Shelyesin Foorumi
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Joona La 26 Syys 2020, 23:28

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Päivät lyhenevät ja talvi tekee tuloaan, mutta vielä ehtii syksyn vikoille maastoesteille! Joona pitää maastoestetunnin perjantaina 16.10.2020 kello 16-17 Shelyesin lähimaastoreiteillä ja sänkipelloilla olevia maastoesteitä hyödyntäen. Tunnille ovat tervetulleita niin tallin tuntilaiset, hevosenhoitajat kuin yksityisen omistajatkin joko omalla tai ratsastuskoulun hevosella/ponilla. Tunnille otetaan maksimissaan kuusi ratsukkoa, jotta kaikki ehtivät hypätä sopivasti ja Joona keskittyä jokaiseen ratsukkoon.

Tällä tunnilla ratsastajan tulee pystyä hallitsemaan hevonen kaikissa askellajeissa sekä ylittämään turvallisesti esteitä laukassa. Tunnilla hypättävävien esteiden korkeus ja tehtävien vaikeustaso yksilöidään jokaiselle sopivaksi. Kypärän lisäksi turvaliivi on pakollinen varuste maastoestetunnille osallistuessa.

Tunnin kehys julkaistaan 16.10.2020.
Ilmoittaudu viimeistään tuntia edeltävänä päivänä.

Tältä tunnilta saat osamerkkisuoritukset seuraaviin merkkeihin:
16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Este316.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Maasto316.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Tunti3

Miten pääset mukaan - ilmoittaudu tähän topiciin:
- Ratsastajan nimi
- Ratsastajan taso, jolla on hypännyt maastoesteitä
- Mahdollinen hevostoiveesi, tai kenellä et halua mennä... Cool  Vapaaehtoinen!

I love you  I love you  I love you  I love you  I love you

Osallistujalista (6/6)
Katya - Jätkä tee
Nita - Dante tehty
Aurora - Ronja tehty
Sonia - Raffe tehty
Lilja - Hilla tehty  
Amira - Sidney tee

I love you  I love you  I love you  I love you  I love you

Maksuvaihtoehdot:
Tunnin voi maksaa...
a) tarinalla
b) piirroksella
c) runolla tai
d) pikamaksulla, vastaa alla oleviin kysymyksiin:
1. Millä fiiliksellä lähdit tunnille, entä millaisin fiiliksin palasit sieltä?
2. Mikä oli sinulle ja ratsullesi tunnin helpoin tehtävä?
3. Entä mikä oli haastavin, ja miksi?


I love you  I love you  I love you  I love you  I love you

Tunnin kehystarina

Maastoestetunnin pitäminen kysyi tänään suomalaista sisua, kun muutama päivä sitten diagnosoitu välilevyn pullistumani kiukutteli ihan olan takaa. En kuitenkaan tahtonut pettää innostuneiden tuntilaisten odotuksia ja pakotin itseni särkylääkkeiden voimalla raahautumaan tallille tunnin pitämistä varten. Tänään olisi vuorossa syksyn vikat maastoesteiden hyppelyt, joten sen tunnin pitäisin vaikka pää kainalossa, tai tässä tapauksessa pappojen käyttämään kävelykeppiin tukeutuen.

Tunnille osallistujat olivat tänään monen tasoisia: oli ratsukoita, jotka eivät olleet aiemmin maastoesteitä hypänneet ollenkaan, ratsukoita, jotka olivat hypänneet jonkin verran ja lisäksi oli muutamia, jotka olivat jo kilpailleetkin kenttäratsastuksessa. Tämän päivän tehtävät olivat sellaisia, mitä pystyttiin suorittamaan turvallisesti ottaen huomioon ratsukoiden tasoerot. Tulisimme hyppäämään sänkipelloilta sekä Shelyesin eteläpuoleisella olevalla ympyränmuotoisella reitillä sijaitsevia maastoesteitä. Jassu oli varmuuden vuoksi kysynyt luvan käyttää lisäksi Brynhildin maastorataa, mikäli sinne asti ehtisimme. Christian oli pyynnöstäni käynyt aiemmin päivällä kääntämässä Shelyesin maastoesteet valmiiksi polulle, koska niiden nosteluun en tänä päivänä pysyisi.


Lähdimme matkaan auringon paisteiselta kentältä, kunhan kaikki ratsastajat olivat päässeet satulaan ja säätäneet jalustinhihnat sopivan mittaisiksi. Katya asettui Jätkän kanssa jonon kärkeen ja Amira jäi pitämään perää poninsa Sidneyn kanssa.

"Pärjäättehän te nyt ihan varmasti?" Jassu kyseli huolestuneena tallipihan läpi kulkiessamme.

"Pärjätään. Onhan meillä Chrisu mukana, jos jotain pääsisi sattumaan", totesin tallin omistajalle.

Niin tosiaan, Christian siis lupautui pienen suostuttelun jälkeen tulemaan matkaan mönkijän kanssa, koska olisihan esteet käännettävä kuitenkin myös takaisin polun sivuun, joten vaivalloisesti kiipesin istumaan penkille sen taakse. Kävelemällä en olisi perillä maastoesteiden luona edes vielä huomennakaan.


"Tämä pelto on pohjaltaan sopivan kuiva ja tasainen, joten tässä voi turvallisesti ottaa vähän ravia ja laukkaa ennen kuin siirrytään esteiden pariin", selostin ratsukoille saavuttuamme sänkipellolle, missä olisi tarkoitus hypätä päivän ensimmäiset maastoesteet. "Huolehtikaa, että ratsunne ovat hyvin kuulolla, ja että niiltä löytyy sekä kaasu että kunnollinen jarru."

Kaasu kyllä löytyi jokaiselta ratsulta, mutta joillakin oli hieman hankaluuksia löytää jarrut ja saada ratsunsa pysymään aisoissa suurella, avoimella pellolla. Eestinhevosruuna Raffe oli aivan yli-innokas päästessään pellolle laukkaamaan ja ponin selässä keikkuva Sonia sai tehdä paljon töitä saadakseen hevosen edes jotenkin kuulolle. Auroran Ronja-poni oli kokenut maastoilija ja se ei viitsinyt liikaa alkaa intoilemaan, mutta ei siltäkään vauhtia puuttunut. Dante säpsyi hieman pieniä tuulenpuuskia, mutta tamman ratsastaja sai hevosen rauhoittumaan silittelemällä sitä ja puhumalla matalalla äänellä. Muut ratsut olivat kaikki tasaisen innostuneita ja puhisivat tyytyväisenä takaisin käyntiin siirryttyään.

Ratsukot tutustuivat muutamiin pellolla oleviin esteisiin ensin käynnissä ja sitten vuorotellen hyppäsivät jokaisen ylitse muutamaan kertaan. Ensimmäistä kertaa maastoesteillä olleet Dante ja Ronja hieman kyttäsivät hirvittäviä esteitä, mutta hyppäsivät ne silti mukisematta ratsastajan rohkaistessa tarpeeksi. Hilla painoi korvat hörössä esteitä kohden ja hyppäsi kaiken tasaisen varmasti. Raffe alkoi pikkuhiljaa ehkä hieman rauhoittumaan, mutta jarrut olivat silti edelleen vähän hukassa innokkaalta hevoselta. Tunnin ehkä kokeneimmille maastoesteratsuille, Jätkälle ja Sidneylle, pienet lämmittelyesteet olivat helppo nakki ja ne olisivat ylittäneet esteet vaikka takaperin ja silmät sidottuina. Kaikkien saatua hieman tuntumaa ensin yksittäisiin maastoesteisiin, ratsukot hyppäsivät vielä pienen radanpätkän ennen kuin siirryimme pois sänkipellolta muiden Tjeldbergtind(en?) -vuoren ympäri kulkevalla reitillä olevien maastoesteiden pariin.

Esteiden haastavuus ja radan pituus kasvoi pikkuhiljaa, kun myös maastoesteitä ensimmäistä kertaa hyppäävät hevoset ratsastajineen saivat enemmän luottamusta ja itsevarmuutta tekemiseensä onnistumisten myötä. Lopulta jokainen ratsukko pääsi onnistuneesti ratsastamaan noin 80-senttisen maastoesteradan läpi ennen kuin tuli Christianin vuoro nostella esteet pois maastoreitiltä. Nuoren miehen suoritettua tehtävänsä ratsukot lähtivät ravaamaan Brynhildin maastoesterataa kohden ja Chrisu painoi mönkijän kaasua pysyäksemme perässä. Mun selkää särki enemmän kuin koskaan aiemmin kaiken jo tähänastisen istumisen ja hitaan kävelyn jälkeen, mutta en sanonut mitään ja irvistäen pyysin nuorukaista painamaan kaasua hieman kovemmin. Onneksi hevoset eivät säikkyneet pärisevää ajoneuvoa, ne olivat sen pitämään ääneen tottuneet tallilla.


Bryndildin maastoesteradalta löytyi kaikki, mitä kenttäratsastaja vain saattoi toivoa. Olimmekin toisinaan käyneet siellä Theon kanssa treenaamassa, ja mua niin harmitti, että hyvin suurella todennäköisyydellä maastoesteiden hyppääminen oli meidän osaltamme jo taputeltu tältä vuodelta.

"Tämä paikka, tämä on Shelyesin kenttäratsastajien mekka", ilmoitin ratsukoille liu’uttuani kömpelösti mönkijän päältä maahan seisomaan. "Viivi lupasi meidän käyttää tätä rataa tänään, ja varmasti myös jatkossakin, kunhan huolehdimme, että kaikki on meidän jäljiltämme kunnossa."

Ratsastajat nyökkäilivät yksimielisesti, joten jatkoin: "Ensimmäisenä voitaisiin tutustua vesiesteeseen. Se on monille hevosille jännittävä paikka, ja valitettavan usein kenttäkilpailuissa ratsukoiden rata päättyy juuri vesiesteelle. Jos mielitte kenttäratsastajiksi, teidän on ratsastettava rohkeasti vettä päin. Vettä jännittävä ja ehkä jopa pelkääväkin hevonen ei takuulla mene veteen, mikäli itse että ole itsevarmasti menossa sinne."

Katya ja Jätkä näyttivät esimerkkiä ja ensin kävelivät, sitten ravasivat ja laukkasivatkin radalta löytyvän vesiesteen läpi. Sitten tuli muiden vuoro. Vesiesteellä nähtiin niin monta erilaista suoritusta, kuin oli ratsukoitakin. Yksi meni rohkeasti veteen kaikissa askellajeissa, toista piti rohkaista enemmän ja kolmas kieltäytyi kokonaan menemästä veteen ja pysähtyi jo monen metrin päähän. Lopulta kuitenkin jokainen hevonen saatiin edes kastamaan kavionsa vedessä ennen kuin siirryimme muiden esteiden pariin.

Lopputunti meni nopeasti erilaisiin esteisiin tutustuessa ja niitä hypätessä. Loppuun tultiin pariin kertaa pieni radanpätkä, johon oli koottu mahdollisimman monta erilaista estettä niin, että ne olisivat kuitenkin kaikki suunnilleen minun näkökentässäni. Jokainen ratsukko suoritti radan omalla tasollaan, ja he saivat olla tyytyväisiä omaan suorittamiseensa. Pienistä vaikeuksista huolimatta kaikki pääsivät radan loppuun asti, ja siihen oli hyvä päättää maastoestetreenit tältä vuodelta.

Ratsukot ravasivat ja kävelivät Katyan ja Jätkän johdolla takaisin tallille, minun ja Chrisun tullessa perässä mönkijällä. Tallin pihaan päästyämme ratsastajat tulivat alas selästä ja kiittivät ratsujaan kivasta treenistä.

"Kiitos tunnista! Teillä kaikilla meni kivasti tänään, tästä on hyvä jatkaa vaikka hallimaastareiden parissa", virnistin ratsukoille silmää vinkaten. Hallimaastoesteitä olisi kiva päästä hyppäämään talven aikana, pitäisikin puhua Jassulle maastoestetalkoiden järjestämisestä. Mutta ei just nyt. Kunhan vaan tallilta selviäisin kotiin, loppupäivän mä makaisin sohvalla selän ollessa kuin tulessa kovan rasituksen vuoksi. Tämä ei takuulla ainakaan edistänyt sen paranemista, mutta en olisi silti tätä välistäkään jättänyt.

_________________________
Merkintä 14, #TarinaTempaus2020 / Aloituspäivämäärä 1.10.2020


I love you  I love you  I love you Kiitos tunnista! I love you  I love you  I love you

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet 0e5ad991531b602c91d9656e07d15bc2


Viimeinen muokkaaja, Joona pvm To 29 Loka 2020, 14:43, muokattu 16 kertaa

_________________
Velvezuelas Thestral » 17.10.2013

Joona | Theo | päiväkirja | tarkennusta | rästit
Joona
Joona

Viestien lukumäärä : 85
Ikä : 34
Paikkakunta : Svolvær, Nyby
Join date : 25.11.2017
Karma : 1

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Joona Ke 14 Loka 2020, 14:41

Tunti tullut!  Very Happy  Hilla ei valitettavasti mahtunut mukaan, Katya oli tunnlle ilmoittautunut jo aiemmin vaikka sitä ei tässä topicissa näykään  Sad Maksut tähän topiciin, muistakaa merkitä suoritus myös omaan rästilistaanne! Cool


Siivosin osallistumisviestit pois! - Jassu

_________________
Velvezuelas Thestral » 17.10.2013

Joona | Theo | päiväkirja | tarkennusta | rästit
Joona
Joona

Viestien lukumäärä : 85
Ikä : 34
Paikkakunta : Svolvær, Nyby
Join date : 25.11.2017
Karma : 1

Nita tykkää tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Nita Ke 14 Loka 2020, 18:30

Mun viikko oli ollut aivan kamala. Mä olin kulkenut kämppää ympäri toimettomana, eikä syysloma tuntunut auttavan asiaa. Päinvastoin, ei ollut töitä, mihin hukuttautua, kun muuten ahdisti.

Mutta onneksi mulla oli Dante. Myös tänään se käveli tarhan portille vastaan korvat iloisesti höröllä ja antoi ottaa itsensä kiinni. Tarjosin tammalle porkkanan, jonka se söi iloisena ja lähti sitten perässäni kävelemään talliin.

Dantella oli uusi tallinaapuri, Bumi. Olin nähnyt omistajat vain kerran vilaukselta, ja he tuntuivat viihtyvän hyvin omissa oloissan. Tai ainakin tällaisen kuvan olin kaksikosta saanut. Bumi oli upea, välillä se hieman uhitteli Dantelle omasta karsinastaan, mutta lopetti pian, kun Dante ei lähtenytkään mukaan hölmöilyyn. Mutta ehkä Bumikin vielä tottuisi uuteen naapuriinsa.

Varustin Danten hyvin ajatuksissani ja talutin sen sitten kentälle. Katya lähti kanssani samaan aikaan tallista, mutta muuten en ollut katsonut tuntilistaa sen suuremmin. Auroran tiesin osallistuvan myös, mutta ilokseni paikalla oli muitakin tuttuja kasvoja, kuten Sonia ja Amira sekä minulle hieman tuntemattomampi Lilja.
"Olihan kaikilla turvaliivi", Joona varmisti vielä, kun säädimme jalustimia. Niin, turvaliiviin liittyikin taas oma tarinansa. Kun olin ilmoittautunut maastoesteille, oli tietysti yhtenä kriteerinä pukea päälle turvaliivi. Eikä minulla sellaista ollut. Minulla oli noin kolme viikkoa aikaa löytää nettikaupasta sopiva ja toivoa, että se ehtisi perille vielä oikeaan päivään mennessä. Ja onnekseni sain eilen illalla viestin saapuneesta paketista, joka odotti hakemista. Luojan kiitos mitat olivat kerrasta sopivat, ja pääsin siis osallistumaan maastoesteille.

Joka tapauksessa, lähdimme tallin kentältä kävelemään tuttuja teitä kohti Brynhildiä. Päädyimme melko pian suurelle sänkipellolle, jonne oli ripoteltu ympäriinsä esteitä. Minua alkoi hieman jännittää, lähinnä Danten puolesta. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun tamma ylittäisi erikoisesteitä. Niin, siis jos ylittäisi.

Lähdimme lämmittelemään huolellisesti ravi- ja laukkasiirtymisillä. Kaasun ja jarrun löytäminen ei ollut onneksi vaikeaa, sillä Dante liikkui hyvin tasaiseen tahtiin eteenpäin. Askelten pituuden säätelemisessä sen sijaan tuntui olevan haastetta jo sileällä, mutta toivoin, että sekin helpottuisi, kunhan pääsisimme hyppäämään. Dante tuntui välillä keskittyvän turhan paljon ympäristöön, muihin hevosiin sekä myös koviin tuulenpuuskiin. Se kuitenkin rentoutui yleensä nopeasti, kun maltoin itse jutella sille mukavia ja muistuttaa, että se ei ollut nyt yksin.

Hiljalleen siirryimme hyppäämään. Alkuun ylitimme onneksi todella matalia esteitä, ja ennen hyppyjä me saimme vielä tutustua kaikessa rauhassa esteisiin kävellen niiden ympärillä. Ensimmäinen hyppy jännitti, mikä näkyi todella vahvasti myös Danten liikkumisessa. Se laukkasi hyvää tahtia esteelle, hidasti lähes käyntiin ja jäi tuijottamaan maassa olevaa tukkia. Joona huusi käyttämään pohkeita ja ratsastamaan eteen, ja niin me Danten kanssa hyppäsimme. Dante ylitti esteen valtavalla - ja täysin odottamattomalla - ilmavaralla lähes tasajalkaa, ja alastulossa lensinkin tamman kaulalle. Dante onneksi pysähtyi, joten pystyin rauhassa tiputtautumaan kyljelleni maahan, sillä minulla ei ollut mitään mahdollisuutta kammeta itseäni takaisin satulaan.
"Eihän sattunut? Näytti aika pehmeältä laskeutumiselta", kysyi Joona rauhallisesti.
"Joo ei!" vastasin hänelle ja nousin saman tien maasta ylös ja uudestaan satulaan. No niin, uusi yritys.

Toisella hyppykerralla osasin valmistautua paremmin Danten liikkeisiin ja rohkaista tätä jo aikaisemmin hyppyyn, mutta yllätyksekseni tamma hyppäsikin esteen sulavasti - vaikkakin hieman hidastaen ja jälleen melko hyvällä ilmavaralla. Esteen jälkeen se kuitenkin jatkoi rauhallisena laukkaansa, eikä jäänyt suuremmin murehtimaan estettä. Niinpä meidän oli helppo jatkaa suoraan esteen parissa muutaman kerran putkeen, ja toistojen myötä tammakin rentoutui aivan silminnähden. Se selvästi ymmärsi, mitä siltä haluttiin.

Esteet vaihtelivat todella helpoista melko helppoihin, ja mitä paremmin me Danten kanssa tutustuimme esteeseen ennen hyppyä, sitä rohkeammin se sitä lähestyi. Kokeilimme jopa pientä rataa, joka sujui Dantelta tilanteeseen nähden erinomaisesti, ja myös Joona kehui menoa.
"Muista vain vieläkin enemmän rohkaista Dantea hyppyyn - ja älä myötää liikaa", hän neuvoi. Siitä oli pitkä aika, kun olimme viimeksi Danten kanssa hypänneet, mutta silloinkin sain huomautusta liiasta myötäämisestä.

Jatkoimme matkaamme maastoesteradalle, jossa pääsimme tutustumaan ensimmäistä kertaa vesiesteeseen. Joonan sanat saivat minut etukäteen hieman murehtimaan, kuinka veden kanssa kävisi, mutta Dantea ei tuntunut haittaavan yhtään kävellä, ravata tai laukata veteen. En tiedä, auttoiko asiaa se, että Danten yksi lempiasioista oli pulahtaminen järveen kesähelteillä, vai oliko se ehkä jo sen verran luottavaisin mielin erikoisesteillä, että se olisi kävellyt pyydettäessä vaikka päin puuta. Tai ehkä asiaan vaikutti eniten se, että minä olin aivan innoissani. Erikoisesteet olivat jotain sellaista, mitä en ollut kenenkään hevosen kanssa aiemmin kokeillut, ja jokainen onnistuminen toi todella paljon lisää virtaa ja sai minut yrittämään entistä kovemmin. Ehdin hetken aikaa jo haaveilla siitä, kuinka ensi kesänä starttaisimme kisakauden maastoesteillä, mutta siinä samassa muistin marraskuun tulevat kisat ja sen, kuinka emme olleet vieläkään valmiita niitä varten. Yksi askel kerrallaan.

Tosin tänään me otimme Danten kanssa valtavan harppauksen. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten helposti Dante lopulta hyppäsi erikoisemmatkin esteet niin yksittäin kuin ratana. Se ylitti kaikki odotukseni, ja tästä oli todella hyvä jatkaa yhteistä harrastamista!

---------

Kiitos tunnista, oli kivaa! I love you

Merkintä 14, #Tarinatempaus2020 / Aloituspäivämäärä 01.10.2020
Nita
Nita

Viestien lukumäärä : 134
Ikä : 30
Join date : 21.08.2020
Karma : 1

https://tiritomba.net/y/nita

Joona, Lilja, Aurora and Linnea tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Lilja To 15 Loka 2020, 18:07

Tallista tuli vastaan lämpimän puuska, oli ollut kylmä kävellä kotoa tallille. Jäseneni olivat aivan kipeät,-vielä melkein viikonkin jälkeen- kiitos Jassun ja viime lauantain vakkareista. Pitäisihän se tämäkin tunti nyt ratsastaa, kun harvoin tulee mahdollisuus mennä maastoesteitä.

Olin jo valjastanut ratsuni Hillan, jonka Joona oli minulle antanut.

Pian kaikki olivat jo valmiita. Joona tulisi perässä mönkiän kyydissä Christianin ohjatessa sitä, kärjessä Katya Jätkällä. Perää piti Anita Sidneyllä.


Hypätessämme maastoesteitä, Hilla ponkaisi jokaisen esteen yli korvat hörössä, kuin kenguru. Olin innoissani!

Kaasu löytyi kaikilta, mutta ei jarrua kaikilta sentään. Raffelta jarruja ei löytynyt ja Sonia keikkui hoitohevosensa kyydissä vimmattuna. Jassu oli kysynyt Viiviltä lupaa käyttää Bryndhildin maastoesteitä, ja sinnehän me suuntasimme. Siellä oli jopa vesi este!

Loiskimme Hillan kanssa esteen läpi käynnissä, ravissa ja laukassa, eikä ollut mitään ongelmaa. Mitä se Joona oikein kuvitteli? Ihansama, mutta kuitenkin sen jälkeen saimme hypätä pienen radan oman tasomme mukaan. Ohjasin Hillan esteelle, se ponnisti ja laskeutui. Pian rata oli hypätty ja lähdimme kohti Shelyä. Oli mukava tunti!

I love you Kiitos tunnista! I love you

#Tarinatempaus2020, merkintä 9. Aloitettu 2.10.

_________________
Malla❤️ 12.8.2020->
Sara❤️19.9.2020->
Flamme❤️28.12.2020->

Henkilökuvaus | Rästilista ja merkkisuoritukset | Liljan päiväkirja | avatar @jassu
Lilja
Lilja

Viestien lukumäärä : 94
Ikä : 15
Join date : 12.06.2020
Karma : 0

Joona and Nita tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Aurora Pe 16 Loka 2020, 12:17

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Maastoeste

En ollut ehtinyt vielä maastoesteille Ronjan kanssa, vaikka olimme ehtineet maastoilla paljon. Joonan maastoestetunti oli oiva mahdollisuus tutustua niihin, ja kävimmekin tsekkaamassa vaikka kuinka monet maastoestereitit ja -alueet, ja kokeilemassa useamoia erilaisia esteitä. Nyt tiesin, mistä ne löytää, ja voisin harjoitella itsekin. Kohta olisi kuitenkin talvi, joten lumiesteitä lukuun ottamatta maastoesteet jäisivät ensi kesän puhteeksi. Odotin kesää innolla — maastoesteiden ja uusien vuoriseikkailujen ohella odotin erityisesti sitä, että pääsisin kokeilemaan, tykkääkö Ronja vedestä ja uimisesta. Toivoin sitä kovasti! Ainakin vesieste sujui tänään hyvin.
Kiitos tunnista!

Merkintä 13, #Tarinatempaus2020 / #NVRK2020


Viimeinen muokkaaja, Aurora pvm Ti 10 Marras 2020, 00:05, muokattu 1 kertaa

_________________
Ronjapäiväkirjakuvaustarkennustarästit
Aurora
Aurora

Viestien lukumäärä : 75
Ikä : 27
Join date : 20.08.2020
Karma : 1

Jassu, Joona and Nita tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Sonia To 29 Loka 2020, 14:33

Tätä oli odotettu! Mun hymy oli niin leveä, että suupielet olivat venyneet melkein korviin saakka, kun istuin Raffen selässä ja odottelin että jokainen ratsukko olisi valmiina lähtöön. Tänään olisi viimeinkin luvassa maastoestetunti ja vieläpä Joonan vetämänä. Olin haljeta innosta!

Innostukseni tarttui Raffeenkin, joka suorastaan pursusi energiaa. Kullanvärinen poni seisoi korvat terhakkaasti hörössä ja päästi niin korvia vihlovan hirnahduksen tarhassa oleville kavereilleen, että Hillan selkään kömpinyt pikkuinen Lilja-tyttö veti kätensä korviensa suojaksi.

Puolikuntoinen opettajamme seisoi kentän laidalla ja silmäili ratsukoita. Tallipihalla kuuluva moottorin murahtelu kieli siitä, että Christian oli saanut mönkijänsä käyntiin ja pian mies ajoikin kentän laidalle.

“Okei sitten, koska kaikki ovat valmiita, voidaan lähteä eteenpäin. Katya, otatko kärkipaikan? Ja muistakaa pitää riittävät välit!”

***


Joonan kehotus oli tarpeen, sillä Raffe todellakin kulki omalla moottorillaan tänään. Ruuna kiri jatkuvasti edellä kulkevaa Ronjaa, joka sivalteli hännällään ilmaa sen verran kiukkuisesti, että sain tosissani jarrutella Raffea, joka tuntui vähät välittävän lajitoverinsa ärtyneistä signaaleista. Urvelo.

Saavuttuamme sänkipellolle ruuna alkoi olla jo räjähdyspisteessä, tai ainakin musta tuntui, että ponin sijasta istuin tikittävän aikapommin päällä. Yrittäessäni kuunnella Joonan ohjeita Raffe totaalisesti sai tarpeekseen paikallaan olosta ja pyörähteli levottomasti paikallaan, enkä millään meinannut saada ruunaa aisoihin, vaikka yritinkin parhaani mukaan.

Kuuntelimme ohjeistuksen ja lähdimme yksissä tuumin lämmittelemään ratsujamme. Samantien avut saatuaan Raffe pinkaisi juoksuun parin pukin saattelemana. Mä meinasin menettää tasapainoni, mutta sain sen luojan kiitos korjattua, sillä sänkipellon maistelu ei kuulostanut houkuttelevalta – varsinkaan Joonan silmien alla!

Saatuani Raffen jotenkuten ruotuun (vaikkakin energiaa piisasi edelleen), mulla oli aikaa vilkuilla pellolla olevia maastoesteitä. Mun suurin haave oli päästä eläinlääkikseen, mutta hyvänä kakkosena tuli ura kenttäratsastajana. Mä olin kyllä innoissani lähes tulkoon jokaisesta tunnista, mutta tämä mitä nyt tunsin oli tyystin erilaista - tämä oli palavaa, intohimoista ja kiihkeää intoa.

Lämmittelyn jälkeen kävelimme reippaasti esteiden ohitse. Raffe pöristeli ensimmäisille esteille, mutta musta tuntui että se johtui enemmänkin siitä, että ruuna sattui tänään olemaan muuten vaan yliampuvalla ja oikukkaalla tuulella, kuin että se olisi tosissaan nähnyt mörköjä esteiden takana.

Ylitykset menivät kuitenkin hyvin, joskin meidän osalta melkoisen vauhdikkaasti. Radanpätkään mennessä olimme kuitenkin alkaneet jo saada tuntumaa hommaan, emmekä enää näyttäneet holtittomalta ralliautoilta.

***


Maastoesteradalla me päästiin kunnolla töihin. Vaikka syystuuli oli jo kolea, mä jouduin aukomaan mun takin vetoketjua hien noustessa pintaan. Me harjoiteltiin ensiksi pikkupätkillä ja mäkin muistin taas, ettei homma ollut pelkästään hupia, vaan vaadittiin tosissaan myös kovaa työskentelyä jotta hyviin suorituksiin pystyi yltämään. Raffellekin oli ilmestynyt pienet hikiläikät kylkiin ja pahimmat energiapiikit olivat ilmeisesti kulutettu pois ja meininki alkoi molemmin puolin olla keskittyneempää ja tasaisempaa.

Mä tunsin kuitenkin ylpeyttä, kun olimme suoriutuneet 80-senttisestä radasta. Joonakin näytti peukkua ja mä hymyilin sille silmät sirrilläni. Joona Vuorinen näyttämässä peukkua maastoradan jälkeen! Voi tätä onnen päivää!

***


Brynhildin maastoesterata oli kuitenkin päivän kohokohta. Mun silmät olivat varmasti teevadin kokoiset kun kuuntelin Joonan sanoja. Shelyesin kenttäratsastajien mekka. Minun mekkani! Olin niin lumoutunut, etten osannut kuin nyökytellä jähmettyneenä ja ihastella paikkaa.

Kisaisinkohan mä täällä joskus tulevaisuudessa? Sonia Stordahl, uljaalla kenttäratsullaan liitelisi maastoesteiden ylitse kuin sulava joutsen... Yleisö ja tallikaverit hurraisivat ja kannustushuudot siivittäisivät mun voitokasta juoksuani... Nostaisin ilmaan kultaisen pokaalin ja onnesta huumaantuneena vilauttaisin mun --

“Viitsiikö Sonia kuunnella hetken, niin päästään joskus aloittamaan?” Joona kysäisi tiukasti, vaikkakin miehen kasvoilla viipyili hetken huvittunut virne. Mä näytin hetken aikaa ihan pöllämystyneeltä mutta nyökkäsin sitten reippaasti. Niin joo, tunti. Nyt.

Mutta tosiaan, vilauttaisin mun säteilevintä hymyäni.

***


“C’moon, Raffe. Ihan rauhassa. Se on vaan vettä.”

Raffe käänteli korviaan mun äänen suuntaan, mutta keskittyi sitten jälleen pörisemään turpa melkein kiinni veden pinnassa. Silitin sen kaulaa rauhoittavasti ja yritin kannustaa sitä eteenpäin, mutta Raffen jalat olivat kasvaneet ilmeisesti kiinni vesiesteen viereiseen maahan.

“Vesi voi tosiaan olla jännittävä elementti”, Joona rauhoitteli nähdessään mun tuskastuneen ilmeeni. “Voi kestää tovi, ennen kuin hevonen uskaltautuu sinne. Ota vaikka pieni kierros esteen ympäri ja yritä uudestaan.

Ohjasin Raffen sivummalle ja kävelimme esteen reunamaa pitkin sen toiselle sivulle. Ruuna vilkuili veden pintaa, ikään kuin miettien että ‘tuonneko tuo tosiaan mua äsken pyysi’, ja kierrettyämme esteen otimme uuden yrityksen.

Kannustin Raffea eteenpäin ja puhelin sille rauhoittavasti. Ruunan askeleet olivat reippaammat ja varmemmat, mutta juuri ennen estettä se töksähti jälleen paikalleen.

“Hyvä poika, kyllä sä pystyt”, tsemppasin ja ennen kuin ehdin kunnolla reagoida, Raffe ponnisti itsensä lennokkaaseen ja ilmavaan kenguruloikkaan. Mä tarrasin nopeasti tukea sen harjasta ja hetken aikaa olin varma, että tippuisin kuperkeikalla sen takapuolen yli suoraan vesihautaan, mutta jotenkuten pidin itseni kyydissä. Vesipisarat loiskuivat joka suuntaan ja Raffe ponkaisi ylös vedestä ja pärskähdellen ravisteli päätään. Mä ratkesin nauramaan ja niin ratkesivat muutkin.

“Sepäs oli vaikuttava suoritus!” Joona nauroi ja taputti käsiään. Raffekin seisoi pää ylhäällä, ikään kuin ylpeänä oltuaan niinkin rohkea.

“Ilmavaraakin oli niin, että alta olisi mahtunut Viking Linen laiva!”

Raffe kuitenkin uskaltautui sen jälkeen veteen ilman kenguruloikkia, joskin meno oli edelleen aika vauhdikasta.  

Kun olimme testanneet Brynhildinkin maastoesteradan, kaikkien huulilla viipyilivät väsyneet mutta tyytyväiset hymyt. Paluumatkalla venyttelin jomottavia jalkojani ja uppouduin jälleen kenttäratsastushaaveisiini, jotka olivat saaneet tunnin myötä aivan uusia syvyyksiä - ainakin vesiesteen mittaisia.


Kiitos tunnista ja ensi vuoteen! I love you

_________________
Raffe ♡ 7/2020 - 8/2022
Cormac ♡ 12/2020 ⇨

Cormacin päiväkirja | Tarkennusta henkilöstä | Tilannetopic | Spinnarit
Sonia
Sonia

Viestien lukumäärä : 106
Ikä : 26
Paikkakunta : Kabelvåg
Join date : 22.06.2020
Karma : 0

Joona, Matias B., Aurora and Nita tykkäävät tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Katya Ke 16 Elo 2023, 21:07

Syksyn viimeistä kertaa maastoesteille. Me oltiin Jätkän kanssa ihan liekeissä, vaikka sää olikin jo syksyisen rapea. Saimme Jätkän kanssa vetää porukkaa kohti maastoesteitä, joka ei ollut ehkä minulle mieluisin vaihtoehto, sillä sain pidätellä Jätkää toden teolla, jotta myös pienemmät ratsukot pysyisivät perässä.

Ensimmäiset harjoitusosuudet olivat meille alkulämmittelyä ja yritin keskittyä pitämään Jätkän avuilla ja vaihtelemaan tempoa ahkerasti, jotta pienet esteet toisivat myös meille jotakin haastetta. Temmon vaihtelut todella olivat meille kehityksen kohde, sillä Jätkä olisi halunnut painaa menemään, minkä jaloistaan pääsi. Se ei tietenkään pienemmissä kisoissa haitannut minua lainkaan, sillä se takasi meille läjäpäin ruusukkeita, mutta kansainvälisillä radoilla pelkkä kova vauhti ei enää riittäisi - pitäisi osata myös hiljentää.

Suunnatessamme kohti Brynhildiä, Jätkä varmasti tiesi mihin olimme menossa. Se oli meille tuttu paikka, jossa olimme Joonan ja Theon kanssa treenannut aina ennen isoja kisoja. Oli todella kiva, että Viivi antoi meidän käyttää rataa suhteellisen vapaasti, jotta saisimme kokemusta myös hieman vaativimmistakin olosuhteista.

Joona selosti vesiesteen perusteita ja Jätkällä oli vaikeuksia pysyä hiljaa paikallaan. Saimme pian olla esimerkkinä muille ja menimme vesiesteestä läpi kaikissa askellajeissa - tasaisen varmasti. Kylmä vesi pääsi roiskumaan laukassa myös minun päälleni, joka sai pieniä vilun väreitä kulkemaan läpi kehoni, mutta päätin etten anna sen haitata. Jätkä nautti elämästään täysin siemauksin ja niin päätin minäkin tehdä.

Lopuksi saimme hypätä kunnon rataa. Joona kehitteli meille mahdollisimman haastavan radan ja tauon jäljiltä saimme jopa työskennellä sen puhtaasti suorittamiseksi. Loppua kohden Jätkä alkoi hieman jopa laiskistumaan, kun alkuenergia oli jo kulutettu pois. Viimeinen rata suoritettiin kuitenkin vielä kunnialla loppuun, ennenkuin pääsimme ravailemaan rennon pitkänä takaisin tallille.

Mun fiilis oli ihan katossa!

_________________
• Brynhild Snøbær 10.11.2017 - 04/2020
• Ryövärin Suomijätkä 30.4.2020 - 08/2023
• Rosegarden’s Stegosaurus Smew 16.08.2023
Katya
Katya

Viestien lukumäärä : 70
Ikä : 28
Join date : 07.11.2017
Karma : 1

Joona tykkää tästä

Takaisin alkuun Siirry alas

16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet Empty Vs: 16.10.2020 Syksyn vikat maastoesteet

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa