä.
Irvistin sen vastaukselle ja yritin huuhtoa kurkkuun juuttuneet myslit teellä alas. Kahvia tähän tilanteeseen olisi tarvittu, mutta veljeni ei ollut ostanut kahvinkeitintä, vaikka sen piti. Me oltiin asuttu asunnossamme nyt kaksi viikkoa. Muuttolaatikoita oli yhä siellä sun täällä, eikä niiden purkaminen tuntunut tapahtuvan kuin itsestään.

”Meidän pitäisi jo mennä”, Sirus katsoi kelloa.
”Oikeastaan meidän olisi pitänyt lähteä kolme tuntia sitten.”
”Vielä parempi. Halusitko sä sen hevosen vai et?”
”Me ollaan ostettu se jo!”
”No, vauhtia sitten, että päästään hakemaan se!”

Marisin, kun nousin ylös ruokapöydän äärestä ja heitin myslikulhoni tiskialtaaseen. Sen pohjalle jäi vielä muutama lusikallinen, mutta en saisi sitä kamaluutta enää yhtään alas. Kävin vielä harjaamassa hampaani ja sukaisin hiukseni ponnarille. Sen jälkeen me viimein lähdettiin. Meistä tosin kumpikaan ei ollut täysin ajokuntoisia, mutta ne olivat niitä pieniä murheita, jos poliisit sattuisivat pysäyttämään. Kuten myös se, että Siruksella ei varsinaisesti ollut sopivaa kohtaa ajokortissa, joka sallisi trailerin vetämisen. Silti se istahti ensimmäisenä kuskin paikalle. Me vaihdettaisiin sitten ennen lautalle nousua.

Onneksi lautalla me molemmat saatiin otettua pienet päikkärit ennen kuin rantauduimme automme sekä lainatrailerin kanssa. Matka Lofooteilta Fauskeen kesti viisi tuntia. Meiltä seitsemän, koska me pysähdyttiin melkein joka toinen tunti vessaan tai juomaan kahvia. Krapulassa ajaminen ei ollut kovinkaan hyvä idea sitten kuitenkaan. Mutta minkä me sille mahdoimme?

Fauskeen päästyämme satoi vettä. Vedin Helly Hansenin hupun päähäni, kun astuimme sisään pienen ratsastuskoulun talliin. Tietenkään tuleva (ja nykyinen) hevosemme ei ollut mikään sellainen, joka olisi kiertänyt tuntitolkulla opettamassa alkeistaitoja joillekin kylkiä potkiville junnuille. Sen sijaan Bomullburr (kyllä, nimi oli yksi syy, miksi olin koeratsastanut sen useammankin kerran) eli Bumi oli yksityinen Fausken ratsastuskoulussa. Toinen syy miksi olin koeratsastanut tamman oli sen sukupuoli joo, mutta tärkeämpi yksityiskohta väritys! Hei! Kuka olisi voinut vastustaa kirjavaa hevosta?

Mua ei missään nimessä haitannut, että Bumi oli tilasto. Enemmän mä tykkäsin siitä, että se oli ihan jeppis kaikessa. Mä en tarvinnut mitään GP-tason este- tai kouluhevosta. Ihan perusjannu riitti.
”Kaikki on valmiina”, Bumin entinen omistaja, jonka nimen jo unohdin, kertoi. ”Olen pakannut varusteet mukaan ja vähän tuttuja rehuja, ettei heti tule järkyttävää muutosta ruuan suhteen.”
”Kiitos”, vastasin ja tökkäsin Sirusta. ”Kanna ne autoon.”
”Kanna ite. Mä voin tuoda hevosen.”
”Haha, hyvä vitsi velipoika”, nauroin. ”Haluan nähdä, kun saat sen traileriin.”

Sitä en tiedä olisiko Sirus saanut Bumia traileriin, mutta sai se ne kaksi kassillista tavaraa meidän Subarun peräluukkuun, vaikka lainatrailerin akseli oli tiellä. Sillä välin mä lepertelin Bumille, joka vaikutti olevan tänään hyvällä tuulella. En vielä tuntenut tammaa kovin hyvin, mutta mitä sen käytöksestä olin kuullut, niin se kyllä kertoi mielialansa selkeästi. Taputin Bumia kaulalle, kun naksautin riimunnarun sen riimuun. Tammalla oli päällään jo kuljetussuojat sekä kaksi loimea päällekkäin. Toivottavasti se siten tarkenisi takaisin Lofooteille saakka.

Me ei turhia kuhnailtu, kun Bumi talutettiin sisään traileriin. Tai no, ei oltaisi kuhnailtu, jos tamma olisi mielellään kävellyt tuntemattomaan boksiin. Siihen vaadittiin lopulta puolen tunnin suostuttelu ja entisen omistajan taluttaminen. Siellä se kirjava pylly kuitenkin keikkui, kun nostimme rampin ylös. Kättelimme entisen-omistajan-jonka-nimeä-en-muistanut ja lähdimme takaisin pitkälle kotimatkalle.

Jälleen me pysähdyttiin useasti, mutta tällä kertaa Sirus ei saanut ajaa. En mä sentään niin vastuuton ollut, että olisin antanut kortittoman veljeni vetää traileria, jossa oli hevonen kyydissä! Mä olin sentään vastuuntuntoinen nainen.

”Aah, viimeinkin! Kotipiha!” mä hihkaisin, kun pysäytin auton Shelyesiin pihaan.
”Oli liian pitkä matka”, Sirus valitteli.
”Saatiin kuitenkin hevonen mukaan!”

Kello oli siinä vaiheessa jo puoli kymmenen illalla. Ihan vain sen takia, että aamulla lähtö oli hieman venynyt. Olin ilmoittanut asiasta kyllä Jassulle, jota ei ollut haitannut. Eihän me kyllä oltaisi voitukaan jäädä mihinkään yöksi vain, jotta saisimme hevosen sisälle talliin aamulla. Sitä paitsi iltavuorolainen sai kaiken valmiiksi kymmeneltä, joten meillä olisi puoli tuntia aikaa saada kaikki sisälle hevosta myöden.

Jassu itse oli tänään onneksi iltavuorossa, joten asiat hoituivat hyvin. Me otettiin Bumi pois trailerista ja mä kävin taluttamassa sitä hetken aikaa kentällä. Olihan sekin joutunut seisomaan trailerissa useamman tunnin. Tammasta kyllä huomasi, että se oli hieman rasittunut matkustamisesta. Sain talutettua sitä valaistulla kentällä vähän löyhemmällä narulla, vaikken ihan uskaltanut antaa kaikkea löysää.

Kahdenkymmenen minuutin kävelyttämisen jälkeen, mä vein Bumin talliin. Sen karsina oli aivan satulahuoneen vieressä toisen kirjavan tamman vieressä. Karsinan ovessa oleva liitutaulu osasi kertoa, että hevosen nimi oli ”Dante”. Ei kovin tammamainen ja menin takuuseen, että suuri puoliverinen oli tamma.
”Voitko jättää lapun, ettei sitä viedä vielä pihalle aamulla?” pyysin Jassulta. ”Tulen viemään sitä itse kävelylle.”
”Jos heräät krapulasta”, Sirus mutisi ja potkaisin veljeäni sääreen. ”Au!”
”Laitan viestiä aamuvuorolaiselle”, Jassu lupasi huvittuneena.

Niine hyvineen me jätettiin lainatraileri pihaan ja lähdimme takaisin kotiin. Kaikesta huolimatta me kerrankin olimme niin väsyneitä, että suihkun jälkeen me molemmat kaaduttiin suorin jaloin sänkyihimme.

Merkintä 2, #Tarinatempaus2020 / aloituspäivä 8.10.2020


Viimeinen muokkaaja, Løken pvm To 15 Loka 2020, 17:24, muokattu 1 kertaa

Løken

Viestien lukumäärä : 17
Join date : 08.10.2020
Karma : 0

Jassu, Beata, Catu, Joona, Ella-Amalie, Sonia, Elisa and like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Bumin päiväkirja Empty Vs: Bumin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Løken lähetetty Ke 14 Loka 2020, 20:48

14.10.2020
xoxo Anie


"Mihin sä tähän aikaan olet menossa?" Sirus kysyi, kun kiskoin Converseja jalkaan.
"Tallille tietenkin."
"Kello on kymmenen aamulla! Oletko sä varmasti mun siskoni Anie?"
"Heko, heko. Haluutko tulla mukaan?"
"En. Mä menen takaisin nukkumaan. Sä vain metelöit niin paljon, että heräsin."
"Senkus meet, mutta koita purkaa tänään edes yksi laatikko."
"Heti sun perässä", Sirus lupasi.

Olihan se ihan oikeitettu lupaus. Tähän astisten laatikoiden sisällöt eivät olisi löytäneet kaappeihin, ellei Sirus olisi niitä purkanut. Mä en varsinaisesti ollut kovinkaan innokas auttamaan siinä.
"Ja käy hakemassa se kahvinkeitin", huikkasin vielä ovelta.
"En voi! Sä viet auton!"
"Käytä jalkoja!"

Hissin sijaan mä juoksin kerrostalon ylimmästä kerroksesta - eli meidän asunto oli käytännössä kattohuoneisto - alas saakka. Vastaan tuli yksi ällöttävä naapuri, jonka asuinkämppää en onneksi tietänyt, eikä se luultavasti mun. Me meinaan onneksi nähtiin vain ja ainoastaan eteisessä, koska se käytti aina hissiä. Juuri siksi mä käytin alaspäin tullessa portaita tai jos kohdattiin hississä, jäin aina kolmannessa kerroksessa jo pois. Se onneksi jatkoi siitä aina eteenpäin.

"Moi", se tervehti ja mä vain nyrpistin nenääni.
"Hei."
Kiirehdin ulos autolle ja käynnistin sen nopeasti. Mua puistatti se miesnaapuri, joka oli jotenkin erittäin limainen. Ei se varmaan edes ollut yli kolmikymppinen, mutta joistakin ihmisistä vain hehkuin sellainen limaisuus.

Puistatus katosi oikeastaan vasta silloin, kun ajoin Shelyesin pihaan. Toivottavasti Bumi oli jätetty sisälle, kuten olin pyytänyt. Astelin sisälle talliin, joka tosiaan oli muuten tyhjä hevosista paitsi Bumista. Tamma ei näyttänyt olevan moksiskaan yksinäisyydestään. Menin karsinalle, jossa sain tervehdyksesti takapäätä.
"No, hyvää huomenta sullekin hapannaama!"
"Huomenta vain", sanoi naisääni ja käännähdin ääntä kohti.
"Aah, sori, mä puhuin tolle sitruunan syöneelle."
"Arvelinkin", nainen naurahti ja ojensi kättään. "Mä olen Janni Kortelainen, valmentaja täällä."
"Anie Løken, ton uusi toinen omistaja. Hyvä, että se oltiin jätetty sisälle."
"Kiva tutustua. Jassu laittoi mulle tosiaan illalla vielä viestiä, niin en vienyt. En tosin löytänyt sen rehuja mistään?"
"Aah, okei, jätin ne satulahuoneeseen eilen illalla, kun tultiin."

Me käytiin heti katsomassa mihin olin rehut jättänyt. Onneksi Bumi oli saanut sentään heinää, joten mömmöjen jääminen hieman myöhemmälle ei voinut olla maailmaa järisyttävä virhe. Lupasin Jannille tehdä itse mössön ja antaa sen. Odotin Jannin lähtevän muihin hommiin, ennen kuin kaivoin lunttilappuni. Tiesin häpeällisen vähän hevosten ruokinnasta ja olin täysin unohtanut miten tamman entinen omistaja oli mössön sekoittanut. Ei sopinut heti näyttää epätietoisuuttaan kanssatallilaisille.

"Noniin, täältä tulisi sapuska", mä ilmoitin Bumille, kun kannoin ämpärin sen karsinaan.
Jouduin tuuppaamaan kirjavan pyllyn tieltä pois, jotta sain kaadettua mössön ruoka-astiaan. Bumilta ei ainakaan puuttunut ruokahalua, kun se ryntäsi heti sapuskansa kimppuun. Annoin sille ruokarauhan ja menin yläkertaan keittämään kahvia. Ihan vain siksi, että täällä OLI kahvinkeitin! Toisin kuin meidän asunnossa! Täällä sain kupin vahvaa kahvia tilkalla kauramaitoa.

Istahdin ihanalle sohvalle tyytyväisenä mukilliseen kofeiinia. Hörpin sitä kuin se oli maailman parasta prosenttuaalista ilojuomaa, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kerkesin kahvimukilliseni puoleen väliin, kun iloinen tervehdys rappusista keskeytti hetkeni.
"Hei! Oletko sä sen uuden hevosen omistaja?" vaalean polkan omaava lyhyt tyttö kysyi mennen oitis asiaan, josta mä kerrankin jopa hämennyin.
"Öö, joo? Onko sille tapahtunut jotain? Jätin sen vain syömään…"
"Aa, eiei!" nainen heilautti kättään. "Se on vain aivan ihana! Buni?"
"Bumi", korjasin.
"Aah, niinpäs olikin! Nimikyltin m vain näyttää ännältä."
"En kirjoittanut sitä itse."
"Joo, varmaan Jassu. Mä olen muuten Sonia!"
"Annina tai siis Anie, kumpi vain, mutta mieluummin Anie."
"Selvä, Anie siis."

En osannut arvioida suoraan kuinka vanha Sonia oli. Pituuden ja kasvojen osalta hän olisi voinut hyvin olla ehkä 14? Mikäli olisin väärässä ja hän olisikin jo yli 18, niin varmasti Sonialta kysyttiin paperit aina.
"Onko sulla täällä oma vai oletko vain tuntilainen?" kysyin.
"Mulla on hoitohevonen, Raffe."
"Okei, en tiedä sitä."
"Et tietenkään, mutta opit varmasti tuntemaan vielä kaikki hevoset!"
"Joo, niin kai.."

Siinä me höpötettiin vielä puolisen tuntia, eikä mulle selvinnyt kuinka vanha Sonia oli. Me lähdettiin yläkerrasta omille teillemme. Itse menin harjaamaan Bumia, joka oli saanut sapuskansa syötyä. Viereisen karsinan hieman-poikamaisen-lempinimen omaava tamma oli ilmestynyt karsinaan ja se oli varustettu ratsastusta varten. Vilkuilin ympärille, mutta ketään ihmistä ei näkynyt. Riisuin Bumin päältä loimen ja laskostin sen karsinan oveen. Pian pölyharja kädessäni teki vahvoja vetoja ruskeavalkoista karvaa pitkin.

Suoristauduin juuri harjaamasta Bumin mahan alustaa, kun viereisen karsinan ovi avautui.
"Hei, naapuri!" tervehdin ruskeahiuksista naista - tämä tallilainen oli sentään selkeästi aikuinen - joka ehkä hieman pomppasi yllätyksestä.
"Hui, hei! Säikäytit."
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus! Halusin vain huikata esittäytymisen. Mä olen Anie!"
"Nita ja tässä on Dante."
"Joo, luin sen nimen jo eilen illalla ovesta. Tosi kiva ja ISO! Mitä sillä on sääkää? Bumi tässä taitaa olla vain rapiat 150."
"168."
"Wuuu, aika hyvä."

Nitan ja Danten lähdettyä, mä keskityin Bumiin. Tamma vaikutti vieläkin aika väsyneeltä ja mietinkin saisinko sitä edes liikkeelle karsinasta. Harjauksen jälkeen heitin sen niskaan vielä ylimääräisen loimen ja talutin sen pihalle. Vettä tihutti vain vähän, joten me jäätiin kävelemään kentälle. En halunnut mennä tielle, jos joku sattui olemaan maneesissa. Sitä paitsi kentältä pystyin seuraamaan kaikkea liikennettä tallialueella. Porukkaa alkoi tupsahdella paikalle koko ajan enemmän ja huomasin saavani oudoksuvia katseita. Tiesin kyllä, ettei niiltä voinut välttyä, kun oli uusi kasvo. Katseista päätellen myös yksi erittäin komea mies oli uusi täällä. Sitä katsottiin myös hieman oudoksuen. Harmillisesti en saanut tilaisuutta esittäytyä.

Ehkä seuraavalla kerralla.

Merkintä 3, #Tarinatempaus2020 / aloituspäivä 8.10.2020

Løken

Viestien lukumäärä : 17
Join date : 08.10.2020
Karma : 0

Jassu, Catu, Joona, Sonia, Matias B., Aurora and Nita like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Bumin päiväkirja Empty Vs: Bumin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Løken lähetetty La 17 Loka 2020, 16:29

17.10.2020
xoxo Sirus


Sirus lompsi kädet taskuissa siskonsa ja Bumin perässä. Kirjavan tamman häntä heilahteli puolelta toiselle ja pää tuntui poukkoilevan vielä enemmän. Anieta se ei tuntunut häiritsevän, mutta sisko olikin tottunut hevosiin. Sirus ei oikeastaan tiennyt mitä mieltä oli omistamaan puolikkaasta. Se oli vienyt sievoisen siivun isältä jääneistä rahoista, mutta taisi olla ainut keino millä sisko olisi himoitsevansa hevosen saanut. Totuuden nimissä Sirus oli epäillyt, että Bumi jäisi toissijaiseksi kaikelle juhlimiselle. Mies joutui kuitenkin syömään sanansa, sisko oli käynyt tallilla joka päivä.

Ehkä se olisi vain uutuuden viehätystä, ken tietää.

Sisaruksista Siruksella ei ollut mitään kokemusta hevosista entuudestaan. Hän ei ollut käynyt edes tallilla, kun Anie oli harrastanut ratsastusta isän ollessa vielä elossa tai kun siskolla oli vielä poni. Ilmeisesti tähänkin oli kuitenkin tulossa muutos. Anie oli päättänyt, että hevosen omistajuus tarkoitti myös ratsastamisen opettelua. Halusi Sirus sitä tai ei. Tänään ei onneksi ollut vielä se päivä, eikä kuulemma ennen kuin Anie olisi saanut sisään ratsastettua (mitä ikinä lie se tarkoitti) Bumin oikeille säädöille.

Anie työnsi maneesin oven auki vihellettyään ensin ovella. Eikä turhaan, koska maneesissa oli joukko hevosia ratsastajineen, joita Sirus ei tuntenut. Anie oli ilmeisesti jo kerennyt esittäytyä roimalle määrälle porukkaa, koska tervehti heitä iloisesti.
"Pidä sen ohjista, Sir", Anie komensi veljeään, joka epäillen tarttui ruskeanahkaisista naruista kiinni.

Bumi tuuppasi oitis päätään vasten Siruksen kättä ja hinkkasi sitä miehen mustan toppatakki hihaa vasten.
"Älä anna sen tehdä noin!"
"En mä mitään anna", Sirus vastasi, mutta ei tiennyt miten olisi saanut Bumin lopettamaan.
Anie tuhahti ja pisti Bumin touhuille lopun. Ai, ihan noin helposti se loppui.

Sirus seurasi kuinka sisko sääteli ja väänteli satulasta ties mitä remmejä. Siinä tuntui menevän ikuisuus ennen kuin Anie viimein ponnisti maasta Bumin selkään. Eikä siihen loppunut säätöjen tekeminen. Anie väänsi vielä jalustimien kanssa ennen kuin tuntui olevan tyytyväinen ja nappasi ohjat käsiinsä.

"Voit mennä tonne katsomoon", Anie opasti Sirusta.
"Okei, meneekö tässä kauan? Pitää mun vain istua ja odottaa?"
"Ota vaikka videoo."
Anie maiskautti ja Bumi lähti kävelemään eteenpäin melkein jyräten Siruksen.

"Ota vaikka videoo", Sirus matki siskoaan matkalla katsomoon, jossa ei juuri sillä hetkellä ollut ketään muuta.
Ellei maneesissa olisi ollut jo niin kylmä, Sirus olisikin nauttinut maisemista. Useita naisia hevostensa selässä. Vasta nyt Sirus tajusi miten seksikäs laji ratsastus oikeastaan oli. Naiset eivät olleet vähäpukeisia, mutta eivät ne huonoilta näyttäneet. Päinvastoin. Tiukat housut, eikä edes takkia päällä, ilmeisesti hevosen selässä ei ollut kovin kylmä. Sitä oli vaikea kuvitella, koska Sirus itse värisi vähät väliä kylmästä.

Kokonaiset neljäkymmentä minuuttia Sirus keskittyi hymyilemään jokaiselle tytölle, joka ratsasti hänen ohitseen. Siinähän se aika meni oikein rattoisasti. Ei ollut kuitenkaan yhtään paha olla hevosen osaomistaja. Siruksen ei tarvinnut pettyä siitä, etteikö Shelyesissä olisi hyvän näköisiä naisia.

”Saitko hyvää videoo?” Anie kysyi, kun oli laskeutunut Bumin selästä.
”En.”
”Et? Mikset?”
Siruksen hymy paljasti Anielle miksi ei. Sisko läimäisi veljeään käteen.
”Keskityitkö sä koko tän ajan vain flirttailemaan kaikille?”
”Saatoin keskittyäkin”, Sirus kohautti olkiaan.
”Tyypillistä..”

Merkintä 4, #Tarinatempaus2020 / aloituspäivä 8.10.2020

Løken

Viestien lukumäärä : 17
Join date : 08.10.2020
Karma : 0

Jassu, Catu, Ella-Amalie, Lilja, Sonia, Elisa, Aurora and like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Bumin päiväkirja Empty Vs: Bumin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Løken Eilen kello 16:58

23.10.2020
xoxo Anie


Tunsin sen luissani, että tänään olisi täydellinen päivä hypätä Bumilla ensimmäistä kertaa. Saamarin lehmä oli koko ajan nyrpistänyt mulle nokkaansa. Se ei tykännyt, kun hain sen tarhasta. Se ei tykännyt, kun harjasin sen oikein kiiltäväksi. Eikä se varsinkaan tykännyt, kun laitoin sille satulavyön kiinni. Bumi ei ollut mitenkään ylipainoinen hevonen, mutta ai juma miten pahasti se sai vatsansa pulleaksi halutessaan.

”Me mennään jo. Ei tästä tule mitään, jos jätän tän karsinaan varusteissa”, mä sanoin Nitalle, joka vielä varusti omaa hevostaan.
”Joo, ei se mitään. Me tullaan kohta.”
Tartuin Bumin ohjista ja vedin sen perässäni ulos karsinasta. Ulkona oli vain vajaa viisi astetta lämmintä ja pieni usvainen sade tipahteli niskaan. Onneksi maneesi ei ollut kovinkaan kaukana. Maneesin ovi oli raollaan, kun saavuimme sinne ja näin Joonan opastavan Sonialle, mihin puomit laitettaisiin. Päivän valmentaja oli kuulemma loukannut selkänsä ja siksi suostutellut (kyseenalaisin keinoin?) Sonian puomitytöksi.

”Moi!” mä tervehdin molempia.
”Aa, hei Anie”, Joona tervehti.
”Hei!” Soniakin huikkasi ähkäisten, kun heitti yhden puomeista maneesin hiekkaan.

Heidän jatkaessa radan rakentamista, mä kiristin vielä Bumin satulavyötä sen verran mitä sain maasta. Se jäi vieläkin kaksi reikää löysemmälle kuin mitä sen kuului olla. Suoristin myös martingaalia, jonka olin pukenut varotoimena. En tiennyt yhtään minkälainen Bumi olisi hypätessä. Me ei oltu hypätty pientä kuudenkympin estettä suurempaa koeratsastuksessa ja silloinkin vain kerran. Mä en kuitenkaan ollut etsinyt mitään tietyn lajin edustajaa, joten en ollut ajatellut sen olevan tarpeellista. Bumi hyppäisi sen mitä hyppäisi ja entinen omistaja oli vakuuttanut sen osaavan mennä yli metristä rataa.

Työnsin ruskean saappaani hopeiseen jalustimeen, keräsin ohjat käteeni ja pompautin itseni hiekalta satulaan. Bumi yritti lähteä liikkeelle, mutta tein puolipidätteen. Jouduin lyhentämään jalustimia pari reikää, ne olivat koulupituudessa. Sen jälkeen päästin tamman alkukäynneille. Bumi käveli reippaasti eteenpäin ja nähtyään mörön nurkassa, tiesin ettei tämä valmennus välttämättä sujuisi kovin riemukkaasti.

Maneesiin saapui Nitan ja Danten lisäksi Matias, joka ratsasti Joonan hevosta, Theota. Theo oli aivan komea mustan värinen ruuna. Niin ja miten olin päätynyt näiden tyyppien kanssa samaan valmennukseen? No, ensin olin huudellut mahdollisia valmennuskavereita, ajatuksena oikeastaan pyytää Jassua valmentamaan (sori, Joona). Sitten Joona oli tavallaan luvannut pitää valmennuksen ja ilmoitti Matiaksen tulevan Theolla (Matias itse ei kyllä lupautunut). Nita oli taas luvannut tulla, jos taso pidettäisiin matalana. Tietenkin! Mä en todellakaan uskaltaisi hypätä vielä Bumilla mitään isoja.

Joten silleen mä olin koonnut meidän pienvalmennusryhmä kasaan.

Kuten alusta alkaen mulle oli ollut selvää, en voinut sanoa valmennuksen olevan helpoimmasta päästä. Alkuun me aloitettiin ihan puomitehtävillä. Me oltiin keskusteltu Joonan kanssa, miten toivoin valmennuksen kulun menevän (totta kai otettiin huomioon myös Nitan toiveet, mutta Matiaksen jutut määräsi Joona). Ennen kaikkea halusin puhdasta ratsastusta, ei mitään haastavaa, vaan perusasioita ja ennen kaikkea sisäänratsastusta.

”Ota Anie rauhallisesti. Selvät avut, eikä turhaa turhautumista, vaikka sillä miten olisi mörköpäivä tänään.”
Yleensä mä olinkin rauhallinen ties minkälaisten hevosten kanssa. Nyt vain kyseessä oli mun oma ja aikaa aktiivisesta ratsastamisesta kyllä löytyi. Siksi mä päästin turhautuneen parahduksen, kun me jäätiin pomppimaan johonkin typerään kulmaan. Hyvä, että päästiin edes puomeille saakka.

Eilen Bumi oli ollut oikein mukava, kun me tehtiin perusasioita kentällä. Mä olin saanut ihan hyvin jo tuntumaa Bumiin ja sen jekkuihin. Enkä nyt väittänyt, että mä olisin parissa viikossa saanut meidän yhteistyön täydelliselle tasolle. Se oli korkeintaan ”kehnolla” tasolla, mutta Bumi ei ollut enää niin jäykkä tai väsynyt, mitä se ekoilla kerroilla oli.

”Pärjäätkö sen kanssa?” Matias vitsaili, kun ratsasti Theolla käynnissä meidän ohitse (eipä tosin yhtään sen rauhallisemmin).
”Yritä mennä ohi, niin ehkä sitten”, murahdin.
Totta tosiaan se auttoi, että säpäkkä Theo meni meidän ohi, joten Bumi lähti ruunan perässä. Taputin Bumia kaulalle ja siirsin sen raviin. Me lähestyttiin yksinkertaista suoraa puomijonoa Matiaksen ja Theon perässä tehden ties mitä siksakkikuvioita ennen puomeja.
”Okei, lähestyminen surkea, mutta puomit sentään menivät samassa linjassa.”

Jotain positiivista.
”Tulkaa tämä este ihan vain uran viertä pitkin mahdollisimman suorassa linjassa”, Joona ohjeisti. “Haetaan tarkkaa ratsastusta, ei mitään huippusuoritusta.”
Joo, huippusuoritus tuskin onnistuisi meiltä tänään. Kummasti sitä vain turhautui, kun kaikki ei mennyt kuten oli olettanut. Mä olin vielä aamulla ollut kovinkin innoissani tulevasta valmennuksesta, mutta Bumin käytös oli nopeasti syönyt kaiken sen pois.

Me päästiin esteen ylitse. Vaivalloisesti ja mutkitellen, mutta Bumi hyppäsi sen kuusikymmentä senttiä korkean okserin. Mä ähkäisin, kun en päässyt mukaan hyppyyn.
“Okei, tule heti uudestaan. Tällä kertaa kerrot sille, että nyt mennään eikä meinata.”
Juu, niin mä tekisin. Mä olin tottunut ratsastamaan haastavillakin hevosilla, eikä Bumi eronnut niistä oikeastaan mitenkään. Mä nyt vain satuin olemaan hieman ruosteessa. Lähestyin estettä uudestaan varmana siitä, että nyt mentäisiin ylitse tyylipuhtaasti. Mä olin jo valmis hyppyyn, Bumi lähestyi estettä korvat höröllä ja tunsin miten se valmistautui myös loikkaamaan, mutta sitten… se pisti liinat kiinni ja mä horjahdin alas.

“Sattuiko?” Sonia kysyi huolestuneena.
“Ei”, mä vain murahdin ja nousin ylös.
Miten noloa pudota omalta hevoseltaan, kun sillä hyppäsi ensimmäistä kertaa ja vielä toisella lähestymis kerralla? Mä tartuin Bumin ohjista närkästyneenä kiinni, kampesin itseni takaisin selkään ja ilmoitin Joonalle tulevani uudestaan. Nyt mä näyttäisin Bumille, että mä en ollut mikään heitukka, jota ei kuunneltu. Ratsastin sen kohti estettä, tunsin miten se yrittäisi taas kieltää ja melkeinpä karjaisin tammalle jotain sen tyylistä kuin “nyt yli senkin kanttura” ja mehän hypättiin.

“Ihan hyvä, jos huutoa ei lasketa”, Joona kommentoi huvittuneena. “Ota hetkeksi sen kanssa käyntiin.”
Parin kevyen raviaskeleen jälkeen siirsin Bumin käyntiin ja taputin sitä suopeasti kaulalle. Me oltiin tehty sopu.

Merkintä 8, #Tarinatempaus2020 / aloituspäivä 8.10.2020

Løken

Viestien lukumäärä : 17
Join date : 08.10.2020
Karma : 0

Beata, Catu, Joona, Lilja, Sonia, Elisa, Matias B. and like this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Bumin päiväkirja Empty Vs: Bumin päiväkirja

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa